–

Powszechny Zakład Ubezpieczeń na Życie S.A., edustajinaan W. Boruń ja J. Wójcik, radcy prawni,

–

Prezes Urzędu Ochrony Konkurencji i Konsumentów, asiamiehenään B. Cebula, radca prawny,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään T. Christoforou, M. Farley, J. Szczodrowski ja F. van Schaik,

–

EFTAn valvontaviranomainen, asiamiehinään C. Zatschler, M. Sánchez Rydelski ja C. Simpson,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 50 artiklassa vahvistetun ne bis in idem ‑periaatteen ja perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 3 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Powszechny Zakład Ubezpieczeń na Życie S.A. (jäljempänä PZU Życie) ja Prezes Urzędu Ochrony Konkurencji i Konsumentów (kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja) ja joka koskee viimeksi mainitun päätöstä määrätä sille määräävän aseman väärinkäytön vuoksi sakko kansallisen kilpailuoikeuden nojalla ja sakko unionin kilpailuoikeuden nojalla.

3

Asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”[Unionin] kilpailusääntöjen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi kansallisten kilpailuviranomaisten osallistumista siihen on lisättävä. Tätä varten niillä on oltava valtuudet soveltaa [unionin] oikeutta.”

4

Tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä [EY] 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin, yritysten yhteenliittymien päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin, jotka saattavat vaikuttaa kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, niiden on myös sovellettava [EY] 81 artiklaa mainitunlaisiin sopimuksiin, päätöksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin. Jos jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä [EY] 82 artiklassa kiellettyihin väärinkäyttötapauksiin, niiden on myös sovellettava [EY] 82 artiklaa.”

5

Kyseisen asetuksen 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten toimivalta”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisilla on toimivalta soveltaa [EY] 81 ja [EY] 82 artiklaa yksittäisissä asioissa. Toimiessaan omasta aloitteestaan tai kantelun perusteella ne voivat tässä tarkoituksessa tehdä seuraavat päätökset:

– –

Jos viranomaiset katsovat hallussaan olevien tietojen perusteella, että kiellon edellyttämät perusteet eivät täyty, ne voivat myös päättää, ettei niiden ole syytä toteuttaa toimenpiteitä.”

6

Saman asetuksen 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö”, säädetään seuraavaa:

”1.   Komissio ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset soveltavat [unionin] kilpailusääntöjä tiiviissä yhteistyössä.

– –

3.   Kun jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset toimivat [EY] 81 ja [EY] 82 artiklan nojalla, niiden on ilmoitettava asiasta komissiolle kirjallisesti ennen ensimmäisen virallisen tutkintatoimenpiteen aloittamista tai viipymättä kyseisen toimenpiteen aloittamisen jälkeen. Tämä ilmoitus voidaan toimittaa myös muiden jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisille.

– –”

7

Asetuksen N:o 1/2003 16 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kun kansalliset tuomioistuimet antavat ratkaisuja [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan nojalla sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa. Niiden on myös vältettävä tekemästä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa päätöksen kanssa, jota komissio harkitsee jo käynnistämässään menettelyssä. Kansallinen tuomioistuin voi tässä tarkoituksessa arvioida, onko sen käsittely keskeytettävä. Tämä velvoite ei vaikuta [EY] 234 artiklan mukaisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin.

2.   Kun jäsenvaltioiden kilpailuviranomaiset antavat [EY] 81 tai [EY] 82 artiklan nojalla ratkaisuja sopimuksista, päätöksistä tai menettelytavoista, joista komissio on jo tehnyt päätöksen, ne eivät voi tehdä päätöksiä, jotka olisivat ristiriidassa komission tekemän päätöksen kanssa.”

8

Kilpailun ja kuluttajien suojaamisesta 15.12.2000 annetun lain (Ustawa o ochronie konkurencji i konsumentów; Dz. U. 2000, nro 122, järjestysnumero 1319; jäljempänä kilpailu- ja kuluttajansuojalaki) 8 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Yhden tai useamman yrityksen harjoittama määräävän markkina-aseman väärinkäyttö kulloinkin kyseessä olevilla markkinoilla on kielletty.”

9

Kilpailu- ja kuluttajansuojalain 101 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja voi määrätä päätöksellä elinkeinonharjoittajalle sakon, jonka määrä ei saa ylittää 10:tä prosenttia tuloista, jotka elinkeinonharjoittaja on saanut sakon määräämistä edeltävänä tilikautena, jos kyseinen elinkeinonharjoittaja on, myös tuottamuksellisesti

– –”

10

Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja katsoi 25.10.2007 tekemällään päätöksellä, että ajanjaksolla, joka alkoi 1.4.2001 ja päättyi tämän päätöksen tekopäivänä, PZU Życie oli käyttänyt väärin määräävää asemaansa työntekijöiden ryhmähenkivakuutusten markkinoilla Puolassa ja näin ollen rikkonut kilpailu- ja kuluttajansuojalain 8 §:ää.

11

Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja katsoi myös, että väärinkäytön muodostava käytäntö saattoi vaikuttaa kielteisesti ulkomaisten vakuutuksenantajien mahdollisuuteen tulla Puolan markkinoille ja näin ollen vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Hän katsoi siis, että PZU Życie oli kansallisen lainsäädännön lisäksi rikkonut EY 82 artiklaa.

12

Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja määräsi PZU Życielle sakon, jonka kokonaismäärä oli 50381080 Puolan zlotya (PLN) (n. 11697000 euroa), joka sisältää yhtäältä 33022892,77 PLN:n (n. 7664000 euron) suuruisen sakon kansallisen kilpailuoikeuden säännösten rikkomisesta ajanjaksolla 1.5.2001–25.10.2007 ja toisaalta 17358187,23 PLN:n (n. 4033000 euron) suuruisen sakon EY 82 artiklan rikkomisesta ajanjaksolla, joka alkoi 1.5.2004 eli päivänä, jona Puolan tasavalta liittyi unioniin, ja päättyi 25.10.2007.

13

Sąd Okręgowy w Warszawie – Sąd Ochrony Konkurencji i Konsumentów (Varsovan alueellinen tuomioistuin – kilpailu- ja kuluttajansuoja-asioiden tuomioistuin, Puola) hylkäsi 28.3.2014 antamallaan tuomiolla kanteen, jonka PZU Życie oli nostanut 25.10.2007 tehdystä päätöksestä. Tämä tuomio vahvistettiin Sąd Apelacyjny w Warszawien (Varsovan ylioikeus, Puola) 17.9.2015 antamalla tuomiolla.

14

PZU Życie teki tästä päätöksestä kassaatiovalituksen Sąd Najwyższyyn (ylin tuomioistuin, Puola) vedoten perusoikeuskirjan 50 artiklassa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn, Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) seitsemännen lisäpöytäkirjan 4 artiklassa vahvistetun ne bis in idem ‑periaatteen loukkaamiseen. Pääasian kantaja väittää, että sille on määrätty kaksinkertainen seuraamus unionin oikeuden rikkomisesta, eli ensinnäkin suoraan EY 82 artiklan nojalla, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1/2003 5 artiklan kanssa, ja toiseksi välillisesti kansallisen kilpailuoikeuden nojalla.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että ne bis in idem ‑periaate on erittäin tärkeä demokraattisessa oikeusvaltiossa ja siinä kielletään saman henkilön tuomitseminen kaksi kertaa ja rangaistuksen määrääminen kahdesti samalle henkilölle samasta teosta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että pääasia koskee lähinnä kysymystä siitä, missä tilanteessa samassa asiassa voidaan antaa toinen tuomio tai määrätä toinen seuraamus kilpailuoikeuden rikkomisesta sovellettaessa ne bis in idem ‑periaatetta.

16

Se korostaa ensimmäiseksi, että 10.2.2009 antamassaan tuomiossa Sergey Zolotukhin v. Venäjä (CE:ECHR:2009:0210JUD001493903, 78–82 kohta) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että tätä periaatetta sovelletaan silloin, kun tosiseikat ovat samat, eikä silloin, kun kyse on samasta rikkomisesta. Tästä oikeuskäytännöstä seuraa sen mukaan, että seuraamusten määrääminen – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – samalle henkilölle kahteen otteeseen samasta kilpailua rajoittavasta toiminnasta loukkaa ne bis in idem ‑periaatetta. Sen mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on noudatettu samaa lähestymistapaa muilla aloilla kuin kilpailuoikeuden alalla; tällaisista ratkaisuista esimerkkejä ovat 5.5.1966 annettu tuomio Gutmann v. komissio (18/65 ja 35/65, EU:C:1966:24) ja 9.3.2006 annettu tuomio Van Esbroeck (C-436/04, EU:C:2006:165).

17

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että unionin tuomioistuin on kilpailuasioita koskevassa oikeuskäytännössään sen sijaan todennut, että ne bis in idem ‑periaatetta sovelletaan kolmen seuraavan edellytyksen täyttyessä: tosiseikkojen, sääntöjen rikkojan ja suojellun oikeudellisen intressin on oltava samat. Erityisesti kun kyse on tosiseikkojen samuudesta, unionin tuomioistuin totesi14.2.2012 antamassaan tuomiossa Toshiba Corporation ym. (C-17/10, EU:C:2012:72, 99 kohta), että samuutta on arvioitava paitsi yrityksen menettelyn myös sen ajanjakson ja alueen perusteella, joihin menettely on vaikuttanut.

18

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuimen lähestymistapa kilpailuasioissa on erilainen kuin muilla unionin oikeuden aloilla. Kilpailun alalla unionin tuomioistuin nimittäin edellyttää sen lisäksi, että tosiseikkojen ja sääntöjen rikkojan on oltava samat, myös sitä, että suojellun oikeudellisen intressin on oltava sama. Tällä lisäedellytyksellä rajoitetaan ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisalaa. Se johtaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan nyt käsiteltävässä asiassa siihen toteamukseen, ettei tätä periaatetta ole loukattu.

19

Kyseinen tuomioistuin pohtii näin ollen ne bis in idem ‑periaatteen ulottuvuutta, kun otetaan huomioon se, että sen on sovellettava sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen että perusoikeuskirjan määräyksiä. Se pohtii lisäksi sitä, onko unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka liittyy tämän periaatteen soveltamiseen kilpailun alalla, perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukainen, sillä tässä oikeuskäytännössä taataan suppeampi suoja kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

20

Kolmanneksi siltä varalta, että unionin tuomioistuin vahvistaa, että suojellun oikeudellisen intressin samuus on ne bis in idem ‑periaatteen soveltamisen lisäedellytys, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko 13.2.1969 annettua tuomiota Wilhelm ym. (14/68, EU:C:1969:4), joka on annettu asiassa, jossa ei kyseenalaisteta ne bis in idem ‑periaatetta, tulkittava siten, että unionin kilpailuoikeudella ja kansallisella kilpailuoikeudella suojellaan samaa oikeudellista intressiä. Tämä monitulkintaisuus ilmenee myös 14.2.2012 annetusta tuomiosta Toshiba Corporation ym. (C-17/10, EU:C:2012:72, 81 ja 98 kohta), jota voidaan kuitenkin tulkita siten, että molemmissa lainsäädännöissä suojataan samaa oikeudellista intressiä. Tämä kysymys, jota ei ole vielä ratkaistu, on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ratkaisevan tärkeä pääasian ratkaisemiseksi, kun otetaan huomioon, että pääasiassa tosiseikat ovat samat molempien rikkomisten osalta ja että samassa menettelyssä on sovellettu samanaikaisesti unionin oikeuden ja kansallisen oikeuden vastaavia säännöksiä.

21

Näissä olosuhteissa Sąd Najwyższy päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

Ennakkoratkaisukysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallinen kilpailuviranomainen määrää yritykselle yhdessä ja samassa päätöksessä sakon kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisesta ja sakon EY 82 artiklan rikkomisesta.

23

Asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan, että unionin kilpailusääntöjen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi kansallisten kilpailuviranomaisten osallistumista siihen on lisättävä antamalla niille valtuudet soveltaa unionin oikeutta.

24

Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti on niin, että jos jäsenvaltion kilpailuviranomaiset soveltavat kansallista kilpailulainsäädäntöä EY 82 artiklassa kiellettyihin väärinkäyttötapauksiin, niiden on myös sovellettava tätä artiklaa.

25

Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että unionin kilpailuoikeutta ja kansallista kilpailuoikeutta sovelletaan rinnakkain. Kilpailua rajoittavia menettelytapoja tarkastellaan eurooppalaisissa ja kansallisissa kilpailusäännöissä eri näkökulmista, eikä niiden soveltamisala ole sama (tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym., C-17/10, EU:C:2012:72, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Tästä seuraa, että tilanteessa, jossa komissio ei ole aloittanut menettelyä tehdäkseen päätöksen asetuksen N:o 1/2003 III luvun nojalla, kun kansallinen kilpailuviranomainen soveltaa kansallisen kilpailuoikeuden säännöksiä, joilla kielletään yrityksen yksipuolinen toiminta, joka on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan EY 82 artiklassa tarkoitetulla tavalla, kyseisen 3 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaan sen kanssa rinnakkain on sovellettava myös EY 82 artiklaa (ks. analogisesti EY 81 artiklan osalta tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym., C-17/10, EU:C:2012:72, 77 ja 78 kohta).

27

Asetuksen N:o 1/2003 5 artiklassa selvennetään, että jäsenvaltion kilpailuviranomainen, jolla on toimivalta soveltaa EY 82 artiklaa, voi määrätä sakkoja, uhkasakkoja taikka muita kansallisessa oikeudessa säädettyjä seuraamuksia.

28

Unionin tuomioistuin on todennut tästä, että kilpailuoikeudellisissa menettelyissä, joiden tarkoituksena on sakkojen määrääminen, on noudatettava ne bis in idem ‑periaatetta. Kyseinen periaate estää kilpailuasioissa toteamasta uudelleen, että yritys on syyllistynyt sellaiseen kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, tai ryhtymästä sitä kohtaan uudelleen toimenpiteisiin sellaisen kilpailunvastaisen käyttäytymisen perusteella, josta sille on jo määrätty seuraamus tai jonka osalta on todettu, että se ei ole vastuussa siitä, sellaisella aiemmalla ratkaisulla, johon ei enää voida hakea muutosta (tuomio 14.2.2012, Toshiba Corporation ym., C-17/10, EU:C:2012:72, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä siis ilmenee, että ne bis in idem ‑periaatteen tarkoituksena on estää se, että yrityksen osalta ”todetaan uudelleen, että yritys on syyllistynyt kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen, tai ryhdytään sitä kohtaan uudelleen toimenpiteisiin”, mikä edellyttää sitä, että tämän yrityksen on todettu syyllistyneen kilpailunvastaiseen käyttäytymiseen tai sen osalta on todettu, että se ei ole vastuussa siitä, sellaisella aiemmalla ratkaisulla, johon ei enää voida hakea muutosta.

30

Tätä ne bis in idem ‑periaatteen tulkintaa tukee perusoikeuskirjan 50 artiklan sanamuoto ja tämän periaatteen tarkoitus.

31

Perusoikeuskirjan 50 artiklan sanamuodon osalta on todettava, että siinä määrätään, että ”ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo unionissa lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi lain mukaisesti”.

32

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 21 kohdassa, tämä artikla koskee näin nimenomaan aineellisesti samaan tekoon liittyvän menettelyn, jossa on annettu lopullinen ratkaisu, toistamista. Tilanteessa, jossa asetuksen N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen mukaisesti kansallinen kilpailuviranomainen soveltaa rinnakkain kansallista kilpailuoikeutta ja EY 82 artiklaa, tällaista menettelyn toistamista ei nimenomaan tapahdu.

33

Toiseksi ne bis in idem ‑periaatteen tarkoituksesta on huomattava, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 18 kohdassa, että läheisesti res judicata ‑periaatteeseen liittyvänä periaatteena sen tarkoituksena on varmistaa oikeusvarmuus ja yhdenvertaisuus, ja sillä varmistetaan, että kun kyseistä henkilöä on syytetty ja mahdollisesti rangaistu, hänellä on varmuus siitä, ettei häntä vastaan tulla käymään uudelleen menettelyä samasta rikkomisesta.

34

Suojaa, jota ne bis in idem ‑periaatteen tarkoituksena on tarjota uudelta menettelyltä, joka johtaa rangaistuksen määräämiseen, ei siis sovelleta tilanteessa, jossa yhdessä ja samassa päätöksessä sovelletaan rinnakkain kansallista kilpailuoikeutta ja unionin kilpailuoikeutta.

35

Tästä seuraa, kuten kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja, Puolan hallitus, komissio ja EFTAn valvontaviranomainen ovat korostaneet huomautuksissaan, että ne bis in idem ‑periaatetta ei voida soveltaa pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kansallinen kilpailuviranomainen soveltaa asetuksen N:o 1/2003 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti rinnakkain kansallista kilpailuoikeutta ja unionin kilpailusääntöjä ja määrää tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti yritykselle seuraamuksia määräämällä yhdessä ainoassa päätöksessä sakon kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisesta ja sakon unionin kilpailusääntöjen rikkomisesta.

36

On kuitenkin täsmennettävä, että tilanteessa, jossa viimeksi mainitun säännöksen mukaisesti kansallinen kilpailuviranomainen päättää määrätä sakon EY 82 artiklan rikkomisesta, kyseisen viranomaisen on käytettävä toimivaltaansa unionin oikeutta noudattaen.

37

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä käy nimittäin ilmi, että silloin kun unionin lainsäädännössä ei ole erityisiä säännöksiä tämän lainsäädännön rikkomisesta määrättävistä seuraamuksista tai kun siinä viitataan tältä osin kansallisiin lakeihin, asetuksiin tai hallinnollisiin määräyksiin, EY 10 artiklassa asetetaan jäsenvaltiolle velvollisuus toteuttaa kaikki sellaiset toimenpiteet, joilla voidaan turvata unionin oikeuden ulottuvuus ja tehokkuus. Vaikka jäsenvaltiot voivat itse valita määrättävät seuraamukset, niiden on huolehdittava erityisesti siitä, että unionin oikeuden rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia koskevat sellaiset aineelliset ja menettelylliset edellytykset, jotka vastaavat niitä edellytyksiä, joita sovelletaan luonteeltaan ja vakavuudeltaan vastaaviin kansallisen oikeuden rikkomisiin, ja joiden johdosta seuraamukset ovat joka tapauksessa oikeasuhteisia (ks. analogisesti tuomio 10.7.1990, Hansen, C-326/88, EU:C:1990:291, 17 kohta).

38

Kuten EFTAn valvontaviranomainen väittää huomautuksissaan, jos yhdessä ainoassa päätöksessä kansallinen kilpailuviranomainen määrää kaksi sakkoa, joista yhden kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisesta ja toisen EY 82 artiklan rikkomisesta, kyseisen viranomaisen on varmistettava, että sakot yhdessä tarkasteltuina ovat oikeassa suhteessa rikkomisen luonteeseen nähden, minkä tarkastaminen pääasiassa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä.

39

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksiin on vastattava siten, että perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että kansallinen kilpailuviranomainen määrää yritykselle yhdessä ja samassa päätöksessä sakon kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisesta ja sakon EY 82 artiklan rikkomisesta. Tällaisessa tilanteessa kansallisen kilpailuviranomaisen on kuitenkin varmistettava, että sakot yhdessä tarkasteltuina ovat oikeassa suhteessa rikkomisen luonteeseen nähden.

40

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklassa vahvistettua ne bis in idem ‑periaatetta on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että kansallinen kilpailuviranomainen määrää yritykselle yhdessä ja samassa päätöksessä sakon kansallisen kilpailuoikeuden rikkomisesta ja sakon EY 82 artiklan rikkomisesta. Tällaisessa tilanteessa kansallisen kilpailuviranomaisen on kuitenkin varmistettava, että sakot yhdessä tarkasteltuina ovat oikeassa suhteessa rikkomisen luonteeseen nähden.