I. Johdanto

II. Asiaa koskevat oikeussäännöt

III. Tosiseikat, asian käsittelyn vaiheet ja ennakkoratkaisukysymykset

IV. Asian tarkastelu

A. Johdanto

B. Toinen kysymys: ”vahingon ilmenemispaikka”

1. Vahingon käsite [”harmful event” ja ”damage”]

2. Kilpailun vääristyminen ja vahingon ilmenemispaikka

a) Annettavan suojan laajuus ja yhdenmukaisuus sovellettavan lainsäädännön kanssa

b) Markkinat, joihin rikkominen vaikuttaa?

c) Erityisen vahingon luonne ja paikka

1) Yleissääntö: taloudellinen vahinko on vahinkoketjun loppupäässä

2) Vahingon ilmenemispaikka kilpailuasioissa

3. Soveltaminen käsiteltävään asiaan

4. Toista kysymystä koskeva päätelmä

C. Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys: kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta (ja vastaajien henkilöllisyys)

1. Syy-yhteyden erot toimivallan määrittämisessä ja aineellisessa arvioinnissa

2. Syy-yhteys toimivallan määrittämisen yhteydessä asioissa, joissa tosiseikasto on monimutkainen

3. Kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta kilpailulainsäädäntöön perustuvissa vahingonkorvauskanteissa

a) SEUT 101 artikla

b) SEUT 102 artikla

4. Soveltaminen käsiteltävään asiaan

a) Kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta

b) Vastaajien henkilöllisyys

5. Ensimmäistä kysymystä koskeva päätelmä

D. Kolmas ennakkoratkaisukysymys

1. 5 artiklan 5 alakohdan tarkoitus ja edellytykset

2. Onko kyseessä sivuliike?

3. Yhteys asiaan

V. Ratkaisuehdotus

1.

Lentoliikenteenharjoittaja AB flyLAL – Lithuanian Airlines (jäljempänä flyLAL) liikennöi Liettuassa sijaitsevalta Vilnan lentoasemalta siihen asti, kunnes se asetettiin selvitystilaan.

2.

FlyLALin mukaan yhtiön toiminnan loppumisen aiheutti latvialaisen Air Baltic Corporation A/S ‑lentoyhtiön (jäljempänä Air Baltic) saalistushinnoittelu (kustannuksia alhaisempi hinnoittelu). Saalistushinnoittelu oli väitetysti osa kilpailunvastaista strategiaa, josta Air Baltic ja Latviassa sijaitsevan Starptautiskā lidosta Rīgan (Riian kansainvälinen lentoasema, jäljempänä Riian lentoasema) toiminnanharjoittaja olivat sopineet. Riian lentoasema ja Air Baltic sopivat alentavansa merkittävästi Air Balticin Riian lentoaseman palveluista maksamia hintoja. Air Baltic käytti näin syntyneet säästöt rahoittaakseen saalistushinnoittelua, jolla flyLAL syrjäytettiin Liettuassa sijaitsevan Vilnan lentoaseman markkinoilta.

3.

FlyLAL nosti vahingonkorvauskanteen Air Balticia ja Riian lentoasemaa vastaan Vilnassa. Ensimmäisen asteen tuomioistuin totesi, että Air Baltic ja Riian lentoasema olivat rikkoneet unionin ja kansallista kilpailulainsäädäntöä, ja määräsi Air Balticin (muttei Riian lentoasemaa) maksamaan vahingonkorvauksena 16,1 miljoonaa euroa korkoineen. Air Baltic ja Riian lentoasema (jäljempänä vastaajat) valittivat tuomiosta Lietuvos apeliacinis teismasiin (ylioikeus, Liettua) ja riitauttivat liettualaisten tuomioistuinten toimivallan käsitellä asiaa.

4.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tässä yhteydessä unionin tuomioistuimelle kolme kysymystä asetuksen (EY) N:o 44/2001 ( 2 ) mukaisesta toimivallasta. Ne liittyvät lähinnä paikkakuntaan, missä vahinko sattui, siihen, voidaanko voittojen saamatta jäämistä pitää ”vahinkona” toimivallan määrittämisen yhteydessä, ja siihen, voidaanko asian katsoa koskevan Air Balticin Liettuassa sijaitsevan sivuliikkeen toimintaa.

5.

Asetuksen N:o 44/2001, jota sovellettiin merkityksellisenä ajankohtana, johdanto-osan 11 ja 12 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

6.

Asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

7.

Asetuksen N:o 44/2001 2 jaksoon, jonka otsikko on ”Erityinen toimivalta”, sisältyvässä 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

– –

– –

8.

Vuonna 2004 flyLAL oli merkittävin Vilnan lentoasemalta käsin liikennöivä lentoyhtiö. Vuonna 2004 Air Baltic, joka puolestaan oli merkittävin Riian lentoasemalta käsin liikennöivä lentoyhtiö, alkoi myös liikennöidä Vilnan lentoasemalta. Ainakin osalla näistä lennoista oli sama kohde kuin flyLALin liikennöimillä lennoilla.

9.

Tämän seurauksena flyLALin markkina-asema Vilnassa heikkeni, kun taas Air Balticin markkina-asema vahvistui. FlyLAL asetettiin selvitystilaan sen jälkeen, kun sille oli syntynyt merkittäviä taloudellisia tappioita.

10.

flyLAL katsoo toimintansa loppumisen johtuvan saalistushinnoittelusta, jota Air Baltic harjoitti Vilnan lentoasemalta käsin liikennöitävillä reiteillä, minkä seurauksena flyLAL joutui vetäytymään markkinoilta. Sen mukaan saalistushinnoittelu rahoitettiin alennuksilla, joita Riian lentoasema myönsi Air Balticille Riian lentoasemalla tarjotuista palveluista.

11.

Latvijas Republikas Konkurences padome (Latvian kilpailuneuvosto) katsoi 22.11.2006 erillisessä menettelyssä tekemässään päätöksessä näistä alennuksista, että Riian lentoasema oli ottanut 1.11.2004 alkaen käyttöön alennusjärjestelmän, jossa myönnettiin jopa 80 prosentin alennuksia lentoalusten lähtö-, laskeutumis- ja turvallisuuspalveluista. Latvijas Republikas Konkurences padome totesi, että alennusjärjestelmä oli EY:n perustamissopimuksen 82 artiklan c alakohdan (nykyisin SEUT 102 artiklan c alakohta) vastainen. Se määräsi Riian lentoaseman lopettamaan järjestelmän käytön.

12.

FlyLAL nosti Air Balticia ja Riian lentoasemaa vastaan Vilniaus apygardos teismasissa (alueellinen tuomioistuin, Vilna, Liettua) kanteen, jossa se vaati toteamaan, että kiellettyyn sopimukseen ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön liittyvä vastaajien menettely rikkoi EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklaa (nykyisin SEUT 101 ja SEUT 102 artikla), ( 3 ) sekä määräämään vastaajat maksamaan sille yhteisvastuullisesti 57874768,30 euroa korvauksena aineellisesta vahingosta.

13.

Vastaajat väittivät vastineissaan, että ne olivat Latvian tasavallassa rekisteröityjä oikeushenkilöitä ja että riita-asiaa oli siten käsiteltävä latvialaisissa tuomioistuimissa.

14.

Vilniaus apygardos teismas hyväksyi 27.1.2016 antamallaan tuomiolla kanteen osittain ja määräsi Air Balticin maksamaan flyLALille vahingonkorvausta 16121094 euroa ja 6 prosentin vuosikoron kyseiselle määrälle. Se hylkäsi kolmansien osapuolten, ŽIA Valda AB:n ja VA Reals AB:n (jäljempänä flyLALin osakkaat), esittämät erilliset vaatimukset. Se myös katsoi, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 ja 5 alakohdan mukaan riita-asiaa oli käsiteltävä Liettuan tuomioistuimissa.

15.

FlyLAL, Air Baltic ja Riian lentoasema valittivat tuomiosta Lietuvos apeliacinis teismasiin. FlyLAL vaatii valituksessaan Vilniaus apygardos teismasin tuomion kumoamista ja kanteen hyväksymistä kokonaisuudessaan. Toisena vastaajana oleva Air Baltic vaatii Lietuvos apeliacinis teismasia kumoamaan ensimmäisen asteen tuomioistuimen tuomion toimivaltasääntöjen rikkomisen vuoksi ja jättämään kanteen tutkimatta. Air Baltic toteaa, ettei riita-asia liity sen Liettuassa sijaitsevan sivuliikkeen toimintaan ja ettei asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohtaa näin ollen voida soveltaa. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa ei voida soveltaa myöskään, koska väitetyt lainvastaiset teot eivät tapahtuneet Liettuassa. Viimeksi mainitussa säännöksessä ei myöskään anneta oikeutta nostaa kannetta sen valtion tuomioistuimissa, jossa on aiheutunut välillisiä menetyksiä, jotka ilmenevät taloudellisten resurssien pienenemisenä. Riian lentoasema esittää valituksessaan pääosin samat riita-asiaa koskevaan toimivaltaan liittyvät väitteet kuin Air Baltic.

16.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa unionin tuomioistuimen todenneen jo tuomiossaan flyLAL-Lithuanian Airlines, ( 4 ) jossa tarkasteltiin sitä, kuuluuko asianosaisten välinen riita-asia asetuksen N:o 44/2001 soveltamisalaan, että riita-asia on luonteeltaan siviili- ja kauppaoikeudellinen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on siten varma, että asetusta N:o 44/2001 voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa. Se kuitenkin huomauttaa, että tuomiossa flyLAL I käsiteltiin ainoastaan Lietuvos apeliacinis teismasin määräämien turvaamistoimien soveltamista ja täytäntöönpanoa Latvian tasavallassa. Siinä ei tarkasteltu toimivaltaa riita-asian asiakysymyksen osalta.

17.

Edellä esitetyn perusteella Lietuvos apeliacinis teismas esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

18.

Kirjallisia huomautuksia esittivät flyLAL, Air Baltic, Riian lentoasema, ŽIA Valda ja VA Reals, Latvian ja Liettuan hallitukset sekä Euroopan komissio. Menettelyn kirjalliseen vaiheeseen osallistuneet osapuolet ŽIA Valdaa ja VA Realsia lukuun ottamatta esittivät myös suulliset lausumansa 16.11.2017 pidetyssä istunnossa.

19.

Käsiteltävässä asiassa nousee esille kysymyksiä toimivallasta käsitellä vahingonkorvauskannetta, johon liittyvien tosiseikkojen ketju on verrattain monimutkainen. Kansallinen tuomioistuin ja asianosaiset viittaavat kolmeen väitettyyn kilpailulainsäädännön rikkomiseen: i) määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön, joka koostuu Riian lentoaseman käyttöön ottamasta alennusjärjestelmästä, ii) Riian lentoaseman ja Air Balticin väliseen kilpailunvastaiseen sopimukseen ja iii) määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön Air Balticin käyttämän saalistushinnoittelun muodossa. Näiden rikkomisten väitetään liittyvän toisiinsa ja olevan osa strategiaa savustaa flyLAL ulos Vilnan lentoaseman markkinoilta ja siirtää matkustajia Riian lentoasemalle, mistä hyötyvät sekä Riian lentoasema että Air Baltic.

20.

Haluan aluksi painottaa, että tässä ratkaisuehdotuksessa käsitellään pelkästään toimivaltakysymyksiä eikä unionin kilpailulainsäädännön aineellista soveltamista käsiteltävään asiaan. Viimeksi mainitut näkökohdat eivät kuulu ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kysymysten alaan.

21.

Tässä ratkaisuehdotuksessa toimivaltakysymyksestä annettavien yleisten ohjeiden on myös oltava melko abstrakteja. Tämä johtuu paitsi unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisestä tehtäväjaosta myös siitä, että kolmen väitetyn rikkomisen keskinäinen suhde jää ennakkoratkaisupyynnön perusteella jokseenkin epäselväksi. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin etenkin mainitsee ensimmäisessä kysymyksessään ja myös perusteluissaan, että on tehty SEUT 102 artiklan c alakohdan vastainen sopimus, huolimatta siitä, että kyseinen määräys koskee lähtökohtaisesti yksipuolista menettelyä. Vaikka tässä ratkaisuehdotuksessa pyritäänkin antamaan ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle joitain hyödyllisiä ohjeita, sen on siten perustuttava hypoteeseihin ja mahdollisuuksiin, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarvittaessa tarkistettava ja joita sen on tarvittaessa sovellettava.

22.

Kun tarkastellaan kansainvälistä toimivaltaa, asetuksessa N:o 44/2001 vahvistettu yleissääntö on, että riita-asiaa on käsiteltävä vastaajan kotipaikan tuomioistuimessa (2 artiklan 1 kohta). Saman asetuksen 5 artiklan 3 alakohdan mukaan henkilöä vastaan voidaan nostaa kanne myös ”sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa asiassa sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”.

23.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ilmaisulla ”paikkakunta, missä vahinko sattui” tarkoitetaan yhtä hyvin vahingon ilmenemispaikkaa kuin siihen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkaa, joten kanne vastaajaa vastaan voidaan nostaa jommankumman paikkakunnan tuomioistuimissa. ( 5 )

24.

Käsiteltävässä asiassa esille nouseva tärkein kysymys on se, miten nämä kaksi vaihtoehtoa – vahingon ilmenemispaikka ja siihen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikka – on ymmärrettävä nyt kyseessä olevissa olosuhteissa. Nämä kysymykset vastaavat ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toista ja ensimmäistä kysymystä. Käsittelen niitä ensin (B ja C) ennen kuin siirryn tarkastelemaan kolmatta kysymystä, joka koskee asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohdassa säädettyä sivuliikkeen toimintaa (D).

25.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään vahingon käsitteen merkitystä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisessa. Se kysyy etenkin, voidaanko flyLALin väittämää taloudellista vahinkoa (tulonmenetystä) pitää kyseisessä kohdassa tarkoitettuna vahinkona.

26.

Tämän kysymyksen tarkoituksena on ymmärtääkseni pohjimmiltaan määrittää, onko kyseisen säännöksen mukainen erityinen toimivalta sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa tulonmenetys ilmeni, eli näin ollen liettualaisilla tuomioistuimilla.

27.

Taloudellisen vahingon (tulonmenetyksen) ilmenemispaikka ei mielestäni ole tässä yhteydessä ”vahingon ilmenemispaikka”. Käsiteltävän kaltaisessa asiassa ”vahingon ilmenemispaikka” on sellaisten markkinoiden alueella, joihin kilpailulainsäädännön rikkominen vaikuttaa ja joilla kantaja väittää myyntinsä vähentyneen.

28.

Tutkiessani ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toista kysymystä tarkastelen ensin yhtäältä toimivallan määrittämiseksi käytettävän vahingon [asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa englanniksi ”harmful event”, suomeksi ”vahinko”; jäljempänä myös ”vahinkotapahtuma”] käsitteen ja toisaalta aineellisen arvioinnin yhteydessä käytettävän vahingon [englanniksi ”damage”] käsitteen välistä eroa (1). Sen jälkeen tarkastelen toimivallan määrittämiseksi kilpailulainsäädäntöön perustuvissa kanteissa käytettävää käsitettä ”vahingon ilmenemispaikka” (2) ja sovellan tästä esittämiäni toteamuksia käsiteltävään asiaan (3).

29.

Tuomiosta Bier lähtien asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan sisältyvän käsitteen ”paikkakunta, missä vahinko sattui” on katsottu käsittävän vahingon ilmenemispaikan ja siihen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan. ( 6 ) Tuomiossa Bier siten erotettiin tosiasiallisesti vahingon [harmful event] käsite kahdeksi erilliseksi syyn ja seurauksen käsitteeksi: ”vahinko” ja ”vahinkoon kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma”. Tästä seuraa, että ”vahinko” [damage ( 7 )] on tässä yhteydessä toisen vahingon käsitteen [vahinkotapahtuma; harmful event], joka on unionin oikeuden käsite ja jota käytetään toimivallan määrittämiseen yksilöimällä paikkakunnat, joilla on läheinen yhteys riita-asiaan, yksi osatekijä.

30.

Tämä vahingon käsite laajemman vahinkotapahtuman näkökohtana eroaa siten vahingon käsitteestä, joka on osa aineellista arviointia ja jossa yksilöidään asianomaiselle kantajalle aiheutuneet haitalliset seuraukset, joiden perusteella rahalliset korvaukset lasketaan. ( 8 ) Vahinko jälkimmäisessä merkityksessä määritellään (suurelta osin) ( 9 )kansallisessa lainsäädännössä.

31.

Unionin tuomioistuin on siis selvästi erottanut oikeuskäytännössään aineelliseen arviointiin liittyvän vahingon käsitteen toimivaltaan liittyvästä vahingon käsitteestä, joka on vahinkotapahtuman käsitteen osatekijä. Toimivaltaan liittyvää vahingon käsitettä on lisäksi täsmennetty oikeuskäytännössä kahdella merkittävällä tavalla. Vahingolla jälkimmäisessä merkityksessä tarkoitetaan ensinnäkin lähtökohtaisesti tiettyä vahinkoa eikä yleistä vahinkoa. Se koskee toiseksi ainoastaan ”alkuperäistä” vahinkoa.

32.

Sopimukseen perustumaton vahingonkorvausvastuu voi suojata sekä yleiseen etuun (yleinen vahinko) että yksityisten yksityisiin etuihin (erityinen vahinko) kohdistuvilta haitallisilta vaikutuksilta. Esimerkiksi ympäristöön liittyvä vahingonkorvausvastuu voi suojata sekä yleisesti ilman saastumiselta että erityisesti yksityisen terveyden vaarantumiselta. Tästä herää kysymys, onko yksilöitäessä vahingon ilmenemispaikkaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan soveltamisen yhteydessä vahinko ymmärrettävä yleisenä vahinkona vai erityisenä vahinkona, jolta kyseisellä säännöksellä suojataan.

33.

Unionin oikeuskäytännössä vahvistetaan, että vahingon ilmenemispaikkaa koskee edellytys, jonka mukaan tällaisen paikan on oltava jäsenvaltiossa, jossa väitetysti loukattu oikeus on tosiasiallisesti suojattu. ( 10 ) Tämän suojan alueellisella soveltamisalalla vahingon ilmenemispaikalla tarkoitetaan täsmällisemmin paikkaa, jossa erityinen vahinko ilmeni.

34.

Tältä osin on hyödyllistä ottaa huomioon tuomiossa Bier tarkastellut tosiseikat ja asiayhteys. Kyseisessä asiassa väitetyn vahingon muodostivat Ranskan Mulhousessa luontoon päästetyt suuret suolajätemäärät (syy), jotka saastuttivat Reinjoen ja vahingoittivat kantajan puutarha-alan yritystä Rotterdamissa (seuraus). Jätteen päästäminen aiheutti siten yleisen vahingon useiden satojen kilometrien pituisella Reinin osalla Ranskassa, Saksassa ja Alankomaissa. Tuomion perusteluissa todettiin, ettei ”paikkakuntaa, jossa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, eikä paikkakuntaa, jossa vahinko ilmeni, voida pitää tuomioistuimen toimivallan kannalta ratkaisevana liittymänä. Sopimukseen perustumaton vahingonkorvausvastuu voi syntyä vain, jos vahingon ja vahingon aiheuttaneen tapahtuman välillä todetaan olevan syy-yhteys”. ( 11 )

35.

Toisin sanoen vahingon ilmenemispaikka ei viittaa yleiseen vahinkoon vaan yksittäisiin kantajiin kohdistuvaan erityiseen haittaan. Vahingonkorvauskanne edellyttää syy-yhteyden toteamista kantajalle aiheutuneeseen haittaan, jonka osalta korvausta vaaditaan. Julkisasiamies Capotorti ilmaisee asian paljon täsmällisemmin mainitussa asiassa esittämässään ratkaisuehdotuksessa viittaamalla ”paikkaan, jossa vahinko, josta korvausta vaaditaan, sattui”. ( 12 )

36.

Myös tuomion Bier perusteluissa ja myöhemmissä tuomioissa vahvistetaan tämä päätelmä, että vahingon ilmenemispaikalla on läheinen yhteys riita-asiaan (eikä vain yleinen yhteys vahingonkorvausvastuuseen). ( 13 )

37.

Erityinen vahinko muodostaa vahinkotapahtuman käsitteen merkityksellisen näkökohdan ja perustan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaiselle toimivallalle lisäksi vain, jos kyseessä on ”alkuperäinen haitta” eivätkä sen myöhemmät haitalliset seuraukset. Tämä lähestymistapa vastaa vahinkotapahtuman käsitettä erityisenä tapahtumana, joka voidaan erottaa sen välillisistä vaikutuksista. ( 14 )

38.

Tätä seikkaa voidaan havainnollistaa tuomion Marinari ( 15 ) avulla. Kyseisessä asiassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevaan pankkiin talletettiin velkakirjoja, jotka pankki takavarikoi ja luovutti poliisille. Marinari pidätettiin. Hän nosti myöhemmin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunutta pankkia vastaan kanteen italialaisessa tuomioistuimessa sillä perusteella, että hänelle oli aiheutunut taloudellista vahinkoa Italiassa takavarikoinnin seurauksena.

39.

Vastatessaan kansallisen tuomioistuimen Brysselin yleissopimuksen ( 16 ) 5 artiklan 3 kohdan, joka oli asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan edeltäjä, tulkinnasta esittämiin kysymyksiin yhteisöjen tuomioistuin aluksi vahvisti, että ”[käsitettä] ’sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui’ – – ei voida kuitenkaan tulkita laajentavasti siten, että siihen sisältyisivät kaikki paikkakunnat, joissa voi ilmetä sellaisen seikan aiheuttamia vahingollisia seurauksia, joka on jo aiheuttanut toisella paikkakunnalla tosiasiassa ilmenneen vahingon”. ( 17 )

40.

Yhteisöjen tuomioistuin päätteli, että ”alkuperäinen vahinko” (velkakirjojen takavarikointi ja pidätys) oli aiheutunut Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja että mahdollinen siitä Italiassa seurannut (taloudellinen) vahinko ei riittänyt tekemään Italian tuomioistuimista toimivaltaisia: ”[käsitteellä] ’sen paikkakunnan tuomioistuimessa, missä vahinko sattui’ – – ei tarkoiteta paikkakuntaa, jossa vahingonkärsijä väittää kärsineensä varallisuusvahinkoa alun perin toisessa [jäsenvaltiossa] tapahtuneen ja hänen siellä kärsimänsä vahingon seurauksena”. ( 18 )

41.

Edellä mainitut seikat ovat selkeästi nähtävissä myös tuomiossa Dumez. Kyseisessä tuomiossa vahvistettiin, että paikkakunta, missä vahinko sattui, on ”paikka, jossa kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma, joka johtaa sopimukseen perustumattomaan vahingonkorvausvastuuseen, tuotti suoraan haitalliset vaikutukset sellaisen henkilön osalta, joka on välitön uhri”. ( 19 )

42.

Olen käsitellyt melko laajasti vahingon merkitystä vahinkotapahtuman käsitteen näkökohtana, koska se on erityisen merkityksellinen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisen kysymyksen yhteydessä.

43.

Käsiteltävä asia koskee kilpailulainsäädännön väitettyä rikkomista. Samaan tapaan kuin edellä esitetyllä esimerkillä ympäristövahingosta kilpailulainsäädännöllä on sekä yleinen että yksityinen ulottuvuus. Yksityiset toimijat nostavat kilpailulainsäädäntöön perustuvia vahingonkorvauskanteita saadakseen korvausta omiin etuihinsa kohdistuvasta vahingosta. Kilpailulainsäädännön tarkoituksena on eittämättä kuitenkin ensisijaisesti estää kilpailun vääristyminen ja siitä yleiselle taloudelliselle hyvinvoinnille aiheutuva haitta.

44.

Lisäksi taloudellisten rikkomisten, joissa yksittäisille markkinatoimijoille aiheutuva vahinko on lähinnä taloudellinen, tapauksessa on mielestäni jopa suurempi riski toimivaltaan liittyvän vahingon käsitteen (vahinkotapahtuman käsitteen osatekijänä) ja aineellisen vahingon käsitteen (jolla tarkoitetaan vastuun toteamisen ja korvauksen määrän laskennan kannalta merkityksellisiä haitallisia seurauksia) sekoittumisesta. Tästä syystä pidän käsitteiden erottamisen perustasta edellä esitettyjä selvennyksiä erityisen tärkeinä. Oletan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisen kysymyksen taustalla on ainakin osittain halu välttää tällaista sekaannusta.

45.

Käsittelen näitä seikkoja lähemmin seuraavassa jaksossa.

46.

Unionin kilpailulainsäädännön yleisen ja yksityisen ulottuvuuden rinnakkaiselo johtaa epäselvyyteen siitä, mikä voisi olla vahingon ilmenemispaikka sovellettaessa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa kilpailulainsäädäntöön perustuviin vahingonkorvauskanteisiin. Sen voitaisiin tulkita olevan paikka, jossa markkinoihin kohdistuva ”yleinen” vahinko (kilpailun vääristyminen) sattui, tai paikka, jossa yksittäisille yrityksille aiheutuva ”erityinen” vahinko sattui. ( 20 ) Tästä herää myös kysymys, minkä tyyppistä erityistä vahinkoa tässä yhteydessä tarkoitetaan.

47.

Nyt tarkasteltavan kaltaisissa tapauksissa, joissa kilpailunvastaisesta toiminnasta seuraa yritysten sulkeminen pois markkinoilta estämällä niiden liiketoiminnan harjoittaminen tai vaikeuttamalla sitä, ( 21 ) ehdottaisin, että vahingon ilmenemispaikka on markkinoiden, joihin rikkominen vaikuttaa, ( 22 )alueella sijaitseva paikkakunta, jolla vahingonkärsijä väittää myyntinsä vähentyneen.

48.

Tämä päätelmä on yhdenmukainen edellä (1 jaksossa) esitetyn yleisen analyysin kanssa, ja sen vahvistavat lisäksi seuraavat kolme näkökohtaa. Ensinnäkin a) kilpailusäännöillä yleisesti ja sovellettavan lainsäädännön säännöksillä annettavan suojan laajuuden on oltava yhdenmukainen, toiseksi b) tarvitaan erityisen läheinen liittymä riita-asiaan, ja kolmanneksi c) ”alkuperäisen vahingon” uhrille aiheutuvan erityisen vahingon merkityksessä muodostaa myynnin väheneminen eikä siitä aiheutunut taloudellinen vahinko.

49.

Katson, että yleisenä periaatteena tapauksissa, joissa vääristymätöntä kilpailua koskevia sääntöjä rikotaan, ”paikkakunnan, missä vahinko sattui” vahingon ilmenemispaikan merkityksessä on sijaittava markkinoilla, joihin tällainen rikkominen vaikuttaa. Tässä mielessä ja yhdenmukaisesti edellä ( 23 ) yleisesti esitetyn kanssa ”erityinen vahinko” on siis, maantieteelliseltä kannalta, ”yleisen vahingon” looginen osajoukko.

50.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä nimittäin vahvistetaan, että määritettäessä ”paikkakuntaa, missä vahinko sattui” 5 artiklan 3 alakohdan soveltamiseksi on otettava huomioon kyseessä olevalla lainsäädännön aineellisella säännöksellä annettavan suojan laajuus. Tuomiossa Concurrence unionin tuomioistuin totesikin, että ”vahingon ilmenemispaikka voi vaihdella sen mukaan, millaista oikeutta väitetään loukatun”, ja lisäksi, että ”jotta vahinko saattaisi ilmetä tietyssä jäsenvaltiossa, sen oikeuden, jonka loukkaamiseen on vedottu, on oltava siellä suojattu”. ( 24 )

51.

Unionin kilpailulainsäädännön tärkeimmillä määräyksillä, SEUT 101 ja SEUT 102 artiklalla, pyritään ensisijaisesti suojelemaan vääristymätöntä kilpailua. Jo tästä syystä minun on mahdotonta ajatella, että toimivalta myönnettäisiin asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan ja vahingon ilmenemispaikan perusteella tuomioistuimille, jotka eivät sijaitse niiden markkinoiden alueella, joihin rikkominen vaikuttaa.

52.

Edellä esitetty ”paikkakuntaa, missä vahinko sattui” koskeva rajoitus kilpailulainsäädäntöön liittyvissä tapauksissa on yhdenmukainen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien unionin merkityksellisten säännösten kanssa. ( 25 ) Rooma II ‑asetuksen 6 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetään, että kilpailulainsäädäntöön perustuviin vahingonkorvauskanteisiin sovelletaan ”sen maan lakia, jonka markkinoihin rajoittaminen vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa”.

53.

(Erityisen) vahingon ilmenemispaikan määrittäminen sellaisilla markkinoilla sijaitsevaksi paikkakunnaksi, joihin tällainen rikkominen (yleinen vahinko) vaikuttaa, mahdollistaa lisäksi paremman ennustettavuuden. Kilpailunvastaiseen menettelyyn osallistuvan yrityksen on oletettava, että kanne sitä vastaan voidaan nostaa niillä paikkakunnilla, joilla sen toimet vaikuttavat markkinoihin. Sen ei kuitenkaan lähtökohtaisesti pitäisi joutua olettamaan, että kanne sitä vastaan voidaan nostaa näiden markkinoiden ulkopuolella.

54.

Tästä herää kysymys, voiko kilpailulainsäädäntöön perustuvissa vahingonkorvauskanteissa kantaja nostaa kanteen minkä tahansa sellaisen paikkakunnan tuomioistuimessa, jolla rikkominen vaikuttaa markkinoihin. ( 26 ) Pidän tätä näkemystä ongelmallisena monellakin tasolla.

55.

Tällainen ”paikkakunnan, missä vahinko sattui” tulkinta voi ensinnäkin johtaa siihen, että kilpailulainsäädäntöä koskevissa asioissa on käytettävissä lähes rajaton valikoima paikkakuntia, joilla kanne voidaan nostaa, jos rikkomisen maantieteellinen vaikutus on laaja. Tämä lopputulos sinänsä on nähdäkseni vaikeasti yhteensovitettavissa sen kanssa, että 5 artiklan 3 alakohta on erityistä toimivaltaa koskeva säännös ja poikkeus, jota on tulkittava suppeasti. ( 27 )

56.

Toimivallan myöntäminen vahingon ilmenemispaikan tuomioistuimille perustuu toiseksi ”riita-asian ja [tämän] paikkakunnan tuomioistuinten – – välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon”. ( 28 ) Riita-asia, toisin sanoen asianomainen vahingonkorvauskanne, ei koske yleisesti markkinoihin kohdistuvaa vahinkoa. Se koskee nimenomaisesti (erityisesti) kyseisen asian kantajalle väitetysti aiheutunutta vahinkoa.

57.

Tulkinta, jonka perusteella kantaja voisi nostaa kanteen minkä tahansa sellaisten markkinoiden alueella, joihin rikkominen vaikuttaa, on mielestäni myös ristiriidassa unionin tuomioistuimen nykyisen oikeuskäytännön kanssa, jossa keskitytään paikkakuntaan, jolla tiettyihin uhreihin kohdistuva alkuperäinen vahinko sattui, vahingon ilmenemispaikkana. Tältä osin viittaan edellä tuomiosta Bier esitettyyn analyysiin. ( 29 ) Lisätukea tälle voidaan löytää myös uudemmasta oikeuskäytännöstä.

58.

Tuomio Concurrence ( 30 ) koski valikoivasta jakeluverkosta tehtyä sopimusta, jossa kiellettiin internetissä tapahtuva jälleenmyynti. Kantaja, joka oli valikoivaan jakeluverkostoon kuuluva jälleenmyyjä, väitti lähinnä, ettei kieltoa sovellettu yhdenmukaisesti kaikkiin jälleenmyyjiin. Tämän seurauksena sen myynti oli vähentynyt verkossa toimivan jälleenmyyjän, Amazonin, toiminnan vuoksi. Unionin tuomioistuin totesi, että ”paikkakuntana, jossa vahinko on sattunut, on pidettävä sen jäsenvaltion aluetta, jossa kyseistä myyntikieltoa suojataan tällä kanteella, kun kantaja väittää myyntinsä vähentyneen kyseisellä alueella”. ( 31 )

59.

Unionin tuomioistuin ei siten käsitellyt sitä, voisiko paikkakunta, jossa vahinko on sattunut, olla mikä tahansa paikka, jossa valikoivan jakelusopimuksen ehtojen syrjivä soveltaminen saattaa vaikuttaa kilpailuun tai markkinoihin. Sen sijaan se luokitteli suoraan paikkakunnan, jossa vahinko on sattunut, paikkakunnaksi, jolla myynti oli vähentynyt.

60.

Samaan tapaan tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide, joka koski vetyperoksidimarkkinoilla toiminutta kartellia, unionin tuomioistuin katsoi, että vahingon ilmenemispaikka on se, jossa ”keinotekoisesti korotetun hinnan – – muodossa maksetut lisäkustannukset” syntyivät. ( 32 )

61.

Edellä esitetyistä syistä katson, että nyt käsiteltävän kaltaisissa asioissa vahingon ilmenemispaikkana on pidettävä sellaisilla markkinoilla, joihin rikkominen vaikuttaa, sijaitsevaa paikkakuntaa, jolla uhri väittää kärsineensä vahinkoa.

62.

Edellisessä kohdassa esitetyn määritelmän yhteydessä nousee esille ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toisessa kysymyksessä tarkasteltu seuraava näkökohta: mikä on ”vahinko”? Onko vahingon ilmenemispaikan määrittämiseksi tarkasteltava taloudellista vahinkoa, joka kantajalle on väitetysti aiheutunut, vai jotain muuta vahinkoa?

63.

Kyse ei nähdäkseni ole taloudellisen vahingon ilmenemispaikasta vaan väitetyn myynnin vähenemisen ilmenemispaikasta.

64.

Kuten edellä jo todettiin, ( 33 ) taloudellisen vahingon ilmenemispaikkaa ei suinkaan aina voida käyttää asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun ”sen paikkakunnan – –, missä vahinko sattui” määrittämiseksi. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy pikemminkin ilmi, että taloudellinen vahinko ilmenee yleensä vahinkoketjun loppupäässä. Tuomiossa Marinari vahvistettiin tältä osin, että välillisen taloudellisen vahingon, joka on alkuperäisen vahingon (omaisuuden takavarikointi ja pidätys) seuraus, paikkakunta ei ollut ”paikkakunta, missä vahinko sattui”. ( 34 ) Edellä mainitussa tuomiossa Concurrence unionin tuomioistuimen yksilöimä vahinko oli selkeästi myynnin väheneminen. Taloudellinen vahinko oli seuraus tästä myynnin vähenemisestä. Se oli tässä mielessä kuitenkin ”pelkästään” seuraus myynnin vähenemisestä, eikä siihen viitattu tuomiolauselmassa. ( 35 )

65.

Uudemmassa tuomiossaan Universal Music International Holding unionin tuomioistuin vahvisti, ettei välittömän varallisuusvahingon paikka voi olla myöskään ”paikkakunta, missä vahinko sattui”. ( 36 )

66.

Tuomiossa Universal Music International Holding unionin tuomioistuin totesi, että ”paikkakuntana, ’missä vahinko sattui’, ei voida muiden liittymien puuttuessa pitää jäsenvaltiossa sijaitsevaa paikkakuntaa, missä vahinko ilmeni, kun vahinko muodostuu yksinomaan taloudellisesta tappiosta, joka ilmenee suoraan kantajan pankkitilillä ja on välitön seuraus toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneesta oikeudenvastaisesta menettelystä”. ( 37 )”Ainoastaan siinä tilanteessa, että myös muut asian erityisolosuhteet yhdessä ovat perusteena puhtaan taloudellisen vahingon ilmenemispaikan tuomioistuimen toimivallalle, saattaisi olla perusteltua sallia kantajan nostavan mainitussa tuomioistuimessa kanteen tällaisen vahingon perusteella.” ( 38 )

67.

Ratkaiseva on siten paikkakunta, jolla kantajan suojattuun etuun kohdistuva alkuperäinen vahinko sattui. Jos katsotaan, että alkuperäinen vahinko on taloudellinen ja ilmenee suoraan kantajan pankkitilillä, vahingon ilmenemispaikka on paikkakunta, jolla tämä taloudellinen vahinko sattui, vain, jos tähän paikkakuntaan on myös jokin toinen liityntä.

68.

Jos kyse on kilpailunvastaisesta menettelystä, jonka vaikutuksesta yritykset suljetaan (osittain tai kokonaan) markkinoilta estämällä niiden liiketoiminnan harjoittaminen tai vaikeuttamalla sitä, tällainen alkuperäinen vahinko erityisen vahingon merkityksessä ei lähes varmasti ole taloudellinen vahinko. Sen sijaan se on hyvin todennäköisesti myynnin väheneminen.

69.

Tämän vahvistaa mielestäni melko selvästi edellä mainittu tuomio Concurrence, ( 39 ) jossa unionin tuomioistuin viittasi siihen, että taloudellinen vahinko oli seurausta myynnin vähenemisestä, mutta perusti toimivallan nimenomaisesti itse myynnin vähenemiseen. Vaikka Concurrencen nostaman kanteen oikeusperustana ei nimenomaisesti mainita olevan unionin kilpailulainsäädännön rikkominen, en näe mitään syytä, miksi tätä logiikkaa ei pitäisi soveltaa käsiteltävässä asiassa.

70.

Tietysti yleisesti voidaan nähdäkseni kohtuudella olettaa, että myynnin vähenemisestä ”on seurauksena” usein taloudellinen vahinko. ( 40 ) Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nämä tapahtumat ilmenevät samassa paikassa. Niissä voi olla huomattavaa päällekkäisyyttä, mutta näin ei välttämättä ole.

71.

Useimmat (tai jopa kaikki) kilpailulainsäädännön rikkomisen rahalliset seuraukset voivat siten aiheutua tällaisen rikkomisen uhrille sen sääntömääräisessä kotipaikassa (taloudellisen vahingon ilmeneminen). Nämä tappiot voivat kuitenkin hyvin liittyä eri paikoissa menetettyihin myynteihin.

72.

Edellä esitetyn lisäksi muistutan, että 5 artiklan 3 alakohtaan sisältyvä erityinen toimivaltasäännös perustuu oletettavasti, kuten johdanto-osan 11 ja 12 perustelukappaleessa todetaan, riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, väliseen läheiseen yhteyteen, mikä oikeuttaa toimivallan antamisen näille tuomioistuimille asianmukaiseen lainkäyttöön liittyvistä syistä. Näillä tuomioistuimilla on yleensä parhaat edellytykset ratkaista kyseinen riita-asia, myös asian selvittämisen vaivattomuuden vuoksi. Jos kantaja vetoaa myyntinsä vähentymiseen (markkinoilla, joihin kilpailun vääristyminen vaikuttaa) ja siitä seuranneeseen tulonmenetykseen (joka kohdistuu lähinnä sen liiketoiminnan keskukseen, joka voi olla kyseisten markkinoiden ulkopuolella), ensiksi mainitun paikkakunnan tuomioistuimilla olisi nähdäkseni yleisesti ottaen paremmat tai ainakin yhtä hyvät edellytykset ratkaista asia kuin jälkimmäisen paikkakunnan tuomioistuimilla. ( 41 )

73.

On kuitenkin myönnettävä, ettei tämä perustelu sovi vaivatta yhteen yhden edellä mainitussa tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide tarkastellun näkökohdan kanssa. ( 42 ) Mainittu asia koski vetyperoksidimarkkinoilla toiminutta kartellia. Unionin tuomioistuin totesi kyseisessä tuomiossa, että vahinko muodostui ”keinotekoisesti korotetun hinnan – – muodossa maksetuista lisäkustannuksista”. Se määritti näin ollen vahingon ilmenemispaikaksi paikkakunnan, jossa suurimmat taloudelliset vaikutukset kohdistuivat uhriin, nimittäin sen kotipaikan. ( 43 )

74.

Vaikka komissio ei käsiteltävässä asiassa esittämissään kirjallisissa huomautuksissa todennutkaan, että asia CDC Hydrogen Peroxide ratkaistiin väärin, se epäili vahvasti sitä, että kyseinen tuomio voisi käytännössä johtaa laajan forum actoris ‑säännön vakiintumiseen. Se kumoaisi täysin asetuksen N:o 44/2001 2 artiklan 1 kohtaan sisältyvän yleissäännön, jonka mukaan toimivaltaisia ovat vastaajan kotipaikan tuomioistuimet.

75.

Myös minä suhtaudun erittäin varauksellisesti tähän tuomion CDC Hydrogen Peroxide nimenomaiseen näkökohtaan. Tässä ratkaisuehdotuksen osassa pyritään selittämään, miksi periaatteellista vastausta toimivaltakysymykseen kilpailulainsäädäntöön perustuvien, yksityisten nostamien vahingonkorvauskanteiden tapauksessa olisi arvioitava jokseenkin eri tavalla. Kun otetaan huomioon tuomion CDC Hydrogen Peroxide mahdollisesti kauaskantoinen luonne, unionin tuomioistuinta voidaan hyvinkin joskus tulevaisuudessa pyytää tarkastelemaan asiaa uudelleen. ( 44 )

76.

Käsiteltävä asia voidaan tästä huolimatta ja joka tapauksessa erottaa ainakin jossain määrin edellä mainituista asioista. Asia CDC Hydrogen Peroxide koski hintakartellia eli sopimusta, jossa pyrittiin varmistamaan varallisuuden siirtyminen asiakkailta kartellin jäsenille veloittamalla niiltä korkeampia hintoja. Kartellia voidaan näin ollen tarkastella siten, että sen tarkoituksena oli nimenomaisesti aiheuttaa suoraa taloudellista vahinkoa. Näin ollen se nimenomainen tapa, jolla vahinko ilmeni asiassa CDC Hydrogen Peroxide, muodostaa mahdollisen perusteen käsiteltävän asian erottamiselle kyseisestä asiasta. Käsiteltävään asiaan ei liity kartellia. Kilpailun rajoitus on luonteeltaan pikemminkin poissulkeva (myynnin väheneminen ja markkinoilta syrjäytyminen) kuin hyväksikäyttöön perustuva (korotettujen kartellihintojen veloittaminen asiakkailta).

77.

Käsiteltävässä asiassa flyLAL väittää, että Air Baltic ja Riian lentoasema toimivat yhdessä vääristääkseen Vilnan lentoasemalta ja lentoasemalle liikennöitävien lentojen markkinoita saalistushinnoittelulla, minkä seurauksena flyLALin myynti väheni merkittävästi. Tästä myynnin vähenemisestä seurasi tulojen ja voittojen pieneneminen ja viime kädessä flyLALin konkurssi.

78.

Edellisessä jaksossa esitetyn päättelyn mukaisesti ”paikkakunnaksi, missä vahinko sattui” vahingon ilmenemispaikan merkityksessä voidaan määrittää yleisesti markkinat, joihin väitetty rikkominen vaikuttaa.

79.

Toimivallan määrittämiseksi erityisesti flyLALin osalta vahingon ilmenemispaikka on kyseisillä markkinoilla, joihin väitetty rikkominen vaikuttaa, sijaitseva paikkakunta, jolla flyLALille on aiheutunut alkuperäinen (erityinen) vahinko myynnin vähenemisen muodossa. Se ei ole paikkakunta, jolla tämän myynnin vähenemisen seurauksena flyLALille aiheutunut taloudellinen vahinko ilmeni.

80.

Unionin tuomioistuimelle esitettyjen tosiseikkojen perusteella mutta luonnollisesti edellyttäen, ettei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemästä tosiseikkojen arvioinnista muuta johdu, tämä myynnin väheneminen keskittyi todennäköisesti Vilnaan, joka oli flyLALin liikennöimien eri reittien yhteinen lähtö- tai määräpaikka ja johon myös Air Balticin vertaileva mainoskampanja ja väitetty saalistushinnoittelu käsittääkseni kohdistuivat.

81.

Käsiteltävässä asiassa asetuksen 5 artiklan 3 alakohtaa sovellettaessa vahingon ilmenemispaikka voisi siten olla Liettuassa. Tämä ei tarkoita, että se oli ainoa tällainen paikka, mutta myynnin vähenemisen kannalta se vaikuttaa todellakin olevan ensisijainen paikka.

82.

Tästä pääsenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen kysymykseen liittyvään viimeiseen näkökohtaan. Mainitussa kysymyksessä viitataan ”vastaajien [monikossa, toisin sanoen Air Balticin ja Riian lentoaseman] määritettyjen lainvastaisten toimien vuoksi” aiheutuneeseen vahinkoon. Edellä esitetty päättely vastaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksen mikä- ja missä-osatekijöihin: mikä on vahinko (aiheutuneen alkuperäisen vahingon merkityksessä) ja missä se ilmeni? Se ei kuitenkaan vastaa kysymykseen epäsuorasti sisältyvään kuka-osatekijään: keitä vastaajien olisi oltava?

83.

Tätä näkökohtaa tarkastellaan seuraavassa jaksossa, jossa vastataan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen, jossa lähinnä tiedustellaan, mikä tapahtuma aiheutti vahingon ja missä se ilmeni.

84.

Edellä esitetty huomioon ottaen ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toiseen kysymykseen vastataan seuraavasti:

Käsiteltävän asian kaltaisissa asioissa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaisen toimivallan määrittämiseksi kantajalle aiheutuneen vahingon muodostaa kantajan myynnin väheneminen, mikä aiheutui moititusta kilpailun vääristymisestä. Kyseisen säännöksen mukaisen toimivallan määrittämiseksi vahingon ilmenemispaikka on sellaisilla markkinoilla, joihin rikkominen vaikuttaa, sijaitseva paikkakunta, jolla vahingonkärsijä väittää myyntinsä vähentyneen.

85.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään ymmärtääkseni lähinnä, miten kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta on määritettävä.

86.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tarjoaa kaksi vaihtoehtoa: paikkakunta, jolla Air Balticin ja Riian lentoaseman välinen sopimus tehtiin, ja paikkakunta, jolla tämä sopimus pantiin täytäntöön (toisin sanoen se, missä Air Baltic väitetysti harjoitti saalistushinnoittelua ( 45 )).

87.

Tosiseikkojen, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne esittänyt, perusteella katson, että kysymykseen on vastattava, että niitä molempia voitaisiin pitää kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakuntana. Yksi keskeinen tämän päätelmän määräävä tekijä on se, että Air Balticin sopimuksen täytäntöön panemiseksi toteuttamat toimet merkitsevät jo sinänsä SEUT 102 artiklan rikkomista. ( 46 )

88.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäistä kysymystä tutkittaessa tarkastelen aluksi sitä, miten syy-yhteys toimivallan määrittämisen yhteydessä ja syy-yhteys osana aineellista arviointia eroavat toisistaan (1). Sen jälkeen käsittelen vahingon aiheuttaneen tapahtuman määrittämistä silloin, kun asian tosiseikasto on monimutkainen (2). Lisäksi tarkastelen, miten kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on määritettävä erityisesti kilpailulainsäädäntöön liittyvissä asioissa (3), ja sovellan näitä periaatteita käsiteltävään asiaan.

89.

Syy-yhteys toimivallan määrittämisen ja vahingon aiheuttaneen tapahtuman määrittämisen yhteydessä eroaa aineelliseen arviointiin liittyvästä syy-yhteyden käsitteestä. Esitän tältä osin seuraavat huomautukset.

90.

”Kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma” on ensinnäkin ”vahingon” [”harmful event”], joka on unionin oikeuden käsite ja jota käytetään toimivallan määrittämiseen yksilöimällä paikkakunnat, joilla on läheinen yhteys riita-asiaan, yksi näkökohta. Se eroaa siten aineelliseen arviointiin liittyvästä syy-yhteyden käsitteestä, jota käytetään lähinnä sen määrittämiseen, kuka on vastuussa rikkomisesta. Unionin kilpailulainsäädäntöön perustuvien vahingonkorvauskanteiden yhteydessä tehtävään aineelliseen arviointiin liittyvän syy-yhteyden käsitteen määritteleminen on pitkälti jätetty jäsenvaltioiden tehtäväksi, edellyttäen että ne noudattavat vastaavuus- ja tehokkuusperiaatetta, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on niitä tulkinnut. ( 47 )

91.

Unionin tuomioistuin on toiseksi jo nimenomaisesti torjunut kansalliseen aineelliseen lainsäädäntöön sisältyvien syy-yhteyden käsitteiden käyttämisen 5 artiklan 3 alakohdan mukaisen toimivallan määrittämiseksi. Tuomiossa Melzer unionin tuomioistuin totesi näin ollen, että ”ratkaisu, joka perustuisi siihen, että liittymän yksilöinti riippuisi kansalliseen aineelliseen oikeuteen perustuvista arviointikriteereistä, olisi lisäksi ristiriidassa oikeusvarmuutta koskevan tavoitteen kanssa, koska aina sen oikeuden mukaan, mitä kulloinkin sovellettaisiin, henkilön toimintaa muussa jäsenvaltiossa kuin asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltiossa voitaisiin asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaisen toimivallan määräytymisen kannalta joko pitää tai olla pitämättä kausaaliyhteydessä olevana tapahtumana. Tämä ratkaisu ei nimittäin antaisi vastaajalle mahdollisuutta kohtuudella ennakoida, mihin tuomioistuimeen hänet saatettaisiin haastaa”. ( 48 )

92.

Edellä mainitut kaksi syy-yhteyden käsitettä ovat kolmanneksi erilaisia sitäkin suuremmalla syyllä, koska niiden soveltaminen edellyttää erityyppistä ja ‑tasoista selvitysaineiston arviointia. Toimivallan määrittämisen olisi oltava mahdollisimman nopeaa ja helppoa. ( 49 ) Toimivaltaa koskeva arviointi on siten lähtökohtaisesti prima facie. Tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi asia on saatettu, saa olettaa, että väitteet pitävät paikkansa, ja toteaa ainoastaan ”ne liittymät tuomioistuinvaltioon, jotka [5 artiklan 3 alakohdan] nojalla ovat perusteena sen toimivallalle”. ( 50 ) Syy-yhteyden aineellinen arviointi on sitä vastoin tosiseikkojen osalta yksityiskohtaisempi ja edellyttää kaikkien merkityksellisten syiden tarkastelua (mukaan luettuina esimerkiksi kantajien omat toimet, jotka ovat saattaneet myötävaikuttaa vahingon syntymiseen).

93.

Toimivallan arvioinnin ja aineellisen arvioinnin sekä niissä käytettävien käsitteiden perustavista eroista huolimatta molemmat arvioinnit tehdään samojen tosiseikkojen pohjalta. Tästä seuraa, että niissä on muutamia yhteisiä osatekijöitä.

94.

Toimivallan arviointi edellyttää käytännössä asian perustana olevien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen tarkastelua abstraktilla tasolla. Tällainen tarkastelu on tehtävä sen määrittämiseksi, kuuluuko asia sopimukseen perustumattoman vahingonkorvauksen käsitteen piiriin. ( 51 ) Tämän ryhmän sisällä on yksilöitävä väitetyn rikkomisen tyyppi, koska tämä muuttaa peruslähestymistapaa muun muassa kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan määrittämiseen. Siten tietynkaltaisen rikkomisen, joka on osa tapahtumaketjua, kannalta tietyllä tähän ketjuun kuuluvalla tapahtumalla katsotaan olevan erityinen merkitys. ( 52 )

95.

Esimerkiksi kunnianloukkauksen ydin on henkilön mainetta vahingoittavan valheellisen tiedon julkaiseminen. Tähän rikkomiseen syyllistymiseen liittyy todennäköisesti monitahoinen joukko toimia. Niihin kuuluvat esimerkiksi tiedon kirjallinen tallentaminen, julkaisijalle välittäminen, painaminen, julkaiseminen, jakeleminen ja viime kädessä se, että yleisö lukee tiedon. Kaikki nämä ovat lähtökohtaisesti välttämättömiä tapahtumia tosiasiallisen syy-yhteyden näkökulmasta. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan mukaisen toimivallan näkökulmasta ”kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan” katsotaan kuitenkin olevan julkaisijan toimipaikka. ( 53 )

96.

Yhden tietyn tapahtuman valitseminen merkitykselliseksi toimivallan määrittämisen kannalta estää sen, että usea tuomioistuin on toimivaltainen. Tämä on yhdenmukaista 5 artiklan 3 alakohdan mukaisen toimivallan erityisen luonteen ja suppean tulkinnan tarpeellisuuden kanssa. Se myös edistää ennakoitavuutta. 5 artiklan 3 alakohdan mukainen erityinen toimivalta perustuu riita-asian ja tässä tapauksessa kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan tuomioistuinten välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon. Kunnianloukkaukseen syyllistymiseen johtavassa välttämättömien tapahtumien ketjussa on hyvin mahdollista, että jotkin tai ehkä useimmat niistä tapahtuvat paikkakunnalla, jonka tuomioistuimilla ei varmastikaan olisi parhaita edellytyksiä ratkaista asiaa.

97.

Otetaanpa esimerkiksi Ranskassa asuvaa henkilöä koskeva kunnianloukkauksen muodostava tieto, joka on alun perin kirjoitettu Saksassa, postitettu Yhdistyneestä kuningaskunnasta Luxemburgiin sijoittautuneelle julkaisijalle ja lähetetty sen jälkeen painettavaksi Slovakiaan, ennen kuin sitä levitetään ja luetaan eri puolilla Eurooppaa. Myös (tai erityisesti) tällaisissa ”oppikirjan mukaisissa” ääriolosuhteissa on tehtävä valinta toimivallan määrittämiseksi. Ihannetapauksessa, ellei ole hyvin erityistä ja pakottavaa syytä, tähän tarkoitukseen olisi valittava yksi ainoa tapahtuma. Tämä on sopusoinnussa erityisen toimivallan luonteen kanssa ja kuvastaa myös yksikkömuodon (”kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma”) käyttöä oikeuskäytännössä.

98.

Kausaaliyhteydessä olevaa tapahtumaa (paikkakuntaa) määritettäessä on tärkeää olla unohtamatta yhtä tärkeimmistä syistä siihen, miksi unionin tuomioistuin alun alkaenkin erotti paikkakunnan, missä vahinko ilmeni, ja siihen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan ja piti molempia toimivaltaperusteina.

99.

Jo tuomiossa Bier todettiinkin, että ”jos päädyttäisiin ainoastaan paikkakuntaan, jossa vahingon aiheuttanut tapahtuma sattui, lukuisissa tapauksissa aiheutuisi [Brysselin] yleissopimuksen 2 artiklan ja 5 artiklan 3 kohdassa määriteltyjen toimivaltaperusteiden välistä sekaannusta siten, että jälkimmäisen määräyksen tehokas vaikutus tältä osin häviäisi”. ( 54 ) Toisin sanoen on tavallista, että kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta on usein sama kuin vastaajan kotipaikka. Oikeuskäytännössä on jo tasapainotettu tätä määrittämällä paikkakunta, missä vahinko ilmeni, vaihtoehtoiseksi oikeuspaikaksi. Tämä ei siten lähtökohtaisesti ole haitta, jota olisi vielä tasattava tulkitsemalla kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan käsitettä laajasti.

100.

Kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta kilpailulainsäädäntöön perustuvissa vahingonkorvauskanteissa vaihtelee todennäköisesti sen mukaan, onko väitetyssä rikkomisessa kyse kilpailunvastaisesta sopimuksesta (SEUT 101 artiklan rikkominen) vai kilpailunvastaisesta yksipuolisesta menettelystä (SEUT 102 artiklan mukainen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö).

101.

Laajasti tarkasteltuna SEUT 101 artiklan rikkomistapauksissa kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta voisi olla i) paikkakunta, jolla sopimus tehtiin, tai ii) sopimuksen täytäntöönpanon paikkakunta tai iii) molemmat. ( 55 )

102.

Tuomiossa CDC Hydrogen Peroxide unionin tuomioistuin valitsi ensimmäisen vaihtoehdon. ( 56 ) Se on mielestäni lähtökohtaisesti oikea lähestymistapa, useastakin syystä.

103.

Ensinnäkin olisi vältettävä sitä, että usea tuomioistuin olisi toimivaltainen ”erityisen” perusteen nojalla. Tämä on jo itsessään vankka peruste olla valitsematta kolmatta vaihtoehtoa.

104.

Toiseksi, kun oikeuskäytäntöä tulkitaan laajasti, vaikuttaa siltä, että kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma yksilöidään usein ensimmäiseksi toimeksi, jolla rikkoja toteuttaa rikkomisen esimerkiksi välittämällä tiedon yleisölle (julkaisemalla sen ( 57 )) tai käynnistämällä tapahtumaketjun, joka johtaa tai todennäköisesti johtaa vahinkoon, joka lainsäädännöllä pyritään estämään (internetmainoksen esittämiseen johtavan teknisen menettelyn käynnistäminen; ( 58 ) työtaistelutoimenpidettä koskeva ennakkoilmoitus ( 59 )). Tämän perusteella pidän sopimuksen tekemistä ensimmäisenä merkityksellisenä lenkkinä kausaaliyhteyden ketjussa.

105.

Kolmanneksi ensimmäistä lähestymistapaa voidaan tietysti kritisoida. Voitaisiin esimerkiksi väittää, että kilpailunvastaisen sopimuksen osapuolet saattavat tarkoituksella valita sopimuksen tekemiseen paikkakunnan, joka tekee tyhjäksi kausaaliyhteydessä olevaan tapahtumaan perustuvan erityisen toimivallan. Tässä yhteydessä voitaisiin myös mainita sopimuksen tekopaikan toteen näyttämiseen liittyvät vaikeudet. On kuitenkin korostettava, että kantaja voi aina nostaa kanteen jäsenvaltiossa, jossa on vastaajan kotipaikka. Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan erityinen toimivaltaperuste ei anna ehdotonta oikeutta vaihtoehtoiseen toimivaltaan unionin sisällä. Tältä osin viittaan uudelleen syihin, joiden vuoksi vahingon sattumispaikka jaettiin käsitteellisesti paikkakuntaan, missä vahinko ilmeni, ja siihen kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakuntaan. ( 60 ) Sen tarkoituksena ei ollut varmistaa, että kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta on aina jokin muu kuin vastaajan kotipaikka, eikä muodostaa toista, vaihtoehtoista paikkaa kanteen nostamiselle. Sen sijaan sillä pyrittiin varmistamaan, että jos nämä kaksi paikkakuntaa eivät ole samoja, paikkakunta, missä vahinko ilmeni, voisi mahdollisesti toimia vaihtoehtona.

106.

Neljänneksi on todettava, että siinä määrin kuin kantajalle on tosiasiallisesti aiheutunut vahinkoa kilpailunvastaisesta sopimuksesta, vahingon ilmenemispaikka, sellaisena kuin se määriteltiin edellä 2 jaksossa, kuuluu nähdäkseni hyvin todennäköisesti täytäntöönpanopaikkakunnan piiriin.

107.

Edellä esitetyistä syistä katson, että tapauksissa, joissa on rikottu SEUT 101 artiklaa, vahinkoon kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnan olisi tulkittava tarkoittavan paikkakuntaa, jolla sopimus tehtiin. ( 61 )

108.

Jos ei ole SEUT 102 artiklan mukaista sopimusta, ei ole sopimuksen tekopaikkaakaan. Tarvitaan erilainen ratkaisu, joka kuitenkin noudattaa samaa logiikkaa: miten (ja vastaavasti milloin ja missä) rikkominen toteutettiin, milloin se tuli ulkomaiseen foorumiin?

109.

Kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä koskevissa tapauksissa muodostaa nähdäkseni väärinkäytön toteuttaminen eli määräävässä asemassa olevan yrityksen markkinoilla väärinkäytön realisoimiseksi toteuttamat toimet eivätkä yrityksen sisäiset toimet väärinkäyttönä pidettävän liiketoiminnan kehittämiseksi.

110.

Väärinkäytön käsite on objektiivinen käsite, joka tarkoittaa määräävässä asemassa olevan yrityksen käyttäytymistä markkinoilla. ( 62 ) Se edellyttää jo luonteensakin vuoksi toteuttamista. ”Pelkkä” aikomus käyttää väärin määräävää markkina-asemaa ei merkitse väärinkäyttöä. Kaupallisen strategian tai politiikan, joka merkitsisi määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä, jos se toteutettaisiin, valmistelu sinänsä ei ole tällaista väärinkäyttöä.

111.

Tästä syystä katson, että toteuttamista edeltävät toimet, mukaan luettuna merkityksellisen kaupallisen strategian kehittäminen esimerkiksi ottamalla käyttöön hinnastoja, eivät voi muodostaa kausaaliyhteydessä olevaa tapahtumaa. Ne saattavat olla välttämättömiä kausaaliyhteydessä olevia osatekijöitä tosiseikkojen näkökulmasta, mutta asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan näkökulmasta ne ovat pelkkiä valmistelevia toimia.

112.

Tästä herää tietysti kysymys: mitkä täytäntöönpanotoimet muodostavat kausaaliyhteydessä olevia tapahtumia?

113.

Menettelytavoista, jotka voivat merkitä väärinkäyttöä, ei ole olemassa tyhjentävää luetteloa, ja väärinkäytöksi todetut menettelytavat ilmenevät hyvin eri tavoin. Sen konkreettinen arvioiminen, mikä on toteuttamista tietyssä tapauksessa, on siten todennäköisesti erilaista sen mukaan, millaisesta väärinkäytöstä on kyse, ja kunkin yksittäistapauksen tosiseikkojen mukaan. Esimerkiksi saalistushinnoittelussa tuotteita tai palveluja tarjotaan ja myydään tiettyyn (kustannuksia alhaisempaan) hintaan; kytkykaupassa lähinnä kieltäydytään tarjoamasta tiettyä tuotetta sellaisenaan; lisenssin epääminen voi ilmetä lisenssin tarjoamisena ehdoin, joita ei pidetä hyväksyttävinä.

114.

Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään määrittämään vahinkoon kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta saalistushinnoittelua koskevissa asioissa. Koska saalistushinnoittelun toteuttamiseen liittyy tuotteiden tai palvelujen tarjoaminen ja myyminen kustannuksia alhaisempaan hintaan, vahinkoon kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta on mielestäni paikkakunta, jolla saalistushintoja tarjotaan ja sovelletaan.

115.

Kuten edellä jo todettiin, ( 63 ) käsiteltävän asian tosiseikasto ja aineellinen arviointi ovat monimutkaisia. Kolmen väitetyn rikkomisen vuorovaikutus ei myöskään ole täysin selvä. Tosiseikat ja aineellinen oikeudellinen arviointi otetaan näin ollen sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne esittänyt, jolloin kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunnalle on olemassa seuraavat perusvaihtoehdot, jotka esitetään erikseen mahdollisesti yhtäältä SEUT 101 artiklan ja toisaalta SEUT 102 artiklan soveltamisalaan kuuluvan menettelyn osalta.

116.

Kun tarkastellaan Air Balticin ja Riian lentoaseman väitettyä kilpailunvastaista, SEUT 101 artiklan vastaisesti tehtyä sopimusta, kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman (toisin sanoen flyLALin myynnin vähenemisen) paikkakunta on edellä esitettyjen periaatteiden mukaisesti paikkakunta, jolla sopimus tehtiin. Olettaen, että kaikki muut edellytykset täyttyvät, kyseisen paikkakunnan tuomioistuimilla olisi asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan nojalla toimivalta käsitellä kannetta, joka on nostettu molempia vastaan kyseisen kilpailunvastaisen sopimuksen aiheuttamista vahingoista.

117.

Air Balticin väitetyn SEUT 102 artiklan vastaisen saalistushinnoittelun osalta kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta on paikkakunta, jolla saalistushintoja tarjottiin ja sovellettiin. Olettaen, että kaikki muut edellytykset täyttyvät, kyseisen paikkakunnan tuomioistuimilla olisi asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan nojalla toimivalta käsitellä kannetta, joka on nostettu Air Balticia vastaan kyseisen saalistushinnoittelun aiheuttamista vahingoista.

118.

On tärkeää korostaa, että kummassakin näistä kahdesta skenaariosta – SEUT 101 tai SEUT 102 artiklan rikkominen – kausaaliyhteydessä olevassa tapahtumassa on osallisina eri toimijoita. SEUT 101 artiklan osalta väitetään, että sekä Air Baltic että Riian lentoasema tekivät kilpailunvastaisen sopimuksen. Sitä vastoin ainoastaan Air Baltic tarjosi ja sovelsi saalistushintoja.

119.

Kun siten tarkastellaan väitettyä määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä saalistushinnoittelun muodossa, kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta on paikkakunta, jolla Air Baltic tarjosi ja sovelsi saalistushintoja. Koska Riian lentoasema ei toteuttanut näitä väärinkäyttöä merkitseviä toimia, kannetta sitä vastaan ei voida tällä perusteella nostaa 5 artiklan 3 alakohdan nojalla.

120.

Air Balticin ja Riian lentoaseman väitetään sitä vastoin tehneen kilpailunvastaisen sopimuksen. Molempia vastaan voidaan siten lähtökohtaisesti nostaa kanne 5 artiklan 3 alakohdan perusteella sen paikkakunnan tuomioistuimissa, jolla sopimus tehtiin.

121.

Edellä esitetty ratkaisu voi eittämättä vaikuttaa monimutkaiselta. Tämä on kuitenkin pitkälti seurausta käsiteltävän asian monimutkaisuudesta ja siitä, että useat toimet vaikuttavat kietoutuneen toisiinsa. Tällaisessa asiayhteydessä ”yksinkertaisemmista” ratkaisuista, joilla pyritään ratkaisemaan tällainen harvinaislaatuinen asia, voi hyvin aiheutua soveltamiseen liittyviä ongelmia myöhemmissä asioissa.

122.

Siten voitaisiin esimerkiksi väittää, että toimivalta olisi myönnettävä myös Riian lentoasemaa vastaan 5 artiklan 3 alakohdan perusteella sen paikkakunnan tuomioistuimille, jolla saalistushintoja tarjottiin tai sovellettiin. Tämä merkitsisi kuitenkin sen hyväksymistä, että kilpailunvastaisten sopimusten tapauksessa toimivalta on sen paikkakunnan tuomioistuimilla, jolla sopimus tehtiin, ja sen paikkakunnan tuomioistuimilla, jolla sopimus pantiin täytäntöön siitä riippumatta, kuka sen panee täytäntöön. Tällainen lähestymistapa ei ole hyväksyttävä edellä 101 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa esitetyistä syistä.

123.

Vaihtoehtoisesti voitaisiin väittää, että ainoastaan paikkakuntaa, jolla sopimus tehtiin, olisi pidettävä ”kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakuntana”, jolloin sen paikkakunnan, jolla saalistushinnoittelua tarjottiin ja sovellettiin, tuomioistuimet eivät voisi olla toimivaltaisia. Tämä olisi nähdäkseni myös väärä lähestymistapa. Vaikka onkin totta, että tietyllä tavalla tulkittuna saalistushinnoittelu voitaisiin tässä tapauksessa tulkita kilpailunvastaisen sopimuksen täytäntöönpanotoimeksi, sen erityispiirteenä on, että sillä itsessään rikotaan kilpailulainsäädäntöä. Tämä on käsiteltävän asian hyvin erityinen ja sen muista asioista erottava näkökohta. Tästä syystä olisi mielestäni väärin katsoa, että paikkakuntaa, jolla saalistushintoja tarjottiin ja sovellettiin, ei voida pitää ”kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakuntana”. Sitä voidaan pitää sellaisena, mutta tässäkin tapauksessa unionin kilpailusääntöjen erityyppisen rikkomisen (määräävän markkina-aseman yksipuolisen väärinkäytön) osalta, mikä puolestaan vaikuttaa vastaajan (vastaajien) henkilöllisyyteen.

124.

Edellä esitetty huomioon ottaen ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen vastataan seuraavasti:

Käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdan käsitteen ”kausaaliyhteydessä olevan tapahtuman paikkakunta” on ymmärrettävä tarkoittavan väitetyn kilpailunvastaisen sopimuksen osalta paikkakuntaa, jolla sopimus tehtiin, ja saalistushinnoittelusta koostuvan määräävän markkina-aseman väitetyn väärinkäytön osalta paikkakuntaa, jolla saalistushintoja tarjottiin ja sovellettiin.

125.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään, onko Air Balticin Liettuassa sijaitsevan sivuliikkeen toimintaa pidettävä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettuna sivuliikkeen ( 64 ) toimintana.

126.

Vastausta, jonka unionin tuomioistuin voi antaa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmanteen kysymykseen, rajoittaa luonnostaan se, että tosiseikkojen määrittäminen ja arvioiminen on kansallisen tuomioistuimen tehtävä. Kansallisen tuomioistuimen on siten vastattava kysymykseen siitä, onko Air Balticin sivuliikkeen toiminta tosiasiallisesti asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohdan mukaista sivuliikkeen toimintaa.

127.

Unionin tuomioistuin voi kuitenkin esittää yleisiä ohjeita edellytyksistä ja perusteista, joita tätä arviointia tehtäessä olisi tarkasteltava. Yksinkertaisesti ilmaistuna ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, sikäli kuin sivuliikkeen on todettu osallistuneen väitettyyn saalistushinnoitteluun.

128.

Lisäisin vielä, että tämä kysymys antaa mielestäni selvästi mahdollisuuden riitauttaa Air Balticin väitetty saalistushinnoittelu, joka on seurausta sen Liettuassa sijaitsevan sivuliikkeen toiminnasta. Se ei koske Air Balticin ja Riian lentoaseman välistä väitettyä lainvastaista sopimusta. Olen tältä osin samaa mieltä komission kanssa, ettei ennakkoratkaisupyynnössä ole viitteitä siitä, että Air Balticin Liettuassa sijaitseva sivuliike oli millään tavalla osallisena tässä sopimuksessa.

129.

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohtaan perustuva mahdollinen toimivalta koskee väitettä, jonka mukaan Air Baltic on syyllistynyt saalistushinnoitteluun SEUT 102 artiklan vastaisesti. Riian lentoasemaa ei voida pelkästään kyseisen säännöksen perusteella ja kyseisen väitetyn kilpailunvastaisen menettelyn osalta haastaa vastaajaksi liettualaisissa tuomioistuimissa.

130.

Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohdassa säädetty erityinen toimivalta voidaan ymmärtää saman asetuksen 2 artiklaan sisältyvän vastaajan kotipaikkaa koskevan säännön laajennukseksi. Tapauksissa, joissa vastaaja on perustanut tuomiopiiriin tytäryhtiön, kyseisen paikkakunnan tuomioistuimilla on toimivalta käsitellä tytäryhtiötä vastaan nostettua kannetta suoraan 2 artiklan perusteella. Näin ei kuitenkaan ole sellaisen sivuliikkeen tapauksessa, joka ei ole oikeuskelpoinen. Näin ollen 5 artiklan 5 alakohdan mukaista erityistä toimivaltaa sovelletaan sellaisissa tapauksissa, joissa vastaaja on laajentanut toimintaansa kotipaikkansa ulkopuolelle perustamalla kiinteitä toimipaikkoja muttei kuitenkaan erillisiä tytäryhtiöitä ja joissa riita-asia koskee näiden toimipaikkojen toimintaa. ( 65 )

131.

Jotta sivuliike kuuluisi 5 artiklan 5 alakohdan soveltamisalaan ja oikeuttaisi toimivallan laajentamisen sivuliikkeen paikkakuntaan, sen on täytettävä tietyt vähimmäisedellytykset. Niihin kuuluvat erityisesti sivuliikkeen pysyvyys ja kolmansien osapuolten käsitys, jonka mukaan niiden ei tarvitse olla suorassa yhteydessä emoyhtiöön vaan ne voivat hoitaa liiketoimia sivuliikkeen paikassa. ( 66 )

132.

Asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohdassa myös edellytetään, että kyse on ”sivuliikkeen – – toimintaa koskevasta asiasta”. Toisin sanoen sivuliikkeen toiminnalla on oltava yhteys asiaan.

133.

Ennakkoratkaisupyynnössään kansallinen tuomioistuin toteaa nimenomaisesti olevansa ”vakuuttunut, että Air Baltic Corporationin Liettuan tasavallassa sijaitseva sivuliike on [asetuksen N:o 44/2001] 5 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettu sivuliike”. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee tältä osin useita tekijöitä, joiden perusteella se tekee tämän päätelmän ja joihin kuuluvat oikeus luoda taloudellisia ja kaupallisia suhteita kolmansiin osapuoliin, kehittää kaupallista toimintaa ja määrittää hinnat palveluille ja varastolle. Se myös vahvistaa, että sivuliikkeen toiminnan tavoitteena on muun muassa matkustajien, rahdin ja postin kansainvälinen kuljettaminen ilmateitse.

134.

Sen määrittäminen, onko kyseessä asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohdassa tarkoitettu sivuliike, edellyttää tosiseikkojen arviointia. Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on jo tehnyt tosiseikkojen perusteella tämän päätelmän, tätä seikkaa on pidettävä selviönä.

135.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmannen kysymyksen tarkoitus liittyy siten ymmärtääkseni pikemminkin siihen, onko sivuliikkeen toiminnalla riittävä yhteys asiaan.

136.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tältä osin nimenomaisesti sitä, ettei sivuliike laadi emoyhtiöstä eli Air Baltic Corporation A/S:stä erillisiä tilinpäätöksiä. Sivuliikkeen taloudellista tulosta koskevat tiedot sisällytettiin sen sijaan emoyhtiön tilinpäätöksiin merkityksellisenä ajanjaksona. Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin vahvistaakin, että sivuliikkeellä oli oikeus määrittää lentohintoja, ei ole viitteitä siitä, että se tosiasiallisesti teki näin.

137.

Kun kyse on sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevista kanteista, jotta asia koskee sivuliikkeen toimintaa, sivuliikkeen on osallistuttava ainakin osaan rikkomisen muodostavista toimista.

138.

Se tosiseikka, että sivuliikkeen taloudellista tulosta koskevat tiedot sisällytettiin emoyhtiön tilinpäätöksiin, on mielestäni lähtökohtaisesti neutraali sen kysymyksen kannalta, koskeeko asia sivuliikkeen toimintaa. Erillisen tilinpäätöksen laatiminen voi olla yksi monista tekijöistä arvioitaessa sivuliikkeen olemassaoloa, ja se voi myös auttaa yksilöimään sivuliikkeen harjoittaman toiminnan. Ainakaan tässä tapauksessa en kuitenkaan näe, miten se voisi sellaisenaan olla ratkaiseva arvioitaessa sitä, onko sivuliike osallistunut rikkomiseen. Käytetyn tilinpitojärjestelmän yksityiskohtien todistusarvo on kuitenkin viime kädessä kysymys, joka kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava.

139.

Toinen edellä mainittu tekijä – epäselvyys siitä, vahvistiko sivuliike tosiasiallisesti lentohintoja – on eittämättä merkityksellisempi.

140.

Jos voidaan osoittaa, että sivuliike todellakin vahvisti hinnat, joiden väitetään olevan saalistushintoja, asian voidaan mielestäni todellakin katsoa koskevan sivuliikkeen toimintaa. Edellä esitetyistä syistä ( 67 ) saalistushintojen vahvistamista, siinä määrin kuin se on määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen täysin sisäistä toimintaa, ei voida pitää kausaaliyhteydessä olevana tapahtumana. Hintojen vahvistaminen on kuitenkin väärinkäytön välttämätön edellytys. ( 68 ) Se merkitsee osallistumista kyseiseen kilpailunvastaiseen menettelyyn ja eräänlaista ”rikoskumppanuutta”. Hintojen vahvistaminen sellaisenaan muodostaa riittävän osallistumisen rikkomiseen, jotta asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohtaa voidaan soveltaa.

141.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ongelmana on käsittääkseni epäselvyys siitä, vahvistiko sivuliike tosiasiassa merkitykselliset hinnat. Entä jos tätä tosiseikkaa ei pystytä vahvistamaan todisteluvaatimusten mukaisesti?

142.

Sivuliikkeen voidaan nähdäkseni tästä huolimatta katsoa osallistuneen saalistushinnoitteluun siten, että asia koskee sivuliikkeen toimintaa, vaikka se ei olisikaan vahvistanut saalistushintoja itse vaan on tarjonnut näitä hintoja markkinoilla tai on ollut muuten tärkeässä asemassa näillä hinnoilla tarjottavia palveluja koskevia sopimuksia tehtäessä. Tällaisissa tapauksissa sivuliike on osallistunut toimeen, joka on välttämätön edellytys väärinkäytölle.

143.

Sen ratkaiseminen, onko asia näin, on viime kädessä tosiseikkoja koskeva ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä. Tällaisen tosiseikkojen arvioinnin tarkoituksena on varmistaa, osallistuiko sivuliike kilpailunvastaiseen toimintaan. Jos näin on, asian on katsottava koskevan sivuliikkeen toimintaa.

144.

Edellä esitetty huomioon ottaen ehdotan, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmanteen kysymykseen vastataan seuraavasti:

Käsiteltävän kaltaisissa asioissa väitettyä saalistushinnoittelua koskevan asian on katsottava koskevan sivuliikkeen toimintaa asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 5 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos sivuliike on osallistunut toimiin, jotka muodostavat välttämättömän edellytyksen väärinkäytölle, etenkin vahvistamalla saalistushintoja, tarjoamalla näitä hintoja markkinoilla tai olemalla muutoin tärkeässä asemassa näillä hinnoilla tarjottavia palveluja koskevia sopimuksia tehtäessä.

145.

Ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Lietuvos apeliacinis teismasin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: