1

Tšekin tasavalta vaatii kanteellaan ensisijaisesti aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY muuttamisesta 17.5.2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/853 (EUVL 2017, L 137, s. 22; jäljempänä riidanalainen direktiivi) kumoamista ja toissijaisesti kyseisen direktiivin 1 artiklan 6, 7 ja 19 alakohdan osittaista kumoamista.

2

Aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18.6.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY (EYVL 1991, L 256, s. 51) johdanto-osan ensimmäisessä–viidennessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”perustamissopimuksen 8 a artiklassa määrätään, että sisämarkkinat on toteutettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1992; sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus taataan perustamissopimuksen määräysten mukaisesti,

Fontainebleaussa 25 ja 26 päivänä kesäkuuta 1984 pitämässään kokouksessa Eurooppa-neuvosto on ottanut päämääräkseen kaikkien poliisi- ja tullimuodollisuuksien poistamisen yhteisön sisäisiltä rajoilta,

kaiken valvonnan ja kaikkien muodollisuuksien poistaminen yhteisön sisäisiltä rajoilta edellyttää tiettyjen perusedellytysten täyttymistä; komissio on todennut ’valkoisessa kirjassa – Sisämarkkinoiden toteutuminen’, että kuljetettavien tavaroiden ja henkilöiden turvallisuus edellyttää muun muassa aseita koskevien lainsäädäntöjen lähentämistä,

aseiden hallussapidon valvonnan poistaminen yhteisön sisäisiltä rajoilta edellyttää tehokasta sääntelyä, joka mahdollistaa [ampuma-aseiden] hankinnan ja hallussapidon sekä niiden toiseen jäsenmaahan siirtämisen valvonnan jäsenvaltioissa; näin ollen järjestelmällinen valvonta on poistettava yhteisön sisäisiltä rajoilta,

tämä sääntely lisää jäsenvaltioiden välistä keskinäistä luottamusta henkilöiden turvallisuuden takaamisen alalla siinä määrin kuin se perustuu osittain yhdenmukaistettuihin lainsäädäntöihin; tätä tarkoitusta varten olisi säädettävä luokituksesta niiden [ampuma-aseiden] osalta, joiden hankinta ja hallussapito on kielletty yksityishenkilöiltä tai edellyttää lupaa tai ilmoitusta”.

3

Direktiivin 91/477 liitteessä I olevassa II osassa säädetään A , B , C ja D luokan ampuma-aseista. Kyseisen direktiivin 6 artiklassa lähtökohtaisesti kielletään A luokkaan kuuluvien aseiden hankinta ja hallussapito, sen 7 artiklassa asetetaan velvollisuus hankkia lupa B luokkaan kuuluville aseille ja sen 8 artiklassa asetetaan velvollisuus tehdä ilmoitus C luokkaan kuuluvista aseista. Mainitun direktiivin 5 artiklassa määritellään edellytykset, jotka henkilöiden, jotka haluavat hankkia tai pitää hallussaan ampuma-aseita, on täytettävä, ja direktiivin 91/477 3 lukuun kuuluvissa 11–14 artiklassa määritetään aseiden liikkuvuutta jäsenvaltioissa koskevat säännöt.

4

Direktiiviä 91/477 muutettiin kyseisen direktiivin muuttamisesta 21.5.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/51/EY (EUVL 2008, L 179, s. 5) erityisesti kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan pöytäkirjan, joka allekirjoitettiin Euroopan yhteisön puolesta 16.1.2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/748/EY (EYVL 2001, L 280, s. 5) nojalla 16.1.2002, saattamiseksi osaksi unionin oikeutta.

5

Tehtyihin muutoksiin kuuluu ampuma-aseiden merkitsemistä ja rekisteriin kirjaamista koskevien yksityiskohtaisten vaatimusten vahvistaminen direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/51, 4 artiklassa ja ampuma-aseiden deaktivointiin sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistaminen kyseisen direktiivin, sellaisena kuin se on muutettuna, liitteessä I olevan III osan toisessa kohdassa. Direktiivillä 2008/51 direktiivin 91/477 17 artiklaan lisättiin myös komissiolla oleva velvollisuus antaa viimeistään 28.7.2015 Euroopan parlamentille ja Euroopan unionin neuvostolle kertomus ja tarvittaessa ehdotuksia kyseisen direktiivin soveltamisen tuloksista.

6

Tältä pohjalta 21.10.2013 annettiin komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille – Ampuma-aseet ja EU:n sisäinen turvallisuus: kansalaisten suojelu ja laittoman kaupan estäminen (COM(2013) 716 final); siinä kuvataan eräitä ongelmia, joita ampuma-aseet aiheuttavat unionissa, ja ilmoitetaan useiden tutkimusten toteuttamisesta ja kyseessä olevien toimijoiden kuulemisesta, minkä jälkeen annetaan tarvittaessa säädösehdotus.

7

Komissio saattoi direktiivin 91/477 täytäntöönpanoa koskevan tutkimuksensa päätöksen julkaisemalla 18.11.2015 annetun komission kertomuksen neuvostolle ja Euroopan parlamentille – REFIT-arviointi direktiivistä 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/51 (COM(2015)751 final) (jäljempänä REFIT-arviointi), ja se liitti kyseiseen kertomukseen 18.11.2015 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 91/477 muuttamisesta; kyseiseen ehdotukseen sisältyivät perustelut, ja siitä tuli riidanalainen direktiivi.

8

Riidanalaisen direktiivin johdanto-osan 1, 2, 6, 9, 15, 20, 21, 23, 27, 33 ja 36 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

– –

– –

– –

– –

– –

9

Riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 6 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Korvataan 5 ja 6 artikla seuraavasti:

’5 artikla

– –

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että B luokkaan kuuluvan ampuma-aseen hankinta- ja hallussapitolupa peruutetaan, jos havaitaan, että henkilöllä, jolle mainittu lupa on myönnetty, on hallussaan latauslaite, joka sopii asennettavaksi keskisytytteisiin itselataaviin kertatuliaseisiin tai lippaallisiin kertatuliaseisiin ja jonka

paitsi jos kyseiselle henkilölle on myönnetty lupa 6 artiklan mukaisesti tai hänelle on myönnetty lupa, joka on vahvistettu tai uudistettu taikka jota on jatkettu 7 artiklan 4 a kohdan mukaisesti.

– –

6 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kieltääkseen A luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden, olennaisten osien ja ampumatarvikkeiden hankinnan ja hallussapidon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 2 kohdan soveltamista. Niiden on varmistettava, että kyseisen kiellon vastaisesti laittomasti hallussa pidetyt ampuma-aseet, olennaiset osat ja ampumatarvikkeet takavarikoidaan.

2.   Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat kriittisen infrastruktuurin, kauppamerenkulun, arvokuljetusten ja arkaluonteisten kohteiden turvallisuuden suojelemiseksi sekä kansalliseen puolustukseen, koulutukseen, kulttuuriin, tutkimukseen ja historiaan liittyvissä tarkoituksissa ja rajoittamatta 1 kohdan soveltamista myöntää poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustellulla tavalla yksittäistapauksissa lupia A luokkaan kuuluville ampuma-aseille, olennaisille osille ja ampumatarvikkeille, jos yleinen turvallisuus ja yleinen järjestys eivät vaarannu.

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää antaa keräilijöille yksittäisissä erityistapauksissa poikkeuksellisesti ja asianmukaisesti perustellulla tavalla luvan hankkia ja pitää hallussaan A luokkaan kuuluvia ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita tiukkojen turvallisuusehtojen mukaisesti ja sillä edellytyksellä, että toimivaltaisille kansallisille viranomaisille osoitetaan, että käytössä on toimenpiteet kaikenlaisten yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvien riskien huomioon ottamiseksi ja että asianomaisia ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita säilytetään turvallisuusjärjestelyin, jotka ovat oikeassa suhteessa tällaisten esineiden luvattomaan saantiin liittyviin riskeihin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti luvan saaneet keräilijät ovat tunnistettavissa 4 artiklassa tarkoitetuissa arkistointijärjestelmissä. Tällaisten luvan saaneiden keräilijöiden on pidettävä rekisteriä kaikista hallussaan olevista A luokkaan kuuluvista ampuma-aseista, ja toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla on oltava pääsy siihen. Jäsenvaltioiden on toteutettava tällaisten luvan saaneiden keräilijöiden asianmukainen seurantajärjestelmä ottaen huomioon kaikki asian kannalta merkitykselliset tekijät.

4.   Jäsenvaltiot voivat antaa asekauppiaille tai -välittäjille näiden ammatillista toimintaa varten luvan hankkia, valmistaa, deaktivoida, korjata, toimittaa, siirtää ja pitää hallussaan A luokkaan kuuluvia ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita tiukkojen turvallisuusehtojen mukaisesti.

5.   Jäsenvaltiot voivat antaa museoille luvan hankkia ja pitää hallussaan A luokkaan kuuluvia ampuma-aseita, olennaisia osia ja ampumatarvikkeita tiukkojen turvallisuusehtojen mukaisesti.

6.   Jäsenvaltiot voivat antaa urheiluampujille luvan hankkia ja pitää hallussaan A luokan 6 tai 7 kohtaan kuuluvia itselataavia kertatuliaseita seuraavin edellytyksin:

A luokan 6 kohtaan kuuluvien ampuma-aseiden osalta jäsenvaltiot, joissa on yleiseen asevelvollisuuteen perustuva sotilasjärjestelmä ja joissa on 50 viime vuoden ajan ollut käytössä järjestelmä, jossa sotilasampuma-aseita siirretään armeijasta sotilaalliset velvoitteensa täytettyään poistuville henkilöille, voivat myöntää kyseisille henkilöille luvan pitää urheiluampujan ominaisuudessa hallussaan yksi pakollisen asepalveluksen aikana käytetty ampuma-ase. Asianomaisen julkisen viranomaisen on muunnettava kyseiset ampuma-aseet itselataaviksi kertatuliaseiksi ja säännöllisesti tarkastettava, että tällaisia ampuma-aseita käyttävät henkilöt eivät aiheuta vaaraa yleiselle turvallisuudelle. Tällöin sovelletaan ensimmäisen alakohdan a, b ja c kohdassa annettuja säännöksiä.

7.   Tämän artiklan nojalla myönnettyjä lupia on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ja vähintään joka viides vuosi.’”

10

Mainitun direktiivin 1 artiklan 7 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

– –

11

Riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 13 alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Muutetaan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti:

– –

12

Riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 19 alakohdalla muutetaan direktiivin 91/477 liitteessä I olevaa II osaa seuraavasti:

”– –

– –

– –”

13

Paremmasta lainsäädännöstä 13.4.2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen (EUVL 2016, L 123, s. 1; jäljempänä toimielinten sopimus) 12–18 kohta koskevat vaikutustenarviointeja, ja sen 12–15 kohdassa todetaan seuraavaa:

14

Tšekin tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin

15

Parlamentti ja ensisijaisesti neuvosto vaativat, että unionin tuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Tšekin tasavallan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Neuvosto vaatii toissijaisesti siinä tilanteessa, että unionin tuomioistuin kumoaisi riidanalaisen direktiivin, että unionin tuomioistuin määrää, että kyseisen direktiivin vaikutukset pysytetään voimassa riittävän pitkän ajan tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi.

16

Unionin tuomioistuimen presidentin 5.1.2018 tekemällä päätöksellä Unkari ja Puolan tasavalta hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan Tšekin tasavallan vaatimuksia.

17

Unionin tuomioistuimen presidentin samana päivänä tekemällä päätöksellä Ranskan tasavalta ja komissio hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan parlamentin ja neuvoston vaatimuksia.

18

Tšekin tasavalta teki nyt käsiteltävän kanteen nostaessaan myös välitoimihakemuksen, jossa se vaati unionin tuomioistuinta määräämään riidanalaisen direktiivin täytäntöönpanon lykättäväksi.

19

Unionin tuomioistuimen varapresidentti hylkäsi kyseisen välitoimihakemuksen 27.2.2018 annetulla määräyksellä Tšekin tasavalta v. parlamentti ja neuvosto (C-482/17 R, ei julkaistu, EU:C:2018:119), koska Tšekin tasavalta ei ollut osoittanut, että kiireellisyyttä koskeva edellytys oli täyttynyt, ja päätti, että kyseiseen menettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

20

Tšekin tasavalta esittää vaatimustensa tueksi neljä kanneperustetta, joista ensimmäinen perustuu annetun toimivallan periaatteen, toinen suhteellisuusperiaatteen, kolmas oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden ja neljäs syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen.

21

Tšekin tasavalta väittää ensimmäisessä kanneperusteessaan, että vaikka direktiivillä 91/477 pyritään yhdenmukaistamaan ampuma-aseiden hankintaa ja hallussapitoa koskevat eriävät kansalliset säännöt sisämarkkinoiden esteiden poistamiseksi, tästä ei ole kyse riidanalaisen direktiivin tapauksessa. Kyseisen direktiivin sisällöstä ja perusteluista näet ilmenee, että sen tavoitteina on yksinomaan yleisen turvallisuuden korkeamman tason varmistaminen suhteessa terrorismin ja muiden rikollisuuden muotojen uhkaan. Riidanalaisen direktiivin perusteluista ilmenee erityisesti, ettei sitä ole perusteltu olemassa olevilla esteillä eikä sisämarkkinoiden toimintaan kohdistuvien esteiden vaaroilla, vaan sitä on perusteltu yksinomaan sen ehkäisemisellä, että ampuma-aseita käytetään väärin rikollisiin tarkoituksiin tai terrorismiin.

22

Tšekin tasavalta katsoo näin ollen, että SEUT 114 artikla ei voi olla asianmukainen oikeusperusta riidanalaisen direktiivin antamiselle. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä näet ilmenee, että tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisen on oltava kyseisen artiklan perusteella annetun unionin lainsäädännön pääasiallinen tavoite, ja mahdollisten muiden tavoitteiden on oltava ainoastaan liitännäisiä. Kielto, joka koskee tiettyjen itselataavien kertatuliaseiden ja niiden latauslaitteiden hallussapitoa ja joka muodostaa riidanalaisen direktiivin keskeisen uutuuden, ei liity komission yksilöimiin sisämarkkinoiden toimintaa koskeviin yksittäisiin puutteisiin.

23

Perussopimuksissa ei Tšekin tasavallan mukaan ole myöskään tällä hetkellä oikeusperustaa, joka mahdollistaa tällaisen kieltotoimenpiteen hyväksymisen. Rikollisuuden ja terrorismin torjunnan alalla yhdenmukaistaminen on näet suljettu nimenomaisesti pois SEUT 84 artiklassa. Tämä ilmenee myös SEU 4 artiklan 2 kohdasta, jonka nojalla yksinomaan jäsenvaltiot vastaavat kansallisesta turvallisuudesta niiden alueella, ja niillä on oltava mahdollisuus varmistaa yleisen järjestyksen ylläpitäminen kyseisellä alueella. Unioni on siis ylittänyt toimivaltansa ja rikkonut SEU 5 artiklan 2 kohtaa antaessaan riidanalaisen direktiivin.

24

Tšekin tasavalta korostaa, ettei se kyseenalaista unionin lainsäätäjän oikeutta muuttaa voimassa olevia direktiivejä. Tällaisten direktiivien muutokset on kuitenkin toteutettava niiden tavoitteita vastaavan oikeusperustan nojalla ja unionin toimivallan rajoissa, eikä voida toteuttaa toimenpiteitä, jotka eivät olisi voineet sisältyä alkuperäiseen tekstiin, jotka eivät perustu omaan oikeusperustaansa ja jotka ylittävät unionin toimivallan.

25

Unkari tukee Tšekin tasavallan argumentaatiota ja toteaa vielä, että vaikka muutossäännöstön oikeusperustan määrittämiseksi on tutkittava kokonaisuudessaan se toimi, jonka osan kyseessä oleva säännöstö muodostaa, tästä ei kuitenkaan seuraa, että muutostoimen oikeusperusta on vahvistettava ottamalla huomioon ainoastaan muutetun toimen tarkoitukset ja sisältö. Tämän johdosta näet unionin lainsäätäjä voisi poiketa perussopimuksissa määrätyistä menettelysäännöistä, kuten äänestyksessä tarvittavasta määräenemmistöstä tai yksimielisyydestä, ja – kuten nyt esillä olevassa asiassa – kiertää annetun toimivallan periaatteen.

26

Nyt käsiteltävässä asiassa on Unkarin mukaan niin, että vaikka olisi katsottava, että – kun otetaan huomioon direktiivin 91/477 alkuperäiset tavoitteet – riidanalaisen direktiivin kohde ei poikkea täysin niistä tavoitteista, joihin SEUT 114 artiklalla pyritään, kyseiset tavoitteet ovat myös riidanalaisen direktiivin osalta enintään liitännäisiä mainittuun direktiiviin sisältyvien muutosten pääasialliseen tavoitteeseen eli rikollisuuden ehkäisemiseen nähden. SEUT 114 artiklaa ei näin ollen voida käyttää kyseisen direktiivin oikeusperustana.

27

Myös Puolan tasavalta tukee Tšekin tasavallan argumentaatiota ja toteaa vielä, että annetun toimivallan periaatteen olennainen tarkoitus kyseenalaistetaan, kun unionin toimea koskeva muutos toteutetaan tällaisen toimen antamiseksi alun perin käytetyn oikeusperustan perusteella näin tehdyn muutoksen tavoitteesta ja sisällöstä riippumatta.

28

Puolan tasavalta väittää lisäksi, että ainoastaan ampumatarvikkeet, eivätkä ampuma-aseet, ovat unionin oikeuden kannalta vaarallisia tavaroita, joten ampuma-aseiden väitetyn vaarallisuuden perusteella ei voida esittää mitään argumenttia sellaisten toimenpiteiden perustelemiseksi, joilla kielletään tiettyjen ampuma-aseiden kaupan pitäminen tai yhdenmukaistetaan niiden hankintaa, hallussapitoa ja sisämarkkinoilla liikkumista koskevat edellytykset.

29

Lisäksi kielto pitää kaupan määrättyjä ampuma-aseiden luokkia ei Puolan tasavallan mukaan helpota sisämarkkinoiden toimintaa. Riidanalaisesta direktiivistä ilmenee sitä vastoin uusia sisämarkkinoiden toiminnan esteitä, koska siinä ei ole yhdenmukaistettu ajankohtaa, josta alkaen ampuma-aseita pidetään antiikkiaseina, ja koska siinä on otettu käyttöön paitsi uusia moniselitteisiä määritelmiä, myös sääntöjä, jotka sisältävät seikkoja, jotka voivat johtaa erilaiseen täytäntöönpanoon jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa.

30

Parlamentti ja neuvosto, joita Ranskan tasavalta ja komissio tukevat, riitauttavat Tšekin tasavallan argumentaation sekä Unkarin ja Puolan tasavallan sen tueksi esittämät argumentaatiot.

31

Aluksi on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että unionin toimen oikeusperustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö. Jos kyseessä olevaa tointa tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai määrääväksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen, on käytettävä yhtä ainoaa oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää (tuomio 23.1.2018, Buhagiar ym., C-267/16, EU:C:2018:26, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että asianmukaisen oikeusperustan määrittämiseksi voidaan ottaa huomioon se oikeudellinen asiayhteys, johon uusi säännöstö kuuluu, etenkin siltä osin kuin tällaisella asiayhteydellä voidaan selventää mainitun säännöstön tarkoitus (tuomio 3.9.2009, parlamentti v. neuvosto, C-166/07, EU:C:2009:499, 52 kohta).

33

SEUT 114 artiklan 1 kohdassa määrätään, että parlamentti ja neuvosto toteuttavat sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa koskevat toimenpiteet jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämiseksi.

34

Kyseisen määräyksen soveltamisedellytyksistä on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että vaikka se, että kansallisissa säännöstöissä todetaan olevan eroja, ei yksinään riitä perustelemaan turvautumista SEUT 114 artiklaan, asia on toisin silloin, kun on kyse jäsenvaltioiden sellaisista lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten välisistä eroista, jotka ovat omiaan rajoittamaan perusvapauksia ja joilla näin ollen voi olla suora vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan (tuomio 4.5.2016, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-358/14, EU:C:2016:323, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Lisäksi on niin, että vaikka SEUT 114 artiklan käyttö oikeusperustana on mahdollista silloin, kun pyritään ehkäisemään sellaisten tulevien kaupan esteiden syntymistä, jotka aiheutuvat kansallisten lainsäädäntöjen eriytymisestä, tällaisten esteiden syntymisen on oltava todennäköistä, ja kyseisen toimenpiteen tarkoituksena on oltava niiden ehkäiseminen (tuomio 4.5.2016, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-358/14, EU:C:2016:323, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Unionin tuomioistuin on lisäksi todennut, että jos ne edellytykset, jotka koskevat SEUT 114 artiklan käyttöä oikeusperustana, täyttyvät, se, että kyseisen artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yleisten etujen, joihin kuuluu turvallisuus, suojelu on ratkaiseva tehtävien valintojen kannalta, ei voi estää unionin lainsäätäjää käyttämästä kyseistä oikeusperustaa (ks. vastaavasti tuomio 4.5.2016, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-358/14, EU:C:2016:323, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Edellä esitetystä seuraa, että silloin, kun on olemassa kaupan esteitä tai on todennäköistä, että tällaisia esteitä ilmenee tulevaisuudessa, sen takia, että jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tai toteuttamassa saman tuotteen tai tuoteryhmän osalta toisistaan eriäviä toimenpiteitä, jotka ovat omiaan varmistamaan erilaisen suojelun tason ja estämään näin ollen asianomaisen tuotteen tai asianomaisten tuotteiden vapaan liikkuvuuden unionissa, SEUT 114 artiklassa annetaan unionin lainsäätäjälle toimivalta toimia siten, että se toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet noudattaen yhtäältä kyseisen artiklan 3 kohtaa ja toisaalta oikeusperiaatteita, jotka mainitaan EUT-sopimuksessa tai jotka on johdettu oikeuskäytännöstä, muun muassa suhteellisuusperiaatetta (tuomio 4.5.2016, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-358/14, EU:C:2016:323, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa lisäksi, että kun SEUT 114 artiklaan perustuvalla toimella on jo poistettu kaupan esteet alalla, joka sillä yhdenmukaistetaan, unionin lainsäätäjältä ei voida viedä mahdollisuutta mukauttaa kyseistä toimea olosuhteiden muutoksiin tai tiedon kehitykseen, koska unionin lainsäätäjän tehtävänä on turvata perussopimuksessa tunnustettujen yleisten etujen suojelu (tuomio 8.6.2010, Vodafone ym., C-58/08, EU:C:2010:321, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Unionin lainsäätäjä voi näet tällaisessa tilanteessa täyttää perussopimuksessa tunnustettujen yleisten etujen suojelun turvaamista koskevan tehtävänsä asianmukaisesti ainoastaan siinä tapauksessa, että sen sallitaan mukauttavan unionin merkityksellistä lainsäädäntöä tällaisten muutosten tai tällaisen kehityksen mukaiseksi (ks. vastaavasti tuomio 10.12.2002, British American Tobacco (Investments) ja Imperial Tobacco, C-491/01, EU:C:2002:741, 77 kohta).

40

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, että kansainvälisen terrorismin torjuminen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi on unionin yleisen edun mukainen tavoite. Sama koskee vakavan rikollisuuden torjuntaa yleisen turvallisuuden takaamiseksi (tuomio 8.4.2014, Digital Rights Ireland ym., C-293/12 ja C-594/12, EU:C:2014:238, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Nyt käsiteltävässä asiassa Tšekin tasavalta, jota Unkari ja Puolan tasavalta tukevat, väittää lähinnä, että riidanalaisen direktiivin oikeusperusta on määritettävä tarkastelemalla kyseistä direktiiviä erikseen, kun taas parlamentti ja neuvosto, joita Ranskan tasavalta tältä osin tukee, väittävät, että tämä tarkastelu on suoritettava ottamalla huomioon erityisesti direktiivi 91/477, jota riidanalaisella direktiivillä on tarkoitus muuttaa.

42

Tässä yhteydessä on korostettava yhtäältä, että tämän tuomion 32, 38 ja 39 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee muun muassa, että siltä osin kuin on kyse olemassa olevaa säännöstöä muuttavasta säännöstöstä, sen oikeusperustan määrittämiseksi on otettava huomioon myös se olemassa oleva säännöstö, jota sillä muutetaan, ja etenkin sen tavoite ja sisältö.

43

Koska riidanalainen direktiivi on direktiivi, jolla muutetaan direktiiviä 91/477 muun muassa lisäämällä siihen uusia säännöksiä, viimeksi mainittu muodostaa riidanalaisen direktiivin oikeudellisen asiayhteyden. Tästä on osoituksena erityisesti riidanalaisen direktiivin johdanto-osan ensimmäinen ja toinen perustelukappale, joissa viitataan tasapainoon, johon direktiivillä 91/477 on saatettu keskenään yhtäältä sitoumus taata tietynasteinen liikkumisvapaus unionin sisällä joillekin ampuma-aseille ja niiden olennaisille osille sekä toisaalta tarve säännellä tätä vapautta tiettyjen kyseisiin tuotteisiin mukautettujen turvallisuustakeiden avulla, ja tarpeeseen mukauttaa tätä tasapainoa, jotta voidaan torjua kyseisten aseiden väärinkäyttö rikollisiin tarkoituksiin ottaen huomioon ”äskettäiset terroriteot”.

44

Toisaalta Tšekin tasavallan, jota Unkari ja Puolan tasavalta tukevat, suosittelema lähestymistapa voi johtaa paradoksaaliseen tulokseen eli siihen, että muutostoimea ei voitaisi antaa SEUT 114 artiklan nojalla, kun taas unionin lainsäätäjällä olisi sitä vastoin mahdollisuus saavuttaa sama normatiivinen tulos kumoamalla alkuperäinen toimi ja laatimalla se kokonaan uudelleen kyseisen määräyksen nojalla annetulla uudella toimella.

45

Tästä seuraa, että – toisin kuin kyseiset jäsenvaltiot väittävät ja kuten parlamentti ja neuvosto perustellusti huomauttavat – nyt käsiteltävässä asiassa on määritettävä oikeusperusta, jonka nojalla riidanalainen direktiivi oli annettava, ottamalla huomioon erityisesti sekä direktiivin 91/477 muodostama asiayhteys että säännöstö, joka seurasi riidanalaisella direktiivillä siihen tehdyistä muutoksista.

46

Ensimmäiseksi on todettava direktiivistä 91/477, että sen johdanto-osan toisesta, kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta ilmenee, että se on annettu sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja että tässä yhteydessä kuljetettavien tavaroiden ja henkilöiden turvallisuustarkastusten poistaminen edellytti muun muassa lainsäädäntöjen lähentämistä sellaisen ampuma-aseita koskevan tehokkaan sääntelyn avulla, jolla pyritään toteuttamaan aseiden hankinnan, hallussapidon ja siirtämisen valvonta jäsenvaltioissa. Kyseisen direktiivin viidennen perustelukappaleen mukaan tällainen sääntely lisää näet jäsenvaltioiden välistä keskinäistä luottamusta henkilöiden turvallisuuden takaamisen alalla (tuomio 23.1.2018, Buhagiar ym., C-267/16, EU:C:2018:26, 43 kohta).

47

Direktiivin 91/477 sisällöstä on todettava, että kyseisellä direktiivillä otetaan käyttöön vähimmäisharmonisointia koskevat säännökset ampuma-aseiden hallussapidon ja hankinnan sekä niiden jäsenvaltioiden välillä tapahtuvan siirtämisen osalta. Tätä tarkoitusta varten kyseisessä direktiivissä on säännöksiä, jotka koskevat niitä edellytyksiä, joiden mukaisesti eri luokkiin kuuluvia ampuma-aseita voidaan hankkia ja pitää hallussa, ja siinä säädetään yleistä turvallisuutta koskevien vaatimusten perusteella, että tietyntyyppisten ampuma-aseiden hankkiminen on kiellettävä. Mainittuun direktiiviin sisältyy lisäksi sääntöjä, joiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden liikkuvuutta koskevat jäsenvaltioiden hallinnolliset toimenpiteet, joiden perusperiaatteena on ampuma-aseiden liikkumisen kieltäminen, ellei noudateta samassa direktiivissä tätä varten säädettyjä menettelyitä (ks. vastaavasti tuomio 23.1.2018, Buhagiar ym., C-267/16, EU:C:2018:26, 49–51 kohta).

48

Unionin tuomioistuin on siten katsonut, että direktiivi 91/477 on toimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa tavaroiden eli siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden vapaan liikkuvuuden osalta jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentäminen ja samalla säännellä mainittua vapautta näiden tavaroiden luonteeseen mukautetuin turvallisuustakein (tuomio 23.1.2018, Buhagiar ym., C-267/16, EU:C:2018:26, 52 kohta).

49

Toiseksi on todettava riidanalaisen direktiivin tarkoituksesta aluksi, että kyseisen direktiivin johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että direktiivin tarkoituksena on parantaa edelleen tiettyjä direktiivin 91/477 osa-alueita ja mukauttaa kyseessä olevien tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja turvallisuustakeiden välistä tasapainoa erityisesti ottamalla huomioon ”äskettäiset terroriteot”. Vaikka erityisesti riidanalaisen direktiivin johdanto-osan 9, 15, 20, 21 ja 23 perustelukappaleesta, jotka koskevat muun muassa kaikkein vaarallisimpia ampuma-aseita, deaktivoituja ampuma-aseita ja itselataavia kertatuliaseita, ilmenee, että unionin lainsäätäjä on näihin erityyppisiin ampuma-aseisiin liittyvien turvallisuusongelmien johdosta säätänyt niitä koskevia tiukemmista säännöistä, lainsäätäjä pyrki kuitenkin kyseisen direktiivin antaessaan myös helpottamaan tiettyjen aseiden vapaata liikkuvuutta, mistä on osoituksena erityisesti mainitun direktiivin johdanto-osan kuudes perustelukappale, joka koskee ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien merkitsemistä.

50

Riidanalaisen direktiivin sisällöstä on tämän jälkeen todettava, että kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 alakohdassa määritellään täsmällisesti muun muassa uuden säännöstön piiriin kuuluvat henkilöt, esineet ja toiminnot. Kyseisen artiklan 3 alakohdassa otetaan käyttöön uusi ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien merkintäjärjestelmä, säännellään asekauppiaiden ja -välittäjien toimintaa ja säädetään täsmällisesti tiedoista, jotka on tallennettava jäsenvaltioiden tietokantoihin, niiden säilyttämisestä ja saatavuudesta. Kyseisen artiklan 6 alakohdassa määritellään yksityiskohtaisesti ne edellytykset, joiden mukaan ampuma-aseiden hankintaa ja hallussapitoa koskevat luvat myönnetään ja joiden mukaan ne on peruutettava, vahvistetaan ampuma-aseiden valvontaa koskevat säännöt sen riskin vähentämiseksi, että ampuma-aseet joutuvat asiaankuulumattomien henkilöiden käsiin, kielletään A luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden hankinta ja hallussapito ja säädetään täsmällisestä kyseisestä kiellosta tehdyistä poikkeuksista. Saman artiklan 7 alakohdassa edellytetään ampuma-aseiden hallussapitolupien säännöllistä valvontaa ja säädetään jäsenvaltioilla olevasta mahdollisuudesta soveltaa erästä toista poikkeusta A luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden hallussapitoa koskevaan kieltoon. Riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 8 alakohdassa muistutetaan, että jäsenvaltiot voivat kieltää B ja C luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon. Kyseisen artiklan 9 alakohdan mukaan ampumatarvikkeisiin ja tiettyihin latauslaitteisiin sovelletaan sääntöjä, jotka ovat samat kuin niiden ampuma-aseiden hankintaa ja hallussapitoa koskevat säännöt, joihin kyseiset ampumatarvikkeet ja latauslaitteet on tarkoitettu. Mainitun artiklan 10 kohdassa säännellään hälytys- ja merkinantoaseita sekä deaktivoituja ampuma-aseita. Saman artiklan 12 alakohdassa kielletään lähtökohtaisesti ampuma-aseiden siirto jäsenvaltiosta toiseen, ja sen 13 alakohdassa säädetään tähän siirtoon sovellettavista poikkeuksista. Riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 14 alakohta koskee jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa, ja kyseisen artiklan 19 alakohdalla muutetaan direktiivin 91/477 liitettä I esittämällä yksityiskohtaisesti aseiden luokittelu A–C luokkiin.

51

Riidanalainen direktiivi sisältää siis direktiivin 91/477 tavoin säännöksiä, jotka koskevat ampuma-aseiden hallussapitoa ja hankintaa sekä niiden siirtoa jäsenvaltioiden välillä. Kyseisillä säännöksillä säännellään erityisesti yksityisten toimesta tapahtuvaa ampuma-aseiden hankintaa ja hallussapitoa säätämällä muun muassa, että eräät näistä aseista ovat kiellettyjä, kun taas toiset ovat luvanvaraisia tai niistä on tehtävä ilmoitus. Niillä yhdenmukaistetaan lisäksi jäsenvaltioiden hallinnolliset toimenpiteet, jotka koskevat siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden liikkumista.

52

Useista riidanalaisen direktiivin valmistelun aikana käytetyistä asiakirjoista, jotka on saatettu unionin tuomioistuimen tietoon, ilmenee lopuksi, että unionin lainsäätäjä pyrki kyseisen direktiivin antamalla todellakin varmistamaan muuttuneessa turvallisuustilanteessa unionin kansalaisten turvallisuuden ja samalla parantamaan ampuma-aseiden sisämarkkinoiden toimintaa ja löytämään ratkaisuja tarkasteltuihin ongelmiin. Erityisesti REFIT-arviointi on tuonut esiin, että siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden sisämarkkinoiden moitteeton toiminta oli vaarannettu jäsenvaltioiden välisillä C ja D luokkiin kuuluvien ampuma-aseiden luokittelua koskevilla lainsäädäntöjen eroilla ja Euroopan ampuma-asepassia koskevien säännösten soveltamiseen liittyvillä eroilla.

53

Kun unionin lainsäätäjä tarkasti tällä tavalla tavaroiden vapaan liikkuvuuden ja turvallisuustakeiden välistä tasapainoa, se kuitenkin vain mukautti direktiivissä 91/477 säädettyjä ampuma-aseiden hallussapitoa ja hankintaa koskevia sääntöjä olosuhteiden kehitykseen.

54

Ensinnäkin on näet niin, että – kuten parlamentti ja neuvosto perustellusti väittävät – kun unionin lainsäätäjä antoi riidanalaisen direktiivin, se pyrki edelleen turvallisuusriskien kehittymiseen liittyvässä asiayhteydessä direktiivin 91/477 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa ilmoitettuun tavoitteeseen lujittaa jäsenvaltioiden välistä keskinäistä luottamusta henkilöiden turvallisuuden takaamisen alalla säätämällä tässä tarkoituksessa sellaisten ampuma-aseiden luokituksesta, joiden hankinta ja hallussapito on kielletty yksityishenkilöiltä taikka edellyttää lupaa tai ilmoitusta; kyseisellä tavoitteella itsellään pyritään varmistamaan sisämarkkinoiden moitteeton toiminta.

55

Tältä osin ei ole kiistetty, etteivätkö olosuhteet olisi muuttuneet huomattavasti direktiivin 91/477 antamisen jälkeen, kun otetaan huomioon ensinnäkin se, että unionia on laajennettu useaan otteeseen, tämän jälkeen se, että Schengen-alue on perustettu ja se on laajennettu koskemaan merkittävää osaa unionista, ja lopuksi se, että terrorismiuhat ja rajat ylittävä rikollisuus ovat pahentuneet.

56

Tämän tuomion 38–40 kohdassa mieleen palautetusta oikeuskäytännöstä kuitenkin seuraa, että unionin lainsäätäjältä ei voida evätä mahdollisuutta mukauttaa SEUT 114 artiklan nojalla direktiivin 91/477 kaltaista toimea olosuhteiden muutoksiin tai tiedon kehitykseen, koska unionin lainsäätäjän tehtävänä on turvata perussopimuksissa tunnustettujen yleisten etujen, joihin kuuluu yleisen turvallisuuden ylläpitäminen, suojelu.

57

Toiseksi on niin, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 46 ja 47 kohdassa – tavaroiden turvallisuuteen liittyvien näkökohtien yhdenmukaistaminen on yksi olennaisista seikoista sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, koska tällä alalla olevilla eriävillä säännöstöillä on mahdollista luoda kaupan esteitä. Kuten unionin tuomioistuin on jo huomauttanut 23.1.2018 annetun tuomion Buhagiar ym. (C-267/16, EU:C:2018:26) 54 kohdassa, ampuma-aseiden erityispiirteenä on, toisin kuin Puolan tasavalta väittää, niiden vaarallisuus paitsi niiden käyttäjille myös suurelle yleisölle, joten yleiseen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat ovat, kuten direktiivin 91/477 johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa huomautetaan, välttämättömiä näiden tavaroiden hankintaa ja hallussapitoa koskevan sääntelyn yhteydessä.

58

Kolmanneksi on todettava, että kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimelle toimitettuun asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat, ei ole mitenkään osoitettu, että unionin lainsäätäjä olisi soveltanut virheellisesti SEUT 114 artiklasta muodostuvaa oikeusperustaa ja ylittänyt näin ollen unionille annetun toimivallan rajat, jos se olisi riidanalaisen direktiivin antamisen sijasta laatinut direktiivin 91/477 uudelleen sisällyttämällä siihen tällä vaihtoehtoisella lainsäädäntömenettelyllä riidanalaisella direktiivillä tehdyt muutokset.

59

Näistä samoista seikoista ilmenee sitä vastoin, että direktiiviin 91/477 riidanalaisella direktiivillä tehdyistä muutoksista seurannut toimi sisältää siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden sisämarkkinoita koskevan sääntelyn, joka on mukautettu mainittujen tavaroiden erityispiirteisiin ja jolla varmistetaan edelleen, kuten unionin tuomioistuin on todennut 23.1.2018 antamansa tuomion Buhagiar ym, (C-267/16, EU:C:2018:26) 52 kohdassa, tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentäminen ja samalla säännellään mainittua vapautta kyseisten tavaroiden luonteeseen mukautetuin turvallisuustakein.

60

Siltä osin kuin Puolan tasavalta väittää, että tiettyjen ampuma-aseiden luokkien kaupan pitämistä koskevalla kiellolla ei helpoteta sisämarkkinoiden toimintaa ja että riidanalaisesta direktiivistä ilmenee uusia esteitä siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden vapaalle liikkuvuudelle, on kolmanneksi yhtäältä huomautettava, että perussopimuksen laatijat ovat halunneet SEUT 114 artiklassa käytetyllä ilmauksella ”toimenpiteet – – lähentämiseksi” antaa unionin lainsäätäjälle yhdenmukaistettavan alan yleisen kontekstin ja erityisten olosuhteiden mukaan harkintavaltaa sen suhteen, mikä on tarkoituksenmukaisin lähentämistekniikka halutun tuloksen saavuttamiseksi erityisesti niillä aloilla, joihin liittyy monitahoisia teknisiä erityispiirteitä (tuomio 4.5.2016, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-358/14, EU:C:2016:323, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Kyseiset toimenpiteet voivat olosuhteista riippuen merkitä sitä, että kaikki jäsenvaltiot velvoitetaan sallimaan kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden kaupan pitäminen, että tällaiselle sallimisvelvollisuudelle asetetaan tiettyjä edellytyksiä tai että yhden tai useamman tuotteen kaupan pitäminen jopa kielletään väliaikaisesti tai lopullisesti (tuomio 4.5.2016, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-358/14, EU:C:2016:323, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 54–57 kohdassa esitetyt seikat, nyt käsiteltävässä asiassa ei kuitenkaan ole ilmeistä, että unionin lainsäätäjä olisi ylittänyt sille SEUT 114 artiklan muodostamassa oikeusperustassa annetun harkintavallan rajat lähentämistekniikan osalta, kun se on toteuttanut sen varmistamiseksi, että siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoille on edelleen rajoitettua, toimenpiteet, joilla tietyt itselataavat kertatuliaseet lisätään direktiivissä 91/477 kiellettyjen ampuma-aseiden A luokkaan ja joilla otetaan käyttöön muita säännöksiä, joista ilmenee Puolan tasavallan mukaan uusia esteitä.

63

Siltä osin kuin mainitulla argumentaatiolla pyritään riitauttamaan se, että arvostelun kohteena olevat toimenpiteet soveltuisivat SEUT 114 artiklan tavoitteiden saavuttamiseen, on toisaalta todettava, että tällainen argumentaatio on päällekkäinen sen argumentaation kanssa, jonka Tšekin tasavalta esittää toisen kanneperusteensa toisen osan tueksi, joten niitä on arvioitava yhdessä kyseisen osan kohdalla.

64

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

65

Toisen kanneperusteensa ensimmäisessä osassa Tšekin tasavalta väittää, että unionin lainsäätäjä on antanut riidanalaisen direktiivin, vaikka sillä ei selvästikään ollut riittäviä tietoja toteutettujen toimenpiteiden mahdollisesta vaikutuksesta. Se ei siis ole voinut noudattaa velvollisuuttaan tutkia, olivatko kyseiset toimenpiteet suhteellisuusperiaatteen mukaisia.

66

Riidanalaisen direktiivin johdanto-osan 33 perustelukappaleessa esitetyssä nimenomaisessa toteamuksessa ja sitä vastaavissa perustelujen kohdissa ei ensinnäkään tarkastella riittävän konkreettisesti kyseisen direktiivin tiettyjen säännösten oikeasuhteisuutta.

67

Tšekin tasavalta huomauttaa tämän jälkeen, että komission on tehtävä ehdotetun säännöstön vaikutusta koskeva arviointi kaikissa tapauksissa, joissa on odotettavissa merkittävä vaikutus henkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Ehdotetun säännöstön vaikutuksen arvioiminen on siten toimielinten sopimuksessa vahvistettu velvollisuus. Varsinkaan kyseisen sopimuksen 12 kohdan toista alakohtaa ei voida tulkita siten, että siinä valtuutetaan komissio luopumaan vaikutustenarvioinnin tekemisestä heti, kun se pitää siitä luopumista soveliaana, vaan se olisi ymmärrettävä niin, että siinä kehotetaan komissiota huolehtimaan siitä, ettei vaikutustenarviointi johda viivästyksiin lainsäädäntöprosessissa.

68

Ennen riidanalaisen direktiivin antamista ei ole kuitenkaan tehty minkäänlaista vaikutustenarviointia, vaikka direktiivillä on merkittävä vaikutus kaikissa jäsenvaltioissa etenkin kansalaisten omistusoikeuteen. Ei varsinkaan voida katsoa, että tällaisen arvioinnin korvaa REFIT-arviointi, koska viimeksi mainittu ei koske toteutettujen uusien toimenpiteiden vaikutusta.

69

Tšekin tasavallan kokemuksen perusteella voidaan myös epäillä sitä, että toteutetuilla toimenpiteillä on mahdollista saavuttaa ampuma-aseiden väärinkäytön estämistä koskeva tavoite, koska kyseisessä jäsenvaltiossa on kymmenen viime vuoden aikana syyllistytty yhteen ainoaan, lisäksi tahattomaan, rikokseen sellaisen aseen kanssa, joka kuuluu vastedes A luokkaan ja jonka kaupan pitäminen ja hallussapito ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä.

70

Tšekin tasavalta huomauttaa samoin mahdollisuudesta muuntaa itselataavat kertatuliaseet sarjatuliaseiksi, että REFIT-arvioinnissa itsessään on todettu, ettei ole määritetty yhtään tapausta, jossa näin muunnettuja ampuma-aseita olisi käytetty väärin rikollisiin tarkoituksiin. Kyseisessä arvioinnissa mainitut muuntamiset on lisäksi tehty joko tarvikkeilla, joita riidanalaisessa direktiivissä ei säännellä, tai asentamalla sarjatuliaseiden olennaiset osat, jotka kiellettiin jo direktiivissä 91/477 ennen kuin kyseistä direktiiviä muutettiin riidanalaisella direktiivillä.

71

Vaikka Tšekin tasavalta voi lopuksi hyväksyä sen, että toteutettujen toimenpiteiden mahdollista vaikutusta koskeva arviointi voidaan tehdä muutoin kuin muodollisella vaikutuksenarvioinnilla, unionin lainsäätäjä ei voi luopua siitä kokonaan. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin lainsäätäjällä ei kuitenkaan ole ollut käytössään myöskään muista lähteistä riittäviä tietoja, joiden perusteella se olisi voinut arvioida tiettyjen riidanalaisella direktiivillä käyttöön otettujen toimenpiteiden oikeasuhteisuutta, koska yksikään vastaajina olevien toimielinten ja komission tässä tarkoituksessa mainitsemista selvityksistä ei koske näiden toimenpiteiden vaikutusta.

72

Mainittuihin toimenpiteisiin kuuluvat Tšekin tasavallan mukaan direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 6–8 kohtaan kuuluvia itselataavia kertatuliaseita koskeva kielto, kun otetaan huomioon se, ettei ole olemassa tietoa näihin kohtiin kuuluvien, laillisesti hallussa pidettyjen aseiden käyttöasteesta rikollisessa toiminnassa suhteessa kyseisen kiellon piiriin kuuluvien ongelmattomien hallussa pitäjien määrään. Unionin lainsäätäjä on myös kieltänyt tietyt latauslaitteet itselataavien kertatuliaseiden osalta, vaikka mikään ei osoita, että kyseisellä toimenpiteellä voidaan saavuttaa tavoiteltu päämäärä.

73

Unionin lainsäätäjä on lisäksi Tšekin tasavallan mukaan tiukentanut muuntyyppisiin ampuma-aseisiin, joihin kuuluvat antiikkiaseiden jäljennökset, sovellettavaa säännöstöä ilman, että sillä olisi ollut käytettävissään tietoja siitä riskistä, että näitä aseita käytetään terrorismiin ja vakavaan rikollisuuteen liittyviin toimintoihin, tai että se olisi arvioinut tätä riskiä suhteessa siihen, mikä vaikutus tällaisella tiukentamisella on ongelmattomien hallussa pitäjien oikeuksiin.

74

Unkari tukee Tšekin tasavallan argumentaatiota ja toteaa vielä, että toimielinten sopimuksen 13 kohdan ensimmäisen alakohdan toisen virkkeen mukaan komission työohjelmaan sisältyviin aloitteisiin on lähtökohtaisesti liitettävä vaikutustenarviointi. Komissio on siis toiminut kyseisen säännöksen vastaisesti, kun se on esittänyt direktiiviehdotuksensa suorittamatta vaikutustenarviointia ja korjaamatta tilannetta tämän jälkeen. Vastaajat eivät lisäksi ole suorittaneet mitään vaikutustenarviointia myöskään lainsäädäntömenettelyn myöhemmissä vaiheissa. Kun otetaan huomioon niin ikään se, että REFIT-arviointi ja muut selvitykset, joihin asiassa on vedottu, eivät sisällä tällaisia analyysejä, unionin lainsäätäjällä ei siis ole ollut käytössään riittäviä tietoja riidanalaiseen direktiiviin sisältyvien toimenpiteiden oikeasuhteisuuden tutkimiseksi.

75

Parlamentti ja neuvosto, joita komissio tukee, riitauttavat Tšekin tasavallan argumentaation ja Unkarin sen tueksi esittämän argumentaation.

76

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan suhteellisuusperiaate kuuluu unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin, ja se edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (tuomio 8.6.2010, Vodafone ym., C-58/08, EU:C:2010:321, EU:C:2010:321, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77

Unionin tuomioistuin on katsonut näiden edellytysten noudattamista koskevasta tuomioistuinvalvonnasta, että unionin lainsäätäjällä on sille myönnetyn toimivallan käyttämisessä laaja harkintavalta aloilla, joilla sen toiminnalta edellytetään sekä poliittisten että taloudellisten tai sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja. Tarkoituksena ei siis ole selvittää, oliko tällaiseen alaan kuuluva toimenpide ainoa tai paras mahdollinen, koska kyseinen toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos se on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisten toimielinten tavoitteleman päämäärän saavuttamiseen (tuomio 8.6.2010, Vodafone ym., C-58/08, EU:C:2010:321, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

78

Unionin lainsäätäjällä oleva laaja harkintavalta, joka merkitsee sitä, että tuomioistuimet voivat valvoa sen käyttöä rajallisesti, ei myöskään koske ainoastaan annettavien säännösten luonnetta ja ulottuvuutta vaan tietyssä laajuudessa myös toimen perustana olevien seikkojen toteamista (tuomio 21.6.2018, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-5/16, EU:C:2018:483, 151 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

79

Vaikka unionin lainsäätäjällä on laaja harkintavalta, sen on perustettava valintansa objektiivisiin kriteereihin ja tutkittava, ovatko valitulla toimenpiteellä tavoiteltavat päämäärät omiaan oikeuttamaan tiettyjen toimijoiden osalta jopa huomattavatkin epäedulliset taloudelliset seuraukset. EU-sopimukseen ja EUT-sopimukseen liitetyn toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta laaditun pöytäkirjan (N:o 2) 5 artiklan mukaan näet esityksissä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi toimiksi on otettava huomioon, että taloudellisille toimijoille aiheutuvan rasituksen olisi pysyttävä mahdollisimman pienenä ja sen olisi oltava suhteutettu saavutettavaan tavoitteeseen (tuomio 4.5.2016, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-358/14, EU:C:2016:323, 97 ja 98 kohta).

80

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa lisäksi, että unionin toimen pätevyyttä on arvioitava suhteessa niihin tietoihin, jotka unionin lainsäätäjällä oli käytettävissään kyseessä olevaa säännöstöä annettaessa (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2017, Slovakia ja Unkari v. neuvosto, C-643/15 ja C-647/15, EU:C:2017:631, 221 kohta).

81

Jopa laajuudeltaan rajoitettu tuomioistuinten harjoittama valvonta edellyttää lisäksi, että unionin toimielimet kyseessä olevan toimen laatijoina kykenevät osoittamaan unionin tuomioistuimessa, että ne ovat antaneet toimen käyttäen tosiasiallisesti niille annettua harkintavaltaa, mikä edellyttää kaikkien sen tilanteen kannalta merkityksellisten seikkojen ja olosuhteiden huomioon ottamista, jota kyseisellä toimella aiottiin säännellä. Tästä seuraa, että kyseisten toimielinten täytyy vähintään kyetä tuottamaan ja esittämään selvällä ja yksiselitteisellä tavalla perustiedot, jotka oli otettava huomioon kyseessä olevan toimen riidanalaisten toimenpiteiden perustelemiseksi ja joihin niiden harkintavallan käyttö perustui (tuomio 21.6.2018, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-5/16, EU:C:2018:483, 152 ja 153 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

82

Käsiteltävässä asiassa on ensinnäkin todettava – kuten julkisasiamies on tehnyt ratkaisuehdotuksensa 94–97 kohdassa –, että toimielinten sopimuksen 12–15 kohdan sanamuodosta ei ilmene velvollisuutta suorittaa vaikutustenarviointi kaikissa olosuhteissa, toisin kuin Tšekin tasavalta väittää Unkarin tukemana.

83

Näistä kohdista ilmenee ensinnäkin, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että vaikutustenarviointi vaikuttaa myönteisesti unionin lainsäädännön laadun parantamiseen ja että vaikutustenarvioinnit auttavat kolmea kyseessä olevaa toimielintä tekemään tietoon perustuvia päätöksiä. Mainituissa kohdissa täsmennetään toiseksi, että vaikutustenarvioinnit eivät saa johtaa perusteettomiin viivästyksiin lainsäädäntömenettelyssä eivätkä rajoittaa lainsäädäntövallan käyttäjien mahdollisuuksia ehdottaa muutoksia, joiden osalta on lisäksi säädetty, että täydentäviä vaikutustenarviointeja voidaan tehdä, kun parlamentti ja neuvosto katsovat sen asianmukaiseksi ja tarpeelliseksi. Näissä samoissa kohdissa todetaan kolmanneksi, että komissio tekee vaikutustenarviointeja sellaisista lainsäädäntöaloitteistaan, joilla odotetaan olevan merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia. Neljänneksi on täsmennetty, että parlamentti ja neuvosto ottavat komission vaikutustenarvioinnit täysimääräisesti huomioon, kun ne käsittelevät komission lainsäädäntöehdotuksia.

84

Tästä seuraa, että vaikutustenarviointien laatiminen on lainsäädäntömenettelyn vaihe, joka on yleensä toteutettava heti, kun lainsäädäntöaloitteella voi olla tällaisia vaikutuksia.

85

Vaikutustenarvioinnin laiminlyöntiä ei kuitenkaan voida pitää suhteellisuusperiaatteen loukkaamisena, kun unionin lainsäätäjä on sellaisessa erityistilanteessa, jossa vaikutustenarviointi on jätettävä tekemättä, ja sillä on käytettävissään riittävästi tietoja, joiden perusteella se voi arvioida toteutetun toimenpiteen oikeasuhteisuutta.

86

Tältä osin on toiseksi todettava, että lainsäädäntövallan käyttäjien on käyttääkseen tehokkaasti harkintavaltaansa otettava lainsäädäntömenettelyn aikana huomioon tieteelliset tiedot ja muut toteamukset, jotka ovat tulleet saataville ja joihin kuuluvat tieteelliset asiakirjat, joita jäsenvaltiot ovat käyttäneet neuvoston kokouksissa ja joita neuvostolla ei itsellään ole (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2018, Puola v. parlamentti ja neuvosto, C-5/16, EU:C:2018:483, 160–163 kohta).

87

Siltä osin kuin on kyse tiedoista, jotka ovat olleet käytettävissä komission laatiessa lainsäädäntöaloitettaan, jonka johdosta riidanalainen direktiivi annettiin, on todettava, että kyseinen toimielin on ilmoittanut ottaneensa huomioon ensinnäkin direktiivillä 91/477 käyttöön otetun järjestelmän toiminnasta laaditun yksityiskohtaisen selvityksen, jonka otsikko on ”Evaluation of the Firearms Directive” ja joka on päivätty vuoden 2014 joulukuussa, ja REFIT-arvioinnin; näissä asiakirjoissa tuotiin esiin jäsenvaltioiden välillä olevia merkittäviä eroja kyseisen direktiivin soveltamisessa siltä osin kuin on kyse muun muassa ampuma-aseiden luokittelusta, ehdotettiin, että hälytysaseiden tai paukkupanoksia ampuvien aseiden osalta määritellään yhtenäiset kriteerit sen estämiseksi, että ne muunnetaan toimintakelpoisiksi ampuma-aseiksi, ehdotettiin ampuma-aseiden deaktivointia koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista, korostettiin, että suurimmassa osassa jäsenvaltioita ei ole enää mahdollista jäljittää ampuma-aseen alkuperäistä omistajaa, ehdotettiin ampuma-aseiden merkintää koskevien sääntöjen mukauttamista ja jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihtotoiminnan parantamista tai sellaisten säännösten käyttöön ottamista, joilla luodaan kehykset välittäjien toiminnoille, korostettiin niitä huolenaiheita, jotka johtuvat itselataavien kertatuliaseiden muuntamisesta sarjatuliaseiksi ja esitettiin suosituksia niistä aloista, joilla siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden sisämarkkinoiden toimivuutta olisi parannettava.

88

Tämän jälkeen on todettava, että mainittu toimielin on tukeutunut yhdeksään selvitykseen, jotka koskevat ampuma-aseiden deaktivointia koskevien sääntöjen ja lupamenettelyjen parantamista unionissa, hälytysaseita ja jäljennöksiä, mahdollisia vaihtoehtoja ampuma-aseiden kaupan torjumiseksi unionissa, henkirikoksia – viimeksi mainitun selvityksen on laatinut Yhdistyneiden kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaava toimisto –, väkivaltakuolemien ja aseiden käyttömahdollisuuksien välistä yhteyttä, ampuma-aseiden hankintaa ja hallussapitoa koskevan valvonnan vaikutusta ampuma-aseilla aiheutettuihin kuolemiin, ampuma-aseiden deaktivointiin, ampuma-aseiden muuntamiseen, hälytysaseisiin ja antiikkisiin ampuma-aseisiin sovellettavia sääntöjä ja Euroopassa joukkoampumisissa käytettyjä ampuma-aseita.

89

Näissä selvityksissä tuotiin esiin etenkin turvallisuustilannetta silmällä pitäen sen riskin lisääntyminen, että deaktivoidut ampuma-aseet muunnetaan toimintakelpoisiksi ampuma-aseiksi, ja kyseisten aseiden omistajien määrittämistä koskevat ongelmat, todettiin, että direktiivillä 91/477 ei ole yhdenmukaistettu ampuma-aseiden merkintää ja deaktivointia, ja ehdotettiin siis tarkastamaan kyseistä direktiiviä ampuma-aseiden merkintää koskevien sääntöjen yhdenmukaistamiseksi ja ampuma-aseiden hankintaan ja hallussapitoon tarvittavaa lupaa koskevien sääntöjen parantamiseksi, ehdotettiin deaktivoituihin ampuma-aseisiin sovellettavien sääntöjen käyttöön ottamista, todettiin tarve laatia hälytysaseiden ja paukkupanoksia ampuvien aseiden sekä jäljennösten muuntamista koskevat tekniset standardit, katsottiin, että on tarpeen parantaa ampuma-aseiden tuotantoa, hankintaa ja hallussapitoa sekä deaktivoituja ampuma-aseita, hälytysaseita ja jäljennöksiä koskevien tietojen keräämistä, suositeltiin ampuma-aseiden deaktivointiin, niiden muuntamiseen sekä hälytys- ja antiikkiaseisiin sovellettavien sääntöjen parannuksia, mainittiin tarve luoda kehykset asekauppiaiden ja -välittäjien toiminnoille, vahvistettiin se, että yhtäältä tietyssä valtiossa hallussa pidettyjen käsiaseiden lukumäärä ja toisaalta sellaisten rikosten lukumäärä, joissa käytetään ampuma-aseita, korreloivat keskenään, todettiin, että ampuma-aseiden saantimahdollisuuksia koskevan rajoittavamman säännöstön käyttöön ottamisella voidaan vähentää huomattavasti sekä rikosten lukumäärää että sellaisten henkirikosten lukumäärää, joissa käytetään ampuma-aseita, korostettiin, että lähes kaikkia Euroopassa joukkoampumisissa käytettyjä ampuma-aseita pidetään hallussa laillisesti, todettiin, että kyseiset aseet ovat sarjatuliaseita, itselataavia kertatuliaseita, uudelleen ampumakelpoisiksi tehtyjä ampuma-aseita tai eri aseiden osista koottuja aseita, ja suositeltiin muun muassa rajoittamaan laillisia mahdollisuuksia saada tällaisia ampuma-aseita.

90

Lopuksi on todettava, että komissio on vedonnut julkisessa kuulemisessa ja erityisesti jäsenvaltioiden viranomaisten, asekauppiaiden, aseasiantuntijoiden, siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden ja ampumatarvikkeiden valmistajien eurooppalaisten yhdistysten edustajien, ampujien, keräilijöiden, voittoa tavoittelemattomien järjestöjen ja tutkimuslaitosten kuulemisessa saatuihin tietoihin. Se on viitannut myös jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueen valtioiden kuulemisen ja direktiivillä 91/477 perustetun komitean työskentelyn yhteydessä saatuihin tietoihin, ja komissio on kehottanut jäsenvaltioiden asiantuntijoita esittämään lausuntoja ja huomautuksia REFIT-arviointiin sisältyneistä tärkeimmistä päätelmistä.

91

Lainsäädäntömenettelyn aikana kerättyjen tietojen osalta on vielä todettava, että parlamentti viittaa menettelyyn osallistuneiden osapuolten kuulemisiin, käynteihin asemuseossa, julkiseen kuulemiseen, komissiolta pyydettyihin teknisiin tietoihin ja tilastotietoihin ja direktiiviä 91/477 koskevaan konferenssiin.

92

Lopuksi on huomautettava, että neuvosto on ilmoittanut työskennelleensä komission ehdotuksen ja komission mainitsemien selvitysten, parlamentin jäsenten kuulemisten ja jäsenvaltioiden esittämien toimenpiteiden vaikutusten arviointien perusteella.

93

Tämän tuomion 87–92 kohdassa mainittujen seikkojen perusteella voidaan siis todeta, että kyseessä olevilla kolmella toimielimellä oli riidanalaisen direktiivin antamiseen johtaneen lainsäädäntömenettelyn aikana käytössään ensinnäkin yksityiskohtaisia analyyseja, jotka koskevat siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden sisämarkkinoiden toimintaa, sellaisena kuin se oli direktiivin 91/477, ennen kuin sitä muutettiin riidanalaisella direktiivillä, perusteella, ja joihin sisältyi täsmällisiä suosituksia kyseisen toiminnan parantamiseksi. Niillä oli niin ikään lukuisia analyysejä ja suosituksia, jotka kattavat muun muassa kaikki Tšekin tasavallan argumentaatiossa, sellaisena kuin se on esitetty tiivistetysti tämän tuomio 69–73 kohdassa, esiin tuodut turvallisuuteen liittyvät kysymykset, ja joissa otetaan huomioon kokemus, jota on saatu erityisesti tiettyjen ampuma-aseiden vaarallisuudesta arvioidussa turvallisuustilanteessa. Lopuksi on todettava, että nämä kolme toimielintä ovat täydentäneet näitä tietoja asiantuntijoiden ja menettelyyn osallistuneiden edustajien kuulemisilla ja jäsenvaltioiden viranomaisten suorittamilla arvioinneilla.

94

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä perusteettomana.

95

Tšekin tasavalta katsoo toisen kanneperusteensa toisessa osassa ensisijaisesti, että riidanalaisella direktiivillä toteutetuilla toimenpiteillä ei ensinnäkään voida toteuttaa yleisen turvallisuuden korkeamman tason varmistamista koskevaa tavoitetta, koska tätä tavoitetta ei voida saavuttaa ampuma-aseiden laillista hallussapitoa koskevalla lisärajoituksella. Yleiseen turvallisuuteen kohdistuva todellinen riski johtuu sitä vastoin siitä, että laillisesti hallussa pidetyistä ampuma-aseista tulee lainvastaisia sovellettavan lainsäädännön tiukentamisen vuoksi.

96

Tšekin tasavalta huomauttaa erityisesti tiettyjä itselataavia kertatuliaseita koskevasta kiellosta, ettei unionin alueella ole tehty viimeisten kymmenen vuoden aikana yhtäkään terrori-iskua tällaisilla laillisesti hallussa pidetyillä aseilla eikä missään olemassa olevassa selvityksessä todeta, että näitä aseita olisi käytetty joukkoampumisissa. Direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 6 kohdassa tarkoitettujen, sarjatuliaseista lopullisesti muunnettujen itselaataavien kertatuliaseiden kiellolla ei ole myöskään mitään merkitystä tekniseltä kannalta, koska niiden muuntaminen uudelleen kertatuliaseiksi on vaikeampaa ja kalliimpaa kuin uuden tavallisen itselaataavan kertatuliaseen hankkiminen ja sen muuntaminen myöhemmin sarjatuliaseeksi.

97

Samoin riski siitä, että pysyvästi deaktivoituja ampuma-aseita ja antiikkiaseiden jäljennöksiä käytetään väärin, on Tšekin tasavallan mukaan käytännössä mitätön, koska tällaisten aseiden tekeminen uudelleen ampumakelpoisiksi edellyttää ammattivälineiden käyttöä ja on vähintään yhtä monimutkaista ja kallista kuin uuden aseen valmistaminen. Se, että pysyvästi deaktivoidut ampuma-aseet kuuluvat samaan luokkaan kuin samantyyppiset toimintakelpoiset aseet, osoittaa kyseisen toimenpiteen suhteettomuuden.

98

Tšekin tasavalta katsoo toiseksi, että riidanalaisella direktiivillä toteutetut toimenpiteet eivät ole tarpeen yleisen turvallisuuden korkeamman tason varmistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi. Direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 6–8 kohtaan luokiteltujen itselataavien kertatuliaseiden hallussapitoa koskeva kielto on kaikkein tiukin mahdollinen toimenpide, ja se koskee kaikkia tällaisten aseiden nykyisiä ja mahdollisia hallussa pitäjiä siitä huolimatta, ettei ole olemassa riskiä siitä, että he syyllistyvät rikokseen. Muuntyyppisiä ampuma-aseita, joihin kuuluvat antiikkiaseiden jäljennökset, koskevan sääntelyn tiukentaminen ei myöskään ole tarpeen, koska näihin aseisiin liittyvä vaara on hyvin vähäinen.

99

On siis olemassa vähemmän rajoittavia toimenpiteitä, joihin kuuluu ampuma-aseiden laittoman hallussapidon järjestelmällinen torjunta, yhteistyön tehostaminen vakavia rikoksia koskevien tutkintojen yhteydessä, jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon parantaminen sekä hälytysaseita ja samankaltaisia aseita koskevan sääntelyn tiukentaminen.

100

Tšekin tasavalta väittää kolmanneksi, että riidanalaisessa direktiivissä toteutetut toimenpiteet ovat vastoin suhteellisuusperiaatetta sanan suppeassa merkityksessä. Näillä toimenpiteillä näet loukataan merkittävällä tavalla useiden ampuma-aseiden hallussapitäjien, jotka eivät aiheuta ongelmia, omistusoikeutta, eikä unionin lainsäätäjä ole millään tavalla lieventänyt tätä vaikutusta eikä edes tutkinut sitä.

101

Tšekin tasavalta väittää toissijaisesti siltä osin kuin on katsottava, että riidanalaisella direktiivillä pyritään sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan kohdistuvien esteiden poistamiseen, toisen kanneperusteensa toisessa osassa, että kyseisessä direktiivissä toteutetut toimenpiteet eivät täytä myöskään asianmukaisuutta, tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta näiden sanojen suppeassa merkityksessä koskevia edellytyksiä. Näitä esteitä ei näet voida poistaa kyseisillä toimenpiteillä, joilla vahvistetaan moniselitteisiä sääntöjä, joita ei voida käytännössä toteuttaa.

102

Tšekin tasavalta huomauttaa aluksi, että direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 7 kohtaan kuuluvat nykyään itselataavat kertatuliaseet, joihin on lisätty latauslaite, jonka kapasiteetti ylittää vahvistetut rajat. Direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 6 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on siten takavarikoitava kyseiset aseet. Riidanalaisen direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappaleessa kuitenkin todetaan, että tällaisen latauslaitteen lisäämisen mahdollisuus ei sinällään ole peruste kyseessä olevien aseiden luokittelemiselle tiettyyn luokkaan. Sama ase on siten tapauksesta riippuen A luokkaan tai B luokkaan kuuluva ase, ja siirtyminen yhdestä luokasta toiseen voi tapahtua latauslaitetta vaihtamalla. Samanaikaisesti tällaisen latauslaitteen hallussapidosta on direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 5 artiklan 3 kohdan mukaan määrättävä seuraamus, joka on B luokkaan kuuluvien ampuma-aseiden hankinta- ja hallussapitoluvan peruuttaminen ja joka eroaa saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdassa säädetystä seuraamuksesta.

103

Tšekin tasavalta toteaa tämän jälkeen, että riidanalaisessa direktiivissä luokitellaan vastedes direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 8 kohtaan itselataavat kertatuliaseet, jotka on alun perin tarkoitettu laukaistavaksi olkapäältä ja joiden pituutta voidaan lyhentää alle 60 senttimetriin toimivuutta menettämättä taitto- tai teleskooppitukilla, tarkentamatta, miten kyseiset aseet on yksilöitävä. Lähes kaikki nämä aseet on kuitenkin tarkoitettu toimimaan mainituilla tukeilla tai ilman niitä, joten ei ole olemassa mitään tapaa yksilöidä sitä, mihin ne on alun perin tarkoitettu. Sen mukaan ei myöskään ole täsmennetty, miten kyseisten aseiden ja erityisesti sellaisten aseiden, joissa on piipunsuun lisävarusteita tai erilaisia jatko-osia tai joissa niitä ei ole, pituus voidaan todeta. Näin ollen kompensaattorin tai äänenvaimentimen ruuvaaminen saattaisi johtaa luokittelun muuttumiseen.

104

Tšekin tasavalta toteaa lopuksi tiettyjen ampuma-aseiden siirtymisestä A luokkaan eli kiellettyjen ampuma-aseiden luokkaan, että riidanalaisessa direktiivissä sallitaan se, että jäsenvaltiot valitsevat erilaisen lähestymistavan näiden aseiden nykyisten hallussapitäjien osalta, mikä merkitsee sitä, että joissakin jäsenvaltioissa on aina suuri määrä luvan saaneita hallussapitäjiä, kun taas toisissa tällaisten aseiden hallussapito on kielletty. Tämä tilanne luo kuitenkin uusia esteitä, joita ei voida ylittää Euroopan ampuma-asepassin avulla. Direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 12 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan mahdollisuus matkustaa näiden aseiden kanssa riippuisi sellaisten muiden jäsenvaltioiden päätöksestä, jotka voisivat vastedes kieltäytyä soveltamasta kyseisen 12 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta ja asettaa matkustamisen edellytykseksi ennakkoluvan myöntämisen.

105

Tšekin tasavalta viittaa riidanalaisessa direktiivissä toteutettujen toimenpiteiden tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden näiden sanojen suppeassa merkityksessä osalta tämän tuomion 98–100 kohdassa lyhyesti esitettyyn argumentaatioon. Se katsoo lisäksi, että kyseisen direktiivin riitautettujen säännösten kumoamisen on johdettava direktiivin kumoamiseen kokonaisuudessaan.

106

Unkari epäilee ensinnäkin, onko ampuma-aseiden eri osien merkitseminen, mikä saattaisi aiheuttaa merkittäviä häiriöitä lentoasemalla suoritettavien tarkastusten yhteydessä, oikeasuhteista.

107

Kyseinen jäsenvaltio katsoo toiseksi, että velvollisuus tarkastella päättymässä olevien lupien jatkamisen yhteydessä uudelleen kaikkia lupien myöntämisedellytyksiä on ristiriidassa tavoiteltujen päämäärien kanssa.

108

Unkari pitää kolmanneksi perusteettomana sitä, että deaktivoidut ampuma-aseet, jotka on ennen riidanalaisen direktiivin täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymistä laillisesti hankittu tai pidetty hallussa– vaikka virallista lupaa ei ole –luokitellaan sellaisten ampuma-aseiden luokkaan, joihin on pakko saada lupa. Säännöstön tiukentaminen ei millään tavalla muuta sitä, että nämä aseet eivät ole vaarallisia, joten uudella säännöstöllä asetetaan niiden hallussa pitäjille uusia velvollisuuksia ilman, että tätä olisi perusteltu millään pakottavalla syyllä.

109

Unkari väittää neljänneksi, että sen ajanjakson pituus, jonka ajan jäsenvaltioiden virallisiin ampuma-aserekistereihin sisältyviä tietoja on säilytettävä kyseisten aseiden hävittämispäivästä alkaen, merkitsee suhteetonta puuttumista SEUT 16 artiklassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 8 artiklassa taattuun henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen.

110

Puolan tasavalta katsoo ensinnäkin, ettei ole esitetty mitään näyttöä siitä, että laillisesti hallussa pidettyjä sarjatuliaseita, jotka on muunnettu itselataaviksi kertatuliaseiksi, käytetään unionin alueella rikollisiin tarkoituksiin, joten näiden aseiden hallussapitoa koskevalla kiellolla ei paranneta unionin kansalaisten turvallisuutta.

111

Se toteaa toiseksi, ettei myöskään keskisytytteisiä itselataavia kertatuliaseita koskeva kielto silloin, kun ne on varustettu latauslaitteella, jonka kapasiteetti ylittää säädetyt rajat, ole asianmukainen unionin kansalaisten turvallisuuden varmistamiseksi. Nämä latauslaitteet eivät ensinnäkään liity tiettyyn aseeseen, joten ei ole mahdollista näyttää toteen sitä, että tällainen latauslaite on osa tällaista ampuma-asetta, sitä, että se kuuluu henkilölle, jonka hallussa kyseinen ase on, eikä sitä, että henkilöllä on myönnetyn luvan mukainen ase. Mainitulla kapasiteetilla ei niin ikään ole Puolan tasavallan mukaan merkittävää vaikutusta tulinopeuteen eikä niiden patruunoiden määrään, jotka on mahdollista ampua. Mainittu kielto vaikuttaa lopuksi suhteettomasti henkilöihin, joilla on hallussaan B luokkaan kuuluvia ampuma-aseita, vaikka heillä ei ole mahdollisuutta lisätä tällaisia latauslaitteita aseisiinsa.

112

Puolan tasavalta katsoo kolmanneksi jo tämän tuomion 97 ja 103 kohdassa esitetyistä syistä, että yhtäältä sen, että deaktivoidut ampuma-aseet ja antiikkiaseiden jäljennökset luokitellaan direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan C luokan 6 ja 7 kohtaan, ja sen, että kyseisen liitteen II osan A luokan 8 kohdassa määritellyt ampuma-aseet on kielletty, sekä toisaalta unionin kansalaisen turvallisuuden korkean tason varmistamisen välillä ei ole mitään yhteyttä.

113

Puolan tasavalta väittää neljänneksi, että tämän tuomion 110–112 kohdassa tarkoitettu ampuma-aseiden luokittelu on suhteeton sanan suppeassa merkityksessä, koska on olemassa tehokkaampia ja vähemmän rajoittavia ehkäiseviä toimenpiteitä yleisen turvallisuuden tehostamiseksi, kuten pakolliset ja yhtenäiset psykiatriset ja psykologiset tutkimukset ampuma-aseiden ostajille ja hallussapitäjille sekä kokeet, jotka koskevat näiden aseiden käyttöön liittyviä sääntöjä sekä niiden hallussapidon ja käytön osalta annettua säännöstöä.

114

Parlamentti ja neuvosto, joita komissio tukee, riitauttavat Tšekin tasavallan argumentaation sekä Unkarin ja Puolan tasavallan sen tueksi esittämän argumentaation.

115

Parlamentti ja neuvosto väittävät erityisesti, että Unkarin argumentaatio, joka perustuu SEUT 16 artiklan ja perusoikeuskirjan 8 artiklan rikkomiseen, on jätettävä tutkimatta, koska se sisältää uuden perusteen. Sama koskee niin Unkarin kuin Puolan tasavallankin argumentaatiota, jolla nämä jäsenvaltiot kyseenalaistavat riidanalaisen direktiivin säännösten oikeasuhteisuuden, jota Tšekin tasavalta ei riitauta.

116

Ensimmäiseksi on muistettava, että osapuoli, joka on Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan nojalla hyväksytty unionin tuomioistuimessa käsiteltävässä oikeusriidassa väliintulijaksi, ei voi muuttaa oikeusriidan kohdetta, sellaisena kuin se on rajattu asianosaisten vaatimuksissa ja perusteissa. Tästä seuraa, että tutkittavaksi voidaan ottaa vain ne väliintulijan argumentit, jotka kuuluvat kyseisissä vaatimuksissa ja perusteissa määriteltyyn yhteyteen (tuomio 7.10.2014, Saksa v. neuvosto, C-399/12, EU:C:2014:2258, 27 kohta).

117

Koska tämän tuomion 106, 107 ja 109 kohdassa tiivistetysti esitetyllä Unkarin argumentaatiolla kyseenalaistetaan kuitenkin – kuten parlamentti ja neuvosto perustellusti väittävät – riidanalaisen direktiivin muiden säännösten kuin niiden, jotka Tšekin tasavalta on riitauttanut, oikeasuhteisuus, on katsottava, että tämä argumentaatio on omiaan muuttamaan oikeusriidan kohdetta, sellaisena kuin se on rajattu viimeksi mainitun jäsenvaltion vaatimuksissa ja perusteissa, ja että mainittu argumentaatio on näin ollen jätettävä tutkimatta.

118

Toiseksi on huomautettava unionin tuomioistuimen harjoittaman tuomioistuinvalvonnan kohteesta, että tämän tuomion 77–79 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, ettei unionin tuomioistuimen tehtävänä ole korvata omalla arvioinnillaan unionin lainsäätäjän arviointia.

119

Kyseisen oikeuskäytännön mukaan näet unionin tuomioistuimen on tutkittava, onko unionin lainsäätäjä selvästi ylittänyt laajan harkintavallan, joka sillä on niiden monitahoisten arviointien osalta, joita sen oli käsiteltävässä asiassa suoritettava, kun se on päättänyt toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat tavoitellun päämäärän kannalta ilmeisen soveltumattomia.

120

Kolmanneksi on todettava direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 6–8 kohtaan luokiteltuja itselataavia kertatuliaseita koskevan kiellon oikeasuhteisuudesta ensimmäiseksi, että – kuten parlamentti ja neuvosto, joita komissio tukee, väittävät – etenkin tämän tuomion 88 ja 89 kohdassa mainituista selvityksistä ilmenee, että yhtäältä jossakin valtiossa hallussa pidettyjen ampuma-aseiden määrän ja toisaalta sellaisten rikosten määrän, joissa käytetään tällaisia aseita, voidaan osoittaa korreloivan keskenään, että sellaisen säännöstön käyttöön ottamisella, jolla rajoitetaan mahdollisuuksia saada ampuma-aseita, voi olla merkittävä vaikutus tehtyjen rikosten lukumäärän ja sellaisten henkirikosten lukumäärän vähentämiseen, joissa käytetään ampuma-aseita, että lähes kaikkia ampuma-aseita, joita on käytetty Euroopassa joukkoampumisissa, pidettiin hallussa laillisesti ja että kyseiset aseet olivat sarjatuliaseita, itselataavia kertatuliaseita, deaktivoiduista aseista uudelleen ampumakelpoisiksi tehtyjä ampuma-aseita tai eri aseiden osista koottuja ampuma-aseita.

121

Vaikka lisäksi on totta, että eräissä näistä selvityksistä suositellaan myös Tšekin tasavallan ja Puolan tasavallan sen tueksi mainitsemia toimenpiteitä, sellaisina kuin ne on esitetty lyhyesti tämän tuomion 99 ja 113 kohdassa, kyseisiä toimenpiteitä suositellaan kuitenkin, kuten parlamentti on korostanut, täydentävästi ampuma-aseiden ja erityisesti kaikkein vaarallisimpien ampuma-aseiden hankintaa ja hallussapitoa koskevan järjestelmän tiukentamiseen, eivätkä ne ole tehokkuudeltaan samantasoisia vaihtoehtoja kuin kyseessä olevia ampuma-aseita koskeva kielto.

122

Direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 6–8 kohtaan luokiteltuja ampuma-aseita koskevaan kieltoon liittyy toiseksi, kuten parlamentti ja neuvosto, joita komissio tukee, huomauttavat, lukuisia direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 6 artiklan 2–6 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia, joilla vähennetään kyseisen kiellon vaikutusta suureen määrään näiden aseiden potentiaalisia hallussa pitäjiä tai hankkijoita ja joilla pyritään siten takaamaan mainitun kiellon oikeasuhteisuus.

123

Direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 7 ja 8 kohtaan luokiteltujen ampuma-aseiden määritelmästä on kolmanneksi huomautettava, että – kuten parlamentti ja neuvosto, joita komissio tukee, väittävät – mainituissa kohdissa yksilöidään selkeästi ne ampuma-aseet, jotka on kielletty niihin lisätyn latauslaitteen kapasiteetin tai aseen pituuden perusteella. Mikään ei etenkään ole esteenä kyseisten toimielinten esittämälle tulkinnalle, jonka mukaan sellaisten aseiden osalta, jotka on rakennettu niin, että ne voidaan laukaista sekä olkapäältä että vapain käsin, on katsottava, että ne on tarkoitettu alun perin siihen, että ne laukaistaan olkapäältä, joten ne kuuluvat mainitun A luokan 8 kohtaan.

124

Riidanalaisen direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappaleen ja direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 5 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan osalta on samoin todettava, että yhtäältä on selvää, että – kuten parlamentti ja neuvosto ovat korostaneet – kyseisessä 5 artiklan 3 kohdassa kielletään pääosin pitämästä hallussa samanaikaisesti direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan B luokkaan kuuluvaa itselataavaa kertatuliasetta ja kyseisessä liitteessä olevan II osan A luokan 7 kohdassa mainitut rajat ylittävää latauslaitetta juuri sen estämiseksi, että tiettyjen ampuma-aseiden luokittelu eri luokkiin yritetään kiertää. Toisaalta mainitussa 23 perustelukappaleessa ja mainitussa 6 artiklan 1 kohdassa ainoastaan selitetään kyseessä olevaa luokitusta ja säädetään kyseessä olevasta kiellosta.

125

Koska jäsenvaltiot olivat jo voineet kieltää muun muassa direktiivin 91/477 liitteessä I olevan II osan B ja C luokkaan kuuluvat ampuma-aseet ennen kuin kyseiset aseet luokiteltiin riidanalaisessa direktiivissä A luokkaan, kolme kyseessä olevaa toimielintä väittää neljänneksi perustellusti, että Euroopan ampuma-asepassia koskevilla säännöksillä ja direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 12 artiklan 2 kohdalla ei muuteta oikeustilaa vaan niillä vain otetaan se huomioon.

126

Näin ollen on todettava, ettei ole selvää, että mainitut toimielimet olisivat ylittäneet niille kuuluvan laajan harkintavallan. Toisin kuin Tšekin tasavalta, jota Unkari ja Puolan tasavalta tukevat, väittää, ei näet voida katsoa, että arvostelun kohteena olevat toimenpiteet olisivat ilmeisen soveltumattomia unionin kansalaisten yleisen turvallisuuden varmistamista ja sisämarkkinoiden toiminnan helpottamista koskeviin tavoitteisiin nähden.

127

Neljänneksi on todettava sen oikeasuhteisuudesta, että deaktivoidut ampuma-aseet ja antiikkiaseiden jäljennökset sisällytetään direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A tai C luokkaan, ensimmäiseksi, että parlamentti ja sen tueksi komissio ovat täsmentäneet, että asiantuntijat ovat tämän tuomion 90 ja 91 kohdassa mainituissa kuulemistilaisuuksissa osoittaneet, ettei riskiä siitä, että deaktivoitu ampuma-ase tehdään uudelleen ampumakelpoisiksi, voida täysin sulkea pois. Tämän tuomion 120 kohdassa on kuitenkin jo todettu, että muun muassa tämän tuomion 88 ja 89 kohdassa mainituista selvityksistä ilmenee, että joukkoampumisissa Euroopassa käytettyihin ampuma-aseisiin kuului sellaisista deaktivoiduista ampuma-aseista uudelleen ampumakelpoisiksi tehtyjä tai sellaisista eri aseista saaduista osista koottuja ampuma-aseita, joita pidettiin hallussa laillisesti.

128

Kuten parlamentti ja neuvosto toteavat komission tukemina, toiseksi on selvää, että deaktivoitujen ampuma-aseiden sisällyttäminen direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan C luokkaan luo lähinnä vain velvollisuuden tehdä kyseisistä aseista ilmoitus ja että siltä osin kuin kyseiset aseet on sisällytettävä kyseisessä liitteessä I olevan II osan A luokkaan, direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 6 artiklan 2–6 kohdassa tarkoitetut poikkeukset ovat sovellettavissa. Tšekin tasavalta ja sen tueksi Unkari tai Puolan tasavalta eivät myöskään ole esittäneet mitään konkreettista seikkaa, jolla voitaisiin kyseenalaistaa parlamentin argumentaatio, jonka mukaan se, että deaktivoidusta ampuma-aseesta tehtävän ilmoituksen laiminlyöminen johtaa kyseisen aseen hallussapidon laittomuuteen, ei sellaisenaan lisää riskiä yleiselle turvallisuudelle.

129

Antiikkiaseiden jäljennöksistä on kolmanneksi myös todettava, että Tšekin tasavalta ja sen tueksi Unkari tai Puolan tasavalta eivät ole esittäneet mitään konkreettista seikkaa, jolla voitaisiin kyseenalaistaa riidanalaisen direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleessa esitetyt toteamukset, joihin parlamentti ja neuvosto, joita komissio tukee, ovat vedonneet ja joiden mukaan tällaiset jäljennökset yhtäältä eivät ole samalla tavalla historiallisesti merkittäviä tai kiinnostavia kuin aidot antiikkiaseet ja toisaalta niitä voidaan valmistaa käyttäen uusia tekniikoita, joilla voidaan parantaa niiden kestävyyttä ja tarkkuutta, mikä antaa siten ymmärtää, että tällaiset aseet voivat olla vaarallisempia kuin aidot antiikkiaseet.

130

Tšekin tasavallan ja Puolan tasavallan sen tueksi mainitsemien vaihtoehtojen osalta on neljänneksi riittävää viitata tämän tuomion 121 kohdassa esitettyyn toteamukseen.

131

Näin ollen on myös todettava, ettei ole selvää, että nämä kolme toimielintä olisivat ylittäneet niille kuuluvan laajan harkintavallan, ja että – toisin kuin Tšekin tasavalta, jota Unkarin ja Puolan tasavallan tukevat, väittää – ei voida katsoa, että arvostelun kohteena olevat toimenpiteet olisivat ilmeisen soveltumattomia unionin kansalaisten yleisen turvallisuuden varmistamista koskevaan tavoitteeseen nähden.

132

Viidenneksi on huomautettava, että Tšekin tasavalta, jota Unkari ja Puolan tasavalta tukevat, väittää muun muassa, että direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 6–8 kohdassa tarkoitettuja itselataavia kertatuliaseita koskeva kielto merkitsee suhteetonta puuttumista kyseisten aseiden hallussapitäjien omistusoikeuteen.

133

Tältä osin on muistutettava, että vaikka perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa ei ehdottomasti kielletä omaisuuden riistämistä, siinä määrätään kuitenkin, että omaisuus voidaan riistää vain yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että kyseisen omaisuuden menetyksestä suoritetaan kohtuullisessa ajassa oikeudenmukainen korvaus. Omaisuuden käyttöä voidaan säännellä lailla siinä määrin kuin se on yleisen edun mukaan välttämätöntä.

134

Näiden vaatimusten osalta on otettava huomioon myös täsmennykset, jotka sisältyvät perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohtaan; tämän määräyksen mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien käyttämistä voidaan rajoittaa, kunhan kyseisistä rajoituksista säädetään lailla, mainittujen oikeuksien keskeistä sisältöä kunnioitetaan ja kyseiset rajoitukset ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisesti välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia (tuomio 21.12.2016, Tele2 Sverige ja Watson ym., C-203/15 ja C-698/15, EU:C:2016:970, 94 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 21.5.2019, komissio v. Unkari (maatalousmaan käyttö- ja tuotto-oikeudet), C-235/17, EU:C:2019:432, 88 kohta).

135

Nyt käsiteltävässä asiassa on aluksi kiistatonta, että riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 7 alakohdan b alakohdalla lisätään direktiivin 91/477 7 artiklaan 4 a kohta, jossa säädetään pääosin, että jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tällaisille aseille jo myönnetyt luvat, kunhan kyseiset aseet on hankittu ja rekisteröity laillisesti ennen 13.6.2017. Tämän johdosta yhtäältä riidanalaisessa direktiivissä ei edellytetä, että tällaiset aseet, jotka on hankittu ennen kyseisen direktiivin voimaantuloa, pakkolunastetaan niiden hallussapitäjiltä, ja toisaalta tällaisten aseiden omistusoikeuden riistämistä sen jälkeen, kun riidanalainen direktiivi on saatettu osaksi jäsenvaltioiden oikeutta, on pidettävä jäsenvaltioiden valintaan perustuvana.

136

Siltä osin kuin jäsenvaltioiden on kyseisen direktiivin perusteella kiellettävä lähtökohtaisesti tällaisten aseiden hankinta ja hallussapito mainitun direktiivin voimaantulon jälkeen on tämän jälkeen todettava, että yhtäältä tällaisella kiellolla lähtökohtaisesti vain estetään jonkun omaisuuden omistusoikeuden hankkiminen ja toisaalta kyseiseen kieltoon on liitetty joukko direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 6 artiklan 2–6 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia, jotka koskevat erityisesti kriittisen infrastruktuurin suojelemista, arvokuljetuksia ja arkaluonteisia kohteita sekä keräilijöiden, asekauppiaiden, asevälittäjien, museoiden tai vieläpä urheiluampujien erityistilannetta.

137

Siltä osin kuin Tšekin tasavalta ja sen tueksi Unkari ja Puolan tasavalta pyrkivät argumentaatioissaan kyseenalaistamaan omistusoikeuden kannalta kiellon hankkia omistukseensa tiettyjä aseita ja riidanalaisen direktiivin muut toimenpiteet kuin nämä kiellot, on lopuksi riittävää todeta, että nämä muut toimenpiteet merkitsevät perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettua yleisen edun mukaista omaisuuden käytön sääntelyä ja että kun otetaan huomioon tämän tuomion 120–131 kohdassa mainitut seikat, ei ole osoitettu, että kyseisillä toimenpiteillä ylitettäisiin tältä osin se, mikä on tätä varten tarpeen.

138

Tästä seuraa, ettei unionin tuomioistuimelle esitettyyyn asiakirja-aineistoon sisältyvillä seikoilla ole osoitettu, että riidanalaisella direktiivillä asetetut rajoitukset perusoikeuskirjassa tunnustetun omistusoikeuden käyttämiselle etenkin direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 6–8 kohdassa tarkoitettujen itselataavien kertatuliaseiden osalta merkitsisivät suhteetonta puuttumista kyseiseen oikeuteen.

139

Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella toisen kanneperusteen toinen osa ja näin ollen toinen kanneperuste kokonaisuudessaan on hylättävä perusteettomina.

140

Tšekin tasavalta katsoo kolmannessa kanneperusteessaan ensinnäkin, että tämän tuomion 102 ja 103 kohdassa mainitut seikat eivät täytä oikeusvarmuuden periaatteen edellyttämiä selkeyden ja täsmällisyyden vaatimuksia.

141

Niin ikään tämän tuomion 104 kohdassa todetut seikat merkitsevät sen mukaan oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamista. Jos näet jäsenvaltion olisi sovellettava poikkeusta tiettyjen sellaisten henkilöiden hallussa pitämien vastedes kiellettyjen ampuma-aseiden osalta, joilla oli kyseinen lupa riidanalaisen direktiivin voimaantuloajankohtana, sen olisi edelleen myönnettävä haetut luvat voimassa olevan kansallisen säännöstön perusteella tämän voimaantulon ajankohdan ja täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisajankohdan välisenä aikana, mutta sen olisi tämän jälkeen peruutettava näiltä henkilöiltä mainitut luvat ja otettava heiltä pois itse aseet, koska he eivät voi kuulua ajallisesti kyseisen poikkeuksen soveltamisalaan.

142

Tämä merkitsee Tšekin tasavallan mukaan kuitenkin sitä, että asianomaisen jäsenvaltion on mainittujen periaatteiden vastaisesti sovellettava taannehtivasti uutta kieltoa tilanteisiin, jotka ovat syntyneet ennen sen voimaantuloa, tai katsottava, että riidanalaisella direktiivillä on välitön oikeusvaikutus niiden yksityisten vahingoksi, joita asia koskee. Mahdollisuus soveltaa mainittua poikkeusta päättyy näin ollen riidanalaisen direktiivin voimaantulopäivänä, vaikka jäsenvaltiot eivät unionin oikeuden nojalla voi rajata sitä kyseiseen ajankohtaan.

143

Tšekin tasavalta katsoo lopuksi, että edellä esitettyjen seikkojen perusteella riidanalaisen direktiivin 1 artiklan 6, 7 ja 19 alakohta sekä näin ollen kyseinen direktiivi kokonaisuudessaan on kumottava.

144

Unkari väittää, että tämän tuomion 102 ja 111 kohdassa esitetyt seikat ovat ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, koska ne eivät ole riittävän selkeitä, jotta asianomaisten henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet voitaisiin määritellä yksiselitteisesti. Ei siis ole mahdollista määrittää selkeästi, onko direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan B luokkaan kuuluvan ampuma-aseen hankinta- ja hallussapitolupa peruutettava riippumatta siitä, onko todettu, että asianomaisella henkilöllä on hallussaan säädetyt rajat ylittävä latauslaite, vaikka kyseisen henkilön hallussa on keskisytytteisiä itselataavia kertatuliaseita.

145

Kyseinen jäsenvaltio katsoo, ettei myöskään direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 10 artiklan 2 kohta, jonka mukaan asekauppiaat ja -välittäjät voivat kieltäytyä liiketoimesta, joka koskee kokonaisten patruunoiden tai ampumatarvikkeiden osien hankkimista, jos niiden on kohtuullista pitää liiketoimea epäilyttävänä sen luonteen perusteella, ole oikeusvarmuuden periaatteen mukainen. Kyseinen säännös voi johtaa syrjintään ja väärinkäyttöön siltä osin kuin sen mukaan alan ammattilaiset voivat kyseenalaistaa todistuksen antaneen viranomaisen päätöksen.

146

Parlamentti ja neuvosto, joita komissio tukee, riitauttavat Tšekin tasavallan ja Unkarin sen tueksi esittämän argumentaation.

147

Ensimmäiseksi on todettava tämän tuomion 116 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön perusteella, että tämän tuomion 145 kohdassa lyhyesti esitetty Unkarin argumentaatio on jätettävä tutkimatta, koska siinä kyseenalaistetaan riidanalaisen direktiivin muun säännöksen kuin Tšekin tasavallan riitauttamien säännösten lainmukaisuus ja pyritään näin ollen muuttamaan oikeudenkäynnin kohdetta, sellaisena kuin se on rajattu kyseisen jäsenvaltion vaatimuksissa ja perusteissa.

148

Toiseksi on huomautettava direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 7 ja 8 kohtaan sisältyvien määritelmien yhteensopivuudesta oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusvarmuuden periaate edellyttää, että oikeussäännöt ovat selviä ja täsmällisiä ja että niiden vaikutukset ovat ennakoitavissa, jotta ne, joita asia koskee, tietäisivät, miten niiden tulee toimia niissä tilanteissa ja oikeudellisissa suhteissa, jotka kuuluvat unionin oikeusjärjestyksen alaisuuteen (tuomio 5.5.2015, Espanja v. neuvosto, C-147/13, EU:C:2015:299, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

149

Direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 7 ja 8 kohdassa olevien määritelmien yhteensopivuudesta kyseisen periaatteen kanssa on todettava, että – kuten tämän tuomion 123 ja 124 kohdassa on jo korostettu – näissä 7 ja 8 kohdassa yksilöidään selvästi, täsmällisesti ja ennakoitavissa olevalla tavalla ampuma-aseet, jotka on kielletty joko niihin lisätyn latauslaitteen tai aseen pituuden perusteella. Kuten parlamentti ja neuvosto perustellusti väittävät, on erityisesti niin, että jos ampuma-aseet on rakennettu siten, että ne voidaan laukaista sekä olkapäältä että vapain käsin, näiden aseiden voidaan katsoa olevan tarkoitettu alun perin niiden laukaisemiseen olkapäältä, joten ne kuuluvat mainitun A luokan 8 kohtaan.

150

Toisin kuin Tšekin tasavalta väittää Unkarin tukemana, direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 7 kohta, kyseisen direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappale ja direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 5 artiklan 3 kohta ja 6 artiklan 1 kohta, kun niitä luetaan yhdessä, eivät voi mitenkään aiheuttaa mitään sekaannusta.

151

Kuten parlamentti ja neuvosto, joita komissio tukee, perustellusti väittävät, mainitussa 5 artiklan 3 kohdassa kielletään näet pääosin pitämästä hallussa samanaikaisesti direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan B luokkaan kuuluvaa itselataavaa kertatuliasetta ja mainitussa kohdassa säädetyt rajat ylittävää latauslaitetta juuri mainitun 7 kohdan sisällyttämisestä direktiivin 91/477 liitteessä I olevan II osan A luokkaan johtuvien uusien kieltojen kiertämistä koskevien yritysten estämiseksi. Muilta osin on todettava, että mainitussa 23 perustelukappaleessa ja kyseisessä 6 artiklan 1 kohdassa ainoastaan selitetään kyseessä olevaa luokitusta ja säädetään asianomaisesta kiellosta.

152

Tästä seuraa, ettei Tšekin tasavalta eikä myöskään sitä tukeva Unkari ole osoittanut, että kyseiset säännökset merkitsevät oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamista.

153

Kolmanneksi on huomautettava direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 7 artiklan 4 a kohdassa säädetyn poikkeuksen yhteensopivuudesta luottamuksensuojan periaatteen kanssa, että oikeus vedota luottamuksensuojaan koskee tämän tuomion 148 kohdassa mainitun oikeusvarmuuden periaatteen välittömänä seurauksena jokaista yksityisiä, joka on tilanteessa, josta ilmenee, että hänelle on unionin hallinnon vuoksi syntynyt perusteltuja odotuksia. Vakuutteluja, jotka voivat synnyttää tällaisia odotuksia riippumatta siitä muodosta, jossa ne on annettu, ovat täsmälliset, ehdottomat ja yhtäpitävät tiedot, jotka on saatu toimivaltaisista ja luotettavista lähteistä. Kukaan ei sitä vastoin voi vedota tämän periaatteen loukkaamiseen, jollei hallinto ole antanut hänelle täsmällisiä vakuutteluja. Lisäksi silloin, kun huolellinen ja järkevä taloudellinen toimija voi ennakoida sellaisen unionin toimenpiteen toteuttamisen, joka voi vaikuttaa sen etuihin, se ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, kun tällainen toimenpide toteutetaan (tuomio 30.4.2019, Italia v. neuvosto (Välimeren miekkakalan kalastuskiintiö), C-611/17, EU:C:2019:332, 112 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

154

Nyt käsiteltävässä asiassa on aluksi todettava, että arvostelun kohteena olevan säännöksen tarkoituksena on estää se, että riidanalaisen direktiivin voimaantulon eli 13.6.2017 ja sen saattamiselle osaksi jäsenvaltioiden oikeutta varatun määräajan päättymisen eli 14.9.2018 välisenä aikana hankitaan lisää viimeksi mainitusta ajankohdasta alkaen kiellettyjä ampuma-aseita.

155

Tämän jälkeen on todettava, että koska riidanalainen direktiivi on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 20 päivää ennen sen voimaantuloa, jokainen henkilö, joka halusi hankkia sen voimaantulon jälkeen tällaisen aseen, saattoi tietää, että kyseisen direktiivin nojalla kyseisen henkilön jäsenvaltion olisi viimeistään kyseisen direktiivin täytäntöönpanolle varatun määräajan päättymisen jälkeen peruutettava kaikki tällaiselle aseelle myönnetyt luvat.

156

Mikään ei lopuksi estänyt jäsenvaltioita muuttamasta lainsäädäntöään siten, että 13.6.2017 jälkeen myönnettyjen lupien voimassaoloaika päättyy 14.9.2018.

157

Ei siis ole osoitettu tämän tuomion 153 kohdassa mainitun oikeuskäytännön kannalta, että unionin lainsäätäjä olisi voinut synnyttää perustellun luottamuksen yksityisille, jotka haluavat hankkia 13.6.2017 jälkeen direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 7 ja 8 kohtaan kuuluvia aseita, eikä sitä, että unionin lainsäätäjä olisi edellyttänyt jäsenvaltioilta jonkinlaista riidanalaisen direktiivin taannehtivaa soveltamista.

158

Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

159

Tšekin tasavalta väittää neljännessä kanneperusteessaan, että direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 6 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa säädetty poikkeus on räätälöity Sveitsin valaliitolle, jonka osalta riidanalaisella direktiivillä kehitetään sen johdanto-osan 36 perustelukappaleen mukaan niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen. Koska kyseisen säännöksen soveltamisedellytyksiä ei ole perusteltu lainkaan riidanalaisen direktiivin tavoitteiden kannalta, se on syrjivä säännös, joka on kumottava.

160

Edellytystä, joka koskee sellaisen sotilasjärjestelmän olemassaoloa, joka perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja jossa on 50 viime vuoden ajan siirretty sotilasampuma-aseita armeijasta poistuville henkilöille, ja edellytystä, jonka mukaan kyse voi olla vain direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 6 kohtaan kuuluvista ampuma-aseista, ei näet voida Tšekin tasavallan mukaan perustella millään riidanalaisen direktiivin tavoitteilla, ja niiden johdosta kyseistä poikkeusta sovelletaan ainoastaan Sveitsin valaliittoon; tämä tavoite on nimenomaisesti tunnustettu lainsäädäntömenettelyn aikana.

161

Koska Tšekin tasavallan mukaan yksikään jäsenvaltio ei voi näin asetetun historiaan liittyvän edellytyksen vuoksi kuulua kyseisen poikkeuksen piiriin, sillä otetaan kuitenkin käyttöön sellainen erilainen kohtelu yhtäältä Sveitsin valaliiton ja toisaalta unionin jäsenvaltioiden ja Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) muiden jäsenvaltioiden kuin Sveitsin valaliiton välillä, jota ei voida perustella objektiivisesti. Sellaisen järjestelmän olemassaolon kestolla itsessään, joka koskee ampuma-aseiden säilyttämistä sotilaallisten velvoitteiden päättymisen jälkeen, ei näet missään tapauksessa varmisteta turvallisuustakeiden korkeampaa tasoa. Vaikka myönnetään, että tällaisen järjestelmän kesto voi olla jossain määrin merkityksellinen, 50 viimeisen vuoden huomioon ottaminen on kuitenkin mielivaltaista ja suhteetonta.

162

Unkari toteaa, että jos direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 6 artiklan 6 kohdan toista alakohtaa olisi tulkittava siten, että sillä pyritään vain selventämään kyseisen 6 artiklan 6 kohdan ensimmäisen alakohdan seurauksia sellaisten valtioiden osalta, jotka antavat pitkien perinteiden mukaisesti entisten varusmiesten säilyttää aseensa sen jälkeen, kun he ovat suorittaneet asevelvollisuutensa, kyseisellä säännöksellä asetettaisiin perusteeton lisävaatimus sen soveltamisalaan kuuluville henkilöille, koska olisi tarkastettava säännöllisesti, merkitsevätkö kyseiset henkilöt toisin kuin urheiluampujat, jotka eivät ole suorittaneet asepalvelusta ja joilla on lupa mainitun ensimmäisen alakohdan perusteella, uhkaa yleiselle turvallisuudelle.

163

Parlamentti ja neuvosto, joita komissio tukee, riitauttavat Tšekin tasavallan ja Unkarin sen tueksi esittämän argumentaation.

164

On huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella (tuomio 29.3.2012, komissio v. Puola, C-504/09, EU:C:2012:178, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

165

Vaikka ei siis ole kiistetty sitä, että – kuten Tšekin tasavalta väittää Unkarin tukemana – direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 6 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa vahvistetun poikkeuksen soveltamisedellytykset täyttyvät vain Sveitsin valaliiton osalta, neljännen kanneperusteen menestyminen edellyttää vielä, että yhtäältä Sveitsin valaliitto ja toisaalta unionin jäsenvaltiot ja EFTAn muut jäsenvaltiot kuin Sveitsin valaliitto ovat kyseisen poikkeuksen kohteen osalta toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.

166

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 139 ja 140 kohdassa todennut, edellytyksessä, joka koskee yleiseen asevelvollisuuteen perustuvan sellaisen sotilasjärjestelmän olemassaoloa, jossa on 50 viime vuoden ajan ollut käytössä järjestelmä, jossa sotilasampuma-aseita siirretään armeijasta poistuville henkilöille, otetaan samalla kertaa huomioon Sveitsin valaliiton kulttuuri ja perinteet sekä se, että näiden perinteiden vuoksi mainitulla valtiolla on kokemusta ja se kykenee todistetusti jäljittämään asianomaiset henkilöt ja aseet ja valvomaan näitä henkilöitä ja aseita, minkä perusteella voidaan olettaa, että yleistä turvallisuutta koskevat tavoitteet, joihin riidanalaisella direktiivillä pyritään, saavutetaan mainitusta poikkeuksesta huolimatta.

167

Koska ei voida olettaa, että tilanne on tällainen sellaisten valtioiden osalta, joilla ei ole sotilasampuma-aseiden siirtämistä koskevaan järjestelmään liittyvää perinnettä eikä näin ollen kokemusta ja kykyä todennetusti jäljittää ja valvoa asianomaisia henkilöitä ja aseita, on katsottava, että Sveitsin valaliiton tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa ovat ainoastaan valtiot, joilla myös on ollut jo pitkään tällainen järjestelmä. Unionin tuomioistuimelle toimitettu asiakirja-aineisto ei kuitenkaan sisällä viitteitä tästä eikä näin ollen seikkoja, jotka voisivat osoittaa, että kyse on unionin ja EFTAn jäsenvaltioiden syrjimisestä.

168

Siltä osin kuin Tšekin tasavalta arvostelee mielivaltaiseksi sitä seikkaa, että unionin lainsäätäjä on hyväksynyt 50:tä viimeistä vuotta koskevan edellytyksen, joka liittyy sotilasampuma-aseiden siirtämistä koskevan järjestelmän olemassaoloon, sekä edellytyksen, jonka mukaan kyse voi olla vain direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, liitteessä I olevan II osan A luokan 6 kohtaan kuuluvista ampuma-aseista, riittää, kun todetaan, että kyseinen jäsenvaltio ei ole maininnut mitään muuta valtiota, jolla olisi ollut alle 50 vuoden ajan sotilasampuma-aseiden tai muiden kuin kyseiseen luokkaan kuuluvien aseiden siirtämistä koskeva järjestelmä, joten tämä arvostelu on joka tapauksessa hylättävä tehottomana.

169

Siltä osin kuin Unkari väittää, että direktiivin 91/477, sellaisena kuin se on muutettuna riidanalaisella direktiivillä, 6 artiklan 6 kohdan toisessa alakohdassa asetetaan kyseisen 6 artiklan 6 kohdan ensimmäiseen alakohtaan nähden ”lisävaatimus” tarkastaa säännöllisesti, että asianomaiset henkilöt eivät aiheuta vaaraa yleiselle turvallisuudelle, riittää, kun lopuksi todetaan, että mainitussa toisessa alakohdassa säädetään poikkeuksesta, joka eroaa mainitussa ensimmäisessä kohdassa olevasta poikkeuksesta, ja että tähän eri poikkeukseen sovelletaan erityisiä edellytyksiä. Koska nämä alakohdat koskevat erilaisia tilanteita, se, että niissä säädetään erilaisista edellytyksistä, ei näin ollen merkitse syrjintää.

170

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

171

Kanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.

172

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska parlamentti ja neuvosto ovat vaatineet, että Tšekin tasavalta velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska Tšekin tasavalta on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut mukaan lukien.

173

Saman työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan Ranskan tasavalta, Unkari, Puolan tasavalta ja komissio vastaavat väliintulijoina omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: