Asia C-335/17

Neli Valcheva

vastaan

Georgios Babanarakis

(Varhoven kasatsionen sadin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Asetus (EY) N:o 2201/2003 – Soveltamisala – Tapaamisoikeuden käsite – 1 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 2 artiklan 7 ja 10 alakohta – Isovanhempien tapaamisoikeus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 31.5.2018

Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa – Asetus N:o 2201/2003 – Soveltamisala – Tapaamisoikeuden käsite – Isovanhempien tapaamisoikeus lapsenlapsiinsa nähden – Kuuluminen käsitteen alaan

(Neuvoston asetuksen N:o 2201/2003 1 artiklan 2 kohdan a alakohta ja 2 artiklan 7 ja 10 alakohta)

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 2 artiklan 7 ja 10 alakohdassa tarkoitettua tapaamisoikeuden käsitettä on tulkittava siten, että se sisältää isovanhempien tapaamisoikeuden lapsenlapsiinsa nähden.

Tätä käsitettä on tulkittava itsenäisesti ottaen huomioon sen sanamuoto, asetuksen N:o 2201/2003 rakenne ja tavoitteet muun muassa kyseisen asetuksen esitöiden valossa sekä muut unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden toimet.

Mainitun asetuksen viidennen perustelukappaleen mukaan asetus kattaa ”kaikki” vanhempainvastuuta koskevat ratkaisut. Näistä ratkaisuista on saman asetuksen 2 perustelukappaleen mukaisesti tapaamisoikeutta pidettävä ensisijaisena asiana.

Vanhempainvastuuta koskevien päätösten vastavuoroisesta tunnustamisesta koskevasta 27.3.2001 päivätystä komission valmisteluasiakirjasta (KOM(2001) 166 lopull.) ilmenee, että unionin lainsäätäjä on pohtinut, kuka voi käyttää vanhempainvastuuta tai kenelle voidaan myöntää tapaamisoikeus. Unionin lainsäätäjä valitsi lopulta sen vaihtoehdon, ettei niiden henkilöiden joukkoa, jotka voivat käyttää vanhempainvastuuta tai tapaamisoikeutta, rajoiteta missään säännöksessä.

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 65 kohdassa, asetusta N:o 2201/2003 koskevien esitöiden valossa on katsottava, että unionin lainsäätäjä on halunnut laajentaa tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja yhteisten lasten huoltoa koskevissa asioissa 29.5.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1347/2000 (EYVL 2000, L 160, s. 19) soveltamisalaa, joka rajoittui vanhempia koskeviin asioihin, ja että se on tarkoittanut kaikkia vanhempainvastuuta koskevia ratkaisuja ja näin ollen tapaamisoikeutta riippumatta niiden henkilöiden asemasta, jotka voivat käyttää sitä, ja sulkematta pois isovanhempia.

On korostettava myös, että jos tapaamisoikeus ei koskisi kaikkia mainittuja henkilöitä, kyseistä oikeutta koskevat kysymykset voitaisiin ratkaista paitsi asetuksen N:o 2201/2003 mukaisesti määritetyssä tuomioistuimessa myös muissa tuomioistuimissa, jotka katsoisivat olevansa toimivaltaisia kansainvälisen yksityisoikeuden perusteella. Vaarana olisi tällöin se, että annettaisiin keskenään ristiriitaisia tai jopa yhteen sovittamattomia ratkaisuja, koska lapsen läheiselle myönnetty tapaamisoikeus voisi loukata vanhempainvastuunkantajan oikeutta.

Ristiriitaisten toimenpiteiden välttämiseksi ja lapsen edun huomioon ottamiseksi saman tuomioistuimen eli lähtökohtaisesti lapsen asuinpaikan tuomioistuimen olisi näin ollen lausuttava tapaamisoikeudesta.

(ks. 19, 29–32 ja 35–37 kohta sekä tuomiolauselma)