–

Asociación Nacional de Productores de Ganado Porcino, edustajinaan J. M. Rodríguez Cárcamo, abogado, ja N. Olmos Castro, abogada,

–

Espanjan hallitus, asiamiehenään M. A. Sampol Pucurull,

–

Saksan hallitus, asiamiehenään T. Henze,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Patakia ja I. Galindo Martín,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 34 ja SEUT 35 artiklan sekä sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista 18.12.2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/120/EY (EUVL 2009, L 47, s. 5) 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 12 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Asociación Nacional de Productores de Ganado Porcino (jäljempänä yhdistys) ja Administración del Estado (Espanjan valtionhallinto) ja joka koskee Espanjan hallituksen hyväksymää kuninkaan asetusta iberialaisesta siasta saadun lihan, kinkun, lavan ja fileen laatuvaatimusten vahvistamisesta.

3

Direktiivin 2008/120 johdanto-osan seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

4

Direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä vahvistetaan kasvatukseen ja lihotukseen tarkoitettujen sikojen suojelun vähimmäisvaatimukset.”

5

Mainitun direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tilat täyttävät seuraavat vaatimukset:

– –”

6

Saman direktiivin 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat sikojensuojelun osalta perustamissopimuksen yleisiä sääntöjä noudattaen ylläpitää tai soveltaa omalla alueellaan tässä direktiivissä annettuja säännöksiä tiukempia säännöksiä. Niiden on ilmoitettava komissiolle kaikista tällaisista toimenpiteistä.”

7

Iberialaisesta siasta saadun lihan, kinkun, lavan ja fileen laatustandardin vahvistamisesta 10.1.2014 annetun kuninkaan asetuksen nro 4/2014 (Real Decreto 4/2014 por el que se aprueba la norma de calidad para la carne, el jamón, la paleta y la caña de lomo ibérico; BOE nro 10, 11.1.2014, s. 1569) 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tämän kuninkaan asetuksen tarkoituksena on vahvistaa laatuvaatimukset, jotka iberialaisten sianruhojen leikkaamisesta saatujen tuotteiden, jotka jalostetaan tai joita pidetään kaupan tuoretuotteina, kuten Espanjassa jalostetun tai kaupan pidetyn iberialaisen kinkun, sianlavan tai sianfileen, on täytettävä, jotta voitaisiin käyttää tässä säädöksessä vahvistettuja myyntinimityksiä, sanotun vaikuttamatta niihin sovellettavan yleisen lainsäädännön noudattamiseen.

Samalla tavoin hyväksytään Portugalissa jalostetut tuotteet Espanjan ja Portugalin viranomaisten välisten iberialaisten tuotteiden tuotantoa, jalostusta, kaupan pitoa ja valvontaa koskevien sopimusten perusteella.

Toisaalta tuotteiden, joille on annettu yhteisön tasolla tunnustettu laatunimike (suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä) ja joiden osalta halutaan käyttää tämän säädöksen sisältämiä myyntinimityksiä tai mitä tahansa siihen sisältyvistä termeistä, on täytettävä tässä säädöksessä vahvistetut edellytykset.”

8

Asetuksen nro 4/2014 3 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tässä kuninkaan asetuksessa säädettyjen tuotteiden myyntinimityksen on koostuttava kolmesta maininnasta, joiden on – – oltava seuraavassa järjestyksessä:

1.   ’De cebo de campo’: kyseessä ovat eläimet, joita on ruokittu pääasiassa viljoista ja kasviksista koostuvalla rehulla, vaikka ne ovat voineet syödä myös dehesa-laitumen tai peltojen luonnontuotteita, ja jotka on kasvatettu ekstensiivistä tai intensiivistä tuotantoa harjoittavilla tiloilla ulkona siten, että osa alueesta on saattanut olla katettua – –.

2.   ’De cebo’: eläimet, jotka on ruokittu pääasiassa viljoista ja kasviksista koostuvalla rehulla ja jotka on kasvatettu intensiivistä tuotantoa harjoittavia tiloja koskevassa järjestelmässä siten kuin 8 §:ssä säädetään.

– –”

9

Kyseisen asetuksen 8 §:n, jonka otsikko on ”Eläinten kasvatusta koskevat vaatimukset sellaisten eläinten osalta, joista saadaan tuotteita, joista käytetään mainintaa ’de cebo’”, 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Tuotantoeläinten, joiden elopaino on yli 110 kilogrammaa ja joista saadaan tuotteita, joista käytetään mainintaa ’de cebo’, käytettävissä olevan vapaan kokonaislattia-alan on oltava vähintään 2 neliömetriä eläintä kohti lihotusvaiheessa, tämän rajoittamatta niiden kasvatusta koskevien edellytysten soveltamista, joista säädetään sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista 31.10.2002 annetussa kuninkaan asetuksessa nro 1135/2002 [Real Decreto no 1135/2002, relativo a las normas mínimas para la protección de cerdos (BOE nro 278, 20.11.2002)].

2.   Teurasiän on oltava vähintään kymmenen kuukautta.”

10

Mainitun asetuksen kolmannessa täydentävässä säännöksessä säädetään seuraavaa:

”Vahvistetun laatustandardin mukaisia vaatimuksia ei sovelleta tuotteisiin, jotka on laillisesti valmistettu tai joita pidetään laillisesti kaupan muiden määrittelyjen mukaisesti muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa, eikä Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvista maista peräisin oleviin tuotteisiin eikä myöskään Euroopan talousalueesta (ETA) tehdyn sopimuksen sopijapuoliin tai valtioihin, jotka ovat tulliliitosta Euroopan unionin kanssa tehdyn sopimuksen osapuolia.”

11

Yhdistys on nostanut kuninkaan asetuksesta nro 4/2014 säännönmukaisen hallintoprosessuaalisen kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa Tribunal Supremossa (ylin tuomioistuin, Espanja).

12

Yhdistys vetoaa kanteensa tueksi siihen, että kyseinen asetus vääristää kilpailua Euroopan unionissa lisäämällä iberialaisen sian tuotantokustannuksia Espanjassa. Yhdistys katsoo siten, että asetus merkitsee viennin määrällistä rajoitusta, joka on ristiriidassa SEUT 35 artiklan kanssa, koska muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneet kilpailevat tuottajat eivät joudu vastaamaan kustannuksista, jotka perustuisivat Espanjan hallituksen toimenpiteen kaltaiseen toimenpiteeseen.

13

Yhdistys vetoaa ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa myös siihen, että kuninkaan asetus nro 4/2014 on direktiivin 2008/120 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä saman direktiivin 12 artiklan kanssa, vastainen, koska kuninkaan asetuksella käyttöön otettujen toimenpiteiden tarkoituksena ei ole sikojen suojelu vaan sen tavoitteena on iberialaisen sian hinnan korottaminen.

14

Lisäksi yhdistys katsoo, että kuninkaan asetuksessa nro 4/2014 nimenomaisesti mainittua tavoitetta, joka on tuotteiden laadun parantaminen, ei voida saavuttaa asetuksessa tarkoitetuilla toimenpiteillä yhtäältä siksi, ettei eläintä kohden vaaditun vapaan kokonaisvähimmäislattia-alan kaksinkertaistamisen ole osoitettu parantavan siasta saatavien tuotteiden laatua, ja toisaalta siksi, että teurasiän säätäminen vähintään kymmeneksi kuukaudeksi, vaikka siat saavuttavat teurastuksen kannalta sopivimman painon noin kahdeksan kuukauden ikäisinä, johtaa siihen, että myyntiin tarjotaan liian painavia tuotteita, joille ei ole kysyntää markkinoilla ja joista ei ole mahdollista saada painon lisääntymistä suhteellisesti vastaavaa lisähintaa.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että tuotteiden, joista käytetään nimitystä ”ibérico de cebo”, espanjalaiset valmistajat joutuvat epäedulliseen asemaan verrattuna muihin tuottajiin unionissa, koska niiden tuotantokustannukset ovat korkeammat kuin muilla tuottajilla. Lisäksi unionin tuottajien kannalta on vähemmän houkuttelevaa viedä tuotteita Espanjaan, koska ne eivät voi saada tätä nimitystä omille tuotteilleen, sillä niitä ei ole saatu kuninkaan asetuksessa nro 4/2014 vahvistettujen vaatimusten mukaisesti kasvatetuista sioista. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää, että kuninkaan asetuksen kolmannen täydentävän säännöksen mukaan Espanjan on sallittava alueellaan tuotteiden, joista käytetään samantapaisia, samankaltaisia tai samoja nimityksiä ja jotka ovat peräisin muista jäsenvaltioista, kaupan pitäminen, vaikkei niitä ole jalostettu kyseisen asetuksen vaatimusten mukaisesti, kunhan ne täyttävät asianomaisen muun jäsenvaltion omat laatustandardit.

16

Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on myös epäilyjä siitä, onko direktiivi 2008/120 pätevä oikeusperusta kuninkaan asetukselle nro 4/2014, sillä kyseisen direktiivin 12 artiklassa sallitaan tiukempien kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen vain silloin, kun niiden tarkoituksena on eläinten parempi suojelu, mutta kuninkaan asetuksella ei pyritä sikojen suojeluun vaan tuotteiden laadun parantamiseen. Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on joka tapauksessa epäilyjä kuninkaan asetuksen yhteensopivuudesta direktiivin 2008/120 12 artiklan kanssa, koska mainitussa artiklassa sallitaan vain jäsenvaltion alueella sovellettavat tiukemmat kansalliset toimenpiteet.

17

Tässä tilanteessa Tribunal Supremo päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

18

Ensimmäisellä ja kolmannella kysymyksellään, jotka on syytä tutkia yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 34 ja SEUT 35 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että myyntinimitys ”ibérico de cebo” saadaan antaa ainoastaan tuotteille, jotka täyttävät tietyt kyseisessä säännöstössä asetetut vaatimukset.

19

Euroopan komissio kiistää aluksi kuninkaan asetuksen nro 4/2014 yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa koskevan ennakkoratkaisukysymyksen merkityksen asiassa yhtäältä siksi, ettei pääasian kantaja ole esittänyt tätä kumoamisperustetta Tribunal Supremossa, ja toisaalta siksi, että kaikki pääasian oikeusriitaan liittyvät seikat rajoittuvat jäsenvaltion sisälle.

20

Tältä osin on yhtäältä syytä muistuttaa, että yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, ovatko sen unionin tuomioistuimelle esittämät kysymykset tarpeellisia ja onko niillä merkitystä asian kannalta (ks. tuomio 21.6.2016, New Valmar, C‑15/15, EU:C:2016:464, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Toisaalta on syytä todeta, että SEUT 34 artiklassa tarkoitettuna määrällistä rajoitusta vaikutukseltaan vastaavana toimenpiteenä on pidettävä kaikkia kansallisia toimenpiteitä, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa unionin sisäistä kauppaa suoraan tai välillisesti (ks. vastaavasti tuomio 18.10.2012, Elenca, C‑385/10, EU:C:2012:634, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 6.10.2015, Capoda Import-Export, C‑354/14, EU:C:2015:658, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että tätä määräystä on sovellettava jonkin säännöstön tosiasiallisten vaikutusten lisäksi myös sen mahdollisiin vaikutuksiin. Sitä ei voida jättää huomiotta sillä perusteella, että tähän mennessä ei ole esiintynyt yhtään konkreettista tapausta, jolla olisi ollut yhteyksiä johonkin toiseen jäsenvaltioon (tuomio 22.10.1998, komissio v. Ranska, C‑184/96, EU:C:1998:495, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Sen vuoksi on katsottava, että kysymyksellä siitä, onko SEUT 34 artikla esteenä kuninkaan asetuksen nro 4/2014 kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, on merkitystä pääasian ratkaisun kannalta, joten siihen on vastattava.

24

Tältä osin unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kansallinen lainsäädäntö, jossa muista jäsenvaltioista peräisin oleville, siellä laillisesti valmistetuille ja markkinoiduille tavaroille asetetaan tiettyjä edellytyksiä, jotta niistä voidaan käyttää tuotteesta yleisesti käytettyä yleisnimeä, ja jossa näin velvoitetaan tilanteesta riippuen tuottajat käyttämään nimityksiä, jotka ovat tuntemattomia tai joita kuluttajat arvostavat vähemmän, ei tosin kuitenkaan sulje täysin pois sitä, että asianomaiseen jäsenvaltioon tuodaan toisista jäsenvaltioista peräisin olevia tuotteita. Se voi kuitenkin vaikeuttaa niiden markkinointia ja näin ollen rajoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa (tuomio 5.12.2000, Guimont, C‑448/98, EU:C:2000:663, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee kuitenkin yhtäältä, että pääasiassa kyseessä oleva kansallinen säännöstö ei koske unionin alueella yleisesti käytettyä yleisnimeä, ja toisaalta, ettei tässä säännöstössä kielletä iberialaisesta siasta saatujen tuotteiden tuontia tai myyntiä käyttäen muita kuin kyseisessä säännöstössä tarkoitettuja nimityksiä.

26

Pääasiassa kyseessä olevaan säännöstöön nimittäin sisältyy säännös, jota ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tulkitsee siten, että iberialaisesta siasta saatuja tuotteita, jotka on jalostettu unionin muissa jäsenvaltioissa sovellettavien sääntöjen mukaisesti ja joista käytetään samantapaisia, samankaltaisia tai samoja nimityksiä kuin kuninkaan asetukseen nro 4/2014 sisältyvät nimitykset, saadaan tuoda ja pitää kaupan Espanjan markkinoilla näitä nimityksiä käyttäen, vaikkeivät ne ole kaikilta osin kuninkaan asetuksessa säädettyjen vaatimusten mukaisia. Tässä säännöksessä näin tulkittuna taataan, ettei säännöstö ole esteenä jäsenvaltioiden väliselle kaupalle (ks. a contrario tuomio 22.10.1998, komissio v. Ranska, C‑184/96, EU:C:1998:495).

27

Kuten komissio lisäksi muistuttaa, unionin lainsäädäntö ilmentää sitä yleistä suuntausta, jonka mukaan yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa korostetaan tuotteiden laatua tuotteiden maineen edistämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 16.5.2000, Belgia v. Espanja, C‑388/95, EU:C:2000:244, 53 kohta ja tuomio 8.9.2009, Budějovický Budvar, C‑478/07, EU:C:2009:521, 109 kohta).

28

Näin ollen SEUT 34 artiklan ei voida katsoa olevan esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa säädetään, että myyntinimitys ”ibérico de cebo” saadaan antaa ainoastaan tuotteille, jotka täyttävät tietyt kyseisessä säännöstössä asetetut vaatimukset, kun säännöstössä sallitaan muista jäsenvaltioista kuin kyseisen kansallisen säännöstön antaneesta jäsenvaltiosta peräisin olevien tuotteiden tuonti ja kaupan pitäminen käyttäen näistä tuotteista niiden alkuperäjäsenvaltion säännöstön mukaisia nimityksiä, vaikka ne ovat samantapaisia, samankaltaisia tai samoja kuin pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säädetyt nimitykset.

29

On kiistatonta, että kaikkiin asianomaisessa jäsenvaltiossa toimiviin toimijoihin sovellettava kansallinen toimenpide, jolla on tosiasiassa suurempi vaikutus tavaroiden vientiin mainitun jäsenvaltion markkinoilta kuin tavaroiden kaupan pitämiseen saman jäsenvaltion sisäisillä markkinoilla, kuuluu SEUT 35 artiklassa määrätyn kiellon soveltamisalaan (tuomio 21.6.2016, New Valmar, C‑15/15, EU:C:2016:464, 36 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Nyt käsiteltävässä asiassa on syytä todeta, että pääasiassa kyseessä olevassa säännöstössä ei eroteta toisistaan kotimaan markkinoilla myytäviksi tarkoitettuja tuotteita ja unionin markkinoille tarkoitettuja tuotteita. Kaikkien espanjalaisten tuottajien, jotka haluavat myydä iberialaisesta siasta saatuja tuotteitaan käyttäen kuninkaan asetuksessa nro 4/2014 säädettyjä myyntinimityksiä, on nimittäin noudatettava kyseisen asetuksen vaatimuksia siitä riippumatta, millä markkinoilla ne haluavat myydä tuotteensa.

31

Näin ollen on todettava, ettei SEUT 35 artikla ole esteenä kuninkaan asetuksen nro 4/2014 kaltaiselle kansalliselle säännöstölle.

32

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2008/120 3 artiklan 1 kohdan a alakohta luettuna yhdessä saman direktiivin 12 artiklan kanssa esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa asetetaan tiettyjen myyntinimitysten käyttämiselle iberialaisesta siasta saaduista Espanjassa jalostetuista tai kaupan pidetyistä tuotteista edellytykseksi se, että tuottajat noudattavat iberialaisten sikojen kasvattamisessa tiukempia vaatimuksia kuin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, ja kymmenen kuukauden vähimmäisteurasikä.

33

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on syytä todeta, että direktiivin 2008/120 tavoite on sen 1 artiklasta ilmenevin tavoin vahvistaa kasvatukseen ja lihotukseen tarkoitettujen sikojen suojelun vähimmäisvaatimukset. Näiden vähimmäisvaatimusten tarkoituksena on kyseisen direktiivin johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen mukaan kasvatus- ja lihotussikojen suojelu tuotannon järkiperäisen kehittymisen takaamiseksi. Kuten saman direktiivin johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta ilmenee, direktiivissä annetaan erilaisia sääntöjä, joilla on tarkoitus varmistaa, että sikoja pidetään ympäristössä, joka vastaa niiden tarvetta liikuntaan ja ympäristöä tutkivaan käyttäytymiseen.

34

On kuitenkin todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen säännöstön tarkoituksena ei ole sikojen suojelu vaan tuotteiden laadun parantaminen, joten se ei kuulu direktiivin 2008/120 soveltamisalaan.

35

Koska kyseisellä säännöstöllä suurennetaan vähimmäispinta-alaa, jonka on oltava sikojen käytettävissä, sekä korotetaan vähimmäisteurasikää, säännöstö ei kuitenkaan ole omiaan vahingoittamaan eläinten hyvinvointia eikä se siten ole kyseisen direktiivin vastainen.

36

Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 2008/120 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa luettuna yhdessä saman direktiivin 12 artiklan kanssa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa asetetaan tiettyjen myyntinimitysten käyttämiselle iberialaisesta siasta saaduista Espanjassa jalostetuista tai kaupan pidetyistä tuotteista edellytykseksi se, että tuottajat noudattavat iberialaisten sikojen kasvattamisessa tiukempia vaatimuksia kuin direktiivin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, ja kymmenen kuukauden vähimmäisteurasikä.

37

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: