Asia C-65/17

Oftalma Hospital Srl

vastaan

Commissione Istituti Ospitalieri Valdesi (CIOV) ja Regione Piemonte

(Corte suprema di cassazionen esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Julkiset palveluhankinnat – Terveydenhoito- ja sosiaalipalvelut – Sopimuspuolen valinta noudattamatta julkisten hankintojen tekemisestä annettuja sääntöjä – Avoimuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamista koskeva vaatimus – Käsite ”varma rajat ylittävä intressi” – Direktiivi 92/50/ETY – 27 artikla

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 19.4.2018

1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt–Direktiivi 92/50–Liitteessä I B tarkoitetut palvelut–Avoimuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen–Edellytys–Varman rajat ylittävän intressin olemassaolo–Arviointiperusteet

   (Neuvoston direktiivin 92/50 9, 14 ja 16 artikla sekä liite 1 B)

2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen–Julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyt–Direktiivi 92/50–Liitteessä I B tarkoitetut palvelut–Neuvottelumenettely–Neuvotteluun kelpuutettavien ehdokkaiden vähimmäismäärää koskevien vaatimusten soveltamatta jättäminen

   (Neuvoston direktiivin 92/50 9, 14 ja 16 artikla, 27 artiklan 3 kohta ja liite 1 B)

1.  Hankintaviranomainen on silloin, kun se tekee julkista palveluhankintaa koskevan sopimuksen, joka kuuluu julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/50/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 13.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/52/EY, 9 artiklan soveltamisalaan ja johon sovelletaan tämän seurauksena lähtökohtaisesti vain kyseisen direktiivin 14 ja 16 artiklaa, kuitenkin velvollinen noudattamaan myös EUT-sopimuksen perustavanlaatuisia sääntöjä ja yleisiä periaatteita, erityisesti yhdenvertaisen kohtelun ja kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kiellon periaatteita sekä niistä johtuvaa avoimuusvelvollisuutta, jos hankintasopimuksella oli sen tekoajankohtana varma rajat ylittävä luonne, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.

   Tältä osin on korostettava, että tätä tutkittaessa varman rajat ylittävän intressin olemassaoloa ei voida päätellä hypoteettisesti tietyistä tekijöistä, jotka abstraktilla tavalla tarkasteltuna voisivat olla tämän suuntaisia viitteitä, vaan sen on ilmettävä selvällä tavalla pääasiassa kyseessä olevan hankintasopimuksen olosuhteiden tosiasiallisesta arvioinnista. Tämä tarkoittaa, ettei voida katsoa, että varma rajat ylittävä intressi muodostuu sellaisista seikoista, jotka eivät sulje sitä pois, vaan intressiä on pidettävä tällaisena silloin, kun sen rajat ylittävä luonne ilmenee objektiivisista ja yhtäpitävistä seikoista (ks. vastaavasti tuomio 6.10.2016, Tecnoedi Costruzioni,C-318/15, EU:C:2016:747, 22 kohta). On kuitenkin muistutettava unionin tuomioistuimen katsoneen erityisesti terveydenhoitoalan tietyn toiminnan osalta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä, että varmaa rajat ylittävää intressiä ei osoitettu ainoastaan sillä perusteella, että kyseessä olleilla hankintasopimuksilla oli huomattava taloudellinen arvo (ks. vastaavasti tuomio 29.4.2010, komissio v. Saksa,C-160/08, EU:C:2010:230, 18, 54 ja 123 kohta).

   (ks. 39, 41 ja 46 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2.  Direktiivin 92/50 27 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta kyseisen direktiivin liitteeseen I B kuuluvia palveluja koskevia julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin.

   On mainittava, että unionin lainsäätäjä sääti direktiivin 92/50 9 artiklan antaessaan nimenomaisesti, että vain kyseisen direktiivin 14 ja 16 artiklaa sovelletaan liitteessä I B lueteltuihin palveluihin. Koska mitään tästä poikkeavaa mainintaa ei ole, näin on katsottava olevan silloinkin, kun tällaista palvelua koskevaa julkista hankintaa koskevaan sopimukseen liittyy varma rajat ylittävä intressi. Tästä seuraa, että muiden kuin niiden artiklojen, joihin direktiivin 92/50 9 artiklassa nimenomaisesti viitataan, soveltaminen kyseisen direktiivin liitteessä I B lueteltuihin palveluihin johtaisi kyseisen artiklan selkeän sanamuodon ja siten unionin lainsäätäjän tahdon vastaiseen tulkintaan. Tästä seuraa, että mainitun direktiivin 27 artiklan 3 kohdasta johtuvia velvoitteita ei sovelleta sen liitteessä I B mainittua palvelua koskevaa julkista hankintaa koskevaan sopimukseen, vaikka siihen liittyisi varma rajat ylittävä intressi.

   (ks. 50–52 ja 55 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)