1)

Työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettua neuvoston direktiiviä 2001/23/EY, erityisesti kun otetaan huomioon sen 3 artiklan 1 ja 4 kohta sekä 5 artiklan 2 kohdan a alakohta, on tulkittava siten, että se ei ole tilanteessa, jossa maksukyvyttömyysmenettelyssä olevan yrityksen selvittäjä luovuttaa kyseisen yrityksen, esteenä kansalliselle säännöstölle, sellaisena kuin sitä kansallisessa oikeuskäytännössä on tulkittu, jonka mukaan silloin, kun ammatillisen lisäeläkejärjestelmän mukaiseen eläkkeeseen oikeuden synnyttävä eläketapahtuma tapahtuu maksukyvyttömyysmenettelyn alettua, luovutuksensaaja ei vastaa työntekijän tätä eläkettä koskevista tulevaisuuteen kohdistuvista oikeuksista, jotka ovat kertyneet maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista edeltäneinä työskentelykausina, edellyttäen, että sen määrän osalta, josta luovutuksensaaja ei vastaa, työntekijöiden etujen turvaamiseksi toteutetut toimenpiteet ovat vähintään työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/94/EY 8 artiklassa edellytetyn turvan tasolla.

2)

Direktiivin 2001/23 3 artiklan 4 kohdan b alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 2008/94 8 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, sellaisena kuin sitä kansallisessa oikeuskäytännössä on tulkittu, jossa säädetään tilanteessa, jossa eläketapahtuma, joka synnyttää oikeuden ammatillisen lisäeläkejärjestelmän mukaisiin vanhuusetuuksiin, tapahtuu maksukyvyttömyysmenettelyn, jonka aikana yrityksen luovutus on tapahtunut, aloittamisen jälkeen, ja näiden etuuksien sen osan, josta luovutuksensaaja ei vastaa, osalta, että yhtäältä kansallisen oikeuden mukaan määritetty maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoaja ei ole toimintavelvollinen, kun tulevaisuuteen kohdistuvat oikeudet vanhuusetuuksiin eivät ole vielä lopullisia tämän maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamishetkellä, ja että toisaalta kyseisen vakuutuksentarjoajan vastuulle kuuluva näihin etuuksiin liittyvän osuuden määrä määritetään niin, että se lasketaan sen bruttokuukausipalkan perusteella, jota kyseinen työntekijä sai maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamishetkellä, jos tästä seuraa, että työntekijät menettävät tällä säännöksellä taatun vähimmäisturvan, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava.

3)

Siltä osin kuin direktiivin 2008/94 8 artiklassa säädetään työntekijöiden vanhuusetuuksia koskevien välittömien tai tulevaisuuteen kohdistuvien oikeuksien vähimmäisturvasta, kyseisellä artiklalla voi olla välitön oikeusvaikutus, joten siihen voidaan vedota sellaista yksityisoikeudellista laitosta vastaan, jolle kyseinen jäsenvaltio on osoittanut tehtävän toimia työnantajien maksukyvyttömyysvakuutuksen tarjoajana lisäeläkkeiden alalla, edellyttäen, että yhtäältä, kun otetaan huomioon tälle laitokselle uskottu vakuutustehtävä ja olosuhteet, joissa se sitä täyttää, kyseinen laitos voidaan rinnastaa valtioon ja että toisaalta tämä tehtävä tosiasiallisesti ulottuu sentyyppisiin vanhuusetuuksiin, joiden osalta edellytetään tässä 8 artiklassa säädettyä vähimmäisturvaa, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määritettävä.