Asia C-395/17

Euroopan komissio

vastaan

Alankomaiden kuningaskunta

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 31.10.2019

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Omat varat – Merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) assosiointi Euroopan unioniin – Päätös 91/482/ETY – Päätös 2001/822/EY – MMA:ista peräisin olevien tavaroiden tuonnin salliminen unioniin tullitta – EUR.1-tavaratodistus – MMA:n viranomaisten sääntöjenvastaisesti antamat todistukset – Tuontijäsenvaltioissa kantamatta jääneet tullit – SEU 4 artiklan 3 kohta – Vilpittömän yhteistyön periaate – Jäsenvaltion, jolla on erityiset suhteet asianomaisiin MMA:ihin, vastuu – Velvollisuus korvata EUR.1-tavaratodistusten sääntöjenvastaisesta antamisesta aiheutunut unionin omien varojen menetys – Maitojauheen ja riisin tuonti Curaçaosta sekä riisijauheen ja –suurimoiden tuonti Arubasta

Jäsenvaltiot – Velvoitteet – Vilpittömän yhteistyön velvoite – Omat varat – Merentakaisten maiden ja alueiden (MMA) assosiointi Euroopan unioniin – Tuonnin salliminen unioniin tullitta – MMA:n viranomaisten sääntöjenvastaisesti antamat EUR.1-tavaratodistukset – Jäsenvaltion, jolla on erityiset suhteet asianomaiseen MMA:han, vastuu – Jäsenvaltion laiminlyönti korvata todistusten sääntöjenvastaisesta antamisesta johtuva tappio – Vilpittömän yhteistyön velvoitteen rikkominen – Velvollisuus maksaa viivästyskorkoja

(SEU 4 artiklan 3 kohta)

(ks. 76–88, 94–104 ja 112 kohta)

Tiivistelmä

Jäsenvaltioiden, joilla on erityisiä suhteita merentakaisiin maihin ja alueisiin (MMA), on korvattava unionin omien varojen menetys, joka on aiheutunut siitä, että kyseisten MMA:iden paikalliset viranomaiset ovat antaneet sääntöjenvastaisesti vientitodistuksia

Tuomioissa komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C-391/17) ja komissio v. Alankomaat (C-395/17) unionin tuomioistuin katsoi, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Alankomaiden kuningaskunta eivät ole noudattaneet SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska ne eivät ole korvanneet omien varojen menetystä, joka on aiheutunut yhtäältä siitä, että Anguillan viranomaiset olivat antaneet merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnista Euroopan talousyhteisöön ja Euroopan yhteisöön tehtyjen päätösten ( 1 ) (jäljempänä MMA-päätökset) vastaisesti EXP-vientitodistuksia alumiinin tuomiseksi tästä MMA:sta ajanjaksona 1999/2000, ja toisaalta siitä, että Curaçaon ja Aruban viranomaiset olivat antaneet MMA-päätösten vastaisesti EUR.1-tavaratodistuksia maitojauheen ja riisin tuomiseksi Curaçaosta ajanjaksona 1997/2000 sekä riisijauheen ja ‑suurimoiden tuomiseksi Arubasta ajanjaksona 2002/2003.

Kummassakin asiassa on kyse kanteesta, jonka komissio on nostanut lähetettyään Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Alankomaiden kuningaskunnalle virallisen huomautuksen, jossa komissio vaati niitä korvaamaan tullimaksuja vastaavan omien varojen menetyksen, joka on johtunut kyseessä olevien MMA:iden paikallisten viranomaisten tekemistä virheistä. Koska nämä kaksi jäsenvaltiota kiistivät olevansa millään tavoin vastuussa mainittujen paikallisten viranomaisten toimista, komissio päätti nostaa unionin tuomioistuimessa nämä kaksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa kannetta.

Jäsenvaltiot ovat sopineet EY:n perustamissopimuksen nojalla MMA:iden osalta, että unioniin assosioidaan Euroopan ulkopuoliset maat ja alueet, joilla on erityiset suhteet tiettyihin jäsenvaltioihin, kuten Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Alankomaiden kuningaskuntaan. Perustamissopimuksen mukaan kyseisiin MMA:ihin sovelletaan siten siinä määriteltyä assosiointia koskevaa erityissääntelyä. Tämä erityissääntely merkitsee muun muassa sitä, että tuonnille MMA:ista on myönnetty täydellinen vapautus tulleista tavaroiden saapuessa jäsenvaltioihin. Tätä vapautusta täsmennetään MMA-päätöksissä siten, että MMA:ista peräisin olevien tuotteiden ja tietyin edellytyksin sellaisten tuotteiden, jotka eivät ole peräisin MMA:ista mutta jotka ovat vapaassa vaihdannassa MMA:ssa ja jotka jälleenviedään sellaisinaan unioniin, tuonti unioniin on vapautettu tulleista ja vaikutukseltaan vastaavista maksuista. MMA-päätöksistä käy lisäksi ilmi, että sekä jäsenvaltiot että MMA:iden toimivaltaiset viranomaiset osallistuvat komission kanssa unionin toimiin, jotka liittyvät kyseisiin päätöksiin.

Kyseistä vapautusta koskevien määräysten noudattaminen osoitetaan vievän MMA:n tulliviranomaisten antamalla todistuksella. Tuontivaltion tulliviranomaiset voivat tarkastaa tämän todistuksen jälkikäteen. Asiaa koskevat erimielisyydet käsitellään kuitenkin komiteassa, jonka puheenjohtajana on komission edustaja ja johon kuuluu jäsenvaltioiden edustajat, eivätkä vievän MMA:n paikalliset viranomaiset osallistu siihen.

Asiassa C-391/17 Anguillaan sijoittautunut yhtiö oli ottanut käyttöön vuonna 1998 jälleenlaivausjärjestelmän, jonka puitteissa alumiinin tuonti kolmansista maista oli ilmoitettu Anguillassa tullille ja alumiini oli tämän jälkeen kuljetettu unioniin. Anguillan viranomaiset olivat antaneet vientitodistuksia kyseistä jälleenvientiä varten, vaikka ne olivat samalla myöntäneet unionin tuojille kuljetustukea.

Asiassa C-395/17 oli tuotu Saksaan vuosina 1997–2000 maitojauhetta ja riisiä Curaçaosta. Lisäksi Arubasta oli tuotu riisijauhetta ja ‑suurimoita Alankomaihin vuosien 2002 ja 2003 aikana. Curaçaon ja Aruban viranomaiset olivat antaneet tavaratodistuksia näitä tuotteita varten, vaikka ne eivät täyttäneet vaadittavia edellytyksiä sille, että niitä pidettäisiin näistä MMA:ista peräisin olevina tuotteina, jotka on vapautettu tulleista ja vaikutukseltaan vastaavista maksuista.

Molemmissa asioissa tehtiin tutkimuksia. Tutkimusten jälkeen komissio teki päätöksiä, joissa se tutkittujen todistusten sääntöjenvastaisuuden todettuaan päätti, että tulleja tuonneista, joita varten nämä todistukset oli esitetty, ei tarvitse kirjata tileihin jälkikäteen. Näiden päätösten perusteella jäsenvaltiot, joihin kyseessä olevia tavaroita tuotiin Anguillasta, Curaçaosta ja Arubasta, eivät kirjanneet mainittuja tulleja tileihin jälkikäteen. Komissio oli tämän vuoksi vaatinut Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Alankomaiden kuningaskuntaa korvaamaan kyseisten todistusten antamisesta johtuneen unionin omien varojen menetyksen. Koska nämä jäsenvaltiot olivat kiistäneet olevansa millään tavoin vastuussa tältä osin, komissio päätti nostaa niitä vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat kanteet.

Unionin tuomioistuin tarkastelee näitä kanteita SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen kannalta.

Ensinnäkin unionin tuomioistuin muistuttaa, että SEUT 198 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan kyseiset kaksi jäsenvaltiota kuuluvat niihin, joilla on erityisiä suhteita MMA:ihin, ja että assosiointia koskeva erityissääntely perustui kyseisten todistusten antamisajankohtana näihin erityisiin suhteisiin. Näille erityisille suhteille on tunnusomaista se, että kyseiset MMA:t eivät ole itsenäisiä valtioita vaan ne ovat riippuvaisia jostakin jäsenvaltiosta, joka vastaa erityisesti niiden edustamisesta kansainvälisissä suhteissa. Kyseisen artiklan mukaan assosiointia koskevan erityissääntelyn soveltaminen koskee ainoastaan maita ja alueita, joilla on erityisiä suhteita kyseessä olevaan jäsenvaltioon, joka on pyytänyt, että niihin sovelletaan assosiointia koskevaa erityissääntelyä.

Unionin tuomioistuin toteaa sitten, että riidanalaisten todistusten antamista säänneltiin MMA-päätöksissä ja näin ollen unionin oikeudessa ja että MMA:iden viranomaisten oli siis noudatettava näihin päätöksiin sisältyviä vaatimuksia. MMA-päätöksissä määrätyt menettelyt erimielisyyksien tai ongelmien ratkaisemiseksi tässä yhteydessä ilmentävät kuitenkin kyseessä olevan MMA:n ja sen jäsenvaltion, jolle se kuuluu, välisiä erityisiä suhteita. Nämä erityiset suhteet synnyttävät jäsenvaltion erityisen vastuun unioniin nähden silloin, kun MMA:iden viranomaiset antavat todistuksia kyseisten päätösten vastaisesti. Unionin tuomioistuin täsmentää, että näissä kahdessa asiassa kyseessä olevia tuotteita koskevan tullijärjestelmän suosituimmuusluonteisuus ja poikkeuksellisuus merkitsee sitä, että jäsenvaltioilla olevaa lojaliteettiperiaatteeseen liittyvää velvollisuutta toteuttaa kaikki toimenpiteet, joilla voidaan taata unionin oikeuden ulottuvuus ja tehokkuus, on sovellettava nyt kyseessä olevissa asioissa erityisen tiukasti. Unionin tuomioistuin katsoo tästä seuraavan, että kyseiset kaksi jäsenvaltiota ovat vastuussa unioniin nähden kaikista MMA:idensa viranomaisten kyseisten todistusten antamisen yhteydessä tekemistä virheistä.

Lopuksi unionin tuomioistuin toteaa, että koska todistusten antaminen MMA-päätösten vastaisesti estää tuontijäsenvaltiota kantamasta tulleja, jotka sen olisi pitänyt kantaa mainittujen todistusten puuttuessa, tästä aiheutuva omien varojen menetys on lainvastainen seuraus unionin oikeuden rikkomisesta. Tämä seuraus velvoittaa todistusten sääntöjenvastaisesta antamisesta unioniin nähden vastuussa olevan jäsenvaltion korvaamaan mainitun menetyksen. Korvausvelvollisuus on vain erityinen osoitus vilpittömän yhteistyön periaatteeseen perustuvasta velvoitteesta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet unionin oikeuden rikkomisen korjaamiseksi ja sen lainvastaisten seurausten poistamiseksi. Tähän menetettyjen varojen määrään on lisättävä viivästyskorko, joka lasketaan siitä päivästä, jona komissio on vaatinut menetyksen korvaamista, koska pelkkä niiden tullien määrän korvaaminen, joita ei ole voitu kantaa, ei riitä poistamaan kyseessä olevien todistusten sääntöjenvastaisen antamisen lainvastaisia seurauksia.

( 1 ) Merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnista Euroopan talousyhteisöön 25.7.1991 tehty neuvoston päätös 91/482/ETY (EYVL 1991, L 263, s. 1) ja merentakaisten maiden ja alueiden assosioinnista Euroopan yhteisöön 27.11.2001 tehty neuvoston päätös 2001/822/EY (EYVL 2001, L 314, s. 1).