201711170461556072017/C 412/536962017TC41220171204FI01FIINFO_JUDICIAL20171009373821

Asia T-696/17: Kanne 9.10.2017 – Havenbedrijf Antwerpen ja Maatschappij van de Brugse Zeehaven v. komissio


C4122017FI3710120171009FI0053371382

Kanne 9.10.2017 – Havenbedrijf Antwerpen ja Maatschappij van de Brugse Zeehaven v. komissio

(Asia T-696/17)

2017/C 412/53Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Asianosaiset

Kantajat: Havenbedrijf Antwerpen NV (Antwerpen, Belgia) ja Maatschappij van de Brugse Zeehaven NV (Zeebrugge, Belgia) (edustajat: asianajajat P. Wytinck, W. Panis ja I. Letten)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

ottamaan kumoamiskanteen tutkittavaksi

kumoamaan Belgian toteuttamasta tukiohjelmasta nro SA.38393 (2016/C, ex 2015/E) – Satamia koskeva verotusjärjestelmä Belgiassa – 27.7.2017 tehdyn Euroopan komission päätöksen C(2017) 5174 final

toissijaisesti määräämään siihen asti, kunnes komissio on päättänyt Euroopan unionissa olevien eri satamien verojärjestelmiä koskevan tutkimuksensa, siirtymäajan, jonka on oltava joka tapauksessa vuoden pituinen.

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat neljään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee SEUT 107 artiklan ja SEUT 296 artiklan rikkomista

Komissio on rikkonut SEUT 107 artiklaa, koska se on perusteettomasti katsonut, että kyseessä ovat ”markkinat”, joilla satamaviranomaiset tarjoavat palvelujaan.

Satamaviranomaisten pääasiallinen toiminta eli se, että ne antavat pääsyn satamaan ja oikeuden käyttää maa-alueita aluekonsessioiden avulla, koskevat toimintoja, jotka eivät ole luonteeltaan kaupallisia. Ainakaan komissio ei ole perustellut asianmukaisesti päinvastaista näkemystään, mikä on vastoin SEUT 296 artiklaa.

2)

Toinen kanneperuste, joka koskee SEUT 107 artiklan rikkomista, koska komissio on perusteettomasti katsonut, että toimenpide on valikoiva.

Se, että satamaviranomaiset kuuluvat oikeushenkilöiden verotusta koskevan järjestelmän piiriin, ei tarkoita poikkeamista ”viitejärjestelmästä”, koska oikeushenkilöiden verotus on itsessään viitejärjestelmä. Satamaviranomaisten kuuluminen oikeushenkilöiden verotuksen piiriin selittyy sillä, että satamien hallinnointi julkisena alueena on julkinen tehtävä, johon ei sovelleta yhteisöverotusta. Satamaviranomaiset tarjoavat yhä pääasiallisesti sellaista julkista palvelua, jolla ei tavoitella voittoa, joka täyttää lainsäätäjän asettamat edellytykset ja jota valvotaan hallinnollisesti.

3)

Kolmas kanneperuste, joka koskee SEUT 107 artiklan rikkomista, koska viitejärjestelmästä poikkeaminen on joka tapauksessa oikeutettua.

Siinäkin tapauksessa (mistä ei tässä ole kyse), että yhteisöverotuksen katsottaisiin olevan Belgian viitejärjestelmä, sen soveltamatta jättäminen satamaviranomaisiin on perusteltua. Tämä on seurausta verojärjestelmän kokonaisvaltaisesta johdonmukaisuudesta samoin kuin siitä, että kantajien tilanne ei ole tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta samanlainen kuin yhteisöverotuksen piiriin kuuluvien yritysten tilanne. Yhteisöverotuksen soveltamisella olisi lisäksi rankaiseva vaikutus.

4)

Neljäs kanneperuste, joka esitetään toissijaisesti ja joka koskee vaatimusta, että on määrättävä siirtymäaika siihen asti, kunnes komissio on päättänyt Euroopan unionissa olevien eri satamien verojärjestelmiä koskevan tutkimuksensa, ja että tämän siirtymäajan on joka tapauksessa oltava vuoden pituinen.

Komissio antoi Alankomaita koskevassa asiassa Alankomaiden lainsäätäjälle vuoden aikaa mukauttaa lainsäädäntöään, ja kyseisillä satamilla oli siten vuosi aikaa valmistautua uuteen tilanteeseen. Ei ole mitään syytä, miksi kantajalle olisi annettava lyhyempi aika sopeutua uuteen tilanteeseen.

Toimenpiteen kieltäminen yhdessä jäsenvaltiossa samalla kun muissa jäsenvaltioissa sijaitsevat satamat voivat yhä hyötyä siitä, ei auta nk. level playing field-järjestelmä toteutumista satamien (ei satamaviranomaisten) välillä. Sen sijaan että nyt poistettaisiin erilainen kohtelu, eri jäsenvaltioissa sijaitsevien satamien välille saadaan päinvastoin aikaan erilaiset kilpailunedellytykset.