Asia T-380/17
HeidelbergCement AG
ja
Schwenk Zement KG
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 5.10.2020
Kilpailu – Yrityskeskittymät – Kroatian harmaasementin markkinat – Päätös, jolla yrityskeskittymä todetaan soveltumattomaksi sisämarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan – Osallistuvat yritykset – Merkitykselliset markkinat – Sisämarkkinoiden merkittävä osa – Keskittymän kilpailuun kohdistuvien vaikutusten arviointi – Sitoumukset – Puolustautumisoikeudet – Asian siirtäminen osittain kansallisille viranomaisille
Yritysten välinen yhteistoiminta – Yhteisönlaajuinen keskittymä – Arviointiperusteet – Osallistuvien yritysten liikevaihto – Osallistuva yritys – Käsite – Yhteisyrityksen toteuttama määräysvallan hankkiminen yhtiöstä – Emoyhtiöiden huomioon ottaminen osallistuvina yrityksinä – Edellytykset – Emoyhtiöt, jotka ovat keskittymäjärjestelyn todellisia toimijoita – Oikeusvarmuuden periaatetta ei ole loukattu
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 1 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2008/C 95/01 145–147 kohta)
(ks. 98, 99, 105–126, 130–136 ja 149–151 kohta)
Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Oikeusvarmuus – Unionin lainsäädäntö – Selkeyden ja ennakoitavuuden vaatimus – Sellaisten epätäsmällisten oikeudellisten käsitteiden käyttäminen, joita hallinnon on tulkittava ja sovellettava – Hyväksyttävyys
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 1 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2008/C 95/01 145–147 kohta)
(ks. 130–136 kohta)
Yritysten välinen yhteistoiminta – Yhteisönlaajuinen keskittymä – Arviointiperusteet – Osallistuvien yritysten liikevaihto – Osallistuva yritys – Käsite – Yhteisyrityksen toteuttama määräysvallan hankkiminen yhtiöstä – Emoyhtiöiden huomioon ottaminen osallistuvina yrityksinä – Edellytykset – Emoyhtiöt, jotka ovat keskittymäjärjestelyn todellisia toimijoita – Todisteet – Komission harkintavalta – Rajat – Toimivaltakysymyksistä annetun komission konsolidoidun tiedonannon huomioon ottaminen
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 1 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2008/C 95/01 145–147 kohta)
(ks. 153–160, 167–174, 180, 198, 202–206, 234, 253, 255–258, 260–270 ja 279–281 kohta)
Yritysten välinen yhteistoiminta – Komission suorittama tutkinta – Merkityksellisten markkinoiden määrittely – Maantieteellisten markkinoiden määrittely
(Neuvoston asetus N:o 139/2004; komission tiedonanto 97/C 372/03)
(ks. 293–343 kohta)
Yritysten välinen yhteistoiminta – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Sellaisen määräävän aseman luominen tai vahvistaminen, joka olennaisesti estää tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla – Kilpailun estäminen yhteismarkkinoiden merkittävällä osalla – Arviointiperusteet
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 3 kohta)
(ks. 347–358 kohta)
Yritysten välinen yhteistoiminta – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Sellaisen määräävän aseman luominen tai vahvistaminen, joka olennaisesti estää tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla – Järjestelyn kilpailua rajoittavien vaikutusten arviointi – Arviointiperusteet
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 3 kohta)
(ks. 366, 405, 431, 450, 499, 524, 528, 568 ja 569 kohta)
Yritysten välinen yhteistoiminta – Komission suorittama tutkinta – Osallistuvien yritysten sitoumukset, joilla ilmoitettu järjestely saatetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi – Sitoumukset, joilla sallitaan infrastruktuurin ja verkostojen käyttäminen
(Neuvoston asetus N:o 139/2004; komission tiedonannon 2008/C 267/01 63 kohta)
(ks. 580–586 kohta)
Yritysten välinen yhteistoiminta – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Yritysten oikeus tulla kuulluksi – Ulottuvuus
(Neuvoston asetus N:o 139/2004)
(ks. 633–635, 665–668 ja 693 kohta)
Yritysten välinen yhteistoiminta – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Asiakirjat, jotka olivat käytettävissä väitetiedoksiantoa annettaessa mutta joita ei ole sisällytetty siihen – Hyväksyttävyys todisteina – Edellytykset
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 18 artiklan 1 kohta)
(ks. 636 kohta)
Yritysten välinen yhteistoiminta – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Kieliä koskevat järjestelyt – Komission osallistuvien yritysten asiakkaiden ja kilpailijoiden kanssa käymien puhelinkeskusteluiden pöytäkirjat – Tutustuminen pöytäkirjoihin niiden alkuperäiskielellä – Hyväksyttävyys
(Neuvoston asetus N:o 139/2004)
(ks. 650–664 kohta)
Yritysten välinen yhteistoiminta – Komission suorittama tutkinta – Päätös siirtää keskittymäjärjestelyn tutkinta jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille – Asian osittainen siirtäminen, joka rajoittuu keskittymäjärjestelyn jäsenvaltion merkityksellisiin markkinoihin kohdistuvien vaikutusten arviointiin – Seuraukset
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 4 artiklan 4 kohta)
(ks. 684–689 kohta)
Tiivistelmä
HeidelbergCement AG ja Schwenk Zement KG (jäljempänä yhdessä kantajat) ilmoittivat 5.9.2016 Euroopan komissiolle keskittymähankkeesta, joka muodostui siitä, että ne hankkivat yhteisyrityksensä Duna-Dráva Cement Kft:n (jäljempänä DDC) välityksellä määräysvallan yhtiöissä Cemex Hungária Építőanyagok Kft. ja Cemex Hrvatska d.d. (jäljempänä yhdessä kohdeyhtiöt). Kaikki nämä yhtiöt toimivat rakennusmateriaalien markkinoilla.
Aloitettuaan perusteellisen tutkintamenettelyn komissio julisti keskittymän sisämarkkinoille soveltumattomaksi ( 1 ). Komissio viittasi päätöksessään seikkoihin, jotka liittyvät erityisesti keskittymän yhteisönlaajuiseen ulottuvuuteen, merkityksellisiin markkinoihin, keskittymän kilpailuvaikutuksiin ja keskittymän osapuolten sitoumuksiin. Erityisesti todetakseen keskittymän yhteisönlaajuisen ulottuvuuden komissio otti huomioon kantajien liikevaihdot, jotka ovat yli 250 miljoonaa euroa Euroopan unionissa, sillä perusteella, että ne olivat keskittymäjärjestelyn todelliset toteuttajat.
Tästä päätöksestä nostamansa kumoamiskanteen tueksi kantajat riitauttivat muun muassa ilmoitetun keskittymän yhteisönlaajuisen ulottuvuuden arvioinnin. EY:n keskittymäasetuksen ( 2 ) 1 artiklan 2 kohdassa edellytetään tältä osin, että ainakin kahden siihen osallistuvan yrityksen unionin alueelta kertynyt kokonaisliikevaihto on erikseen yli 250 miljoonaa euroa. Kantajien mukaan komissio sovelsi kyseistä säännöstä virheellisesti, kun se viittasi kantajien liikevaihtoon vahvistaessaan niiden yhteisyrityksen DDC:n toteuttaman keskittymäjärjestelyn yhteisönlaajuisen ulottuvuuden.
Unionin yleinen tuomioistuin kumosi tämän kanteen ja täsmensi samassa yhteydessä käsitettä ”osallistuva yritys”, jonka liikevaihto voidaan ottaa huomioon vahvistettaessa keskittymän yhteisönlaajuista ulottuvuutta.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin huomautti, että vaikka EY:n keskittymäasetuksessa ei määritellä sen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ”osallistuvan yrityksen” käsitettä, tätä käsitettä tulkitaan toimivaltakysymyksistä annetun komission konsolidoidun tiedonannon 145–147 kohdassa ( 3 ). Toisin kuin kantajat väittävät, nämä kohdat tai oikeusvarmuuden periaate tai EY:n keskittymäasetus eivät kuitenkaan estä sitä, että arvioidessaan yhteisyrityksen toteuttaman keskittymän yhteisönlaajuista ulottuvuutta komissio luokittelee emoyhtiöt osallistuviksi yrityksiksi, kun ne ovat keskittymäjärjestelyn todelliset toteuttajat.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi ensimmäiseksi, että yrityskeskittymien valvonnan tehokkuuden takaamiseksi on tarpeen ottaa huomioon keskittymäjärjestelyn todellisten toteuttajien taloudellinen todellisuus kullekin tapaukselle ominaisten oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen mukaan. Osallistuvien yritysten määrittäminen liittyy näin ollen väistämättä tapaan, jolla hankintamenettely on aloitettu, järjestetty ja rahoitettu kussakin yksittäistapauksessa.
Toimivaltakysymyksistä annetun konsolidoidun tiedonannon 147 kohdan tulkinnasta unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että siinä esitetään kaksi tilannetta, jossa emoyhtiöitä voidaan pitää osallistuvina yrityksinä arvioitaessa niiden yhteisyrityksen toteuttaman keskittymän yhteisönlaajuista ulottuvuutta. Ensimmäisessä tilanteessa yhteisyritystä käytetään pelkkänä välineenä hankinnassa. Toisessa tilanteessa emoyhtiöt ovat keskittymäjärjestelyn todellisia toteuttajia. Esillä olevassa asiassa komissio oli katsonut, että keskittymä kuului toisen tilanteen alaan.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei toimivaltakysymyksistä annettu konsolidoitu tiedonanto itsessään tai se, miten komissio on pannut sen täytäntöön, aiheuttanut oikeusvarmuuden periaatteen vastaista moniselitteisyyttä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan toimivaltakysymyksistä annetun konsolidoidun tiedonannon 145–147 kohta eivät myöskään anna ristiriitaisia signaaleja siitä, millä menetelmällä komissio määrittää keskittymään osallistuvat yritykset. Keskittymän osapuolet huolellisina talouden toimijoina voivat lisäksi myös tarvittaessa käyttää valistuneita neuvonantajia tai ottaa yhteyttä komission yksiköihin saadakseen epävirallisia tietoja keskittymään osallistuvista yrityksistä.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että keskittymäjärjestelyn yhteisönlaajuista ulottuvuutta arvioitaessa ei ole välttämätöntä, että keskittymään osallistuvat yritykset, joiden liikevaihto ylittää säädetyt kynnysarvot, ovat keskittymän eri puolella olevia osapuolia. EY:n keskittymäasetuksen 1 artiklan 2 kohdassa edellytetään nimittäin sitä, että ainakin kahden siihen osallistuvan yrityksen unionin alueelta kertynyt kokonaisliikevaihto on erikseen yli 250 miljoonaa euroa, eikä sitä, että kyseessä olisi oltava ostaja ja kohdeyritys.
( 1 ) 5.4.2017 tehty päätös C(2017) 1650 final (asia M.7878 – HeidelbergCement/Schwenk/Cemex Hungary/Cemex Croatia).
( 2 ) Yrityskeskittymien valvonnasta 20.1.2004 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004 (EUVL 2004, L 24, s. 1) (jäljempänä EY:n keskittymäasetus).
( 3 ) Yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisesti toimivaltakysymyksistä annettu komission konsolidoitu tiedonanto (EUVL 2008, C 95, s. 1 ja oikaisu EUVL 2009, C 43, s. 10) (jäljempänä toimivaltakysymyksistä annettu konsolidoitu tiedonanto).