1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut luonnonvaraisten lintujen suojelusta 30.11.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY (EUVL 2010, L 20, s. 7; jäljempänä lintudirektiivi) 4 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se ei ole sisällyttänyt kansainvälisesti tärkeää lintualuetta (jäljempänä IBA-alue), joka kattaa Rilan vuoristoalueen (jäljempänä Rilan IBA-alue), kokonaisuudessaan erityiseen suojelualueeseen eikä näin ole osoittanut erityiseksi suojelualueeksi tämän direktiivin liitteessä I tarkoitettujen lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita.

2

Lintudirektiivin 1 artiklan 1 kohdan mukaan direktiivi koskee kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioiden Eurooppaan kuuluvalla alueella, johon EUT-sopimusta sovelletaan. Sen tavoitteena on näiden lajien suojelu, hoitaminen ja sääntely, ja se antaa säännökset niiden hyödyntämisestä.

3

Tämän direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella.

Tässä yhteydessä kiinnitetään huomiota:

Arvioissa otetaan huomioon lintukantojen kehityssuunnat ja muutokset.

Jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava vastaavat toimenpiteet sellaisten säännöllisesti esiintyvien muuttavien lajien osalta, joita ei luetella liitteessä I, ottaen huomioon niiden suojelun tarve sillä maantieteellisellä vesi- ja maa-alueella, johon tätä direktiiviä sovelletaan, kun kyseessä ovat niiden muuttoreittien varrella sijaitsevat pesimä-, sulkasato- ja talvehtimisalueet ja levähdyspaikat. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota kosteikkojen ja erityisesti kansainvälisesti merkittävien kosteikkojen suojeluun.”

4

Mainitun direktiivin 12 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on joka kolmas vuosi, 7 päivästä huhtikuuta 1981 alkaen, annettava komissiolle kertomus tämän direktiivin mukaisesti toteutettujen kansallisten säännösten soveltamisesta.

2.   Komissio laatii joka kolmas vuosi 1 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin perustuvan yhteenvetokertomuksen. Jäsenvaltion toimittamia tietoja sisältävä kertomusluonnoksen osa toimitetaan tarkastettavaksi kyseisen jäsenvaltion viranomaisille. Lopullinen kertomus annetaan tiedoksi jäsenvaltioille.”

5

Bulgarian lintujensuojelujärjestön (Bulgarsko druzhestvo za zashtita na ptitsite; jäljempänä BDZP), joka on valtiosta riippumattoman järjestön BirdLife Internationalin jäsen, tekemän kantelun johdosta komissio esitti 6.6.2008 Bulgarian tasavallalle virallisen huomautuksen, jossa se moitti kyseistä jäsenvaltiota siitä, että tämä ei ollut osoittanut erityisiksi suojelualueiksi lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita, jotka liittyivät kuuteen IBA-alueeseen (Rila, Kaliakra, Tsentralen Balkan, Lomovete, Pirin ja Zapadni Rodopi), ja katsoi, että tämä oli näin ollen jättänyt täyttämättä lintudirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohdasta johtuvat velvoitteensa.

6

Bulgarian tasavalta kiisti viralliseen huomautukseen antamissaan vastauksissa jättäneensä lintudirektiivistä johtuvat velvoitteensa miltään osin täyttämättä ja väitti erityisesti, että osa Rilan IBA-alueesta eli Rilski manastir (Rilan luostari, Bulgaria) oli tällä välin osoitettu myös erityiseksi suojelualueeksi.

7

Koska komissio ei ollut tyytyväinen kaikkiin näihin vastauksiin, se osoitti Bulgarian tasavallalle 17.10.2014 perustellun lausunnon, jossa komissio totesi Bulgarian tasavallan jättäneen tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteensa täyttämättä. Tämä perusteltu lausunto koski kuitenkin ainoastaan Rilan IBA-aluetta, koska tällä välin Kaliakran IBA-alueen osalta oli aloitettu erikseen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämättä koskeva menettely, josta unionin tuomioistuin oli lausunut 14.1.2016 antamassaan tuomiossa komissio v. Bulgaria (C-141/14, EU:C:2016:8), ja koska Tsentralen Balkanin, Lomoveten, Pirinin ja Zapadni Rodopin IBA-alueet oli tällä välin osoitettu erittäin suurelta osin erityisiksi suojelualueiksi.

8

Rilan IBA-alueesta komissio totesi perustellussa lausunnossaan, että vain 72 prosenttia alueen kokonaispinta-alasta oli osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, minkä seurauksena lintudirektiivin liitteessä I mainittujen 17 lajin suojelua rajoitettiin.

9

Bulgarian tasavalta vastasi perusteltuun lausuntoon 15.12.2014 ja toimitti lisätietoja 7.9.2015 ja tietojen päivityksen 3.2.2016. Tämä jäsenvaltio väitti, että se, että 72 prosenttia Rilan IBA-alueesta osoitettiin erityiseksi suojelualueeksi, takasi ”IBA-alueeseen kuuluvien lajien ja niiden elinympäristöjen täysimääräisen suojelun” mutta että hyvän yhteistyön nimissä pyrkimyksiä Rilan IBA-alueen laajentamista koskevan kysymyksen käsittelemiseksi lisättäisiin.

10

Koska komissio katsoi, että Bulgarian tasavalta ei toteutetuista toimenpiteistä huolimatta ollut täyttänyt lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdasta johtuvia velvoitteitaan, se päätti nostaa nyt käsiteltävän kanteen.

11

Bulgarian tasavalta väittää, että kanne on jätettävä tutkimatta, ja esittää väitteensä tueksi kaksi perustetta.

12

Ensinnäkin Bulgarian tasavalta toteaa, että komissio on muuttanut oikeudenkäynnin kohdetta. On nimittäin niin, että vaikka viimeksi mainittu moitti Bulgarian tasavaltaa virallisessa huomautuksessaan siitä, että tämä ei ollut osoittanut erityisiksi suojelualueiksi lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien suojelua varten, tämä sama toimielin on perustellussa lausunnossaan ja kannekirjelmän vaatimuksissa perustanut väitteensä siihen tosiseikkaan, että Rilan IBA-aluetta ei ollut kokonaisuudessaan osoitettu erityiseksi suojelualueeksi. Näin ollen Bulgarian tasavalta ei voinut täyttää unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan eikä puolustautua esitettyjä väitteitä vastaan.

13

Bulgarian tasavalta korostaa olleensa vakuuttunut virallista huomautusta tarkastellessaan, että oli riittävää taata lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien riittävä suojelu, joten se on ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin täyttääkseen tämän virallisen huomautuksen mukaiset vaatimukset. Se on huomannut vasta perustellun lausunnon saatuaan, että komissio moitti sitä siitä, että Rilan IBA-aluetta ei ollut osoitettu kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi.

14

Toiseksi Bulgarian tasavalta katsoo, ettei komissio ole perustellussa lausunnossa eikä kannekirjelmässä ilmaissut asianmukaisesti oikeudenkäynnin kohdetta eikä esittänyt johdonmukaisesti ja täsmällisesti syitä, joiden vuoksi se katsoo, että tämä jäsenvaltio ei ole noudattanut sille lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvia velvoitteitaan.

15

Bulgarian tasavalta toteaa erityisesti, että komissio on tyytynyt ilmoittamaan yleisesti, että se, että vain tietty osa Rilan IBA-alueesta osoitettiin erityiseksi suojelualueeksi, rajoitti lintudirektiivin liitteessä I mainittujen 17 lajin suojelua, antamatta kuitenkaan riittävästi tietoja näiden lajien yksilöimiseksi.

16

Komissio vastaa ensinnäkin oikeudenkäynnin kohteen väitetystä muuttamisesta, että virallisessa huomautuksessa ja perustellussa lausunnossa esitetyt johtopäätökset ovat samat ja että näiden kahden asiakirjan välillä ei ole minkäänlaista ristiriitaisuutta tai eroa. Se väittää, että kun otetaan huomioon lisäalueet, jotka Bulgarian tasavalta on osoittanut virallisen huomautuksen johdosta erityisiksi suojelualueiksi, oikeudenkäynnin kohde on oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä vain rajattu koskemaan Rilan IBA-alueen jäljelle jäävää aluetta, jota ei ole osoitettu erityiseksi suojelualueeksi.

17

Toiseksi komissio toteaa oikeudenkäynnin kohteen yksilöimisen väitetystä riittämättömyydestä, että se on tukeutunut tiettyyn lintudirektiivin säännökseen ja toimittanut luettelon 17 lintulajista, joiden suojelua ei ollut riittävästi taattu siitä syystä, että vain osa Rilan IBA-alueesta oli osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, sekä luettelon yhdeksästä lintulajista, joihin tämä puutteellinen erityiseksi suojelualueeksi osoittaminen vaikuttaa huomattavasti.

18

Oikeudenkäynnin kohteen muuttamista koskevasta väitteestä on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan virallisella huomautuksella pyritään yhtäältä rajaamaan oikeusriidan kohde ja antamaan jäsenvaltiolle, jota kehotetaan esittämään huomautuksensa, tarvittavat tiedot puolustuksensa valmistelemiseksi sekä toisaalta antamaan tälle tilaisuus noudattaa unionin oikeutta, ennen kuin asia saatetaan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi (tuomio 28.3.1985, komissio v. Italia, 274/83, EU:C:1985:148, 19 kohta ja tuomio 7.4.2011, komissio v. Portugali, C-20/09, EU:C:2011:214, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se, että asianomaisella jäsenvaltiolla on mahdollisuus esittää huomautuksensa, vaikkei se pitäisikään niiden esittämistä tarpeellisena, muodostaa EUT-sopimuksella tavoitellun olennaisen takeen, ja tämän takeen noudattaminen on jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevan menettelyn sääntöjenmukaisuutta koskeva olennainen menettelymääräys (tuomio 14.4.2011, komissio v. Romania, C-522/09, EU:C:2011:251, 16 kohta).

19

On kuitenkin niin, että vaikka perustellussa lausunnossa on selitettävä johdonmukaisesti ja yksityiskohtaisesti ne syyt, joiden vuoksi komissio on vakuuttunut siitä, että kyseinen jäsenvaltio on jättänyt noudattamatta perussopimuksen mukaan sille kuuluvaa velvoitetta, viralliselle huomautukselle ei voida asettaa yhtä tiukkoja täsmällisyysvaatimuksia kuin perustellulle lausunnolle, koska se voi väistämättäkin olla vain alustava ja suppea esitys jäsenvaltiota vastaan esitetyistä väitteistä. Tästä seuraa, että mikään ei estä komissiota esittämästä perustellussa lausunnossa yksityiskohtaisesti niitä väitteitä, joihin se on yleisluonteisemmin vedonnut virallisessa huomautuksessa (ks. vastaavasti tuomio 8.4.2008, komissio v. Italia, C-337/05, EU:C:2008:203, 23 kohta ja tuomio 13.2.2014, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C-530/11, EU:C:2014:67, 40 kohta).

20

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio on sekä virallisessa huomautuksessa että perustellussa lausunnossa todennut nimenomaisesti, että Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan, kun se ei ole osoittanut erityisiksi suojelualueiksi lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita kyseisen direktiivin liitteessä I mainittujen lajien suojelua varten.

21

Näiden asiakirjojen välinen ainoa ero on se, että virallisessa huomautuksessa komissio on ilmoittanut, että Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut velvollisuuttaan osoittaa erityisiksi suojelualueiksi kaikkia lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien suojelua varten sopivimpia alueita, kun taas perustellussa lausunnossa ja kannekirjelmässä komissio, joka on ollut tyytymätön alueisiin, jotka tämä jäsenvaltio on virallisen huomautuksen johdosta osoittanut erityisiksi suojelualueiksi, on täsmentänyt oikeudenkäynnin kohdetta rajoittaen sen Rilan IBA-alueen jäljellä olevaan osaan, jota ei ole osoitettu erityiseksi suojelualueeksi.

22

Näin ollen on niin, että kun otetaan huomioon se, että Rilan IBA-alue sisältyi kokonaisuudessaan luetteloon lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista lukumäärältään ja kooltaan sopivimmista alueista, Bulgarian tasavalta ei voi perustellusti väittää, että komissio on muuttanut oikeudenkäynnin kohdetta.

23

Väitteestä, joka koskee oikeudenkäynnin kohteen riittämätöntä yksilöintiä kannekirjelmässä, on todettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 120 artiklan c alakohdasta ja siihen liittyvästä oikeuskäytännöstä käy ilmi, että kannekirjelmässä on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa. Tästä johtuu, että niiden oleellisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin kanne perustuu, on ilmettävä johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmän tekstistä ja että kannekirjelmässä esitetyt vaatimukset on muotoiltava yksiselitteisesti, jottei unionin tuomioistuin lausuisi kanteen ulkopuolelta tai jättäisi lausumatta jostakin perusteesta (ks. vastaavasti tuomio 14.1.2010, komissio v. Tšekin tasavalta, C‑343/08, EU:C:2010:14, 26 kohta; tuomio 15.6.2010, komissio v. Espanja, C‑211/08, EU:C:2010:340, 32 kohta ja tuomio 15.11.2012, komissio v. Portugali, C‑34/11, EU:C:2012:712, 44 kohta).

24

Lisäksi vakiintuneessa oikeuskäytännössä on katsottu, että unionin tuomioistuimen on tutkittava, onko väitteet esitetty perustellussa lausunnossa ja kanteessa johdonmukaisesti ja täsmällisesti, jotta se voi arvioida tarkasti sen unionin oikeuden rikkomisen laajuuden, josta jäsenvaltiota moititaan; tämä on välttämätön edellytys sille, että unionin tuomioistuin voi tutkia, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta väitetyllä tavalla (tuomio 15.11.2012, komissio v. Portugali, C-34/11, EU:C:2012:712, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että komissio on ilmoittanut perustellun lausunnon ja kannekirjelmän vaatimuksissa nimenomaisesti, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne perustui siihen, että Bulgarian tasavalta ei ollut noudattanut sille lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvia velvoitteitaan.

26

Lisäksi komissio on katsonut perustellun lausunnon ja kannekirjelmän perusteluissa, että se, että vain osa Rilan IBA-alueesta on osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, on ”rajoittanut merkittävästi” kyseisen direktiivin liitteessä I mainittujen 17 lintulajin suojelua; näitä lajeja ovat helmipöllö (Aegolius funereus), pyy (Bonasa bonasia), käärmekotka (Circaetus gallicus), valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos), palokärki (Dryocopus martius), muuttohaukka (Falco peregrinus), varpuspöllö (Glaucidium passerinum), pohjantikka (Picoides tridactylus), metso (Tetrao urogallus), maakotka (Aquila chrysaetos), kehrääjä (Caprimulgus europaeus), ruisrääkkä (Crex crex), tammitikka (Dendrocopos medius), huuhkaja (Bubo bubo), pikkulepinkäinen (Lanius collurio), kangaskiuru (Lullula arborea) ja mehiläishaukka (Pernis apivorus), ja komissio on täsmentänyt, että tämä vaikuttaa huomattavasti yhdeksään ensin mainittuun lajiin.

27

Niinpä on katsottava, että komissio on esittänyt väitteensä tämän tuomion 23 ja 24 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla johdonmukaisesti ja täsmällisesti.

28

Näin ollen kanne on otettava tutkittavaksi.

29

Komissio väittää, että Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut sille lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla kuuluvia velvoitteitaan, koska se ei ole osoittanut Rilan IBA-aluetta kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi.

30

Tästä komissio korostaa, että erityiseksi suojelualueeksi osoittamatta jätetty Rilan IBA-alue on tärkeä lintujen suojelun kannalta, arvostelee sitä, että tietyt lintulajit jäävät vaille suojelua, jonka Rilan IBA-alueen osoittaminen kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi varmistaisi, ja puolustaa sen näytön merkityksellisyyttä, joka on esitetty tällaisen erityiseksi suojelualueen kokonaisuudessaan osoittamisen tarpeen toteen näyttämiseksi.

31

Ensinnäkin siitä Rilan IBA-alueen osasta, jota ei ole osoitettu erityiseksi suojelualueeksi ja joka kattaa Rilan ja Rilski manastirin erityisten suojelualueiden rajoja ympäröivän Rilan vuoriston juurella sijaitsevan alueen, komissio korostaa, että suuri osa eli 75 prosenttia tästä osasta koostuu vanhoista metsistä, jotka ovat pääasiallisesti havumetsiä ja jotka ovat otollisia yhtäältä varpuspöllön, helmipöllön ja pohjantikan, joiden osalta maan suurimmat pesivät kannat ovat näissä metsissä, ja toisaalta maakotkan, metson, muuttohaukan, palokärjen, valkoselkätikan, kehrääjän ja pyyn suojeluun. Komission mukaan Rilan IBA-alue kuuluu kokonaisuudessaan ensisijaisiin alueisiin Bulgariassa ja unionissa näiden lajien osalta.

32

Lisäksi koko Rilan IBA-alueella tavataan komission mukaan 130 eri lajia, joista 20 mainitaan lintudirektiivin liitteessä I ja joista 41 lajin suojelu on Euroopan kannalta merkittävää; näistä yksi kuuluu luokkaan SPEC 1 maailmanlaajuisesti uhanalaisena lajina, 14 kuuluu luokkaan SPEC 2 Euroopan laajuisesti epäsuotuisassa asemassa olevina lajeina, joiden maailmanlaajuisesta populaatiosta suurin osa on Euroopassa, ja 26 kuuluu luokkaan SPEC 3 Euroopan laajuisesti epäsuotuisassa asemassa olevina lajeina, joiden maailmanlaajuisesta populaatiosta suurin osa on Euroopan ulkopuolella.

33

Rilan IBA-alue on kokonaisuudessaan maailmanlaajuisesti merkittävä Alppien biomia edustava alue, koska siellä esiintyy kolme vain tässä biomissa esiintyvää ja sille ominaista lintulajia neljästä Bulgarian tasavallassa tavatusta lajista, ja ne ovat kalliokiipijä, alppinaakka ja alppirautiainen. Rilan IBA-alue on myös yksi Euroopan merkittävimmistä alueista kivikkorastaan, punarinnan, peipon, käenpiian, sepelrastaan, laulurastaan, mustarastaan, hippiäisen, mustapääkertun ja hempon kantojen suojelemiseksi.

34

Tässä yhteydessä komissio toteaa, että lajien, joihin vaikutetaan eniten, elinympäristöt ja kannat jakautuvat Rilan erityiseksi suojelualueeksi osoitetun IBA-alueen ja sellaiseksi osoittamattoman IBA-alueen kesken. Kun otetaan huomioon, että Bulgarian tasavalta ei ole esittänyt muita tieteellisiä tietoja, joilla voitaisiin perustella se, että vain osa Rilan IBA-alueesta on osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, komissio muistuttaa, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan Euroopan kansainvälisesti tärkeiden lintualueiden luettelo (jäljempänä IBA-selvitys) on kaikkein ajantasaisin ja täsmällisin viite lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lajien suojeluun lukumäärältään ja kooltaan parhaiten soveltuvien alueiden yksilöimistä varten.

35

Toiseksi komissio väittää, että erityiseksi suojelualueeksi osoitettu Rilan IBA-alueen osa on selvästi riittämätön tässä liitteessä mainittujen erittäin tärkeiden lajien maassa esiintyvän kannan levinneisyyteen nähden.

36

Komissio huomauttaa tämän väitteen tueksi, että se tukeutuu BDZP:n alun perin ehdottamien 114 erityisen suojelualueen osalta lintuja koskevan tietokannan arviointiin, jonka on toteuttanut Bulgarian tiedeakatemia (Bulgarska Akademia na Naukite, jäljempänä BAN) ja jota ympäristö- ja vesiasiainministeriön (jäljempänä ympäristöministeriö) asettama kansallinen työryhmä on sittemmin arvioinut uudelleen vuonna 2008 laatimassaan selonteossa.

37

Komissio toteaa lisäksi, että sen tekemät arvioinnit perustuvat myös tietoihin, jotka ovat peräisin Bulgarian tasavallan toimittamasta tietokannasta, sekä Rilan erityistä suojelualuetta koskeviin vakiotietolomakkeisiin, jotka Bulgarian viranomaiset ovat niin ikään toimittaneet.

38

Jotta voitaisiin määritellä alueen merkitys tietyn lajin kannalle, komissio selittää, että se on soveltanut BirdLife Internationalin käyttämää alueellisia tai kansallisia pesiviä kantoja koskevaa yhden prosentin kynnystä. Satunnaisen esiintymisen ja pienempien kantojen esiintymisalueiden poissulkemiseksi kyseessä olevilla alueilla on myös esiinnyttävä lajien ja alalajien kantoja, jotka ovat unionin tasolla huomattavia.

39

Kolmanneksi komissio täsmentää, että erityiseksi suojelualueeksi osoittamattoman Rilan IBA-alueen tärkeys käy ilmi myös muista asiakirjoista, joissa tuodaan ilmi tarve ryhtyä toimenpiteisiin tämän IBA-alueen muiden osien osoittamiseksi erityiseksi suojelualueeksi.

40

Tästä kyseisen toimielin toteaa, että ehdotus Rilan IBA-alueen osoittamiseksi kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi on kirjattu biologista monimuotoisuutta käsittelevän Bulgarian neuvoston (Natsionalen savet po biologichno raznoobrazie, jäljempänä NSBR), joka on BANin yhteyteen hiljattain perustettu elin, 11.3.2011 pidetyn kokouksen esityslistaan ja että tämä kokous on järjestetty BANin 28.12.2010 laatiman sellaisen raportin johdosta, joka sisälsi perustelut kolmen uuden sellaisen erityisen suojelualueen osoittamiseksi Rilan vuoristossa, jotka kattaisivat lähes koko Rilan IBA-alueen, jota ei vielä ollut osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, eli Rilski manastirin, Rila Yugin (eteläinen Rila) ja Rila Severin (pohjoinen Rila) erityiset suojelualueet. Ympäristöministeriö on tämän jälkeen yhdistänyt kaksi viimeksi mainittua aluetta yhdeksi Rilan puskurialueen erityiseksi suojelualueeksi.

41

Vaikka NSBR on hyväksynyt Rilski manastirin alueen osoittamisen erityiseksi suojelualueeksi, Rilan puskurialueen tulevan erityisen suojelualueen sisällyttämistä Natura 2000 ‑alueeseen koskevan ehdotuksen käsittelyä on lykätty ilman, että Bulgarian viranomaiset olisivat kiistäneet Rilan IBA-alueen lisäalueiden erityisiksi suojelualueiksi osoittamisen välttämättömyyttä. Tämän vuoksi Bulgarian viranomaiset olivat komission mukaan sitoutuneet perusteltuun lausuntoon antamassaan vastauksessa keskustelemaan kyseisestä erityiseksi suojelualueeksi osoittamisesta NSBR:n yhteydessä maaliskuussa 2015.

42

BDZP on ympäristöministeriön kanssa tehdyn sopimuksen nojalla antanut uuden ehdotuksen Rilan puskurialueen osoittamisesta erityiseksi suojelualueeksi, ja tämä ehdotus olisi pitänyt käsitellä NSBR:n 22.3.2016 pidettäväksi suunnitellussa kokouksessa. Tällä välin komission yksikköjen ja Bulgarian toimivaltaisten viranomaisten välisissä kokouksissa sekä nyt käytävässä menettelyssä kirjallisia tietoja esiteltäessä Bulgarian tasavalta on komission mukaan antanut komission odottaa uuden erityisen suojelualueen osoittamista perustellen viivästystä hallinnollisilla ja menettelyllisillä esteillä.

43

Lisäksi komissio on vastaanottanut BDZP:ltä BANin laatiman Rilan puskurialueen tulevaa erityistä suojelualuetta koskevan vakiotietolomakeluonnoksen; alue kattoi lähes kokonaan Rilan IBA-alueen, jota ei ollut osoitettu erityiseksi suojelualueeksi. Viimeksi mainitussa on annettu vielä suurempi merkitys alueelle, jota ei ollut osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, kyseessä olevien lajien suojelua varten.

44

Rilan IBA-alueen, jota ei vielä ole osoitettu erityiseksi suojelualueeksi lintudirektiivin liitteessä I mainittuja tyypillisiä metsissä eläviä lajeja varten ja erityisesti metsoa, valkoselkätikkaa ja pohjantikkaa varten, tärkeys käy ilmi myös näitä lajeja koskevista uusista toimintasuunnitelmista, jotka ympäristöministeriö on rahoittanut ”Ympäristö”-nimisen toimenpideohjelman yhteydessä vuosina 2007–2013.

45

Lopuksi Bulgarian tasavallan perusteluista, jotka on esitetty oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä sen oikeuttamiseksi, että Rilan IBA-alue osoitetaan erityiseksi suojelualueeksi vain osittain, ja jotka perustuvat erityisesti jäsenvaltioiden oikeuteen asettaa arvojärjestykseen erilaiset prioriteetit kuten maan sosioekonominen kehitys ja maantieteelliset olot, saatavilla olevien tietojen epäluotettavuuteen sekä halukkuuteen noudattaa samaa aikataulua erityisten suojelualueiden ja yhteisön tärkeinä pitämien alueiden valitsemiseksi ja sen varmistamiseksi, että nämä alueet ovat mahdollisimman suuressa määrin samat, komissio toteaa, että nämä perustelut eivät perustu mihinkään lintutieteelliseen arviointiperusteeseen ja näin ollen ne eivät ole merkityksellisiä lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan osalta.

46

Bulgarian tasavalta esittää puolustuksekseen viisi perustelua.

47

Ensinnäkin Bulgarian tasavalta korostaa, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa valitessaan erityisiksi suojelualueiksi osoitettavia sopivimpia alueita.

48

Se huomauttaa, että pelkkä alueen sopiminen tiettyjen lajien suojelemiseen ei riitä sen perusteeksi, että tämä alue on osoitettava erityiseksi suojelualueeksi. Kansalliset viranomaiset tuntevat paikan päällä vallitsevan tilanteen tältä osin paremmin. Lisäksi tieteellisten tietojen ajantasaistaminen on tarpeen kaikkein uhanalaisimpien lajien ja unionin yhteistä perintöä olevien lajien tilanteen määrittämiseksi, jotta sopivimmat alueet tulisivat osoitetuiksi erityisiksi suojelualueiksi. Lajikantojen määrältään erittäin vähäinen esiintyminen tietyillä alueilla ei riitä siihen, että alueet katsotaan sopivimmiksi kyseessä olevien lajien suojelua varten.

49

Bulgarian tasavalta huomauttaa myös, että oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltiot voivat osoittaa tieteellisellä näytöllä, että lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdasta johtuvat velvoitteet voidaan täyttää osoittamalla erityisiksi suojelualueiksi muita kuin IBA-selvityksestä ilmeneviä alueita siten, että osoitettujen alueiden kokonaispinta-ala on viimeksi mainittuja alueita pienempi (tuomio 20.3.2003, komissio v. Italia, C-378/01, EU:C:2003:176, 18 kohta). Bulgarian tasavalta lisää, että sen harkintavallan rajoissa, joka jäsenvaltioilla on soveltaessaan lintutieteellisiä arviointiperusteita yksilöidäkseen lintudirektiivin liitteessä I lueteltujen lajien suojeluun parhaiten soveltuvat alueet, Bulgarian tasavalta on tehnyt eron yhtäältä tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen lintulajien suojelun kannalta tärkeimpien alueiden ja toisaalta vähemmän tärkeiden alueiden, joihin kohdistuu ihmisen toiminnan aiheuttama paine, välillä.

50

Bulgarian tasavalta kiistää komission päättelyn, jonka mukaan IBA-alue koostuu väistämättä lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista lukumäärältään ja kooltaan sopivimmista alueista. Tämän jäsenvaltion mukaan on niin, että vaikka IBA-selvitykseen voidaan päinvastaisen tieteellisen näytön puuttuessa nojautua arvioitaessa, onko jäsenvaltio osoittanut lukumäärältään ja kooltaan riittävät alueet erityisiksi suojelualueiksi kaikkien lintudirektiivin liitteessä I mainittujen lintulajien suojelemista varten, tällainen selvitys ei ole oikeudellisesti sitova (tuomio 7.12.2000, komissio v. Ranska, C-374/98, EU:C:2000:670, 25 kohta). Näin ollen jäsenvaltiot voivat noudattaa lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdasta johtuvia velvoitteitaan osoittamalla erityisiksi suojelualueiksi muita kuin IBA-selvityksestä ilmeneviä alueita.

51

Toiseksi Bulgarian tasavalta väittää, että komissio on ottanut sen esittämät tosiseikat, todisteet ja perustelut huomioon vääristyneellä tavalla.

52

Se siis väittää ensinnäkin, että komission on näytettävä toteen, että tietty pinta-ala on osoitettava erityiseksi suojelualueeksi. Komissio on vahvistanut kannekirjelmässä, että Bulgarian tasavalta ei kiistä Rilan IBA-alueen tärkeyttä lintujen suojelussa. Näin tehdessään komissio on ottanut Bulgarian tasavallan oikeudenkäyntiä edeltäneessä menettelyssä esittämät perustelut huomioon vääristyneellä tavalla. Nyt käsiteltävä kanne ei nimittäin koske Rilan IBA-alueen tärkeyttä lintujen suojelussa. Bulgarian tasavalta väittää tässä yhteydessä, että se, että 72 prosenttia Rilan IBA-alueesta osoitetaan erityiseksi suojelualueeksi, takaa lajien ja niiden elinympäristöjen suojelun mahdollisimman korkean tason. Lisäksi komissio viittaa kannekirjelmässään tietoihin, jotka käyvät ilmi Bulgarian tasavallan heinäkuussa 2009 toimittamiin lisätietoihin sisältyvästä taulukosta, ja on tehnyt siitä tiettyjä päätelmiä. Ei kuitenkaan ole mahdollista määrittää sitä, mihin yksittäisiin tietoihin komissio tältä osin tukeutuu. Lopuksi Bulgarian tasavalta toteaa komission katsovan, että käytettävissä olevista tiedoista ja arvioinneista käy ilmi, että lintudirektiivin liitteessä I lueteltujen 17 lintulajin osalta kattavuus on rajallinen. Komission päätelmät perustuvat kuitenkin pääasiallisesti tietoihin, jotka ovat peräisin valtiosta riippumattomilta järjestöiltä ja joiden ajantasaisuus ja luotettavuus ovat epävarmoja.

53

Kolmanneksi Bulgarian tasavalta väittää, että komissio ei esitä minkäänlaista näyttöä kanteensa tueksi. Se katsoo, että ei ole olemassa kiistatonta tieteellistä tietoa, joka osoittaisi, että on välttämätöntä osoittaa Rilan IBA-alue kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi, ja että komission kanteen perustavana oleva tieteellinen tieto ei ole luotettavaa eikä ajantasaista. Bulgarian tasavalta on toimittanut maaliskuussa 2014 komissiolle lintudirektiivin 12 artiklassa tarkoitetusta kertomuksesta peräisin olevat tiedot, jotka koskevat kyseessä olevia lintulajeja ja joita ei ole otettu huomioon perustellussa lausunnossa eikä kannekirjelmässä. Tästä tämä jäsenvaltio toimittaa joukon tietoja, jotka sen mukaan kyseenalaistavat komission käyttämien BDZP:n tietojen paikkansapitävyyden niin, että on tarpeen hankkia tieteellisiä lisätietoja. BDZP:n tiedot itsessään herättävät epäilyksen siitä, onko Rilan IBA-alueen osoittaminen kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi välttämätöntä. Vaikka BDZP:n tehtävänä on tässä yhteydessä toteuttaa niiden alueiden alkuperäinen valinta ja arviointi, jotka ovat IBA-alueita Bulgariassa, se ei ole esittänyt Bulgarian toimivaltaisille viranomaisille eikä tieteellisille asiantuntijoille hallussaan olevia, erityisiksi suojelualueiksi osoitettujen alueiden ulkopuolella sijaitsevia alueita koskevia lintutieteellisiä tietoja.

54

Lisäksi Bulgarian tasavalta katsoo, että komissio ei ole selventänyt menettelyä ja arviointia, jotka ovat johtaneet päätelmään siitä, että se, että tällä hetkellä vain osa Rilan IBA-alueesta osoitetaan erityiseksi suojelualueeksi, on riittämätöntä. Komissio ei ole tähän liittyen ottanut huomioon uudempia tietoja. Bulgarian tasavalta korostaa myös, että asiantuntijat ovat NSBR:n 22.3.2016 pidetyssä kokouksessa esittäneet epäilyksensä siitä, onko tarkoituksenmukaista osoittaa Rilan IBA-alue kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi.

55

Lisäksi Bulgarian tasavalta väittää, että komission laskelmia ei voida pitää oikeina.

56

Edellytyksestä, jonka mukaan on otettava huomioon alueet, joilla esiintyy vähintään yksi prosentti lajin kansallisesta pesivästä kannasta, Bulgarian tasavalta toteaa, että tämä ei ole ainoa edellytys, jota voidaan tai pitää soveltaa erityisen suojelualueen yksilöimiseksi. Tietyillä alueilla esiintyvien lintujen harvalukuisuus on myös huomioon otettava seikka.

57

Lisäksi Bulgarian tasavalta riitauttaa sen, että komission käyttämiä tietoja, jotka ovat peräisin Corine Land Cover ‑biotooppihankkeesta vuosilta 1990 tai 2000, ei ole saatettu ajan tasalle, ja katsoo, että on olemassa tästä hankkeesta peräisin olevia uudempia tietoja, jotka ovat vuosilta 2006 ja 2012. Bulgarian tasavalta katsoo, että uudemmat tiedot on esitetty ympäristöministeriölle Rilan kansallispuiston vuosien 2015–2024 hoitosuunnitelmaa koskevan hankkeen yhteydessä. Lisäksi se katsoo, että komissio ei ole ottanut huomioon eikä ole tutkinut perustellussa lausunnossa eikä kannekirjelmässä lintulajeja koskevia tietoja lintudirektiivin 12 artiklasta johtuvien velvoitteiden valossa vuosien 2008–2012 osalta.

58

Neljänneksi Bulgarian tasavalta väittää, että ei ole ollut mahdollista osoittaa erityiseksi suojelualueeksi osoittamatonta Rilan IBA-alueen osaa edes osittain erityiseksi suojelualueeksi sisäiseen menettelyyn liittyvien vaikeuksien vuoksi. On nimittäin niin, että NSBR, joka on toimivaltainen tutkimaan erityisiä suojelualueita koskevat ehdotukset, ei ole päässyt yksimielisyyteen tällaisen erityiseksi suojelualueeksi osoittamisen välttämättömyydestä olemassa olevien tieteellisten tietojen ristiriitaisuuksien ja niiden riittämättömän luotettavuuden vuoksi ja NSBR:n jäsenten sovellettavia lintutieteellisiä arviointiperusteita koskevien eriävien kantojen vuoksi.

59

Viidenneksi siitä, miten komissio on ymmärtänyt ja esittänyt kannekirjelmässään Bulgarian tasavallan väitteet, tämä jäsenvaltio toteaa ensinnäkin, että toisin kuin komissio on päätellyt, mahdollinen tuleva taloudellinen kehitys Rilan IBA-alueella, jota ei ole osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, ei ole ollut ratkaiseva tekijä Bulgarian tasavallan päätöksessä olla osoittamatta Rilan IBA-aluetta kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi. Bulgarian tasavalta väittää, että sillä on joka tapauksessa oikeus tärkeysjärjestyksen asettamiseen. Toiseksi syy siihen, että Rilan puskurialuetta ei ole aiemmin suunnitellusti osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, ei ole – kuten komissio väittää – käytettävissä olevien tietojen puutteellinen luotettavuus vaan niiden ajantasaisten ja yksiselitteisten tietojen puuttuminen, jotka osoittaisivat välttämättömyyden alueen osoittamiseksi erityiseksi suojelualueeksi. Kolmanneksi väitetystä halukkuudesta noudattaa samaa aikataulua erityisten suojelualueiden ja yhteisön tärkeinä pitämien alueiden valitsemiseksi Bulgarian tasavalta toteaa, että se ei ole vedonnut tähän perusteeseen oikeuttaakseen sen, ettei se ole osoittanut Rilan IBA-aluetta kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi.

60

Aluksi on huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiot velvoitetaan osoittamaan erityisiksi suojelualueiksi alueet, jotka ovat tässä säännöksessä määritettyjen lintutieteellisten arviointiperusteiden mukaisia (tuomio 14.1.2016, komissio v. Bulgaria, C‑141/14, EU:C:2016:8, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Toiseksi jäsenvaltioiden on osoitettava erityisiksi suojelualueiksi kaikki ne alueet, jotka lintutieteellisiä arviointiperusteita soveltaen vaikuttavat sopivimmilta kyseisten lajien suojeluun (tuomio 14.1.2016, komissio v. Bulgaria, C‑141/14, EU:C:2016:8, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Kolmanneksi tiettyjen alueiden osittaisesta luokittelusta unionin tuomioistuin on jo todennut yhtäältä, että alueiden luokittelu erityisiksi suojelualueiksi ei voi olla seurausta kunkin alueen lintutieteellisen arvon yksittäisestä arvioinnista vaan se on tehtävä ottaen huomioon asianomaisen ekosysteemin luonnolliset rajat, ja toisaalta, että lintutieteellisten arviointiperusteiden, joihin luokittelun on yksinomaan perustuttava, on oltava tieteellisesti perusteltuja (tuomio 14.1.2016, komissio v. Bulgaria, C‑141/14, EU:C:2016:8, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63

Sen komission päättelyn kiistämiseksi, jonka mukaan erityiseksi suojelualueeksi osoitettu Rilan IBA-alueen osa on riittämätön, Bulgarian tasavalta väittää aluksi, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa soveltaessaan lintutieteellisiä arviointiperusteita niiden alueiden yksilöimiseksi, jotka ovat sopivimpia lintudirektiivin liitteessä I lueteltujen lajien suojelemiseen.

64

Tästä unionin tuomioistuin on katsonut, että jäsenvaltioiden harkintavalta erityisiksi suojelualueiksi sopivimpien kohteiden valinnassa ei koske siitä päättämistä, onko tarkoituksenmukaista osoittaa erityisiksi suojelualueiksi lintutieteellisten arviointiperusteiden mukaan sopivimmilta vaikuttavat alueet, vaan se koskee ainoastaan näiden kriteereiden soveltamista lintudirektiivin liitteessä I lueteltujen lajien suojelemiseen sopivimpien alueiden yksilöimiseen (tuomio 14.1.2016, komissio v. Bulgaria, C-141/14, EU:C:2016:8, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65

Kuten edellisessä kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä käy ilmi ja kuten komissio on perustellusti korostanut, on yhtäältä niin, että vaikka jäsenvaltioilla on tiettyä harkintavaltaa erityisten suojelualueiden valinnassa, niiden osoittamista ja rajaamista koskevien päätösten on perustuttava yksinomaan lintudirektiivissä vahvistettuihin lintutieteellisiin arviointiperusteisiin. Näin ollen Bulgarian tasavalta ei ole pitäytynyt jäsenvaltioille kuuluvan harkintavallan rajoissa, kun se on erityisiksi suojelualueiksi sopivimpien alueiden yksilöimiseksi tehnyt eron tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen lajien suojelun kannalta tärkeimpien alueiden ja vähemmän tärkeiden alueiden, joihin kohdistuu huomattava ihmisen toiminnan aiheuttama paine, välillä.

66

Toisaalta on todettava, että koska jäsenvaltiot osoittavat lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan nojalla erityisiksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet, jäsenvaltio ei voi erityisten suojelualueiden valintaan liittyvään harkintavaltaansa vedoten osoittaa erityisiksi suojelualueiksi alueita, joiden lukumäärä ja kokonaispinta-ala on selvästi pienempi kuin kyseisten lajien suojeluun sopivimmiksi katsottujen alueiden (ks. vastaavasti tuomio 19.5.1998, komissio v. Alankomaat, C-3/96, EU:C:1998:238, 63 kohta).

67

Näin ollen Bulgarian tasavalta ei voi vedota jäsenvaltioilla olevaan harkintavaltaan sen oikeuttamiseksi, että erityiseksi suojelualueeksi osoitetaan vain osa alueista, jotka ovat kokonaisuudessaan lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa määritettyjen lintutieteellisten arviointiperusteiden mukaisia.

68

Seuraavaksi Bulgarian tasavalta väittää, että todisteet, jotka komissio on esittänyt väitetyn jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen tueksi, eivät ole tieteellisesti luotettavia ja että ne perustuvat vanhentuneisiin tietoihin.

69

Tästä on huomautettava, että SEUT 258 artiklan mukaisessa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä komission on näytettävä toteen, että jäsenyysvelvoitteita ei ole noudatettu. Sen on esitettävä unionin tuomioistuimelle seikat, jotka ovat välttämättömiä, jotta unionin tuomioistuin voi tutkia, onko jäsenyysvelvoitteita jätetty noudattamatta, eikä se voi nojautua olettamiin (tuomio 21.7.2016, komissio v. Romania, asiaC-104/15, ei julkaistu, EU:C:2016:581, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70

Tämä toimielin, jolla ei ole omia tutkintavaltuuksia tällä alalla, on kuitenkin suuressa määrin riippuvainen tiedoista, joita mahdolliset kantelijat, asianomaisessa jäsenvaltiossa toimivat yksityiset ja julkiset yhteisöt sekä asianomainen jäsenvaltio itse toimittavat. Samoin kaikkia kyseisen jäsenvaltion toimittamia asiakirjoja voidaan pitää pätevänä tietolähteenä sen kannalta, että komissio aloittaa SEUT 258 artiklassa tarkoitetun menettelyn (tuomio 16.7.2015, komissio v. Slovenia, C-140/14, ei julkaistu, EU:C:2015:501, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71

Ensinnäkin komission esittämien tieteellisten ja oikeudellisten tietojen väitetystä epäluotettavuudesta on todettava, että näihin tietoihin, joista osan ovat antaneet Bulgarian viranomaiset itse, on kohdistettu vuosina 2007–2010 joukko arviointeja, joita ovat suorittaneet BAN, BDZP, Bulgarian viranomaisia edustavista asiantuntijoista koostunut väliaikainen työryhmä, akateeminen yhteisö ja valtiosta riippumattomat järjestöt, ja tämän jälkeen niistä on keskusteltu ja niitä on päivitetty asiantuntijoiden kokouksissa NSBR:ssä.

72

Näistä samoista tiedoista käy kuitenkin ilmi, että Rilan IBA-alueen osa, jota ei ole osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, eli nyt käsiteltävässä asiassa Rilan puskurialue, on suotuisa elinympäristö useille lintudirektiivin liitteessä I mainituille lajeille. Lisäksi Rilan IBA-alue on kokonaisuudessaan äärimmäisen tärkeä suurelle osalle näitä lajeja, ja lajeista niiden, joihin vaikutetaan eniten, elinympäristöt jakautuvat sekä erityiseksi suojelualueeksi osoitetun IBA-alueen osan että sellaiseksi osoittamattoman osan kesken.

73

Bulgarian tasavalta väittää, että komissio ei ole toimittanut täsmennyksiä kuhunkin kyseessä olevaan lajiin käytetyistä menetelmistä tai arvioinneista, ja tästä on todettava, että tämä toimielin on ilmoittanut kannekirjelmässä tätä menetelmää ja näitä arviointia koskevat merkitykselliset seikat ja erittänyt erityisesti taulukoita, joista käy ilmi kunkin lajin osalta se, missä määrin niihin vaikutetaan.

74

Samoin 11.3.2011 ja 22.3.2016 pidettyjen niiden NSBR:n kokousten lopputuloksista, joiden päätteeksi Bulgarian tasavalta on päättänyt lykätä Rilan puskurialueen mahdollista erityiseksi suojelualueeksi osoittamista koskevaa päätöstään, on todettava, että NSBR ei ole päässyt yhteisymmärrykseen tästä erityiseksi suojelualueeksi osoittamisesta yhtäältä sen vastustuksen vuoksi, joka on tullut erilaisten menettelyyn osallistuneiden ministeriöiden virkamiesten ja kaupunginjohtajien taholta eikä tieteellisten asiantuntijoiden taholta, ja toisaalta erityiseksi suojelualueeksi osoittamista koskevaan sisäiseen menettelyyn liittyvien vaikeuksien vuoksi.

75

Rilan IBA-alueen riittämätöntä osoittamista erityiseksi suojelualueeksi ei kuitenkaan voida perustella tällaisilla vaikeuksilla. Kuten komissio korostaa, sen seikan lisäksi, että yksikään tieteellinen asiantuntija ei ole vastustanut Rilan puskurialueen osoittamista erityiseksi suojelualueeksi, kunnalliset viranomaiset eivät ole laatineet minkäänlaista tieteellistä arviointia tällaista erityiseksi suojelualueeksi osoittamista vastaan ja ovat tyytyneet ehdottamaan uusien tutkimusten tekemistä.

76

Tästä on huomautettava, että vaikka onkin totta, että alueiden osoittaminen erityisiksi suojelualueiksi edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset ovat parhaiden saatavilla olevien tieteellisten tietojen perusteella vakuuttuneet siitä, että kyseinen alue on osa lintujen suojeluun parhaiten soveltuvia alueita, tämä ei kuitenkaan tarkoita, että erityisten suojelualueiden osoittamista koskeva velvoite ei olisi yleensä voimassa niin kauan kuin kyseiset viranomaiset eivät ole täysin arvioineet ja tutkineet uutta tieteellistä tietoa (tuomio 13.12.2007, komissio v. Irlanti, C-418/04, EU:C:2007:780, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77

Bulgarian tasavalta riitauttaa sen, että komissio on Rilan IBA-alueen tärkeyden sillä esiintyville lintulajeille määrittääkseen soveltanut BirdLife Internationalin käyttämää alueellisia tai kansallisia pesiviä kantoja koskevaa yhden prosentin kynnystä.

78

Koska on kuitenkin kiistatonta, että Bulgarian tasavalta ei ole esittänyt BirdLife Internationalin käyttämiin perusteisiin verrattavia muita objektiivisesti varmistettavissa olevia lintutieteellisiä arviointiperusteita, tähän kynnykseen voidaan päinvastaisen tieteellisen näytön puuttuessa nojautua arvioitaessa, olisiko tämän jäsenvaltion pitänyt osoittaa Rilan IBA-alue kokonaisuudessaan erityiseksi suojelualueeksi (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2007, komissio v. Irlanti, C-418/04, EU:C:2007:780, 53 ja 54 kohta).

79

Tästä seuraa, että Bulgarian tasavallan perustelua, joka koskee komission käyttämien tietojen epäluotettavuutta, ei voida hyväksyä.

80

Toiseksi on niin ikään hylättävä Bulgarian tasavallan perustelu, jonka mukaan on olemassa uudempia tietoja, joita komissio ei ole ottanut huomioon tiettyjen tämän tuomion 57 kohdassa mainittujen sellaisten lajien osalta, joita Rilan puskurialueen osoittamisella erityiseksi suojelualueeksi olisi tarkoitus suojella.

81

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy kyllä ilmi, että tieteellisten tietojen ajantasaistaminen on tarpeen kaikkein uhanalaisimpien lajien ja unionin yhteistä perintöä olevien lajien tilanteen määrittämiseksi, jotta sopivimmat alueet tulisivat osoitetuiksi erityisiksi suojelualueiksi, ja että on tärkeää käyttää perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä saatavilla olevia ajantasaisimpia tieteellisiä tietoja (tuomio 13.12.2007, komissio v. Irlanti, C‑418/04, EU:C:2007:780, 47 kohta).

82

On kuitenkin niin, että sellaisten muiden tieteellisten ajantasaisten tietojen puuttuessa, joilla voitaisiin perustella se, että Rilan IBA-alue on vain osittain osoitettu erityiseksi suojelualueeksi, komissio on katsonut perustellusti kannekirjelmässään, että IBA-selvitys on kaikkein ajantasaisin ja täsmällisin viite sen arvioimiseksi, onko Bulgarian tasavalta osoittanut lukumäärältään ja kooltaan riittävät alueet erityiseksi suojelualueeksi lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 13.12.2007, komissio v. Irlanti, C‑418/04, EU:C:2007:780, 67 kohta). On nimittäin niin, että vaikka tämä selvitys ei sido oikeudellisesti asianomaisia jäsenvaltioita, siinä on tieteellistä näyttöä, jonka takia sen perusteella voidaan arvioida sitä, onko jäsenvaltio noudattanut tästä säännöksestä johtuvaa velvoitettaan (ks. vastaavasti tuomio 7.12.2000, komissio v. Ranska, C-374/98, EU:C:2000:670, 25 ja 26 kohta).

83

Unionin tuomioistuin onkin katsonut toistuvasti, että kun otetaan huomioon IBA-selvityksen tieteellisyys sekä se, ettei jäsenvaltio ole esittänyt minkäänlaista tieteellistä näyttöä, jolla olisi pyritty osoittamaan, että lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdasta johtuvat velvoitteet voitiin täyttää osoittamalla erityisiksi suojelualueiksi alueita siten, että osoitettujen alueiden kokonaispinta-ala oli kyseisestä selvityksestä johtuvaa aluetta pienempi, kyseistä selvitystä voitiin käyttää lähdeaineistona sen arvioimiseksi, oliko jäsenvaltio osoittanut lukumäärältään ja kooltaan riittävät alueet erityisiksi suojelualueiksi tässä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. vastaavasti tuomio 20.3.2003, komissio v. Italia, C-378/01, EU:C:2003:176, 18 kohta ja tuomio 13.12.2007, komissio v. Irlanti, C-418/04, EU:C:2007:780, 52 kohta).

84

On kuitenkin todettava, että Bulgarian tasavalta, joka on tyytynyt tuomaan esiin tarpeen tehdä Rilan IBA-aluetta koskevia lisätutkimuksia, ei ole osoittanut, kuten unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että se pystyy täyttämään lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaiset velvoitteet osoittamalla erityiseksi suojelualueeksi muut kuin BDZP:n laatimasta vuotta 2007 koskevasta IBA-selvityksestä ilmenevät alueet siten, että osoitettujen alueiden kokonaispinta-ala olisi viimeksi mainittuja alueita pienempi.

85

Lisäksi tämän direktiivin 12 artiklassa tarkoitetusta kertomuksesta ilmenevistä tiedoista, jotka komissio on myös tutkinut, ei käy ilmi mitään seikkaa, jolla kannekirjelmän vaatimukset voitaisiin kyseenalaistaa.

86

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että Bulgarian tasavalta ei ole noudattanut lintudirektiivin 4 artiklan 1 kohdasta johtuvia velvoitteitaan, kun se ei ole sisällyttänyt Rilan IBA-aluetta kokonaisuudessaan erityiseen suojelualueeseen eikä ole näin osoittanut erityiseksi suojelualueeksi tämän direktiivin liitteessä I mainittujen lintulajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimpia alueita.

87

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut Bulgarian tasavallan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska tämä on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: