1.

Tämän ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt Vilniaus miesto apylinkės teismas (Vilnan kaupungin alioikeus, Liettua), ja se pohjautuu riita-asiaan, jossa väitetään kahden energian ostajan maksaneen julkisen palvelun korvauksen energian tuottajalle myöhässä.

2.

Ehdotukseni on, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin siten, että niitä ei voida ottaa tutkittaviksi, koska julkisen palvelun velvoitetta direktiivin 2009/72/EY ( 2 ) nojalla ei ole. Tämä asia ei yksinkertaisesti kuulu direktiivin 2009/72 soveltamisalaan.

3.

Direktiivin 2009/72 johdanto-osan 46 ja 50 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

4.

Direktiivin 2009/72 3 artiklan 2, 6 ja 15 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Ottaen täysin huomioon perustamissopimuksen asiaa koskevat määräykset ja erityisesti sen 86 artiklan jäsenvaltiot voivat yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa sähköalalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, mukaan lukien toimitusvarmuus, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua, mukaan lukien energiatehokkuus, uusiutuvista lähteistä tuotettu energia ja ilmastonsuojelu. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia, ja niillä on turvattava se, että yhteisön sähköalan yritykset ovat tasapuolisesti jäsenvaltioiden sähkönkuluttajien käytettävissä. Tässä kohdassa tarkoitetun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja energiatehokkuutta edistävän kysynnänhallinnan osalta sekä ympäristötavoitteiden ja uusiutuvista lähteistä tuotettavaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat toteuttaa pitkän aikavälin suunnittelua ottaen huomioon, että kolmannet osapuolet saattavat pyrkiä verkkoon.

– –

6.   Jos jäsenvaltio myöntää 2 ja 3 kohdassa esitettyjen velvoitteiden täyttämisestä rahallisen korvauksen, muunlaisia korvauksia ja yksinoikeuksia, tämä on toteutettava syrjimättömällä ja avoimella tavalla.

– –

15.   Jäsenvaltioiden on tämän direktiivin täytäntöönpanon yhteydessä ilmoitettava komissiolle kaikki yleispalvelun sekä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi hyväksytyt toimenpiteet, mukaan lukien kuluttajansuojelu ja ympäristönsuojelu, ja niiden mahdolliset vaikutukset kansalliseen ja kansainväliseen kilpailuun riippumatta siitä, edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä. Niiden on sen jälkeen ilmoitettava komissiolle kahden vuoden välein kaikista tällaisia toimenpiteitä koskevista muutoksista riippumatta siitä, edellyttävätkö ne poikkeamista tämän direktiivin säännöksistä.”

5.

Direktiivin 2009/72 36 artiklan f alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä määriteltyjä viranomaistehtäviä suorittaessaan sääntelyviranomaisen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet seuraavien tavoitteiden edistämiseksi 37 artiklassa säädettyjen tehtäviensä ja toimivaltuuksiensa puitteissa tarvittaessa tiiviissä yhteydenpidossa muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten, myös kilpailuviranomaisten, kanssa ja tämän rajoittamatta näiden toimivaltaa:

– –

sen varmistaminen, että verkonhaltijoille ja verkonkäyttäjille tarjotaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä asianmukaisia kannustimia lisätä verkon suorituskykyä ja edistää markkinoiden yhdentymistä;”.

6.

Direktiivi 2009/72 on saatettu osaksi Liettuan lainsäädäntöä seuraavilla laeilla: energialaki (Energetikos įstatymas), sähkölaki (Elektros energetikos įstatymas) ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskeva laki (Atsinaujinančių išteklių energetikos įstatymas).

7.

Liettuan hallitus teki 18.7.2012 sähkölain säännöksiin perustuvan päätöksen nro 916 julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoamista sähköalalla koskevan menettelyn hyväksymisestä (Vyriausybės nutarimas Nr. 916 Dėl Viešuosius interesus atitinkančių paslaugų elektros energetikos sektoriuje teikimo tvarkos aprašo patvirtinimo). Päätöksen 3 kohdan nojalla julkisen palvelun korvausta hallinnoidaan julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoamisesta sähköalalla maksettavien korvausten hallinnointimenettelyn hyväksymisestä 19.9.2012 tehdyn hallituksen päätöksen nro 1157 (Vyriausybės nutarimas Nr. 1157 Dėl Viešuosius interesus atitinkančių paslaugų elektros energetikos sektoriuje lėšų administravimo tvarkos aprašo patvirtinimo) mukaisesti.

8.

Päätöksen nro 916 18.1 kohdan ( 3 ) nojalla päätöksessä mainituille julkisen palvelun tarjoajille maksettavat korvaukset voidaan tilapäisesti keskeyttää päätöksessä nro 1157 säädetyn menettelyn ja edellytysten mukaisesti, jos julkisen palvelun tarjoaja tai siihen etuyhteydessä olevat henkilöt eivät maksa kokonaan tai osittain tosiasiallisesti kulutetusta sähköstä päätöksen nro 115716 kohdan mukaisesti kannettavia julkisen palvelun korvauksia ( 4 ).

9.

Päätöksessä nro 1157 ( 5 ) puolestaan määritellään ”etuyhteydessä oleva henkilö” (3.5 kohta). Päätöksen 26.1 kohdassa säädetään, että jakeluverkonhaltijan, sähköä ostavan yrityksen ja hallinnoijan on keskeytettävä korvausten maksaminen julkisen edun mukaisen palvelun tarjoajille, jos julkisen edun mukaisen palvelun tarjoaja ja/tai siihen etuyhteydessä olevat henkilöt eivät maksa korvauksia tosiasiallisesti kulutetusta sähköstä. Samassa säännöksessä määritellään, milloin julkisen palvelun korvausten maksamista voidaan jatkaa. Päätöksen nro 1157 26.2 kohdassa säädetään, että jos julkisen edun mukaisen palvelun tarjoaja vetäytyy siihen etuyhteydessä olevien henkilöiden ryhmästä, jossa vähintään yksi henkilö ei ole maksanut kulutetusta sähköstä julkisen edun mukaisen palvelun korvauksia kokonaan tai osittain, maksamatta olevat julkisen edun mukaisen palvelun korvaukset maksetaan sille vain, kun siihen aiemmin etuyhteydessä olleet henkilöt ovat maksaneet kaikki erääntyneet julkisen edun mukaisen palvelun korvaukset kulutetusta sähköstä siihen saakka, kun kyseinen henkilö vetäytyi siihen etuyhteydessä olevien henkilöiden ryhmästä.

10.

Pääasian kantaja, UAB ”Renerga” (jäljempänä Renerga), hoitaa viittä voimalaitosta, joissa tuotetaan sähköä uusiutuvista energialähteistä. Renerga syöttää tuotetun sähkön sähköverkkoihin.

11.

Renerga muodostaa yhdessä Acheman ja muiden yhtiöiden kanssa Achemos Grupė UAB:n (jäljempänä Achema-konserni).

12.

Renerga sitoutuu Renergan ja vastaajien (AB Energijos skirstymo operatorius ja AB Lietuvos energijos gamyba) välillä 7.1.2013 ja 19.6.2013 tehtyjen sopimusten mukaisesti myymään kaiken tuottamansa ja verkkoon toimittamansa sähkön vastaajille, jotka sitoutuvat ostamaan ja maksamaan sen. Näiden sopimusten mukaisesti hinta, joka vastaajien on maksettava Renergalle tästä sähköstä, muodostuu sähkön markkinahinnasta ja julkisen palvelun korvauksesta, joka vastaa erotusta i) Renergan säännösten mukaisissa edellytyksissä tuottamaan sähköön sovellettavan kiinteän hinnan ja ii) markkinahinnan välillä.

13.

Julkisen palvelun korvausten hallinnoija BALTPOOL ilmoitti vastaajille 25.2.2016 tiedonannolla nro 16-SD-108, että päätösten nro 916 ja 1157 nojalla julkisen palvelun korvauksen maksaminen Renergalle oli keskeytettävä kokonaan siihen asti, kunnes Achema tai muut siihen etuyhteydessä olevat henkilöt ovat maksaneet täysimääräisesti julkisen palvelun korvauksen tosiasiallisesti kuluttamastaan sähköstä. BALTPOOLin mukaan Achema ei ollut täyttänyt täysimääräisesti velvoitettaan maksaa julkisen palvelun korvaus tosiasiallisesti kulutetusta sähköstä. Acheman ja Renergan oli katsottava olevan etuyhteydessä toisiinsa, koska Acheman osakekanta oli Achema-konsernin hallussa ja samalla konsernilla oli määräysvallan antava osuus Renergasta.

14.

Toinen vastaajista, AB Energijos skirstymo operatorius, ilmoitti Renergalle 26.2.2016, että julkisen palvelun korvauksen maksaminen sille oli keskeytetty. Toinen vastaaja, AB Lietuvos energijos gamyba, lähetti 8.3.2016 Renergalle vastaavan tiedonannon, jossa se totesi, että julkisen palvelun korvauksen maksaminen Renergalle oli keskeytetty toistaiseksi ja että sille maksettaisiin sähköstä pelkästään markkinahinta.

15.

BALTPOOL vahvisti 10.3.2016 antamallaan tiedonannolla nro 16-SD-135 Renergalle, että julkisen palvelun korvauksen maksaminen oli keskeytetty, ja täsmensi, että Achemalle oli 31.1.2016 lähetetty lasku, jonka kokonaismäärä oli 629794,15 euroa ALV mukaan luettuna ja jonka eräpäivä oli 24.2.2016. Koska Achema ei ollut 25.2.2016 maksanut laskua, julkisen palvelun korvauksen maksaminen Achemalle ja jokaiselle tähän yritykseen etuyhteydessä olevaksi katsotulle henkilölle oli keskeytettävä.

16.

Vastaajien lyötyä laimin velvoitteensa maksaa Renergalle täysi hinta ostamastaan sähköstä, erityisesti hinnan julkisen palvelun korvausta koskeva osa, jonka maksamisesta osana sähkön hintaa oli sopimuksissa sovittu, vastaajille oli kertynyt 1248199,81 euron velka Renergalle maksamattomina julkisen palvelun korvauksina.

17.

Velka maksettiin takaisin Renergalle 21.4.2016, päivänä, jona BALTPOOL antoi vastaajille osoitetut julkisen palvelun keskeytetyn korvauksen maksamista koskevat tiedonannot nro 16-SD-188 ja 16-SD-189.

18.

Renerga nosti 12.12.2016 Vilniaus miesto apylinkės teismas ‑tuomioistuimessa kanteen ja vaati tuomioistuinta määräämään, että vastaajien on maksettava vahingonkorvauksia, toisen 9172,84 euroa ja toisen 572,82 euroa, hyvityskorkoina 7.1.2013 ja 19.6.2013 tehtyjen sähkön hankinta- ja myyntisopimusten mukaisen julkisen palvelun korvauksen myöhästyneestä maksusta. Lisäksi Renerga vaatii, että molemmat vastaajat määrätään maksamaan sille korkoa 8,05 prosentin vuosikorolla.

19.

Vilniaus miesto apylinkės teismas katsoi, että oikeusriidan ratkaiseminen edellyttää direktiivin 2009/72 eri säännösten selkeyttämistä, ja päätti 11.4.2017 antamallaan tuomiolla, joka saapui unionin tuomioistuimeen 9.5.2017, keskeyttää oikeudenkäynnin ja esittää seuraavat kysymykset unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisun saamiseksi:

20.

Unionin tuomioistuin esitti 28.2.2018 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklaan perustuvan selvennyspyynnön, johon kyseinen tuomioistuin vastasi 26.3.2018.

21.

Pääasian asianosaiset, Achema-konserni, BALTPOOL, Liettuan hallitus ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Kaikki edellä mainitut pääasian vastaajia lukuun ottamatta osallistuivat 3.5.2018 pidettyyn istuntoon.

22.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksillään ensisijaisesti varmistamaan, estävätkö direktiivin 2009/72 eri säännökset ja unionin oikeuden yleiset periaatteet soveltamasta kansallisia sääntöjä, joissa säädetään mahdollisuudesta keskeyttää uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tuotantoon kannustavan julkisen palvelun korvauksen maksaminen energian tuottajille siihen asti, kunnes kyseisiin tuottajiin etuyhteydessä olevat henkilöt ovat maksaneet julkisen palvelun korvauksen, josta henkilöt ovat vastuussa tosiasiallisesti kuluttamansa sähkön osalta.

23.

Kyseessä oleva asia juontuu riita-asiasta, jossa sähkön tuottaja Renergan ja kahden yhtiön, Energijos skirstymo operatorius ja Lietuvos energijos gamyba, välisissä sopimuksissa määrätään, että ensin mainittu myy kaiken tuottamansa (uusiutuvista energialähteistä tuotetun) sähkön viimeksi mainituille. Kaksi hankinnan tekevää yhtiötä velvoitetaan vuorostaan maksamaan ostamastaan sähköstä. Sopimuksissa ei velvoiteta Renergaa varsinaisesti tuottamaan sähköä. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen selvityksistä käy ymmärtääkseni ilmi, että sopimukset ovat siviilioikeuden alaisia oikeussuhteita.

24.

Kyseessä olevaa asiaa luonnehtii tapa, jolla kahden yrityksen ostaman sähkön hinta lasketaan: sähkön markkinahintaan lisätään niin sanottu julkisen palvelun korvaus. Tällaisesta julkisen palvelun korvauksesta ja sen hallinnointitavoista säädetään erityisesti päätöksissä nro 916 ja 1157.

25.

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa vireillä olevassa menettelyssä on kyseessä julkisen palvelun korvauksen maksun viivästymiseen perustuva vahingonkorvauskanne. Näin ollen kysymykset koskevat yksinomaan tällaisen korvauksen maksamisjärjestelyjä koskevia sääntöjä eivätkä palvelun tarjoajan (alkuperäistä) oikeutta saada julkisen palvelun korvaus, puhumattakaan tällaisen korvauksen mahdollista luokittelua laittomaksi valtiontueksi.

26.

Kysymysten taustaolettama on kuitenkin, että Renergaan tosiasiassa kohdistui jäsenvaltion (Liettuan tasavallan) asettamia julkisen palvelun velvoitteita.

27.

En katso näin olevan asian laita, minkä takia ennakkoratkaisupyynnössä esitettyjä kysymyksiä ei nähdäkseni voida ottaa tutkittaviksi. Julkisen palvelun velvoitteen asettamista koskevaa jäsenvaltion tointa ei ole.

28.

Direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat ottaen täysin huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT-sopimus) ja erityisesti sen 106 artiklan asettaa yleisen taloudellisen edun nimissä sähköalalla toimiville yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, mukaan lukien toimitusvarmuus, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua, mukaan lukien energiatehokkuus, uusiutuvista lähteistä tuotettu energia ja ilmastonsuojelu. SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan mukaan taas yrityksiin, joiden ”tehtäväksi on annettu” yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen hoitaminen, sovelletaan perussopimusten määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä.

29.

Näille kummallekin oikeussäännölle yhteinen piirre on, että jäsenvaltiot asettavat julkisen palvelun velvoitteet yleisen taloudellisen edun nimissä (direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohta) tai antavat yritysten tehtäväksi palvelujen hoitamisen yleisen taloudellisen edun nimissä (SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohta).

30.

Tämän ratkaisuehdotuksen oikeussääntöjän koskevassa osassa mainituissa Liettuan säädöksissä ei yhdessäkään aseteta Renergalle julkisen palvelun velvoitetta.

31.

Erityisesti on todettava, että päätökset nro 916 ja 1157 on rajattu koskemaan julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoamismenettelyn sääntelyä sähköalalla ja julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoamisesta sähköalalla maksettavien korvausten hallinnointimenettelyn hyväksymistä. Näiden päätösten säännöksissä ei aseteta uusiutuvia energialähteitä käyttäville sähkön tuottajille velvoitteita. Missään ei säädetä, että Renergan kaltaisella yrityksellä olisi velvoite tuottaa tällaista sähköä tai toimittaa sitä verkkoon.

32.

Jäsenvaltion tointa ei siten ole olemassa.

33.

Tällaista velvoitetta ei aseteta pääasian asianosaisten välillä tehdyissä sopimuksissakaan.

34.

Nähdäkseni sopimuksessa ei ole julkisen palvelun velvoitetta siitä kysymyksestä riippumatta, voiko yksityisoikeudellinen sopimus lähtökohtaisesti sisältää jäsenvaltion asettaman julkisen palvelun velvoitteen. Itse asiassa sopimuksissa, jotka tehtiin vapaasti ja nähtävästi ilman viranomaisten puuttumista asiaan, määrätään pelkästään, että Renerga sitoutuu myymään voimalaitoksissaan tuottamansa sähkön, joka on peräisin uusiutuvista energialähteistä, ja toimittamaan sen verkkoon ja että vastaajat sitoutuvat ostamaan sähkön Renergalta. Nähtävästi Renerga käytti sopimusvapauttaan ja sitoutui velvoitteeseen ( 6 ) vapaaehtoisesti. Tällaisten tointen ei nähdäkseni voida katsoa muodostavan direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua velvoitetta.

35.

Näin ollen Liettuan tasavalta ei ole voinut asettaa direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua julkisen palvelun velvoitetta.

36.

On kiinnostavaa todeta, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin näyttää olevan samaa mieltä, sillä vaikka kyseinen tuomioistuin toteaa, että Renergaa pidetään päätöksen nro 916 7.1 ja 8.1 kohdan mukaisesti julkisen edun mukaisten palvelujen tarjoajana ( 7 ), tuomioistuin itse katsoo unionin tuomioistuimen esittämään selvennyspyyntöön antamassaan vastauksessa, että Renergalle ei ole asetettu direktiivin 2009/72 3 artiklassa tarkoitettua julkisen palvelun velvoitetta.

37.

Kuvan täydentämiseksi olisi korostettava, että tämän ennakkoratkaisupyynnön tarkoituksen kannalta on merkityksetöntä, että Renerga on huolellisesti täyttänyt sopimuksiin liittyvät velvoitteensa, kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin selvittää. Se on siis syöttänyt uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä vastaajien verkkoihin, kun taas vastaajat ovat jättäneet täyttämättä vastavelvoitteensa maksaa Renergalle sähköstä täysimääräinen hankintahinta julkisen palvelun korvaus mukaan luettuna.

38.

On kansallisten tuomioistuinten asia määrittää, missä määrin sopimuspuolet ovat jättäneet sopimuksista johtuvat velvoitteensa täyttämättä, samoin kuin se, voivatko ne tässä yhteydessä vedota päätöksiin nro 916 ja 1157. Kuten edellä selvitettiin, direktiiviä 2009/72 ei voida tässä soveltaa.

39.

Olen hyvin tietoinen siitä, että silloin, kun kansallisten tuomioistuinten esittämät ennakkoratkaisukysymykset koskevat unionin oikeuden oikeussäännön tulkintaa, unionin tuomioistuimen on lähtökohtaisesti annettava ennakkoratkaisu. ( 8 ) Nyt kyseessä olevassa asiassa unionin tuomioistuin ei kuitenkaan nähdäkseni voi antaa hyödyllistä vastausta esitettyihin kysymyksiin, koska on ilmeistä, ettei pyydetyllä direktiivin 2009/72 eri säännösten tulkinnalla ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen. ( 9 )

40.

Kaiken edellä todetun perusteella katson, että tätä ennakkoratkaisupyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi.

41.

Loppuosa arvioinnista esitetään siltä varalta, että unionin tuomioistuin ei ole kanssani samaa mieltä tähänastisesta analyysistani vaan päättää sen sijaan vastata ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymyksiin.

42.

Ensimmäisellä kysymyksellä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii ensisijaisesti varmistamaan, onko direktiivin 2009/72 36 artiklan f alakohtaa tulkittava siten, että siinä kielletään sääntelyviranomaista jättämästä myöntämättä kannustimia, myös julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä maksettavaa korvausta, tai rajoittamasta tällaisia kannustimia.

43.

Direktiivin 2009/72 36 artiklassa vahvistetaan yleiset tavoitteet sääntelyviranomaista varten. Siinä säädetään, että direktiivissä määriteltyjä viranomaistehtäviä suorittaessaan sääntelyviranomaisen on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet lukuisten tavoitteiden edistämiseksi, ( 10 ) ja yksi näistä tavoitteista on sen varmistaminen, että verkonhaltijoille ja verkonkäyttäjille tarjotaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä asianmukaisia kannustimia lisätä verkon suorituskykyä ja edistää markkinoiden yhdentymistä (36 artiklan f alakohta).

44.

On vaikea nähdä, missä määrin tämän säännöksen tulkinnalla on merkitystä pääasian oikeudenkäynnin kannalta.

45.

Oikeudenkäynnin kohteena eivät ole sääntelyviranomaisen ( 11 ) toimet. Sitä paitsi ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin ei missään selvitä, miten uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian tuottajille maksettavan korvauksen tilapäinen keskeyttäminen on yhteydessä kannustimeen, jonka tavoite on lisätä verkon suorituskykyä.

46.

Siitä syystä ehdotan vastattavaksi ensimmäiseen kysymykseen seuraavasti: direktiivin 2009/72 36 artiklan f alakohta ei ole esteenä sellaisten kansallisten sääntöjen soveltamiselle, joissa säädetään mahdollisuudesta keskeyttää uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön tuotantoon kannustavan korvauksen maksaminen energian tuottajille siihen asti, kunnes kyseisiin tuottajiin etuyhteydessä olevat henkilöt ovat maksaneet julkisen palvelun korvauksen tosiasiallisesti kuluttamastaan sähköstä.

47.

Toisella kysymyksellä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii vahvistamaan, ovatko direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 ja 6 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa mahdollistetaan se, että julkisen palvelun korvauksen maksaminen tuottajille keskeytetään perusteilla, jotka eivät suoraan liity uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön tuottajien toimintaan vaan tuottajaan etuyhteydessä olevien henkilöiden toimintaan, siitä huolimatta, että tuottajat täyttävät kaikki sopimusvelvoitteet niiltä sähköä ostavia yhtiöitä kohtaan. Lisäksi ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii selventämään, ovatko korvauksen maksujärjestelyt, joissa mahdollistetaan korvauksen maksamisen keskeyttäminen, syrjiviä, epäselviä tai kilpailua rajoittavia.

48.

Direktiivin 2009/72 3 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos jäsenvaltio myöntää 2 ja 3 kohdassa esitettyjen velvoitteiden täyttämisestä rahallisen korvauksen, muunlaisia korvauksia ja yksinoikeuksia, tämä on toteutettava syrjimättömällä ja avoimella tavalla.

49.

Tässä säännöksessä sana ”jos” osoittaa, että jäsenvaltioilla ei ole mitään velvoitetta maksaa rahallista korvausta yrityksille, joilla on julkisen palvelun velvoitteita direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 kohdan nojalla.

50.

Lisäksi olisi muistettava, että direktiivin 2009/72 johdanto-osan 46 perustelukappaleesta – jossa todetaan, että direktiivissä määritellään yhteiset vähimmäisnormit, joita kaikki jäsenvaltiot noudattavat ja joissa otetaan huomioon muun muassa ympäristönsuojelu – seuraa, ettei direktiivillä yhdenmukaisteta täysin ja tyhjentävästi kaikkia sen soveltamisalaan kuuluvia näkökohtia.

51.

Direktiiviin ei miltään osin sisälly yksityiskohtaisia sääntöjä tukitoimenpiteiden soveltamisesta julkisen palvelun tarjoajiin jäsenvaltioissa. Päättelen tästä, että niin kauan kuin jäsenvaltiot noudattavat yleisiä periaatteita, kuten syrjintäkiellon ja avoimuuden periaatteita, jäsenvaltioilla on jonkin verran harkinnanvaraa.

52.

Lisäksi unionin tuomioistuin on myös katsonut direktiivin 2009/72 edeltäjän ( 12 ) osalta, että jäsenvaltioilla on oikeus päättää palvelujensa laajuudesta ja organisoinnista yleisen taloudellisen edun nimissä. Ne voivat ottaa huomioon erityisesti kansallisen politiikkansa tavoitteet. ( 13 )

53.

Siitä syystä ehdotan toiseen kysymykseen vastattavaksi seuraavasti: direktiivin 2009/72 3 artiklan 2 ja 6 kohta eivät ole esteenä kansallisele lainsäädännölle, jossa mahdollistetaan se, että julkisen palvelun korvauksen maksaminen tuottajille keskeytetään perusteilla, jotka eivät suoraan liity uusiutuvista lähteistä peräisin olevan sähkön tuottajien toimintaan vaan jotka liittyvät tuottajaan etuyhteydessä olevien henkilöiden toimintaan, siitä huolimatta, että tuottajat täyttävät kaikki sopimusvelvoitteet niiltä sähköä ostavia yhtiöitä kohtaan.

54.

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kolmas kysymys koskee sitä, edellytetäänkö direktiivin 2009/72 3 artiklan 15 kohdassa, että Liettuan tasavalta ilmoittaa komissiolle siitä, että kansallisen lakiin sisällytetään mahdollisuus julkisen palvelun tarjoajia suosivan tukitoimenpiteen maksatuksen keskeyttämiseen.

55.

Direktiivin 2009/72 3 artiklan 15 alakohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle kaikki yleispalvelun sekä julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi hyväksytyt toimenpiteet, ympäristönsuojelu mukaan luettuna, riippumatta siitä, edellyttävätkö tällaiset toimenpiteet poikkeamista direktiivin säännöksistä. Niiden on myös ilmoitettava komissiolle kahden vuoden välein kaikista tällaisia toimenpiteitä koskevista muutoksista, jälleen riippumatta siitä, edellyttävätkö ne poikkeamista direktiivin säännöksistä.

56.

En pysty hahmottamaan, miten maksujärjestelyjen muuttaminen ja keskeyttäminen voisivat muodostaa julkisen palvelun velvoitteen täyttämiseksi hyväksytyn toimenpiteen direktiivin 2009/72 3 artiklan 15 alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

57.

Ehdotan siis vastattavaksi kolmanteen kysymykseen siten, että direktiivin 2009/72 3 artiklan 15 alakohdassa ei edellytetä jäsenvaltion ilmoittavan komissiolle siitä, että kansalliseen lakiin sisällytetään mahdollisuus julkisen palvelun tarjoajia suosivan tukitoimenpiteen maksatuksen keskeyttämiseen.

58.

Neljännellä kysymyksellä ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii ensisijaisesti varmistamaan, toimiiko jäsenvaltio direktiivin 2009/72 täytäntöönpanon tavoitteiden ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden (oikeusvarmuus, luottamuksensuoja, oikeasuhteisuus, avoimuus ja syrjimättömyys) vastaisesti, kun jäsenvaltio säätää kansallisessa lainsäädännössä julkisen edun mukaisten palvelun tarjoajille maksettavan korvauksen rajoittamista koskevista perusteista, säännöistä ja mekanismista.

59.

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen perusteella en voi arvioida, missä määrin edellä mainittuja unionin oikeuden yleisiä periaatteita mahdollisesti loukataan.

60.

Sitä paitsi asiaa on merkityksellisiltä osin jo käsitelty osioissa, jotka koskevat tutkittavaksi ottamista ja toista kysymystä. Jos oletettaisiin, että asian kohde kuuluu direktiivin 2009/72 soveltamisalaan, ei olisi lainkaan tarpeen turvautua ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mainitsemiin primaarioikeuden periaatteisiin.

61.

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Vilniaus miesto apylinkės teismas ‑tuomioistuimen kysymyksiin seuraavasti:

Vilniaus miesto apylinkės teismas ‑tuomioistuimen 11.4.2017 esittämä ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta.