Asia C-18/17

Danieli & C. Officine Meccaniche ym.

vastaan

Regionale Geschäftsstelle des Arbeitsmarktservice Leoben

(Verwaltungsgerichtshofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Uusien jäsenvaltioiden liittyminen – Kroatian tasavalta – Siirtymäkauden toimet – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Direktiivi 96/71/EY – Työntekijöiden lähettäminen työhön – Kroatian ja kolmansien valtioiden kansalaisten lähettäminen työhön Itävaltaan Italiaan sijoittautuneen yrityksen välityksellä

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 14.11.2018

  1. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuva työntekijöiden lähettäminen työhön – Direktiivi 96/71 – Soveltamisala – Työntekijöiden siirto – Käsite – Arviointiperusteet

    (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71 1 artiklan 3 kohdan c alakohta)

  2. Uusien jäsenvaltioiden liittyminen – Kroatia – Siirtymäkauden toimet – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Työntekijöiden lähettäminen työhön – Vanhan jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa rajoitetaan kroatialaisten työntekijöiden siirtoa sen alueelle – Hyväksyttävyys

    (SEUT 56 ja SEUT 57 artikla; vuoden 2012 liittymisasiakirjan liitteessä V olevan 2 luvun 2 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71 1 artiklan 3 kohdan c alakohta)

  3. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Palvelut – Käsite – Työntekijöiden siirto

    (SEUT 57 artikla)

  4. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Perussopimuksen määräykset – Soveltamisala – Rajaamisperuste – Ulkomainen liityntä – Palvelujen tarjoajan sijoittautumispaikka toisessa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa palvelu suoritetaan

    (SEUT 56 ja SEUT 57 artikla)

  5. Palvelujen tarjoamisen vapaus – Rajoitukset – Työntekijöiden, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia, lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen toimesta – Kansallinen lainsäädäntö, jossa edellytetään työlupaa työntekijöiden siirtoa varten – Ei voida hyväksyä – Kyseessä oleva vaatimus ei ole oikeasuhteinen

    (SEUT 56 ja SEUT 57 artikla)

  1.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 27 ja 28 kohta)

  2.  SEUT 56 ja SEUT 57 artiklaa ja Kroatian tasavallan liittymisehdoista sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukautuksista tehdyn asiakirjan liitteessä V olevan 2 luvun 2 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiolla on oikeus rajoittaa Kroatiaan sijoittautuneen yrityksen kroatialaisten työntekijöiden työhön lähettämistä vaatimalla työlupaa, kun työhön lähettäminen tapahtuu näiden työntekijöiden siirtämisenä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneeseen yritykseen palvelujen tarjoamisen yhteydessä tapahtuvasta työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon 16.12.1996 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla siinä tarkoituksessa, että viimeksi mainittu yritys suorittaa palvelun mainituista jäsenvaltioista ensimmäisessä.

    Tässä tapauksessa on todettava, että jäsenvaltion säännöstö, jossa Kroatian liittymisasiakirjan liitteessä V olevan 2 luvun 2 kohdassa määrätyn siirtymäajan aikana edelleen edellytetään, että lähetettäessä direktiivin 96/71 1 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla tämän jäsenvaltion alueelle työntekijöitä, jotka ovat Kroatian kansalaisia, on hankittava työlupa, on Kroatian liittymisasiakirjan liitteessä V olevan 2 luvun 2 kohdassa tarkoitettuna toimenpiteenä, jolla säännellään Kroatian kansalaisten pääsyä kyseisen jäsenvaltion työmarkkinoille, yhteensopiva SEUT 56 ja SEUT 57 artiklan kanssa (ks. analogisesti tuomio 10.2.2011, Vicoplus ym., C-307/09–C-309/09, EU:C:2011:64, 32 ja 33 kohta).

    (ks. 36 ja 38 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

  3.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 40 kohta)

  4.  Ks. tuomion teksti.

    (ks. 42 kohta)

  5.  SEUT 56 ja SEUT 57 artiklaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiolla ei ole oikeutta vaatia työlupaa kolmansien valtioiden kansalaisilta, jotka on siirretty toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneeseen yritykseen toisen, niin ikään tähän toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen toimesta, näistä jäsenvaltioista ensin mainitussa tapahtuvaa palvelun suorittamista varten.

    Oikeuskäytännössä on jo todettu sellaisen tapauksen osalta, jossa unionin jäsenvaltioon sijoittautunut palveluja tarjoava yritys lähettää työhön kolmannen valtion työntekijöitä, että kansallista lainsäädäntöä, jossa asetetaan hallinnollinen lupa ehdoksi sille, että toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yritys saa tarjota palveluja valtion alueella, on pidettävä SEUT 56 artiklassa tarkoitettuna palvelujen tarjoamisen vapauden rajoituksena (tuomio 11.9.2014, Essent Energie Productie, C-91/13, EU:C:2014:2206, 45 kohta).

    Kuitenkin kansallista lainsäädäntöä, joka koskee alaa, jota ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla, ja jota sovelletaan erotuksetta kaikkiin henkilöihin tai yrityksiin, jotka harjoittavat toimintaa kyseisen jäsenvaltion alueella, voidaan siitä huolimatta, että sillä rajoitetaan palvelujen tarjoamisen vapautta, pitää perusteltuna, jos on kyse yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä ja jos tätä etua ei jo suojella palvelujen tarjoajaan sen sijoittautumisjäsenvaltiossa sovellettavilla säännöksillä ja jos säännökset ovat omiaan takaamaan niillä tavoitellun päämäärän toteutumisen eikä niillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi (tuomio 11.9.2014, Essent Energie Productie, C-91/13, EU:C:2014:2206, 48 kohta).

    Tämän osalta on muistutettava, että vaikka tarve estää työmarkkinoiden häiriöt on kylläkin yleistä etua koskeva pakottava syy, työntekijät, jotka ovat yhteen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen palveluksessa ja jotka lähetetään toiseen jäsenvaltioon palvelujen siellä suorittamista varten, eivät kuitenkaan pyri tämän toisen jäsenvaltion työmarkkinoille, koska he palaavat lähtö- tai asuinmaahansa tehtävänsä suoritettuaan (tuomio 11.9.2014, Essent Energie Productie, C-91/13, EU:C:2014:2206, 51 kohta).

    Se, että jäsenvaltio pitää pysyvästi voimassa vaatimuksen siitä, että kolmansien valtioiden kansalaisilla, jotka toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yritys on vuokrannut ensin mainittuun jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen käyttöön, on oltava työlupa, ylittää kuitenkin sen, mikä on tarpeen työmarkkinoiden häiriöiden estämistä koskevan tavoitteen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, Essent Energie Productie, C-91/13, EU:C:2014:2206, 56 kohta).

    (ks. 44, 46, 48, 49 ja 53 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)