1)

Onko [direktiivin 93/13/ETY] (1) 3 artiklan 2 kohtaa ja 4 artiklan 1 kohtaa tulkittava ja sovellettava siten, että pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevien kaltaisissa olosuhteissa – siten kuin niitä on kuvannut SC Topaz Development SRL, joka on viitannut kansalliseen oikeuskäytäntöön (Înalta Curte de Casație și Justiție, Secția comercialăn (ylin kassaatiotuomioistuin, kaupallisia asioita käsittelevä jaosto) kassaatiovalituksesta 18.4.2011 antama tuomio 1646 ja Curtea de Apel Bacăun (Bacăun muutoksenhakutuomioistuin) muutoksenhaussa 6.4.2016 antama siviilituomio nro 466 (menettely nro 3364/110/2014)) eli siihen, että sen toteennäyttämiseksi, että kaikista sopimuspuolten tekemän, kauppaa koskevan esisopimuksen ehdoista on neuvoteltu, riittää pelkästään se, että Juncut ovat kuluttajina hyväksyneet nämä ehdot allekirjoittaessaan rakennuttajan ennakolta laatiman ja notaarin sittemmin vahvistaman esisopimuksen, – olettamus siitä, että elinkeinonharjoittajan ennakolta laatimista ehdoista ei olisi neuvoteltu, on lähtökohtaisesti kumottavissa vastakkaisella näytöllä?

2)

Kuuluvatko sellaisten rakennuttajien, jotka ovat SC Topaz Development SRL:n tavoin elinkeinonharjoittajia, ennakolta laatimiin, kauppaa koskeviin esisopimuksiin sisältyvät vakioehdot ja erityisesti riidan osapuolten välillä tehdyn kauppaa koskevan esisopimuksen 3.2.2 ja 7.1 kohdan ehdot, joissa määrätään neljännen asteen vakuussitoumuksesta ja sopimussakkoehdosta ja jotka on vahvistettu yksinomaan tulevan myyjän eduksi, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY liitteessä olevan 1 kohdan d, e, f ja i alakohdassa tarkoitettuihin sopimusehtoihin?

3)

Onko kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava ja sovellettava siten, että – mikäli unionin tuomioistuimen toiseen kysymykseen antama vastaus on myöntävä – siinä ei sallita kansallisen tuomioistuimen muuttavan (kielletään sitä muuttamasta) kohtuuttomina pidettäviä ehtoja siten, että katsottaisiin, että neljännen asteen vakuussitoumus voidaan panna täytäntöön muilla kuin esisopimuksessa nimenomaisesti määrätyillä ehdoilla (esimerkiksi siten, ettei tuomioistuin voi pitää mitä tahansa maksuviivästystä tai maksun laiminlyöntiä huomattavana niiden suuruudesta riippumatta vaan ainoastaan tapauskohtaisesti tietyn suuruisten maksujen viivästystä tai laiminlyöntiä), ja alentavan (rajoittavan) sopimussakon määrää siten, että se vastaa määriä, jotka tuleva ostaja on suorittanut ennakkomaksuna vakuussitoumuksen täytäntöönpanoon mennessä? Voiko kansallinen tuomioistuin tällaisissa tapauksissa pelkästään todeta, että tällaisia ehtoja ei sovelleta asianomaiseen kuluttajaan?