Asia C‑45/17

Frédéric Jahin

vastaan

Ministre de l’Économie et des Finances ja Ministre des Affaires sociales et de la Santé

(Conseil d’État’n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Pääomien vapaa liikkuvuus – SEUT 63 ja SEUT 65 artikla – Asetus (EY) N:o 883/2004 – 11 artikla – Jäsenvaltion sosiaaliturvan rahoittamiseen käytettävät pääomatuloista kannettavat maksut – Jonkin toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvien Euroopan unionin kansalaisten vapauttaminen maksuista – Kolmannen valtion sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvat luonnolliset henkilöt – Kohtelun erilaisuus – Rajoitus – Oikeuttaminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 18.1.2018

  1. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus–Perussopimuksen määräykset–Soveltamisala–SEUT 63 artiklassa tarkoitetut pääomanliikkeet–Käsite–Kolmannessa valtiossa asuvan jäsenvaltion kansalaisen jäsenvaltiosta saadusta kiinteistötulosta ja kiinteistön luovutuksen johdosta realisoituneesta arvonnoususta saadusta tulosta kannettavat maksut–Kuuluminen mainitun käsitteen alaan

    (SEUT 63 artikla)

  2. Pääomien ja maksujen vapaa liikkuvuus–Rajoitukset–Verolainsäädäntö–Jäsenvaltion sosiaaliturvamaksuna pääomatuloista kannettavat maksut–Jonkin toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvien unionin kansalaisten vapauttaminen maksusta yhden ainoan lainsäädännön soveltamista sosiaaliturvaan koskevan periaatteen nojalla–Mainitunlaisten kansalaisten ja kolmannen valtion sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvien luonnollisten henkilöiden erilainen kohtelu–Vertailukelvottomat tilanteet–Sallittavuus

    (SEUT 63 ja SEUT 65 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 883/2004 11 artikla)

  1.  Aivan ensimmäiseksi on muistutettava siitä, että SEUT 63 artiklalla pannaan täytäntöön pääomien vapaa liikkuvuus yhtäältä jäsenvaltioiden välillä sekä toisaalta jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.

    SEUT 63 artiklassa tarkoitetun pääomien vapaan liikkuvuuden alueellisesta soveltamisalasta seuraa, ettei kyseinen artikla rajoitu jäsenvaltioiden välisiin pääomanliikkeisiin vaan ulottuu myös mainitunlaisiin pääomanliikkeisiin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä.

    SEUT 63 artiklan aineellisesta soveltamisalasta on todettava, että vaikka EUT-sopimuksessa ei määritellä pääomanliikkeiden käsitettä, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin pääomanliikkeisiin kuuluvat muun muassa ne toimenpiteet, joilla ulkomailla asuvat henkilöt tekevät kiinteistösijoituksia jonkin jäsenvaltion alueelle (ks. vastaavasti tuomio 11.1.2001, Stefan, C-464/98, EU:C:2001:9, 5 kohta; tuomio 5.3.2002, Reisch ym., C-515/99, C-519/99–C-524/99 ja C-526/99–C-540/99, EU:C:2002:135, 30 kohta ja tuomio 8.9.2005, Blanckaert, C-512/03, EU:C:2005:516, 35 kohta).

    Edellä esitetystä seuraa, että siltä osin kuin pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön nojalla kannetut maksut koskevat tilannetta, jossa luonnollinen henkilö, jolla on kyseisen jäsenvaltion kansalaisuus mutta joka asuu muussa kolmannessa valtiossa kuin ETA:n jäsenvaltiossa tai Sveitsin valaliitossa, saa mainitusta jäsenvaltiosta kiinteistötuloja ja tuloja kiinteistön luovutuksessa realisoituneesta arvonnoususta, tällaiset maksut kuuluvat SEUT 63 artiklassa tarkoitetun pääomanliikkeiden käsitteen alaan.

    (ks. 19 ja 21–23 kohta)

  2.  SEUT 63 ja SEUT 65 artiklaa on tulkittava niin, että ne eivät ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka mukaan kyseisen jäsenvaltion kansalainen, joka asuu muussa kolmannessa valtiossa kuin Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltiossa tai Sveitsin valaliitossa ja joka kuuluu kyseisessä kolmannessa valtiossa sosiaaliturvajärjestelmään, on mainitussa jäsenvaltiossa velvollinen maksamaan kyseisen jäsenvaltion käyttöön ottamaa sosiaaliturvamaksua, joka kannetaan pääomatuloista, kun taas unionin kansalainen, joka kuuluu jonkin toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, on vapautettu kyseisestä maksusta yhden ainoan lainsäädännön soveltamista sosiaaliturvaan koskevan periaatteen nojalla, sellaisena kuin siitä säädetään sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 11 artiklassa.

    Tällä vain yhden sosiaaliturvan alalla sovellettavan lainsäädännön periaatteella pyritään unionin alueella liikkuvien unionin kansalaisten osalta välttämään vaikeudet, joita voi aiheutua useamman kansallisen lainsäädännön soveltamisesta samaan aikaan, ja poistamaan erilainen kohtelu, johon sovellettavien lainsäädäntöjen osittainen tai täydellinen päällekkäisyys saattaisi johtaa (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2015, de Ruyter, C-623/13, EU:C:2015:123, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

    Edellä esitetystä seuraa, että yhtäältä kyseisen jäsenvaltion kansalaisen, joka asuu muussa kolmannessa valtiossa kuin ETA:n jäsenvaltiossa tai Sveitsin valaliitossa ja kuuluu kyseisessä kolmannessa valtiossa sosiaaliturvajärjestelmään, ja toisaalta unionin kansalaisen, joka kuuluu jonkin toisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään, tilanteiden välillä on objektiivinen ero, koska viimeksi mainittuun henkilöön sovelletaan yhden ainoan lainsäädännön soveltamista sosiaaliturvaan koskevaa periaatetta, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen N:o 883/2004 11 artiklassa, sen vuoksi, että viimeksi mainittu henkilö on liikkunut unionin alueella.

    Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö voidaan oikeuttaa suhteessa SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohtaan sillä, että sellaisen luonnollisen henkilön, joka on jäsenvaltion kansalainen mutta asuu muussa kolmannessa valtiossa kuin ETA:n jäsenvaltiossa tai Sveitsin valaliitossa ja kuuluu kyseisessä kolmannessa valtiossa sosiaaliturvajärjestelmään, tilanne on objektiivisesti erilainen kuin sellaisen unionin kansalaisen tilanne, joka asuu jossakin toisessa jäsenvaltiossa ja kuuluu siellä sosiaaliturvajärjestelmään.

    Koska EUT-sopimuksessa ei kuitenkaan ole mitään määräystä, jolla ulotettaisiin työntekijöiden vapaa liikkuvuus henkilöihin, jotka muuttavat kolmanteen maahan, on vältettävä tulkitsemasta SEUT 63 artiklan 1 kohtaa muiden kolmansien maiden kuin ETA:n jäsenvaltioiden ja Sveitsin valaliiton kanssa vallitsevien suhteiden osalta siten, että henkilöt, jotka eivät kuulu työntekijöiden vapaan liikkuvuuden alueellisen soveltamisalan piiriin, voisivat hyötyä siitä (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2012, Test Claimants in the FII Group Litigation, C-35/11, EU:C:2012:707, 100 kohta).

    (ks. 41, 42, 44, 46 ja 47 kohta sekä tuomiolauselma)