—

Kantaja väittää, että kun valituslautakunta päätti, että sen tehtävänä oli valvoa triklosaani-päätöksen laillisuus vain rajoitetusti sen sijaan, että se olisi suorittanut kyseisen päätöksen osalta kattavan hallinnollisen tutkinnan, se rikkoi olennaista menettelymääräystä. Kantajan mukaan valituslautakunta rikkoi kahta olennaista menettelymääräystä myös, kun se jätti ottamatta huomioon – niiden asiasisältöä tarkastelematta – lukuisia kantajan esittämiä keskeisiä väitteitä ja sen toimittaman tieteellisen näytön. Näin tehdessään valituslautakunta jätti kantajan mukaan käyttämättä oikeuttaan harjoittaa hallinnollista valvontaa ja se loukkasi sen lisäksi myös kantajan puolustautumisoikeuksia.

—

Kantaja väittää rottakokeesta, että sekä ECHA että valituslautakunta ovat myöntäneet, että rottien ja ihmisten kilpirauhasjärjestelmissä on eroja, mutta ne ovat kuitenkin nojautuneet pääosin rottatutkimuksista saatuihin tietoihin ja ottaneet lähtökohdakseen aineen mahdolliset vaikutukset ihmisen kilpirauhaseen (vaikka olemassa olevat ihmisillä teetetyt tutkimukset osoittavat, ettei tällaisia vaikutuksia ole). Kantaja väittää, että kun triklosaani-päätöksessä meneteltiin näin, (i) siinä ei otettu huomioon kaikkea käytettävissä olevaa merkityksellistä tietoa, (ii) se oli ristiriitainen, (iii) siinä nojauduttiin epäjohdonmukaiseen näyttöön ja siinä tehtiin näistä syistä ilmeinen virhe arvioitaessa rottakokeen tarpeellisuutta siltä osin kuin siinä mainitaan väitetty huoli ihmisen kehitykseen liittyvästä neurotoksisuudesta. Siltä osin kuin on kyse seksuaalisen lisääntymismyrkyllisyyden tutkittavista ominaisuuksista rottakokeessa kantaja väittää lisäksi, että sekä ECHA että valituslautakunta eivät ottaneet huomioon kaikkia käytettävissä olevia merkityksellisiä tietoja ja nojautuivat ristiriitaiseen näyttöön. Kantajan mukaan ECHA ja valituslautakunta syyllistyivät näin tehdessään ilmeiseen virheeseen arvioidessaan rottakokeen tarvetta mille tahansa lisääntymismyrkyllisyyden tutkittaville ominaisuuksille. Kantajan mukaan rottakoe on myös ilmeisen soveltumaton, sillä kokeen tulokset eivät voi mitenkään auttaa ECHAa selventämään väitettyä ihmisen hormonitoiminnan häirintään liittyvää huolta. Kantaja huomauttaa lopuksi, että triklosaani-päätös on lainvastainen siltä osin kuin valituslautakunta vahvisti rottakokeen tarkistamatta, olivatko kaikki suhteellisuusperiaatteen vaatimukset täyttyneet. Valituslautakunta ei erityisestikään tutkinut, olisiko käytössä ollut vähemmän rajoittavia keinoja poistaa triklosaanin väitetyt hormonitoiminnan häirintään liittyvät huolet.

—

Kantaja väittää kalakokeesta, että (i) valituslautakunta ei todellisuudessa käyttänyt harkintavaltaansa eikä määrittänyt, oliko käytettävissä olevan tieteellisen näytön nojalla olemassa ”potentiaalinen riski”, joka voisi oikeuttaa lisäkokeet; (ii) ECHA ja valituslautakunta eivät (kumpikaan) osoittaneet, että käytettävissä olevan tieteellisen näytön perusteella ei ollut olemassa sellaista hormonitoiminnan häirintään liittyvää potentiaalista riskiä, joka oikeuttaa ylimääräiset kalakokeet; ja (iii) ECHA ja valituslautakunta (kumpikin) käänsivät todistustaakan ja rikkoivat REACH-asetuksen 25 artiklan 1 kohtaa edellyttämällä kantajaa osoittamaan tällaisen riskin puuttumisen.

—

Kantaja väittää pysyvyyskokeesta, että kun ECHA ja valituslautakunta vaativat kantajaa suorittamaan pysyvyyskokeen sekä makeassa vedessä että merivedessä väitetysti triklosaanin ympäristössä pysymistä koskevan potentiaalisen riskin selventämiseksi, ne eivät kiinnittäneet asianmukaista huomiota todistusnäyttöön triklosaanin pysyvyyden osalta eivätkä vaatimukseen tarkastella liitteessä XIII esitettyjä ympäristön kannalta merkityksellisiä olosuhteita. Kantaja väittää lisäksi, että kun ECHA ja valituslautakunta vaativat kantajaa suorittamaan pysyvyyskokeen avomerivedessä (eli kirkkaassa vedessä, jossa ei ole sakkaa), ne eivät myöskään noudattaneet REACH-asetuksen liitteessä XIII esitettyjä selkeää ohjetta tarkastella näyttöä, joka ilmentää ympäristön kannalta ”merkityksellisiä” olosuhteita. Kantaja väittää lisäksi, että kun ECHA ja valituslautakunta päättivät, että poikkeusta koskevan simulaatiokokeen on ilmennettävä ympäristön kannalta merkityksellisiä olosuhteita, ne eivät käyttäneet asianmukaisten koeolosuhteiden yksilöimiseen soveltuvaa asiantuntija-arviota.