1.

Millainen harkintavalta unionin yleisellä tuomioistuimella on käytettävissään, kun se ratkaisee, onko kantajan esitettävä tarkistetut perusteet ja perustelut, jos tämä kantaja on suoran kanteen yhteydessä laajentanut alkuperäisiä kumoamisvaatimuksiaan siten, että ne sisältävät toimen, jolla on sama kohde ja joka on annettu oikeudenkäynnin aikana?

2.

Tämä on olennaisilta osin kysymys, joka tulee esiin tässä muutoksenhaussa, jonka on pannut vireille Haswani ja joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen 22.3.2017 antamaa tuomiota Haswani v. neuvosto (T-231/15, ei julkaistu, EU:T:2017:200) (jäljempänä valituksenalainen tuomio) siltä osin kuin siinä on jätetty tutkimatta hänen vaatimuksensa Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta 27.5.2016 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2016/850 ( 2 ) ja Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta 27.5.2016 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/840 ( 3 ) (jäljempänä 27.5.2016 toteutetut toimet) kumoamisesta.

3.

Uusien vaatimusten ja perusteiden esittäminen on pääsääntöisesti kiellettyä. Oikeusvarmuus ja hyvä oikeudenkäyttö edellyttävät, että kantajan vaatimus muotoillaan selvästi ja täsmällisesti unionin tuomioistuimissa. ( 4 ) Erityisesti unionin rajoittavien toimenpiteiden alalla käy kuitenkin usein niin, että alun perin riitautettu toimi korvataan oikeudenkäynnin aikana. Tällaisen tilanteen vuoksi asianosaiset saattavat saada mahdollisuuden muuttaa kannekirjelmiään tarkistamalla vaatimuksiaan ja tarvittaessa perusteitaan ja perustelujaan.

4.

Tämä asia antaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden antaa ratkaisu unionin yleisen tuomioistuimen toimintatavasta silloin, kun sen käsiteltävänä on pyyntö vaatimusten tarkistamisesta ilman perusteiden ja perustelujen tarkistamista. Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdassa, ( 5 ) jonka tulkinta on tämän riita-asian kohteena, todetaan, että kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä on mainittava tarkistettujen vaatimusten lisäksi muun muassa ”tarvittaessa tarkistetut perusteet ja perustelut”. On siis määritettävä ilmauksen ”tarvittaessa” ulottuvuus.

5.

Nyt käsiteltävä asia osoittaa jännitteen, joka saattaa vallita, kun kyseessä ovat yhtäältä muodollinen vastaavuus niiden sääntöjen välillä, jotka koskevat yhtäältä vaatimusten sekä perusteiden ja perustelujen tarkistamista ja toisaalta alkuperäisen kannekirjelmän jättämistä, ja toisaalta prosessiekonomian vaatimukset, joilla pyritään välttämään se, että kantaja olisi velvollinen nostamaan uuden kanteen jokaisesta toimesta, jolla jatketaan hänen osaltaan aiemmin annetun päätöksen voimassaoloa tai muutetaan sitä.

6.

Vastatakseen nyt käsiteltävässä asiassa esiin tulevaan kysymykseen unionin tuomioistuimen on vertailtava keskenään asiaan liittyviä eri periaatteita ja löydettävä oikeudenmukainen tasapaino näiden sääntöjen ja vaatimusten väliltä.

7.

Valittaja on kansalaisuudeltaan syyrialainen liike-elämän edustaja, joka on koulutukseltaan insinööri ja joka on perustanut öljy- ja kaasualaan erikoistuneen ”HESCO”-nimisen yhtiön.

8.

Valittajaan on kohdistettu rajoittavia toimia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) yhteydessä. Hänen nimensä lisättiin luetteloon, joka on Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä 31.5.2013 annetun neuvoston päätöksen 2013/255/YUTP ( 6 ) liitteessä I, täytäntöönpanopäätöksellä 2015/383/YUTP ( 7 ) sekä luetteloon, joka on Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 442/2011 kumoamisesta 18.1.2012 annetun neuvoston asetuksen N:o 36/2012 ( 8 ) liitteessä II, täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/375 ( 9 ) (jäljempänä 6.3.2015 toteutetut toimet). Erityisesti päätöksen 2013/255 28 artiklan 1 kohdassa säädetään kaikkien Syyrian hallinnon politiikasta hyötyville tai sitä tukeville henkilöille ja yhteisöille kuuluvien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.

9.

Valittajan varat jäädytettiin 6.3.2015 toteutetuilla toimilla seuraavin perustein:

”Merkittävä syyrialainen liikemies, joka on yksi suuren insinööri- ja rakennusyhtiön HESCO Engineering and Construction Companyn omistajista. Hänellä on läheiset siteet Syyrian hallintoon.

George Haswani tukee hallintoa ja hyötyy siitä asemassaan Syyrian hallinnon ISILin kanssa tekemien öljykauppojen välittäjänä.

Hän hyötyy hallinnosta myös suotuisan kohtelun, muun muassa merkittävän venäläisen öljy-yhtiön Stroytransgazin kanssa tehdyn (aliurakointi-) sopimuksen, kautta.”

10.

Valittaja nosti 5.5.2015 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa hän vaati 6.3.2015 toteutettujen toimien kumoamista.

11.

Neuvosto antoi 28.5.2015 päätöksen 2013/255 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/837, ( 10 ) jolla jatkettiin kyseisen päätöksen toimenpiteiden voimassaoloa 1 päivään kesäkuuta 2016 ja muutettiin kyseisen päätöksen liitettä I. Neuvosto antoi samana päivänä myös asetuksen N:o 36/2012 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen 2015/828, ( 11 ) jolla muutettiin kyseisen asetuksen liitettä II (jäljempänä 28.5.2015 toteutetut toimet).

12.

Valittaja tarkisti kannetta unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.6.2015 toimittamallaan kirjelmällä vaatiakseen myös 28.5.2015 toteutettujen toimien kumoamista (jäljempänä ensimmäinen kanteen tarkistamista koskeva kirjelmä).

13.

Neuvosto antoi 12.10.2015 yhtäältä päätöksen 2013/255 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/1836 ( 12 ) ja toisaalta asetuksen N:o 36/2012 muuttamisesta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1828 ( 13 ) (jäljempänä 12.10.2015 toteutetut toimet). Erityisesti päätöksellä 2015/1836 lisätään päätöksen 2013/255 28 artiklaan 2 kohta, jossa täsmennetään, että muun muassa ryhmän ”Syyriassa toimivat johtavat liike-elämän edustajat” henkilöille kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään.

14.

Neuvosto ilmoitti 29.4.2016 päivätyllä kirjeellä valittajalle aikomuksestaan säilyttää hänen nimensä riidanalaisissa luetteloissa sekä muuttaa hänen osaltaan omaksuttuja perusteluja. Valittaja vastasi asianajajansa välityksellä neuvostolle 12.5.2016 päivätyllä kirjeellä.

15.

Neuvosto merkitsi 27.5.2016 toteutetuilla toimilla valittajan nimen kyseisten toimien liitteisiin seuraavin perustein:

”Merkittävä Syyriassa toimiva liikemies, jolla on intressejä ja/tai toimintaa suunnittelu- ja rakennusalalla sekä öljy- ja kaasualalla. Hänellä on intressejä ja/tai huomattavaa vaikutusvaltaa useissa yhtiöissä ja yhteisöissä Syyriassa, etenkin merkittävässä insinööri- ja rakennusyhtiössä nimeltä HESCO Engineering and Construction Company.

George Haswanilla on läheiset siteet Syyrian hallintoon. Hän tukee hallintoa ja hyötyy siitä asemassaan välittäjänä Syyrian hallinnon ostaessa öljyä ISILiltä. Hän hyötyy hallinnosta myös suotuisan kohtelun, muun muassa merkittävän venäläisen öljy-yhtiön Stroytransgazin kanssa tehdyn (aliurakointi)sopimuksen, kautta.”

16.

Valittaja tarkisti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.7.2016 toimittamallaan kirjelmällä ensimmäisessä oikeusasteessa nostamaansa kannetta vaatiakseen myös 27.5.2016 toteutettujen toimien kumoamista (jäljempänä jälkimmäinen kanteen tarkistamista koskeva kirjelmä tai jälkimmäinen tarkistamista koskeva pyyntö).

17.

Neuvosto esitti huomautuksensa tästä kirjelmästä 22.7.2016 päivätyllä kirjeellä.

18.

Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisessa tuomiossa aluksi jälkimmäisen kanteen tarkistamista koskevan pyynnön tutkimatta sillä perusteella, että jälkimmäisessä tarkistamista koskevassa pyynnössä olisi pitänyt esittää tarkistetut perusteet ja perustelut näiden vaatimusten tueksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

19.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi tarkemmin sanoen valituksenalaisen tuomion 41–47 kohdassa, että koska rajoittaviin toimenpiteisiin liittyvä oikeudellinen kehys ja/tai luetteloihin merkitsemisen kriteerit olivat muuttuneet, valittajan oli tarkistettava perusteitaan ja perustelujaan niiden huomioon ottamiseksi. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tämä vaatimus ei täyttynyt, koska riidanalaisessa tarkistamista koskevassa pyynnössä tyydyttiin vain vaatimaan kanteen vaatimusten laajentamista esittämättä mitään muuta selitystä tai uutta tosiseikkaa ja oikeudellista seikkaa, joissa olisi otettu huomioon sovellettavan oikeudellisen kehyksen muutos, erityisesti uusien merkitsemisen kriteereiden käyttöönotto.

20.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi perusteettomana myös valittajan esittämän vahingonkorvausvaatimuksen, koska vahingon olemassaoloa ei ollut näytetty toteen.

21.

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi toiseksi kolmannen kanneperusteen, joka perustui neuvoston arviointivirheeseen, ja kumosi 6.3.2015 ja 28.5.2015 toteutetut toimet. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan neuvoston tässä tapauksessa esittämät seikat eivät muodostaneet joukkoa riittävän konkreettisia, täsmällisiä ja yhtäpitäviä indisioita, joiden perusteella voidaan päätellä valittajaa vastaan todettujen perusteiden perusteltavuus oikeudellisesti riittävällä tavalla, kun neuvosto ei ole esittänyt näyttöä, joka voisi osoittaa valittajan ja Syyrian hallinnon välisen sidoksen olemassaolon.

22.

Valittaja vaatii muutoksenhaussaan, että unionin tuomioistuin

23.

Neuvosto vaatii unionin tuomioistuinta

24.

Komissio, joka oli väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa, on jättänyt unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 172 artiklan nojalla vastauskirjelmän, jossa se yhtyy neuvoston vaatimuksiin ja pyytää unionin tuomioistuinta hylkäämään valituksen kokonaisuudessaan sekä velvoittamaan valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25.

Valittaja esittää viisi perustetta tukeakseen valitustaan, joka koskee valituksenalaisen tuomion 39–47 kohtaa. Näistä perusteista kolme koskee lähinnä valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman ensimmäistä kohtaa, ja niissä väitetään unionin yleisen tuomioistuimen rikkoneen työjärjestyksensä 86 artiklan 4 ja 5 kohtaa jättäessään sen jälkimmäisen tarkistamista koskevan pyynnön tutkimatta. Neljännessä perusteessa vaaditaan 12.10.2015 toteutettujen toimien kumoamista ja ensimmäisessä oikeusasteessa vaaditun korvauksen myöntämistä, kun puolestaan viides peruste koskee valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman neljättä ja viidettä kohtaa siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on velvoittanut valittajan vastaamaan osasta omia oikeudenkäyntikulujaan sekä korvaamaan osan neuvostolle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

26.

Keskityn jäljempänä tutkimaan kolmea ensimmäistä valitusperustetta, jotka on mielestäni hyväksyttävä. Sitä vastoin neljännen perusteen, jolla valittaja vaatii 12.10.2015 toteutettujen toimien kumoamista, tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset jäävät mielestäni selvästi täyttymättä, koska näitä kahta toimea ei ole riitautettu ensimmäisessä oikeusasteessa. Viidennen perusteen kohtalo riippuu puolestaan olennaisesti siitä, voiko unionin tuomioistuin ottaa unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetun kanteen käsiteltäväkseen. Totean jo nyt, että asia ei ole mielestäni valmis ratkaistavaksi. Näin ollen katson, että se on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen ja oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin. ( 14 )

27.

Valittaja esittää, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdassa ei sallita sitä, että unionin yleinen tuomioistuin tekee päätöksen jälkimmäisen tarkistamista koskevan pyynnön tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten täyttymättä jäämisestä. Toisin kuin työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdassa kyseisen artiklan 4 kohdassa ei missään tapauksessa säädetä, että jos kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä ei ole edellytettyjä tietoja, se jätetään tutkimatta. Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi hylätä kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän vaatimuksia tutkimatta edes sitä, oliko kirjaaja osoittanut valittajalle vaatimuksen puutteen korjaamisesta. Tehdessään tämän päätelmän valittaja laajentaa 86 artiklan 5 kohdan mukaisen nimenomaisen velvoitteen, jonka mukaan kirjaajan on pyydettävä puutteen korjaamista, jos toimi, johon kanteen tarkistaminen perustuu, ei ole liitteenä, ennen kuin unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa todeta, että tarkistamista koskeva kirjelmä jätetään tutkimatta, koskemaan myös 86 artiklan 4 kohtaa. Valittaja esittää lisäksi, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdan b alakohtaan sisältyvä ilmaus ”tarvittaessa” merkitsee sitä, että tarkistamista koskevassa kirjelmässä on mainittava tarkistetut perusteet ja perustelut vain silloin, jos ne ovat tarpeen, eli vain silloin, jos riidanalaiset päätökset ovat pelkkien sanamuodon erojen lisäksi sisällöltään erilaisia. Tilanne ei ole sellainen tässä tapauksessa. Valittajan mielestä 27.5.2016 toteutetuilla toimilla suoritettu merkitsemisperusteiden muutos ei näet olisi edellyttänyt ensimmäisessä oikeusasteessa jätetyn kannekirjelmän yhteydessä esitettyjen perusteiden ja perustelujen tarkistamista, toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut.

28.

Neuvosto esittää aluksi komission tukemana, että valittaja ei täsmennä oikeudellisesti riittävällä tavalla unionin oikeussääntöjä, joita se katsoo unionin yleisen tuomioistuimen rikkoneen, minä vuoksi kolme ensimmäistä valitusperustetta on jätettävä tutkimatta. Komissio lisää, että kun valittaja väittää, että merkitsemisperusteet eivät ole muuttuneet, se pyrkii kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikoista tekemän arvioinnin, mikä ei ole sallittua muutoksenhakuvaiheessa.

29.

Neuvosto toteaa asiakysymyksestä, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu puutteen korjaamiseen liittyvä ongelma ei tule esiin, koska jälkimmäisen tarkistamista koskevan kirjelmän liitteenä olivat toimet, jotka olivat kanteen tarkistamisen perusteena, joten puutteen mahdollinen korjaaminen ei siten ollut tarpeen. Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdasta ilmenee sen mielestä, että asianomainen on velvollinen esittämään tarkistetut perusteet ja perustelut ”tarvittaessa”. Tätä velvoitetta on sovellettava tapauskohtaisesti, mikä edellyttää, että unionin yleinen tuomioistuin arvioi asiakysymyksen kannalta tarvetta esittää tarkistetut perusteet ja perustelut. Neuvosto arvioi tässä yhteydessä, että koska unionin yleinen tuomioistuin on todennut, että valittajaan sovellettavia merkitsemisen kriteereitä ja perusteita oli muutettu toteuttamalla valittajan jälkimmäisessä tarkistamista koskevassa kirjelmässä tarkoitetut toimet, oli viimeksi mainitun tehtävänä esittää perusteet ja perustelut, jotka oli tarkistettu sovellettavan oikeudellisen kehyksen muutoksen mukaisiksi. Oli näin ollen valittajan tehtävänä esittää jälkimmäisessä tarkistamista koskevassa kirjelmässä perusteluja, jotka voivat herättää asiakysymystä koskevan keskustelun 27.5.2016 toteutettujen toimien laillisuudesta ja antaa neuvostolle mahdollisuuden valmistella puolustuksensa.

30.

Komissio yhtyy neuvoston näkemykseen ja lisää, että valittaja on laiminlyönyt jälkimmäisessä tarkistamista koskevassa kirjelmässään huolellisuusvelvollisuutensa esittäessään erityisen puutteellisen kirjelmän, joka ei missään tapauksessa täyttänyt asetettuja vaatimuksia.

31.

Alustavasti on todettava, että neuvoston ja komission esittämät muutoksenhakua koskevat oikeudenkäyntiväitteet on pikaisesti hylättävä. Neuvoston esittämän oikeudenkäyntiväitteen osalta ei ole mitään epäilystä siitä, että valittaja väittää kolmessa ensimmäisessä valitusperusteessaan unionin yleisen tuomioistuimen rikkoneen oman työjärjestyksensä 86 artiklan 4 ja 5 kohtaa todetessaan valituksenalaisen tuomion 39–47 kohdassa, että jälkimmäinen tarkistamista koskeva pyyntö oli jätettävä tutkimatta, koska siihen ei sisältynyt tarkistettuja perusteita ja perusteluja.

32.

Komission vastaväite, jonka mukaan valittaja tyytyi vain kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevan toteamuksen, jonka mukaan valittajan nimen merkitsemistä luetteloihin koskevaa oikeudellista kehystä ja sen perusteita oli ”muutettu”, ei myöskään vakuuta. Tässä yhteydessä on korostettava, että valittaja arvostelee lähinnä oikeudellisia päätelmiä, joita unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt uusien luetteloihin merkitsemistä koskevien kriteereiden käyttöönotosta ja hänen nimensä merkitsemistä luetteloihin koskevien perusteiden muuttamisesta tulkitessaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohtaa. Valittaja toisin sanoen katsoo, että toteamus, jonka mukaan merkityksellistä oikeudellista kehystä ja henkilökohtaisia merkitsemisperusteita on muutettu, ei riitä sellaisen kannekirjelmän tarkistamista koskevan kirjelmän hylkäämiseen, joka ei sisällä tarkistettuja perusteita ja perusteluja unionin yleisen tuomioistuimen 86 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämä kysymys on varmasti oikeudellinen kysymys, joka kuuluu unionin tuomioistuimen toimivaltaan muutoksenhaun yhteydessä.

33.

Palaan näiden alustavien huomautusten jälkeen unionin tuomioistuimen käsiteltävänä olevan riidan kohteeseen.

34.

On muistettava, että oikeuskäytännön mukaan asianosaisten vaatimuksia ei lähtökohtaisesti saa muuttaa. ( 15 )

35.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin sallinut ainakin yhden poikkeuksen tästä periaatteesta, eli asianosaiset voivat mukauttaa vaatimuksiaan ja perusteitaan sen johdosta, että riidanalainen toimi on oikeudenkäynnin aikana korvattu tai sitä on muutettu toisella toimella, jolla on sama kohde. ( 16 )

36.

Tämä poikkeus on perusteltavissa hyvällä oikeudenkäytöllä ja prosessiekonomian vaatimuksilla, jotta kantaja tai valittaja välttää velvollisuuden nostaa uusi kanne. Se perustuu myös siihen, että olisi epäoikeudenmukaista, jos asianomainen toimielin voisi vastata toimesta unionin tuomioistuimissa nostettuun kanteeseen sisältyviin moitteisiin muuttamalla riidanalaista toimea tai korvaamalla sen toisella ja vedota oikeudenkäynnin aikana tähän muutokseen tai korvaamiseen viedäkseen toiselta asianosaiselta mahdollisuuden ulottaa alkuperäisiä vaatimuksiaan ja perusteitaan koskemaan myöhempää toimea tai esittää sitä koskevia lisävaatimuksia ja ‑perusteita. ( 17 )

37.

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa kodifioidaan edellä mainittu oikeuskäytäntö, joka koskee tätä kanteenmuutoskiellon periaatteesta tehtävää poikkeusta. ( 18 )

38.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklassa todetaan näet, että jos toimi, jonka kumoamista vaaditaan, on korvattu tai sitä on muutettu toisella toimella, jonka kohde on sama, kantaja saa tämän uuden seikan huomioon ottamiseksi tarkistaa kannetta ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen päättämistä tai ennen unionin yleisen tuomioistuimen päätöstä ratkaista asia ilman käsittelyn suullista vaihetta.

39.

Tämän artiklan 4 kohdassa täsmennetään, että kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässä on mainittava tarkistettujen vaatimusten lisäksi myös ”tarvittaessa tarkistetut perusteet ja perustelut”. ( 19 )

40.

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdassa määrätään lisäksi, että kanteen tarkistamista koskevaan kirjelmään on liitettävä toimi, johon kanteen tarkistaminen perustuu. Jos tätä toimea ei ole toimitettu, kirjaaja asettaa kantajalle kohtuullisen määräajan sen toimittamista varten. Jollei puutetta ole korjattu asetetussa määräajassa, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee, jätetäänkö kanteen tarkistamista koskeva kirjelmä tutkimatta tämän menettelyvaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi.

41.

Tämän saman artiklan 6 kohdassa määrätään lopuksi, että puheenjohtaja asettaa määräajan, jossa vastaaja voi vastata kanteen tarkistamista koskevaan kirjelmään, vaikka unionin yleinen tuomioistuin ratkaisisi myöhemmin kysymyksen kirjelmän tutkittavaksi ottamisesta.

42.

Valittaja väittää ensimmäisessä ja toisessa valitusperusteessaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdan perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin ei olisi saanut jättää jälkimmäistä kanteen tarkistamista koskevaa pyyntöä tutkimatta, sillä tarkistettujen perusteiden ja perustelujen esittämisen laiminlyönnistä ei nimenomaisesti määrätä seuraamukseksi tutkimatta jättämistä. Valittaja esittää toissijaisesti siltä varalta, että unionin yleinen tuomioistuin saa jättää jälkimmäisen tarkistamista koskevan pyynnön tutkimatta sillä perusteella, että tarkistettuja perusteita ja perusteluja ei ole esitetty, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi joka tapauksessa pitänyt ensin kehottaa valittajaa korjaamaan kyseisen pyynnön puutteet unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

43.

Tämä näkemys ei vakuuta.

44.

Ensinnäkin katson ensisijaisesti esitetyistä perusteluista, että valittaja esittää unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklasta osittaisen tulkinnan. Tämän artiklan 6 kohdassa annetaan näet unionin yleiselle tuomioistuimelle mahdollisuus jättää kannekirjelmän tarkistamista koskeva kirjelmä tutkimatta silloinkin, kun tämä kirjelmä on annettu tiedoksi vastaajalle, mutta aivan muusta kuin unionin yleisen tuomioistuimen 86 artiklan 5 kohdassa tarkoitetusta syystä, jonka mukaan toimea, johon kanteen tarkistaminen perustuu, ei ole toimitettu. Kun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 6 kohdassa toisin sanoen todetaan, että unionin yleinen tuomioistuin kehottaa vastaajaa vastaamaan tarkistettuun kanteeseen, ”vaikka unionin yleinen tuomioistuin ratkaisisi myöhemmin kysymyksen kirjelmän tutkittavaksi ottamisesta”, siinä tarkoitetaan välttämättä kaikkia muita tapauksia kuin sitä, josta määrätään nimenomaisesti tämän artiklan 5 kohdassa.

45.

Jos unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa jättää kannekirjelmän tarkistamista koskeva kirjelmä tutkimatta rajoitettaisiin, kuten valittaja vaatii, siten, että se koskisi vain sen työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdassa mainittua tapausta, tämä merkitsisi esimerkiksi sitä, että se ei saisi jättää tutkimatta tällaista kirjelmää, joka olisi jätetty SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaista määräaikaa noudattamatta, siten kuin tähän määräaikaan viitataan kyseisen työjärjestyksen 86 artiklan 2 kohdassa.

46.

En voi uskoa, että tämä olisi ollut neuvoston tahto, kun se hyväksyi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen. ( 20 )

47.

Työjärjestyksen 86 artiklan 6 kohtaa on siis mielestäni luettava siten, että siinä annetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle oikeus antaa ratkaisu kannekirjelmän tarkistamista koskevan kirjelmän tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten täyttymisestä kaikkien kyseisessä artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamatta jättämisten osalta.

48.

Totean toiseksi valittajan toissijaisesti esittämästä väitteestä, ettei mielestäni, toisin kuin viimeksi mainittu esittää, unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdasta voida tehdä päätelmää, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin velvoitettaisiin kehottamaan kantajaa korjaamaan puute tai oikaisemaan kirjelmäänsä ennen kuin se voi jättää kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän tutkimatta.

49.

Tällainen unionin yleisen tuomioistuimen tehtäviin kuuluva kehottaminen ei tosin koske vain tilannetta, jossa on laiminlyöty esittää toimi, johon kanteen tarkistaminen perustuu, kuten unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdassa nimenomaisesti määrätään.

50.

Unionin tuomioistuin näet kumosi 9.11.2017 antamallaan tuomiolla HX v. neuvosto (C‑423/16 P, EU:C:2017:848, 22–27 kohta) unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, jolla tämä oli jättänyt kanteen tarkistamista koskevan pyynnön tutkimatta sillä perusteella, että sitä ei ollut esitetty erillisellä asiakirjalla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Unionin tuomioistuin totesi siten, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin katsoisi, että sen istunnossa suullisesti esitetty kanteen tarkistamista koskeva pyyntö ei ollut sen työjärjestyksessä vahvistettujen muotomääräysten mukainen, oli unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ”ainakin ilmoittaa valittajalle hänen virheestään ja antaa hänelle mahdollisuus sen korjaamiseen”.

51.

Vaikka unionin tuomioistuin ei hylännyt sitä mahdollisuutta, että unionin yleinen tuomioistuin voisi määrätä työjärjestyksensä mukaisen tällaisen muotovaatimuksen noudattamatta jättämisen seuraamukseksi kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän tutkimatta jättämisen, se asetti kuitenkin tämän mahdollisuuden edellytykseksi unionin yleiselle tuomioistuimelle velvoitteen kehottaa kantajaa ensin korjaamaan puute tai oikaisemaan pyyntöään.

52.

Sitä, mikä koskee laajentamista muihin kuin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 5 kohdan mukaisiin muotovaatimuksiin, ei kuitenkaan voida mielestäni soveltaa tarkistamista koskevan kirjelmän sisältöön.

53.

Samalla tavoin kuin unionin yleinen tuomioistuin ei voi kehottaa kantajaa laajentamaan vaatimuksiaan siten, että ne koskevat uutta toimea, jonka tarkistamisen ( 21 ) ja siten riitauttamisen kantaja on laiminlyönyt, tällaista kantajaa ei näet voida myöskään kehottaa tarkistamaan perusteitaan ja perustelujaan silloin, kun tämä on tahallaan tai vahingossa laiminlyönyt niiden tarkistamisen.

54.

Tämä lähestymistapa perustuu unionin tuomioistuinten tehtävään unionin toimien laillisuutta koskevien riita-asioiden järjestelmässä. Muistutettakoon, että tälle järjestelmälle on ominaista määräämisperiaate, jonka mukaisesti aloite kuuluu oikeudenkäynnissä asianosaisille, jotka rajaavat oikeudenkäynnin kohteen, ja tuomioistuinten on lausuttava kaikesta siitä, mitä niiltä pyydetään, ja ainoastaan siitä. ( 22 )

55.

Määräämisperiaate konkretisoituu eri säännöissä, jotka koskevat oikeudenkäyntimenettelyä unionin tuomioistuimissa, kuten Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa, unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 120 artiklan c alakohdassa ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdassa, joiden mukaan unionin tuomioistuimille toimitetussa kannekirjelmässä on mainittava muun muassa oikeudenkäynnin kohde, vaatimukset ja yhteenveto kanneperusteista. ( 23 )

56.

On mielestäni ilmeistä, että tämä sama periaate ilmaistaan myös unionin yleisen tuomioistuimen 86 artiklan 4 kohdassa, jossa luetellaan seikkoja, jotka tarkistamista koskevassa kirjelmässä on mainittava, samoin kuin kyseisen työjärjestyksen 76 artiklassa, joka koskee kanteen nostamista. Tämä merkitsee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin ei voi kehottaa kantajaa korjaamaan kanteen tarkistamista koskevan kirjelmänsä puutteita siten, että tämä tarkistaisi perusteitaan ja perustelujaan, vaikka olisi alun perin ajatellut, että tämä ei ole tarpeen, koska se jättäisi muutoin asianosaisten autonomian huomiotta ja loukkaisi toimielinten välisen tasapainon periaatetta. Se, vetoaako kantaja tuomioistuimessa oikeuksiinsa ja miten laajasti, riippuu viime kädessä hyvin suuresti tämän omasta tahdosta, eikä ole unionin tuomioistuinten tehtävänä korvata kantajan tahtoa omallaan.

57.

Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta jättää kanteen tarkistamista koskeva kirjelmä tutkimatta, jos siinä ei mainita tarkistettuja perusteita ja perusteluja, ei edellytä sitä, että kantajaa olisi ensin kehotettu korjaamaan kyseisen kirjelmän puutteet.

58.

Tämä toimivalta ei sitä vastoin merkitse sitä, että unionin yleinen tuomioistuin voisi hylätä välittömästi aina kanteen tarkistamista koskevan kirjelmän, jossa ei ole esitetty tarkistettuja perusteita ja perusteluja.

59.

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdan b alakohdassa näet määrätään, että tämä toimivalta edellyttää sitä, että unionin yleinen tuomioistuin selvittää, olisiko tällaisten tarkistettujen perusteiden ja perustelujen esittäminen ollut tarpeen.

60.

Kuten ovat esittäneet sekä valittaja kolmannessa valitusperusteessaan että neuvosto, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ”tarvittaessa” merkitsee sitä, että kussakin yksittäistapauksessa on tutkittava, onko kantajan tarpeen tehdä tällainen tarkistus. ( 24 )

61.

Tämä ”tarpeellisuuden” edellytys on ymmärrettävissä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan tavoitteiden valossa. Olisi näet hyvän oikeudenkäytön ja prosessiekonomian vastaista vaatia, että kantaja tarkistettuaan vaatimuksensa toistaisi kanteen tarkistamista koskevassa kirjelmässään perusteet ja perustelut, jotka ovat samat kuin hän esitti alun perin riidanalaista toimea vastaan.

62.

Tästä näkökulmasta tarkistettujen perusteiden ja perustelujen esittäminen on tarpeen, jos toimella, johon kanteen tarkistaminen perustuu, on edelleen sama kohde ( 25 ) mutta siinä on alun perin riitautettuun toimeen nähden sisältöeroja eikä vain pelkkiä muotoon liittyviä eroja. ( 26 ) Jos näet myöhempi toimi sisältää vain muotoon liittyviä eroja alun perin riitautettuun toimeen nähden, viimeksi mainittua toimea kohtaan esitettyjen perusteiden ja perustelujen implisiittinen laajentaminen, joka perustuu vaatimusten nimenomaiseen tarkistamiseen, on riittävää.

63.

Tässä tapauksessa ja ensisijaisesti, kun ei ole kiistetty sitä, että kaikilla riidanalaisilla toimilla on sama kohde, valituksenalaisesta tuomiosta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on tyytynyt korostamaan tai toteamaan, että kantajan nimen merkitsemisen perusteita oli muutettu, selittämättä sitä, miksi yhtäältä 6.3.2015 toteutetut toimet (alun perin riitautetut toimet) ja 28.5.2015 toteutetut toimet (ensimmäisen tarkistusta koskevan pyynnön kohteena olevat toimet) sekä toisaalta 27.5.2016 toteutetut toimet (jotka olivat jälkimmäisen tarkistusta koskevan pyynnön kohteena) olivat sisällöltään niin erilaisia, että tarkistettujen perusteiden ja perustelujen esittäminen olisi ollut tarpeen.

64.

Unionin yleinen tuomioistuin näet ”korosti” saman tuomion 42 kohdassa, että ”kantajan nimen merkitsemistä riidanalaisiin luetteloihin ja nimen säilyttämistä luetteloissa koskevat perusteet ovat muuttuneet”, ja tyytyi siteeraamaan laajasti kyseisessä kohdassa sekä valituksenalaisen tuomion 43 kohdassa henkilökohtaisten perusteiden kahta versiota, jotka oli todettu kantajaa vastaan ja jotka oikeuttivat hänen nimensä merkitsemisen luetteloihin.

65.

Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan yksilöinyt mitään sisällöllistä eroa niiden valittajaa vastaan omaksuttujen henkilökohtaisten perusteiden välillä, jotka sisältyivät yhtäältä 6.3. ja 28.5.2015 toteutettuihin toimiin ja toisaalta 27.5.2016 toteutettuihin toimiin. Tämän ratkaisuehdotuksen 9 ja 15 kohdassa toistettujen sitaattien sanamuodonkaan perusteella ei voida todeta sisällöllistä eroa näiden perusteiden välillä.

66.

Tällaisen kantajan nimen merkitsemistä koskevien henkilökohtaisten perusteiden sisällöllisen eron yksilöiminen olisi mielestäni ollut erityisen tärkeää sen vuoksi, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että neuvosto ei ollut esittänyt näyttöä valittajan tehtävästä välittäjänä öljyn ostoon liittyvissä liiketoimissa eikä valittajan ja Syyrian hallinnon välisen sidoksen olemassaolosta eikä myöskään toimittanut riittäviä täsmennyksiä Stroytransgaz-yhtiön kanssa tehdystä kaupasta, vaikka on kiistatonta, että nämä perusteet mainittiin sekä 6.3. ja 28.5.2015 toteutetuissa toimissa, jotka unionin yleinen tuomioistuin kumosi, että 27.5.2016 toteutetuissa toimissa, joiden perusteella esitettiin jälkimmäinen tarkistamista koskenut pyyntö.

67.

Mikäli ymmärrän unionin yleisen tuomioistuimen päätelmät oikein, vaikuttaa toiseksi siltä, että pelkkä oikeudellisen kehyksen muuttaminen kannekirjelmän jättämisen jälkeen saattaisi riittää siihen, että kantajaa voidaan vaatia mukauttamaan perusteitaan ja perustelujaan.

68.

Unionin yleinen tuomioistuin näet totesi valituksenalaisen tuomion 41 kohdassa aluksi, että “rajoittaviin toimiin liittyvää oikeudellista kehystä muutettiin”12.10.2015 toteutetuilla toimilla. Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin korosti uudelleen valituksenalaisen tuomion 44 kohdassa, että ”alun perin huomioon otettuja perusteita – – on muutettu, ja ne on korvattu [27.5.2016 toteutettujen toimien] liitteissä mainituilla perusteilla”, samalla kun se totesi, että näissä toimissa ”otetaan huomioon muun muassa merkitsemisen kriteerit, jotka lisättiin”12.10.2015 toteutetuilla toimilla, ”erityisesti peruste – – jonka mukaan kaikki Syyriassa toimintaansa harjoittavien liike-elämän edustajien varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään – –”. Se päättelee valituksenalaisen tuomion 45 kohdassa, että ”koska [12.10.2015 toteutetut toimet] on toteutettu – – kannekirjelmän jättämisen jälkeen, kantaja ei voinut ottaa kannekirjelmässä huomioon näillä toimilla käyttöön otettuja merkitsemisen kriteereitä riitauttaessaan perusteet, jotka oli omaksuttu hänen osaltaan [27.5.2016 toteutetuissa toimissa]. Näin ollen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdan määräysten täyttämiseksi oli kantajan tehtävänä mukauttaa perusteitaan ja perustelujaan näiden merkitsemisen kriteereiden huomioon ottamiseksi”.

69.

Unionin yleinen tuomioistuin ei missään valituksenalaisen tuomion kohdassa selitä eikä etenkään osoita, että nimen merkitsemisen kriteereiden muuttaminen olisi aiheuttanut valittajan nimen luetteloihin merkitsemistä koskevien perusteiden ja sen niissä pysyttämistä koskevien perusteiden välille sisällöllisen eron.

70.

Unionin yleinen tuomioistuin ei etenkään selitä millään tavoin päätöksen 2013/255 28 artiklan 1 kohdan, jossa todetaan, että jäädytetään kaikki varat ja taloudelliset resurssit, jotka kuuluvat ”hallinnosta hyötyville tai sitä tukeville henkilöille”, ja kyseiseen päätökseen 12.10.2015 tehdyllä päätöksellä 2015/1836 lisätyn 28 artiklan 2 kohdan, jossa täsmennetään, että jäädytetään kaikki varat ja taloudelliset resurssit, joiden omistajina ovat muun muassa ”Syyriassa toimivat johtavat liike-elämän edustajat”, välistä yhteyttä.

71.

Tällainen selitys olisi mielestäni ollut erityisen tarpeellinen, kun otetaan huomioon yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi 6.3. ja 28.5.2015 toteutetut toimet sillä perusteella, että neuvosto ei ollut esittänyt mitään näyttöä, joka osoittaisi valittajan ja Syyrian hallinnon välisen sidoksen tai tukisi sen olemassaoloa, eli viime kädessä päätöksen 2013/255 28 artiklan 1 kohdan rikkomisen perusteella, ja toisaalta, että kyseisen päätöksen 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen liike-elämän edustajien ”johtavuus” saattoi olla vain yksinkertainen täsmennys sidokselle, jonka edellytettiin kyseisen artiklan 1 kohdan mukaan olevan asianomaisen henkilön ja Syyrian hallinnon välillä.

72.

Ei siis riittänyt, että merkitsemisen kriteereitä oli muutettu kannekirjelmän jättämisen jälkeen, jotta valittajan olisi pitänyt tarkistaa perusteitaan ja perustelujaan. Jos katsottaisiin toisin, kuten unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt, tämä merkitsisi sitä, että kaikissa tarkistamista koskevissa kirjelmissä ‐ jotka lähtökohtaisesti jätetään kannekirjelmän jättämisen jälkeen toteutetun toimen jälkeen ‐ pitäisi mainita tarkistetut perusteet ja perustelut, mikä olisi selvästi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 86 artiklan 4 kohdan sanamuodon (”tarvittaessa”) ja tavoitteiden vastaista.

73.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei ole mielestäni perustellut riittävästi sitä, että se on vaatinut valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, että valittajan olisi pitänyt esittää kanteen kumoamisperusteiden osalta selityksiä sekä uusia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, ”joissa otetaan huomioon sovellettavan oikeudellisen kehyksen kehitys, erityisesti se, että on otettu käyttöön uusia merkitsemisen kriteereitä ja muutettu hänen osaltaan todettuja perusteita”.

74.

Näin ollen ehdotan, että valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohta kumotaan siltä osin kuin siinä jätetään tutkimatta valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa nostaman kanteen tarkistamista koskeva jälkimmäinen pyyntö.

75.

Valittaja vaatii neljännen valitusperusteensa yhteydessä ensinnäkin toteamaan lainvastaisiksi 12.10.2015 toteutetut toimet, joiden mukaan ”Syyriassa toimintaansa harjoittaville liike-elämän edustajille” kuuluvat varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään, sillä perusteella, että näin laaja ja epämääräinen luonnehdinta, joka sisältää näin suuren määrän henkilöitä, on selvästi Euroopan unionin perusoikeuskirjan VI luvun vastainen. Hän vaatii toiseksi, että hänelle myönnettäisiin 700000 euron suuruinen yhteiskorvaus kaikista vahingoista.

76.

Näiden vaatimusten tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset jäävät mielestäni selvästi täyttymättä.

77.

Ensimmäisestä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan mukaan muutoksenhaussa ei voida muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, mikä se oli unionin yleisessä tuomioistuimessa.

78.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on siten todettu, että unionin tuomioistuin on valitusasioissa toimivaltainen arvioimaan ainoastaan oikeudellista ratkaisua, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt sille esitetyistä perusteista. Asianosainen ei siis voi esittää ensimmäistä kertaa unionin tuomioistuimessa perustetta, johon hän ei ole vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa, koska asianosaisella olisi muutoin oikeus laajentaa unionin tuomioistuimessa, jonka toimivalta muutoksenhakuasioissa on rajoitettu, riita-asiaa unionin yleisessä tuomioistuimessa käsiteltyyn asiaan nähden. ( 27 )

79.

On todettava, kuten neuvosto perustellusti esittää, että 12.10.2015 toteutettuja toimia ei vaadittu kumottaviksi ensimmäisessä oikeusasteessa. Näin ollen neljännen valitusperusteen tämä osa on jätettävä tutkimatta.

80.

Korvausvaatimusten osalta on meneteltävä samalla tavoin. Valittaja ei näet ole millään tavoin riitauttanut perusteluja, joilla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 89 kohdassa hänen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämänsä vaatimuksen väitettyjen vahinkojen korvaamisesta. Valittaja ei myöskään esitä mitään perusteluja tukeakseen vaatimustensa osaa, jonka mukaan unionin tuomioistuimen pitäisi myöntää hänelle vaaditut korvaukset.

81.

Kuten olen todennut tämän ratkaisuehdotuksen 73 ja 74 kohdassa, ehdotan unionin tuomioistuimelle, että se kumoaisi valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan sillä perusteella, että unionin yleinen tuomioistuin on perustellut riittämättömästi syitä, joiden vuoksi se katsoi, että jälkimmäinen kanteen tarkistamista koskeva pyyntö oli jätettävä tutkimatta.

82.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

83.

Tilanne ei ole mielestäni sellainen tässä tapauksessa. Unionin yleinen tuomioistuin on näet jättänyt jälkimmäisen kanteen tarkistamista koskevan pyynnön tutkimatta kuulematta asianosaisia niiden erojen olennaisuudesta, joita oli yhtäältä 6.3.2015 toteutettujen toimien (jotka alun perin riitautettiin) ja 28.5.2015 toteutettujen toimien (joita koski ensimmäinen tarkistamista koskeva pyyntö) sekä toisaalta 27.5.2016 toteutettujen toimien (joita koski jälkimmäinen tarkistamista koskeva pyyntö) välillä 12.10.2015 toteutettujen toimien (joilla muutettiin merkitsemisen kriteereitä) valossa. Sen on siis kuultava asianosaisia tästä kysymyksestä ja tehtävä siitä kaikki oikeudelliset päätelmät. Asia on näin ollen palautettava unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

84.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: