Yhdistetyt asiat C-70/17 ja C-179/17

Abanca Corporación Bancaria SA vastaan Alberto García Salamanca Santos

ja

Bankia SA vastaan Alfonso Antonio Lau Mendoza ja Verónica Yuliana Rodríguez Ramírez

(Ennakkoratkaisupyynnöt – Tribunal Supremo ja Juzgado de Primera Instancia no1 de Barcelona)

Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 26.3.2019

Ennakkoratkaisupyyntö – Kuluttajansuoja – Direktiivi 93/13/ETY – 6 ja 7 artikla – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Kiinnelainasopimuksen ennenaikaista erääntymistä koskeva ehto – Ehdon toteaminen osittain kohtuuttomaksi – Kansallisen tuomioistuimen toimivalta, kun kyse on kohtuuttomaksi todetusta ehdosta – Kohtuuttoman ehdon korvaaminen kansallisen oikeuden säännöksellä

Kuluttajansuoja – Kuluttajasopimusten kohtuuttomat ehdot – Direktiivi 93/13 – Ehdon toteaminen osittain kohtuuttomaksi – Vaikutus – Sopimusehdon asiasisällön muuttuminen, kun ehdon se osa, joka ei ole kohtuuton, pidetään voimassa – Voimassa pitämistä ei voida hyväksyä – Kansallinen tuomioistuin korvaa kohtuuttoman ehdon kansallisella oikeussäännöllä – Korvaaminen voidaan hyväksyä – Edellytykset

(Neuvoston direktiivin 93/13 6 ja 7 artikla)

(ks. 48, 53, 54, 56–58, 60 ja 64 kohta sekä tuomiolauselma)

Tiivistelmä

Unionin tuomioistuin on yhdistetyissä asioissa Abanca Corporación Bancaria (C-70/17) ja Bankia (C-179/17) 26.3.2019 antamassaan suuren jaoston tuomiossa lausunut kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 93/13 6 ja 7 artiklan tulkinnasta. ( 1 )

Pääasioissa kyseessä olevat oikeusriidat koskevat kantajia, jotka olivat tehneet Espanjassa kiinnelainasopimuksia, joissa olevan ehdon perusteella sopimus voitiin irtisanoa ennenaikaisesti muun muassa tilanteissa, joissa vain yksi kuukausittain suoritettava maksuerä on jäänyt maksamatta.

Ennakkoratkaisua pyytäneet tuomioistuimet ovat pyytäneet unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua kysymykseen siitä, onko direktiivin 93/13 6 ja 7 artiklaa tulkittava yhtäältä siten, että silloin kun kiinnelainasopimuksen ennenaikaista erääntymistä koskeva ehto on todettu kohtuuttomaksi, se voidaan kuitenkin pitää osittain voimassa poistamalla tekijät, jotka tekevät siitä kohtuuttoman, ja toisaalta, voidaanko päinvastaisessa tilanteessa tällaisen ehdon perusteella aloitettua kiinnityksen ulosmittausmenettelyä kaikesta huolimatta jatkaa täydentämällä ehtoa kansallisella oikeussäännöllä, kun se, ettei tähän menettelyyn voida turvautua, saattaisi olla vastoin kuluttajien etuja.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että direktiivin 93/13 6 ja 7 artiklaa on tulkittava siten, että ensinnäkin ne ovat esteenä sille, että kohtuuttomaksi todettu kiinnelainasopimuksen ennenaikaista erääntymistä koskeva ehto pidetään osittain voimassa poistamalla siitä osat, jotka tekevät siitä kohtuuttoman, jos poistamisella muutettaisiin ehdon sisältöä puuttumalla sen keskeiseen asiasisältöön. Tämän jälkeen unionin tuomioistuin on todennut, etteivät nämä artiklat ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin korjaa tällaisen kohtuuttoman ehdon pätemättömyyden korvaamalla sen sellaisen lain säännöksen uudella sanamuodolla, johon ehto suurelta osin perustuu ja jota sovelletaan, kun sopimuspuolet ovat tästä sopineet, edellyttäen, ettei kyseessä oleva kiinnelainasopimus voi pysyä voimassa, jos mainittu kohtuuton ehto poistetaan, ja että on voitu todeta, että koko sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta aiheutuu kuluttajalle erityisen haitallisia seurauksia.

Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä todennut, että silloin kun kansallinen tuomioistuin toteaa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisessä sopimuksessa olevan kohtuuttoman ehdon pätemättömäksi, direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansallisen oikeuden säännökselle, jossa sallitaan kansallisen tuomioistuimen täydentää kyseistä sopimusta muuttamalla ehdon sisältöä. Mikäli kansallisen tuomioistuimen sallittaisiin muuttaa tällaisissa sopimuksissa olevien kohtuuttomien ehtojen sisältöä, olisi tämä omiaan haittaamaan direktiivin 93/13 7 artiklassa tarkoitetun pitkän aikavälin tavoitteen toteutumista. Tällainen mahdollisuus nimittäin myötävaikuttaisi sen ehkäisevän vaikutuksen poistumiseen, joka kohdistetaan elinkeinonharjoittajiin jättämällä yksinkertaisesti soveltamatta tällaisia kohtuuttomia ehtoja kuluttajiin nähden, koska elinkeinonharjoittajat olisivat taipuvaisia jatkamaan tällaisten ehtojen käyttämistä tietoisina siitä, että vaikka ehdot julistettaisiin pätemättömiksi, kansallinen tuomioistuin voisi kuitenkin täydentää sopimusta tarvittavilta osin näiden elinkeinonharjoittajien etujen takaamiseksi.

Tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehty sopimus ei voi pysyä voimassa kohtuuttoman ehdon poistamisen jälkeen, direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin poistaa sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaisesti kohtuuttoman ehdon korvaamalla sen dispositiivisella kansallisella oikeussäännöllä tilanteissa, joissa kohtuuttoman ehdon pätemättömäksi toteaminen velvoittaisi tuomioistuimen toteamaan sopimuksen kokonaan pätemättömäksi aiheuttaen tällä erityisen haitallisia vaikutuksia kuluttajalle, ja negatiivinen seuraamus kohdistuisi näin kuluttajaan.

Tällainen korvaaminen on direktiivin 93/13 tavoitteiden kannalta täysin perusteltua. Korvaaminen on näet direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohdan tavoitteen mukaista siksi, että tällä säännöksellä pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksella perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus, eikä sillä pyritä siihen, että kaikki kohtuuttomia ehtoja sisältävät sopimukset todettaisiin pätemättömiksi.

Jos olisi kiellettyä korvata kohtuuton sopimusehto dispositiivisella kansallisella oikeussäännöllä ja jos tuomioistuimen olisi näin ollen todettava koko sopimus pätemättömäksi, kuluttajalle voisi aiheutua erityisen haitallisia seurauksia, jolloin sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta johtuva ehkäisevä vaikutus saattaisi vaarantua. Lainasopimuksen osalta tällaisesta pätemättömäksi toteamisesta nimittäin seuraisi lähtökohtaisesti jäljellä olevan lainan summan erääntyminen välittömästi maksettavaksi sellaisen suuruisena, että tämä summa saattaisi ylittää kuluttajan maksukyvyn, ja siten negatiivinen seuraamus pikemminkin kuluttajalle kuin lainanantajalle, jota tämän seurauksena ei saataisi luopumaan tällaisten sopimusehtojen käyttämisestä tarjoamissaan sopimuksissa.

Unionin tuomioistuin katsoo vastaavista syistä, että tilanteessa, jossa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä tehty kiinnelainasopimus ei voi pysyä voimassa sellaisen kohtuuttoman ehdon poistamisen jälkeen, jonka sanamuoto perustuu suurelta osin sellaiseen lain säännökseen, jota sovelletaan, kun sopimuspuolet ovat tästä sopineet, direktiivin 93/13 6 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin välttääkseen kyseisen sopimuksen pätemättömyyden korvaa tällaisen ehdon kyseisen kansallisen lain säännöksen uudella sanamuodolla, joka on tullut voimaan sopimuksen tekemisen jälkeen, koska sopimuksen pätemättömäksi toteamisesta aiheutuisi kuluttajalle erityisen haitallisia seurauksia.

Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on selvittää kansallisten oikeussääntöjen mukaisesti ja objektiivista lähestymistapaa noudattaen, johtaako tällaisten ehtojen poistaminen siihen, etteivät kiinnelainasopimukset voi enää pysyä voimassa.

Mikäli näin on, kansallisten tuomioistuinten on selvitettävä, aiheutuuko pääasioissa kyseessä olevien kiinnelainasopimusten pätemättömäksi toteamisesta kyseessä oleville kuluttajille erityisen haitallisia seurauksia. Unionin tuomioistuin tuo tämän osalta esiin sen, että ennakkoratkaisupyyntöjen mukaan pätemättömäksi toteaminen saattaisi vaikuttaa erityisesti niihin kansallisiin yksityiskohtaisiin menettelysääntöihin, joiden mukaisesti pankit voivat saada kuluttajat oikeusteitse maksamaan lainasta jäljellä olevan määrän kokonaan.

( 1 ) Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/13/ETY (EYVL 1993, L 95, s. 29).