24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/60

—

kumoamaan SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen lentoliikenteestä tehdyn sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä (asia AT.39258 – Lentorahti) 17.3.2017 annetun komission päätöksen C(2017) 1742 final kokonaisuudessaan kantajaa koskevilta osin;

—

vaihtoehtoisesti alentamaan täyttä harkintavaltaansa käyttäen kantajalle määrättyjen sakkojen määrää; ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa ne bis in idem -periaatetta ja rikkoo SEUT 266 artiklaa todetessaan, että kantaja on vastuussa sellaisista seikoista, joiden osalta komissio oli katsonut vuoden 2010 päätöksessä, ettei kantaja ollut vastuussa, ja joka tapauksessa soveltaa virheellisesti sovellettavaksi tulevaa vanhentumislainsäädäntöä määrätessään kantajalle sakkoja näihin seikkoihin liittyen, eikä ole osoittanut oikeutettua intressiä näihin seikkoihin liittyvän kilpailusääntöjen rikkomisen muodolliselle toteamiselle.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa syrjimättömyysperiaatetta antaessaan uudelleen riidanalaisen päätöksen, koska kantaja asetetaan siten vähemmän suotuisaan asemaan muihin vuoden 2010 päätöksen adressatteihin nähden.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa ja ylittää toimivaltansa sekä loukkaa kantajan puolustautumisoikeuksia todetessaan kantajan olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta Euroopan talousalueen sisäisillä reiteillä sekä unionin ja Sveitsin välisillä reiteillä sellaisen ajanjakson osalta, jona komissiolla ei ollut toimivaltaa panna täytäntöön SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa sellaisiin lentoyhtiöihin liittyen, jotka harjoittavat toimintaa ainoastaan Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välisillä reiteillä, ja kantajan käyttäytyminen Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välisillä reiteillä oli siten laillista.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa todetessaan, että kantaja oli osallistunut yhtenä kokonaisuutena pidettävään ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen, johon sisältyi sellaisia reittejä, joilla kantaja ei tarjoa palveluita ja joiden osalta kantajalla ei ollut laillisia oikeuksia palvelujen tarjoamiseen.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa katsoessaan, että se on toimivaltainen saapuvien lentorahtipalvelujen osalta Euroopan talousalueen ja kolmansien maiden välisillä reiteillä vaikka tällaisia palveluja myydään Euroopan talousalueen ulkopuolella oleville asiakkaille.

6)

Kuudennen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa kantajan puolustautumisoikeuksia ja syrjimättömyysperiaatetta sekä suhteellisuusperiaatetta, kun se soveltaa erilaista näyttökynnystä eri lentoliikenteen harjoittajiin.

7)

Seitsemännen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo sakkojen laskennasta annettuja vuoden 2016 suuntaviivoja (1) ja loukkaa suhteellisuusperiaatetta, kun se sisällyttää sakkojen laskennan perusteena käytetyn myynnin merkitykselliseen arvoon tuloja, jotka on johdettu sellaisten lentorahtipalvelujen hintatekijöistä, jotka eivät liity riidanalaisessa päätöksessä esitettyyn kilpailusääntöjen rikkomiseen.

8)

Kahdeksannen kanneperusteen mukaan komissio rikkoo sakkojen laskennasta annettuja vuoden 2016 suuntaviivoja ja loukkaa perustellun luottamuksen periaatetta, kun se sisällyttää sakkojen laskennan perusteena käytetyn myynnin merkitykselliseen arvoon tuloja, jotka on johdettu Euroopan talousalueen valtioiden ja kolmansien maiden välisten saapuvien reittien lentorahtipalveluista.

9)

Yhdeksännen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa suhteellisuusperiaatetta rajoittamalla kantajalle säännöskehyksen perusteella määrätyn sakkojen alentamisen 15 prosenttiin.

10)

Kymmenennen kanneperusteen mukaan komissio loukkaa syrjimättömyysperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta sekä kantajan puolustautumisoikeuksia, kun se ei myöntänyt kantajalle 10 prosentin sakkojen alennusta sillä perusteella, että tämän osallisuus kilpailusääntöjen rikkomisessa oli rajallista, vaikka tällainen alennus myönnettiin muille sellaisille riidanalaisen päätöksen ja vuoden 2010 päätöksen adressaateille, jotka ovat objektiivisesti samankaltaisessa asemassa kuin kantaja.

11)

Yhdennentoista kanneperusteen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi tukeutua täyteen harkintavaltaansa ja alentaa huomattavasti sakkojen määrää.