1

La Honorable Hermandad, SL, jonka seuraaja kantajana oleva La Mafia Franchises, SL, on, teki 30.11.2006 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolle (EUIPO) EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna (korvattuna Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin tämä asetus on muutettuna ja korvattuna Euroopan unionin tavaramerkistä 14.6.2017 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1)), nojalla.

2

Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on alla esitetty kuviomerkki:

3

Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 25, 35 ja 43, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta:

4

Tavaramerkkihakemus julkaistiin 11.6.2007 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 24/2007. Riidanalainen tavaramerkki rekisteröitiin 20.12.2007 numerolla 5510921.

5

Italian tasavalta jätti 23.7.2015 EUIPO:lle vaatimuksen riidanalaisen tavaramerkin mitättömäksi julistamisesta kaikkien niiden tavaroiden ja palvelujen osalta, joita varten se oli rekisteröity.

6

Vaatimuksen tueksi esitettiin asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohdan f alakohta) tarkoitettu mitättömyysperuste. Italian tasavalta väitti pääasiallisesti, että riidanalainen tavaramerkki on yleisen järjestyksen ja hyvän tavan vastainen, koska sanalla ”mafia” viitataan rikollisjärjestöön ja sen käyttö edellä mainitussa tavaramerkissä kantajan ravintolaketjun nimeämiseksi johtaa hyvin kielteisten tunteiden aiheuttamisen lisäksi Italian keittiön positiivisen kuvan ”manipulointiin” ja tämän sanan kielteisen merkityksen vähättelyyn.

7

Mitättömyysosasto hyväksyi mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen 3.3.2016 tekemällään päätöksellä.

8

Kantaja teki 29.4.2016 valituksen mitättömyysosaston ratkaisusta.

9

EUIPO:n ensimmäinen valituslautakunta vahvisti 27.10.2016 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös), että riidanalainen tavaramerkki on yleisen järjestyksen vastainen ja hylkäsi valituksen.

10

Valituslautakunta totesi aluksi, että sitä, onko riidanalainen tavaramerkki yleisen järjestyksen vastainen, on arvioitava sen mukaan, miten Euroopan unionin alueella tai tämän alueen osassa oleva kohdeyleisö mieltää sen, koska EU-tavaramerkin rekisteröinti on mitätöitävä, vaikka mitättömyysperuste olisi olemassa ainoastaan osassa unionia.

11

Valituslautakunta totesi, että sanaosa ”la mafia” on riidanalaisen tavaramerkin hallitseva osa, kun otetaan huomioon sen koko ja sijainti tässä tavaramerkissä. Valituslautakunta korosti, että Mafia on rikollisjärjestö, jota vastaan Italian hallitus taistelee lainsäädännön ja erityisten täytäntöönpanotoimien avulla. Valituslautakunta muistutti myös siitä, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on myös unionin toimielinten tärkeä tavoite. Valituslautakunta totesi vielä, että EUIPO:n on unionin elimenä noudatettava tiukkaa linjaa asioissa, joissa loukataan eurooppalaisen yhteiskunnan perusperiaatteita ja arvoja, joten sen on evättävä yleistä järjestystä loukkaavana rekisteröinti kaikilta EU-tavaramerkeiltä, joiden voidaan katsoa tukevan rikollisjärjestöä tai hyötyvän siitä. Valituslautakunta katsoi tutkinnan päätteeksi yhtäältä, että riidanalaisella tavaramerkillä mainostetaan selvästi nimellä Mafia tunnettua rikollisjärjestöä, ja toisaalta, että riidanalaisen tavaramerkin sanaosien kokonaisuus välittää viestin sanan ”mafia” viihtyisyydestä ja arkipäiväisyydestä vääristämällä täten tähän sanaosaan liittyvää vakavuutta.

12

Valituslautakunta totesi vielä, että EUIPO ei voi suojata riidanalaista tavaramerkkiä ja että tähän päätelmään ei voi vaikuttaa se seikka, että sanaa ”mafia” käytetään usein kirjallisuudessa ja elokuvissa, eikä se, että EUIPO on rekisteröinyt muita tämän saman sanan sisältäviä EU-tavaramerkkejä.

13

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

14

EUIPO ja Italian tasavalta vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

15

EUIPO väittää, ettei kannekirjelmän liitteitä A.7, A.8 ja A.9 eikä kannekirjelmän 44, 46 ja 54 kohdassa olevia kuvia ja linkkejä, joissa viitataan internetsivustoille, voida ottaa tutkittavaksi. Näitä todisteita ei nimittäin ole esitetty EUIPO:ssa käydyn menettelyn missään vaiheessa.

16

Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 207/2009 65 artiklassa (josta on tullut asetuksen 2017/1001 72 artikla) tarkoitetun kanteen kohde, on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole tutkia tällaisen kanteen yhteydessä uudelleen tosiseikkoja niiden asiakirjojen valossa, jotka esitetään ensimmäistä kertaa tässä tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2005, Sadas v. SMHV – LTJ Diffusion (ARTHUR ET FELICIE), T-346/04, EU:T:2005:420, 19 kohta ja tuomio 9.2.2017, International Gaming Projects v. EUIPO – adp Gauselmann (TRIPLE EVOLUTION), T-82/16, ei julkaistu, EU:T:2017:66, 16 kohta).

17

Käsiteltävässä asiassa – kuten kantaja on todennut suullisessa käsittelyssä – edellä 15 kohdassa tarkoitetut todisteet on esitetty ensimmäisen kerran kanteen yhteydessä unionin yleiselle tuomioistuimelle. Näin ollen nämä todisteet on jätettävä tutkimatta ilman, että olisi tarpeen tutkia niiden todistusvoimaa.

18

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi ainoana kanneperusteenaan asetuksen N:o 207/2009 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan (josta on tullut asetuksen N:o 2017/1001 59 artiklan 1 kohdan a alakohta), luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan kanssa, rikkomiseen.

19

Kantaja väittää tällä kanneperusteella ensinnäkin, että nimellä Mafia tunnettu järjestö tai sen jäsenet eivät sisälly erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi 27.12.2001 annetun neuvoston yhteisen kannan (2001/931/YUTP) (EYVL 2001, L 344, s. 93) liitteenä olevaan henkilöiden ja terroristiryhmien luetteloon, johon EUIPO:n tutkintaohjeissa viitataan asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohtaan sisältyvän yleisen järjestyksen vastaisten EU-tavaramerkkien rekisteröintikiellon selkeyttämiseksi.

20

Kantaja esittää, että EUIPO:n käytännön ja oikeuskäytännön mukaan EU-tavaramerkkiä on analysoitava yhtenä kokonaisuutena. Riidanalaisen tavaramerkin viittaus sanassa ”mafia” ei kuitenkaan riitä osoittamaan, että keskivertokuluttaja mieltää merkin mainostavan tai tukevan rikollisjärjestöä. Tavaramerkin muut osat viittaavat sitä vastoin pikemminkin siihen, että tavaramerkki mielletään parodiaksi tai viittaukseksi Kummisetä-tarun filmeihin.

21

Kantaja esittää vielä, että riidanalaisen tavaramerkin kattamat tavarat ja palvelut eivät ole ”välittämispalveluja” eli palveluja, joiden tarkoituksena on siirtää viesti toiselle. Riidanalaista tavaramerkkiä ei siten ole rekisteröity loukkaamis-, järkyttämis- tai uhkaamistarkoituksessa. Päinvastoin suuri yleisö ymmärtää, että riidanalainen tavaramerkki on rekisteröity sellaisen ravintolaketjun nimeämiseksi, jonka konsepti ei viittaa rikollisjärjestöön vaan Kummisetä-tarun elokuviin ja erityisesti perhe- ja veljeskunta-arvoihin, joita näissä elokuvissa kuvataan.

22

Kantaja väittää vielä, että monet sellaiset EU-tavaramerkit ja italialaiset tavaramerkit, joihin sisältyy ilmaisu ”Mafia”, on rekisteröity asianmukaisesti ja ne ovat edelleen voimassa. Kantaja siteeraa tämän kohdan selventämiseksi muun muassa kahta EUIPO:n valituslautakunnan päätöstä, joissa kantajan mukaan on yhteneväisyyksiä tämän asian kanssa, eli asiassa R 1224/2011–4, joka koskee EU-tavaramerkin MAFIA II rekisteröintihakemusta, 13.1.2012 tehtyä päätöstä ja asiassa R 2822/2014–5, joka koskee EU-tavaramerkin CONTRA-BANDO rekisteröintihakemusta, 7.5.2015 tehtyä päätöstä.

23

EUIPO ja Italian tasavalta kiistävät nämä argumentit.

24

Aluksi on palautettava mieleen, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa, mukaan tavaramerkit, jotka ovat yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisia, julistetaan mitättömiksi.

25

Tämän ehdottoman hylkäysperusteen taustalla on intressi välttää sellaisten merkkien rekisteröinti, jotka loukkaisivat yleistä järjestystä tai hyvää tapaa kun niitä käytetään unionin alueella (tuomio 20.9.2011, Couture Tech v. SMHV (Neuvostoliiton vaakunan kuva), T-232/10, EU:T:2011:498, 29 kohta ja tuomio 26.9.2014, Brainlab v. SMHV (Curve), T-266/13, ei julkaistu, EU:T:2014:836, 13 kohta). Tavaramerkin rekisteröiminen EU-tavaramerkiksi estyy ehdottoman hylkäysperusteen takia etenkin silloin, jos tavaramerkki on syvästi loukkaava (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2011, PAKI Logistics v. SMHV (PAKI), T-526/09, ei julkaistu, EU:T:2011:564, 12 kohta).

26

Arviointia siitä, onko asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettu hylkäysperuste olemassa, ei voida perustaa kohdeyleisön sellaisen osan mielikuvaan, jota mikään ei järkytä, eikä myöskään kohdeyleisön sellaisen osan mielikuvaan, joka voi loukkaantua hyvin helposti, vaan sen on perustuttava sellaisen järkevän henkilön, jolla on keskimääräinen herkkyys- ja sietokynnys, kriteereihin (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2011, PAKI, T-526/09, ei julkaistu, EU:T:2011:564, 12 kohta; tuomio 9.3.2012, Cortés del Valle López v. SMHV (¡Que buenu ye! HIJOPUTA), T-417/10, ei julkaistu, EU:T:2012:120, 21 kohta ja tuomio 14.11.2013, Efag Trade Mark Company v. SMHV (FICKEN LIQUORS), T-54/13, ei julkaistu, EU:T:2013:593, 21 kohta).

27

Kohdeyleisöä ei lisäksi voida asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyn hylkäysperusteen tutkinnassa rajoittaa yleisöön, jolle rekisteröintihakemuksen kattamat tavarat ja palvelut on suoraan suunnattu. On nimittäin otettava huomioon se seikka, että merkit, joihin hylkäysperustetta sovelletaan, eivät järkytä pelkästään sitä yleisöä, jolle merkin kattamat tavarat ja palvelut on suunnattu, vaan myös muita henkilöitä, jotka – olematta kyseisten tavaroiden ja palveluiden kohteena – kohtaavat merkin ohimennen arkielämässään (ks. tuomio 14.11.2013, Efag Trade Mark Company v. SMHV (FICKEN), T‑52/13, ei julkaistu, EU:T:2013:596, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 26.9.2014, Curve, T-266/13, ei julkaistu, EU:T:2014:836, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

On myös muistettava, että unionin alueella oleva kohdeyleisö on luonnollisesti jonkin jäsenvaltion alueella ja että merkit, jotka voidaan mieltää yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisiksi, eivät ole samoja kaikissa jäsenvaltioissa muun muassa kielellisistä, historiallisista, sosiaalisista tai kulttuuriin liittyvistä syistä (ks. vastaavasti tuomio 20.9.2011, Neuvostoliiton vaakunan kuva, T‑232/10, EU:T:2011:498, 31–33 kohta).

29

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyn ehdottoman hylkäysperusteen soveltamiseksi on otettava huomioon sekä kaikille unionin jäsenvaltioille yhteiset olosuhteet että yksittäisten jäsenvaltioiden erityisolosuhteet, jotka ovat omiaan vaikuttamaan kyseisten jäsenvaltioiden alueella olevan kohdeyleisön mielikuvaan (tuomio 20.9.2011, Neuvostoliiton vaakunan kuva, T-232/10, EU:T:2011:498, 34 kohta).

30

Käsiteltävässä asiassa on ensimmäiseksi todettava, kuten valituslautakunta on tehnyt riidanalaisen päätöksen 24 kohdassa, että riidanalainen tavaramerkki on moniosainen merkki, joka koostuu mustasta neliöstä, jonka sisällä ovat valkoisin kirjaimin kirjoitettuina sanaosat ”la mafia” ja ”se sienta a la mesa” ja jossa on punaisen ruusun kuva taustalla.

31

Sanaosa ”la mafia” erottuu muista osista sekä kokonsa että sillä riidanalaisessa tavaramerkissä olevan keskeisen sijainnin vuoksi. Näin ollen toinen sanaosa ”se sienta a la mesa” on toissijainen, koska se on sijoitettu sanaosan ”la mafia” alle ja kirjoitettu selvästi pienemmillä kirjaimilla. Sama pätee sanaosan ”la mafia” taustalla olevaan punaiseen ruusuun.

32

Valituslautakunta ei näin ollen tehnyt virhettä, kun se katsoi riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa, että sanaosa ”la mafia” on hallitseva osa riidanalaisessa tavaramerkissä.

33

Toiseksi on hylättävä kantajan argumentti, jonka mukaan Mafia ei kuulu yhteisessä kannassa 2001/931, johon EUIPO:n tutkintaohjeissa (B osa, 4 osasto) viitataan, mainittujen terroristijärjestöjen joukkoon.

34

Yhteisen kannan 2001/931 1 artiklasta käy nimittäin ilmi, että sen liitteessä olevassa luettelossa mainitaan ainoastaan terroritekoihin sekaantuneet henkilöt, ryhmät ja yhteisöt. Tämän luettelon tavoitteena ei ole luetella toisenlaiseen rikolliseen toimintaan sekaantuneita henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin viittaaminen rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä voi myös olla peruste asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun ehdottoman hylkäysperusteen soveltamiselle. Lisäksi EUIPO:n tutkintaohjeiden samasta kappaleesta, jossa yhteiseen kantaan 2001/931 viitataan, käy ilmi, että EUIPO on tutkintaohjeissa erityisesti korostanut, etteivät näihin ohjeisiin sisältyvät esimerkit asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetusta ehdottomasta hylkäysperusteesta ole tyhjentäviä.

35

Seuraavaksi on todettava, että sanaosa ”la mafia” ymmärretään maailmanlaajuisesti viittauksena Italiasta peräisin olevaan rikollisjärjestöön, jonka toiminta on levinnyt Italian tasavallan ulkopuolisiin valtioihin muun muassa Euroopan unionin sisällä. Lisäksi on yleisesti tunnettua – kuten valituslautakunta on todennut riidanalaisen päätöksen 26 kohdassa –, että tämä rikollisjärjestö turvautuu uhkailuun, fyysiseen väkivaltaan ja tappamiseen toiminnassaan, johon kuuluu muun muassa laiton huumekauppa, laiton asekauppa, rahanpesu ja lahjonta.

36

Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että tällaisella rikollisella toiminnalla loukataan samoja arvoja, joihin unioni perustuu, erityisesti SEU 2 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2, 3 ja 6 artiklassa tarkoitettuja ihmisarvon ja vapauden kunnioittamisen arvoja. Nämä arvot ovat jakamattomia, ja ne muodostavat unionin henkisen ja eettisen perinnön. Lisäksi järjestäytynyt rikollisuus ja edellä 35 kohdassa mainittu rikollinen toiminta ovat erityisen vakavan rikollisuuden aloja, jotka ovat rajatylittäviä ja joilla EU:n lainsäätäjä voi toteuttaa toimenpiteitä SEUT 83 artiklassa määrätyllä tavalla. Kuten EUIPO ja Italian tasavalta korostavat, Italian hallitus ei ole ainoa, joka on suorittanut huomattavia ponnisteluita ja käyttänyt paljon voimavaroja Mafian vastaiseen taisteluun vaan näin on tehty myös Euroopan unionin tasolla, koska järjestäytynyt rikollisuus on vakava uhka turvallisuudelle koko Euroopan unionissa.

37

Sanaosa ”la mafia” mielletään Italiassa erittäin kielteiseksi niiden vakavien rikkomusten takia, joita tämä rikollisjärjestö on tehnyt kyseisen jäsenvaltion turvallisuutta vastaan. Mafian vastaisen taistelun tärkeyttä Italiassa havainnollistavat kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevat rangaistussäädökset, joihin EUIPO ja Italian tasavalta viittaavat ja jotka koskevat erityisesti tähän järjestöön kuulumista tai sen tukemista. Mafian vastaisen taistelun tärkeyttä vahvistaa vielä se, että tämän jäsenvaltion alueella on useita julkisoikeudellisia elimiä, joille on annettu erityisesti tehtäväksi Mafian laittomien toimien tutkiminen ja sen saattaminen vastuuseen näistä toimista, ja yksityisiä järjestöjä, jotka tukevat tämän järjestön uhreja.

38

Valituslautakunta on näin ollen katsonut perustellusti, että kohdeyleisö yhdistää riidanalaisen tavaramerkin sanaosan ”la mafia” selvästi sellaisen rikollisjärjestön nimeen, joka on vastuussa erityisen vakavista rikkomuksista yleistä järjestystä vastaan.

39

Kolmanneksi kantaja esittää pääasiallisesti, ettei kohdeyleisö miellä riidanalaisen tavaramerkin jollakin tapaa lisäävän Mafian rikollisen toiminnan arvostusta, koska Mafiaa on kuvattu laajasti sekä kirjoissa että elokuvissa. Se lisää, että riidanalaisen tavaramerkin rekisteröinnillä ei pyritä järkyttämiseen tai loukkaamiseen, koska sen kattamia tavaroita ja palveluita ei ole tarkoitettu viestin siirtämiseen toiselle vaan yksinomaan viittaamaan elokuvataruun Kummisetä. Kantaja täsmentää, että sen ravintolakonsepti on teemakohtainen ja liittyy tähän taruun, ja toteaa, että riidanalainen tavaramerkki on saavuttanut mainetta Espanjassa.

40

Tästä on korostettava, että kun merkki on erityisen järkyttävä tai loukkaava, se on katsottava yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaiseksi niistä tavaroista ja palveluista riippumatta, joita varten se on rekisteröity (ks. vastaavasti tuomio 5.10.2011, PAKI, T-526/09, ei julkaistu, EU:T:2011:564, 15 kohta). Lisäksi asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan (josta on tullut asetuksen 2017/1001 7 artiklan 1 kohta) eri alakohdista yhdessä luettuina seuraa, että niissä viitataan kyseisestä tavaramerkistä sellaisenaan johtuviin ominaisuuksiin eikä tavaramerkin hakijan toimintaa koskeviin seikkoihin (tuomio 9.4.2003, Durferrit v. SMHV – Kolene (NU–TRIDE), T-224/01, EU:T:2003:107, 76 kohta ja tuomio 13.9.2005, Sportwetten v. SMHV – Intertops Sportwetten (INTERTOPS), T-140/02, EU:T:2005:312, 28 kohta).

41

Näin ollen yhtäältä sillä, että riidanalaisen tavaramerkin rekisteröimisellä ei pyrittäisi järkyttämiseen tai loukkaamiseen vaan yksinomaan viittaamaan elokuvataruun Kummisetä, ei ole vaikutusta siihen, että kohdeyleisö mieltää tämän tavaramerkin kielteisesti. Riidanalaisen tavaramerkin missään osassa ei myöskään viitata suoraan tähän taruun.

42

Toisaalta riidanalaisen tavaramerkin saavuttama maine ja kantajan teemakohtainen ravintolakonsepti, jotka liittyvät elokuvataruun Kummisetä, eivät ole riidanalaisesta tavaramerkistä sellaisenaan johtuvia ominaisuuksia eikä niillä ole täten myöskään merkitystä arvioitaessa sitä, onko riidanalainen tavaramerkki yleisen järjestyksen vastainen.

43

On yleistä, että fiktiiviset kirjalliset teokset tai fiktiiviset elokuvat järkyttävät tai loukkaavat yleisöä tai sen osaa niiden sisältämien teemojen käsittely- ja kuvaustavan vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2013, FICKEN LIQUORS, T‑54/13, ei julkaistu, EU:T:2013:593, 33 kohta). Se, että on olemassa lukuisia sellaisia kirjoja ja elokuvia, jotka liittyvät Mafiaan, ei näin ollen voi mitenkään muuttaa tämän järjestön tekemistä vahingollisista teoista olevaa mielikuvaa.

44

Kuten EUIPO korostaa vastineessaan, suuri osa kohdeyleisöstä voi mieltää riidanalaisessa tavaramerkissä olevan punaisen ruusun rakkauden tai harmonian symboliksi vastakohtana Mafian toimille luonteenomaiselle väkivallalle.

45

Tätä vastakohtaa korostaa lausekkeen ”se sienta a la mesa” mukanaolo riidanalaisessa tavaramerkissä. Tämän lausekkeen merkitys espanjaksi on nimittäin ”istuutuu pöytään”, ja suuri osa tätä kieltä ymmärtävästä kohdeyleisöstä voi mieltää sen viittaavan yhteiseen ateriaan. Siten Mafian yhdistäminen yhteiseen ateriaan liittyviin viihtyisyyden ja rentoutumisen mielikuviin edistää tämän rikollisjärjestön lainvastaisen toiminnan vähättelemistä.

46

Näin ollen – kuten EUIPO ja Italian tasavalta esittävät – sanaosan ”la mafia” yhdistäminen riidanalaisen tavaramerkin muihin osiin voi antaa kokonaisuudessaan positiivisen kuvan Mafian toiminnasta ja sillä voidaan siten vähätellä mielikuvaa tämän järjestön rikollisista toimista.

47

Edellä olevasta seuraa, että riidanalaisella tavaramerkillä – kun sitä tarkastellaan kokonaisuutena – viitataan rikollisjärjestöön, annetaan kokonaisuudessaan positiivinen kuva tästä järjestöstä ja näin ollen vähätellään kyseisen järjestön edellä 36 kohdassa mainittuja unionin perusarvoja vastaan tekemiä vakavia rikkomuksia. Riidanalainen tavaramerkki on siten omiaan järkyttämään tai loukkaamaan paitsi tämän rikollisjärjestön uhreja ja heidän perheitään myös kaikkia henkilöitä, jotka joutuvat unionin alueella kosketuksiin edellä mainitun tavaramerkin kanssa ja joiden herkkyys- ja sietokynnys on keskimääräinen.

48

Valituslautakunta ei näin ollen tehnyt virhettä, kun se katsoi, että riidanalainen tavaramerkki on asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla yleisen järjestyksen vastainen, ja vahvisti, että tavaramerkki on julistettava mitättömäksi mainitun asetuksen 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

49

Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan tekemällä viittauksella useisiin EU-tavaramerkkeihin, joihin sisältyy sana ”mafia”, ja ratkaisuihin MAFIA II ja CONTRA-BANDO, ja joilla se haluaa osoittaa, että riidanalainen tavaramerkki ei ole yleisen järjestyksen vastainen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nimittäin päätökset, jotka EUIPO:n valituslautakuntien on tehtävä asetuksen N:o 207/2009 nojalla ja jotka koskevat merkin rekisteröintiä EU-tavaramerkiksi, kuuluvat sidotun harkinnan eivätkä vapaan harkinnan piiriin. Valituslautakuntien päätösten laillisuutta on näin ollen arvioitava yksinomaan tämän asetuksen perusteella eikä valituslautakuntien aikaisemman päätöksentekokäytännön perusteella (tuomio 26.4.2007, Alcon v. SMHV, C‑412/05 P, EU:C:2007:252, 65 kohta; tuomio 24.11.2005, ARTHUR ET FELICIE, T-346/04, EU:T:2005:420, 71 kohta ja tuomio 6.4.2017, Nanu-Nana Joachim Hoepp v. EUIPO – Fink (NANA FINK), T-39/16, EU:T:2017:263, 84 kohta). Tästä seuraa, että riidanalaista päätöstä ei voida kyseenalaistaa EUIPO:n päätöksillä, joihin kantaja vetoaa, eikä sillä, että EUIPO on rekisteröinyt muita sanan ”mafia” sisältämiä tavaramerkkejä kuin riidanalainen tavaramerkki.

50

Sama pätee siihen kantajan korostamaan seikkaan, että Italiassa on rekisteröity lukuisia tavaramerkkejä, joihin sisältyy sana ”mafia”. EU-tavaramerkkejä koskeva säännöstö on nimittäin itsenäinen järjestelmä, joka muodostuu sen omien tavoitteiden ja sääntöjen kokonaisuudesta ja jonka soveltaminen on riippumaton kansallisista järjestelmistä. Sitä, onko merkki rekisteröitävissä EU-tavaramerkiksi, on näin ollen arvioitava yksinomaan merkityksellisen säännöstön perusteella. EUIPO:ta ja mahdollisesti unionin tuomioistuimia eivät siis sido jäsenvaltioiden tasolla tehdyt päätökset, vaikka ne voivat ottaa ne huomioon, ja näin on siitä huolimatta, että kyseiset päätökset on tehty sellaisen kansallisen lainsäädännön perusteella, joka on yhdenmukaistettu unionin tasolla (ks. vastaavasti tuomio 14.11.2013, FICKEN LIQUORS, T-54/13, ei julkaistu, EU:T:2013:593, 46 kohta; tuomio 15.7.2015, Australian Gold v. SMHV – Effect Management & Holding (HOT), T-611/13, EU:T:2015:492, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 27.6.2017, Jiménez Gasalla v. EUIPO (B2B SOLUTIONS), T-685/16, ei julkaistu, EU:T:2017:438, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä seuraa, että EUIPO:ta tai unionin tuomioistuimia eivät voi sitoa senkaltaiset kansalliset rekisteröintiä koskevat ratkaisut, joihin kantaja vetoaa, joten niitä ei ole tarpeen tutkia (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2015, Compagnie des montres Longines, Francillon v. SMHV – Cheng (B), T-505/12, EU:T:2015:95, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 27.6.2017, B2B SOLUTIONS, T-685/16, ei julkaistu, EU:T:2017:438, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Tästä seuraa, että kanne on hylättävä perusteettomana ilman, että olisi tarpeen lausua yhtäältä koko kannetta koskevasta oikeudenkäyntiväitteestä, jota Italian tasavalta on vastustanut, ja toisaalta toista vaatimusta, jossa vaaditaan riidanalaisen tavaramerkin toteamista päteväksi, koskevasta oikeudenkäyntiväitteestä, jota EUIPO on vastustanut.

52

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUIPO:n ja Italian tasavallan vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti: