2.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 330/15

Kanne 4.8.2017 – Sánchez del Valle ja Calatrava Real State 2015 v. komissio ja SRB

(Asia T-497/17)

(2017/C 330/20)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantajat: Manuel Alfonso Sánchez del Valle (Madrid, Espanja) ja Calatrava Real State 2015, SL (Madrid) (edustajat: asianajajat B. Gutiérrez de la Roza Pérez, P. Rubio Escobar, R. Ruiz de la Torre Esporrín ja B. Fernández García)

Vastaaja: Euroopan komissio ja yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

—

Banco Popular Español S.A:ta koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä 7.6.2017 johdon istunnossa tehty yhteisen kriisinratkaisuneuvoston päätös (SRB/EES/2017/08) on kumottava

—

Banco Popular Español S.A:ta koskevan kriisinratkaisumääräyksen hyväksymisestä 7.6.2017 annettu komission päätös (EU) 2017/1246 on kumottava

—

kantajat ja väliintulijat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokomaan tai osittain.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat 11 kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen perustelut puuttuvat tai ovat riittämättömät, mikä merkitsee Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan ja 47 artiklan rikkomista.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston 15.7.2014 antaman asetuksen (EU) N:o 806/2014 20 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska riippumaton henkilö ei tehnyt Banco Popularin varojen ja velkojen oikeudenmukaista, varovaista ja realistista arvostusta ennen kriisinratkaisutoimesta päättämistä.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston 15.7.2014 antaman asetuksen (EU) N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan a alakohtaa yhdessä 18 artiklan 4 kohdan c alakohdan kanssa on rikottu, koska riidanalaisilla päätöksillä pysytetään Banco Popularin kriisinratkaisu, vaikka 6.6.2017 kyseisellä pankilla ei ollut vakavaraisuusongelmia ja sen maksuvalmiusongelmat olivat tilapäisiä.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 18 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on rikottu, koska riidanalaisissa päätöksissä myönnytään Banco Popularin kriisinratkaisuun, vaikka voitiin kohtuudella olettaa, että sen kykenemättömyys jatkaa toimintaansa oli estettävissä kohtuullisessa ajassa yksityisen sektorin muilla toimenpiteillä.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 14 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska mitään ei tehty kriisinratkaisun kustannusten pitämiseksi mahdollisimman alhaisina eikä arvon alentumisen välttämiseksi, sillä tämä ei ollut välttämätöntä kriisinratkaisun tavoitteiden saavuttamiseksi.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 22 artiklaa on rikottu, koska riidanalaisia päätöksiä ei painotettu eikä muita 2 kohdassa säädettyjä kriisinratkaisuvälineitä kuin liiketoiminnan myyntiä hyväksytty 3 kohdassa säädettyjen tekijöiden mukaisesti.

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 15 artiklan 1 kohdan g alakohtaa on rikottu, koska osakkeenomistajien olisi pitänyt saada enemmän kuin mitä he saisivat maksukyvyttömyystapauksessa.

8)

Kahdeksas kanneperuste, jonka mukaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 29 artiklaa on rikottu.

9)

Yhdeksäs kanneperuste, jonka mukaan omistusoikeutta on loukattu ja näin ollen Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklaa on rikottu.

10)

Kymmenes kanneperuste, jonka mukaa oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on loukattu, koska osakkeenomistajat eivät kyenneet suojaamaan asemaansa.

11)

Yhdestoista kanneperuste, jonka mukaan osakkeenomistajien ja arvopaperien haltijoiden, jotka kuuluvat alaskirjauksen tai muuntamisen soveltamisalaan, oikeutta tulla kuulluksi ennen heihin haitallisesti vaikuttavan yksittäisen toimenpiteen, joka koskee heidän varojensa alaskirjausta, toteuttamista on loukattu.