1

Puolan tasavalta antoi 10.3.1997 tarjouspyynnön jälkeen kantajalle Autostrada Wielkopolska S.A:lle moottoritien A2 Nowy Tomyślin (Puola) ja Koninin (Puola) välisen osan (jäljempänä moottoritien A2 kyseessä oleva osa) rakentamista ja hyödyntämistä koskevan konsession 40 vuoden ajaksi.

2

Kantaja sitoutui 12.9.1997 allekirjoitetun konsessiosopimuksen nojalla hankkimaan omalla kustannuksellaan ja riskillään ulkopuolisen rahoituksen moottoritien A2 kyseessä olevan osan rakentamista ja hyödyntämistä varten ja sai vastikkeena siitä oikeuden kantaa tietullit moottoritien käyttäjiltä. Kyseisen sopimuksen mukaan se sai myös korottaa tietullitariffeja maksimoidakseen tulonsa ajoneuvoluokkia varten määriteltyjen enimmäistariffien rajoissa.

3

Puolan tasavallan liityttyä Euroopan unioniin vuonna 2004 sen oli saatettava verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä 17.6.1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/62/EY (EYVL 1999, L 187, s. 42) osaksi Puolan oikeutta. Kyseisen direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa säädetään, että tietullia ja käyttäjämaksua ei saa kantaa yhtä aikaa tieosuuden käytöstä.

4

Näin ollen Puolan parlamentti antoi tietullillisten moottoriteiden ja kansallisen tierahaston ja tieliikennelain muuttamisesta 28.7.2005 annetun lain (ustawa o zmianie ustawy o autostradach płatnych oraz o Krajowym Funduszu drogowym oraz ustawy o transporcie drogowym (Dz. U., nro 155, järjestysnumero 1297) (jäljempänä 28.7.2005 annettu laki). Tällä lailla poistettiin verojen ja maksujen kaksinkertainen kantaminen raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta saman tieosuuden käytöstä. Näin ollen raskaiden tavaraliikenteen ajoneuvot, joissa on vinjetti (tienkäyttömaksua koskeva merkki) kansallisten teiden käyttämistä varten Puolassa, vapautettiin 1.9.2005 alkaen konsessiosopimusten kohteena olevien moottoriteiden tietulleista.

5

Puolassa 28.7.2005 annetun lain nojalla konsession saajille oli korvattava kansallisesta tierahastosta tietulleista vapauttamisesta aiheutuneet tulojen menetykset. Kyseisessä laissa säädettiin, että konsession saajilla oli oikeus saada kompensoiduksi 70 prosenttia siitä määrästä, joka saatiin kertomalla raskailla tavaraliikenteen ajoneuvoilla, joissa on vinjetti, suoritettujen ajojen todellinen lukumäärä kullekin raskaan tavaraliikenteen ajoneuvoluokalle konsession saajien kanssa neuvotellun varjotietullin tariffilla. Kyseisessä laissa vahvistetun 70 prosentin suuruisen alennuksen tarkoituksena oli kompensoida tullimaksusta vapauttamisesta seuraavaksi odotettu raskaan ajoneuvoliikenteen määrän lisääntyminen konsessioiden kohteena olevilla moottoriteillä. Laissa säädettiin lisäksi, että varjotietullin tariffit eivät voi ylittää vastaavaan ajoneuvoluokkaan sovellettavia todellisia tariffeja. Lisäksi siinä säädettiin, että kompensaatiomenetelmä oli määritettävä jokaisessa konsessiosopimuksessa.

6

Kompensaatiomenetelmä ja varjotietullin tariffit vahvistettiin kantajan osalta Puolan viranomaisten kanssa käytyjen neuvotteluiden jälkeen konsessiosopimuksen 14.10.2005 hyväksytyssä liitteessä 6 (jäljempänä liite 6).

[– –]

14

Generalna Dyrekcja dróg krajowych i autostrad (kansallisten teiden ja moottoriteiden hallinnosta vastaava viranomainen, Puola) ilmoitti 28.11.2007 päivätyllä kirjeellä kantajalle hylkäävänsä varjotietullin tariffien ehdotetut mukautukset, koska sillä oli epäilyksiä liitteen 6 soveltamista varten tehtyjen oletusten oikeellisuudesta. Kantaja sai kuitenkin tästä kirjeestä huolimatta edelleen joka kuukausi varjotietulliin perustuvat korvausmaksut tämän liitteen määräysten mukaisesti. Puolan infrastruktuuriministeri ilmoitti tämän jälkeen 13.11.2008 katsovansa tämän liitteen pätemättömäksi ja totesi ilmoituksessaan muun muassa, että se oli erehtynyt sopimusta tehdessään.

15

Puolan tasavallan mukaan kantaja oli yliarvioinut todellisen tietullin kantamismallin sisäisen tuottoprosentin käyttämällä vanhentuneita liikenne- ja tuloennusteita. Kantaja oli käyttänyt konsulttiyhtiö Wilbur Smith Associatesin (WSA) vuonna 1999 tekemää tutkimusta (jäljempänä WSA:n vuoden 1999 tutkimus), vaikka käytettävissä oli uudempi, kesäkuulta 2004 peräisin oleva tutkimus (jäljempänä WSA:n vuoden 2004 tutkimus). Puolan infrastruktuuriministerin PricewaterhouseCoopers-yhtiöltä tilaamasta ja 24.9.2010 päivätystä raportista (jäljempänä PwC:n raportti) ilmenee, että jos WSA:n vuoden 2004 tutkimuksen liikenne- ja tulo-oletuksia sovellettiin WSA:n vuoden 1999 tutkimuksen perusteena olevien oletusten sijasta, todellisen tietullin kantamismallin sisäinen tuottoprosentti laski 10,77 prosentista 7,42 prosenttiin.

16

Puolan infrastruktuuriministerin kannan mukaan kantajalle oli maksettu liian suuri korvaus varjotietullin perusteella. Koska kantaja kieltäytyi maksamasta Puolan tasavallan vaatimaa korvauksen liikaa maksettua määrää takaisin, kyseinen ministeri vaati aloittamaan oikeudenkäynnin tämän määrän takaisinperimiseksi.

17

Kantaja riitautti samanaikaisesti liitteen 6 pätemättömäksi katsomisen saattamalla asian välimiesoikeuden käsiteltäväksi. Välimiestuomioistuin ratkaisi asian 20.3.2013 antamassaan ratkaisussa kantajan hyväksi toteamalla, että kyseinen liite oli pätevä ja että Puolan tasavallan oli noudatettava liitteen määräyksiä. Sąd Okręgowy w Warszawie, I Wydział Cywilny (Varsovan alueellinen tuomioistuin, siviiliasioiden jaosto, Puola) hylkäsi 26.1.2018 antamallaan tuomiolla Puolan infrastruktuuriministerin välimiestuomioistuimen 20.3.2013 antamasta ratkaisusta nostaman kanteen. Tähän tuomioon haettiin muutosta ja sitä koskeva muutoksenhakumenettely on vireillä Sąd Apelacyjny w Warszawiessa (Varsovan ylioikeus, Puola).

[– –]

19

Puolan tasavalta ilmoitti 31.8.2012 Euroopan komissiolle toimenpiteen, jolla kantajalle myönnettiin varjotullien muodossa taloudellinen korvaus 28.7.2005 annetusta laista aiheutuvasta tulojen menetyksestä.

[– –]

21

Komissio antoi 25.8.2017 valtiontuesta SA.35356 (2013/C) (ex 2013/NN, ex 2012/N), jonka Puola on toteuttanut Autostrada Wielkopolska S.A:n hyväksi, 25.8.2017 annetun komission päätöksen (EU) 2018/556 (EUVL 2018, L 92, s. 19, jäljempänä riidanalainen päätös).

[– –]

38

Riidanalaisen päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:

”1 artikla

Puolan [tasavallan] [kantajalle] 1 päivän syyskuuta 2005 ja 30 päivän kesäkuuta 2011 väliseltä ajalta [28.7.2005 annetun lain] perusteella maksama [223,74 miljoonan euron] suuruinen liikasuoritus on perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettu valtiontuki on sääntöjenvastainen, koska sitä myönnettäessä ei ole noudatettu perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaista ilmoitusvelvoitetta ja velvollisuutta pidättäytyä toimenpiteistä.

3 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettu valtiontuki ei sovellu sisämarkkinoille.

4 artikla

1.   Puola[n tasavallan] on perittävä 1 artiklassa tarkoitettu tuki takaisin tuensaajalta – –.

– –”

46

Kantaja väittää, että komissio on jättänyt kunnioittamatta kantajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja että se on jättänyt noudattamatta hyvän hallinnon periaatetta ja kantajalla olevien perustelujen odotusten suojelun periaatetta. Konkreettisesti se katsoo, että siltä on viety mahdollisuus osallistua toimenpiteen muodolliseen tutkintaan siinä määrin kuin se on tähän asiaan liittyvissä olosuhteissa tarkoituksenmukaista.

[– –]

51

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka saattaa päättyä tälle vastaiseen toimeen, on Euroopan unionin oikeuden perustavanlaatuinen oikeusperiaate, jota on noudatettava nimenomaisten säännösten tai määräysten puuttumisesta huolimatta (ks. tuomio 16.3.2016, Frucona Košice v. komissio, T‑103/14, EU:T:2016:152, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52

Valtiontukia koskeva hallinnollinen menettely aloitetaan kuitenkin ainoastaan kyseistä jäsenvaltiota vastaan. Näin ollen tuensaajayrityksiä pidetään tässä menettelyssä yksinomaan yrityksinä, ”joita asia koskee”, eivätkä ne voi itse vaatia, että komission olisi kuultava niitä samalla kontradiktorisella tavalla kuin sen on kuultava kyseessä olevaa jäsenvaltiota (ks. tuomio 16.3.2016, Frucona Košice v. komissio, T‑103/14, EU:T:2016:152, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kyseinen päätelmä pätee, vaikka valtiontuen myöntäneellä jäsenvaltiolla ja tuensaajayrityksillä voi olla tällaisessa menettelyssä erilaiset intressit (ks. vastaavasti tuomio 16.3.2016, Frucona Košice v. komissio, T‑103/14, EU:T:2016:152, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Oikeuskäytännön mukaan niiden, joita asia koskee, tehtävänä on pääasiallisesti toimia komission tiedonlähteenä SEUT 108 artiklan 2 kohdan nojalla aloitetussa hallinnollisessa menettelyssä. Näin ollen niillä, joita asia koskee, on ainoastaan oikeus osallistua hallinnolliseen menettelyyn siinä määrin kuin yksittäistapaukseen liittyvissä olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, eivätkä ne suinkaan voi vaatia sellaisia puolustautumisoikeuksia, jotka on myönnetty niille henkilöille, joita vastaan menettelyä käydään (ks. tuomio 16.3.2016, Frucona Košice v. komissio, T‑103/14, EU:T:2016:152, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Tästä on palautettava mieleen, että SEUT 108 artiklan 2 kohdasta ja samoin kuin [SEUT 108] artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1) 6 artiklan 1 kohdasta seuraa, että kun komissio päättää aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn tukisuunnitelman osalta, sen on annettava niille, joita asia koskee, mahdollisuus esittää huomautuksensa. Tämä sääntö on luonteeltaan SEUT 263 artiklassa tarkoitettu olennainen muotomääräys (tuomio 11.12.2008, komissio v. Freistaat Sachsen, C‑334/07, EU:C:2008:709, 55 kohta). Unionin tuomioistuin on todennut tästä velvollisuudesta, että ilmoituksen julkaiseminen virallisessa lehdessä on asianmukainen keino ilmoittaa menettelyn aloittamisesta kaikille niille, joita asia koskee; unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että kyseisellä tiedonannolla pyritään ainoastaan saamaan niiltä, joita asia koskee, kaikki sellaiset tiedot, jotka voivat auttaa komissiota sen tulevassa tehtävässä (ks. tuomio 16.3.2016, Frucona Košice v. komissio, T‑103/14, EU:T:2016:152, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

55

Asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esitetään asian kannalta merkitykselliset oikeudelliset seikat ja tosiseikat lyhyesti, komission alustava arvio ja syyt, joiden vuoksi sillä on epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Koska muodollisen tutkintamenettelyn tarkoituksena on antaa komissiolle mahdollisuus tarkastella perusteellisemmin ja selventää menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esiin tuotuja kysymyksiä ja erityisesti ottaa vastaan asianomaisen jäsenvaltion ja muiden osapuolten, joita asia koskee, huomautuksia, komissio voi mainitun menettelyn kuluessa saada tietoonsa uusia seikkoja tai sen analyysi voi olla muuttunut. Tältä osin on muistettava, että komission lopullinen päätös saattaa tietyiltä osin poiketa sen muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksestä, eivätkä nämä poikkeamat merkitse, että lopullinen päätös olisi virheellinen (tuomio 2.7.2015, France ja Orange v. komissio, T‑425/04 RENV ja T‑444/04 RENV, EU:T:2015:450, 134 kohta).

56

Kuitenkin on välttämätöntä, että komissio määrittää – ilman, että sillä olisi velvollisuutta esittää täydellistä arviota kyseisestä tuesta – aloittamispäätöksessään riittävästi tutkintansa puitteet, jotta niiden, joita asia koskee, oikeutta esittää huomautuksiaan ei tehtäisi tyhjäksi (tuomio 31.5.2006, Kuwait Petroleum (Nederland) v. komissio, T‑354/99, EU:T:2006:137, 85 kohta). Unionin tuomioistuin on nimittäin todennut, että kun oikeudellinen järjestelmä, jonka voimassa ollessa jäsenvaltio oli ilmoittanut suunnitellusta tuesta, muuttuu ennen kuin komissio tekee ratkaisunsa, komission on ratkaistava asia uusien sääntöjen perusteella ja sen on asian ratkaisemiseksi pyydettävä niitä, joita asia koskee, ottamaan kantaa kyseisen tuen yhteensoveltuvuuteen näihin uusiin sääntöihin nähden (ks. tuomio 11.12.2008, komissio v. Freistaat Sachsen, C‑334/07 P, EU:C:2008:709, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tuomioistuin on myös todennut, että vain silloin, kun komissio havaitsee muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen, että tämän päätöksen perustana olevat tosiseikat ovat puutteelliset tai näiden tosiseikkojen oikeudellinen luonnehdinta on virheellinen, sillä on oltava mahdollisuus tai jopa velvollisuus muuttaa kantaansa oikaisupäätöksen tai uuden aloittamispäätöksen tekemällä, jotta asianomaiset osapuolet voivat esittää asianmukaisesti huomautuksensa (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2019, UPF v. komissio, T‑747/17, EU:T:2019:271, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komission on nimittäin oikaistava aloittamispäätöstään tai laajennettava sitä niin, että asianomaiset osapuolet voivat esittää asianmukaisesti huomautuksensa, vasta kun komissio muuttaa päättelyään tutkinnan aloittamista koskevan päätöksen tekemisen jälkeen näistä tuen olemassaolosta tai sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille tekemänsä arvioinnin kannalta ratkaiseviksi osoittautuvista tosiseikoista tai niiden oikeudellisesta luonnehdinnasta (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2019, UPF v. komissio, T‑747/17, EU:T:2019:271, 77 kohta).

57

Kantajan ensimmäistä kanneperustetta on tarkasteltava näiden periaatteiden valossa.

58

Aivan aluksi on korostettava, – kuten kantaja on aivan oikein todennut –, että käsiteltävä asia eroaa suurimmasta osasta valtiotukiasioita, koska Puolan tasavalta, jolla ei ainoastaan ollut erilaisia intressejä kuin kantajalla vaan jonka intressit olivat myös kantajan intressien vastaisia, esitti hallinnollisessa menettelyssä, että ilmoitettu toimenpide oli sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki siltä osin kuin kantaja sai sen johdosta liian suuren korvauksen. Tässä yhteydessä oli erityisen tärkeää, että komissio antaa kantajalle mahdollisuuden esittää asianmukaisesti huomautuksia taatakseen, että ne tiedot, joilla voidaan osoittaa, että ilmoitettu toimenpide ei ollut valtiontukea, tai se ei ollut sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki, voidaan saattaa komission tietoon. Tätä menettelyllistä velvollisuutta oli sitäkin suuremmalla syyllä noudatettava sen vuoksi, että kantajalla oli oikeus saada korvaus siitä, että moottoritien A2 kyseinen osa oli vapautettu tietulleista, ja että kansallisissa tuomioistuimissa oli vireillä oikeusriita Puolan tasavaltaa vastaan tämän korvauksen laajuudesta. Tällaisessa tilanteessa komission oli osoitettava erityistä tarkkaavaisuutta sen suhteen, että kantajalla olevaa oikeutta osallistua hallinnolliseen menettelyyn, kunnioitetaan.

59

Vaikka komissio julkaisi virallisessa lehdessä aloittamispäätöksen ja kehotti kantajaa esittämään huomautuksesta sen johdosta, se ei antanut enää sen jälkeen kantajalle mahdollisuutta esittää huomautuksia riidanalaisen päätöksen tekemistä edeltäneiden noin kolmen vuoden aikana. Sen sijaan – kuten riidanalaisen päätöksen 8–13 perustelukappaleesta ilmenee – komissio oli ollut sen jälkeen, kun se oli saanut kantajan huomautukset 7.10.2014, useaan otteeseen kirjeenvaihdossa Puolan tasavallan kanssa ilman, että kantaja olisi otettu mukaan tähän menettelyyn. Komissio toimitti kantajan huomautukset Puolan tasavallalle 26.11.2014 ja vastaanotti Puolan tasavallan huomautukset 23.2.2015. Tämän jälkeen se pyysi Puolan tasavallalta lisätietoja 26.6.2015 ja 20.4.2016 päivätyillä kirjeillä, joihin Puolan tasavalta vastasi 10.7. ja 17.7.2015 sekä 18.5.2016 päivätyillä kirjeillä. Komission yksiköt ja Puolan viranomaiset osallistuivat vielä 7.12.2016 pidettyyn puhelinneuvotteluun, jonka jälkeen komissio pyysi uudelleen Puolan tasavallalta lisätietoja, jotka se toimitti 23.5.2017.

60

Tämän tuomion 58 kohdassa mainituissa erityisissä olosuhteissa komission olisi pitänyt, kun otetaan huomioon Puolan tasavallan kanssa aloittamispäätöksen jälkeen käydyn kirjeenvaihdon kesto ja tiheys, antaa kantajalle uusi mahdollisuus huomautusten esittämiseen. Koska kantajaa ei ollut otettu mukaan hallinnolliseen menettelyyn siinä määrin kuin se oli tarkoituksenmukaista sen jälkeen kun komissio oli saanut 7.10.2014 tämän huomautukset, komissio ei ollut osoittanut erityistä tarkkaavaisuutta, johon sillä oli velvollisuus tässä asiassa.

61

Kuitenkaan se, että komissio oli laiminlyönyt kantajan ottamisen mukaan aloittamispäätöksen tekemisen jälkeen Puolan tasavallan kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon, niin valitettavaa kuin se voikin olla, ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, koska komission kyseisessä päätöksessä tekemä oikeudellinen analyysi ei olisi voinut olla tähän asiaan liittyvissä olosuhteissa erilainen silloin, jos tällaista laiminlyöntiä ei olisi tapahtunut.

62

Ensinnäkin on nimittäin korostettava, että komissio julkaisi 20.9.2014 virallisessa lehdessä aloittamispäätöksen ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa ilmoitetusta toimenpiteestä, minkä kantaja teki 7.10.2014.

63

Tässä yhteydessä on todettava, että aloittamispäätöksessä mainitaan riittävän täsmällisesti tässä asiassa merkitykselliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, alustava arviointi mukaan lukien ja esitetään syyt, joiden vuoksi komissiolla on epäilyjä kantajalle myönnetyn korvauksen laskentamenetelmän ja suuruuden osalta sekä ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Aloittamispäätöksessä, erityisesti sen 76–78 perustelukappaleessa todetaan ensinnäkin, että komission epäilykset koskivat erityisesti todellisen tietullin kantamismallin sisäistä tuottoprosenttia, toiseksi, että Puolan tasavallan mukaan kantaja oli käyttänyt vuoden 1999 liikenne- ja tuloennusteita koskevaa tutkimusta eikä uudempaa vuoden 2004 tutkimusta, ja kolmanneksi, että jos todellisen tietullin kantamismallin sisäinen tuottoprosentti on korkeampi kuin projektin sisäinen tuottoprosentti ennen varjotietullijärjestelmän käyttöönottoa, seurauksena on liian suuri korvaus.

64

Toiseksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että komissio ei ole tukeutunut riidanalaisessa päätöksessä tämän tuomion 56 kohdassa mieleen palautetussa oikeuskäytännössä tarkoitetun oikeudellisen arviointinsa kannalta ratkaiseviksi osoittautuviin sellaisiin tosiseikkoihin tai niiden oikeudelliseen luonnehdintaan, joita ei ole mainittu aloittamispäätöksessä tai jotka Puolan tasavalta on toimittanut edelleen aloittamispäätöksen tekemisen jälkeen.

65

Kolmanneksi on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt tutkia välimiesmenettelyn yhteydessä esitetyt todisteet menettelyn hallinnollisessa vaiheessa, koska kantaja ei täsmennä, minkä luonteisia nämä todisteet ovat, ja koska komissio oli asianmukaisesti tietoinen välimiesoikeuden ratkaisun olemassaolosta ja sisällöstä, kuten riidanalaisen päätöksen 46 perustelukappaleesta ja kantajan 7.10.2014 esittämistä huomautuksista ilmenee.

[– –]

69

Tästä seuraa, että komissio on määrittänyt riittävällä tavalla tutkintansa puitteet aloittamispäätöksessä, ja näin tehdessään antanut kantajalle mahdollisuuden toimittaa kaikki asian kannalta hyödylliset tiedot riidanalaisessa päätöksessä ratkaiseviksi osoittautuneista tosiseikoista ja näiden tosiseikkojen oikeudellisesta luonnehdinnasta. Tästä seuraa myös, että toisin kuin kantaja väittää, asiassa ei ole näytetty, että sillä, että komissio olisi sallinut kantajan esittää uudelleen huomautuksensa Puolan tasavallan kanssa aloittamispäätöksen jälkeen käydyn kirjeenvaihdon johdosta, olisi voinut olla vaikutusta riidanalaisessa päätöksessä tehtyyn oikeudelliseen analyysiin, joten sellaisen mahdollisuuden laiminlyönti ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.

70

Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä.

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: