13.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 382/28

1)

Onko – kun otetaan huomioon tuomio Pohotovosť (C-470/12) ja unionin tuomioistuimen myös tuomionsa perustelujen 46 kohdassa ilmaisemat näkemykset – oikeussääntö ristiriidassa unionin oikeuden vastaavuusperiaatteen kanssa, kun sen mukaan tapauksessa, jossa lailla suojellut intressit ovat vastaavia ja on kyse kuluttajan oikeuksien suojaamisesta kohtuuttomilta sopimusehdoilta, ilman vastaajana olevan kuluttajan suostumusta ei sallita sitä, että oikeushenkilö, jonka toiminnan kohteena on kollektiivinen kuluttajien suojaaminen kohtuuttomilta sopimusehdoilta ja joka pyrkii direktiivin 93/13/ETY (1) 7 artiklan 1 kohdan tavoitteeseen, sellaisena kuin se on otettu siviilikoodeksin 53a §:n 1 ja 3 momenttiin, osallistuu muuna osapuolena (väliintulijana) oikeudenkäyntiin sen alusta saakka ja käyttää kuluttajan eduksi tehokkaasti oikeussuoja- ja puolustautumiskeinoja tuomioistuimessa, jotta kyseisessä oikeudenkäynnissä suojeltaisiin kuluttajaa kohtuuttomilta sopimusehdoilta, vaikka joissain muissa tapauksissa muu osapuoli (väliintulija), joka osallistuu oikeudenkäyntiin vastaajan vaatimusten tukemiseksi ja jolla on intressi oikeudenkäynnin kohteena olevan aineellisen (varallisuus)oikeuden määrittelemiseen, ei tarvitse lainkaan suostumusta vastaajalta, jota se tukee, osallistuakseen oikeudenkäyntiin sen alusta lähtien ja käyttääkseen tehokkaasti puolustautumis- ja oikeussuojakeinoja tuomioistuimessa vastaajan eduksi, mutta kuluttajansuojajärjestö tarvitsee tällaisen suostumuksen?

2)

Kun otetaan huomioon myös unionin tuomioistuimen päätelmät tuomioissa C-26/13 ja C-96/14, onko direktiivin 93/13 4 artiklan 2 kohdan ilmaisua ”laadittu selkeästi ja ymmärrettävästi” tulkittava siten, että sopimusehto voidaan katsoa laaditun muulla tavoin kuin selkeästi ja ymmärrettävästi – sillä oikeudellisella seurauksella, että sen kohtuuttomuus tutkitaan [viran puolesta] tuomioistuimessa – myös siinä tapauksessa, että oikeudellinen seikka, josta siinä säädetään, on sellaisenaan monimutkainen, sen oikeudelliset seuraukset ovat keskivertokuluttajalle hankalasti ennustettavissa ja niiden ymmärtämiseksi edellytetään yleensä ammattimaista oikeusapua, jonka kustannukset ovat suhteettomat sen suorituksen arvoon, jonka kuluttaja saa sopimuksen perusteella?

3)

Onko – siinä tapauksessa, että tuomioistuin päättää kuluttajan kanssa tehtyyn sopimukseen perustuvista oikeuksista, joihin on vedottu kuluttajaa vastaan tämän ollessa vastaajana, pelkästään kantajan lausumien perusteella antamalla maksamismääräyksen summaarisessa menettelyssä, eikä oikeudenkäynnissä sovelleta millään tavoin siviiliprosessikoodeksin 172 §:n 9 momentin säännöstä, jossa poissuljetaan maksamismääräyksen antaminen siinä tapauksessa, että kuluttajasopimuksessa on kohtuuttomia ehtoja – jäsenvaltion lainsäädäntö ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, koska siinä säädetään lyhyestä määräajasta, jonka kuluessa on esitettävä vastalause, ja koska voi olla mahdotonta löytää kuluttaja tai tämä voi olla passiivinen, eikä siten ole mahdollista, että kuluttajansuojajärjestö, jolla on asiavaltuus ja toimivalta tavoitella direktiivin 93/13/ETY 7 artiklan 1 kohdan mukaista päämäärää, sellaisena kuin kyseinen säännös on pantu täytäntöön siviilikoodeksin 53a §:n 1 ja 2 momentilla, käyttää tehokkaalla tavalla ilman kuluttajan suostumusta (ilman kuluttajan nimenomaista vastustusta) ainoaa mahdollisuutta suojella kuluttajaa eli vastustaa maksamismääräystä, jos tuomioistuin on laiminlyönyt siviiliprosessikoodeksin 172 §:n 9 momentin mukaisen velvoitteen?

4)

Voidaanko vastattaessa toiseen ja kolmanteen kysymykseen pitää merkityksellisenä seikkana sitä, että kuluttajalle ei tunnusteta oikeusjärjestyksessä oikeutta pakolliseen oikeusapuun ja että hänen asiantuntemattomuutensa ilman häntä edustavaa oikeudenkäyntiavustajaa merkitsee huomattavaa vaaraa siitä, että hän ei havaitse sopimusehtojen kohtuuttomuutta eikä myöskään toimi siten, että kuluttajansuojajärjestön olisi mahdollista osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijana hänen vaatimustensa tukemiseksi, vaikka sillä on asiavaltuus ja toimivalta tavoitella direktiivin 93/13/ETY 7 artiklan 1 kohdan mukaista päämäärää, sellaisena kuin kyseinen säännös on pantu täytäntöön siviilikoodeksin 53a §:n 1 ja 2 momentilla?

5)

Onko tällainen maksamismääräyksen antamista koskevaan summaariseen menettelyyn liittyvä lainsäädäntö (siviiliprosessikoodeksin 172 §:n 1 momentti ja sitä seuraavat pykälät) ristiriidassa unionin oikeuden ja direktiivin 93/13/ETY 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tapauksen kaikkien olosuhteiden arvioinnin vaatimuksen kanssa, kun siinä sallitaan se, että 1) elinkeinonharjoittajalle tunnustetaan tuomion vaikutuksesta oikeus rahamääräiseen suoritukseen 2) summaarisessa menettelyssä 3) lainkäyttöelimen hallintoelimessä 4) pelkästään elinkeinonharjoittajan lausumien perusteella ja siten 5) ilman näytön vastaanottamista tilanteessa, jossa 6) kuluttajaa ei edusta lainkäytön ammattilainen 7) eikä hänen puolustustaan voi ilman hänen suostumustaan hoitaa tehokkaasti kuluttajansuojajärjestö, jolla on asiavaltuus ja toimivalta tavoitella direktiivin 93/13/ETY 7 artiklan 1 kohdan mukaista päämäärää, sellaisena kuin kyseinen säännös on pantu täytäntöön siviilikoodeksin 53a §:n 1 ja 2 momentilla?