29.1.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 32/35


Kanne 15.11.2017 – UPF v. komissio

(Asia T-747/17)

(2018/C 032/49)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Kantaja: Union des Ports de France – UPF (Pariisi, Ranska) (edustajat: asianajajat C. Vannini ja E. Moraïtou)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan riidanalaisen päätöksen

velvoittamaan komission korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tukiohjelmasta SA.38398 (2016/C, ex 2015/E), jonka Ranska on toteuttanut, 27.7.2017 annetusta komission päätöksestä (EU) 2017/2116 (tiedoksiannettu numerolla C(2017) 5176 final, jäljempänä riidanalainen päätös) nostamansa kanteen tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen, kun se luonnehti valtiontukea kokonaisuudessaan verotukselliseksi toimenpiteeksi ottamatta huomioon kriteeriä, joka liittyy Ranskan satamien toiminnan taloudelliseen luonteeseen. Tältä osin kantaja katsoo, että kun komissio totesi, että ranskalaisten satamien hyväksi annettu verovapautus merkitsee SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, täsmentämättä, että tuen luonnehdinta rajoittuu pelkästään satamien taloudelliseen toimintaan, sen päätöstä rasitti lähtökohtaisesti oikeudellinen virhe.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen, kun se arvioi ranskalaisten satamien tehtäväkseen ottaman toiminnan taloudellista luonnetta. Kantajan mielestä komissio teki oikeudellisen virheen myös ranskalaisten satamien harjoittaman toiminnan taloudellisen luonteen analyysissään kahdella tavalla:

ensinnäkin koska se jätti riidanalaisessa päätöksessä täysin käsittelemättä tiettyjä ranskalaisten satamien harjoittaman toiminnan muotoja

toiseksi koska useiden muiden ranskalaisten satamien harjoittaman toiminnan muotojen osalta se ainoastaan toisti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitetyt yleiset oikeusperiaatteet satamalaitosten julkisen rahoituksen alalla toteamatta, olivatko ne luonteeltaan taloudellisia, vaikka kyseessä on valtiontukisääntöjen soveltamisedellytys.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu oikeudelliseen virheeseen ja perustelujen puutteellisuuteen, kun kyse on kilpailun vääristymiseen liittyvistä edellytyksistä ja vaikutuksesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska komissio arvioi virheellisesti, että kyseinen verovapautus oli omiaan aiheuttamaan kilpailun vääristymistä ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, kun kyse on ranskalaisista satamista yleensä ja erityisesti saaristoalueiden satamista ja merentakaisten alueiden satamista. Kantajan mukaan riidanalaisen päätöksen perustelut ovat riittämättömät, koska komissio oletti – perustelematta kantaansa – että edellytykset täyttyvät nyt käsiteltävässä asiassa.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan olemassa olevien tukien valvontamenettelyssä on tehty oikeudellinen virhe ja SEUT 108 artiklan 1 ja 2 kohtaa on rikottu ja suhteellisuusperiaatetta on loukattu, koska yhtäältä vaatimalla Ranskan viranomaisia esittämään todisteet siitä, että ranskalaisille satamille myönnettyä yhtiöveron vapautusta koskeva järjestelmä soveltuu sisämarkkinoille, komissio käänsi todistustaakan ja toimi aivan kuin sille olisi toimitettu uuden tukijärjestelmän hyväksymishakemus. Toisaalta velvoittamalla Ranskan viranomaisen yksinkertaisesti poistamaan kyseisen vapautusjärjestelmän osoittamatta, ettei mikään siihen tehtävissä oleva muutos olisi voinut saattaa sitä unionin valtiontukisääntöjen mukaiseksi, komissio rikkoi SEUT 108 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä asetuksen N:o 2015/1589 2 artiklaa ja loukkasi suhteellisuusperiaatetta.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen, koska sillä, että komissio vaati vapautusjärjestelmän poistamista, vaikka se salli tukijärjestelmän muiden jäsenvaltioiden satamille, ei voida taata yhdenvertaisia kilpailuolosuhteita eri eurooppalaisten satamien välillä vaan se johtaa päinvastoin uusiin kilpailun vääristymiin, mikä on suoraan komissiolle annetun sisämarkkinoiden toiminnan takaamista koskevan tehtävän vastaista. Komissio loukkasi siis puolueettomuusperiaatetta, joka on hyvän hallinnon periaatteen ehdoton edellytys.