14.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 269/4

1)

Onko unionin oikeus esteenä kansalliselle prosessisäännöstölle, jossa asetetaan edellytykseksi siviilioikeudellisen vaatimuksen esittämiselle silloin, kun on rikottu julkisia hankintoja koskevaa säännöstä, se, että julkisia hankintoja käsittelevä välimieselin tai tuomioistuin – joka tutkii kanteen, joka on tehty julkisia hankintoja käsittelevän välimieselimen päätöksestä – on todennut kyseisen rikkomisen lopullisesti?

2)

Voidaanko kansallinen säännös, jossa asetetaan edellytykseksi vahingonkorvausvaatimuksen esittämiselle, että julkisia hankintoja käsittelevä välimieselin tai tuomioistuin – joka tutkii kanteen, joka on tehty julkisia hankintoja käsittelevän välimieselimen päätöksestä – toteaa säännöksen rikkomisen lopullisesti, korvata toisella, kun otetaan huomioon unionin oikeus, tai toisin sanoen onko mahdollista, että vahinkoa kärsinyt näyttää rikkomisen toteen muilla keinoin?

3)

Onko kansallinen prosessisääntö vahingonkorvausta koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä unionin oikeuden sekä erityisesti tehokkuus- ja vastaavuusperiaatteiden vastainen tai voiko sillä olla tällainen vaikutus, kun siinä rajataan välimieselimen päätöksen tuomioistuinvalvonta koskemaan vain sellaisia perusteita, jotka on esitetty välimieselimessä käydyn menettelyn aikana, kun vahinkoa kärsinyt voi vedota esittämäänsä – unionin tuomioistuimen tulkintaa koskevan oikeuskäytännön mukaiseen – lainvastaisuuteen, joka koskee sen sulkemista pois menettelystä intressikonfliktin takia, vain tavalla, joka – niiden erityisten sääntöjen nojalla, joita sovelletaan menettelyyn, jossa hankinta tehdään neuvottelumenettelyssä – johtaisi hänen sulkemiseensa pois hankintamenettelystä toisella perusteella eli sen vuoksi, että hänen hakemustaan on muutettu?