24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/62

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaan tai osittain;

—

lisäksi tai vaihtoehtoisesti unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluvaa täyttä harkintavaltaa käyttäen peruuttamaan kantajalle riidanalaisella päätöksellä määrätyt sakot tai alentamaan niiden määrää

—

velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tässä oikeudenkäynnissä.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen ja/tai rikkoi olennaista menettelymääräystä antamalla päätöksen, jossa todettiin kilpailusääntöjen rikkominen ja joka perustui kahdelle epäjohdonmukaiselle tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen arvioinnille ja oli siten epäjohdonmukainen, oikeusvarmuuden periaatteen vastainen ja saattoi täten aiheuttaa sekaannusta unionin oikeusjärjestyksessä.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio laiminlöi SEUT 266 artiklan mukaista velvollisuuttaan toteuttaessaan toimen, jolla oli tarkoitus puuttua unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-48/11 antamassaan tuomiossa toteamiin perustavanlaatuisiin virheisiin, kun se antoi uudelleen päätöksen, joka oli kantajalle vastainen mutta jossa pikemmin pahennettiin näitä virheitä sen sijaan, että ne olisi korjattu.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisia virheitä ja/tai rikkoi olennaista menettelymääräystä, kun se ei perustellut asianmukaisesti sakkojen määräämistä kantajalle. Kantajan mukaan sakkojen määrääminen perustui sellaisten kilpailusääntöjen rikkomisten, jotka olivat ristiriidassa kyseisessä toimenpiteessä esitettyjen toteamusten kanssa, toteamiseen. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti kantaja väittää, että komission lähestymistapa ylitti tältä osin sen toimivallan rajat.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissiolla ei ollut toimivaltaa soveltaa SEUT 101 artiklan / ETA-sopimuksen 53 artiklaa väitettyihin kilpailunrajoituksiin lentorahtipalvelujen tarjoamisen osalta unioniin/Euroopan talousalueelle saapuvilla reiteillä. Kantaja väittää lisäksi, että tällaiset rajoitukset eivät kuulu SEUT 101 artiklan ja/tai ETA-sopimuksen 53 artiklan maantieteelliseen soveltamisalaan.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio sovelsi virheellisesti SEUT 101 artiklaa / ETA-sopimuksen 53 artiklaa lentorahtipalveluja koskevien lisien yhteensovittamiseen tiettyihin maihin / tietyistä maista tarjottaviin palveluihin sovellettavan oikeudellisen säännöstön tai sääntelyjärjestelmän ja niiden käytännön vaikutusten osalta, ja tältä osin sovellettu sakkojen alentaminen oli mielivaltaista ja epäasianmukaista.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen todetessaan, että kantaja osallistui lisiä koskevien komissioiden maksamiseen (maksamatta jättämiseen) liittyvään kilpailusääntöjen rikkomiseen.

7)

Seitsemännen kanneperusteen mukaan komissio teki virheen määrittäessään kyseisessä päätöksessä ”myynnin arvon” sakkojen määräämistä varten. Kantajan mukaan komission olisi pitänyt todeta, että ainoastaan lisiin liittyvät tulot olivat merkityksellisiä, ja jättää unioniin / Euroopan talousalueella saapuviin palveluihin liittyvä liikevaihto tämän arvon ulkopuolelle.

8)

Kahdeksannen kanneperusteen mukaan komissio teki oikeudellisen virheen todetessaan, että kantaja oli yhdeksäs sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä pyytänyt yritys ja että sillä oli siten oikeus ainoastaan 10 prosentin suuruiseen sakkojen alennukseen, vaikka kantaja oli itse asiassa ensimmäinen sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä pyytänyt yritys sakkoimmuniteettia hakeneen yrityksen jälkeen ja sen antamat tiedot merkitsivät huomattavaa lisäarvoa.

9)

Yhdeksännen kanneperusteen mukaan komissio teki arviointivirheen kantajan kilpailusääntöjen rikkomisen alkamisajankohdan osalta. Kantajan mukaan merkityksellinen alkamisajankohta oli lokakuu 2001 ja selvitysaineisto, jolla pyrittiin osoittamaan alkamisajankohdaksi muu, aikaisempi ajankohta, ei täyttänyt oikeudellisia vaatimuksia.