1.

Siitä on kulunut jokunen vuosi, mutta muistan hyvin, kun kävin pienenä poikana katsomassa Holiday on Ice ‑esitystä. Olin silloin lumoutunut fantastisesta esityksestä, joka oli useiden eri keskeisten hahmojen yhteistyön tulos: luistelijoiden, valaistusteknikkojen, muusikkojen ja monien muiden. Monet Holiday on ice ‑esityksen katsojista eivät kuitenkaan ajattele sitä, että kulissien takana aivan yhtä usean, ellei vielä useammankin, tekijän täytyy toimia, jotta tällainen esitys voidaan saada aikaan. Nyt käsiteltävä Centrale Raad van Beroepin (sosiaaliturva- ja virkamiesasioiden ylioikeus, Alankomaat) esittämä ennakkoratkaisupyyntö osoittaa, miten monta pelkästään oikeudellista kysymystä liittyy tällaisen esityksen järjestämiseen katsojille eri puolilla Eurooppaa.

2.

Kyse on erityisesti siitä, onko Holiday on Ice ‑yhtiön palveluksessa olevilla luistelijoilla, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, oikeus kuulua yhteensovitetun sosiaaliturvan piiriin kiertäessään Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa.

3.

Asetukset N:o 1231/2010 ( 2 ) ja N:o 883/2004 ( 3 ) ovat soololuistelijoita tässä unionin oikeuden tuotannossa, mutta niiden lisäksi seurueeseen kuuluu monia muita lainsäädäntövälineitä, kuten Schengenin viisumisäännöstö, ( 4 ) oleskelulupaa koskeva asetus ( 5 ) ja yhdistelmälupaa koskeva direktiivi, ( 6 ) jotka ovat kaikki merkityksellisiä Centrale Raad van Beroepin esittämän ennakkoratkaisukysymyksen ratkaisemisen kannalta.

4.

Asetuksella N:o 1231/2010 korvattiin asetus N:o 859/2003, ( 7 ) ja sen sanamuoto on lähes identtinen aiemman asetuksen kanssa. Molemmilla asetuksilla pyritään varmistamaan, että kolmansien maiden kansalaisiin sovelletaan samoja sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevia sääntöjä kuin unionin kansalaisiin ulottamalla asetusten N:o 883/2004 ja N:o 987/2009 ( 8 ) sekä asetusten N:o 1408/71 ( 9 ) ja N:o 574/72 ( 10 ) säännökset koskemaan kolmansien maiden kansalaisia.

5.

Asetuksen N:o 1231/2010 johdanto-osassa todetaan muun muassa seuraavaa:

– –

– –

6.

Asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Asetusta (EY) N:o 883/2004 ja asetusta (EY) N:o 987/2009 sovelletaan niihin kolmansien maiden kansalaisiin, joita nämä asetukset eivät yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi vielä koske, sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin edellyttäen, että heillä on laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella ja että he ovat tilanteessa, jonka kaikki osatekijät eivät rajoitu yhteen jäsenvaltioon.”

7.

Asetuksen N:o 883/2004 1 artiklassa (”Määritelmät”) säädetään muun muassa seuraavaa:

8.

Asetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 465/2012, ( 11 ) 13 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Palkkatyötä tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa tekevä henkilö on

9.

Asetuksen N:o 883/2004 säännöksiä täydennetään asetuksella (EY) N:o 987/2009, joka on sen täytäntöönpanoasetus.

10.

Raad van bestuur van de Sociale Verzekeringsbankin (sosiaaliturvalaitoksen hallintoneuvosto, Alankomaat; jäljempänä Svb) yleisohjeissa, joissa viitataan asetukseen N:o 1231/2010, todetaan Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kansalaisista, että asetusta N:o 883/2004 sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, joita kyseinen asetus ei yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi vielä koske, jos heillä on laillinen asuinpaikka jäsenvaltion alueella ja he liikkuvat unionissa laillisesti.

11.

Laillisen asuinpaikan käsitteestä, jota ei määritellä asetuksessa N:o 1231/2010, Svb:n yleisohjeissa todetaan lisäksi, että laillisen asuinpaikan oletetaan olevan Alankomaissa, jos oleskelu on laillista vuoden 2000 ulkomaalaislain (Vreemdelingenwet 2000) 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kuitenkin sillä edellytyksellä, ettei Svb tee oletusta laillisesta asuinpaikasta, jos ulkomaalainen oleskelee Alankomaissa odottamassa ratkaisua hakemukseen ensimmäistä maahanpääsyä varten.

12.

Kolmansien maiden kansalaisten on lisäksi täytettävä asetuksen N:o 883/2004 liikkumista koskevat kriteerit samalla tavalla kuin unionin kansalaisten.

13.

Asetuksen N:o 883/2004 alueellisesta soveltamisalasta Svb:n yleisohjeissa todetaan, että asetuksen N:o 883/2004 soveltaminen ”tulee periaatteessa kyseeseen vain, jos henkilö asuu ja työskentelee Euroopan unionin alueella”, lukuun ottamatta tiettyjä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä vahvistettuja poikkeuksia.

14.

D. Balandin, joka on Venäjän kansalainen, ja I. Lukashenko, joka on Ukrainan kansalainen, työskentelevät Holiday on Ice Services BV:n (jäljempänä HOI), jonka kotipaikka on Amsterdamissa ja joka tosiasiallisesti toimii Utrechtista käsin, palveluksessa. Talvikaudella HOI järjestää luisteluesityksiä useissa eri jäsenvaltioissa.

15.

HOI:n työntekijät viettävät joka vuosi pari viikkoa Alankomaissa valmistautuakseen tuleviin esityksiin. Osa työntekijöistä esiintyy Alankomaissa, osa taas muissa jäsenvaltioissa, enimmäkseen Ranskassa ja Saksassa.

16.

Harjoituskaudella ja tapauksen mukaan esiintymisten aikana kaikki kolmansien maiden kansalaiset ilmeisesti oleskelevat laillisesti Alankomaissa. Sen jälkeen osa kolmansien maiden kansalaisista jää Alankomaihin koko esityskauden ajaksi kansallisen lainsäädännön perusteella heille hankittujen tarvittavien lupien nojalla. Osa kolmansien maiden kansalaisista kuitenkin oleskelee muissa jäsenvaltioissa, joissa he esiintyvät, usein niin sanotun Schengen-viisumin perusteella.

17.

Svb on myöntänyt useiden vuosien ajan HOI:n palveluksessa olevia kolmansien maiden kansalaisia varten A1-todistuksia koko esityskauden ajaksi, viimeksi asetuksen N:o 987/2009 19 artiklan 2 kohdan perusteella. Näissä todistuksissa vahvistettiin, että HOI:n työntekijöihin sovelletaan Alankomaiden sosiaaliturvalainsäädäntöä ja että vastaavat sosiaaliturvamaksut maksetaan Alankomaissa. Kauden 2015/2016 alussa Svb kieltäytyi kuitenkin myöntämästä A1-todistuksia HOI:n palveluksessa oleville kolmansien maiden kansalaisille ja väitti, että todistuksia oli aiemmin myönnetty perusteettomasti.

18.

Neuvottelujen ja osittain rechtbank Amsterdamin (Amsterdamin alioikeus, Alankomaat) välitoimia määräävän tuomarin antaman välitoimimääräyksen jälkeen Svb myönsi lopulta A1-todistuksia, jotka olivat voimassa 1.5.2016 asti. Kausi päättyi kuitenkin vasta 22.5.2016, joten riita on edelleen ratkaisematta näiden viimeisten viikkojen osalta.

19.

Rechtbank Amsterdam päätti 28.4.2016 antamassaan tuomiossa, että Svb:n olisi pitänyt myöntää A1-todistukset, jotka ovat voimassa koko kauden eli 22.5.2016 asti.

20.

Svb valitti myöhemmin tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

21.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemyksen mukaan Balandin ja Lukashenko eivät kuulu asetuksen N:o 883/2004 2 artiklan soveltamisalaan, koska he eivät ole jäsenvaltion kansalaisia, kansalaisuudettomia henkilöitä tai pakolaisia. Heihin voidaan soveltaa kyseisen asetuksen säännöksiä vain, jos he kuuluvat asetuksen N:o 1231/2010, jonka tarkoituksena on ulottaa tietyin edellytyksin asetuksen N:o 883/2004 ja sen täytäntöönpanoasetuksen soveltamisala koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, soveltamisalaan.

22.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on kiistatonta, että Balandin ja Lukashenko eivät asuneet Alankomaissa tai jossain toisessa jäsenvaltiossa, vaan he oleskelivat ja työskentelivät tilapäisesti unionin alueella asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan k alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo tätä taustaa vasten olevan jossain määrin epäselvää, voivatko asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklaan vedota vain sellaiset kolmansien maiden kansalaiset, joilla on asuinpaikka Euroopan unionissa asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan j alakohdassa tarkoitetulla tavalla, vai myös Balandinin ja Lukashenkon kaltaisessa tilanteessa olevat kolmansien maiden kansalaiset.

23.

Koska Centrale Raad van Beroep oli epävarma unionin oikeuden oikeasta tulkinnasta, se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklaa tulkittava siten, että työntekijät, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia ja jotka asuvat unionin ulkopuolella mutta jotka työskentelevät tilapäisesti eri jäsenvaltioissa Alankomaihin sijoittautuneen työnantajan palveluksessa, voivat vedota asetukseen N:o 883/2004 (II osasto) ja asetukseen N:o 987/2009?”

24.

Kirjallisia huomautuksia käsiteltävässä asiassa esittivät Balandin, Lukashenko ja HOI (jäljempänä yhteisesti Balandin ym.), Svb, Alankomaiden, Tšekin ja Ranskan hallitukset sekä Euroopan komissio. Balandin ym., Svb, Alankomaiden hallitus ja komissio esittivät myös suulliset lausumansa 4.7.2018 pidetyssä istunnossa.

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, kuuluvatko Balandinin ja Lukashenkon kaltaisessa tilanteessa olevat kolmansien maiden kansalaiset asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklan ja soveltamisen ulottamisen perusteella asetuksen N:o 883/2004 ja sen täytäntöönpanoasetuksen soveltamisalaan.

26.

Asia saatettiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi, koska Svb väitti kansallisessa menettelyssä, että Balandin ja Lukashenko eivät kuulu asetuksen N:o 1231/2010 soveltamisalaan. Svb kuitenkin tosiasiallisesti muutti kantaansa unionin tuomioistuimen suullisen käsittelyn kuluessa. Tässä tilanteessa voidaankin pohtia, onko SEUT 267 artiklassa edellytettävä todellinen riita-asia edelleen olemassa.

27.

Unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta, ja kynnys kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vastaamisesta kieltäytymiselle on korkea: näin voidaan tehdä vain, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. ( 12 ) Katson näin ollen, että ellei ennakkoratkaisupyyntöä peruuteta, unionin tuomioistuimen on vastattava sille esitettyyn kysymykseen.

28.

Asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklaan sisältyy kaksi edellytystä sen soveltamiselle. Ensinnäkin kolmansien maiden kansalaisilla, jotka haluavat hyötyä kyseisestä asetuksesta, on oltava laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella, ja toiseksi heidän on oltava tilanteessa, jonka kaikki osatekijät eivät rajoitu yhteen jäsenvaltioon.

29.

Käsiteltävässä asiassa ei ole kiistetty sitä, että Balandin ja Lukashenko täyttävät jälkimmäisen edellytyksen. Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, voidaanko Balandinilla ja Lukashenkolla tosiasiallisesti katsoa olevan asetuksessa N:o 1231/2010 tarkoitettu ”laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella”.

30.

Asetuksessa N:o 1231/2010 ei määritellä ilmaisua ”laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella”, eikä tällaista määritelmää sisälly myöskään muihin unionin lainsäädäntövälineisiin. Unionin tuomioistuin ei tietääkseni ole koskaan esittänyt tällaista määritelmää kyseisen asetuksen (tai sen sanamuodoltaan lähes samanlaisen edeltäjän) soveltamisen yhteydessä.

31.

Unionin tuomioistuin on tähän mennessä käsitellyt ainoastaan epäsuorasti asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklaan sisältyvää edellytystä, jonka mukaan kolmansien maiden kansalaisilla on oltava laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella, samaan artiklaan sisältyvää toista edellytystä koskevassa oikeuskäytännössään. Tästä oikeuskäytännöstä ilmenee, että kolmansien maiden kansalaiset, joilla on oleskelulupa jäsenvaltiossa, täyttävät laillista asuinpaikkaa koskevan edellytyksen. ( 13 )

32.

Balandinilla ja Lukashenkolla ei kuitenkaan ole oleskelulupaa. Heidän oleskelunsa Euroopan unionissa perustuu Schengen-viisumiin, jonka mukaan he voivat oleskella laillisesti Schengen-alueella enintään 90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana. ( 14 ) Vaikuttaa myös siltä, että näitä Schengen-viisumeita täydentävät kansalliset viisumit, jotta voidaan kattaa koko lokakuusta toukokuun loppuun kestävä esityskausi, vaikka tätä ei voitukaan vahvistaa lopullisesti istunnossa.

33.

Näin ollen on määritettävä, voidaanko kolmansien maiden kansalaisilla, jotka tekevät palkattua työtä, katsoa olevan ”laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella”, jos heillä ei ole oleskelulupaa mutta he oleskelevat unionissa lyhytaikaista oleskelua varten myönnettävän viisumin perusteella.

34.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhtenäinen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhtenäisesti. ( 15 )

35.

Asetukseen N:o 1231/2010 ei sisälly ilmauksen ”on laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella” merkityksen osalta viittausta kansalliseen oikeuteen. Näin ollen tätä ilmausta on asetusta N:o 1231/2010 sovellettaessa pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, jota on tulkittava yhtenäisesti kaikkien jäsenvaltioiden alueella. ( 16 )

36.

Sama pätee soveltuvin osin asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan j alakohtaan sisältyvään asuinpaikan käsitteeseen ja saman artiklan k alakohtaan sisältyvään oleskelun käsitteeseen.

37.

Tämän vuoksi myöskään sillä, että asetuksen N:o 1231/2010 eri kieliversioiden sanamuodot vaihtelevat hieman, kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on huomauttanut, ei ole vaikutusta tähän arviointiin. Itsenäisen ja yhtenäisen tulkinnan tarve ei mahdollista sitä, että tarkastellaan irrallaan ainoastaan yhtä kieliversiota, vaan sanamuotoa on pikemminkin tulkittava kyseisen toimen päämäärän mukaisesti. ( 17 )

38.

Koska unionin oikeudessa ei ole yhdenmukaistettu täysimääräisesti kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa, oleskelua ja asumista koskevia edellytyksiä, kansallisessa maahanmuuttolainsäädännössä vahvistetut perusteet ovat kuitenkin hyödyllisiä ratkaistaessa sitä, täyttyvätkö edellytykset, jotka koskevat laillista asuinpaikkaa jossakin jäsenvaltiossa. On kuitenkin syytä korostaa, ettei kolmansien maiden kansalaisten oleskelun oikeudellinen luonnehdinta kansallisessa lainsäädännössä ole merkityksellinen asetuksen N:o 1231/2010 yhteydessä tehtävän arvioinnin kannalta.

39.

Tästä seuraa, että yhtäältä Balandinin ja Lukashenkon tilanne ja toisaalta niiden kolmansien maiden kansalaisten tilanne, jotka jäävät Alankomaihin koko talvikaudeksi ja jotka kuuluvat Alankomaiden sosiaaliturvan piiriin, eivät ole rinnastettavissa toisiinsa tämän arvioinnin kannalta. Kuten unionin tuomioistuin on johdonmukaisesti katsonut, tilanteessa, jossa on kyse ainoastaan yhdestä unionin jäsenvaltiosta ja kolmannesta maasta, unionin oikeutta ei sovelleta eivätkä kolmannen maan kansalaiset kuulu asetuksen N:o 1231/2010 soveltamisalaan. ( 18 ) Näiden kolmannen maan kansalaisten tilanne kuuluu siten pelkästään kansallisen lainsäädännön alaan.

40.

Ellei käsitettä määritellä asiaa koskevassa lainsäädäntövälineessä, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkitsemisessa on tärkeää ottaa huomioon paitsi niiden sanamuoto myös sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osia säännökset tai määräykset ovat, ja niiden asiayhteys. ( 19 )

41.

Seuraavaksi käsittelenkin ensin asetuksen N:o 1231/2010 asiayhteyttä ja sillä lainsäädännöllä tavoiteltuja päämääriä, jonka osa se on. Tämän analyysin perusteella tarkastelen seuraavassa vaiheessa ilmaisun ”laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella” tulkintaa sen määrittämiseksi, täyttävätkö Balandin ja Lukashenko edellytykset, jotka koskevat laillista asuinpaikkaa jäsenvaltiossa.

42.

Asetus N:o 1231/2010 hyväksyttiin osana laajaa lainsäädäntöpakettia, jolla pyritään yksinkertaistamaan ja järkeistämään lainsäädäntökehystä, joka koskee sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista unionissa sekä unionin kansalaisten että kolmansien maiden kansalaisten osalta.

43.

Asetuksen sanamuoto on lähes sama kuin sen edeltäjän, asetuksen N:o 859/2003, sanamuoto. Vanhemmassa asetuksessa oli erityiset säännökset, joiden mukaan jäsenvaltiot saattoivat rajoittaa asetuksen soveltamisalaa tietyssä määrin turvautumalla erityisiin kansallisiin kriteereihin, jotka oli ensin täytettävä, ( 20 ) kun taas asetukseen N:o 1231/2010 ei enää sisälly tällaisia poikkeuksia.

44.

Kuten asetuksen N:o 1231/2010 otsikossa todetaan, asetuksella ulotetaan jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevat säännökset, toisin sanoen asetus N:o 883/2004 ja sen täytäntöönpanoasetus, koskemaan niitä kolmansien maiden kansalaisia, joita nämä asetukset eivät yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi vielä koske.

45.

Asetuksen N:o 1231/2010 asiayhteyden ja päämäärien ymmärtämiseksi oikein asetusta on näin ollen tarkasteltava asetuksen N:o 883/2004 valossa.

46.

Ulottamalla asetuksen N:o 883/2004 ja sen täytäntöönpanoasetuksen soveltaminen koskemaan tiettyjä kolmansien maiden kansalaisia asetuksella N:o 1231/2010 pyritään antamaan näille kolmansien maiden kansalaisille mahdollisuuksien mukaan samat oikeudet kuin ne, joita unionin kansalaisilla on asetuksen N:o 883/2004 mukaisen sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen osalta. ( 21 )

47.

Molemmilla asetuksilla siten varmistetaan, että oikeuttaan liikkua vapaasti unionissa käyttävät henkilöt eivät joudu epäedulliseen asemaan sosiaaliturvaan liittyvien oikeuksiensa osalta. On kuitenkin syytä huomauttaa, ettei asetuksilla pyritä yhdenmukaistamaan kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Näihin asetuksiin sisältyvät pikemminkin lainvalintasäännöt, jotka määrittävät sosiaaliturvan kattavuuteen sovellettavan sääntelyn. ( 22 ) Tällä pyritään paitsi estämään se, että unionissa liikkuvat henkilöt jäisivät heihin sovellettavissa olevan lainsäädännön puuttuessa ilman sosiaaliturvaa, myös varmistamaan, että asianomaiset henkilöt ovat vain yhden jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän alaisia. ( 23 )

48.

Asetuksilla ei siten anneta oikeutta sosiaaliturvaan sinänsä, vaan niissä määritetään, mitä sääntelyä on sovellettava. Yhteensovittamissääntöjä sovelletaan vasta, kun henkilö kuuluu jo jäsenvaltion sosiaaliturvan piiriin. Sosiaaliturvan piiriin kuulumisen edellytykset määritetään kuitenkin kansallisessa lainsäädännössä.

49.

Vaikka kyseisiin kahteen asetukseen sisältyvät olennaisin osin samat aineelliset säännökset, ne eroavat kuitenkin toisistaan merkittävästi henkilölliseltä soveltamisalaltaan. Asetusta N:o 883/2004 sovelletaan kaikkiin jossakin jäsenvaltiossa asuviin jäsenvaltion kansalaisiin, kansalaisuudettomiin henkilöihin ja pakolaisiin sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin. ( 24 ) Asetusta N:o 1231/2010 taas sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin sekä heidän perheenjäseniinsä ja heidän jälkeensä eläviin. ( 25 )

50.

Miksi siis kaksi erillistä lainsäädäntövälinettä, joilla on sama päämäärä?

51.

Asetusta N:o 883/2004 koskevassa ensimmäisessä ehdotuksessa kaavailtiin, että asetusta voitaisiin soveltaa myös kolmansien maiden kansalaisiin, kunhan he asuvat jäsenvaltiossa. ( 26 ) Samojen säännösten soveltamisella kolmansien maiden ja unionin kansalaisiin pyrittiin välttämään se, että jäsenvaltioiden viranomaiset joutuisivat hallinnoimaan monimutkaisia juridisia ja hallinnollisia tilanteita, jotka koskevat ainoastaan pientä henkilöryhmää. ( 27 ) Lisäksi pidettiin ”perustavanlaatuisella tavalla epäoikeudenmukaisena”, että kolmansien maiden kansalaisia, jotka työskentelevät laillisesti ja on vakuutettu jossakin jäsenvaltiossa, kohdeltaisiin eri tavalla kuin unionin kansalaisia siitä ajankohdasta alkaen, kun he ylittävät unionin sisärajan. ( 28 )

52.

Asetus N:o 883/2004 perustuu kuitenkin unionin kansalaisten oikeuteen liikkua vapaasti. Jo 1950-luvulla unionin lainsäätäjä ymmärsi, että työntekijöiden vapaa liikkuvuus unionissa estyisi merkittävästi, elleivät nämä työntekijät voisi viedä sosiaaliturvaa koskevia oikeuksia mukanaan. ( 29 ) Koska kolmansien maiden kansalaisilla ei ole samaa oikeutta liikkua vapaasti kuin unionin kansalaisilla, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisen ulottamiseen koskemaan kolmansien maiden kansalaisia oli käytettävä eri oikeusperustaa. ( 30 ) Asetuksesta N:o 883/2004 poiketen asetuksen N:o 1231/2010 oikeusperustana oli siten SEUT 79 artiklan 2 kohdan b alakohta.

53.

SEUT 79 artiklan 2 kohdassa annetaan unionille toimivalta säätää toimenpiteitä, joissa määritellään jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudet, mukaan lukien edellytykset, jotka koskevat liikkumis- ja oleskeluvapautta muissa jäsenvaltioissa. Kuten SEUT 79 artiklan 2 kohdassa kuitenkin selvennetään, näitä toimenpiteitä voidaan säätää juuri SEUT 79 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden, jotka ovat sellaisen yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen, jolla pyritään varmistamaan muuttovirtojen tehokas hallinta, jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu sekä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan ehkäiseminen ja tehostettu torjunta, saavuttamiseksi. ( 31 )

54.

Unionin maahanmuuttopolitiikka, jonka osa asetus N:o 1231/2010 on, perustuu myös SEUT 79 artiklaan. Kyseisen politiikan tarkoituksena on houkutella ja integroida työntekijöitä kolmansista maista unionin jäsenvaltioiden työvoimaan, jotta voidaan täyttää unionin työvoimamarkkinoiden nykyiset ja tulevat tarpeet ja varmistaa kaikkien maiden kestävä kehitys. Samanaikaisesti unionin maahanmuuttopolitiikalla pyritään varmistamaan, että unionissa laillisesti työskentelevät kolmansien maiden kansalaiset voivat työskennellä oikeudenmukaisin edellytyksin ja kuulua korkeatasoisen sosiaalisen suojelun piiriin. Sillä ei kuitenkaan pyritä yhdenmukaistamaan yleisesti kolmansien maiden maahantuloa, oleskelua ja asumista koskevia edellytyksiä. ( 32 )

55.

Asetuksen N:o 1231/2010 yhteydessä tämä tarkoittaa, että vaikka kolmansien maiden kansalaisilla on sama oikeus sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamiseen, yhteensovittamisesta annetun lainsäädännön soveltaminen ei anna heille mitään oikeutta maahantuloon, oleskeluun, asumiseen tai pääsyyn työmarkkinoille jäsenvaltiossa. ( 33 ) Asianomaisella henkilöllä on jo ennestään oltava laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella. ( 34 )

56.

Kyseisen edellytyksen on kuitenkin täytyttävä ainoastaan ensimmäisessä jäsenvaltiossa. Jotta asianomainen henkilö voi hyötyä sosiaaliturvan yhteensovittamisesta toisessa jäsenvaltiossa, laillista asuinpaikkaa koskevien edellytysten ei tarvitse täyttyä uudelleen tilapäisen oleskelun osalta. Sen jälkeen kun kolmansien maiden kansalaiset ovat saaneet ensimmäisessä jäsenvaltiossa laillisesti asuvan henkilön aseman, he voivat yksinkertaisesti siirtyä toiseen jäsenvaltioon sen maahantuloa ja oleskelua koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. ( 35 ) Laillisesti jäsenvaltiossa asuvan henkilön asema siten tavallaan ”viedään” toiseen jäsenvaltioon.

57.

On kuitenkin syytä huomata, että kyseinen asema voidaan viedä vain niin kauan kuin se on ensimmäisessä jäsenvaltiossa.

58.

Asetukseen N:o 1231/2010 sisältyvää ilmaisua ”on laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella” on tulkittava edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen.

59.

Menettelyn osapuolet ovat kirjallisissa huomautuksissaan keskittyneet tarkastelemaan sitä, olisiko asetuksessa N:o 1231/2010 tarkoitettua ”laillista asuinpaikkaa” tulkittava ”asuinpaikan”, sellaisena kuin se määritellään asetuksessa N:o 883/2004, perusteella. Kaikki osapuolet ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ovat pitäneet toteen näytettynä sitä, että kyseisten kolmansien maiden kansalaisten oleskelu jäsenvaltioissa oli joka tapauksessa laillista.

60.

Asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan j alakohdan mukaan ”asuinpaikalla” tarkoitetaan ”paikkaa, jossa henkilö vakinaisesti asuu”.

61.

Asetuksen N:o 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen, jossa konsolidoitiin unionin tuomioistuimen aiempi oikeuskäytäntö, 11 artiklassa säädetään lisäksi, että asetuksessa N:o 883/2004 tarkoitettu asuinpaikka on paikka, jossa asianomaisen henkilön ”etujen tavanomainen keskus” sijaitsee. Tämän etujen tavanomaisen keskuksen määrittäminen koostuu perusteellisesta arvioinnista, jossa otetaan huomioon sellaisia tekijöitä kuin oleskelun kesto, harjoitettu toiminta, perheasema ja ‑siteet, muu kuin ansiotoiminta, asumistilanne tai jäsenvaltio, jossa asianomaisen henkilön verotustarkoituksissa katsotaan asuvan. ( 36 ) Jos henkilön asuinpaikkaa ei voida määrittää lopullisesti soveltamalla näitä perusteita, ratkaiseva on lisäksi henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kyseisistä tosiseikoista ja olosuhteista.

62.

Asetukseen N:o 883/2004 sisältyvä asuinpaikan käsite on siten tosiseikkoja koskeva käsite.

63.

Tämä johtuu siitä, että unionin kansalaisilla on unionin oikeuden nojalla yleinen oikeus oleskella ja liikkua vapaasti kaikissa jäsenvaltioissa. Oikeudelliselta kannalta katsottuna unionin kansalaisen ja tietyn jäsenvaltion välisen suhteen osalta ei voida tehdä minkäänlaista eroa ottamatta huomioon kyseisen henkilön kansalaisuutta. Unionin kansalaisella yleensä on laillinen oikeus asua missä tahansa Euroopan unionin jäsenvaltiossa. Asetuksen N:o 883/2004 tarkoituksena ei siten ole määrittää, onko unionin kansalaisilla oikeus sosiaaliturvaa koskevien oikeuksiensa yhteensovittamiseen, vaan määrittää jäsenvaltio, johon heillä on tosiasiallisesti läheisin liittymä. Samaan tapaan kansalaisuudettomilla henkilöillä ja pakolaisilla on tällainen laillinen oikeus jäsenvaltioiden kansainvälisten sitoumusten perusteella, ja heidät on siten sisällytetty asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan. ( 37 )

64.

Kolmansien maiden kansalaisilla ei sitä vastoin ole yleistä oikeutta oleskella ja liikkua vapaasti jäsenvaltioissa. Heillä ei siten ole myöskään yleistä oikeutta ”vietävään” sosiaaliturvaan.

65.

Asetuksessa N:o 1231/2010 pyritään näin ollen määrittämään alustavana vaiheena se, onko kolmannen maan kansalaisella unionin oikeuden nojalla oikeus sosiaaliturvaa koskevien oikeuksiensa yhteensovittamiseen. Kuten käsitteen nimestäkin ilmenee, ”laillinen asuinpaikka jossakin jäsenvaltiossa” on oikeudellinen käsite. Asetukseen N:o 883/2004 sisältyvä tosiseikkoja koskeva käsite ”asuinpaikka” ei siten voi vaikuttaa asetuksessa N:o 1231/2010 tarkoitetun laillisen asuinpaikan käsitteen tulkintaan. Juuri kolmansien maiden kansalaisten jäsenvaltioissa oleskelun oikeudellinen luonne on määritettävä unionin oikeuden perusteella.

66.

Tästä myös seuraa, että asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklassa tarkoitettu käsite ”laillinen asuinpaikka jossakin jäsenvaltiossa”, asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan j alakohdassa määritelty asuinpaikan käsite ja oleskelun käsite, jolla tarkoitetaan saman asetuksen 1 artiklan k alakohdan mukaan ”tilapäistä asumista”, ovat kolme unionin oikeuteen sisältyvää erillistä oikeudellista käsitettä. ( 38 )

67.

Koska laillisen asuinpaikan käsitettä ei ole määritelty asetuksessa N:o 1231/2010, unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että unionin oikeuden säännöstä tulkittaessa on sen sanamuodon lisäksi otettava huomioon sen asiayhteys ja sen lainsäädännön tavoitteet, jonka osa se on. ( 39 )

68.

Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 52 kohdassa on todettu, asetuksen N:o 883/2004 tarkoituksena on yhteensovittaa niiden henkilöiden sosiaaliturvaoikeudet, jotka käyttävät oikeuttaan liikkua vapaasti unionin alueella. Kolmansien maiden kansalaiset eivät kuitenkaan yleisesti voi liikkua ja oleskella vapaasti Euroopan unionissa. Heidän oikeutensa liikkua ja oleskella Euroopan unionissa perustuu pikemminkin aina nimenomaisiin lainsäädännön säännöksiin, joissa luodaan tällainen oikeus. Koska tätä alaa ei ole yhdenmukaistettu täysimääräisesti, tällaisia säännöksiä voidaan johtaa joko unionin tai kansallisesta lainsäädännöstä.

69.

Unionin oikeudessa on runsaasti välineitä, joihin kolmansien maiden kansalaisten oikeus liikkua ja oleskella voi perustua. Käsiteltävässä asiassa riittää, että keskitytään välineisiin, jotka koskevat kolmansista maista peräisin olevia työntekijöitä, koska Balandin ja Lukashenko tekevät palkattua työtä. ( 40 )

70.

Sekä sinistä korttia koskevassa direktiivissä ( 41 ) että yrityksen sisäistä siirtoa koskevassa direktiivissä ( 42 ) säädetään nimenomaisesti kolmansien maiden kansalaisten oikeudesta liikkua ja oleskella Euroopan unionissa unionin oikeuden perusteella. Kuka tahansa näiden unionin oikeuden välineiden perusteella unionissa oleskeleva kolmannen maan kansalainen on näin ollen katsottava siellä laillisesti oleskelevaksi asetukseen N:o 1231/2010 nähden. Sama pätee assosiaatiosopimuksiin, joihin sisältyy oikeutta liikkua ja oleskella Euroopan unionissa koskevia määräyksiä. Kausityöntekijöitä koskevassa direktiivissä sallitaan kolmansien maiden kansalaisten tilapäinen työskentely Euroopan unionissa, mutta siinä ei anneta tällaista oikeutta ja siinä nimenomaisesti todetaan, etteivät kyseiset kolmansien maiden kansalaiset asu Euroopan unionissa. ( 43 ) Kyseisen unionin oikeuden välineen perusteella Euroopan unionissa olevia kolmansien maiden kansalaisia ei siten pidetä laillisesti unionissa asuvina asetuksessa N:o 1231/2010 tarkoitetulla tavalla. ( 44 )

71.

Toisaalta oikeus liikkua ja oleskella voi perustua myös kansallisen lainsäädännön mukaiseen oikeudelliseen asemaan. Koska jäsenvaltioilla on kuitenkin yksinomainen toimivalta säännellä maahanpääsyä työntekoa varten, mukaan lukien maahan päästettävien kolmansien maiden kansalaisten lukumäärää, ja koska kolmansien maiden kansalaisten maahantuloa, oleskelua ja asumista koskevia edellytyksiä ei ole yhdenmukaistettu täysimääräisesti, kyseisen aseman perusteet voivat vaihdella huomattavasti jäsenvaltioittain. ( 45 ) Kyseessä olevan lainsäädännön yleisestä rakenteesta ja asiayhteydestä seuraakin nähdäkseni väistämättä, että kolmansien maiden kansalaisten oikeudellinen asema on osoitettava oleskeluluvalla, jotta voidaan myös helpottaa kyseisen aseman valvontaa. Oleskelulupaa koskevan asetuksen mukaan ”oleskeluluvalla” tarkoitetaan unionin oikeudessa ”jäsenvaltion viranomaisten myöntämää lupaa, jonka perusteella kolmannen maan kansalainen voi laillisesti oleskella jäsenvaltion alueella, lukuun ottamatta [muun muassa] viisumeja”. ( 46 )

72.

Edellä 69–71 kohdassa kuvattujen tilanteiden lisäksi en osaa kuvitella sellaista tilannetta, jossa unionissa työskentelevällä kolmannen maan kansalaisella katsottaisiin olevan asetuksessa N:o 1231/2010 tarkoitettu laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella, koska kolmansien maiden kansalaisilla ei ole yleistä oikeutta liikkua ja oleskella unionissa.

73.

Balandin ja Lukashenko on päästetty maahan Alankomaissa Schengenin viisumisäännöstön ja, sikäli kuin unionin tuomioistuimelle esitetystä kansallisesta asiakirja-aineistosta voidaan päätellä, kansallisten viisumisäännösten mukaisesti. Heillä on myös HOI:n kanssa työsopimus, joka on voimassa lokakuusta toukokuuhun.

74.

Voidaanko heillä katsoa olevan asetuksessa N:o 1231/2010 tarkoitettu ”laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella”?

75.

Mielestäni ei voida.

76.

Balandinilla ja Lukashenkolla ei ensinnäkään ole mitään edellä tämän ratkaisuehdotuksen 70 kohdassa tai alaviitteessä 40 mainittujen unionin erityisten lainsäädäntövälineiden perusteella myönnettyä lupaa.

77.

Heillä ei toiseksi voida katsoa olevan kansallisen lainsäädännön perusteiden mukaisesti myönnettyä oleskelulupaa, koska viisumeita ei pidetä unionin oikeudessa tarkoitettuina oleskelulupina. ( 47 )

78.

Balandinin ja Lukashenkon oleskelu Alankomaissa voi kolmanneksi joka tapauksessa olla laillista ainoastaan sinä ajanjaksona, jona heidän sallitaan jäävän Alankomaihin. Koska yksi asetuksen N:o 1231/2010 perusperiaatteista on se, että laillinen asuinpaikka ”viedään” ensimmäisestä jäsenvaltiosta muihin jäsenvaltioihin, ( 48 ) kolmansien maiden kansalaisilla on katsottava olevan laillinen asuinpaikka ensimmäisessä jäsenvaltiossa koko sen ajanjakson, jolta sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksia vaaditaan. Vaikka ”laillista asuinpaikkaa” tulkittaisiinkin vapaammin, heillä voisi Schengen-viisumeidensa perusteella olla laillinen asuinpaikka enintään 90 päivän ajan. Tältä osin ei riitä, että Balandin ja Lukashenko oleskelevat mahdollisesti muissa jäsenvaltioissa laillisesti. Tilanteissa, joissa laillista asuinpaikkaa ei voida viedä, laillisen asuinpaikan edellytysten on täytyttävä seuraavassa jäsenvaltiossa.

79.

Tästä seuraa, ettei Balandinilla ja Lukashenkolla voida katsoa olevan laillista asuinpaikkaa jonkin jäsenvaltion alueella, eivätkä he siten kuulu asetuksen N:o 1231/2010 soveltamisalaan.

80.

Toisin kuin Svb ja Alankomaiden hallitus väittivät istunnossa, Balandinilla ja Lukashenkolla ei myöskään voida katsoa olevan asetuksessa N:o 1231/2010 tarkoitettua laillista asuinpaikkaa Alankomaissa sen perusteella, että HOI:n kotipaikka on siellä. Vaikka tämä riittäisi osoittamaan toteen asetuksen N:o 883/2004 mukaisen oleskelun, näiden kahden luistelijan on ensin täytettävä asetuksen N:o 1231/2010 edellytykset, jotta ensiksi mainitun asetuksen säännökset voidaan ylipäätään ulottaa koskemaan heitä.

81.

Totean lisäksi, että vetoaminen työpaikkaan kolmannen maan kansalaisen oikeudellisen aseman toteen näyttämiseksi asetuksen N:o 883/2004 yhteydessä edellyttäisi, että kyseisellä henkilöllä on tosiasiallisesti lupa työskennellä asianomaisessa jäsenvaltiossa. Sikäli kuin istunnossa voitiin todeta, Balandin ja Lukashenko työskentelevät Alankomaissa ilman työlupaa, koska he voivat nojautua poikkeukseen, jonka mukaan taiteilijat voivat työskennellä Alankomaissa enintään 6 viikon ajan minkä tahansa 13 viikon ajanjakson aikana. Jos jätetään tässä yhteydessä huomiotta kysymys siitä, voidaanko tällaista poikkeusta tosiasiallisesti soveltaa taiteilijoihin, jotka tekevät palkattua työtä, myös siinä tapauksessa, että Balandin ja Lukashenko voisivat vedota työpaikkaansa sen osoittamiseksi, että heillä on laillinen asuinpaikka jonkin jäsenvaltion alueella, heidän voitaisiin katsoa työskentelevän Alankomaissa enintään kuuden viikon ajan.

82.

Toisin kuin Ranskan hallitus on väittänyt, Balandinin ja Lukashenkon ei voida katsoa kuuluvan asetuksen N:o 1231/2010 soveltamisalaan, jos vertailukohtana käytetään kausityöntekijöitä koskevaa direktiiviä. Kyseistä direktiiviä sovelletaan nimenomaisesti kolmansien maiden kansalaisiin, jotka asuvat jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella, minkä lisäksi sitä ei sovelleta kolmansien maiden kansalaisiin, jotka suorittavat tehtäviä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden yritysten lukuun palvelujen tarjoamisen yhteydessä. ( 49 )

83.

Toteamusta siitä, etteivät Balandin ja Lukashenko kuulu asetuksen N:o 1231/2010 soveltamisalaan, tukevat lisäksi Schengen-viisumiin sovellettavat edellytykset ja menettelyt. Schengenin viisumisäännöstön 15 artiklassa edellytetään, että Schengen-viisumia yhtä tai kahta maahantuloa varten hakevien on osoitettava, että heillä on riittävä ja voimassa oleva matkasairausvakuutus. ( 50 ) Hakijoiden olisi periaatteessa otettava vakuutus asuinmaassaan. ( 51 ) Hakijat lisäksi ilmoittavat viisumihakemuksessaan, etteivät he aio jäädä Euroopan unioniin ja että heillä on riittävät siteet lähtömaahansa, jotta he myös palaavat sinne.

84.

Katson näin ollen, että asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklaa on tulkittava siten, että kolmansien maiden kansalaiset, jotka työskentelevät unionin eri jäsenvaltioissa Alankomaihin sijoittautuneen työnantajan palveluksessa mutta joilla ei ole unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa oleskelulupaa, eivät voi vedota asetukseen N:o 883/2004 (sen II osastoon) eivätkä asetukseen N:o 987/2009.

85.

Balandin ym. väittävät, että asetuksen N:o 1231/2010 soveltaminen Balandinin ja Lukashenkon tilanteeseen on olennaista, jotta HOI pystyy tarjoamaan palvelujaan muissa jäsenvaltioissa. Viimeisessä vaiheessa tarkastelenkin sitä, vaikuttaako HOI:n palvelujen tarjoamisen vapaus mitenkään asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklan tulkintaan.

86.

Svb tuki istunnossa Balandinin ynnä muiden väitettä, jonka mukaan Balandinin ja Lukashenkon on katsottava kuuluvan asetuksen N:o 1231/2010 soveltamisalaan, koska muutoin HOI ei voisi tarjota palvelujaan vapaasti unionissa. Svb vetosi tältä osin erityisesti tuomioon Vander Elst perustuvaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

87.

Kyseisessä tuomiossa katsottiin, että palvelujen tarjoamisen vapaus, sellaisena kuin se taataan nykyisin SEUT 56 artiklassa, edellyttää kaikkien rajoitusten poistamista, mikäli rajoitukset ovat omiaan estämään toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen ja siellä laillisesti vastaavia palveluja tarjoavan palvelujen tarjoajan toiminnan tai vaikeuttamaan tämän toimintaa. ( 52 )

88.

On paikallaan esittää tästä muutamia huomautuksia.

89.

Ensinnäkin tuomioon Vander Elst perustuva oikeuskäytäntö on merkityksetön käsiteltävän asian kannalta. Mainitussa tuomiossa ja siihen perustuvassa oikeuskäytännössä käsiteltiin toiseen jäsenvaltioon lähetettyjä työntekijöitä. Kaikki kyseiset työntekijät ensinnäkin täyttivät lakisääteiset edellytykset oleskelulle ja työskentelylle lähettävässä valtiossa. ( 53 ) Asiassa Vander Elst oli kyse pikemminkin siitä oikeudellisesta kysymyksestä, saivatko vastaanottavaan jäsenvaltioon lähetetyt työntekijät pääsyn viimeksi mainitun työmarkkinoille ja jos saivat, saattoiko vastaanottava valtio tämän perusteella asettaa heille lisävaatimuksia. ( 54 )

90.

Toiseksi HOI:lla on mahdollisuus hankkia oleskeluluvat Balandinille ja Lukashenkolle yhdistelmälupaa koskevan direktiivin perusteella. ( 55 ) Heti kun Balandinilla ja Lukashenkolla on oleskeluluvat, he kuuluvat asetuksen N:o 1231/2010 soveltamisalaan. Tällaisen luvan perusteella heidät voitaisiin sitten lähettää Alankomaista muihin jäsenvaltioihin, joissa he esiintyvät, ja he voisivat vastaavasti hyötyä asetuksen N:o 883/2004 ja sen täytäntöönpanoasetuksen säännöksistä.

91.

Kolmanneksi siitä, että HOI käyttää unionin ja kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvien poikkeusten yhdistelmää, seuraa, että Balandin ja Lukashenko eivät voi vedota tiettyihin oikeuksiin, joita heillä muutoin olisi unionin oikeuden (esimerkiksi yhdistelmälupaa koskevan direktiivin) perusteella – etenkään oikeuteen yhdenvertaiseen kohteluun työolojen ja ‑ehtojen, joihin kuuluvat palkkaus ja irtisanominen sekä työterveys ja ‑turvallisuus, osalta. ( 56 ) Olisi absurdia, jos vetoamalla yhteen unionin oikeuden perusvapauksista voitaisiin kiertää yksi työvoimaperusteista maahanmuuttoa koskevan unionin politiikan ja asetuksen N:o 1231/2010 tärkeimmistä tavoitteista antaa kolmansien maiden kansalaisille unionin kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin verrattavissa olevat oikeudet ja velvollisuudet. ( 57 ) Lisäksi unionin oikeuden välinettä ei pitäisi tulkita siten, että mahdollistetaan unionin oikeudessa taattujen oikeuksien väärinkäyttö. ( 58 )

92.

Näin ollen on katsottava, ettei HOI:n vapaus tarjota palveluja unionissa vaikuta asetuksen N:o 1231/2010 1 artiklan tulkintaan.

93.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Centrale Raad van Beroepin ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Asetuksen (EY) N:o 883/2004 ja asetuksen (EY) N:o 987/2009 ulottamisesta koskemaan niitä kolmansien maiden kansalaisia, joita nämä asetukset eivät yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi vielä koske, 24.11.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1231/2010 1 artiklaa on tulkittava siten, että kolmansien maiden kansalaiset, jotka työskentelevät unionin eri jäsenvaltioissa Alankomaihin sijoittautuneen työnantajan palveluksessa mutta joilla ei ole unionin tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvaa oleskelulupaa, eivät voi vedota sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 883/2004 (sen II osastoon) eivätkä sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 987/2009.