Asia C-637/17

Cogeco Communications Inc.

vastaan

Sport TV Portugal SA ym.

(Ennakkoratkaisupyyntö – Tribunal Judicial da Comarca de Faro)

Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 28.3.2019

Ennakkoratkaisupyyntö – SEUT 102 artikla – Vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteet – Direktiivi 2014/104/EU – 9 artiklan 1 kohta – 10 artiklan 2–4 kohta – 21 ja 22 artikla – Jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettavat vahingonkorvauskanteet – Kansallisten päätösten vaikutukset – Vanhentumisajat – Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä – Ajallinen soveltaminen

Kilpailu – Unionin säännöt – Soveltaminen kansallisissa tuomioistuimissa – Kilpailusääntöjen rikkomisilla aiheutetun vahingon korvaamista koskeva kanne – Direktiivi 2014/104 – Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä – Ajallinen soveltamisala

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/104 21 ja 22 artikla)

(ks. 25–30 kohta)
Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Asiaan vaikuttavien unionin oikeutta koskevien näkökohtien määrittäminen – Kysymysten muotoileminen uudelleen

(SEUT 267 artikla)

(ks. 35 kohta)
Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Kielto – Välitön oikeusvaikutus – Yksityisten oikeus vaatia vahingonkorvausta – Menettely tätä oikeutta käytettäessä – Syy-yhteys – Kansallisen oikeuden soveltaminen – Edellytykset – Unionin oikeudessa myönnetyn oikeuden ja kansallisessa oikeusjärjestyksessä myönnetyn oikeuden käyttämistapojen vastaavuutta koskevan periaatteen noudattaminen – Unionin oikeuteen sisältyvän tehokkuusperiaatteen noudattaminen

(SEUT 102 artikla)

(ks. 38–44 kohta)
Määräävä markkina-asema – Väärinkäyttö – Kielto – Välitön oikeusvaikutus – Yksityisten oikeus vaatia vahingonkorvausta – Menettely tätä oikeutta käytettäessä – Vanhentumisajat – Kansallista säännöstöä kolmen vuoden vanhentumisajasta, jonka kulumista ei voida keskeyttää eikä katkaista, ei voida hyväksyä

(SEUT 102 artikla)

(ks. 45–55 kohta)
Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kysymykset, joilla ei ilmiselvästi ole merkitystä, ja hypoteettiset kysymykset, joihin ei voida antaa hyödyllistä vastausta – Kysymykset, joilla ei ole yhteyttä pääasian oikeudenkäynnin kohteeseen

(SEUT 267 artikla)

(ks. 57–60 kohta)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin ratkaisi 28.3.2019 antamallaan tuomiolla Cogeco Communications (C‑637/17) ennakkoratkaisupyynnön, joka koski tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, annettua direktiiviä 2014/104 ( 1 ), SEUT 102 artiklaa sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita. Pääasian oikeudenkäynti koskee korvausvaatimusta vahingosta, jonka Cogeco Communications Inc. katsoo kärsineensä kilpailun vastaisista toimista, joihin Sport TV Portugal SA on ryhtynyt. Kanne nostettiin 27.2.2015 kilpailuviranomaisen sellaisen päätöksen jälkeen, jolla Sport TV Portugalille määrättiin sakko määräävän markkina-aseman väärinkäyttämisestä vuosien 2006 ja 2011 välisenä aikana.

Pääasiassa sovellettavassa sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevassa Portugalin oikeudessa säädetään kuitenkin kolmen vuoden vanhentumisajasta, joka Sport TV Portugalin mukaan oli alkanut kulua siitä syystä, että Cogeco Communicationsilla oli käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot sen arvioimiseksi, oliko sillä oikeus vahingonkorvaukseen vai ei, joten nyt käsiteltävässä asiassa kanneoikeus oli vanhentunut. Direktiivissä 2014/104 on muun muassa säännöksiä kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin sovellettavista vanhentumisajoista, mutta direktiiviä ei ollut vielä saatettu osaksi Portugalin oikeusjärjestystä kanteen nostamisajankohtana. Koska asian ratkaisu riippuu siis direktiivin 2014/104 sovellettavuudesta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti sitä koskevan ennakkoratkaisupyynnön.

Unionin tuomioistuin totesi direktiivin 2014/104 ajallisesta soveltamisesta, että siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot ovat päättäneet, että niiden kansallisen oikeuden säännöksiä, joilla kyseisen direktiivin menettelysäännökset saatetaan osaksi kansallista oikeusjärjestystä, ei sovelleta vahingonkorvauskanteisiin, jotka on nostettu ennen kyseisten kansallisten säännösten voimaantuloa, kanteisiin, jotka on nostettu 26.12.2014 jälkeen mutta ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle säädetyn määräajan päättymistä, sovelletaan ainoastaan niitä kansallisia menettelysääntöjä, jotka olivat voimassa jo ennen kyseisen direktiivin täytäntöönpanoa. Tämä pätee siten vielä suuremmalla syyllä kansallisiin säännöksiin, joita jäsenvaltiot ovat antaneet direktiivin 2014/104 21 artiklan mukaisesti tämän direktiivin aineellisten säännösten noudattamiseksi, koska direktiivin 22 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, ettei tällaisia kansallisia säännöksiä ole sovellettava taannehtivasti. Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi, että direktiiviä 2014/104 on tulkittava siten, ettei sitä sovelleta pääasiassa.

Jos unioni ei ole antanut kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheutuneen vahingon korvaamista koskevaan vaateeseen sovellettavia säännöksiä, kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä on annettava määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä aiheutuvan vahingon korvaamisen vaatimista koskevan oikeuden käyttämiseen liittyvät tarkemmat säännöt, mukaan lukien vanhentumisaikoja koskevat säännökset, edellyttäen kuitenkin, että vastaavuusperiaatetta ja tehokkuusperiaatetta noudatetaan. Nämä säännöt eivät saa haitata SEUT 102 artiklan tehokasta soveltamista.

Tältä osin on otettava huomioon kilpailuoikeudellisten asioiden erityispiirteet ja erityisesti se seikka, että unionin kilpailuoikeuden rikkomisesta aiheutuvan vahingon korvaamista koskevien kanteiden nostaminen edellyttää lähtökohtaisesti monitahoista tosiseikkojen ja taloudellisten seikkojen analysointia.

Tehokkuusperiaatetta soveltaen unionin tuomioistuin katsoi, että jos vanhentumisaika, joka alkaa kulua ennen sellaisten menettelyjen päättymistä, joiden päätteeksi kansallinen kilpailuviranomainen tai muutoksenhakutuomioistuin antaa lopullisen päätöksen, on liian lyhyt näiden menettelyjen kestoaikaan nähden ja jos sen kulumista ei voida keskeyttää eikä katkaista tällaisten menettelyjen aikana, ei voida sulkea pois sitä, että vanhentumisaika kuluu loppuun jo ennen kyseisten menettelyjen päättymistä. Tällainen määräaika voi siten tehdä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi käyttää oikeutta nostaa vahingonkorvauskanteita, jotka perustuvat sellaiseen lopulliseen päätökseen, jossa unionin kilpailusääntöjä todetaan rikotun. Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi, että SEUT 102 artiklaa ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään tällaisesta vanhentumisajasta.

( 1 ) Tietyistä säännöistä, joita sovelletaan jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kilpailuoikeuden säännösten rikkomisen johdosta kansallisen lainsäädännön nojalla nostettuihin vahingonkorvauskanteisiin, 26.11.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/104/EU (EUVL 2014, L 349, s. 1; jäljempänä direktiivi 2014/104).