—

Kantaja väittää, että komission suorittamassa tutkinnassa on vakavia ja selviä etenkin menettelyllisiä laiminlyöntejä, varsinkin, koska (A) ennen lopullisten sitoumusten esittämistä tapahtui laiminlyöntejä, sillä komission toimittama tutkinta tässä asiassa, joka koski useita sellaisia vakavasti otettavia hakijoita, jotka olivat kiinnostuneita kyseisestä toimenpidekokonaisuudesta, ei ollut avointa ja syrjimätöntä siten, että sillä olisi taattu parhaan hakijan valinta; lisäksi se oli valinnut väärän ehkäisevän keinon, niin kutsutun ”fix-it-first’in”, joka oli esitetty liian myöhäisessä menettelyvaiheessa; ja koska (B) lopullisten sitoumusten esittämisen jälkeen tutkinnassa tapahtui laiminlyöntejä, sillä komissio ei arvioinut niiden vaikutuksia (esimerkiksi roaming-sopimusten kannalta katsoen) eikä se riittävän perusteellisesti arvioinut sopimuksen saaneen hakijan soveltuvuutta; nämä laiminlyönnit ovat sitäkin ilmeisempiä sen vuoksi, ettei markkinatestiä suoritettu.

—

Kantaja väittää, ettei komissio ollut huolehtinut varsinkaan sen tarkistamisesta, oliko uudella UVO:lla toimintakapasiteettia (sekä vähittäiskauppa- että tukkumarkkinoilla), taloudellisia edellytyksiä ja kannusteita, jotka kaiken kaikkiaan olisivat vastanneet vähintäänkin H3G:n, joka ensimmäisinä vuosina toimi koko ajan laajenevilla markkinoilla, taloudellisia edellytyksiä ja kannusteita. Lisäksi komission olisi pitänyt ottaa huomioon H3G:tä hyväksi koituneen loppumarkkinatariffin epäsymmetrisyyden vaikutukset kilpailun dynaamisuuteen, mistä aiheutui, että tämä oli huomattavasti muita UVO:ita edullisemmassa asemassa.

—

Kantaja väittää, että H3G:lle ennen fuusiota myönnettyjen taajuuksien vertailu herättää vakavia epäilyjä lopullisissa sitoumuksissa myönnettyjen taajuuksien riittävyyden suhteen. Lisäksi komissio perusti arviointinsa tuleviin ja epävarmoihin tapahtumiin, kuten uuden UVO:n osallistumiseen tuleviin kilpailuihin, mutta se jätti ottamatta huomioon ne huomattavat kustannukset, joita taajuuksien uudistamisesta ja uudelleenjärjestelystä piakkoin tulee aiheutumaan. Komissio hyväksyi liian monien sijaintipaikkojen siirron luottaen Tower Companies’in kanssa tehtäviin epävarmoihin sopimuksiin. Lopuksi ilmoituksen antaneiden osapuolten kanssa siirtymäajaksi tehty sopimus, jonka rakenne perustuu kapasiteettiin, vähentää huomattavasti investointihalukkuutta.

—

Kantaja väittää, ettei komissio ole ottanut huomioon sitä, että verkon laatu ja kattavuus ovat molemmat yhtä tärkeitä, ja ettei sen olisi pitänyt rajoittua niiden käyttäjien erittäin suppean otoksen mieltymysten staattiseen tarkasteluun, jotka kuuluivat vain vähän kuluttavien ryhmään. Lisäksi komissio ei ole ottanut huomioon sitä konvergenssiulottuvuutta, joka on ratkaiseva uudelle markkinatoimijalle, joka tarvitsee lisäkannustimia toisin kuin jo vakiintunut toimija (jollainen H3G oli). Sellaisen sopimuspuolen valinnalla, joka olisi kyennyt vastaamaan konvergenttiin kysyntään, olisi taattu sitoumusten tehokkaampi ja ajallisesti kestävä toimeenpano.

—

Kantaja väittää, että uuden markkinatoimijan pitäisi kyetä toimimaan toisista UVO:ista riippumatta, jotta se voisi toimia todella aggressiivisesti ja ”rikkoa” keskittymien välisen tasapainon. Edeltä käsin valittu järjestelmä, jolla varat asetettiin käytettäväksi (roaming-sopimukset ja kansalliset MOCN:t), aiheuttaa laajan ja pitkäkestoisen riippuvuuden uuden UVO:n ja JV:n välille. Riidanalaisessa päätöksessä ei ole tutkittu myöskään sitä, soveltuvatko roaming-sopimukset/kansalliset MOCN:t yhteen SEUT 101 artiklan kanssa.

—

Kantaja väittää, että komissio on tehnyt virheen, kun se rekonstruoi kehitysennusteessa vastakkaiset tosiseikat ja kun se ei vaatinut minkäänlaisia erityisiä toimenpiteitä vaan käytti perustana yksinomaan uskomusta, jonka mukaan Iliadilla olisi kannusteita palvelujen tarjoamiseen tämän suuntaisten toimenpiteiden puuttumisesta ja kyseisen toimijan Ranskassa saamasta kokemuksesta huolimatta. Päinvastoin, sitoumukset kannustavat uutta UVO:ta vain hyökkäämään MVNO:n asiakaskunnan kimppuun ja hankkimaan sen itselleen.

—

Tältä osin kantaja väittää, että komissio on hyväksynyt Iliadin sopivaksi ostajaksi ottamatta huomioon sen kaltaisen toimijan markkinoille tuloon olennaisesti liittyvien sitoumusten tehokkuudelle aiheutuvia riskejä ja ettei se ole sitoumuksissa määrännyt asianmukaisista takuista etenkään verkkojen laadun/kattavuuden osalta.