24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/64

Kanne 31.5.2017 – Cathay Pacific Airways v. komissio

(Asia T-343/17)

(2017/C 239/76)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Cathay Pacific Airways Ltd (Hongkong) (edustajat: barrister R. Kreisberger, barrister N. Grubeck, solicitor M. Rees ja asianajaja E. Estellon)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final 1 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa esitetyt toteamukset kilpailusääntöjen rikkomisesta kantajaa koskevilta osin;

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen 3 artiklan siltä osin kuin siinä määrättiin kantajalle 57 120 000 suuruinen sakko tai vaihtoehtoisesti alentamaan tämän sakon määrää; ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajalle tästä kanteesta aiheutuvat oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen ja/tai tosiseikkoja koskevan virheen ja/tai ei täyttänyt sovellettavan näyttökynnyksen mukaisia vaatimuksia, kun se sisällytti kantajan riidanalaisen päätöksen päätösosan 1 artiklan 1 kohtaan ja 1 artiklan 4 kohtaan ja totesi, että kantaja osallistui väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

—

Kantaja väittää, ettei sen sisällyttämiselle Euroopan sisäisiin kilpailusääntöjen rikkomisiin ole laillista perustetta.

—

Lisäksi kantaja väittää, ettei sen sisällyttämiselle Euroopan sisäisiin kilpailusääntöjen rikkomisiin ole myöskään tosiseikkoihin perustuvaa perustetta.

—

Kantaja väittää myös, että komissio loukkasi sen puolustautumisoikeuksia, kun se tukeutui kantajaa vastaan uusiin syihin.

—

Lopuksi kantaja väittää, että se, että komissio sisällytti kantajan laittomasti 1 artiklan 1 kohtaan ja 1 artiklan 4 kohtaan, on kohtalokasta silti osin kuin komissio pyrki osoittamaan, että kantaja osallistui väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio rikkoi asetuksen N:o 1/2003 25 artiklaa sekä loukkasi oikeusvarmuuden, oikeuden ja hyvän hallinnon periaatteita, kun se antoi toisen kantajalle vastaisen päätöksen, jossa kantajan syyksi luettiin uusi kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevä käyttäytyminen.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio ei osoittanut näyttökynnyksen edellyttämällä tavalla, että kantaja on vastuussa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

—

Kantajan mukaan komissio ei kohdellut kantajaa yksilökohtaisesti eikä osoittanut kyseisen yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen yksilökohtaisia osatekijöitä kantajaan liittyen.

—

Lisäksi kantaja väittää, ettei komissio osoittanut sellaisen kokonaissuunnitelman olemassaoloa, jolla on pyritty yhteiseen tavoitteeseen.

—

Kantaja väittää myös, ettei komissio osoittanut, että kantaja osallistui tai että sillä oli vaadittava aikomus osallistua yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

—

Lopuksi kantaja väittää, ettei ole todettu, että sillä oli vaadittava tieto rikkomisesta.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio ei esittänyt asianmukaisia perusteluja toteamukselleen, jonka mukaan kantaja osallistui väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen, kun se tukeutui kantajan toimintaan sellaisilla lainkäyttöalueilla, joihin sovelletaan kolmansien maiden sääntelyä, todisteena osallistumisesta väitettyyn yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen eikä esittänyt tältä osin perusteluja.

—

Kantajan mukaan komissio ei täyttänyt edellytettyä näyttötaakkaa siltä osin kuin kyse on kantajan käyttäytymisestä Hong Kongissa ja/tai ei esittänyt asianmukaisia perusteluja.

—

Kantaja väittää lisäksi, ettei komissio osoittanut, että kantajan käyttäytymisellä Hong Kongissa oli kilpailunvastainen tarkoitus.

—

Lisäksi kantaja väittää, että Hong Kongin lain mukaan sen oli pakko tehdä joukkohakemuksia.

—

Lopuksi kantaja vetoaa kansainvälisen kohteliaisuuden periaatteen ja puuttumattomuusperiaatteen loukkaamiseen.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklaa saapuviin lentoihin, eli kolmansista maista Eurooppaan lennettäviin lentorahtipalveluihin, liittyvän käyttäytymisen osalta

7)

Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan komissio teki oikeudellisen virheen kantajalle määrättyjen sakkojen laskennassa.