–

Martin Leitner, edustajinaan M. Riedl ja V. Treber-Müller, Rechtsanwälte,

–

Itävallan hallitus, asiamiehinään G. Hesse ja J. Schmoll,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann ja D. Martin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 21 ja 47 artiklan ja yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY (EYVL 2000, L 303, s. 16) 1, 2, 6, 9 ja 17 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Martin Leitner ja Landespolizeidirektion Tirol (Tirolin osavaltion poliisiviranomainen, Itävalta) ja joka koskee pääasian kantajan palkkatasoilla etenemistä ja palkkaoikeudellista asemaa.

3

Direktiivin 2000/78 1 artiklan mukaan direktiivin ”tarkoituksena on luoda yleiset puitteet uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjumiselle työssä ja ammatissa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen toteuttamiseksi jäsenvaltioissa.”

4

Kyseisen direktiivin 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’yhdenvertaisen kohtelun periaatteella’ tarkoitetaan, ettei minkäänlaista 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa:

– –”

5

Direktiivin 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sen estämättä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että ikään perustuvaa erilaista kohtelua ei pidetä syrjintänä, jos [se] on kansallisen lainsäädännön puitteissa objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu, erityisesti työllisyyspoliitti[sella], työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva[lla] oikeutet[ulla] tavoit[teella], ja jos tämän tavoitteen toteuttamiskeinot ovat asianmukaiset ja tarpeen.

Tällaista erilaista kohtelua voi olla erityisesti:

2.   Sen estämättä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että ikään perustuvana syrjintänä ei pidetä eri ikärajojen vahvistamista ammatillisten sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisen edellytykseksi myöskään siinä tapauksessa, että näissä järjestelmissä eri työntekijöille tai työntekijäryhmille vahvistetaan eri ikärajoja, eikä ikäkriteerien käyttämistä näitä järjestelmiä koskevissa vakuutusmatemaattisissa laskelmissa, edellyttäen, että tästä ei aiheudu sukupuoleen perustuvaa syrjintää.”

6

Direktiivin 9 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanoon tarkoitetut oikeudelliset ja/tai hallinnolliset menettelyt, mukaan lukien jäsenvaltioiden aiheellisina pitämät sovittelumenettelyt, ovat – myös sen työsuhteen päätyttyä, jossa syrjinnän väitetään tapahtuneen – kaikkien niiden henkilöiden käytettävissä, jotka katsovat tulleensa kohdelluiksi väärin sen vuoksi, että heihin ei ole sovellettu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yhdistykset, järjestöt ja muut oikeushenkilöt, joilla kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen perusteiden mukaisesti on oikeutettua etua sen varmistamisesta, että tämän direktiivin säännöksiä noudatetaan, voivat aloittaa tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi säädetyn oikeudellisen ja/tai hallinnollisen menettelyn kantajan puolesta tai häntä tukeakseen tämän suostumuksella.

3.   Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään ei rajoita sellaisten kansallisten sääntöjen noudattamista, joilla säädellään yhdenvertaisen kohtelun periaatetta koskevien kanteiden nostamisen määräaikoja.”

7

Direktiivin 2000/78 16 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että

8

Saman direktiivin 17 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Seuraamusten, joihin saattaa kuulua korvausten maksaminen uhrille, on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset tiedoksi komissiolle viimeistään 2 joulukuuta 2003 ja niiden myöhemmät muutokset viipymättä.”

9

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että valtion virkamiesten palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaa kansallista lainsäädäntöä on muutettu useaan otteeseen, koska se on ollut ristiriidassa tiettyjen unionin oikeuden säännösten kanssa. Näiden virkamiesten palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevalla uudella järjestelmällä, joka on seuraus vuosina 2015 ja 2016 tehdyistä lainsäädäntömuutoksista, on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tarkoitus lopettaa erityisesti ikään perustuva syrjintä, joka johtui aikaisemmin voimassa olevasta palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevasta järjestelmästä.

10

Vuoden 1956 palkkalain (Gehaltsgesetz 1956; BGBl. 54/1956), sellaisena kuin se on muutettuna 30.8.2010 annetulla liittovaltion lailla (BGBl. I, 82/2010; jäljempänä virkamiesten palkkauksesta annettu laki) 8 §:n 1 momentissa säädettiin seuraavaa:

”Palkkatasoilla eteneminen määräytyy etenemisen viitepäivämäärän perusteella. Ellei jäljempänä muuta säädetä, vaadittava aika kunkin virkaryhmän osalta kysymykseen tulevalle toiselle palkkatasolle etenemiseen on viisi vuotta ja muille palkkatasoille etenemiseen kaksi vuotta.”

11

Virkamiesten palkkauksesta annetun lain 12 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”Viitepäivämäärä palkkatasoilla etenemistä varten lasketaan siten – ellei 4–8 momentissa säädetyistä rajoituksista muuta johdu –, että sen vuoden, jonka aikana kyseinen henkilö on suorittanut tai olisi suorittanut ensimmäisen asteen opintojen aloittamisen jälkeen yhdeksän vuoden pituiset opinnot loppuun, kesäkuun 30. päivän jälkeen täyttyneiden seuraavien kausien katsotaan edeltävän palvelukseentulopäivää seuraavasti:

12

Unionin tuomioistuimen 18.6.2009 antamassa tuomiossa Hütter (C-88/08, EU:C:2009:381) ja 11.11.2014 antamassa tuomiossa Schmitzer (C-530/13, EU:C:2014:2359) todetun ikään perustuvan syrjinnän poistamiseksi virkamiesten palkkausta koskevaa lakia muutettiin taannehtivasti vuoden 2015 liittovaltion palkkausuudistuksella (Bundesbesoldungsreform 2015; BGBl. I, 32/2015) ja 6.12.2016 annetulla palkkauslainsäädännön mukauttamisesta annetulla lailla (Besoldungsrechtsanpassungsgesetz; BGBl. I, 104/2016; jäljempänä muutettu virkamiesten palkkausta koskeva laki).

13

Muutetun virkamiesten palkkausta koskevan lain 8 §:n, jonka otsikko on ”Luokittelu ja eteneminen”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”– – Palkkatasoille luokitteleminen ja palkkatasoilla eteneminen määräytyvät palkkaluokassa kertyneen palvelusajan perusteella.”

14

Muutetun virkamiesten palkkausta koskevan lain 12 §:ssä, jonka otsikko on ”Palkkaluokassa kertynyt palvelusaika”, säädetään seuraavaa:

”1.   Palvelusaika käsittää palvelussuhteessa kuluneiden, palkkatasoilla etenemiseen vaikuttavien ajanjaksojen ja huomioon otettavien aiempien palvelusajanjaksojen keston

2.   Aiempina palvelusajanjaksoina palvelusajassa otetaan huomioon ajanjaksot

3.   Edellä 2 momentissa mainittujen ajanjaksojen lisäksi aiempina palvelusajanjaksoina voidaan ottaa huomioon ajanjaksot, joina on harjoitettu merkityksellistä ammattia tai suoritettu merkityksellinen hallinnollinen harjoittelu, yhteensä enintään kymmenen vuoden osalta. – –”

15

Muutetun virkamiesten palkkausta koskevan lain 169c §:ssä, joka koskee palveluksessa olevien virkamiesten siirtoa uuteen palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaan järjestelmään, säädetään seuraavaa:

”1)   Kaikki 169d §:ssä mainittuihin virkaryhmiin ja palkkaluokkiin kuuluvat virkamiehet, jotka ovat virassa 11.2.2015, siirretään seuraavien säännösten mukaisesti pelkästään heidän tähänastisten palkkojensa perusteella tällä liittovaltion lailla perustettuun uuteen palkkausjärjestelmään. Virkamiehet sijoitetaan aluksi tähänastisen palkkansa perusteella uuden palkkausjärjestelmän palkkatasolle, jolla maksetaan tähänastista palkkaa.

2)   Virkamiehen siirtäminen uuteen palkkausjärjestelmään tapahtuu vahvistamalla kertaluonteisesti hänelle palkkaluokassa kertynyt palvelusaika. Kertaluonteisen vahvistamisen kannalta merkityksellinen on siirtymisajankohdan mukainen määrä. Siirtymisajankohdan mukainen määrä on kokonaispalkka – ilman mahdollisia poikkeuksellisia palkkatasoilla etenemisiä –, jota käytettiin perusteena määritettäessä virkamiehen kuukausipalkkaa helmikuulta 2015 (siirtymäkuukausi).

2a)   Siirtymisajankohdan mukaisena määränä käytetään sen palkkatason alkupalkkaa, joka oli tosiasiallisesti merkityksellinen siirtymäkuukaudelta maksettujen määrien kannalta (palkkakuitin mukainen luokittelu). Tässä yhteydessä ei arvioida määrien asianmukaisuutta niiden perusteen eikä suuruuden osalta. Maksettujen määrien oikaiseminen jälkikäteen otetaan huomioon siirtymisajankohdan mukaisen määrän määrittämisessä vain siltä osin kuin

2b)   Jos todellinen palkkakuitin mukainen luokittelu on alempi kuin laissa suojattu luokittelu, siirtymisajankohdan mukaisen määrän määrityksessä otetaan virkamiehen hakemuksesta huomioon laissa taattu luokittelu, jollei pelkän väliaikaisen luokittelun johdosta ole meneteltävä 169d §:n 5 momentin mukaisesti. Laissa suojattu luokittelu vastaa viitepäivän palkkatasoa. Viitepäivämäärä on päivä, joka saadaan, kun myöhemmät ajanjaksot liitetään edeltävinä ajanjaksoina siirtymäkuukauden ensimmäisen päivän eteen. Huomioon on otettava

2c)   Edellä mainituilla 2a ja 2b momentilla pannaan Itävallan lainsäädännössä täytäntöön direktiivin 2000/78 2 ja 6 artikla liittovaltion henkilöstöön ja opettajiin sovellettavan virkamiesoikeuden alalla siten kuin unionin tuomioistuin tulkitsi niitä 19.6.2014 annetussa tuomiossa Specht ym. (C-501/12–C-506/12, C-540/12 ja C-541/12, EU:C:2014:2005). Näin vahvistetaan ennen liittovaltion palkkausuudistuksen 2015 voimaantuloa nimettyjen virkamiesten uuteen palkkausjärjestelmään siirtämisen yksityiskohtaiset säännöt ja säädetään, että palkkataso, jolle heidät nyt osoitetaan, määritetään yksinomaan vanhan palkkausjärjestelmän palkan perusteella, vaikka tämä vanha järjestelmä perustui virkamiesten ikään perustuvaan syrjintään, ja että eteneminen korkeammalle palkkatasolle määräytyy yksinomaan liittovaltion palkkausuudistuksen 2015 voimaantulon jälkeen hankitun työkokemuksen perusteella.

3)   Siirretylle virkamiehelle palkkaluokassa kertynyt palvelusaika vahvistetaan sen ajanjakson mukaan, jota edellytetään etenemiseen ensimmäiseltä palkkatasolta (ensimmäisen päivän alkaessa) saman virkaryhmän sille palkkatasolle, jonka osalta 12.2.2015 voimassa olevassa versiossa määritetään rahamääräisesti siirtymisajankohdan mukaista määrää lähinnä alempi palkka. Jos siirtymisajankohdan mukainen määrä on sama kuin alhaisin saman virkaryhmän palkkatasolle määritetty määrä, tämä palkkataso on merkityksellinen. Kaikki viitemäärät pyöristetään kokonaisiin euroihin.

4)   Edellä 3 momentissa vahvistettua, palkkaluokassa kertynyttä palvelusaikaa pidennetään ajanjaksolla, joka on kulunut edellisen korkeammalle palkkatasolle etenemisen ajankohdasta siirtymiskuukauden päättymiseen, jos sillä on merkitystä etenemisen kannalta.

– –

6)   – – Jos virkamiehen uusi palkka on siirtymisajankohdan mukaista määrää alempi, hänelle maksetaan ylimääräisenä palkanlisänä näiden erotuksen suuruista ylläpitolisää, joka otetaan huomioon eläkkeen laskennassa – –, siihen saakka, kunnes hänen palkkatasonsa ylittää siirtymisajankohdan mukaisen määrän. Erotusta laskettaessa otetaan huomioon mahdolliset ikälisät tai poikkeukselliset palkkatasoilla etenemiset.

– –

9)   Vanhaan järjestelmään perustuvien tulevaa palkkakehitystä, poikkeuksellista palkkatasoilla etenemistä tai ikälisää koskevien odotusten suojaamiseksi virkamiehelle maksetaan ylimääräisenä palkanlisänä ylläpitolisää, joka otetaan huomioon eläkkeen määrän laskennassa – –, sen jälkeen, kun hän on saavuttanut siirtymäpalkkatason – –

– –”

16

Muutetun virkamiesten palkkausta koskevan lain 175 §:n 79 momentin 3 kohdan mukaan 8 ja 12 § otsikkoineen tulevat voimaan, sellaisina kuin ne sisältyvät BGBl:ssä I, 32/2015, julkaistuun liittovaltion lakiin, ”1.2.1956; näitä säännöksiä kaikissa ennen 11.2.2015 julkaistuissa muodoissaan ei enää sovelleta meneillään olevissa ja tulevissa menettelyissä”.

17

Martin Leitneriin, joka on syntynyt vuonna 1968, sovelletaan poliisina Itävallan hallintovirkamiehiä koskevia sääntöjä. Hänen palkkaansa sovellettiin helmikuuhun 2015 asti aikaisempaa virkamiesten palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaa järjestelmää. Tämän jälkeen hänet luokiteltiin uudelleen muutetulla virkamiesten palkkausta koskevalla lailla käyttöön otettuun uuteen palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaan järjestelmään.

18

Leitner haki 27.1.2015 Tirolin osavaltion poliisiviranomaiselta palkkatasoilla etenemisensä viitepäivämäärän ja palkkaoikeudellisen asemansa uudelleen laskemista hänen ennen 18 vuoden ikää hankkimansa työkokemuksen huomioon ottamiseksi. Lisäksi hän pyysi hänelle kuuluvien palkkojen maksamista jälkikäteen.

19

Leitnerin hakemus jätettiin tutkimatta 30.4.2015 tehdyllä päätöksellä, koska etenemisen viitepäivämäärää koskevia säännöksiä ei enää voitu soveltaa.

20

Leitner valitti tästä päätöksestä Bundesverwaltungsgerichtiin (liittovaltion ylin hallintotuomioistuin, Itävalta). Kyseinen tuomioistuin kumosi Tirolin osavaltion poliisiviranomaisen päätöksen 7.11.2016 antamallaan tuomiolla ja kehotti tätä antamaan ratkaisun Leitnerin hakemukseen.

21

Tirolin osavaltion poliisiviranomainen hylkäsi 9.1.2017 hakemuksen sillä perusteella, ettei Leitner voinut vedota vanhan palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän mukaisiin oikeuksiinsa, koska kyseistä järjestelmää ei voitu enää soveltaa sen jälkeen, kun muutetulla virkamiesten palkkausta koskevalla lailla toteutettu vuoden 2015 liittovaltion palkkausuudistus oli tullut taannehtivasti voimaan.

22

Leitner valitti tästä päätöksestä 8.2.2017 Bundesverwaltungsgerichtiin.

23

Kyseinen tuomioistuin pohtii, onko muutetulla virkamiesten palkkausta koskevalla lailla toteutetun kaltaisella lakimuutoksella tosiasiallisesti poistettu kaikki aikaisemmin olemassa ollut ikään perustuva syrjintä.

24

Kyseinen tuomioistuin toteaa, että siltä osin kuin palveluksessa olevien virkamiesten uudelleenluokittelu perustuu aikaisemman palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän sääntöjen mukaisesti laskettuun palkkaan, niiden virkamiesten ryhmä, joiden ennen 18 vuoden ikää täyttyneitä palvelusajanjaksoja ei oteta huomioon palvelusaikaa laskettaessa, saatetaan epäedullisempaan asemaan kuin niiden virkamiesten ryhmä, joiden vastaavanpituiset palvelusajat ovat täyttyneet tämän iän saavuttamisen jälkeen.

25

Sama tuomioistuin toteaa, että uudelleen luokiteltujen virkamiesten palkkatasoilla etenemistä laskettaessa ei voida ottaa huomioon palvelusajanjaksoja, jotka ovat täyttyneet ennen 18 vuoden ikää. Virkamiehen siirtäminen uuteen palkkajärjestelmään ja näin ollen hänen asemansa määrittäminen tässä uudessa järjestelmässä tapahtuvat palkkatasolla kertyneen palvelusajan perusteella. Tämän palvelusajan määrittämiseksi on otettava huomioon siirtymisajankohdan mukainen määrä eli sen viimeisen palkan määrä, jonka virkamies on saanut aikaisemmassa palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevassa järjestelmässä. Koska maksettujen palkkojen lainmukaisuuden tutkiminen on poissuljettu, ainoastaan uudelleenluokittelua varten käytettyjen tietojen kirjausvirheiden oikaisu on mahdollista siirtymisajankohdan mukaisen määrän valvonnan yhteydessä. Siirtymisajankohdan mukaista määrää ei siis voida pitää syrjimättömänä palkkana, joka on maksettava vanhan palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän perusteella.

26

Välittömän erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteista ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että taloudellisen rasituksen ja mahdollisten hallinnollisten vaikeuksien lisääntymisellä ei lähtökohtaisesti voida oikeuttaa ikään perustuvan syrjinnän kiellosta johtuvien velvoitteiden noudattamatta jättämistä.

27

Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Tirolin osavaltio, jossa oli ennen voimassa pääasiassa kyseessä olevaan lainsäädäntöön rinnastettava iän perusteella syrjivä lainsäädäntö, laski 11.11.2014 annetun tuomion Schmitzer (C-530/13, EU:C:2014:2359) seurauksena kaikkien palveluksessa jo olevien virkamiesten etenemisen viitepäivämäärän uudelleen ja poisti näin ikään perustuvan syrjinnän.

28

Näissä olosuhteissa Bundesverwaltungsgericht on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko direktiivin 2000/78 1, 2 ja 6 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 21 artiklan kanssa, tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, joka on tullut voimaan taannehtivasti ja jossa ikään perustuvan syrjinnän lopettamiseksi säädetään palvelussuhteessa olevien virkamiesten siirtämisestä uuteen palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaan järjestelmään, jossa näiden virkamiesten ensimmäinen luokittelu määräytyy heille aikaisemman järjestelmän mukaisesti maksetun viimeisen palkan perusteella.

30

Aluksi on tutkittava, merkitseekö kyseinen kansallinen lainsäädäntö direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua erilaista kohtelua.

31

Tässä yhteydessä on huomautettava, että kyseisen säännöksen mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteella tarkoitetaan, ettei minkäänlaista tämän direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuun seikkaan perustuvaa välitöntä tai välillistä syrjintää saa esiintyä. Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa täsmennetään, että 2 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa välittömänä syrjintänä pidetään sitä, että henkilöä kohdellaan jonkin saman direktiivin 1 artiklassa tarkoitetun seikan perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta vertailukelpoisessa tilanteessa olevaa henkilöä.

32

Pääasiassa tämän vertailun kannalta merkitykselliset henkilöryhmät ovat yhtäältä siirtymisajankohtana palveluksessa olevat virkamiehet, joiden työkokemus on hankittu, vaikka vain osittainkin, ennen 18 vuoden iän täyttämistä (jäljempänä ”aikaisemmalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan saatetut virkamiehet”), ja toisaalta ne virkamiehet, jotka ovat hankkineet samankaltaisen ja kestoltaan siihen verrattavan kokemuksen tämän iän täyttämisen jälkeen (jäljempänä ”aikaisemmalla järjestelmällä edulliseen asemaan saatetut virkamiehet”).

33

Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Itävallan lainsäätäjä on muutetun virkamiesten palkkausta koskevan lain 169c §:llä ottanut käyttöön uudelleenluokittelua koskevan menetelmän, joka perustuu aikaisemman järjestelmän sääntöjen mukaisesti laskettuun siirtymisajankohdan mukaiseen määrään. Tarkemmin todettuna tämä siirtymisajankohdan mukainen määrä, joka on tämän lain 169c §:n 2 momentin mukaan ratkaiseva vahvistettaessa uuteen palkkausjärjestelmään siirrettyjen virkamiesten palvelusaika kertaluonteisesti, lasketaan sen palkan mukaisesti, joka näille virkamiehille on maksettu heidän siirtämistään edeltäneenä kuukautena.

34

Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut 11.11.2014 antamassaan tuomiossa Schmitzer (C-530/13, EU:C:2014:2359), että aikaisemman palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän säännöt merkitsivät direktiivissä 2000/78 tarkoitettua ikään perustuvaa välitöntä syrjintää.

35

Tästä unionin tuomioistuin on katsonut kyseisessä tuomiossa, että kansallinen lainsäädäntö, jossa ikään perustuvan syrjinnän lopettamiseksi otetaan huomioon ennen 18 vuoden ikää täyttyneet koulutus- ja palvelusajanjaksot mutta jossa samanaikaisesti pidennetään tämän syrjinnän kohteeksi joutuneiden virkamiesten osalta kolmella vuodella sitä aikaa, joka vaaditaan siirtymiselle kunkin virkaryhmän ja palkkaluokan ensimmäiseltä palkkatasolta niiden toiselle palkkatasolle, pitää yllä direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ikään perustuvaa välitöntä syrjintää.

36

Lisäksi on todettava, että muutetun virkamiesten palkkausta koskevan lain 169c §:n 2c momentista käy ilmi, että aikaisempi palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskeva järjestelmä on perustunut virkamiesten ikään perustuvaan syrjintään.

37

Näissä olosuhteissa muutetulla virkamiesten palkkausta koskevalla lailla käyttöön otettu ja tämän tuomion 33 kohdassa mainittu uudelleenluokittelua koskeva menetelmä on omiaan ylläpitämään aikaisemman palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän vaikutuksia sen yhteyden vuoksi, jonka se muodostaa tämän järjestelmän nojalla maksetun viimeisen palkan ja uudessa palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän mukaisen luokittelun välille.

38

Näin ollen on katsottava, että muutetun virkamiesten palkkausta koskevan lain 169c §:llä jatketaan aikaisemmalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan saatettujen virkamiesten ja tällä järjestelmällä edulliseen asemaan saatettujen virkamiesten erilaista kohtelua, koska ensin mainittujen saama palkka on pienempi kuin jälkimmäisten, vaikka he ovat vertailukelpoisissa tilanteissa, vain sillä perusteella, että he olivat tietynikäisiä, kun heidät otettiin palvelukseen (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2015, Unland, C-20/13, EU:C:2015:561, 40 kohta).

39

Toiseksi on tutkittava, voidaanko tällainen ikään perustuva erilainen kohtelu perustella direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohdan kannalta.

40

Direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että ikään perustuvaa erilaista kohtelua ei pidetä syrjintänä, jos se on kansallisen lainsäädännön puitteissa objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu erityisesti työllisyyspoliittisilla, työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskevilla oikeutetuilla tavoitteilla ja jos näiden tavoitteiden saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat asianmukaiset ja tarpeen.

41

Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta päätettäessä pyrkimisestä johonkin tiettyyn tavoitteeseen monista sosiaali- ja työllisyyspolitiikan alan tavoitteista ja tämän lisäksi myös määriteltäessä toimenpiteet, joilla kyseinen tavoite voidaan toteuttaa (tuomio 28.1.2015, Starjakob, C-417/13, EU:C:2015:38, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Tässä yhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pääasiassa kyseessä olevalla lainsäädännöllä on ennen kaikkea tarkoitus ottaa käyttöön palkkaa ja uralla etenemistä koskeva syrjimätön järjestelmä. Kyseinen tuomioistuin täsmentää, että tällä säännöstöllä pyritään rahoituksellista neutraalisuutta, hallinnon taloudellisuutta, saavutettujen oikeuksien kunnioittamista ja luottamuksensuojaa koskeviin tavoitteisiin.

43

Yhtäältä pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön rahoituksellista neutraalisuutta koskevasta tavoitteesta on muistutettava, että unionin oikeus ei ole esteenä sille, että jäsenvaltiot ottavat poliittisten, sosiaalisten tai väestötieteellisten seikkojen ohella huomioon talousarvioon liittyviä seikkoja, kunhan ne näin tehdessään noudattavat erityisesti ikään perustuvan syrjinnän kiellon yleistä periaatetta. Tästä on todettava, että vaikka talousarvioon liittyvät seikat voivat olla jäsenvaltion sosiaalipoliittisten valintojen perustana ja vaikuttaa niiden toimenpiteiden luonteeseen tai laajuuteen, jotka jäsenvaltio haluaa toteuttaa, tällaiset seikat eivät kuitenkaan yksin voi muodostaa direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeutettua tavoitetta. Sama pätee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ja Itävallan hallituksen esiin tuomiin hallinnollisiin näkökohtiin (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2015, Starjakob, C-417/13, EU:C:2015:38, 36 kohta).

44

Aikaisemmalla järjestelmällä edulliseen asemaan saatettujen virkamiesten saavutettujen oikeuksien, jotka koskevat palkkaa, ja heille sen osalta syntyneen luottamuksensuojan kunnioittamisesta on toisaalta todettava, että ne ovat työllisyyspoliittisia ja työmarkkinoita koskevia oikeutettuja tavoitteita, joilla voidaan perustella aikaisempien palkkojen ja siis ikään perustuvan erilaisen kohtelun säilyttäminen siirtymäkauden aikana (ks. vastaavasti tuomio 11.11.2014, Schmitzer, C-530/13, EU:C:2014:2359, 42 kohta).

45

Näillä tavoitteilla ei kuitenkaan voida perustella toimenpidettä, jolla säilytetään lopullisesti – vaikkakin vain tiettyjen henkilöiden kohdalla – ikään perustuva erilainen kohtelu, joka oli määrä poistaa uudistuksella, johon tämä toimenpide kuuluu. Tällainen toimenpide ei ole omiaan luomaan syrjimätöntä järjestelmää epäedulliseen asemaan saatettujen henkilöiden osalta (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2015, Starjakob, C-417/13, EU:C:2015:38, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Nyt käsiteltävässä asiassa muutetun virkamiesten palkkausta koskevan lain 169c §:ssä säädetään erilaisista menetelmistä sen välttämiseksi, että uudelleenluokiteltujen virkamiesten palkka laskee merkittävästi. Näihin menetelmiin kuuluu sellaisen ylläpitolisän maksaminen, joka vastaa siirretyn virkamiehen saaman uuden palkan ja siirtymisajankohdan mukaisen määrän välistä erotusta. Tämä ylläpitolisä myönnetään siksi, että virkamies kuuluu siirtonsa jälkeen uuden palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän palkkatasolle, jota vastaa sitä palkkatasoa lähinnä alempi palkkataso, jonka mukaista palkkaa hänelle maksettiin viimeksi aikaisempaa järjestelmää sovellettaessa. Mainittuihin menetelmiin kuuluu myös siirretylle virkamiehelle aikaisemmassa järjestelmässä kertyneen palvelusajan korottaminen kuudesta kahdeksaantoista kuukauteen.

47

Kuten Itävallan hallitus on kuitenkin täsmentänyt istunnossa, kaikkia näitä menetelmiä sovelletaan erotuksetta kaikkiin virkamiehiin, jotka on siirretty kertaluonteisesti uuteen palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaan järjestelmään, olipa heidät saatettu aikaisemmalla palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan tai ei.

48

Näissä olosuhteissa on katsottava, että – toisin kuin 19.6.2014 annettuun tuomioon Specht ym. (C-501/12–C-506/12, C-540/12 ja C-541/12, EU:C:2014:2005) ja 9.9.2015 annettuun tuomioon Unland (C-20/13, EU:C:2015:561) johtaneissa asioissa, joissa kyseessä olevien kahden työntekijäryhmän palkkojen välinen ero oli lieventynyt tai joissakin tapauksissa jopa poistunut – unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ei käy nyt käsiteltävässä asiassa ilmi, että pääasiassa kyseessä olevan lainsäädännön mukaiset menetelmät mahdollistaisivat aikaisemmalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan saatettujen virkamiesten palkkojen lähentämistä asteittain edulliseen asemaan saatettujen virkamiesten palkkoihin niin, että ensiksi mainitut saavuttavat keskipitkällä tai lyhyellä aikavälillä jälkimmäisille myönnetyt edut. Mainitut menetelmät eivät siis lievennä tietyn ajanjakson päätyttyä palkkaeroa, joka on olemassa edullisessa ja epäedullisessa asemassa olevien virkamiesten välillä.

49

Näin ollen on niin, että vaikka pääasiassa kyseessä olevalla lainsäädännöllä voidaan varmistaa, että aikaisemmalla järjestelmällä edulliseen asemaan saatettujen virkamiesten saavutettuja oikeuksia ja perusteltua luottamusta suojellaan, se ei sovellu käytettäväksi syrjimättömän järjestelmän käyttöön ottamiseen aikaisemmalla palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan saatettujen virkamiesten osalta, koska sillä jatketaan heidän osalta aikaisemmasta järjestelmästä johtuvaa ikään perustuvaa syrjintää.

50

Edellä esitettyjen toteamusten perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2000/78 1, 2 ja 6 artiklaa, luettuina yhdessä perusoikeuskirjan 21 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, joka on tullut voimaan taannehtivasti ja jossa ikään perustuvan syrjinnän lopettamiseksi säädetään palvelussuhteessa olevien virkamiesten siirtämisestä uuteen palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaan järjestelmään, jossa näiden virkamiesten ensimmäinen luokittelu määräytyy heille aikaisemman järjestelmän mukaisesti maksetun viimeisen palkan perusteella.

51

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen kysymys koskee direktiivin 2000/78 17 artiklaa.

52

On huomautettava, että direktiivin 2000/78 17 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista, ja niiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Seuraamusten, joihin saattaa kuulua korvausten maksaminen uhrille, on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

53

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy ilmi, että tämän artiklan tavoitteena on velvoittaa jäsenvaltiot säätämään tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten kaikkeen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista (ks. vastaavasti tuomio 25.4.2013, Asociația Accept, C-81/12, EU:C:2013:275, 61 kohta).

54

Pääasiassa ei unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta kuitenkaan käy ilmi, että kyse olisi mainitun direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta.

55

Direktiivin 2000/78 17 artiklan tulkinta ei siten ole tarpeen pääasian oikeusriidan ratkaisemiseksi.

56

Unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä ja erityisesti 21.9.2017 annetussa tuomiossa Beshkov (C-171/16, EU:C:2017:710, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) vahvistetun mahdollisuuden mukaisesti on muotoiltava toinen kysymys uudelleen siten, että sillä halutaan tietää, onko perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja direktiivin 2000/78 9 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa rajoitetaan sen valvonnan ulottuvuutta, jota kansalliset tuomioistuimet voivat harjoittaa, sulkemalla sen ulkopuolelle kysymykset, jotka liittyvät aikaisemman palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän sääntöjen mukaisesti laskettavan ”siirtymisajankohdan mukaisen määrän” perustaan.

57

Tästä on huomautettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeusjärjestyksessä taattuja perusoikeuksia voidaan soveltaa kaikkiin unionin oikeudessa säänneltyihin tilanteisiin ja tämän oikeuden sovellettavuus merkitsee perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien sovellettavuutta (ks. vastaavasti tuomio 30.4.2014, Pfleger ym., C-390/12, EU:C:2014:281, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 17.4.2018, Egenberger, C-414/16, EU:C:2018:257, 49 kohta).

58

Nyt käsiteltävässä asiassa muutetun virkamiesten palkkausta koskevan lain 169c §:n 2c kohdasta käy ilmi, että sillä saatetaan osaksi Itävallan oikeutta direktiivi 2000/78 perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, joten Itävallan lainsäätäjällä on ollut velvollisuus kunnioittaa perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja erityisesti yksityisten oikeussubjektien oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan niiden oikeuksien osalta, jotka heille kuuluvat unionin oikeuden perusteella (ks. vastaavasti tuomio 17.4.2018, Egenberger, C-414/16, EU:C:2018:257, 52 kohta).

59

Tämän täsmennyksen jälkeen on huomautettava, että perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.

60

Jotta kyseisen perusoikeuden noudattaminen taattaisiin unionissa, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus säätää tarvittavista muutoksenhakukeinoista tehokkaan oikeussuojan takaamiseksi unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla.

61

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin on vahvistettu itse direktiivissä 2000/78, jonka 9 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen henkilö, joka katsoo tulleensa kohdelluksi väärin syrjinnän takia, voi vedota oikeuksiinsa (ks. vastaavasti tuomio 11.11.2014, Schmitzer, C-530/13, EU:C:2014:2359, 49 kohta).

62

Tästä seuraa, että yhdenvertaisuuden periaate edellyttää ikään perustuvan syrjinnän kohteeksi joutuneiden henkilöiden osalta sitä, että heille on taattava heidän yhdenvertaista kohtelua koskevaan oikeuteensa liittyvä tehokas oikeussuoja.

63

Nyt käsiteltävässä asiassa on huomautettava, että – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 74 kohdassa – Itävallan uudessa palkkausjärjestelmässä sen aineellisen valvonnan ulottuvuus, jota toimivaltaiset kansalliset tuomioistuimet voivat harjoittaa virkamiesten uudelleenluokittelun perustana olevan siirtymisajankohdan mukaisen määrän osalta, on rajallinen. Tämä valvonta voi nimittäin koskea yksinomaan tietojen kirjausvirheistä johtuvia epätarkkuuksia mutta ei siirtymisajankohdan mukaisen määrän perustana olevan palkan laskennassa tapahtuneita virheitä, ja siirtymisajankohdan mukainen määrä siis määräytyy sen palkan perusteella, jonka perusteet ja määrä on vahvistettu aikaisemman palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän mukaisesti.

64

Näissä olosuhteissa on niin, että mikäli aikaisemmassa palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevassa järjestelmässä epäedulliseen asemaan saatettu virkamies ei voi riitauttaa siirtymisajankohdan mukaisen määrän syrjiviä vaikutuksia, hän ei voi varmistaa kaikkien niiden oikeuksien noudattamista, jotka hänelle kuuluvat myös direktiivissä 2000/78 taatun yhdenvertaisuusperiaatteen nojalla, ja tämä on perusoikeuskirjan 47 artiklan vastaista. Se seikka, että hän voi nostaa uutta palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaa järjestelmää kokonaisuudessaan koskevan kanteen, ei voi horjuttaa tätä päätelmää.

65

Niinpä virkamiehen, jota on syrjitty iän perusteella, on voitava vedota direktiivin 2000/78 2 artiklaan riitauttaakseen syrjivät vaikutukset, jotka ovat aiheutuneet hänen uuteen palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaan järjestelmään siirtämiseen sovelletuista yksityiskohtaisista säännöistä.

66

Edellä esitettyjen toteamusten perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja direktiivin 2000/78 9 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jolla pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa rajoitetaan sen valvonnan ulottuvuutta, jota kansalliset tuomioistuimet voivat harjoittaa, sulkemalla sen ulkopuolelle kysymykset, jotka liittyvät aikaisemman palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevan järjestelmän sääntöjen mukaisesti laskettavan ”siirtymisajankohdan mukaisen määrän” perustaan.

67

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy kolmannella kysymyksellään, onko unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että kun pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä jätetään huomiotta ikään perustuvan syrjinnän kieltoa koskeva periaate ja perusoikeuskirjan 47 artikla, unionin oikeuden ensisijaisuuden periaate edellyttää, että palveluksessa olevien virkamiesten, joita on tällä tavoin syrjitty iän perusteella sovellettaessa uuteen palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevaan järjestelmään siirtymistä koskevaa menetelmää, voidaan ottaa uudelleen tutkittavaksi ja että nämä virkamiehet siirretään tähän uuteen järjestelmään ilman syrjintää.

68

Tästä on todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on kaikki kansallisen oikeuden säännöt huomioon ottaen ja siinä hyväksyttyjä tulkintamenetelmiä soveltaen ratkaista, voidaanko kansallista säännöstä tulkita direktiivin 2000/78 mukaisesti, ja jos voidaan, missä määrin, tekemättä tämän kansallisen säännöksen contra legem ‑tulkintaa (tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 74 kohta).

69

Siltä varalta, ettei kansallista säännöstöä voida tulkita ja soveltaa yhdenmukaisesti direktiivin vaatimusten kanssa, on muistutettava, että unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan periaatteen nojalla, jota sovelletaan myös ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaatteeseen, sen kanssa ristiriidassa oleva kansallinen lainsäädäntö, joka kuuluu unionin oikeuden soveltamisalaan, on jätettävä soveltamatta (tuomio 19.6.2014, Specht ym., C-501/12–C-506/12, C-540/12 ja C-541/12, EU:C:2014:2005, 89 kohta).

70

Lisäksi unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun on todettu esiintyvän unionin oikeuden vastaista syrjintää, niin kauan kuin yhdenvertaisen kohtelun palauttavia toimenpiteitä ei ole toteutettu, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen voidaan varmistaa ainoastaan antamalla epäedullisessa asemassa olevaan ryhmään kuuluville henkilöille samat edut kuin etuoikeutettuun ryhmään kuuluville henkilöille. Epäedullisessa asemassa olevat henkilöt on siten asetettava samaan asemaan kuin kyseisiä etuja saavat henkilöt (ks. vastaavasti tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 79 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Tällaisessa tapauksessa kansallisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta syrjivä kansallinen säännös tarvitsematta pyytää tai odottaa, että lainsäätäjä sitä ennen kumoaisi kyseisen säännöksen, ja sen on sovellettava epäedullisessa asemassa henkilöiden ryhmään samaa sääntelyä kuin toisen ryhmän henkilöihin. Tämä velvollisuus kuuluu sille riippumatta valtionsisäisen oikeuden mukaisten sellaisten säännösten olemassaolosta, joissa sille annetaan toimivalta menetellä näin (tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 80 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

72

Tällaista ratkaisua sovelletaan kuitenkin vain, kun pätevä viitejärjestelmä on olemassa (tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

73

Nyt käsiteltävässä asiassa on huomautettava yhtäältä ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen yhteydessä, että unionin tuomioistuin on jo katsonut 11.11.2014 antamassaan tuomiossa Schmitzer (C-530/13, EU:C:2014:2359), että kansallinen lainsäädäntö, jossa ikään perustuvan syrjinnän lopettamiseksi otetaan huomioon ennen 18 vuoden ikää täyttyneet koulutus- ja palvelusajanjaksot mutta jossa samanaikaisesti pidennetään tämän syrjinnän kohteeksi joutuneiden virkamiesten osalta kolmella vuodella sitä aikaa, joka vaaditaan siirtymiselle kunkin virkaryhmän ja palkkaluokan ensimmäiseltä palkkatasolta niiden toiselle palkkatasolle, pitää yllä direktiivin 2000/78 2 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa sekä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ikään perustuvaa välitöntä syrjintää.

74

Toisaalta edullisessa asemassa oleviin virkamiehiin sovellettavat palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevat säännöt ovat niitä, jotka mahdollistavat epäedullisessa asemassa olevien virkamiesten etenemisen palkkatasoilla ilman minkäänlaista syrjintää.

75

Näin ollen on niin, että niin kauan kuin ei ole otettu käyttöön yhdenvertaisen kohtelun palauttavia toimenpiteitä, yhdenvertaisen kohtelun palauttaminen merkitsee pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa sitä, että aikaisemmalla palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan saatetuille virkamiehille annetaan ennen 18 vuoden ikää täyttyneiden työskentelykausien huomioon ottamisen ja palkkatasoilla etenemisen osalta edut, jotka ovat samoja kuin edut, jotka kyseisellä järjestelmällä edulliseen asemaan saatetut virkamiehet ovat voineet saada (ks. vastaavasti tuomio 28.1.2015, Starjakob, C-417/13, EU:C:2015:38, 48 kohta).

76

Tästä seuraa myös se, että aikaisemmalla palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan saatetulla virkamiehellä on oikeus saada työnantajaltaan hyvitys, joka vastaa sen palkan, joka kyseessä olevan virkamiehen olisi pitänyt saada, jos häntä ei olisi kohdeltu syrjivästi, ja hänen tosiasiallisesti saamansa palkan välistä eroa.

77

On huomautettava, että tämän tuomion 75 ja 76 kohdassa esitetyt toteamukset pätevät ainoastaan niin kauan kuin kansallinen lainsäätäjä ei ole toteuttanut yhdenvertaisen kohtelun palauttavia toimenpiteitä (ks. vastaavasti tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 87 kohta).

78

On nimittäin katsottava, että vaikka jäsenvaltioilla on direktiivin 2000/78 16 artiklan mukaisesti velvollisuus kumota yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, kyseisessä artiklassa ei edellytetä niiltä tiettyjen toimenpiteiden toteuttamista siinä tapauksessa, että syrjintäkieltoa rikottaisiin, vaan siinä jätetään niille vapaus valita sen tavoitteen toteuttamiseen soveltuvista erilaisista ratkaisuista siihen niiden mielestä parhaiten soveltuva ratkaisu mahdollisesti esiintyvien erilaisten tilanteiden mukaisesti (tuomio 22.1.2019, Cresco Investigation, C-193/17, EU:C:2019:43, 88 kohta).

79

Edellä esitettyjen toteamusten perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että mikäli kansallisia säännöksiä ei voida tulkita direktiivin 2000/78 mukaisella tavalla, kansallisella tuomioistuimella on toimivaltansa rajoissa velvollisuus varmistaa, että yksityiset oikeussubjektit saavat sen oikeussuojan, joka heille tällä direktiivillä myönnetään, ja taata sen täysi vaikutus jättämällä tarpeen vaatiessa soveltamatta sen kanssa ristiriidassa olevia kansallisia säännöksiä. Unionin oikeutta on tulkittava siten, että kun unionin oikeuden vastainen syrjintä on todettu ja niin kauan kuin yhdenvertaisen kohtelun palauttavia toimenpiteitä ei ole toteutettu, yhdenvertaisen kohtelun palauttaminen merkitsee pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tapauksessa sitä, että aikaisemmalla palkkoja ja palkkatasoilla etenemistä koskevalla järjestelmällä epäedulliseen asemaan saatetuille virkamiehille annetaan ennen 18 vuoden ikää täyttyneiden työskentelykausien huomioon ottamisen mutta myös palkkatasoilla etenemisen osalta edut, jotka ovat samoja kuin edut, jotka kyseisellä järjestelmällä edulliseen asemaan saatetut virkamiehet ovat voineet saada, ja se merkitsee näin ollen epäedulliseen asemaan saatetuille virkamiehille myönnettävää taloudellista hyvitystä, jonka määrä vastaa sen palkan, joka kyseessä olevan virkamiehen olisi pitänyt saada, jos häntä ei olisi kohdeltu syrjivästi, ja hänen tosiasiallisesti saamansa palkan välistä eroa.

80

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen annettu vastaus, neljänteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

81

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: