JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

7 päivänä elokuuta 2018 ( 1 )

Yhdistetyt asiat C‑325/18 PPU ja C‑375/18 PPU

Hampshire County Council

vastaan

C.E. ja

N.E.

(Ennakkoratkaisupyyntö – Court of Appeal (ylioikeus, Irlanti))

Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely – Oikeudellinen yhteistyö siviilioikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Suhde kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehtyyn yksityisoikeuden alaa koskevaan Haagin yleissopimukseen – Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus – Muutoksenhaku – Kyseisen muutoksenhaun määräaika – Jatkettavuus – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Ulottuvuus – Ratkaisun täytäntöönpano ennen sen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen tiedoksi antamista asianomaisille vanhemmille – Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehtyä päätöstä koskevan muutoksenhaun tehokkaan vaikutuksen suojaaminen – Turvaamismääräys

Sisällys

	I Johdanto
	II Asiaa koskevat oikeussäännöt
	A Kansainvälinen oikeus ja unionin oikeus
	1. Haagin yleissopimus
	2. Asetus N:o 2201/2003
	B Irlannin oikeus
	III Asian tausta
	IV Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa ja ennakkoratkaisukysymykset
	V Arviointi
	A Ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottaminen
	B Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys asiassa C‑325/18 PPU
	1. Mahdollisuus hakea vanhempainvastuuta koskevan ratkaisun täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista asetuksen N:o 2201/2003 nojalla Haagin menettelystä riippumatta
	2. Mahdottomuus hakea asetuksen N:o 2201/2003 nojalla lapsen palauttamista edellyttävän ratkaisun, joka ei liity vanhempainvastuuta koskevaan ratkaisuun, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista
	3. Välipäätelmä
	C Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys asiassa C‑325/18 PPU ja ennakkoratkaisukysymys asiassa C‑375/18 PPU
	1. Määräaika (toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys asiassa C‑325/18 PPU)
	a) Alustavat huomautukset
	b) Mahdollisuus pidentää asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädettyä määräaikaa
	c) Vertailu, joka asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädetyn muutoksenhakuajan pidentämisessä on tehtävä
	1) Määräajan ylittymisen laajuus
	2) Asetuksen N:o 2201/2003 tavoitteet
	3) Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaaminen
	4) Syy-yhteys määräajan noudattamatta jättämisen ja hallinnon menettelytavan välillä
	5) Osapuolten menettelytapa
	d) Välipäätelmä
	2. Määräys (asia C‑375/18 PPU)
	a) Alustavat huomautukset
	b) Anti-suit injunction ‑määräyksiä koskeva kielto
	c) Turvaamismääräyksen hyödyllisyys pääasian olosuhteissa
	d) Välipäätelmä
	VI Ratkaisuehdotus

I Johdanto

Asetus (EY) N:o 2201/2003, ns. Bryssel II a ‑asetus, ( 2 ) on unionin väline, joka on merkityksellinen erityisesti silloin, kun on kyse vanhempainvastuuta koskevan ratkaisun tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta toisessa jäsenvaltiossa. Sellaisten tapausten osalta, joissa lapsi viedään pois luvattomasti lapsen huoltoa koskevan oikeuden vastaisesti, kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön Haagissa 25.10.1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä Haagin yleissopimus) määräykset ja täydennetään niitä.

Nyt käsiteltävässä asiassa herää kysymys näiden kahden välineen välisestä suhteesta tapauksessa, jossa englantilainen perhe pakeni Irlantiin kahden tai kolmen päivän ikäisen vauvan sekä kahden kolme- ja viisivuotiaan lapsen kanssa, koska he pelkäsivät, että paikallinen lastensuojelusta vastaava viranomainen ottaa lapset heiltä pois.

Paikallinen viranomainen hankki vanhempien poissa ollessa ensin englantilaiselta tuomioistuimelta määräyksen, jolla lapset määrättiin valtion holhottaviksi ja huollettaviksi sekä palautettaviksi Englantiin, ja tämän jälkeen irlantilaiselta tuomioistuimelta eksekvatuuripäätöksen asetuksen N:o 2201/2003 perusteella. Lopuksi Yhdistyneen kuningaskunnan viranomainen pani määräyksen täytäntöön irlantilaisten kollegoidensa avustuksella, ennen kuin eksekvatuuripäätöstä oli edes annettu tiedoksi vanhemmille, ja haki lapset takaisin Englantiin vanhempien tietämättä. Tämän jälkeen vanhemmat hakivat Irlannissa muutosta kyseiseen eksekvatuuripäätökseen kahden päivän kuluttua asetuksessa N:o 2201/2003 säädetyn määräajan päättymisestä. Tällä välin Englannin viranomainen pani Englannissa vireille vauvan adoptiomenettelyn.

Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta ensinnäkin sitä, merkitsikö se, että englantilainen viranomainen sovelsi asetuksen N:o 2201/2003 yleisiä säännöksiä, jotka koskevat toisessa jäsenvaltiossa annettujen ratkaisujen täytäntöönpanoa, saadakseen julistettua Englannissa annetun ratkaisun täytäntöönpanokelpoiseksi Irlannissa, Haagin yleissopimuksessa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 2201/2003 kanssa, määrättyjen kansainvälisiä lapsikaappauksia koskevien erityismenettelyjen sivuuttamista.

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädettyä määräaikaa muutoksenhaulle eksekvatuuripäätökseen jatkaa erityisesti tapauksessa, jossa ratkaisu pantiin täytäntöön ennen eksekvatuuripäätöksen tiedoksi antamista henkilölle, jota vastaan täytäntöönpanoa haettiin.

Lopuksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jossa on myös pantu Englannin viranomaista vastaan vireille välitoimihakemus, jolla haetaan kyseistä viranomaista vastaan turvaamismääräystä, joka estää sitä jatkamasta vauvan adoptiomenettelyä ja panemasta vireille kahden vanhemman lapsen adoptiomenettelyä, tiedustelee unionin tuomioistuimelta vastausta kysymykseen, onko unionin oikeus esteenä sille, että se antaa tällaisen määräyksen toisen jäsenvaltion julkista elintä vastaan.

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

A Kansainvälinen oikeus ja unionin oikeus

1. Haagin yleissopimus

7.	Haagin yleissopimuksen tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan erityisesti ”turvata johonkin sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen”.

Haagin yleissopimuksen 3 artiklan nojalla lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä on pidettävä luvattomana, jos

”a)	se loukkaa huoltoon liittyviä oikeuksia, jotka kuuluvat henkilölle, laitokselle tai muulle elimelle, joko yhdessä tai yksin, sen valtion oikeusjärjestyksen mukaisesti, missä lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä;

– –

Edellä kohdassa a) tarkoitetut huoltoa koskevat oikeudet saattavat perustua etenkin välittömästi lakiin tai oikeus- tai hallintoviranomaisen päätökseen taikka sopimukseen, jolla kyseessä olevassa valtiossa on oikeudellisia vaikutuksia.”

Haagin yleissopimuksen 12 artiklan ensimmäisessä kappaleessa määrätään seuraavaa:

”Jos lapsi on 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla luvattomasti viety pois tai jätetty palauttamatta ja lapsen palauttamista koskeva menettely on pantu vireille sen sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomaisessa, missä lapsi on, vuoden kuluessa luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä lukien, asianomaisen viranomaisen on määrättävä lapsi välittömästi palautettavaksi.”

10.

Haagin yleissopimuksen 13 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Edellä olevan artiklan määräysten estämättä pyynnön vastaanottaneen valtion oikeus- tai hallintoviranomainen ei ole velvollinen määräämään lasta palautettavaksi, jos henkilö, laitos tai muu elin, joka vastustaa palauttamista, näyttää toteen, että:

– –

b)	on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen ruumiillisille tai henkisille vaurioille alttiiksi taikka että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen.

Oikeus- tai hallintoviranomainen voi lisäksi kieltäytyä määräämästä lasta palautettavaksi, jos lapsi vastustaa palauttamista ja jos viranomainen katsoo, että lapsi on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että lapsen mielipiteeseen on aiheellista kiinnittää huomiota. – –”

2. Asetus N:o 2201/2003

11.

Asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tätä asetusta sovelletaan, riippumatta siitä millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, siviilioikeudellisissa asioissa, jotka liittyvät:

– –

b)	vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen.

2. Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin asioihin kuuluvat erityisesti:

a)	oikeus lapsen huoltoon ja tapaamisoikeus;

b)	holhous, edunvalvonta tai vastaavat järjestelyt;

c)	sellaisen henkilön tai elimen nimeäminen ja tehtävät, joka on vastuussa lapsen henkilöstä tai omaisuudesta tai lapsen edustamisesta tai avustamisesta;

d)	lapsen sijoittaminen sijaisperheeseen tai hoitolaitokseen;

– –

3. Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin asioihin:

– –

b)	lapseksiottamista koskevat päätökset, lapseksiottamista edeltävät toimenpiteet tai lapseksiottamisen kumoaminen tai peruuttaminen;

– –”

12.

Asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan mukaan

”4.	’tuomiolla’ [tarkoitetaan] jäsenvaltion tuomioistuimen julistamaa – – vanhempainvastuuta koskevaa ratkaisua – –;

– –

’vanhempainvastuulla’ [tarkoitetaan] oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka liittyvät lapsen henkilöön tai omaisuuteen ja jotka jollakin luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on tuomioistuimen tuomion tai lain taikka voimassa olevan sopimuksen perusteella. Ilmaisu käsittää erityisesti oikeuden lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuden;

– –

9.	’oikeudella lapsen huoltoon’ [tarkoitetaan] lapsesta huolehtimiseen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, varsinkin oikeutta päättää lapsen asuinpaikasta;

– –

11.

’lapsen luvattomalla poisviemisellä tai palauttamatta jättämisellä’ [tarkoitetaan] lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä, jos

a)	se loukkaa oikeutta lapsen huoltoon, joka perustuu tuomioistuimen päätökseen tai lakiin taikka sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan voimassa olevaan sopimukseen, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen pois viemistä tai palauttamatta jättämistä; – –”

13.

Asetuksen N:o 2201/2003 II luvun otsikko on ”Oikeudellinen toimivalta”, ja siihen sisältyvässä 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Lapsen palauttaminen”, säädetään seuraavaa:

”1. Jos henkilö, laitos tai muu elin, jolla on oikeus lapsen huoltoon, hakee jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta Haagissa 25 päivänä lokakuuta 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’) nojalla tuomiota saadakseen palautetuksi lapsen, joka on luvattomasti viety muuhun jäsenvaltioon – tai jätetty palauttamatta muusta jäsenvaltiosta – kuin jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, sovelletaan 2–8 kohtaa.

– –

4. Tuomioistuin ei voi kieltäytyä lapsen palauttamisesta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan b kohdan perusteella, jos on todettu, että on toteutettu riittävät järjestelyt lapsen suojelemiseksi hänen palauttamisensa jälkeen.

– –

6. Jos tuomioistuin on antanut tuomion palauttamatta jättämisestä vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan perusteella, tuomioistuimen on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti joko suoraan tai keskusviranomaisensa kautta toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle tuomioistuimelle tai keskusviranomaiselle, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, jäljennös palauttamatta jättämistä koskevasta tuomiosta ja asiaankuuluvista asiakirjoista, erityisesti oikeudessa kuulemista koskevasta pöytäkirjasta. Tuomioistuimen on saatava mainitut asiakirjat yhden kuukauden kuluessa palauttamatta jättämistä koskevan tuomion antamispäivästä.

7. Jos jokin osapuoli ei ole jo saattanut asiaa oikeuden käsiteltäväksi siinä jäsenvaltiossa, jossa lapsen asuinpaikka oli välittömästi ennen luvatonta pois viemistä tai palauttamatta jättämistä, sen tuomioistuimen tai keskusviranomaisen, joka saa 6 kohdassa tarkoitetun tiedon, on ilmoitettava siitä osapuolille ja pyydettävä heitä esittämään huomautuksia tuomioistuimelle kansallisen lainsäädännön mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa ilmoituspäivästä, jotta tuomioistuin voi käsitellä lapsen huoltajuuskysymystä.

Jos tuomioistuin ei saa huomautuksia määräajassa, se päättää asian käsittelyn, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä asetuksessa olevia toimivaltasääntöjä.

8. Huolimatta lapsen palauttamatta jättämistä koskevan tuomion antamisesta vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan perusteella, tämän asetuksen nojalla toimivaltaisen tuomioistuimen myöhemmin antama lapsen palauttamista edellyttävä tuomio on täytäntöönpanokelpoinen III luvun 4 jakson mukaisesti lapsen palauttamisen turvaamiseksi.”

14.

Samoin II lukuun sisältyvässä 20 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Tämän asetuksen säännökset eivät estä jäsenvaltion tuomioistuimia toteuttamasta kiireellisissä tapauksissa jäsenvaltion laissa säädettyjä väliaikaisia toimenpiteitä ja turvaamistoimia, jotka koskevat valtiossa oleskelevia henkilöitä tai siellä olevaa omaisuutta, myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.

– –”

15.

Asetuksen N:o 2201/2003 III luku sisältää säännöksiä, joiden aiheena on ”Tunnustaminen ja täytäntöönpano”. Tältä osin 1 jaksoon (”Tunnustaminen”) sisältyvän 21 artiklan, jonka otsikko on ”Tuomion tunnustaminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiossa annettu tuomio on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa vaatimatta minkään erityisen menettelyn noudattamista.”

16.

Asetuksen N:o 2201/2003 23 artiklan aiheena ovat ”Vanhempainvastuuta koskevien tuomioiden tunnustamatta jättämisen perusteet”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”Vanhempainvastuuta koskevaa tuomiota ei tunnusteta:

a)	jos tunnustaminen on selvästi, ottaen huomioon lapsen etu, vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita, jossa tunnustamista pyydetään;

b)	jos tuomio on annettu, kiireellistä tilannetta lukuun ottamatta, antamatta lapselle tilaisuutta tulla kuulluksi ja tämä on vastoin sen jäsenvaltion oikeudenkäyntimenettelyjä koskevia perusperiaatteita, jossa tunnustamista pyydetään;

jos tuomio on annettu pois jäänyttä henkilöä vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi pois jääneelle henkilölle niin hyvissä ajoin ja sillä tavalla, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos hänen katsotaan yksiselitteisesti hyväksyneen tuomion;

d)	kenen tahansa sellaisen henkilön vaatimuksesta, joka väittää tuomion estävän häntä täyttämästä vanhempainvastuutaan, jos tälle henkilölle ei ole varattu tilaisuutta tulla kuulluksi;

– –”

17.

Asetuksen N:o 2201/2003 III luvun 2 jakson otsikko on ”Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus”, ja siihen sisältyvän 28 artiklan (”Täytäntöönpanokelpoiset tuomiot”) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Vanhempainvastuusta jäsenvaltiossa annettu tuomio, joka on siinä jäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen ja on annettu tiedoksi, pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, kun se asiaan osallisen hakemuksesta on siellä julistettu täytäntöönpanokelpoiseksi.”

18.

Asetuksen N:o 2201/2003 31 artiklassa säädetään tältä osin seuraavaa:

”1. Tuomioistuimen, jolle hakemus on osoitettu, on annettava päätöksensä viipymättä, eikä henkilö, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, eikä lapsi voi menettelyn tässä vaiheessa esittää huomautuksia hakemuksen johdosta.

2. Hakemus voidaan hylätä ainoastaan jollakin 22, 23 ja 24 artiklassa mainituista perusteista.

3. Tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.”

19.

Asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklassa, jonka otsikko on ”Muutoksenhaku”, säädetään seuraavaa:

”1. Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta päätökseen, joka koskee hakemusta tuomion julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi.

– –

3. Muutoksenhakemus on käsiteltävä kontradiktorista menettelyä koskevien säännösten mukaisesti.

4. Jos muutosta hakee se, joka on hakenut tuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi, osapuoli, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on kutsuttava kuultavaksi muutoksenhakemusta käsittelevään tuomioistuimeen. – –

5. Hakemus tuomion täytäntöönpanokelpoisuudesta annetun ratkaisun muuttamiseksi on jätettävä yhden kuukauden kuluessa ilmoituksen tiedoksiannosta. Jos sen henkilön asuinpaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa päätös täytäntöönpanokelpoisuudesta annettiin, muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta siitä päivästä, kun päätös on annettu tiedoksi joko hänelle henkilökohtaisesti tai hänen asunnollaan. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.”

20.

Asetuksen N:o 2201/2003 35 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuin, jolta muutosta on haettu 33 tai 34 artiklan mukaisesti, voi sen pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, keskeyttää asian käsittelyn, jos tuomioon on siinä jäsenvaltiossa, jossa tuomio on annettu, haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin tai jos sellaisen muutoksenhakukeinon käyttämiselle säädetty aika ei ole vielä kulunut umpeen. Viimeksi mainitussa tapauksessa tuomioistuin voi määrätä ajan, jonka kuluessa muutosta on haettava.”

21.

Asetuksen N:o 2201/2003 40 artiklassa määritellään kyseisen asetuksen III luvun 4 jakson soveltamisala ja säädetään seuraavaa:

”1. Tätä jaksoa sovelletaan:

a)	tapaamisoikeuteen ja

b)	lapsen palauttamiseen, jota 11 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu tuomio edellyttää.

2. Tämän jakson määräykset eivät estä sitä, jolla on vanhempainvastuu, hakemasta tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa tämän luvun 1 ja 2 jakson mukaisesti.”

22.

Kyseisen asetuksen 4 jaksoon kuuluvassa 42 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. Edellä 40 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lapsen palauttaminen, jota jäsenvaltiossa annettu täytäntöönpanokelpoinen tuomio edellyttää, on tunnustettava ja on pantavissa täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa ilman, että on tarpeen julistaa se täytäntöönpanokelpoiseksi, ja ilman, että on mahdollista kiistää sen tunnustamista, jos tuomiosta on annettu todistus tuomion antaneessa jäsenvaltiossa 2 kohdan mukaisesti.

Vaikka kansallinen lainsäädäntö ei edellyttäisikään, että 11 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu lapsen palauttamista edellyttävä tuomio on täytäntöönpanokelpoinen mahdollisesta muutoksenhausta riippumatta, tuomion antanut tuomioistuin voi julistaa kyseisen tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi.

2. Edellä 40 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tuomion antaneen tuomarin on annettava 1 kohdassa tarkoitettu todistus ainoastaan, jos:

a)	lapsella oli tilaisuus tulla kuulluksi, paitsi jos sitä pidettiin aiheettomana lapsen iän ja kehitystason huomioon ottaen;

b)	osapuolilla oli tilaisuus tulla kuulluiksi; ja

c)	tuomioistuin on tuomion antaessaan ottanut huomioon vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen 13 artiklan mukaisesti annetun päätöksen taustalla olevat perustelut ja todisteet.

– –”

B Irlannin oikeus

23.

Ylioikeuksien työjärjestyksen (Rules of the Superior Courts) 122 määräyksen otsikko on ”Määräajat”, ja sen 7 säännössä määrätään seuraavaa:

”Ylioikeus on toimivaltainen jatkamaan tai lyhentämään kaikkia tässä työjärjestyksessä tai määräajan pidentämistä koskevassa määräyksessä vahvistettuja toimen toteuttamista tai menettelyn aloittamista koskevia määräaikoja sen tarvittaessa vahvistamien edellytysten täyttyessä. Määräaikaa voidaan pidentää myös silloin, kun pidentämistä haetaan määrätyn tai myönnetyn määräajan päätyttyä.”

III Asian tausta

24.

Käsiteltävä asia koskee perhettä, johon kuuluvat tällä hetkellä 24-vuotias äiti, ( 3 ) hänen kolme lastaan, jotka ovat tällä hetkellä iältään kuusi vuotta, ( 4 ) neljä vuotta ( 5 ) ja noin 11 kuukautta, ( 6 ) sekä hänen tällä hetkellä 26-vuotias aviomiehensä, ( 7 ) joka on vauvan isä ja kahden vanhemman lapsen isäpuoli.

25.

Pääasian asiakirja-aineistosta ilmenee, että Englannissa asuessaan äiti ja kaksi vanhempaa lasta olivat olleet usean vuoden ajan paikallisen lastensuojeluviranomaisen Hampshire County Councilin (Hampshiren kreivikunnanvaltuusto, Yhdistynyt kuningaskunta) ( 8 ) valvonnassa. HCC:n huolenaiheet liittyivät tässä yhteydessä erityisesti kodin puutteelliseen hygieniaan ja puhtauteen, toisen lapsen painonnousuun, toisen lapsen isän äitiin kohdistamaan perheväkivaltaan hänen asuessaan äidin kanssa, toisen lapsen isän kannabiskasvien hallussapitoon sekä yleisesti lasten valvonnan laiminlyönnin vaaraan.

26.	Vuosina 2015 ja 2016 äiti osallistui perheväkivallan uhreille tarkoitettuun ohjelmaan, ( 9 ) erosi toisen lapsen isästä ja toteutti toimia suojellakseen itseään ja lapsiaan. Myös kodin hygienia parantui.

27.

Vuoden 2017 ensimmäisellä puoliskolla kaksi vanhempaa lasta joutuivat kuitenkin uudelleen HCC:n valvontasuunnitelman kohteeksi lähinnä lasten elinolojen ja kodin hygienian laiminlyönnin vuoksi. HCC esitti lisäksi huolensa siitä, että äiti oli aloittanut vuoden 2016 lopussa suhteen isän kanssa, vaikka isältä ja hänen aiemmalta elinkumppaniltaan oli evätty heidän lastensa huolto-oikeus, koska yhdelle lapsista oli tullut vamma, joka ei ollut syntynyt vahingossa, eikä voitu sulkea pois sitä mahdollisuutta, että isä olisi aiheuttanut sen, vaikka poliisi ei voinut näyttää tätä toteen. HCC ilmaisi myös huolensa, koska ensimmäinen lapsi oli kertonut, että isä oli antanut hänelle selkäsaunan, ja oli epäselvää, oliko tämä tapahtunut leikkimielisen kamppailun vai epäasianmukaisen kurituksen yhteydessä.

28.

Mainitsematta koskaan kahden vanhemman lapsen adoptiomahdollisuutta HCC harkitsi erilaisia mahdollisuuksia sijoittaa heidät erityisesti sijaisperheeseen, äidinpuoleiselle isoäidille tai kummankin oman isänsä luokse. Tässä yhteydessä HCC katsoi, että lapset olivat liian nuoria, jotta heidän näkemyksensä voitaisiin ottaa huomioon. HCC:n mukaan äiti oli lisäksi ilmoittanut toivovansa, että lapset sijoitettaisiin hänen äidilleen eli äidinpuoleiselle isoäidille, jos päätetään, etteivät he voi jäädä hänen luokseen.

29.

HCC:n raporteista sekä ensimmäisen lapsen koulun ja toisen lapsen päiväkodin esittämistä kertomuksista lisäksi ilmenee, että kahdella vanhemmalla lapsella oli hyvä suhde isoäitiinsä ja että heidän olonsa olivat parantuneet siitä lähtien, kun isoäiti alkoi tukea äitiä ja viedä heidät aamuisin kouluun ja päiväkotiin. Ensimmäisen lapsen koulun ja toisen lapsen päiväkodin kesällä 2017 esittämistä kertomuksista käy lisäksi erityisesti ilmi, että lapset olivat sosiaalisia ja että heillä oli lämmin suhde äitiinsä. Kyseiset kertomukset myös osoittavat, että vanhemmat olivat toimineet aktiivisesti ja pyytäneet neuvoja parantaakseen sosiaalipalvelujen arvostelemia elin- ja hygieniaoloja, minkä ansiosta olot olivat tosisiallisesti parantuneet.

30.

Family Court at Portsmouth (Portsmouthin perheasioita käsittelevä tuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta) antoi HCC:n hyväksi 30.6.2017 kahta vanhempaa lasta koskeneen väliaikaisen huostaanottomääräyksen (interim care order). Tällä määräyksellä vanhempainvastuu siirrettiin HCC:lle, ja siinä erityisesti kiellettiin viemästä lapsia pois Yhdistyneestä kuningaskunnasta. HCC:n sijoittamissuunnitelmista huolimatta lapset jätettiin tuolloin vanhempien luo. Tämän menettelyn yhteydessä pidetyssä istunnossa lasten etua edustava henkilö ( 10 ) totesi, ettei hän hyväksy HCC:n laatimaa lasten sijoittamista koskevaa suunnitelmaa.

31.	Omien toteamustensa mukaan HCC ilmoitti vanhemmille elokuussa 2017 aikomuksestaan hankkia tuomioistuimen ratkaisu vauvan huoltajuudesta heti tämän synnyttyä. HCC ilmoitti lisäksi vanhemmille, ettei se hyväksy isän kontaktia vauvaan ilman valvontaa.

32.	Vauva syntyi sairaalassa syyskuun alussa 2017, ja äiti ja vauva palasivat kotiin samana tai seuraavana päivänä. ( 11 )

33.

Vauvan syntymäpäivää seuraavana tai sitä seuraavana päivänä ( 12 ) HCC:n sosiaalityöntekijät vierailivat vanhempien kotona ja ilmoittivat heille, että suunnitelmaa, jonka mukaan lasten huoltajuus oli tarkoitus siirtää HCC:lle, oli muutettu siten, että lapset otetaan pois vanhemmilta. Lisäksi yksi sosiaalityöntekijä ja vanhemmat allekirjoittivat sopimuksen, jonka mukaan isän oli poistuttava perheen asunnosta vielä samana iltana eikä tämä saanut olla yhteydessä lapsiin ilman HCC:lle etukäteen tehtävää ilmoitusta, kunnes oikeudenkäyntimenettelyt on saatettu päätökseen.

34.

Tuolloin 23-vuotias äiti joutui näin ollen jäämään yksin kotiin yhden tai kahden päivän ikäisen vauvan sekä kahden kolme- ja viisivuotiaan vanhemman lapsen kanssa odottaessaan pian toteutettavia tuomioistuinmenettelyjä, joissa voitaisiin päättää, että lapset otetaan häneltä pois. Äiti vakuutti myöhemmin myös valaehtoisessa vakuutuksessa muistaneensa sillä hetkellä aiemmin HCC:n sosiaalityöntekijän kanssa käymänsä keskustelun, jossa kyseinen työntekijä oli todennut, että kaksi vanhempaa lasta ovat joka tapauksessa liian vanhoja adoptoitavaksi mutta vauva voitaisiin helposti adoptoida.

35.	Tässä tilanteessa vanhemmat matkustivat 5.9. tai 6.9.2017 ( 13 ) eli kaksi tai kolme päivää vauvan syntymän jälkeen lasten kanssa lautalla Irlantiin.

36.

Saavuttuaan Irlantiin vanhemmat vuokrasivat talon, tutkituttivat vauvan sairaanhoitajalla, ilmoittivat lapset lastenlääkärin rekisteriin ja ilmoittivat kaksi vanhempaa lasta kouluun. Lisäksi perhettä valvoivat Irlannin poliisi ja Irlannin lastensuojeluviranomaiset (Child and Family Agency (lasten ja perheen suojelusta vastaava viranomainen, Irlanti), jäljempänä CFA), jotka eivät todenneet mitään huolestuttavaa perheen asuntoon tekemiensä useiden vierailujen aikana.

37.	Portsmouthin perheasioita käsittelevä tuomioistuin antoi HCC:n hyväksi 6.9.2017 vauvaa koskeneen väliaikaisen huostaanottomääräyksen (interim care order).

38.

HCC jätti 8.9.2017 High Court of Justice (England & Wales), Family Division, Family Court at Portsmouthiin (Englannin ja Walesin alioikeus, perheosasto, Portsmouthin perheasioita käsittelevä tuomioistuin, Yhdistynyt kuningaskunta; jäljempänä Englannin High Court) hakemuksen kyseisten kolmen lapsen määräämiseksi valtion holhottaviksi ja huollettaviksi. Hakemus annettiin tiedoksi vanhempien edustajille samana päivänä. Isän edustaja ilmoitti, ettei hän ole saanut ohjeita holhoukseenottoon liittyen ja ettei hän aio jättää oikeusapuhakemusta toteuttaakseen toimia tässä menettelyssä. Äidin edustaja totesi, että hän halusi pyytää äidiltä ohjeita, mutta ei saanut häneen yhteyttä puhelimitse.

39.	Myöhemmin samana päivänä Englannin High Court antoi vanhempien edustajien poissa ollessa määräyksen lasten ottamisesta valtion holhottaviksi ja huollettaviksi sekä heidän palauttamisestaan Englantiin (jäljempänä Englannin High Courtin 8.9.2017 antama määräys).

40.	HCC:n mukaan Englannin High Courtin 8.9.2017 antama määräys annettiin tiedoksi vanhemmille 11.9.2017.

41.	District Court of Gorey (Goreyn piirituomioistuin, Irlanti) antoi 13.9.2017 CFA:n hyväksi kyseisten kolmen lapsen huostaanottoa koskevia väliaikaisia määräyksiä (interim care orders), joiden oli tarkoitus olla voimassa 26.9.2017 asti. Lapset sijoitettiin väliaikaisesti sijaisperheeseen Irlannissa.

42.	High Court (ylempi piirituomioistuin, Irlanti; jäljempänä Irlannin High Court) teki 21.9.2017 päätöksen Englannin High Courtin 8.9.2017 antaman määräyksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta (jäljempänä Irlannin High Courtin 21.9.2017 antama eksekvatuuripäätös).

43.

Samana päivänä kuin Irlannin High Court teki 21.9.2017 eksekvatuuripäätöksen, CFA otti lapset pois sijaisperheestä, johon heidät oli väliaikaisesti sijoitettu, ja luovutti heidät Rosslaren (Irlanti) lauttasatamassa HCC:n sosiaalityöntekijöille. Lapset vietiin tämän jälkeen takaisin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, jossa kaksi vanhempaa lasta sijoitettiin toisen lapsen isälle ja vauva sijaisperheeseen.

44.	Lasten lähdettyä englantilainen sosiaalityöntekijä ilmoitti vanhemmille heidän lähdöstään puhelimitse. Irlannin High Courtin 21.9.2017 antama eksekvatuuripäätös annettiin tiedoksi vanhemmille 22.9.2017.

45.	Vanhemmat hakivat 26.9.2017 muutosta Englannin High Courtin 8.9.2017 antamaan määräykseen Court of Appealissa (England & Wales) (Englannin ja Walesin ylioikeus). Kyseinen tuomioistuin eväsi heiltä valitusluvan 9.10.2017.

46.

Vanhempien edustajat hakivat 24.11.2017 Irlannin High Courtissa muutosta Irlannin High Courtin 21.9.2017 antamaan eksekvatuuripäätökseen, joka oli annettu vanhemmille tiedoksi 22.9.2017. Kyseisessä menettelyssä pidetyssä istunnossa vanhempien edustajat totesivat, ettei sitä, että muutoksenhaku myöhästyi 48 tuntia, voida lukea vanhempien syyksi.

47.	Englannin High Court antoi 21.12.2017 sijoittamismääräyksen (placement order), jossa HCC valtuutettiin etsimään vauvalle adoptiovanhemmat ja sijoittamaan hänet heidän luokseen.

48.	Irlannin High Court hylkäsi 18.1.2018 vanhempien Irlannin High Courtin 21.9.2017 tekemää eksekvatuuripäätöstä koskevan valituksen sillä perusteella, ettei se ole toimivaltainen jatkamaan muutoksenhaun määräaikaa.

49.	Vanhemmat valittivat tästä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Court of Appealiin (ylioikeus, Irlanti).

50.

Tässä menettelyssä HCC ilmoitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, ettei se aio osallistua menettelyyn talousarviopaineiden vuoksi. Lisäksi se ilmoitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, ettei se missään tapauksessa aio antaa lapsia takaisin riippumatta kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn lopputuloksesta.

51.	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti 17.5.2018 ennakkoratkaisupyynnön asiassa C‑325/18 PPU.

52.	Vanhemmat jättivät 23.5.2018 ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen välitoimihakemuksen, jossa he vaativat sitä antamaan määräyksen, jossa HCC:tä kielletään jatkamasta vauvan adoptiomenettelyä ja panemasta vireille kahden vanhemman lapsen adoptiomenettelyä.

53.

HCC ei osallistunut tähänkään menettelyyn, mutta jätti kannanoton istuntopäivän aamuna eli 29.5.2018. Tässä kannanotossa se korosti ehdottavansa ainoastaan vauvan adoptiota. HCC totesi, ettei ole mitään syytä aloittaa kahden vanhemman lapsen adoptiomenettelyä, kun otetaan huomioon heidän ikänsä, sijoittamisensa vanhemman eli toisen lapsen isän luo ja heidän kiinteä sisarussuhteensa. Jos heitä ei enää sijoitettaisi toisen lapsen isän luo, huoltosuunnitelmana olisi sijoittaminen pitkäaikaiseen sijaisperheeseen.

54.	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti 7.6.2018 ennakkoratkaisupyynnön asiassa C‑375/18 PPU.

IV Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa ja ennakkoratkaisukysymykset

55.

Unionin tuomioistuimen kirjaamoon 17.5.2018 toimittamallaan asiakirjalla Court of Appeal on siellä vireillä olevassa muutoksenhakumenettelyssä päättänyt pyytää kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltamista ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset (asia C‑325/18 PPU):

”1)

Kun väitetään, että lasten vanhemmat ja/tai muut perheenjäsenet ovat luvattomasti vieneet lapset pois valtiosta, jossa lasten asuinpaikka on, vastoin erään [asuin]valtion viranomaisen hankkimaa tuomioistuinmääräystä, voiko kyseinen viranomainen vaatia hakemuksella sellaisen tuomioistuinmääräyksen, joka koskee lasten palauttamista tämän tuomioistuimen tuomiopiiriin, täytäntöönpanemista toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 III luvun säännösten mukaisesti, vai merkitsisikö tämä kyseisen asetuksen 11 artiklan ja vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen oikeudetonta sivuuttamista tai muuten oikeuksien tai lain väärinkäyttöä asianomaisen viranomaisen taholta?

2)	Onko tapauksessa, joka koskee neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 täytäntöönpanosäännöksiä, olemassa toimivalta pidentää asetuksen 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua määräaikaa, kun viivästys on vähäinen ja määräajan pidennys olisi muutoin myönnetty kansallisen prosessioikeuden perusteella?

Jollei toisesta kysymyksestä muuta johdu: Kun ulkomainen viranomainen vie oikeusriidan kohteena olevat lapset pois jäsenvaltion tuomiopiiristä yksipuolisen hakemuksen perusteella annetun täytäntöönpanomääräyksen nojalla – – asetuksen (EY) N:o 2201/2003 31 artiklan mukaisesti mutta ennen kuin tämä määräys annetaan tiedoksi vanhemmille, niin että heiltä riistetään siten oikeus hakea tällaisen määräyksen täytäntöönpanon lykkäystä muutoksenhaun ajaksi, vaarantaako tällainen toiminta ’vanhemmille’ [ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (Euroopan ihmisoikeussopimus)] 6 artiklassa tai [Euroopan unionin] perusoikeuskirjan [(jäljempänä perusoikeuskirja)] 47 artiklassa vahvistettujen oikeuksien ytimen siten, että määräajan pidennys (asetuksen 33 artiklan 5 kohdan mukaisesti) olisi myönnettävä?”

56.

Unionin tuomioistuimen kirjaamoon 7.6.2018 toimittamallaan asiakirjalla Court of Appeal on siellä tällä välin vireille pannussa välitoimimenettelyssä esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen ja pyytänyt samoin kiireellisen ennakkoratkaisumenettelyn soveltamista (asia C‑375/18 PPU):

”Onko unionin oikeuden ja etenkin neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 säännösten kanssa yhteensopivaa, että yhden jäsenvaltion tuomioistuimet antavat in personam toisen jäsenvaltion julkista elintä vastaan väliaikaisen määräyksen (turvaamistoimen), joka estää kyseistä elintä järjestämästä lasten adoptointia tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jos in personam ‑määräys perustuu tarpeeseen suojella täytäntöönpanomenettelyn osapuolten oikeuksia asetuksen N:o 2201/2003 III luvun mukaisesti?”

57.	Unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto päätti 11.6.2018 pitämässään hallinnollisessa kokouksessa yhdistää käsiteltävät asiat ja ottaa ne käsiteltäväksi unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa tarkoitetussa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.

58.

Unionin tuomioistuimessa käydyssä menettelyssä huomautuksia esittivät vanhemmat, HCC, Euroopan komissio sekä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset, ja viimeksi mainittu hallitus vastasi unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin. Nämä samat osapuolet sekä Tšekin ja Puolan hallitukset osallistuivat 13.7.2018 pidettyyn istuntoon.

V Arviointi

A Ennakkoratkaisupyyntöjen tutkittavaksi ottaminen

59.	Pääasian tapahtumien aikajärjestyksestä ilmenee, että lapset palautettiin Englantiin, ennen kuin Irlannin High Courtin eksekvatuuripäätös annettiin tiedoksi vanhemmille. He pystyivät näin ollen hakemaan muutosta tähän määräykseen vasta sen täytäntöönpanon jälkeen.

60.	Tässä tilanteessa voisi herätä kysymys pääasian vireilläolon jatkumisesta ja siten esitettyjen ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisestä.

61.	Asetuksen N:o 2201/2003 rakenteesta kylläkin ilmenee, että eksekvatuuripäätös on tavallisesti annettava tiedoksi osapuolelle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ennen täytäntöönpanoa, jotta kyseinen osapuoli voi ajoissa hakea muutosta estääkseen täytäntöönpanon. ( 14 )

62.	Tämä ei voi kuitenkaan tarkoittaa kääntäen sitä, että jos täytäntöönpano tapahtui ennen eksekvatuuripäätöksen tiedoksi antamista, sitä koskeva muutoksenhaku on vailla kohdetta. ( 15 )

63.	Komissio tosin korosti tältä osin istunnossa, ettei asetuksessa N:o 2201/2003 säädetä erityisestä menettelystä, joka velvoittaisi Englannin tuomioistuimet ottamaan huomioon, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin saattaa kumota eksekvatuuripäätöksen.

64.

Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus vahvisti, vanhemmat voisivat tällaisessa tilanteessa kuitenkin hakea muutosta Englannissa, eivätkä Englannin tuomioistuimet jättäisi irlantilaisen tuomioistuimen antamaa ratkaisua huomiotta kansainvälisen kohteliaisuuden (international comity) periaatteen vuoksi vaan päinvastoin pitäisivät sen esittämiä perusteluja ensiarvoisen tärkeinä. Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja HCC:n edustaja huomauttivat, lasten palauttaminen Englantiin ei sitä paitsi ole peruuttamatonta, joten heidät voitaisiin aivan hyvin viedä uudelleen Irlantiin, kunhan heidän etunsa otetaan huomioon. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja HCC:n edustaja totesivat lisäksi, että tällainen edestakaisin matkustaminen on yleistä esimerkiksi sovellettaessa Haagin yleissopimusta Yhdistyneen kuningaskunnan ja Amerikan yhdysvaltojen välillä.

65.	Pääasian vireilläolosta ja siten ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisestä ei näin ollen ole epäilystä.

B Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys asiassa C‑325/18 PPU

66.

Asiassa C‑325/18 PPU esittämässään ensimmäisessä kysymyksessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, voidaanko – kun väitetään, että lapset on viety luvattomasti pois – sen jäsenvaltion tuomioistuimen, jossa heillä on asuinpaikka, antama määräys lasten palauttamisesta julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi jäsenvaltiossa, johon on paettu, asetuksen N:o 2201/2003 III luvun yleisten säännösten mukaisesti vai merkitsisikö tämä Haagin yleissopimuksessa, luettuna yhdessä asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan kanssa, määrätyn lasten poisviemistä koskevan erityisen menettelyn (jäljempänä myös Haagin menettely) oikeudetonta sivuuttamista.

67.

Vanhemmat ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsovat, että kun lapset viedään jäsenvaltiosta toiseen, Haagin menettelyn ja asetuksessa N:o 2201/2003 säädetyn vanhempainvastuuta koskevien ratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanokelpoisuutta koskevan tavanomaisen menettelyn välillä on toissijaisuussuhde.

68.

Asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan, luettuna yhdessä Haagin yleissopimuksen kanssa, nojalla henkilö, joka väittää, että lapsi on luvattomasti viety muuhun jäsenvaltioon, voi hakea kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisilta tuomioistuimilta tai hallintoviranomaisilta määräystä saadakseen palautetuksi lapsen. Jos lapsen oleskelujäsenvaltion tuomioistuin kieltäytyy Haagin yleissopimuksen 13 artiklan nojalla määräämästä, että lapsi on palautettava, ( 16 ) asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohdassa myönnetään kyseisen säännöksen nojalla toimivaltaiselle tuomioistuimelle toimivalta antaa lapsen palauttamista edellyttävä ratkaisu, joka on suoraan täytäntöönpanokelpoinen ilman täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaa menettelyä jäsenvaltiossa, johon on paettu, jos se on annettu ja siitä on annettu todistus säädetyn menettelyn mukaisesti. ( 17 )

69.

Käsiteltävässä asiassa on selvää, ettei HCC ole noudattanut kyseistä menettelyä ja ettei asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua lasten palauttamista edellyttävää ratkaisua ole näin ollen annettu. Kuten HCC vahvisti istunnossa, se päätti olla noudattamatta kyseistä menettelyä erityisesti siitä syystä, että sitä voidaan soveltaa ainoastaan silloin, kun lapsi on viety pois luvattomasti loukkaamalla oikeutta lapsen huoltoon. ( 18 ) Perheen lähtiessä Irlantiin HCC:llä oli varmuus ainoastaan siitä, että sillä oli oikeus kahden vanhemman lapsen huoltoon. Se ei siis ollut varma siitä, että vauvan poisviemistä olisi voitu pitää luvattomana asiaa koskevien säännösten perusteella. ( 19 )

70.

Tästä syystä HCC pyysi suoraan Englannin High Courtia asettamaan lapset valtion holhottaviksi ja huollettaviksi sekä määräämään, että heidät on palautettava Englantiin, ennen kuin se jätti Englannin High Courtin määräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen Irlannin High Courtiin asetuksen N:o 2201/2003 28 artiklan mukaisesti.

1. Mahdollisuus hakea vanhempainvastuuta koskevan ratkaisun täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista asetuksen N:o 2201/2003 nojalla Haagin menettelystä riippumatta

71.

Asetuksessa N:o 2201/2003 säädetään kahdesta eri vaihtoehdosta panna toisten jäsenvaltioiden antamat ratkaisut täytäntöön: yhtäältä III luvun 2 jakson (28 artikla ja sitä seuraavat artiklat) mukaisesta täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen sovellettavasta yleisestä menettelystä ja toisaalta III luvun 4 jakson (40 artikla ja sitä seuraavat artiklat) mukaisesta toisessa jäsenvaltiossa suoraan ilman eksekvatuurimenettelyä täytäntöönpanokelpoisiin ratkaisuihin sovellettavasta erityisestä menettelystä. Viimeksi mainittua vaihtoehtoa voidaan soveltaa ainoastaan asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuihin ratkaisuihin ( 20 ) eli palauttamista koskeviin ratkaisuihin, jotka toimivaltainen tuomioistuin on antanut Haagin menettelyn jälkeen, sen jäsenvaltion, jossa lapsi on, tuomioistuimen annettua palauttamatta jättämistä koskevan ratkaisun jälkeen.

72.

Asetuksen N:o 2201/2003 40 artiklan 2 kohdan mukaan (Haagin menettelyn jälkeen annettujen palauttamista edellyttävien ratkaisujen täytäntöönpanokelpoisuutta koskevat) III luvun 4 jakson säännökset eivät kuitenkaan estä sitä, jolla on vanhempainvastuu, hakemasta vanhempainvastuuta koskevan ratkaisun tunnustamista ja täytäntöönpanoa kyseisen luvun 1 ja 2 jakson säännösten mukaisesti.

73.

Pääasian olosuhteet sitä paitsi osoittavat, että joissakin tilanteissa ratkaisu, jolla vanhempainvastuu annetaan jäsenvaltioon jääneelle henkilölle, saatetaan antaa vasta sen jälkeen, kun lapsi on viety toiseen jäsenvaltioon, jolloin kyseessä ei ole Haagin menettelyssä tarkoitettu luvaton poisvieminen. Ei voida ajatella, ettei henkilö voisi tällaisessa tapauksessa hakea asetuksen N:o 2201/2003 mukaisesti sellaisen ratkaisun, jolla hänelle siirrettiin vanhempainvastuu, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista jäsenvaltiossa, johon on paettu.

74.

Näin ollen ei ole todennäköistä, että henkilön, joka haluaa saada toiseen jäsenvaltioon viedyn lapsen palautetuksi, pitäisi pyrkiä hankkimaan tätä palauttamista koskeva määräys ehdottomasti Haagin menettelyä noudattamalla, ennen kuin hän voi asetuksen N:o 2201/2003 28 artiklan nojalla hakea toisessa jäsenvaltiossa hänen vanhempainvastuustaan annetun ratkaisun täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista. ( 21 )

75.	Vanhempien ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tästä tulkinnasta esittämät epäilyt eivät ole vakuuttavia.

76.

Näin ollen ei ensinnäkään voida yhtyä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemykseen, jonka mukaan Haagin yleissopimuksen 13 artikla tarjoaa enemmän perusteita jättää lapsen palauttamista koskeva määräys antamatta kuin asetuksen N:o 2201/2003 23 artikla tarjoaa perusteita jättää vanhempainvastuuta koskeva ratkaisu tunnustamatta ja panematta täytäntöön. Kyseisissä määräyksissä ja säännöksissä mainitut kieltäytymistä tai tunnustamatta jättämistä koskevat perusteet ovat nimittäin pitkälti päällekkäiset.

77.

Näin on etenkin siksi, että asetus N:o 2201/2003 lieventää Haagin yleissopimuksessa määrättyjä perusteita kieltäytyä lapsen palauttamisesta, kun sitä sovelletaan yhdessä kyseisen asetuksen kanssa unionin jäsenvaltioiden välillä: Yhtäältä asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 4 kohdassa heikennetään Haagin yleissopimuksen 13 artiklan kohdassa b määrättyä kieltäytymisperustetta. Kuten edellä jo todettiin, ( 22 ) pääasiassa toimivaltainen tuomioistuin voi toisaalta asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan nojalla jättää huomiotta jäsenvaltion, johon on paettu, tuomioistuimen antaman palauttamatta jättämistä koskevan ratkaisun, vaikka sen on kyseisen asetuksen 42 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla otettava huomioon tämän palauttamatta jättämistä koskevan ratkaisun taustalla olevat perustelut.

78.

Asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 7 kohdasta ja 42 artiklan 2 kohdan b alakohdasta ilmenee, ettei kyseisen asetuksen 11 artiklan 8 kohtaan perustuvaa palauttamista koskevaa ratkaisua voida antaa, ellei asianomaisille osapuolille ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi. Asetuksen N:o 2201/2003 31 artiklan 2 kohdasta, luettuna yhdessä 23 ja 33 artiklan kanssa, kuitenkin ilmenee, ettei myöskään vanhempainvastuuta koskevaa ratkaisua voida julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa jäsenvaltiossa, ellei henkilölle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ole annettu tilaisuutta tulla kuulluksi. ( 23 ) Siitä, ettei käsiteltävässä asiassa ole noudatettu viimeksi mainittuja säännöksiä, ( 24 ) ei näin ollen voida päätellä, että asetuksen N:o 2201/2003 28 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa säädetyssä vanhempainvastuuta koskevan ratkaisun täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa tavanomaisessa menettelyssä suojeltaisiin yleisesti henkilön, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, oikeuksia vähemmän kuin kyseisen asetuksen 11, 40 ja 42 artiklassa säädetyssä menettelyssä.

79.

Muuta ei voida päätellä myöskään siitä, että joissakin asetuksen N:o 2201/2003 kieliversioissa ( 25 ) 21 ja 28 artikla on muotoiltu eri tavalla täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen kohteen osalta. Kyseisen asetuksen 21 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltiossa annettu tuomio” (eli 2 artiklan 4 alakohdassa esitetyn määritelmän mukaan vanhempainvastuuta koskeva ratkaisu) on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa, kun taas kyseisten kieliversioiden 28 artiklassa säädetään, että täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen kohteena voi olla ainoastaan vanhempainvastuun käyttämisestä ( 26 ) jäsenvaltiossa annettu tuomio. Tätä eroa ei kuitenkaan esiinny kaikissa asetuksen N:o 2201/2003 kieliversioissa, ja lisäksi se kuvastaa vain sitä, että ennen kaikkea vanhempainvastuun käyttämisestä annetut ratkaisut edellyttävät täytäntöönpanotoimia ja siten eksekvatuuripäätöstä. Vanhempainvastuun myöntämistä, siirtämistä, rajoittamista tai lopettamista koskevien tuomioiden yhteydessä voi sitä vastoin riittää pelkkä tunnustaminen. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus olisi poissuljettu tällaisten ratkaisujen osalta, joiden kohdalla myös pakkotäytäntöönpano voi ehdottomasti tulla kyseeseen.

80.

Näin ollen erityisesti silloin, kun lapsi viedään jäsenvaltiosta, jossa hänen asuinpaikkansa oli, toiseen jäsenvaltioon, alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisu, jossa vanhempainvastuu ja oikeus lapsen huoltoon osoitetaan kyseiseen valtioon jääneelle vanhemmalle, voidaan pakkotäytäntöönpanna, jos kaappaajana oleva vanhempi ei ”palauta” lasta ja julkisen vallan tuki on välttämätöntä lapsen takaisin saamiseksi. Näin on etenkin siksi, että asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 9 alakohdan mukaan kyseisessä asetuksessa tarkoitettu ”oikeus lapsen huoltoon” käsittää varsinkin oikeuden päättää lapsen asuinpaikasta. ( 27 )

81.

Tämän tulkinnan vahvistaa asetuksen N:o 2201/2003 39 artiklassa tarkoitetun todistuksen sanamuoto; todistuksen malli on esitetty kyseisen asetuksen liitteessä II. Asianosaisen, joka hakee vanhempainvastuuta koskevan ratkaisun julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi, on annettava asetuksen N:o 2201/2003 37 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla tällainen todistus, jonka Englannin High Court täytti myös käsiteltävässä asiassa. Kyseisen lomakkeen 11 kohdassa kuitenkin säädetään nimenomaisesti mahdollisuudesta ilmoittaa, ”[edellyttääkö] tuomio – – lapsen palauttamista”, sekä antaa henkilön, jolle lapsi on määrä palauttaa, nimi ja osoite. Lomakkeen 11 kohdassa todetaan lisäksi nimenomaisesti, että ”tätä mahdollisuutta edellytetään 40 artiklan 2 kohdassa”.

82.

Tämä vahvistaa sen, että lainsäätäjä on nimenomaan tarkoittanut vanhempainvastuuta koskevia ratkaisuja, jotka edellyttävät lapsen palauttamista toiseen jäsenvaltioon ja joiden täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista voidaan hakea kyseisen asetuksen 11, 40 ja 42 artiklassa mainitun Haagin menettelyn noudattamisesta riippumatta.

2. Mahdottomuus hakea asetuksen N:o 2201/2003 nojalla lapsen palauttamista edellyttävän ratkaisun, joka ei liity vanhempainvastuuta koskevaan ratkaisuun, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista

83.

On erotettava toisistaan ratkaisut, jotka käsittävät lapsen palauttamisen ratkaisun antaneeseen jäsenvaltioon vanhempainvastuuta koskevan ratkaisun perusteella tai joissa edellytetään sitä, ja ratkaisut, joissa edellytetään henkilön, käsiteltävässä asiassa lapsen, palauttamista jäsenvaltion alueelle vanhempainvastuuta koskevasta ratkaisusta riippumatta: molemmat tyypit voivat käsittää lapsen palauttamisen alkuperäjäsenvaltioon, mutta vain ensin mainitut voidaan asetuksen N:o 2201/2003 III luvun 2 jakson nojalla julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.

84.	Näin ollen ei ole poissuljettu, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat määrätä kansallisen oikeutensa perusteella lapsen palautettavaksi alueelleen vanhempainvastuuta koskevan ratkaisun antamisesta riippumatta. ( 28 )

85.	Jos tällainen palauttamismääräys ei ole asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklan 8 kohdan nojalla annettu palauttamista edellyttävä ratkaisu (eli Haagin menettelyn päätyttyä annettu ratkaisu), se ei kuitenkaan kuulu asetuksen N:o 2201/2003 aineelliseen soveltamisalaan.

86.

Kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan asetusta nimittäin sovelletaan siitä riippumatta, millaisessa tuomioistuimessa asiaa käsitellään, siviilioikeudellisissa ( 29 ) asioissa, jotka liittyvät erityisesti vanhempainvastuun myöntämiseen, käyttämiseen, siirtämiseen, rajoittamiseen tai lopettamiseen. Unionin tuomioistuin on todennut tältä osin, että siviilioikeudellisten asioiden käsitettä ei voida ymmärtää tässä yhteydessä suppeasti ( 30 ) ja että se käsittää erityisesti valtion toimenpiteet lapsen suojelemiseksi, kuten sijoittamisen sijaisperheeseen ( 31 ) tai suljettuun hoitolaitokseen. ( 32 )

87.

Tällainen valtion toimenpide lapsen suojelemiseksi liittyy kuitenkin aina vanhempainvastuun käyttämiseen, ja se on näin ollen erotettava toimenpiteestä, jossa edellytetään henkilön, käsiteltävässä asiassa lapsen, palauttamista kyseisen tuomioistuimen tuomiopiiriin vanhempainvastuuta koskevasta ratkaisusta riippumatta. Tällaisen toimenpiteen kohteena ( 33 ) on nimittäin kyseisen jäsenvaltion poliisivaltuuksien käyttäminen, joka ei kuulu asetuksen N:o 2201/2003 soveltamisalaan. ( 34 )

88.

Edellä esitetystä seuraa, että asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklassa säädettyjä tapauksia lukuun ottamatta ratkaisu, jossa lapsi määrätään palautettavaksi kyseisen tuomioistuimen tuomiopiiriin vanhempainvastuuta koskevasta ratkaisusta riippumatta, ei kuulu mainitun asetuksen soveltamisalaan. Tällaista ratkaisua ei näin ollen voida julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi kyseisen asetuksen III luvun 2 jakson säännösten mukaisesti.

3. Välipäätelmä

89.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut, Englannin High Courtin 8.9.2017 antaman määräyksen määräysosaan sisältyy useita erillisiä osia, nimittäin erityisesti lasten määrääminen valtion holhottaviksi ja huollettaviksi, lasten määrääminen palautettavaksi englantilaisen tuomioistuimen tuomiopiiriin sekä sen salliminen, että Irlannin lastensuojeluviranomaiset ottavat lapset huostaan heidän palauttamisensa järjestämisen ajaksi ja että HCC ottaa heidät huostaan heidän palauttamisensa jälkeen.

90.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on määrittää kyseisen määräyksen sanamuodon perusteella ja ottaen huomioon muut asian olosuhteet, voitiinko kyseiseen määräykseen sisältyvään palauttamismääräykseen soveltaa asetuksen N:o 2201/2003 III luvun 2 jaksossa säädettyä eksekvatuurimenettelyä.

91.

Edellä esitetyn perusteella asiassa C‑325/18 PPU esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että kun väitetään, että lapset on luvattomasti viety toiseen jäsenvaltioon valtiosta, jossa heidän asuinpaikkansa on, lasten palauttamista edellyttävää ratkaisua, jonka alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin on antanut noudattamatta asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklassa säädettyä menettelyä ja vanhempainvastuuta koskevasta ratkaisusta riippumatta, ei voida panna täytäntöön kyseisen asetuksen III luvun säännösten mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen vanhempainvastuusta antama ratkaisu, joka edellyttää lapsen palauttamista kyseiseen jäsenvaltioon, voidaan kuitenkin panna täytäntöön kyseisten säännösten mukaisesti.

C Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys asiassa C‑325/18 PPU ja ennakkoratkaisukysymys asiassa C‑375/18 PPU

92.

Asiassa C‑325/18 esitetyt toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys sekä asiassa C‑375/18 PPU esitetty ennakkoratkaisukysymys ovat merkityksellisiä vain, jos ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on vireillä eksekvatuuripäätöstä koskeva muutoksenhakumenettely asetuksen N:o 2201/2003 mukaisesti. Muussa tapauksessa pääasia ei kuuluisi unionin oikeuden soveltamisalaan eikä unionin tuomioistuin olisi toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin. ( 35 )

93.

Asiassa C‑325/18 PPU esitettyihin toiseen ja kolmanteen kysymykseen sekä asiassa C‑375/18 PPU esitettyyn kysymykseen vastataan näin ollen siltä varalta, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Englannin High Courtin 8.9.2017 antama määräys voitiin julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi Irlannissa Irlannin High Courtin 21.9.2017 antamalla eksekvatuuripäätöksellä asetuksen N:o 2201/2003 mukaisesti ja että ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevaan muutoksenhakumenettelyyn sovelletaan siten kyseisen asetuksen säännöksiä.

1. Määräaika (toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys asiassa C‑325/18 PPU)

94.

Asiassa C‑325/18 PPU esittämillään toisella ja kolmannella kysymyksellä, joita on käsiteltävä yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko tapauksessa, jossa eksekvatuuripäätös pantiin täytäntöön ennen sen tiedoksiantoa, unionin oikeus esteenä asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa eksekvatuuripäätöstä koskevalle muutoksenhaulle säädetyn määräajan pidentämiselle.

a) Alustavat huomautukset

95.

Asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdan mukaan ratkaisun täytäntöönpanokelpoisuudesta tehtyyn päätökseen voidaan hakea muutosta yhden kuukauden kuluessa, tai jos sen henkilön asuinpaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa päätös täytäntöönpanokelpoisuudesta tehtiin, muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta.

96.

Käsiteltävässä asiassa on selvää, että muutoksenhakuaika oli kaksi kuukautta siitä päivästä, kun Irlannin High Courtin 21.9.2017 antama eksekvatuuripäätös annettiin tiedoksi, ( 36 ) että kyseinen määräys annettiin tiedoksi vanhemmille 22.9.2017 ( 37 ) ja että he hakivat ratkaisuun muutosta 24.11.2017. ( 38 ) Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin olettaa, että vanhemmat hakivat muutosta 48 tuntia myöhässä.

97.

Unionin tuomioistuimen asiana ei ole kyseenalaistaa tätä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oletusta ja sen perustana olevaa tosiseikkojen arviointia. Yksikään osapuoli ei myöskään näytä kyseenalaistavan sitä, että muutoksenhakuaika alkoi tosiasiallisesti kulua siitä päivästä, jona Irlannin High Courtin 21.9.2017 antama eksekvatuuripäätös annettiin tiedoksi vanhemmille, eli 22.9.2017 alkaen. ( 39 )

98.

Kuten myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, kansalliseen asiakirja-aineistoon sisältyy kuitenkin 27.9.2017 päivätty vanhempien edustajien ”memorandum of appearance”, joka on laadittu ylioikeuksien työjärjestyksen 12 määräyksen 9 säännön ja siinä mainitun liitteessä A olevaan II osaan sisältyvän lomakkeen nro 1 mukaisesti. Kyseisessä asiakirjassa vanhempien edustaja ilmoittaa saaneensa ”originating summons” ‑asiakirjan ja pyytää lähettämään ”statement of claim” ‑asiakirjan, joka ilmeisesti liittyy HCC:n Irlannin High Courtille jättämään täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen, jossa se haki Englannin High Courtin 8.9.2017 antaman määräyksen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista.

99.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on tutkia tätä seikkaa ja määrittää, vaikuttaako muutoksenhakuajan alkamiseen se, etteivät vanhemmat – jos tämä pitää paikkansa – olleet vielä saaneet HCC:n jättämää täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaa hakemusta tai jotakin muuta merkityksellistä asiakirjaa silloin, kun Irlannin High Courtin 21.9.2017 antama eksekvatuuripäätös annettiin heille tiedoksi.

100.

Tässä yhteydessä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yksityisille unionin oikeudessa myönnettyjen perusoikeuksien todellinen suoja edellyttää, että heille toimitetaan täydelliset perustelut, jotta he voivat puolustautua parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. ( 40 ) Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut unionin toimielinten toimesta nostetun kanteen yhteydessä, että kanteen nostamiselle varattu määräaika alkaa kulua vasta siitä hetkestä lähtien, kun kyseinen henkilö on saanut toimen sisällöstä ja perusteluista täsmälliset tiedot siten, että hän voi menestyksekkäästi käyttää kanneoikeuttaan. ( 41 ) Lisäksi on syytä viitata Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan muutoksenhakuaika voi alkaa kulua vasta siitä hetkestä lähtien, kun kantajat ovat tosiasiallisesti saaneet tietoonsa tuomioistuimen ratkaisun kokonaisuudessaan. ( 42 )

101.

Vain, jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tämän arvioinnin perusteella, että vanhempien muutoksenhaku tehtiin tosiasiallisesti määräajan päätyttyä, herää kysymys siitä, voidaanko asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädettyä määräaikaa pidentää tapauksessa, jossa eksekvatuuripäätös pantiin täytäntöön ennen sen tiedoksi antamista täytäntöönpanon vastapuolelle.

b) Mahdollisuus pidentää asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädettyä määräaikaa

102.

Asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdan mukaan ratkaisun täytäntöönpanokelpoiseksi julistamiseen voidaan hakea muutosta yhden kuukauden kuluessa, tai jos sen henkilön asuinpaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa kyseinen päätös annettiin, muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.

103.	Koska asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädetään sen sanamuodon perusteella ainoastaan, ettei muutoksenhaun määräaikaa voida pidentää välimatkan perusteella, ( 43 ) tämän määräajan pidentäminen muista syistä ei ole poissuljettua. ( 44 )

104.

Kuten vanhemmat perustellusti väittävät, tällaista sanamuodon mukaista tulkintaa tukee se, että asetus N:o 2201/2003 sisältää lisäksi erittäin selkeitä säännöksiä kyseisten tuomioistuinten toimivaltaa koskevista mahdollisista poikkeuksista, kielloista tai rajoituksista. ( 45 ) Näin ollen se, että ainoastaan pidentäminen välimatkan perusteella kielletään nimenomaisesti, on osoitus siitä, ettei unionin lainsäätäjä halunnut sulkea pois asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädetyn määräajan pidentämistä muista syistä.

105.

Asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädetyn muutoksenhakuajan asiayhteyteen perustuva tulkinta ei johda muuhun tulokseen. Kyseisen asetuksen 33 artiklan rakenteesta nimittäin ilmenee, että artiklan 5 kohdassa säädetyn muutoksenhakuajan tavoitteena on, ettei toisessa jäsenvaltiossa annettujen, 31 artiklan mukaisesti täytäntöönpanokelpoiseksi julistettujen ratkaisujen täytäntöönpano viivästy. Tämä tavoite voidaan päätellä siitä, että asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdan nojalla muutoksenhaun määräaikaa sovelletaan ainoastaan henkilön, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, muutoksenhakuun eli tapaukseen, jossa on annettu eksekvatuuripäätös. Mainitun asetuksen 33 artiklan 4 kohdan mukaan täytäntöönpanon hakijan muutoksenhaulle ei sen sijaan ole asetettu määräaikaa, kun hän hakee muutosta siihen, että tuomioistuin hylkäsi hänen 28 artiklan nojalla jättämänsä hakemuksen saada eksekvatuuripäätös toisessa jäsenvaltiossa annetulle ratkaisulle.

106.	Tästä seuraa, että määräajan pidentämistä ei suljeta pois etenkään silloin, kun se ei voi aiheettomasti viivästyttää täytäntöönpanokelpoiseksi julistetun ratkaisun täytäntöönpanoa.

107.

Käsiteltävässä asiassa on tällainen tilanne, sillä ratkaisu, jonka täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista haettiin, pantiin täytäntöön jo ennen muutoksenhakua, joten muutoksenhakuajan pidentäminen ei voi enää viivästyttää täytäntöönpanoa. Voitaisiin jopa katsoa, että tällaisessa tapauksessa henkilön, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, pitäisi voida hakea muutosta ilman määräajan rajoitusta asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdan nojalla, kuten täytäntöönpanon hakija voi hakea kyseisen artiklan 4 kohdan nojalla. Menemättä näin pitkälle riittää, kun todetaan, ettei määräaikaa voida tällaisessa tapauksessa missään tapauksessa soveltaa suppeasti.

108.

Asetuksessa N:o 2201/2003 ei näin ollen suljeta pois sitä, että toimivaltainen tuomioistuin pidentää kyseisen asetuksen 33 artiklan 5 kohdassa säädettyä muutoksenhakuaikaa. ( 46 ) Jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen mukaan tällaista pidentämistä koskevista menettelysäännöistä on säädettävä kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä.

c) Vertailu, joka asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädetyn muutoksenhakuajan pidentämisessä on tehtävä

109.	Vaikka asetuksessa N:o 2201/2003 ei suljeta pois kyseisen asetuksen 33 artiklan 5 kohdassa säädetyn määräajan pidentämistä tai uudelleen alkamista, ( 47 ) kyseisen määräajan soveltaminen on periaate, josta voidaan poiketa ainoastaan asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

110.	Kansallisen tuomioistuimen toimivaltaa pidentää määräaikaa tai antaa sen alkaa uudelleen tällaisissa tapauksissa rajoitetaan myös vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteella. ( 48 )

111.

Yhtäältä käsiteltävässä asiassa ei näytä olevan ongelmallista noudattaa vastaavuusperiaatetta, jonka mukaan menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, eivät saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion kansallisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita. ( 49 ) Ennakkoratkaisupyynnöstä nimittäin ilmenee, että Irlannin oikeudessa myönnetään tuomioistuimelle toimivalta pidentää muutoksenhakuaikoja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sovellettaessa kansallista oikeutta. ( 50 )

112.	Toisaalta tehokkuusperiaatteen mukaan kansalliset menettelysäännöt eivät saa olla sellaisia, että unionin oikeusjärjestyksessä vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. ( 51 )

113.

Käsiteltävässä asiassa asetuksessa N:o 2201/2003, erityisesti sen III luvun 2 jaksossa, vertaillaan täytäntöönpanon hakijalle myönnettyä oikeutta saada vaatimuksensa nopeasti hyväksytyksi ja henkilön, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, oikeutta vastustaa tehokkaasti toisessa jäsenvaltiossa annetun ratkaisun täytäntöönpanoa jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään. ( 52 ) Lisäksi kaikkien asetuksen N:o 2201/2003 säännösten taustalla on ennen kaikkea tavoite, jonka mukaan pyritään varmistamaan lapsen edun huomioon ottaminen parhaalla mahdollisella tavalla ja perusoikeuskirjan 24 artiklassa tunnustettujen lapsen perusoikeuksien kunnioittaminen. ( 53 )

114.

Tästä seuraa, että kun kansallinen tuomioistuin, kuten käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, soveltaa kansallisen oikeutensa menettelysääntöjä päättääkseen asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädetyn määräajan pidentämisestä, sen on varmistettava edellä olevassa kohdassa mainittujen oikeuksien ja tavoitteiden tehokkuus. Tämä voi tietyssä yksittäistapauksessa edellyttää määräajan pidentämistä sekä tällaisen pidentämisen ajallista rajoittamista. Vertailussa, joka kyseisen tuomioistuimen on tässä yhteydessä tehtävä, on otettava huomioon asetuksen yleinen systematiikka ja kaikki kyseisen tapauksen asiayhteyteen liittyvät seikat.

115.	Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on otettava huomioon erityisesti seuraavat seikat.

1) Määräajan ylittymisen laajuus

116.

Asetuksella N:o 2201/2003 ei ole tarkoitus ainoastaan mahdollistaa ratkaisujen, joiden täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista haettiin, nopeaa täytäntöönpanoa vaan myös taata oikeusvarmuus tällaisten tuomioiden tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa. Oikeusvarmuuden kannalta voi kuitenkin olla haitallista, jos jo täytäntöön pannun ratkaisun lainmukaisuuden kyseenalaistaminen sallitaan ilman mitään aikarajoitusta. Näin on etenkin siksi, että eksekvatuuripäätöksen kumoaminen voi johtaa hätäisestä täytäntöönpanosta johtuvan tilanteen muuttumiseen eli käsiteltävän asian kaltaisessa tapauksessa lasten palauttamiseen jäsenvaltioon, jossa tunnustamista pyydetään. ( 54 ) Kansallisen tuomioistuimen on näin ollen otettava huomioon alun perin säädetyn määräajan ylittymisen laajuus. Käsiteltävässä asiassa vanhempien muutoksenhaun myöhästyminen 48 tunnilla on vähäinen, joten kyseisen muutoksenhaun tutkittavaksi ottamisesta ei aiheudu merkittävää eroa asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädettyyn alkuperäiseen määräaikaan verrattuna.

2) Asetuksen N:o 2201/2003 tavoitteet

117.

Asetuksen N:o 2201/2003 tavoitteena ei ole ainoastaan helpottaa muissa jäsenvaltioissa annettujen vanhempainvastuuta koskevien ratkaisujen tunnustamista ja täytäntöönpanoa vaan myös estää tällaisten ratkaisujen täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen, jos kyseisen asetuksen 23 artiklassa säädetyt tunnustamatta jättämisen perusteet ovat esteenä sille. Sellaisen tosiasiallisen tilanteen jatkuminen, joka johtuu siitä, että ratkaisu, jonka osalta tunnustamatta jättämisen perusteet selvästi täyttyivät, julistettiin täytäntöönpanokelpoiseksi ja pantiin täytäntöön antamatta henkilölle, jota vastaan täytäntöönpanoa haettiin, mahdollisuutta vastustaa sitä, vaikuttaa näin ollen asetuksen N:o 2201/2003, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan kanssa, tehokkaan vaikutuksen kannalta ongelmallisemmalta kuin alun perin säädetystä määräajasta 48 tuntia myöhästyneen muutoksenhaun tutkittavaksi ottaminen. Tämä pitää paikkansa etenkin siksi, että ratkaisun sääntöjenvastainen täytäntöönpano heikentää asetuksen N:o 2201/2003 säännösten tehokkuutta niin kauan kuin tämän täytäntöönpanon perusteella luotu tosiasiallinen tilanne kestää. ( 55 )

3) Tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaaminen

118.

Toisin kuin asetuksen N:o 1215/2012 (ns. Bryssel I a ‑asetus) ( 56 ) soveltamisalaan kuuluvien siviili- ja kauppaoikeuden alalla annettujen ratkaisujen osalta sekä asetuksen N:o 2201/2003 40 artiklassa mainittujen tapaamisoikeutta ja lapsen palauttamista koskevien ratkaisujen osalta ( 57 ) unionin lainsäätäjä päätti nimenomaisesti olla jättämättä asetuksessa N:o 2201/2003 tarkoitetut vanhempainvastuuta koskevat ratkaisut täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan menettelyn ulkopuolelle. Kuten Puolan hallitus korosti havainnollisesti istunnossa, Bryssel I a- ja Bryssel II a ‑asetukset eivät ole siinä mielessä identtisiä, että viimeksi mainitun tavoitteena on suojella lapsen etua. Arkaluonteisuutensa vuoksi sekä lasten ja vanhempien vaarassa olevien oikeuksien tärkeyden vuoksi vanhempainvastuuta koskevia ratkaisuja ei voida panna täytäntöön automaattisesti ilman mitään valvontaa jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoa haetaan. Kaikkien toisessa jäsenvaltiossa annettujen vanhempainvastuuta koskevien ratkaisujen täytäntöönpano edellyttää näin ollen ehdottomasti asetuksen N:o 2201/2003 III luvun 2 jaksossa säädetyn täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan menettelyn toteuttamista. ( 58 )

119.

Kyseinen menettely on kuitenkin laadittu siten, että siihen sisältyy väistämättä kaksi vaihetta: Ensimmäisessä vaiheessa tuomioistuimen, jolle täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskeva hakemus on osoitettu, on tosin asetuksen N:o 2201/2003 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettava päätöksensä viipymättä, eikä henkilö, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, eikä lapsi voi menettelyn tässä vaiheessa esittää huomautuksia hakemuksen johdosta. Toisessa vaiheessa ennen tällä tavoin hankitun eksekvatuuripäätöksen varsinaista täytäntöönpanoa henkilön, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on kuitenkin voitava hakea muutosta, jotta hän voi esittää erityisesti jonkin kyseisen asetuksen 23 artiklassa säädetyistä tunnustamatta jättämisen perusteista ( 59 ) ja vastustaa täytäntöönpanoa hyvissä ajoin.

120.	Perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuksien käyttämisen rajoittaminen on perusteltua vain, jos siinä kunnioitetaan kyseisen oikeuden keskeistä sisältöä ja jos se on välttämätöntä ja vastaa tosiasiallisesti tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

121.

Unionin tuomioistuin on tältä osin todennut, että ainoastaan poikkeuksellisissa ja erittäin kiireellisissä olosuhteissa ja kun lapsen etu edellyttää sitä ehdottomasti ja kun asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklan nojalla toteutetut väliaikaiset toimenpiteet eivät voi olla riittäviä, kyseisen asetuksen mukaisesti annettu eksekvatuuripäätös voi poikkeuksellisesti yleisestä säännöstä poiketen olla täytäntöönpanokelpoinen heti, kun se on annettu, ja se voidaan panna täytäntöön ennen muutoksenhakumenettelyn päättymistä. Unionin tuomioistuin on tunnustanut tällaiset olosuhteet tapauksessa, jossa oli kyse sellaisen määräyksen täytäntöönpanosta, jolla määrättiin lapsen sijoittamisesta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan suljettuun laitokseen vastoin hänen tahtoaan, ja jossa lapsi oli jo karannut ja yrittänyt itsemurhaa useita kertoja ja ainoastaan lapsi itse (eivätkä hänen vanhempansa) vastusti tätä sijoittamista. ( 60 )

122.

Pääasian tosiseikoista ilmenee selvästi, ettei käsiteltävässä asiassa ollut missään tapauksessa kyse tällaisista poikkeuksellisista olosuhteista. Sillä hetkellä, kun CFA:n ja HCC:n sosiaalityöntekijät panivat täytäntöön Irlannin High Courtin 21.9.2017 antaman eksekvatuuripäätöksen viemällä lapset takaisin Englantiin vanhempien tietämättä, lapset olivat nimittäin turvassa sijaisperheessä Irlannissa. Näin ollen ei ollut vaaraa siitä, että vanhemmat pakenevat uudelleen lasten kanssa, eikä siitä, että lasten hyvinvointia laiminlyödään, mitkä olisivat edellyttäneet eksekvatuuripäätöksen välitöntä täytäntöönpanoa.

123.

Lisäksi on epäselvää, miksi lapset piti viedä takaisin Englantiin niin kiireesti ennen eksekvatuuripäätöksen tiedoksiantoa vanhemmille, vaikka HCC antoi kulua lähes kaksi viikkoa Englannin High Courtin 8.9.2017 antaman määräyksen hankkimisen ja 21.9.2017 jättämänsä täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen välillä.

124.

Eksekvatuuripäätöksen välitön täytäntöönpano eli lasten palauttaminen Englantiin oli käsiteltävässä asiassa lisäksi omiaan aiheuttamaan korjaamatonta vahinkoa, koska vanhemmat ja lapset erotettiin toisistaan ainakin väliaikaisesti. Unionin tuomioistuin on myöntänyt, että pienten lasten kannalta biologista aikaa ei voida mitata yleisten perusteiden mukaan, kun otetaan huomioon näiden lasten älyllinen ja psykologinen rakenne ja sen nopea kehittyminen. ( 61 ) Kuten unionin tuomioistuin on todennut, tällaisissa olosuhteissa erottaminen voi huonontaa kyseisten lasten ja heidän vanhempiensa suhdetta korjaamattomalla tavalla ja aiheuttaa pysyvää henkistä vahinkoa. ( 62 ) Näin ollen käsiteltävässä asiassa vanhempien tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevien menettelyllisten oikeuksien tehokkuus oli edellytyksenä myös heidän perusoikeuskirjan 7 artiklassa vahvistetun perhe-elämän kunnioittamista koskevan aineellisen oikeutensa tehokkuudelle.

125.

Näissä olosuhteissa ei ole tarpeen lausua siitä, onko tällainen perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun vanhempien tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden rajoittaminen vahingoittanut tämän oikeuden perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua keskeistä sisältöä. Riittää kun todetaan, että Irlannin ja Englannin viranomaisten menettelytavalla loukattiin tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaa vanhempien perusoikeutta erityisen vakavalla tavalla, mikä ei ollut millään tavoin välttämätöntä lasten turvallisuuden ja edun säilyttämiseksi eikä näin ollen perusteltua.

4) Syy-yhteys määräajan noudattamatta jättämisen ja hallinnon menettelytavan välillä

126.

Käsiteltävässä asiassa ei tosin ole nimenomaisesti näytetty toteen, että tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan vanhempien oikeuden perusteeton loukkaaminen olisi suorassa syy-yhteydessä siihen, etteivät vanhemmat noudattaneet asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohdassa säädettyä määräaikaa hakiessaan muutosta eksekvatuuripäätökseen. Vanhempien edustajat ovat sitä paitsi ilmoittaneet, että myöhästyminen johtuu heistä eikä vanhemmista. ( 63 )

127.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustellusti huomauttaa, ei kuitenkaan voida sulkea pois sitä, että HCC:n menettelytapa ja pääasian olosuhteet olivat kokonaisuudessaan omiaan luomaan vanhemmille lannistumisen tunteen, joka sai heidät luulemaan, että eksekvatuuripäätökseen oli turhaa hakea muutosta Irlannissa, kun se oli pantu täytäntöön jo ennen kuin se oli annettu heille tiedoksi. Näissä olosuhteissa ei voida sulkea pois sitä, että tällaisella lannistumisen tunteella on välillinen syy-yhteys muutoksenhaun viivästymiseen.

128.	Ottaen huomioon pääasian tosiseikat ei ole siis ensinnäkään mahdotonta, että sen, miten HCC hoiti kyseisen perheen asiaa, ja perheen Irlantiin pakenemisen välillä on syy-yhteys. ( 64 )

129.

Toiseksi Englannin High Courtin 8.9.2017 antama määräys, jossa lapset asetettiin valtion holhottaviksi ja huollettaviksi ja jossa edellytettiin heidän palauttamistaan, annettiin vanhempien poissa ollessa olosuhteissa, joissa – kuten useat osapuolet vahvistivat istunnossa – on ainakin epäselvää, oliko vanhemmilla tosiasiallinen tilaisuus tulla kuulluksi. ( 65 )

130.

Kolmanneksi kyseinen määräys julistettiin tämän jälkeen täytäntöönpanokelpoiseksi Irlannissa ja pantiin perusteettomasti ( 66 ) heti täytäntöön antamatta vanhemmille mahdollisuutta vastustaa sitä, vaikka he olisivat selvästikin voineet esittää joitakin asetuksen N:o 2201/2003 23 artiklassa säädettyjä tunnustamatta jättämisen perusteita, ( 67 ) erityisesti sen, ettei asian vireille pannutta HCC:n kirjelmää annettu heille tiedoksi hyvissä ajoin ja että Englannin High Court oli tehnyt ratkaisunsa antamatta heille tilaisuutta tulla kuulluksi.

131.	Neljänneksi on täysin loogista, että kun lapset oli palautettu Englantiin, vanhemmat pyrkivät ensin riitauttamaan Englannin High Courtin 8.9.2017 antaman määräyksen.

132.

Viidenneksi Court of Appeal (England & Wales) eväsi heiltä kuitenkin luvan valittaa kyseisestä määräyksestä hyvin suppein perusteluin, joissa ei nähtävästi otettu huomioon Englannin High Courtin 8.9.2017 antaman määräyksen selvästikin ongelmallista luonnetta heidän kuulluksi tulemista koskevan oikeutensa osalta. ( 68 )

133.

Nämä seikat yhdessä ovat saattaneet vaikeuttaa ja lopulta viivästyttää vanhempien muutoksenhakua Irlannissa, ( 69 ) vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että erilaisista tosiseikoista voidaan päätellä, että he aikoivat hakea muutosta asetetussa määräajassa. Kuten vanhempien edustaja perustellusti totesi istunnossa, tässä yhteydessä on otettava huomioon, että vanhemmat ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti epäedullisessa asemassa ja että heillä oli epäilemättä vähemmän resursseja järjestää puolustustaan kuin vastapuolena olleella hallinnolla.

5) Osapuolten menettelytapa

134.

Pääasian asiakirja-aineistoon – toisin kuin asiassa Hoffmann ( 70 ) näyttäisi olevan – ei sisälly mitään seikkaa, josta voitaisiin päätellä, että se, että vanhempien muutoksenhaku myöhästyi alun perin säädetystä määräajasta, johtui tahallisesta viivyttelystä, vastustamishalusta tai pyrkimyksestä kiertää säädettyjä määräaikoja. Käsiteltävän asian tosiseikoista päinvastoin ilmenee, että vanhemmat toimivat vilpittömässä mielessä ja tekivät parhaansa hakeakseen muutosta määräajassa.

135.

Kuten jo todettiin, HCC ja sen irlantilaiset kollegat eivät sen sijaan ole käsiteltävässä asiassa osoittaneet vaadittavaa huolellisuutta. ( 71 ) Etenkään eksekvatuuripäätöksen kiireinen täytäntöönpano ei ollut perusteltua. ( 72 ) Näiden hallintojen menettelytapa on anteeksiantamatonta etenkin siksi, että kyse on hallintoviranomaisista, joilla ei – toisin kuin ”klassisen” rajat ylittävän lapsikaappauksen tilanteessa hylätyllä vanhemmalla – pitäisi olla omaa intressiä lasten palauttamiseen vaan joiden olisi toiminnassaan yksinomaan varjeltava lasten etua mahdollisimman hyvin. CFA ja HCC eivät kuitenkaan ole menetelleet käsiteltävässä asiassa tämän tavoitteen mukaisesti.

d) Välipäätelmä

136.

Edellä esitetystä seuraa, että asiassa C‑325/18 PPU esitettyihin toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava siten, että tapauksessa, joka koskee asetuksen N:o 2201/2003 täytäntöönpanosäännöksiä, asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla toimivalta pidentää kyseisen asetuksen 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua määräaikaa. Kyseisen tuomioistuimen asiana on kaikkien asiaan liittyvien seikkojen perusteella sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaate huomioon ottaen arvioida, onko tällainen määräajan pidennys myönnettävä. Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi tässä arvioinnissa ottaa huomioon erityisesti sen, että panemalla eksekvatuuripäätöksen täytäntöön ennen sen tiedoksi antamista henkilölle, jota vastaan täytäntöönpanoa haettiin, loukattiin perusteettomasti perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua kyseisen henkilön oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

2. Määräys (asia C‑375/18 PPU)

137.

Kuten edellä jo todettiin, ( 73 ) sen jälkeen, kun asiassa C‑325/18 PPU oli esitetty ennakkoratkaisupyyntö, vanhemmat jättivät ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen välitoimihakemuksen, jossa he vaativat sitä antamaan määräyksen, jossa HCC:tä kielletään jatkamasta vauvan adoptiomenettelyä ja panemasta vireille kahden vanhemman lapsen adoptiomenettelyä, kunnes pääasiassa on annettu ratkaisu.

138.

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee asiassa C‑375/18 PPU esittämässään kysymyksessä unionin tuomioistuimelta, onko unionin oikeuden ja etenkin asetuksen N:o 2201/2003 kanssa yhteensopivaa, että se antaa toisen jäsenvaltion julkista elintä vastaan turvaamismääräyksen, jolla estetään kyseistä elintä aloittamasta lasten adoptointimenettelyä tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jos tällainen määräys perustuu tarpeeseen suojella mainitun asetuksen 33 artiklan 5 kohdan mukaisen muutoksenhakumenettelyn osapuolten oikeuksia.

a) Alustavat huomautukset

139.	Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa kysymyksessään erityisesti sitä, että määräys, jonka antamista siltä vaaditaan, on osoitettu toisen jäsenvaltion viranomaiselle.

140.	Tältä osin on huomautettava, ettei ole suljettu pois sitä, että tällaisen määräyksen antaminen toisen valtion julkista elintä vastaan voi tietyissä olosuhteissa herättää valtiosääntöoikeuteen tai kansainväliseen oikeuteen liittyviä erityisiä kysymyksiä.

141.

Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustellusti huomauttaa, käsiteltävässä asiassa ei ole kuitenkaan kyse Yhdistyneen kuningaskunnan sisäiseen hallinnolliseen, toimeenpanoa koskevaan ja lainkäytölliseen autonomiaan puuttumisesta, koska ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta vaadittu määräys osoitettaisiin HCC:lle, joka on kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevan muutoksenhakumenettelyn osapuolena. HCC on kuitenkin itse aloittanut Irlannissa täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan menettelyn, jolle tämä ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva menettely on vain jatkoa. Näin ollen on epävarmaa, voiko HCC nyt välttää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn vaikutukset. Ajatus siitä, että valtio, joka osallistuu toisen valtion tuomioistuimessa vireillä olevaan menettelyyn, alistuu aloitetun menettelyn osalta kyseisen valtion lainkäytölle eikä näin ollen voi vedota lainkäytölliseen koskemattomuuteensa, sisältyy myös valtioiden koskemattomuudesta tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen. ( 74 )

142.

Unionin tuomioistuimen asiana ei missään tapauksessa ole määrittää, voisiko käsiteltävässä asiassa se, että HCC on toisen jäsenvaltion julkinen elin, estää ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta osoittamasta sille turvaamismääräystä siellä vireillä olevan menettelyn yhteydessä. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksessä nimittäin tiedustellaan ainoastaan, onko tällainen määräys yhteensopiva unionin oikeuden, erityisesti asetuksen N:o 2201/2003, kanssa.

b) Anti-suit injunction ‑määräyksiä koskeva kielto

143.

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutettava asiaa koskeva adoptiomenettely on tuomioistuinmenettely tai edellyttää ainakin tuomioistuimen päätöksiä, se pohtii, merkitseekö määräys, jossa HCC:tä kielletään jatkamasta tai panemasta vireille tällaista menettelyä, sitä, että HCC:tä kielletään saattamasta asiaa toimivaltaisten englantilaisten tuomioistuinten käsiteltäväksi, ja onko se siten eräänlainen anti-suit injunction ‑määräys, joka kiellettiin unionin tuomioistuimen tuomiossa Turner ( 75 ) ja tuomiossa Allianz ja Generali Assicurazioni Generali. ( 76 )

144.

Aluksi on huomautettava, että HCC:n ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle 27.3.2018 lähettämästä kirjeestä ilmenee, että sijoittamismääräys (placement order), jossa HCC valtuutettiin etsimään vauvalle mahdolliset adoptiovanhemmat ja sijoittamaan hänet väliaikaisesti heidän luokseen, annettiin jo 21.12.2017. ( 77 ) HCC toteaa lisäksi, että mahdollisten adoptiovanhempien olisi jätettävä myöhemmin hakemus vauvan adoptiopäätöksen (adoption order) hankkimiseksi. Näin ollen ei ole täysin selvää, tarkoittaisiko se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kieltää HCC:tä jatkamasta vauvan adoptiomenettelyä, tosiasiallisesti sitä, että HCC:tä kielletään saattamasta asiaa englantilaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Lisäksi HCC toisti käsiteltävässä asiassa pidetyssä istunnossa, ettei se ollut aikonut panna vireille kahden vanhemman lapsen adoptiomenettelyä.

145.

Näissä olosuhteissa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on ratkaista, sisältäisikö määräys, jonka antamista vanhemmat vaativat, tosiasiallisesti anti-suit-osatekijän siten, että siinä kielletään HCC:tä saattamasta asiaa englantilaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos näin ei ole, on epäselvää, miksi tällaisen määräyksen antaminen voisi olla ongelmallista ottaen huomioon anti-suit injunction ‑määräyksiä koskevan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

146.

Joka tapauksessa on todettava, että vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamasta turvaamismääräyksestä seuraisi, että HCC:tä estettäisiin väliaikaisesti pääasian ratkaisuun asti saattamasta vauvan tai kahden vanhemman lapsen adoptioasiaa englantilaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, tällainen määräys ei kuitenkaan olisi kielletty asetuksen N:o 2201/2003 tai muiden unionin säädösten perusteella.

147.

Ensinnäkin vanhempien ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa HCC:tä vastaan vaatima määräys ei ole anti-suit injunction ‑määräys vaan freezing injunction ‑määräys tai Mareva-määräys. Tällaisen määräyksen tavoitteena ei ole estää osapuolta, jota vastaan se annetaan, saattamasta asiaa toisen tuomioistuimen käsiteltäväksi vaan luomasta ennen oikeusriidan ratkaisua peruuttamatonta tosiasiallista tilannetta, joka mitätöisi oikeusriidan päätteeksi annettavan ratkaisun tehokkaan vaikutuksen. Oikeusriidan ratkaisuun asti on siis tarkoitus ylläpitää tosiasiallinen status quo. ( 78 )

148.

Vaikka tällainen freezing injunction ‑määräys toiseksi sisältäisi pääasian olosuhteissa anti-suit-osatekijän siten, että siinä kiellettäisiin HCC:tä saattamasta asiaa englantilaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, se ei kuuluisi anti-suit injunction ‑määräysten kieltoa koskevan oikeuskäytännön soveltamisalaan.

149.

Unionin tuomioistuin katsoi tältä osin asiassa Turner ja asiassa Allianz ja Generali Assicurazioni Generali, että anti-suit injunction ‑määräys eli kyseessä olleessa asiassa määräys, jolla on tarkoitus kieltää henkilöä aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa, on Brysselin yleissopimuksen ja asetuksen N:o 44/2001 (ns. Bryssel I ‑asetus) vastainen, koska tällaisessa määräyksessä ei noudateta periaatetta, jonka mukaan kukin tuomioistuin tutkii sovellettavien sääntöjen nojalla, onko se toimivaltainen ratkaisemaan asian, joka on saatettu sen käsiteltäväksi. ( 79 ) Tällainen puuttuminen toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaan on lisäksi ristiriidassa keskinäisen luottamuksen periaatteen kanssa, joka on perusta sellaisen toimivaltaa koskevan sitovan järjestelmän käyttöönotolle, jota kaikki näiden oikeudellisten välineiden soveltamisalaan kuuluvat tuomioistuimet ovat velvollisia noudattamaan. ( 80 )

150.	Tämän anti-suit injunction ‑määräyksiä koskevan kiellon taustalla olevaa päättelyä ei kuitenkaan voida soveltaa käsiteltävän asian olosuhteisiin.

151.

Asioissa, joissa unionin tuomioistuin totesi anti-suit injunction ‑määräykset Bryssel–Lugano-järjestelmästä peräisin olevien oikeudellisten välineiden vastaisiksi, kyseisillä määräyksillä nimittäin pyrittiin estämään jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevan asian osapuolta panemasta toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa vireille tai jatkamasta tuomioistuinmenettelyä saman riita-asian toista osapuolta vastaan ja saman kohteen osalta. ( 81 ) Tällaisissa olosuhteissa ensimmäisen tuomioistuimen antamassa anti-suit injunction ‑määräyksessä kierretään tosiasiallisesti Bryssel–Lugano-järjestelmän oikeudellisten välineiden toimivaltasääntöjä sekä puututaan toisen tuomioistuimen toimivaltaan soveltaa itse kyseisiä sääntöjä.

152.	Kuten myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus totesi istunnossa, käsiteltävässä asiassa on kuitenkin aivan erilainen tilanne.

153.

Tarkoituksena ei nimittäin ollut estää HCC:tä saattamasta asiaa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi saman kohteen osalta kuin ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan oikeusriidan kohde, koska Englannissa myöhemmin vireille pantavassa tai jatkettavassa tuomioistuimen adoptiomenettelyssä on täysin eri kohde. Näin ollen näiden kahden tuomioistuimen välillä ei voi olla lis pendens ‑tilannetta eikä tuomioistuimen toimivaltaan liittyvää ristiriitaa.

154.

Näin on etenkin siksi, että asetuksessa N:o 2201/2003 säännellään jäsenvaltioiden tuomioistuinten välisiä toimivaltaristiriitoja ainoastaan sen soveltamisalaan kuuluvien ratkaisujen osalta. Adoptiopäätökset ja adoptiota edeltävät toimenpiteet eivät kuitenkaan kuulu asetuksen N:o 2201/2003 soveltamisalaan, joten pääasiassa ei voi olla tällaista kyseisessä asetuksessa tarkoitettua ristiriitaa. ( 82 )

155.

Anti-suit injunction ‑määräyksiä koskevasta oikeuskäytännöstä johtuvat periaatteet eivät näin ollen voi olla käsiteltävässä asiassa esteenä sille, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa HCC:tä vastaan turvaamismääräyksen, jolla kielletään sitä jatkamasta tai panemasta vireille adoptiomenettelyä Englannissa.

c) Turvaamismääräyksen hyödyllisyys pääasian olosuhteissa

156.	Pääasian olosuhteissa myöskään asetuksen N:o 2201/2003 systematiikka ja sen perustana oleva keskinäisen luottamuksen periaate eivät ole esteenä sille, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antaa HCC:tä vastaan turvaamismääräyksen.

157.

Asetuksen N:o 2201/2003 20 artiklassa säädetään väliaikaisista toimenpiteistä ainoastaan sellaisia tapauksia varten, joissa jäsenvaltion tuomioistuimen on toteutettava kiireesti tällaisia toimenpiteitä, jotka koskevat kyseisessä jäsenvaltiossa oleskelevia henkilöitä tai siellä olevaa omaisuutta. Tästä toimivallasta on säädetty nimenomaisesti kuitenkin vain siksi, että sitä on voitava käyttää olosuhteissa, joissa se muodostaa poikkeuksen toisen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivallasta tutkia pääasia. ( 83 )

158.

Näin ollen se, että ainoastaan tällaisista väliaikaisista toimenpiteistä on säädetty nimenomaisesti, ei vaikuta millään tavoin siihen, että jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat niille asetuksessa osoitetuilla toimivalta-aloilla toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä varmistaakseen niissä vireillä olevien menettelyjen tehokkuuden.

159.

Tällaiset toimenpiteet voivat osoittautua tarpeellisiksi erityisesti pääasian kaltaisessa tapauksessa, jossa osapuoli, käsiteltävässä asiassa HCC, ei anna kyseessä olevalle tuomioistuimelle mitään takeita siitä, että se noudattaa tuomiota, jonka kyseinen tuomioistuin antaa asiassa, joka on saatettu sen käsiteltäväksi asetuksen N:o 2201/2003 mukaisesti.

160.

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa perustellusti, ettei tällaisen menettelyn osapuolena olevan toisen valtion julkista elintä vastaan yleensä pitäisi olla tarpeen antaa turvaamismääräystä, koska tällaisen elimen pitäisi osallistua tähän menettelyyn ja olla valmis noudattamaan annettavaa ratkaisua.

161.

Kuten pääasian olosuhteista ilmenee, HCC osallistui käsiteltävässä asiassa kuitenkin ainoastaan Irlannin High Courtissa toteutettuun, 18.1.2018 päätökseen saatettuun menettelyyn, jossa haettiin muutosta Irlannin High Courtin 21.9.2017 antamaan eksekvatuuripäätökseen. HCC sen sijaan päätti, ettei se osallistu enää vanhempien vireille panemaan menettelyyn, jossa he hakivat ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa muutosta Irlannin High Courtin 18.1.2018 antamaan määräykseen. Lisäksi HCC ilmoitti ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, ettei se missään tapauksessa aio palauttaa lapsia ja että vauvan adoptiomenettely oli pantu vireille. HCC totesi tässä yhteydessä, että Englannin tuomioistuimet ovat toimivaltaisia tutkimaan pääasian ja etteivät lapset olleet koskaan kuuluneet Irlannin tuomioistuinten toimivaltaan. Tämä näkemys johtuu kuitenkin asetuksen N:o 2201/2003 virheellisestä tulkinnasta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta pääasiaa koskevaan toimivaltaan liittyvään kysymykseen. Kuten etenkin komissio vahvisti istunnossa, kyseisessä asetuksessa nimittäin säädetään nimenomaisesti jäsenvaltion, jossa tunnustamista pyydetään, tuomioistuinten toimivallasta ratkaista muutoksenhaku eksekvatuuripäätökseen.

162.

HCC vetosi näin ollen väitteensä tueksi aluksi asetukseen N:o 2201/2003 saadakseen Englannin High Courtin 8.9.2017 antaman määräyksen julistetuksi täytäntöönpanokelpoiseksi ja pani tätä tarkoitusta varten vireille täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan menettelyn kyseisen asetuksen 28 artiklan mukaisesti. Lisäksi se kiersi yhdessä irlantilaisten kollegoidensa kanssa kyseisessä asetuksessa säädettyjä menettelyllisiä velvoitteita pannessaan täytäntöön eksekvatuuripäätöksen ennen kuin se oli annettu tiedoksi vanhemmille. Se ei myöskään katsonut olevansa velvollinen osallistumaan loppuun saakka menettelyyn, jossa haettiin muutosta eksekvatuuripäätökseen, eikä se aio noudattaa toimivaltaisen tuomioistuimen tämän menettelyn päätteeksi antamaa ratkaisua.

163.

Näissä olosuhteissa HCC ei antanut tarvittavia takeita vastavuoroisen tunnustamisen ja keskinäisen luottamuksen periaatteiden täytäntöönpanosta, vaikka ne muodostavat perustan asetuksella N:o 2201/2003 käyttöönotettujen menettelyjen toiminnalle. Kuten unionin tuomioistuin hiljattain muistutti, keskinäisen luottamuksen ja avunannon järjestelmä nimittäin tarkoittaa, että osallistuvien kansallisten viranomaisten asiana on luoda sellaiset olosuhteet, että niiden muiden jäsenvaltioiden virkakollegat voivat tarjota apuaan hyödyllisellä tavalla ja perustavanlaatuisten unionin oikeusperiaatteiden mukaisesti. ( 84 )

d) Välipäätelmä

164.

Asiassa C‑375/18 PPU esitettyyn ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava siten, että unionin oikeuden ja etenkin asetuksen N:o 2201/2003 säännösten kanssa on yhteensopivaa, että jäsenvaltion tuomioistuin antaa toisen jäsenvaltion julkista elintä, joka on osapuolena kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä, vastaan turvaamismääräyksen, joka estää kyseistä elintä panemasta vireille tai jatkamasta lasten adoptointimenettelyä tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa.

VI Ratkaisuehdotus

165.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Court of Appealin asiassa C‑325/18 PPU esittämiin kysymyksiin seuraavasti:

Kun väitetään, että lapset on luvattomasti viety toiseen jäsenvaltioon valtiosta, jossa heidän asuinpaikkansa on, lasten palauttamista edellyttävää ratkaisua, jonka alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin on antanut noudattamatta asetuksen N:o 2201/2003 11 artiklassa säädettyä menettelyä ja vanhempainvastuuta koskevasta ratkaisusta riippumatta, ei voida panna täytäntöön kyseisen asetuksen III luvun säännösten mukaisesti. Tällaisessa tilanteessa alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimen vanhempainvastuusta antama ratkaisu, joka edellyttää lapsen palauttamista kyseiseen jäsenvaltioon, voidaan kuitenkin panna täytäntöön kyseisten säännösten mukaisesti.

Tapauksessa, joka koskee asetuksen N:o 2201/2003 täytäntöönpanosäännöksiä, asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen nojalla toimivalta pidentää kyseisen asetuksen 33 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua määräaikaa. Kyseisen tuomioistuimen asiana on kaikkien asiaan liittyvien seikkojen perusteella sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaate huomioon ottaen arvioida, onko tällainen määräajan pidennys myönnettävä. Asiaa käsittelevä tuomioistuin voi tässä arvioinnissa ottaa huomioon erityisesti sen, että panemalla eksekvatuuripäätöksen täytäntöön ennen sen tiedoksi antamista henkilölle, jota vastaan täytäntöönpanoa haettiin, loukattiin perusteettomasti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua kyseisen henkilön oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin.

166.

Lisäksi ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Court of Appealin asiassa C‑375/18 PPU esittämään kysymykseen seuraavasti:

Unionin oikeuden ja etenkin asetuksen N:o 2201/2003 säännösten kanssa on yhteensopivaa, että jäsenvaltion tuomioistuin antaa toisen jäsenvaltion julkista elintä, joka on osapuolena kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä, vastaan turvaamismääräyksen, joka estää kyseistä elintä panemasta vireille tai jatkamasta lasten adoptointimenettelyä tämän toisen jäsenvaltion tuomioistuimissa.

( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.

( 2 ) Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 2.12.2004 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2116/2004 (EUVL 2004, L 367, s. 1).

( 3 ) Jäljempänä äiti.

( 4 ) Jäljempänä ensimmäinen lapsi.

( 5 ) Jäljempänä toinen lapsi, josta käytetään jäljempänä yhdessä ensimmäisen lapsen kanssa myös nimitystä ”kaksi vanhempaa lasta”.

( 6 ) Jäljempänä vauva.

( 7 ) Jäljempänä isä, josta käytetään jäljempänä yhdessä äidin kanssa myös nimitystä ”vanhemmat”.

( 8 ) Jäljempänä HCC.

( 9 ) Freedom Programme (ks. http://www.freedomprogramme.co.uk/).

( 10 ) Niin kutsuttu ”Cafcass guardian”, jonka tehtävänä on tutkia paikallisen viranomaisen suunnitelma ja varmistaa, että päätökset tehdään kyseessä olevien lasten parhaaksi (ks. https://www.cafcass.gov.uk/grown-ups/parents-and-carers/care-proceedings/cafcass-role-care-proceedings/).

( 11 ) Ei ole täysin selvää, tapahtuiko kotiinpaluu samana päivänä kuin vauva syntyi vai seuraavana päivänä.

( 12 ) Ei ole täysin selvää, tehtiinkö vierailu vauvan syntymäpäivää seuraavana vai sitä seuraavana päivänä.

( 13 ) Ei ole täysin selvää, saapuivatko vanhemmat Irlantiin 5.9. vai 6.9.2017.

( 14 ) Ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 118 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 15 ) Ks. vastaavasti ratkaisuehdotukseni Health Service Executive (C‑92/12 PPU, EU:C:2012:177, 56 ja 57 kohta).

( 16 ) Asetuksen N:o 2201/2003 III luvun 4 jaksossa säädetyn erityisen täytäntöönpanomenettelyn soveltaminen edellyttää tällaisen lapsen palauttamatta jättämistä koskevan ratkaisun antamista; ks. tuomio 11.7.2008, Rinau (C‑195/08 PPU, EU:C:2008:406, 74 kohta).

( 17 ) Ks. asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 17, 18 ja 23 perustelukappale. Ks. tätä koskevista selvityksistä myös tuomio 11.7.2008, Rinau (C‑195/08 PPU, EU:C:2008:406, 61 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 26.4.2012, Health Service Executive (C‑92/12 PPU, EU:C:2012:255, 116 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Ks. myös ratkaisuehdotukseni Health Service Executive (C‑92/12 PPU, EU:C:2012:177, 58 kohta sekä 72 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 18 ) Ks. Haagin yleissopimuksen 1 artiklan kohta a, 3 ja 12 artikla sekä asetuksen N:o 2201/2003 2 artiklan 11 alakohdan a alakohta ja 11 artiklan 1 kohta (edellä tämän ratkaisuehdotuksen 7, 8, 9, 12 ja 13 kohta).

( 19 ) Perheen lähtiessä Irlantiin HCC:n hyväksi oli annettu kahden vanhemman lapsen väliaikaista huostaanottoa koskevia määräyksiä (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohta); kuten HCC:n edustaja vahvisti istunnossa, ei voida sen sijaan määrittää, hankittiinko vauvan väliaikaista huostaanottoa koskeva määräys ennen lähtöä vai sen jälkeen (ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 35 ja 37 kohta).

( 20 ) Sekä tiettyihin tapaamisoikeutta koskeviin ratkaisuihin, jotka eivät ole merkityksellisiä tässä tapauksessa.

( 21 ) Asioissa, joissa annettiin tuomio 22.12.2010, Mercredi (C‑497/10 PPU, EU:C:2010:829, 62 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 9.10.2014, C (C‑376/14 PPU, EU:C:2014:2268, 62 kohta ja sitä seuraavat kohdat), osapuolet olivat noudattaneet samanaikaisesti molempia menettelyjä, mitä unionin tuomioistuin ei moittinut.

( 22 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 68 kohta.

( 23 ) Ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 118 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 24 ) Ks. jäljempänä tämän ratkaisuehdotuksen 121 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 25 ) Kyseessä ovat erityisesti englanninkielinen versio (”[a] judgment on the exercise of parental responsibility in respect of a child given in a Member State”), ranskankielinen versio (”les décisions rendues dans un État membre sur l’exercice de la responsabilité parentale à l’égard d’un enfant”), espanjankielinen versio (”las resoluciones dictadas en un Estado miembro sobre el ejercicio de la responsabilidad parental con respecto a un menor”), italiankielinen versio (”le decisioni relative all’esercizio della responsabilità genitoriale su un minore”), portugalinkielinen versio (”as decisões proferidas num Estado-Membro sobre o exercício da responsabilidade parental relativa a uma criança”) ja hollanninkielinen versio (”beslissingen betreffende de uitoefening van de ouderlijke verantwoordelijkheid voor een kind”). Asetuksen N:o 2201/2003 28 artiklan muissa kieliversioissa ei sitä vastoin esiinny tätä eroa; ks. erityisesti saksankielinen versio (”die in einem Mitgliedstaat ergangenen Entscheidungen über die elterliche Verantwortung für ein Kind”), tanskankielinen versio (”en i en medlemsstat truffet retsafgørelse om forældreansvar over for et barn”), tšekinkielinen versio (”výkon rozhodnutí o výkonu rodičovské zodpovědnosti ve vztahu k dítěti vydaných v členském státě”) tai vironkielinen versio (”lapse suhtes vanemlikku vastutust käsitlevat kohtuotsust, mis on tehtud liikmesriigis ja on selles liikmesriigis täitmisele pööratav ning kätte antud”).

( 26 ) Kursivointi tässä.

( 27 ) Ks. tältä osin julkisasiamies Sharpstonin kannanotto Rinau (C‑195/08 PPU, EU:C:2008:377, 52 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 28 ) Haagin yleissopimuksen 18, 29 ja 34 artiklasta käy selvästi ilmi, ettei kyseinen yleissopimus ole esteenä tälle.

( 29 ) Kursivointi tässä.

( 30 ) Ks. tuomio 27.11.2007, C (C‑435/06, EU:C:2007:714, 46 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 21.10.2015, Gogova (C‑215/15, EU:C:2015:710, 26 kohta). Ks. myös ratkaisuehdotukseni C (C‑435/06, EU:C:2007:543, 33 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja kannanottoni Health Service Executive (C‑92/12 PPU, EU:C:2012:177, 10 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 31 ) Ks. tuomio 27.11.2007, C (C‑435/06, EU:C:2007:714, 24 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 2.4.2009, A (C‑523/07, EU:C:2009:225, 21 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 32 ) Ks. tuomio 26.4.2012, Health Service Executive (C‑92/12 PPU, EU:C:2012:255, 56 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 33 ) Kuten unionin tuomioistuin totesi, sen määrittämiseksi, kuuluuko vaatimus asetuksen N:o 2201/2003 soveltamisalaan, on nojauduttava vaatimuksen kohteeseen: ks. tuomio 21.10.2015, Gogova (C‑215/15, EU:C:2015:710, 28 kohta); tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 26.11.2014 annetulla komission delegoidulla asetuksella (EU) 2015/281 (EUVL 2015, L 54, s. 1), (ns. Bryssel I a ‑asetus) ks. myös esim. tuomio 9.3.2017, Pula Parking (C‑551/15, EU:C:2017:193, 34 kohta).

( 34 ) Ks. tältä osin julkisasiamies Mengozzin kannanotto Gogova (C‑215/15, EU:C:2015:725, 39 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 35 ) Ei vaikuta siltä, että käsiteltävässä asiassa kansallisessa oikeudessa viitataan asetuksen N:o 2201/2003 sisältöön niiden oikeussääntöjen määrittämiseksi, joita sovelletaan yksinomaan kyseisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden soveltamisalaan kuuluvaan tilanteeseen; ks. vastaavasti määräys 12.5.2016, Sahyouni (C‑281/15, EU:C:2016:343, 24 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 36 ) Irlannin High Courtin 21.9.2017 antamassa eksekvatuuripäätöksessä todetaan nimenomaisesti, että muutoksenhakuaika on kaksi kuukautta määräyksen tiedoksiannosta.

( 37 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 44 kohta.

( 38 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohta.

( 39 ) Istunnossa oikaistiin HCC:n kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissa oleva sekaannus, joka ei koskenut päivää, jona määräaika alkoi kulua, vaan päivää, jona muutosta haettiin: HCC oli ilmoittanut virheellisesti, että ”notice of motion” oli toimitettu jo 19.11.2017, jolloin kahden kuukauden muutoksenhakuaikaa olisi noudatettu, jos se olisi alkanut kulua 22.9.2017; vanhemmat vahvistivat kuitenkin istunnossa, että tämä tieto on virheellinen ja että he olivat hakeneet muutosta tosiasiallisesti vasta 24.11.2017.

( 40 ) Ks. vastaavasti tuomio 15.10.1987, Heylens ym. (222/86, EU:C:1987:442, 15 kohta).

( 41 ) Ks. erityisesti tuomio 5.3.1980, Könecke Fleischwarenfabrik v. komissio (76/79, EU:C:1980:68, 7 kohta); tuomio 6.7.1988, Dillinger Hüttenwerke v. komissio (236/86, EU:C:1988:367, 13 ja 14 kohta); tuomio 6.12.1990, Wirtschaftsvereinigung Eisen- und Stahlindustrie v. komissio (C‑180/88, EU:C:1990:441, 22 kohta); tuomio 19.2.1998, komissio v. neuvosto (C‑309/95, EU:C:1998:66, 18 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 23.10.2007, parlamentti v. komissio (C‑403/05, EU:C:2007:624, 29 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 42 ) Ks. tältä osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 26.1.2017, Ivanova ja Ivashova v. Venäjä (CE:ECHR:2017:0126JUD000079714, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 43 ) Asetuksen ranskankielisen version sanamuoto (”Ce délai ne comporte pas de prorogation à raison de la distance”) ei ole yksiselitteinen, mutta muista kieliversioista ilmenee, että tämä tarkoittaa tosiasiallisesti sitä, ettei määräaikaa voida pidentää välimatkaan liittyvistä syistä (ks. englanninkielinen versio: ”No extension of time may be granted on account of distance”, saksankielinen versio: ”Eine Verlängerung dieser Frist wegen weiter Entfernung ist ausgeschlossen”, espanjankielinen versio: ”Dicho plazo no admitirá prórroga en razón de la distancia”, italiankielinen versio: ”Detto termine non è prorogabile per ragioni inerenti alla distanza”, portugalinkielinen versio: ”Este prazo não é susceptível de prorrogação em razão da distância” ja hollanninkielinen versio: ”De termijn kan niet op grond van de afstand worden verlengd”).

( 44 ) Tätä näkemystä kannattavat myös nimekkäät kansainvälisen yksityisoikeuden alan kirjallisuuden edustajat: ks. erityisesti Schlosser, P. F., EU-Zivilprozessrecht, 2. painos, Beck, München, 2003, s. 276, 9 kohta; Oberhammer, P., ”Art. 43”, Kommentar zur Zivilprozessordnung, nide 10, 22. painos, Mohr Siebeck, Tübingen, 2011, s. 686, 11 kohta (molemmat koskevat tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) (ns. Bryssel I ‑asetus) 43 artiklaa, joka vastaa asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklaa); Mankowski, P., ”Art 33”, Brussels IIbis Regulation, Sellier, München, 2012, s. 312, 38 kohta ja Paraschas, K., ”VO (EG) 2201/2003 Art. 33”, Internationaler Rechtsverkehr in Zivil- und Handelssachen, 54. painos., Beck, München, 2018, 8 kohta. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin näyttää 11.8.1995 antamassaan tuomiossa SISRO (C‑432/93, EU:C:1995:262, 15 kohta) implisiittisesti myöntäneen, että asia voidaan ottaa tutkittavaksi kansallisten oikeudenkäyntisääntöjen perusteella, vaikka muutosta olisi haettu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Brysselin yleissopimus) 36 artiklan toisessa kappaleessa, joka vastaa asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohtaa, tarkoitetun kahden kuukauden määräajan umpeutumisen jälkeen.

( 45 ) Ks. erityisesti asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklan 3 kohta: ”Tätä asetusta ei sovelleta seuraaviin asioihin – –”; 11 artiklan 4 ja 5 kohta: ”Tuomioistuin ei voi – –”; 22 ja 23 artikla: ”– – tuomiota ei tunnusteta”; 24 artikla: ”Tuomion antaneen jäsenvaltion tuomioistuimen toimivaltaa ei saa tutkia.”; 25 artikla: ”Tuomion tunnustamisesta ei voida kieltäytyä sillä perusteella, että sen jäsenvaltion, jossa tunnustamista pyydetään, lainsäädännössä ei sallita – –”; 26 artikla ja 31 artiklan 3 kohta: ”Tuomiota ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.”; 31 artiklan 1 kohta: ”– – eikä henkilö – – eikä lapsi voi – – esittää huomautuksia hakemuksen johdosta.” tai 34 artikla: ”Muutoksenhakuun annettuun päätökseen saa hakea muutosta ainoastaan – –”.

( 46 ) Täydellisyyden vuoksi on huomautettava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemat ja HCC:n esiin tuomat 4.2.1988 annettu tuomio Hoffmann (145/86, EU:C:1988:61) ja 16.2.2006 annettu tuomio Verdoliva (C‑3/05, EU:C:2006:113) eivät kumoa tätä tulkintaa. Yhteisöjen tuomioistuin palautti kyseisissä tuomioissa mieleen Brysselin yleissopimuksen 36 artiklassa, joka vastasi asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohtaa, vahvistetun määräajan ehdottoman luonteen. Tuomiossa Hoffmann yhteisöjen tuomioistuin kuitenkin totesi ainoastaan, että kyseessä olevaa määräystä on tulkittava siten, että osapuoli, joka ei ole hakenut muutosta siinä tarkoitettuun eksekvatuuripäätökseen, ei voi enää täytäntöönpanovaiheessa tuoda esiin pätevää syytä, johon hän olisi voinut tämän täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan muutoksenhaun yhteydessä vedota (tuomio 4.2.1988, Hoffmann, 145/86, EU:C:1988:61, 34 kohta). Tuomiossa Verdoliva yhteisöjen tuomioistuin samoin katsoi ainoastaan, ettei pelkästään täytäntöönpanon vastapuolen tietoisuus päätöksestä voi korvata kyseisessä määräyksessä määrättyä tiedoksiantoa koskevaa vaatimusta, jotta siinä määrätty muutoksenhakuaika alkaisi kulua (tuomio 16.2.2006, Verdoliva, C‑3/05, EU:C:2006:113, 38 kohta).

( 47 ) Saksan oikeuden mukaan määräaikaa ei voida pidentää, mutta se voi alkaa uudelleen.

( 48 ) Ks. ratkaisuehdotukseni Puškár (C‑73/16, EU:C:2017:253, 46 ja 47 kohta).

( 49 ) Ks. erityisesti tuomio 16.12.1976, Rewe-Zentralfinanz ja Rewe-Zentral (33/76, EU:C:1976:188, 5 kohta); tuomio 7.1.2004, Wells (C‑201/02, EU:C:2004:12, 67 kohta) ja tuomio 21.12.2016, TDC (C‑327/15, EU:C:2016:974, 90 kohta).

( 50 ) Ks. tältä osin edellä 23 kohdassa mainittu Irlannin oikeuden säännös.

( 51 ) Ks. edellä alaviitteessä 49 mainittu oikeuskäytäntö.

( 52 ) Brysselin yleissopimuksen 36 artiklasta, joka vastasi asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohtaa, ks. tuomio 16.2.2006, Verdoliva (C‑3/05, EU:C:2006:113, 26 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja ratkaisuehdotukseni Verdoliva (C‑3/05, EU:C:2005:722, 38 kohta ja sitä seuraavat kohdat oikeuskäytäntöviittauksineen); asetuksesta N:o 2201/2003 ks. vastaavasti tuomio 11.7.2008, Rinau (C‑195/08 PPU, EU:C:2008:406, 101 kohta).

( 53 ) Ks. erityisesti asetuksen N:o 2201/2003 johdanto-osan 33 perustelukappale.

( 54 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 64 kohta.

( 55 ) Ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 10.4.2003, komissio v. Saksa (C‑20/01 ja C‑28/01, EU:C:2003:220, 36 kohta).

( 56 ) Ks. asetuksen N:o 1215/2012 (ns. Bryssel I a ‑asetus) 39 artikla.

( 57 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 66 ja 71 kohta.

( 58 ) Ks. tuomio 26.4.2012, Health Service Executive (C‑92/12 PPU, EU:C:2012:255, 118 kohta) ja ratkaisuehdotukseni Health Service Executive (C‑92/12 PPU, EU:C:2012:177, 71 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 59 ) Ks. vastaavasti tuomio 11.7.2008, Rinau (C‑195/08 PPU, EU:C:2008:406, 101 kohta). Ks. tässä yhteydessä Brysselin yleissopimuksen 36 artiklasta, joka vastasi asetuksen N:o 2201/2003 33 artiklan 5 kohtaa, ratkaisuehdotukseni Verdoliva (C‑3/05, EU:C:2005:722, 41 ja 42 kohta): ”Yleissopimuksen 36 artikla täydentää – – prosessuaaliselta kannalta 27 ja 28 artiklassa lueteltuja aineellisia epäämisperusteita.” Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että henkilön, jota vastaan haetaan toisessa unionin jäsenvaltioissa annetun sellaisen ratkaisun täytäntöönpanoa, johon sovelletaan vastavuoroista tunnustamista koskevaa menettelyä, on voitava tuoda esiin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatun oikeuden suojelemisen ilmeinen riittämättömyys. Ainoastaan jos ei ole kyse tällaisesta riittämättömyydestä, voidaan nimittäin soveltaa olettamaa siitä, että kyseisessä yleissopimuksessa taattuja oikeuksia suojellaan unionin oikeudessa vastaavalla tavalla, ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet voivat antaa tällaiselle vastavuoroisen tunnustamisen menetelmälle täyden oikeusvaikutuksen; ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.5.2016, Avotiņš v. Latvia (CE:ECHR:2016:0523JUD001750207, 116 kohta).

( 60 ) Ks. tuomio 26.4.2012, Health Service Executive (C‑92/12 PPU, EU:C:2012:255, 121 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 61 ) Tuomio 11.7.2008, Rinau (C‑195/08 PPU, EU:C:2008:406, 81 kohta).

( 62 ) Ks. esim. tuomio 1.7.2010, Povse (C‑211/10 PPU, EU:C:2010:400, 35 ja 36 kohta); tuomio 5.10.2010, McB. (C‑400/10 PPU, EU:C:2010:582, 28 kohta) ja tuomio 22.12.2010, Aguirre Zarraga (C‑491/10 PPU, EU:C:2010:828, 39 ja 40 kohta).

( 63 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohta.

( 64 ) Ks. erityisesti edellä tämän ratkaisuehdotuksen 33 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 65 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 38 ja 39 kohta.

( 66 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 125 kohta.

( 67 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 16 kohta.

( 68 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 45 kohta. Kyseisessä ratkaisussa todetaan seuraavaa: ”Tälle tuomioistuimelle toimitettuihin asiakirjoihin sisältyvät valittajien esittämät valitusperusteet ovat merkityksettömiä. [Valittajilla] oli mahdollisuus osallistua 8.9.2017 pidettyyn istuntoon, mutta he sen sijaan pakenivat. Nyt esitetyt tekniset väitteet, jotka koskevat oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeutta matkustaa ja holhouksen käyttöönottoa, ovat tyhjiä, etenkin kun lapset kuuluvat nyt jälleen tämän tuomioistuimen toimivaltaan.”

( 69 ) Unionin tuomioistuin on myöntänyt unionin toimielinten toimia koskevien kanteiden yhteydessä, että kanteen nostamisen myöhästyminen voi kuulua anteeksiannettavan erehdyksen käsitteen soveltamisalaan, kun kyseinen toimielin on menetellyt tavalla, joka on yksinään tai merkittävässä määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettävän sekaannuksen vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle (tuomio 15.5.2003, Pitsiorlas v. neuvosto ja EKP, C‑193/01 P, EU:C:2003:281, 24 kohta). Ks. tässä yhteydessä myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 6.12.2001, Tsironis v. Kreikka (CE:ECHR:2001:1206JUD004458498, 27 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 70 ) Ks. edellä alaviite 46.

( 71 ) Ks. erityisesti edellä tämän ratkaisuehdotuksen 122 kohta ja sitä seuraavat kohdat sekä 128 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 72 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 122 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 73 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 51 ja 52 kohta.

( 74 ) Euroopan neuvosto, Euroopan sopimussarja nro 74.

( 75 ) Tuomio 27.4.2004, Turner (C‑159/02, EU:C:2004:228).

( 76 ) Tuomio 10.2.2009, Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (C‑185/07, EU:C:2009:69).

( 77 ) Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 47 kohta.

( 78 ) Rahoitusalalla tällaisella freezing injunction ‑määräyksellä jäädytetään varat turvaamistarkoituksessa, jotta voidaan estää se, että luovuttamalla velallisen omaisuuseriä estetään niiden päätyminen myöhemmin velkojan haltuun (ks. ratkaisuehdotukseni Meroni, C‑559/14, EU:C:2016:120, 2 kohta). Unionin tuomioistuin ei pitänyt tällaista määräystä haitallisena, vaikka henkilöä, johon se saattaa vaikuttaa, ei kuultu, jos kyseinen henkilö voi puolustaa oikeuksiaan kyseisen määräyksen antaneessa tuomioistuimessa (ks. tuomio 25.5.2016, Meroni, C‑559/14, EU:C:2016:349, 54 kohta).

( 79 ) Tuomio 27.4.2004, Turner (C‑159/02, EU:C:2004:228, 25 kohta); tuomio 10.2.2009, Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (C‑185/07, EU:C:2009:69, 29 kohta) ja tuomio 13.5.2015, Gazprom (C‑536/13, EU:C:2015:316, 33 kohta).

( 80 ) Tuomio 27.4.2004, Turner (C‑159/02, EU:C:2004:228, 24 kohta); tuomio 10.2.2009, Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (C‑185/07, EU:C:2009:69, 30 kohta) ja tuomio 13.5.2015, Gazprom (C‑536/13, EU:C:2015:316, 34 kohta).

( 81 ) Tuomio 27.4.2004, Turner (C‑159/02, EU:C:2004:228, 9 kohta ja sitä seuraavat kohdat) ja tuomio 10.2.2009, Allianz ja Generali Assicurazioni Generali (C‑185/07, EU:C:2009:69, 11 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

( 82 ) Ks. vastaavasti tuomio 13.5.2015, Gazprom (C‑536/13, EU:C:2015:316, 36 kohta).

( 83 ) Ks. vastaavasti tuomio 23.12.2009, Detiček (C‑403/09 PPU, EU:C:2009:810, 38 kohta).

( 84 ) Ks. tuomio 26.4.2018, Donnellan (C‑34/17, EU:C:2018:282, 61 kohta).