13.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 382/32

1)

Onko SEUT 49 artikla, luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan kanssa, esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan ulkomailla asuvan verovelvollisen pakollisia maksuja työeläkelaitokselle (jotka perustuvat jäsenvaltion asianajajaliiton jäsenyyteen, joka on ammatillisiin sääntöihin liittyvistä syistä edellytyksenä verovelvollisen useissa jäsenvaltioissa harjoittamalle toiminnalle) ei oteta huomioon tuloa vähentävinä menoina rajoitetun verovelvollisuuden järjestelmässä, vaikka maassa asuville verovelvollisille myönnetään yleisen verovelvollisuuden järjestelmässä oikeus tehdä kansallisessa lainsäädännössä vahvistetun määrän mukainen vähennys tuloista?

2)

Onko SEUT 49 artikla, luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan kanssa, esteenä ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulle lainsäädännölle, jos verovelvollinen maksaa pakollisten maksujen lisäksi muita – vapaaehtoisia – lisämaksuja työeläkelaitokselle eikä jäsenvaltio ota niitä huomioon tuloja vähentävinä menoina, vaikka kyseisessä jäsenvaltiossa myöhemmin maksettavat eläkkeet ovat kansallisen lainsäädännön mukaan veronalaisia mahdollisesti myös rajoitetun verovelvollisuuden järjestelmässä?

3)

Onko SEUT 49 artikla, luettuna yhdessä SEUT 54 artiklan kanssa, esteenä ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulle lainsäädännölle, jos verovelvollinen maksaa asianajajan luvastaan ja työeläkelaitokselle suorittamistaan maksuista riippumattomia vapaaehtoiseen yksityiseen eläkevakuutukseen perustuvia maksuja eikä jäsenvaltio ota niitä huomioon tuloa vähentävinä menoina, vaikka kyseisessä jäsenvaltiossa myöhemmin maksettavat eläkkeet ovat kansallisen lainsäädännön mukaan veronalaisia mahdollisesti myös rajoitetun verovelvollisuuden järjestelmässä?