1)

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehto, jonka kohtuuttomuus voidaan todeta tuomioistuimessa, voi olla kyseisen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sellaisen uudistamissopimuksen kohteena, jolla kuluttaja luopuu vaikutuksista, jotka seuraisivat kyseisen ehdon toteamisesta kohtuuttomaksi, sillä edellytyksellä, että luopuminen perustuu kuluttajan vapaaehtoiseen ja tietoiseen suostumukseen, mikä kansallisen tuomioistuimen on tutkittava.

2)

Direktiivin 93/13 3 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että sellaisen elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehtoa, joka on tehty niiden välisen aikaisemman sopimuksen mahdollisesti kohtuuttoman sopimusehdon muuttamiseksi tai kyseisen toisen ehdon kohtuuttomuuden seurausten määrittämiseksi, voidaan itsessään pitää ehtona, josta ei ole erikseen neuvoteltu, ja se voidaan tarvittaessa todeta kohtuuttomaksi.

3)

Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa, 4 artiklan 2 kohtaa ja 5 artiklaa on tulkittava siten, että elinkeinonharjoittajalle kyseisten säännösten perusteella kuuluva avoimuutta koskeva vaatimus merkitsee sitä, että kun se tekee kuluttajan kanssa vaihtuvaan korkokantaan sidotun kiinnelainasopimuksen, jossa vahvistetaan vähimmäiskorkoehto, sen on toimittava niin, että kuluttaja voi ymmärtää hänelle vähimmäiskorkoehdolla käyttöön otetusta mekanismista aiheutuvat taloudelliset seuraukset, muun muassa antamalla hänelle tiedot sen indeksin aikaisemmasta kehityksestä, jonka perusteella korkokanta määräytyy.

4)

Direktiivin 93/13 3 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä olevan 1 kohdan q alakohdan sekä sen 6 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että