1)

Jäsenvaltion vastuuta niistä vahingoista, jotka aiheutuvat asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevän kansallisen tuomioistuimen ratkaisusta, jolla rikotaan unionin oikeussääntöä, koskevat unionin tuomioistuimen erityisesti 30.9.2003 antaman tuomion Köbler (C-224/01, EU:C:2003:513) 51 kohdassa vahvistamat edellytykset, sulkematta kuitenkaan pois sitä mahdollisuutta, että tämän valtion vastuu voi syntyä kansallisen oikeuden väljempien edellytysten perusteella. Tätä vastuuta ei voida sulkea pois sen perusteella, että kyseinen ratkaisu on saavuttanut oikeusvoiman. Tätä vastuuta täytäntöönpantaessa korvausvaadetta käsittelevän kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida ottamalla huomioon kaikki pääasiassa kyseessä olevaa tilannetta koskevat seikat, onko asiaa viimeisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin syyllistynyt riittävän ilmeiseen unionin oikeuden rikkomiseen rikkomalla selvällä tavalla sovellettavaa unionin oikeutta, unionin tuomioistuimen merkityksellisen oikeuskäytännön noudattamatta jättäminen mukaan lukien. Sen sijaan unionin oikeus on esteenä sellaiselle kansalliselle oikeussäännölle, jolla sellaisessa tapauksessa kansallisen tuomioistuimen antaman epäedullisen ratkaisun johdosta asianosaiselle syntyneet kustannukset suljetaan yleisellä tavalla pois niiden vahinkojen joukosta, jotka voidaan korvata.

2)

Unionin oikeutta, erityisesti julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annettua neuvoston direktiiviä 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY, ja vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 25.2.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/13/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2007/66, sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä jäsenvaltion säännöstölle, jossa ei anneta lupaa jäsenvaltion tuomioistuimen antaman sellaisen oikeusvoimaisen tuomion uudelleenkäsittelylle, jossa oli ratkaistu hankintaviranomaisen tekemästä toimesta nostettu kumoamiskanne, ilman, että siinä olisi kuitenkaan käsitelty kysymystä, joka oli tutkittu unionin tuomioistuimen antamassa sellaisessa aikaisemmassa tuomiossa, jossa se oli vastannut tässä kumoamiskannetta koskevassa oikeudenkäynnissä esitettyyn ennakkoratkaisupyyntöön, tai unionin tuomioistuimen antamassa sellaisessa aikaisemmassa tuomiossa, jossa se oli vastannut jossain toisessa asiassa esitettyyn ennakkoratkaisupyyntöön. Kuitenkin jos sovellettaviin kansallisiin menettelysääntöihin sisältyy mahdollisuus, että kansallinen tuomioistuin voi peruuttaa oikeusvoimaisen tuomion tästä tuomiosta seuraavan tilanteen muuttamiseksi sellaisen aikaisemman kansallisen lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun mukaiseksi, joka oli jo ollut tämän tuomion antaneen tuomioistuimen ja kyseiseen tuomioon johtaneen asian asianosaisten tiedossa, tätä mahdollisuutta on käytettävä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteiden mukaisesti samoin edellytyksin tilanteen muuttamiseksi unionin oikeuden mukaiseksi, sellaisena kuin sitä on tulkittu unionin tuomioistuimen antamassa aikaisemmassa tuomiossa.