27.3.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 95/24

Kanne 8.2.2017 – Consorzio IB Innovation v. komissio

(Asia T-84/17)

(2017/C 095/32)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Consorzio IB Innovation (Bentivoglio, Italia) (edustajat: asianajajat A. Masutti ja P. Manzini)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen joko kokonaan tai osittain kanteessa esitettyjen perusteiden perusteella

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Tämä kanne koskee Euroopan komission tutkimuksen ja innovoinnin pääosaston 30.11.2016 tekemää päätöstä (viite Ares 2016 – 6711369), jossa komissio yhtyy Lubbock Finen 21.11.2016 päivättyyn loppuraporttiin nro 14-BA259-027 ja katsoo, että IBI on velvollinen palauttamaan 294 925,43 euron suuruisen summan liittyen sopimukseen nro 261679-CONTAIN ja 155 482,91 euron suuruisen summan liittyen sopimukseen nro 288383-ICARGO sekä tarkistamaan, onko useissa myöhemmissä sopimuksissa järjestelmällisesti virheitä.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan käsitteitä ”edunsaaja” ja ”kolmas osapuoli” on tulkittu tavalla, joka on sekä virheellinen että ristiriidassa General Agreementin (GA) ja sen liitteessä II olevien General Conditionsien kanssa.

—

Kantaja väittää tältä osin, että kun otetaan huomioon consorzion ominaisuudet, muodostavat kaikki yhteenliittymän jäsenet kollektiivisen yksikön, jonka katsotaan olevan GA:n edunsaaja. Yhteenliittymän jäsenet eivät näin ollen ole kolmansia osapuolia edunsaajiin nähden vaan ovat itse edunsaajia. Tässä tarkoituksessa työntekijöitä, joita kyseiset jäsenet asettivat consorzion palvelukseen GA:ssa tarkoitettuja tehtäviä varten, on kantajan mukaan pidettävä edunsaajan työntekijöinä eikä heitä pidä mainita liitteessä I kuten riidanalaisessa päätöksessä vaaditaan.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä ei ole oikeudellista perustaa, sen perusteet ovat ristiriitaiset ja sillä loukataan hyvän hallinnon periaatetta.

—

Kantaja väittää tältä osin, että riidanalaisen päätöksen on välttämättä perustuttava nimenomaiselle oikeusnormille eikä, kuten tässä asiassa, komission yksiköiden laatimalle Guide on Financial issues –oppaalle, joka ei ole oikeudellisesti sitova. Riidanalaisella päätöksellä myös loukataan hyvän hallinnon periaatetta, jonka mukaan komissio ei saa toteuttaa vastaanottajilleen sitovia toimenpiteitä, jotka perustuvat komission ulkopuolisen tarkastajan epätäydelliselle ja ristiriitaiselle raportille.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan GA CONTAIN:in ja ICARGO:n liitteessä II olevaa II. 15. 2.c artiklaa on tulkittu ja sovellettu virheellisesti

—

Kantaja väittää tältä osin, että IBI:n neuvonantajat, joiden välillisten kustannusten korvaamisesta kieltäydyttiin, olivat ammattilaisia, jotka eivät olleet minkään muun elimen palveluksessa, vaan toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina. Näin ollen he eivät kuulu kumpaankaan tapaukseen, joiden osalta tarkasteltavana olevan säännöksen 2.c kohdassa suljetaan pois mahdollisuus kustannusten korvaamiseen. Jos etätyössä olevat IBI:n neuvonantajat eivät kuulu kumpaankaan poikkeustapaukseen, heihin on välttämättä sovellettava yleistä sääntöä, jonka mukaan välillisiin kustannuksiin sovelletaan 60 prosentin kiinteän korvauksen sääntöä.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan Euroopan unionissa sovellettavaa kielijärjestelmää on rikottu

—

Kantaja väittää tältä osin, että sekä tarkastajan raportti että vastaajan päätös, jossa kertomus vahvistetaan, on laadittu englannin kielellä, joka ei ole IBI:n jäsenvaltion kieli. Näin ollen rikottiin myös Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15.4.1958 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1 3 artiklaa.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan hyvän hallinnon periaatetta on loukattu, koska asian tarkasteluun liittyy huolimattomuutta ja epätäsmällisyyttä

—

Kantaja väittää tältä osin, että tilanteessa, jossa komissio antaa ulkopuolisen tarkastajan tehtäväksi sen arvioimisen, ovatko hankkeiden kirjanpitoa koskevat tiedot oikein, huolellisuusvelvollisuus siirtyy tälle tarkastajalle. Hyvän hallinnon periaate edellyttää lisäksi, että tarkastajan raportin vastaanotettuaan komissio arvioi sitä erityisen huolellisesti ja muuttaa tarvittaessa sen sisältöä. Kantajan mukaan komissio laiminlöi tätä huolellisuusvelvollisuutta.