24.7.2017

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/65

Kanne 31.5.2017 – Latam Airlines Group ja Lan Cargo v. komissio

(Asia T-344/17)

(2017/C 239/77)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantajat: Latam Airlines Group SA (Santiago de Chile, Chile) ja Lan Cargo SA (Santiago de Chile) (edustajat: barrister B. Hartnett, asianajaja O. Geiss ja solicitor W. Sparks)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta

—	kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kantajia koskevilta osin;

—	lisäksi tai vaihtoehtoisesti alentamaan kantajille määrättyjen sakkojen määrää; ja

—	velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantajat vetoavat seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se tulkitsi virheellisesti kantajia vastaa esitettyä todisteita, sovelsi virheellisesti SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa sekä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklaa eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja todetessaan kantajien olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta siltä osin kuin se liittyy turvallisuuslisään ja komissioiden maksamatta jättämiseen.

—	Kantajat väittävät, että komissio on väärässä katsoessaan, että kantajat tiesivät kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä turvallisuuslisän ja komissioiden maksamatta jättämisen osalta.

—	Lisäksi kantajat väittävät, että nämä väitetyn yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijät eivät ole erotettavissa rikkomisen muodostamasta kokonaisuudesta, minkä vuoksi riidanalainen päätös on kumottava kokonaisuudessaan.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se tulkitsi virheellisesti kantajia vastaan esitettyä selvitysaineistoa, sovelsi virheellisesti merkityksellisiä säännöksiä eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja todetessaan kantajien osallistuneen polttoainelisää koskevaan kilpailusääntöjen rikkomiseen.

—	Kantajat väittävät, ettei komissio osoittanut edellytetyllä tavalla, että kantajat olivat osallistuneet väitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen siltä osin kuin kyseinen rikkominen koskee polttoainelisää.

—	Kantajat väittävät lisäksi, etteivät ne voineet olla tietoisia väitetystä kartellista sillä perusteella, että ne ottivat vastaan lehdistötiedotteita.

—

Lopuksi kantajat väittävät, ettei niiden yhteydenpidosta lentoliikenteen harjoittajiin esitetyillä rajallisilla todisteilla voida osoittaa minkäänlaista kilpailunvastaista käyttäytymistä kantajien taholta tai osoittaa, että ne tiesivät muiden lentoliikenteen harjoittajien kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä taikka olisivat voineet ennakoida sen.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se totesi, että kantajat ovat vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa, 1 artiklan 3 kohdassa ja 1 artiklan 4 kohdassa yksilöidyillä reiteillä, eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja.

—	Kantajat väittävät, että komissio virheellisesti sisällytti kantajat riidanalaisen päätöksen 1 artiklan 1 kohdassa, 1 artiklan 3 kohdassa ja 1 artiklan 4 kohdassa toteamiinsa kilpailusääntöjen rikkomisesta vastuussa oleviin tahoihin, sillä vanhentumisaika oli umpeutunut.

—	Kantajat väittävät lisäksi, ettei komissiolla ole toimivaltaa, jotta se voisi todeta kantajien olevan vastuussa SEUT 101 artiklan rikkomisesta Euroopan talousalueen sisäisillä reiteillä ennen 1.5.2004 tai ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomisesta ennen 19.5.2005.

—	Kantajat väittävät myös, ettei komissiolla ole toimivaltaa, jotta se voisi todeta kantajien olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta unionin ja Sveitsin välisillä reiteillä.

—	Lopuksi kantajat väittävät, että komission toteamuksilla loukataan ne bis in idem -periaatetta.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se totesi väitetyn kartellin olemassaolon, eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja.

—	Kantajat väittävät, että komission toteamusta, jonka mukaan kantajat osallistuivat väitettyyn kartelliin, rasittaa todisteiden puuttuminen.

—	Lisäksi kantajat väittävät, että tämä toteamus perustuu virheelliselle olettamalle siitä, että kilpailusääntöjen rikkominen vaikutti kaikkiin reitteihin.

—	Kantajat väittävät lisäksi, että tämän toteamus ylittää komission toimivallan rajat ja johtaa epäselvyyteen väitetyn kilpailusääntöjenrikkomisen maantieteellisestä laajuudesta.

—	Lopuksi kantajat väittävät, että tämä toteamus johtaa ristiriitaisuuksiin perustelujen ja päätösosan välillä sen tarkoituksen osalta, eivätkä kantajat voi saada siitä selville väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta ja luonnetta.

Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio teki ilmeisiä tosiseikkoja koskevia virheitä ja oikeudellisia virheitä, kun se totesi, että väitettyä kilpailusääntöjen rikkomista on pidettävä yhtenä kokonaisuutena pidettävänä ja jatkettuna rikkomisena, eikä esittänyt toteamukselleen asianmukaisia perusteluja.

—	Kantajat väittävät, että kyseisellä käyttäytymisellä ei pyritty yhteen ja samaan kilpailunvastaiseen tarkoitukseen.

—	Kantajat väittävät lisäksi, ettei kyseinen käyttäytyminen koskenut yhtä tuotetta tai palvelua.

—	Kantajat väittävät lisäksi, ettei kyseinen käyttäytyminen koskenut samaa yritystä.

—	Kantajien mukaan väitetty kilpailusääntöjen rikkominen ei myöskään ollut luonteeltaan yhtenäinen.

—	Kantajat väittävät, ettei väitetyn kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöitä käsitelty rinnakkain.

—	Lopuksi kantajat väittävät, että komissio esitti riittämättömät todisteet eikä tehnyt SEUT 101 artiklan 3 kohdan mukaista analyysiä komissioiden maksamatta jättämisen osalta.

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissio loukkasi kantajien puolustautumisoikeuksia eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja.

—	Kantajat väittävät, etteivät ne voineet ottaa kantaa komission toteamukseen, jonka mukaan kantajat tiesivät turvallisuuslisään ja komissioiden maksamatta jättämiseen liittyvästä kilpailusääntöjen rikkomisesta.

—	Kantajat väittivät lisäksi, että komission väitetyn kartellin olemassaoloa koskevan toteamuksen tueksi esitettiin uusia väitteitä.

—	Kantajat väittävät lisäksi, että komissio tukeutuu niitä vastaan sellaisiin todisteisiin, joita ei voida hyväksyä.

—	Lisäksi kantajat väittävät, että ristiriitaisuudet riidanalaisen päätöksen perustelujen ja päätösosan välillä johtavat siihen, että perustelut ovat virheelliset.

—	Lopuksi kantajat väittävät, etteivät ne voineet esittää näkemyksiään päätöksestä lopettaa tutkimukset 13 lentoliikenteen harjoittajan ja kolmen kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijän osalta väitetiedoksiannon antamisen jälkeen, eikä komissio perustellut sitä, miksi se näin teki.

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja tosiseikkoja koskevia virheitä laskiessaan kantajien sakkoja, eikä esittänyt asianmukaisia perusteluja.

—	Kantajat vetoavat siihen, ettei lopullisten hintojen yhteensovittamista eroteltu rajallisten hintatekijöiden yhteensovittamisesta.

—	Kantajat väittävät lisäksi, ettei adressaattien rajoitettua yhteenlaskettua markkinaosuutta eikä toimialan sääntelyyn perustuvia vaatimuksia otettu huomioon.

—	Lisäksi kantajat väittävät, että kohteli niiden käyttäytymistä samalla tavoin kuin muiden adressaattien – mukaan lukien ns. ydinryhmä – selvästi vakavampaa käyttäytymistä.

—	Lopuksi kantajat väittävät, ettei sitä, että niiden osallistuminen kilpailusääntöjen rikkomiseen oli rajoitetumpaa suhteessa muihin sellaisiin adressaatteihin, joiden sakkoja myös alennettiin lieventävien asianhaarojen perusteella.