7.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 256/14

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Conseil d’État (Ranska) on esittänyt 23.5.2017 – France Télévisions SA v. Playmédia ja Conseil supérieur de l’audiovisuel (CSA)

(Asia C-298/17)

(2017/C 256/12)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Conseil d’État

Pääasian asianosaiset

Kantaja: France Télévisions SA

Vastaajat: Playmédia ja Conseil supérieur de l’audiovisuel (CSA)

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko yritystä, joka tarjoaa televisio-ohjelmien katselumahdollisuutta suoratoistona ja suorana lähetyksenä internetissä, pidettävä pelkästään tällä perusteella yrityksenä, joka tarjoaa 7.3.2002 annetun direktiivin 2002/22/EY (1) 31 artiklan 1 kohdan mukaisia radio- ja televisiolähetysten yleisölle lähettämiseen tarkoitettuja sähköisiä viestintäverkkoja?

2)

Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, voiko jäsenvaltio direktiiviä tai muita unionin oikeussääntöjä rikkomatta säätää, että radio- ja televisiopalvelujen välittämistä koskeva siirtovelvollisuus koskee sekä sähköisten viestintäverkkojen operaattoreina toimivia yrityksiä että yrityksiä, jotka olematta tällaisia operaattoreita tarjoavat televisio-ohjelmien katselumahdollisuutta suoratoistona ja suorana lähetyksenä internetissä?

3)

Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voivatko jäsenvaltiot olla asettamatta palvelujen jakelijoille, jotka eivät tarjoa sähköisiä viestintäverkkoja, kaikkia siirtovelvollisuudelle 7.3.2002 annetun direktiivin 2002/22/EY 31 artiklan 1 kohdassa asetettuja edellytyksiä, vaikka verkko-operaattorien on direktiivin mukaan täytettävä nämä edellytykset?

4)

Voiko jäsenvaltio, joka on asettanut tietyille radio- tai televisiopalveluja tarjoaville yrityksille siirtovelvollisuuksia tietyissä verkoissa, direktiiviä rikkomatta säätää, että kyseisillä yrityksillä on velvollisuus suostua palvelujensa lähettämiseen kyseisissä verkoissa, mukaan lukien internetsivustolla, jos ne itsekin lähettävät ohjelmiaan internetissä?

5)

Onko direktiivin 2002/22/EY 31 artiklan 1 kohdassa säädettyä edellytystä, jonka mukaan merkittävän määrän kyseisten verkkojen loppukäyttäjiä on käytettävä niitä pääasiallisena keinonaan vastaanottaa radio- ja televisiolähetyksiä, arvioitava silloin, kun kyse on ohjelmien lähettämisestä internetissä, kaikkien internetissä suoratoistona ja suorana lähetyksenä lähetettäviä televisio-ohjelmia katselevien käyttäjien vai pelkästään siirtovelvollisuuden alaisen sivuston käyttäjien kannalta?

(1)  Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL 2002, L 108, s. 51).