24.7.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 239/22

Valitus, jonka Puolan tasavalta on tehnyt 30.3.2017 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-701/15, Stock Polska v. EUIPO – Lass & Steffen (LUBELSKA), 19.1.2017 antamasta tuomiosta

(Asia C-162/17 P)

(2017/C 239/28)

Oikeudenkäyntikieli: puola

Asianosaiset

Valittaja: Puolan tasavalta (edustaja: B. Majczyna)

Muu osapuoli: Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)

Vaatimukset

—

Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-701/15, Stock Polska v. EUIPO – Lass & Steffen (LUBELSKA), 19.1.2017 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan.

—

Asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ratkaistavaksi uudelleen.

—

On määrättävä, että kukin osapuoli vastaa omista kuluistaan.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Puolan tasavalta vaatii, että unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-701/15, Stock Polska v. EUIPO – Lass & Steffen (LUBELSKA), (EU:T:2017:16), 19.1.2017 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan ja että asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ratkaistavaksi uudelleen.

Valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt Stock Polska z o.o:n, jonka kotipaikka on Lublin, sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (SMHV; nimenmuutoksen jälkeen nykyisin Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO)) valituslautakunnan 24.9.2016 asiassa R 1788/2014-5 antamasta sellaisesta päätöksestä nostetun kanteen, jolla pysytettiin EUIPO:n 14.5.2014 tekemä ratkaisu, jolla Stock Polska z o.o:n tekemä unionin tavaramerkin rekisteröintihakemus hylättiin.

Mainitulla unionin yleisen tuomioistuimen tuomiolla ja sitä edeltäneellä EUIPO:n päätöksellä merkin ”Lubelska” rekisteröinti tavaramerkiksi evättiin sillä perusteella, että koska se oli samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki ”Lubeca”, joka nautti suojaa Saksassa, Saksassa olevan yleisön keskuudessa mainituilla merkeillä merkittyjen tavaroiden alkuperästä syntyisi unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara.

Puolan tasavalta vetoaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseksi seuraaviin valitusperusteisiin:

1.

Unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen sillä perusteella, ettei sekaannusvaaran olemassaoloa ollut arvioitu kattavasti kokonaisvaikutelman perusteella erottavien ja hallitsevien osatekijöiden suhteen, koska etenkin merkin samankaltaisuutta suhteessa aikaisempaan tavaramerkkiin on arvioitu perusteettomasti vain yhden kyseisen merkin osatekijän (sanaosan) perusteella.

Unionin yleinen tuomioistuin on lainvastaisesti hyväksynyt sen mahdollisuuden, että arvioitaessa kahden tavaramerkin samankaltaisuutta otetaan huomioon vain yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijä (sanaosa) ja vain sitä verrataan toiseen tavaramerkkiin ja näin ollen kuvio-osa jätetään huomiotta ilman, että aiemmin on todettu, että sanaosa on hallitseva osatekijä ja kuvio-osa on merkityksetön. Unionin yleinen tuomioistuin on vain todennut, että kuvio-osalla on vain vähäinen erottamiskyky eikä se ole ottanut huomioon sitä, että kyseisen tavaramerkin osatekijän vähäisestä erottamiskyvystä ei välttämättä seuraa se, että kyseinen osatekijä ei olisi hallitseva.

2.

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen ja yhdenvertaisen kohtelun, hyvän hallinnon ja oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen sillä perusteella, että ei ole otettu huomioon sitä, että EUIPO on poikennut suuntaviivoissaan vahvistetusta aiemmasta päätöskäytännöstä ja näin ollen toiminut kyseisen päätöskäytännön vastaisesti.

Unionin yleinen tuomioistuin ei kantajan mukaan ole ottanut huomioon sitä, että EUIPO on poikennut suuntaviivoissaan vahvistetusta aiemmasta päätöskäytännöstä asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen osalta eikä käsillä ole ollut mitään erityisiä olosuhteita, jotka olisivat oikeuttaneet kyseisen poikkeamisen.

3.

Asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkominen sillä perusteella, että sekaannusvaaran olemassaoloa on arvioitu hyväksymällä todeksi sellaisia seikkoja, jotka eivät yleisen elämänkokemuksen mukaan sitä ole, ja yleisesti tunnettuja, olennaisia tosiseikkoja on jätetty ottamatta huomioon, minkä vuoksi tosiseikat ja näyttö on otettu huomioon vääristyneellä tavalla eli

a)

yleisesti tunnettuna tosiseikkana on pidetty sitä, ettei saksalainen keskivertokuluttaja tiedä nimen ”Lubeca” merkitystä, eikä ole otettu huomioon sitä, että kaupunkien latinalaisten nimien (kuten esimerkiksi Lubeca) tuntemuksen taso ei sellaisenaan riipu latinan kielen osaamisen tasosta, ja sitä, että alkoholijuomien kuluttajat kiinnittävät erityistä huomiota kyseisten juomien maantieteelliseen alkuperään

b)

yleisesti tunnettuna tosiseikkana on pidetty sitä, että kruununmuotoinen kuvio-osa esiintyy yleisesti alkoholijuomien tunnuksessa.

4.

Perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisessa sillä perusteella, että

a)

sitä, mitä merkin osatekijää unionin yleinen tuomioistuin pitää hallitsevana, ei ole kantajan mukaan todettu

b)

kantajan mukaan niitä olosuhteita ei ole mainittu, jotka ovat perusteena sille väitteelle, että saksalainen keskivertokuluttaja ei tiedä sanan ”Lubeca” merkitystä.

(1)  EUVL L 78, s. 1.