Yhdistetyt asiat C-715/17, C-718/17 ja C-719/17

Euroopan komissio

vastaan

Puolan tasavalta ym.

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 2.4.2020

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Päätökset (EU) 2015/1523 ja (EU) 2015/1601 – Kummankin päätöksen 5 artiklan 2 ja 4–11 kohta – Kreikan tasavallan ja Italian tasavallan hyväksi toteutetut kansainvälistä suojelua koskevat väliaikaiset toimenpiteet – Kolmansien maiden kansalaisten äkillisen joukoittaisen maahantulon tiettyjen jäsenvaltioiden alueelle aiheuttama hätätilanne – Tällaisten kansalaisten siirtäminen toisten jäsenvaltioiden alueelle – Siirtomenettely – Jäsenvaltioiden velvoite ilmoittaa säännöllisin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi niiden kansainvälisen suojelun hakijoiden määrä, jotka voidaan siirtää nopeasti niiden alueelle – Tästä seuraavat velvoitteet toteuttaa siirto tehokkaasti – Kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen liittyvät jäsenvaltioiden intressit – Jäsenvaltion mahdollisuus vedota SEUT 72 artiklaan unionin oikeuden sitovien toimien jättämiseksi soveltamatta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Unionin tuomioistuimen arviointi siitä, onko kanne perusteltu – Huomioon otettava tilanne – Tilanne perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä – Tilanne, jossa rikotuksi väitetyn johdetun oikeuden toimen soveltaminen on lopullisesti päättynyt kyseisen määräajan päättymispäivän jälkeen – Kanne jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamiseksi tällaisessa tilanteessa – Tutkittavaksi ottaminen

(SEUT 258 artikla; neuvoston päätökset 2015/1523 ja 2015/1601)

(ks. 54, 57 ja 62 kohta)
Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Tarkoitus – Jäsenvaltiolle asetetut määräajat – Kohtuullisten määräaikojen vaatimus – Arviointiperusteet

(SEUT 80 ja SEUT 258 artikla; neuvoston päätökset 2015/1523 ja 2015/1601)

(ks. 92–98 kohta)
Euroopan unionin oikeus – Soveltamisala – Sellaista yleistä varausta ei ole, jolla suljettaisiin kyseisen soveltamisalan ulkopuolelle yleisen turvallisuuden vuoksi toteutettavat toimenpiteet – Jäsenvaltioiden toimivalta toteuttaa toimenpiteitä suojatakseen turvallisuutensa kannalta olennaisia intressejä – Asianomaisen jäsenvaltion velvollisuutena on näyttää toteen tarve turvautua tällaisiin toimenpiteisiin – Soveltaminen kansainvälisen suojelun hakijoiden siirtämisen alalla

(SEUT 36, SEUT 45, SEUT 52, SEUT 65, SEUT 72, SEUT 346 ja SEUT 347 artikla; neuvoston päätöksen 2015/1523 5 artikla ja neuvoston päätöksen 2015/1601 5 artikla)

(ks. 143–145, 147 ja 152 kohta)
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema – Direktiivi 2011/95 – Toissijaisen suojeluaseman myöntämättä jättäminen – Poissulkemisperusteet – Törkeän rikoksen tekeminen – Myöntämättä jättäminen edellyttää toimivaltaisen viranomaisen tekemää tapauskohtaista arviointia tosiseikoista

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95 12 artiklan 2 kohdan b alakohta ja 17 artiklan 1 kohdan b alakohta)

(ks. 154 kohta)
Rajavalvonta, turvapaikka ja maahanmuutto – Turvapaikkapolitiikka – Neuvoston toteuttamat väliaikaiset toimenpiteet sellaisten jäsenvaltioiden hyväksi, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisten äkillisen joukoittaisen maahantulon aiheuttamassa hätätilanteessa – Näiden kansalaisten siirtäminen muiden jäsenvaltioiden alueelle – Päätökset 2015/1523 ja 2015/1601 Kreikan ja Italian hyväksi toteutetuista toimenpiteistä – Kieltäytyminen kansainvälisen suojelun hakijan siirtämisestä – Perustellut syyt – Vaara kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle – Vaatimus yhtäpitävistä, objektiivisista ja täsmällisistä seikoista sen tueksi, että kyseessä ounastellaan olevan tällainen vaara – Tapauskohtainen tutkinta – Vetoamista kyseiseen syyhyn ehdottomasti, pelkässä yleisestävyystarkoituksessa ja välitöntä yhteyttä yksittäistapaukseen osoittamatta ei voida hyväksyä

(SEU 4 artiklan 2 kohta; SEUT 72 artikla; neuvoston päätöksen 2015/1523 5 artiklan 2 kohta ja 4–11 kohta sekä neuvoston päätöksen 2015/1601 5 artiklan 2 kohta ja 4–11 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38 27 artiklan 2 kohta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95 12 ja 17 artikla)

(ks. 157–161, 172, 180, 187 ja 189 kohta sekä tuomiolauselman 2–4 kohta)

Tiivistelmä

Kieltäytyessään noudattamasta tilapäistä mekanismia kansainvälisen suojelun hakijoiden siirtämiseksi Puola, Unkari ja Tšekin tasavalta jättivät noudattamatta unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan. Nämä jäsenvaltiot eivät voi vedota yleisen järjestyksen ylläpitämistä ja sisäisen turvallisuuden suojaamista koskeviin velvollisuuksiinsa eivätkä myöskään väittämäänsä siirtomekanismin toimimattomuuteen välttyäkseen tämän mekanismin täytäntöönpanolta

Unionin tuomioistuin on 2.4.2020 antamassaan tuomiossa komissio v. Puola, Unkari ja Tšekin tasavalta (Tilapäinen mekanismi kansainvälisen suojelun hakijoiden siirtämiseksi) (C-715/17, C-718/17 ja C-719/17) hyväksynyt jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat kanteet, jotka komissio nosti kyseisiä kolmea jäsenvaltiota vastaan sen toteamiseksi, että kyseiset jäsenvaltiot olivat jättäneet noudattamatta unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, koska ne eivät olleet ilmoittaneet säännöllisin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi niiden kansainvälisen suojelun hakijoiden asianmukaista määrää, jotka voitaisiin siirtää nopeasti niiden alueelle ja koska ne eivät siis olleet panneet täytäntöön myöhempiä siirtovelvoitteitaan. Unionin tuomioistuin on katsonut yhtäältä, että asianomaiset kolme jäsenvaltiota jättivät noudattamatta päätöstä, jonka neuvosto oli tehnyt 120000 kansainvälisen suojelun hakijan siirtämiseksi sitovasti Kreikasta ja Italiasta muihin unionin jäsenvaltioihin. ( 1 ) Unionin tuomioistuin on todennut toisaalta, että Puola ja Tšekin tasavalta jättivät noudattamatta myös sellaisen aikaisemman päätöksen mukaisia velvoitteitaan, jonka neuvosto oli tehnyt 40000 kansainvälisen suojelun hakijan siirtämiseksi vapaaehtoispohjalta Kreikasta ja Italiasta muihin unionin jäsenvaltioihin. ( 2 ) Unkaria puolestaan tässä viimeksi mainitussa päätöksessä säädetyt siirtotoimenpiteet eivät sitoneet.

Syyskuussa 2015 neuvosto oli tehnyt edellä mainitut päätökset sen hätätilanteen perusteella, joka liittyi kolmansien maiden kansalaisten saapumiseen Kreikkaan ja Italiaan (jäljempänä siirtopäätökset). Näiden päätösten ( 3 ) mukaisesti Puola oli ilmoittanut joulukuussa 2015, että sen alueelle voitaisiin siirtää nopeasti 100 henkilöä. Se ei kuitenkaan toteuttanut näitä siirtoja eikä enää antanut muita siirtositoumuksia. Unkari puolestaan ei missään vaiheessa ilmoittanut niiden henkilöiden määrää, jotka voitiin siirtää sen alueelle sitä sitoneen siirtopäätöksen mukaisesti, eikä se toteuttanut ainuttakaan siirtoa. Tšekin tasavalta oli ilmoittanut helmi- ja toukokuussa 2016 siirtopäätösten ( 4 ) mukaisesti, että sen alueelle voitaisiin siirtää 50 henkilöä. Kreikasta siirrettiin tosiasiallisesti kaksitoista henkilöä, mutta Tšekin tasavalta ei enää antanut muita siirtositoumuksia.

Nyt antamallaan tuomiolla unionin tuomioistuin on ensinnäkin hylännyt kolmen asianomaisen jäsenvaltion esittämän argumentin, jonka mukaan komission kanteet eivät täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä sen takia, että koska ensimmäisen siirtopäätöksen soveltamisaika päättyi 17.9.2017 ja jälkimmäisen 26.9.2017, niille ei enää ole mahdollista korjata väitettyjä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisiä. Tältä osin unionin tuomioistuin on muistuttanut, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, jos komissio tyytyy vaatimaan väitetyn noudattamatta jättämisen toteamista erityisesti nyt käsiteltävissä asioissa kyseessä olevien kaltaisissa tilanteissa, joissa unionin oikeuden toimi, jota väitetään rikotun, on lopullisesti lakannut olemasta sovellettavissa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymispäivän eli 23.8.2017 jälkeen. Lisäksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamiseen on edelleen asiallinen intressi erityisesti sellaisen vastuun perusteiden vahvistamiseksi, johon jäsenvaltio voi jäsenyysvelvoitteidensa noudattamatta jättämisen seurauksena joutua muihin jäsenvaltioihin, unioniin tai yksityisiin nähden.

Asiakysymyksestä Puola ja Unkari väittivät erityisesti, että niillä oli oikeus jättää soveltamatta siirtopäätöksiä SEUT 72 artiklan nojalla, jonka mukaan vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevat EUT-sopimuksen määräykset, joihin muun muassa turvapaikkapolitiikka kuuluu, eivät vaikuta niiden velvollisuuksien hoitamiseen, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on katsonut, että siltä osin kuin SEUT 72 artikla on määräys, jolla poiketaan unionin oikeuden yleisistä säännöistä, sitä on tulkittava suppeasti. Niinpä artiklassa ei anneta jäsenvaltioille valtaa poiketa unionin oikeuden määräyksistä ja säännöksistä ainoastaan viittaamalla yleisen järjestyksen ylläpitämiseen ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseen liittyviin intresseihin vaan jäsenvaltiot velvoitetaan siinä näyttämään toteen tarve turvautua kyseisessä artiklassa määrättyyn poikkeukseen kyseisiä asioita koskevien velvollisuuksiensa hoitamiseksi.

Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuin on huomauttanut, että siirtopäätösten mukaan kansallinen turvallisuus ja yleinen järjestys oli otettava huomioon siirtomenettelyn kaikissa vaiheissa siihen asti, kun kansainvälisen suojelun hakijan siirto olisi saatu päätökseen. Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut, että siirron kohteena olleiden jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on katsottava olleen laaja harkintavalta silloin, kun ne päättivät, oliko olemassa perusteltuja syitä katsoa, että siirrettäväksi tarkoitettu kolmannen maan kansalainen oli vaaraksi niiden kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle. Tästä unionin tuomioistuin on todennut, että siirtopäätöksissä ( 5 ) tarkoitettua käsitettä ”vaara kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle” on tulkittava siten, että se kattaa niin välittömät kuin potentiaalisetkin uhat kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle. Unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että voidakseen vedota edellä mainittuihin syihin kyseisten viranomaisten oli tukeuduttava tapauskohtaisen tutkinnan päätteeksi yhtäpitäviin, objektiivisiin ja täsmällisiin seikkoihin, joiden perusteella voitiin ounastella, että kyseessä ollut hakija merkitsisi välitöntä tai potentiaalista vaaraa. Niinpä se on katsonut, että kyseisten päätösten säännökset olivat esteenä sille, että siirtomenettelyn yhteydessä jäsenvaltio vetoaisi ehdottomasti, pelkässä yleisestävyystarkoituksessa ja välitöntä yhteyttä yksittäistapaukseen osoittamatta SEUT 72 artiklaan perustellakseen sen, että se keskeyttää tai jopa lopettaa siirtopäätösten mukaisten velvoitteidensa täytäntöönpanon.

Unionin tuomioistuin on lausunut sitten Tšekin tasavallan esittämästä puolustautumisperusteesta, joka koski kyseessä olleen siirtomekanismin toimimattomuutta, ja todennut, että vaarannettaisiin siirtopäätöksiin erottamattomasti kuulunut yhteisvastuutavoite ja näiden toimien sitovuus, jos jäsenvaltio voisi tukeutua yksipuoliseen arvioonsa väittämästään kyseisillä toimilla säädetyn siirtomekanismin tehottomuudesta tai jopa toimimattomuudesta ja näin välttyä kaikilta kyseisten toimien mukaisilta siirtovelvoitteiltaan. Lopuksi unionin tuomioistuin on muistuttanut, että siirtopäätökset olivat heti niiden antamisesta lähtien ja niiden soveltamisajanjakson ajan Tšekin tasavaltaa sitovia, ja todennut, että tämä jäsenvaltio oli velvollinen noudattamaan kyseisissä päätöksissä asetettuja siirtovelvoitteita riippumatta muuntyyppisen avun antamisesta Helleenien tasavallalle ja Italian tasavallalle.

( 1 ) Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 22.9.2015 annettu neuvoston päätös (EU) 2015/1601 (EUVL 2015, L 248, s. 80). Tämän päätöksen pätevyys oli kyseessä yhdistetyissä asioissa C‑643/15 ja C‑647/15, Slovakia ja Unkari v. neuvosto; ks. myös lehdistötiedote nro 91/17.

( 2 ) Italian ja Kreikan hyväksi toteutettavien kansainvälistä suojelua koskevien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamisesta 14.9.2015 annettu neuvoston päätös (EU) 2015/1523 (EUVL 2015, L 239, s. 146).

( 3 ) Kummankin päätöksen 5 artiklan 2 kohta.

( 4 ) Kummankin päätöksen 5 artiklan 2 kohta.

( 5 ) Kummankin päätöksen 5 artiklan 4 ja 7 kohta.