I Johdanto

II Lausuntopyynnön asiayhteys

III Belgian kuningaskunnan lausuntopyyntö

A CETA-sopimuksen yhteensopivuus unionin oikeuden lopullista tulkintaa koskevan unionin tuomioistuimen yksinomaisen toimivallan kanssa

1. Unionin tuomioistuinjärjestelmä takeena unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyydestä

2. Unionin tekemillä kansainvälisillä sopimuksilla tapahtuvan erityisen riitojenratkaisujärjestelmän perustamisen edellytykset

3. Vastavuoroisuutta koskeva vaatimus kummankin sopimuspuolen sijoittajien suojelussa

4. CETA-sopimuksen välittömän oikeusvaikutuksen puuttumisen kanssa johdonmukainen järjestelmä

5. Tuomio Achmea ei vaikuta ICS-järjestelmän yhteensopivuuteen unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä koskevan vaatimuksen kanssa

6. Sopimuspuolten määräämät takeet siitä, että unionin tuomioistuimella säilyy yksinomainen toimivalta tulkita lopullisesti unionin oikeutta

7. ICS-järjestelmä ei vaikuta kansallisten tuomioistuinten tehtävään varmistaa unionin oikeuden tehokas soveltaminen

8. Johdonmukaisuus unionin ulkoisen toiminnan tavoitteiden kanssa

9. Unionin tuomioistuimen ennakko-osallistumista koskevan menettelyn perustaminen ja jäsenvaltioiden tuomioistuinten mahdollisuus valvoa täysimääräisesti välitystuomioita eivät ole tarpeellisia

B Yhdenvertaisen kohtelun yleinen periaate ja unionin oikeuden tehokkuutta koskeva vaatimus

C CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jakson yhteensopivuus sen kanssa, että jokaisella on oltava oikeus saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa

1. Yleiset huomautukset

2. Pienten ja keskisuurten yritysten pääsy CETA-tuomioistuimeen

3. Tuomioistuimen ja muutoksenhakutuomioistuimen jäsenille maksettavien korvausten edellytykset

4. Tuomioistuimen ja muutoksenhakutuomioistuimen jäsenten nimittämistä ja mahdollista erottamista koskevat edellytykset

5. Tuomioistuimen ja muutoksenhakutuomioistuimen jäseniin sovellettavat eettiset säännöt

IV Ratkaisuehdotus

1.

Kanada sekä Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot allekirjoittivat 30.10.2016 Brysselissä laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (Comprehensive Economic and Trade Agreement, CETA, jäljempänä CETA-sopimus). ( 2 )

2.

Kuten erityisesti sopimus, jota 16.5.2017 annettu lausunto 2/15 ( 3 ) koskee (Singaporen kanssa tehty vapaakauppasopimus), CETA-sopimus on niin sanottu uuden sukupolven vapaakauppasopimus, koska siihen sisältyy tullien pienentämistä ja tullien ulkopuolisten tavara- ja palvelukaupan esteiden vähentämistä koskevien perinteisten määräysten lisäksi erityisesti sijoituksia, julkisia hankintoja, kilpailua, teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa ja kestävää kehitystä koskevia määräyksiä.

3.

Vaikka CETA-sopimus on allekirjoitettu, sitä ei ole vielä tehty SEUT 218 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Sitä kuitenkin sovelletaan osittain väliaikaisesti. ( 4 )

4.

Nyt käsiteltävän asian kohteena on lausuntopyyntö, jonka Belgian kuningaskunta esitti unionin tuomioistuimelle 7.9.2017 SEUT 218 artiklan 11 kohdan nojalla.

5.

Belgian kuningaskunnan lausuntopyynnössä todetaan seuraavaa:

”Onko 30.10.2016 Brysselissä allekirjoitetun Kanadan sekä [unionin] ja sen jäsenvaltioiden välisen [CETA-sopimuksen] kahdeksannen luvun (”Sijoitukset”) F jakso (”Sijoittajien ja valtioiden välisten sijoitusriitojen ratkaiseminen”) yhteensopiva perussopimusten, perusoikeudet mukaan lukien, kanssa?”

6.

CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jakso, joka sisältää sopimuksen 8.18–8.45 artiklan, koskee sijoittajien ja valtioiden välisten sijoitusriitojen ratkaisumenettelyä, josta käytetään myös lyhennettä ISDS-järjestelmä (Investor State Dispute Settlement System).

7.

Kyseisessä jaksossa määrätään tätä varten tuomioistuimen (jäljempänä tuomioistuin tai CETA-tuomioistuin) ja muutoksenhakutuomioistuimen (jäljempänä muutoksenhakutuomioistuin tai CETA-muutoksenhakutuomioistuin) sekä pidemmällä aikavälillä ensimmäisten tuomioistuinten toiminnan päättävän sijoituksia käsittelevän monenvälisen tuomioistuimen ja muutoksenhakujärjestelyn perustamisesta. Näin ollen on tarkoitus perustaa ”investointituomioistuinjärjestelmä”, joka tunnetaan paremmin englanninkielisellä nimellä Investment Court System (ICS, jäljempänä ICS-järjestelmä), jossa CETA-tuomioistuin olisi ainoastaan ensimmäinen vaihe. Kyseinen tuomioistuin olisi siis ensimmäinen konkreettinen vaihe ISDS-järjestelmän uudistuksessa, jonka Euroopan komissio pani alulle vuonna 2015 ( 5 ) sijoitusten suojaa ja ISDS-järjestelmää koskevan julkisen kuulemisen ( 6 ) perusteella. CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätään siis institutionaalisista toimintapuitteista, joissa on tarkoitus ratkaista CETA-sopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat sopimuspuolen sijoittajien ja toisen sopimuspuolen väliset riidat ja joilla on tarkoitus korjata perinteisen ISDS-järjestelmän puutteet.

8.

Ottamalla CETA-sopimuksessa käyttöön kyseisen uudistetun järjestelmän unionin tarkoituksena on toimia aloitteellisesti sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisumallin kokonaisvaltaisessa uudistamisessa siten, että nykyistä välimiesmenettelyn periaatteisiin perustuvaa ad hoc ‑pohjaista ISDS-järjestelmää kehitetään kohti ICS-järjestelmää ja lopulta perustetaan pysyvä monenvälinen tuomioistuin. ( 7 )

9.

Belgian kuningaskunta tiedustelee lausuntopyynnössään unionin tuomioistuimelta, onko CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jakso yhteensopiva perussopimusten kanssa. Belgian kuningaskunnan epäilyt koskevat lähinnä sopimuksen kyseisen osan vaikutuksia unionin tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan unionin oikeuden lopullisessa tulkinnassa, yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta, unionin oikeuden tehokkuuteen liittyvää vaatimusta sekä oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.

10.

Kansainvälisiä sijoituksia koskevaan oikeuteen sisältyy kaksi erillistä osaa eli ulkomaisia sijoituksia suojaavista normeista koostuva aineellinen oikeus ja rajat ylittävän välimiesmenettelyn alaan kuuluva menettelyllinen osa.

11.

Tältä osin ISDS-järjestelmä mahdollistaa riitojen ratkaisun silloin, kun valtio on sijoittajan mielestä jättänyt noudattamatta kansainvälisestä sijoitussopimuksesta johtuvia velvoitteitaan. ISDS-järjestelmää koskevien lausekkeiden sisällyttäminen sijoituksia koskevaan kansainväliseen sopimukseen mahdollistaa näin ollen sen, että ulkomaiset sijoittajat voivat saattaa niiden ja valtion, johon sijoitus on tehty, välisen riidan kyseisen valtion tuomioistuinten sijaan ad hoc ‑välimiesoikeuden ratkaistavaksi niiden sääntöjen mukaan, joihin kyseisessä sopimuksessa viitataan.

12.

Sijoittajien ja valtioiden välisen välimiesmenettelyn nopea kehittyminen on suhteellisen uusi ilmiö, joka johtuu tiettyjen isäntävaltioiden tuomioistuinjärjestelmien oletetuista puutteista, jotka ovat johtaneet sijoittajien epäluuloon niitä kohtaan. Tällä riitojenratkaisutavalla pyritään siis antamaan sijoittajille neutraali ja tehokas riidanratkaisukeino, jolla on tarkoitus kannustaa sijoittajia lisäämällä sellaisten talouden toimijoiden luottamusta, jotka päättävät tehdä sijoituksia ulkomailla.

13.

Tätä riitojenratkaisutapaa, joka muodostuu sijoituksia koskevasta välimiesmenettelystä, on näin ollen alusta alkaen ohjannut sopimuspuolten halu ulkoistaa ulkomaisten sijoittajien ja isäntävaltioiden välisten riitojen ratkaisu. ( 8 ) Kyseisellä riitojenratkaisutavalla on tarkoitus myös korvata diplomaattinen suojelu, jossa valtio, jonka kansalainen sijoittaja on, ottaa vastattavakseen sijoittajan vaatimuksen sijoituksen isäntävaltiota kohtaan. ( 9 ) Se sijoittuu näin ollen kehityskulkuun, jossa sijoituksia koskevat riidat pyritään poistamaan politiikan ja diplomatian alalta. Sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisu on myös vaihtoehto toiselle sijoituksia koskevien riitojen ratkaisumenetelmälle, joka on valtioiden välinen välimiesmenettely, josta aiheutuu samat haitat kuin diplomaattisesta suojelusta eli sijoittajan näkökulmasta riippuvuussuhde alkuperävaltioon ja tämän valtion näkökulmasta riski siitä, että vireille pantu oikeudenkäynti voi vaikuttaa sen suhteisiin muiden valtioiden kanssa.

14.

Saatuaan ulkoisen toimivallan suorien sijoitusten alalla unionin on täytynyt laatia kolmansien valtioiden kanssa tekemiinsä vapaakauppasopimuksiin sisältyvien suojanormien noudattamista koskevien riitojen ratkaisumalli. ( 10 ) Kahdenvälisiin investointisopimuksiin sisältyviä välityslausekkeita pidetään nimittäin sijoituksia koskevassa kansainvälisessä oikeudessa ulkomaisten sijoitusten investointisuojan keskeisenä osatekijänä isäntävaltiossa.

15.

Perinteistä sijoituksia koskevaa välimiesmenettelyä arvostellaan kuitenkin erityisesti sen perusteella, ettei se ole legitiimiä ja ettei menettelyn riippumattomuudesta ole takeita, etteivät tuomiot ole johdonmukaisia ja ennakoitavissa, ettei julistettua tuomiota voida purkaa, että vaarana on ”sääntelyn jähmettyminen” ( 11 ) ja että menettelyn kulut ovat suuret.

16.

Kun otetaan huomioon sijoituksia koskevaan välimiesmenettelyyn kohdistuva arvostelu, useita sekä poliittisia että oikeudellisia haasteita tulee esiin, kun pyritään nopeuttamaan neuvotteluja unionin ja kolmansien valtioiden välisten sijoituksia koskevan osan sisältävien kahdenvälisten vapaakauppasuhteiden kehittämiseksi.

17.

Yksi suurimmista haasteista on sellaisen mallin määrittäminen, jonka avulla unioni ja sen jäsenvaltiot voivat tukeutua välimieskäytäntöön, joka muodostaa säännön ulkomaisten sijoitusten suojaa koskevien riitojen ratkaisussa, ja samalla parantaa perinteistä mallia, jotta voidaan yhtäältä vastata välimiesoikeuksien toimintaa sekä sijoittajien ja valtioiden välisen välimiesjärjestelmän legitimiteettiä koskevaan arvosteluun sekä toisaalta noudattaa riitojenratkaisumenettelyjä koskevia unionin oikeusjärjestyksen olennaisia periaatteita.

18.

Esitetyssä mallissa on monessa mielessä tiettyjä omaperäisiä piirteitä, jotka antavat sille sekamuotoisen luonteen ja tekevät siitä kompromissina välimiesoikeuden ja kansainvälisen tuomioistuimen välimuodon. Unioni on siis valinnut CETA-sopimuksen yhteydessä sijoitusriitojen ratkaisumenetelmän institutionalisoinnin ja ”tuomioistuistamisen” ja luonut tasapainon sijoituksia koskevan välimiesmenettelyn perinteiden ja innovaation välillä. Tässä yhteydessä on korostettava kokeellista ulottuvuutta, koska unioni on edelläkävijänä kehityksessä, jonka oikeudellisen jatkuvuuden tulevaisuus näyttää. ( 12 )

19.

Unionin on täytynyt käydä tätä asiaa koskevia neuvotteluja käytännönläheisesti kolmansien valtioiden kanssa ottaen huomioon, että sekä sen sopimuskumppanit että itse sijoittajat pitävät sijoittajien ja valtioiden välistä välimiesmenettelyä välttämättömänä osatekijänä sijoittajien suojelussa. ( 13 ) Unionin välittömänä haasteena oli siis se, että tämä riitojenratkaisutapa hyväksytään ja samalla siihen tehdään parannuksia, joilla pyritään pidemmällä aikavälillä saamaan aikaan merkittävämpää kehitystä, kuten perustamaan sijoituksia käsittelevä monenvälinen tuomioistuin. ( 14 )

20.

CETA-sopimukseen sisältyy siis riitojenratkaisumenettely, jonka muoto on kehittynyt neuvottelujen kuluessa, jotta voitaisiin erityisesti ottaa huomioon komission tästä aiheesta aloittaman julkisen kuulemisen tulokset. ( 15 ) Tällaisen menettelyn tarkoituksenmukaisuudesta ja ominaispiirteistä on keskusteltu vilkkaasti lähinnä siksi, että sijoituksia koskevassa välimiesmenettelyssä yksityiset ja yleiset edut ovat vastakkain. Tästä aiheutuu siis väistämättä ongelmia, jotka voivat vaikuttaa julkisiin politiikkoihin.

21.

Unionin aloittama uudistus, sellaisena kuin se ilmenee CETA-sopimuksesta, perustuu tällä hetkellä kahteen pääasialliseen näkökohtaan eli yhtäältä nimenomaiseen viittaukseen sopimuksen osapuolten oikeuteen ratkaista riidat yleisen edun mukaisesti ja aiempaa täsmällisempiin investointisuojaa koskeviin normeihin, jotta voidaan kumota tietyt normien ylilyövät tulkinnat, ( 16 ) sekä toisaalta haluun siirtyä kohti tuomioistuinjärjestelmää, jolle on ominaista erityisesti sen jäsenten riippumattomuus ja puolueettomuus sekä sen menettelyjen läpinäkyvyys.

22.

Tämä lausuntomenettely koskee viimeksi mainittua järjestelmää, joka irrottautuu tämänhetkisessä kehitysvaiheessaan perinteisestä välimiesmenettelystä ja lähentyy tuomioistuinjärjestelmää. Kyseistä järjestelmää koskevat CETA-sopimuksen määräykset eivät kuulu väliaikaisesti sovellettaviin määräyksiin. ( 17 )

23.

Vaikka kyseisen järjestelmän otsikkona on ”Sijoittajien ja valtioiden välisten sijoitusriitojen ratkaiseminen”, siihen sisältyvät paitsi tapaukset, joissa jäsenvaltion sijoittaja nostaa kanteen Kanadaa vastaan ja joissa kanadalainen sijoittaja nostaa kanteen jäsenvaltiota vastaan, myös tapaukset, joissa kanadalainen sijoittaja nostaa kanteen unionia vastaan.

24.

ICS-järjestelmän järjestämistä ja käyttöönottoa koskevat olennaiset määräykset sisältyvät CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksoon. Tietyt asiat saatetaan kuitenkin kyseisen sopimuksen 26.1 artiklassa tarkoitetun CETA-sekakomitean päätettäviksi.

25.

Kyseisen riitojenratkaisujärjestelmän tärkein ominaispiirre on sellaisen pysyvän tuomioistuimen perustaminen, joka käsittelee sijoittajien sopimuspuolta vastaan nostamia kanteita. ( 18 ) Tuomioistuimessa on viisitoista jäsentä, jotka CETA-sekakomitea nimittää ( 19 ) viiden vuoden kaudeksi, joka voidaan uusia kerran. ( 20 )

26.

Tuomioistuimen jäsenillä on oltava omassa maassaan oikeusvirkaan nimittämisen edellyttämä pätevyys, tai heidän on oltava lakimiehiä, joilla on tunnustettu pätevyys, ja heillä on oltava toteen näytettyä asiantuntemusta kansainvälisen julkisoikeuden alalla. ( 21 ) Tuomioistuimen jäsenten on oltava riippumattomia, ja heidän on noudatettava eturistiriitojen välttämistä koskevia sääntöjä. ( 22 ) Tuomioistuin käsittelee asioita jaostoissa, jotka koostuvat yleensä kolmesta tuomioistuimen jäsenestä ja jotka tuomioistuimen puheenjohtaja nimittää vuorotteluperiaatteen mukaisesti varmistaen, että jaostojen kokoonpano on sattumanvarainen eikä ennakoitavissa. ( 23 )

27.

Tuomioistuimen välitystuomioihin voidaan hakea muutosta pysyvässä muutoksenhakutuomioistuimessa. ( 24 ) Muutoksenhaku voi perustua muun muassa oikeudellisiin virheisiin tai tosiseikkojen arvioinnissa, mukaan luettuna sovellettavan kansallisen lainsäädännön arvioinnissa, tehtyihin selkeisiin virheisiin. ( 25 ) CETA-sekakomitea nimittää muutoksenhakutuomioistuimen jäsenet. ( 26 ) Heillä on oltava sama pätevyys kuin tuomioistuimen jäsenillä, ja heihin sovelletaan samoja etiikan sääntöjä. ( 27 )

28.

CETA-sopimuksen 8.41 artiklan 1 kohdan mukaan ”tämän jakson nojalla annettu välitystuomio sitoo riitaosapuolia kyseisen asian osalta”.

29.

Aineellisten määräysten osalta tässä uudessa lähestymistavassa vahvistetaan osapuolten oikeus toteuttaa sääntelyä ( 28 ) ja pyritään samalla täsmentämään perustavanlaatuisten suojanormien määrittelyä. ( 29 )

30.

CETA-sopimuksella pyritään näin ollen edistämään rajat ylittäviä sijoituksia unionin ja Kanadan välillä parantamalla sopimuspuolten sijoittajien sijoitusten suojaa ja suojaamalla myös kummankin sopimuspuolen sääntelyvaltaa. ( 30 )

31.

Täsmennän vielä, että CETA-sopimusta allekirjoitettaessa hyväksyttiin yhteinen tulkitseva väline, ( 31 ) jonka 6 kohdassa annetaan ICS-järjestelmää koskevia erityisiä tulkintaohjeita. Kyseisen sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä komissio ja neuvosto antoivat lisäksi lausuman nro 36, jossa nämä toimielimet esittävät toimia, joita ICS-järjestelmän täytäntöön panemiseksi on toteutettava.

32.

Näiden kuvaavien seikkojen esittämisen jälkeen totean heti aluksi, että jotta voidaan vastata Belgian kuningaskunnan lausuntopyyntöön, sivuutan käsiteltävänä olevan problematiikan poliittisen ja taloudellisen osan niiden tärkeydestä huolimatta, koska nähdäkseni on korostettava, että unionin toimielinten harkintavaltaan kuuluu, että ne voivat yhteistä kauppapolitiikkaa toteuttaessaan päättää toimia kansainvälisiin välimiesoikeuksiin pohjautuvan vakiintuneen käytännön mukaisesti.

33.

Näin ollen tehtävänäni ei ole ottaa kantaa siihen, onko unionin kolmansien valtioiden kanssa neuvottelemissa sopimuksissa politiikan näkökulmasta tarkoituksenmukaista määrätä tämäntyyppisestä riitojenratkaisutavasta, eikä taloudelliseen vaikutukseen, joka ISDS-järjestelmällä voi olla ulkomaisten sijoittajien houkutteluun ja niiden liiketoimien kehittymiseen. Nämä seikat kuuluvat unionin toimielinten laajaan harkintavaltaan. ( 32 ) Ne ovat sitä paitsi unionissa ja jäsenvaltioissa käydyn demokraattisen keskustelun tulosta. On tutkittava ainoastaan sitä, soveltuuko suunniteltu sopimus, jossa tukeudutaan sijoituksia koskevaan käytäntöön, jossa turvaudutaan kansainvälisiin välimiesoikeuksiin, mutta mukautetaan tätä käytäntöä sen kehittämiseksi kohti tuomioistuinmallia, puhtaasti oikeudellisesta näkökulmasta yhteen unionin primaarioikeuden kanssa.

34.

Belgian kuningaskunta haluaa lausuntopyynnöllään selventää oikeudellista kehystä, johon CETA-sopimus on sijoitettava, ottamatta kantaa siihen, miten sen mielestä unionin tuomioistuimelle esitettyihin kysymyksiin olisi vastattava.

35.

Belgian kuningaskunta toteaa myös olevansa tietoinen siitä, että CETA-sopimuksen ja lausuman nro 36 täytäntöönpano edellyttää tiettyjä toimia, mikä voisi vaikuttaa unionin tuomioistuimen lausuntoon.

36.

Lausuntopyyntö koskee seuraavia kolmea ongelmallista seikkaa: unionin tuomioistuimen toimivaltaa, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja unionin oikeuden tehokkuuteen liittyvää vaatimusta sekä oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa.

37.

Belgian kuningaskunnan pyynnön tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä on aluksi todettava, että on painotettava lausuntomenettelyn ennalta ehkäisevää luonnetta. Tästä on huomautettava, että ”SEUT 218 artiklan 11 kohdan mukaan parlamentti, neuvosto, komissio tai jäsenvaltio voi hankkia unionin tuomioistuimen lausunnon siitä, onko suunniteltu sopimus sopusoinnussa perussopimusten määräysten kanssa. Kyseisen määräyksen tarkoituksena on ehkäistä vaikeuksia, jotka voisivat aiheutua oikeudenkäynneistä, jotka koskisivat unionia sitovien kansainvälisten sopimusten yhteensopivuutta perussopimusten kanssa”. ( 33 ) On nimittäin niin, että ”tuomioistuimen ratkaisusta, jossa mahdollisesti todetaan unionia sitovan kansainvälisen sopimuksen tekemisen jälkeen, että tällainen sopimus on joko sisältönsä tai sopimuksen tekemisessä käytetyn menettelytavan vuoksi yhteensopimaton perussopimusten määräysten kanssa, aiheutuisi paitsi unionin sisällä myös kansainvälisissä suhteissa vakavia vaikeuksia ja mahdollisesti vahinkoa kaikille osapuolille, joita asia koskee, kolmannet valtiot mukaan lukien”. ( 34 )

38.

Kuten edellä todettiin, CETA-sopimus on allekirjoitettu, mutta sitä ei ole vielä tehty SEUT 218 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Se on näin ollen SEUT 218 artiklan 11 kohdassa tarkoitettu ”suunniteltu” sopimus.

39.

Belgian kuningaskunta muistuttaa, että unionin tuomioistuin on lausuntonsa 2/13 246 kohdassa maininnut ”[periaatteen], jonka mukaan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta tulkita lopullisesti unionin oikeutta”.

40.

Kyseinen jäsenvaltio palauttaa mieleen myös seikat, joiden perusteella unionin tuomioistuin katsoi 8.3.2011 antamassaan lausunnossa 1/09, ( 35 ) että luonnos kansainväliseksi sopimukseksi, jolla perustetaan eurooppapatentti- ja yhteisöpatenttituomioistuin, on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

41.

Todettuaan, että CETA-sopimuksen 8.18 artiklan 1 kohdassa tuomioistuin valtuutetaan tutkimaan, onko unionin johdetun oikeuden väline sopusoinnussa kyseisen sopimuksen kahdeksannen luvun C ja D jakson määräysten kanssa, Belgian kuningaskunta huomauttaa, että tätä tutkiessaan kyseinen tuomioistuin voi joutua säännöllisesti käsittelemään unionin oikeuden tulkintaan liittyviä kysymyksiä. Viitaten CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohtaan Belgian kuningaskunta toteaa, että vallitsevan tulkinnan puuttuessa tuomioistuimen on itse tulkittava unionin oikeutta.

42.

Vaikka kyseisen jäsenvaltion mukaan CETA-sopimus eroaa lausunnossa 1/09 tarkoitetusta järjestelmästä siten, että tuomioistuinta ei pyydetä sen yhteydessä suoraan ratkaisemaan siinä vireillä olevaa riitaa asiaan sovellettavan unionin oikeuden perusteella eikä tutkimaan unionin toimen pätevyyttä, ICS-järjestelmässä tuomioistuin voi, kuten lausunnoissa 1/09 ja 2/13 tarkoitetuissa järjestelmissä, kuitenkin tutkia unionin johdetun oikeuden määräysten yhteensopivuutta CETA-sopimuksen merkityksellisten määräysten kanssa ja määrittää tätä tarkoitusta varten unionin oikeuden tulkinnan.

43.

Koska CETA-sopimuksessa määrätyssä ISDS-järjestelmässä ei määrätä tuomioistuimen velvoitteesta eikä edes mahdollisuudesta esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymys unionin oikeuden tulkinnasta (ennakko-osallistumista koskevan menettelyn puuttuminen), Belgian kuningaskunta pohtii, soveltuuko tämä järjestelmä, joka voi johtaa lopullisiin, kyseisen sopimuksen 8.41 artiklan 1 kohdan mukaisesti luonteeltaan sitoviin välitystuomioihin, yhteen sen periaatteen kanssa, jonka mukaan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta tulkita lopullisesti unionin oikeutta.

44.

Lyhyesti sanoen Belgian kuningaskunta tiedustelee, loukataanko CETA-sopimuksessa periaatetta, jonka mukaan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta tulkita lopullisesti unionin oikeutta. Tarkemmin sanoen se haluaa unionin tuomioistuimen toteavan, riittääkö kyseisen sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohta takaamaan unionin oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan vai onko välitystuomiolla mainitun sopimuksen 8.41 artiklan 1 kohdan nojalla olevan sitovan luonteen vuoksi todettava, ettei tätä yhdenmukaista tulkintaa, jonka varmistaminen on unionin tuomioistuimen tehtävä, koskevaa vaatimusta ole noudatettu.

45.

Jotta voidaan vastata lausuntopyynnön tähän osaan, aloitan analyysini siitä, mihin unionin tuomioistuin päätti sen lausunnossaan 2/15. Unionin tuomioistuin tarkasteli nimittäin kyseisessä lausunnossa ainoastaan unionin ja sen jäsenvaltioiden toimivallanjakoa sijoituksia koskevan unionin ulkopolitiikan aineellisissa ja menettelyllisissä näkökohdissa.

46.

Tältä osin on todettava, että Lissabonin sopimuksessa unionille myönnettiin yksinomainen toimivalta suorien sijoitusten alalla sisällyttämällä ne yhteisen kauppapolitiikan alaan, kuten SEUT 3 artiklan 1 kohdan e alakohdasta ja SEUT 207 artiklan 1 kohdasta ilmenee. Unionilla on lisäksi jaettu toimivalta muiden kuin suorien sijoitusten alalla. ( 36 )

47.

Unionin tuomioistuin täsmensi, että unionilla SEUT 207 artiklan nojalla ulkomaisia suoria sijoituksia koskevissa asioissa oleva yksinomainen toimivalta ulottuu kaikkiin kahdenväliseen sijoitussopimukseen tavallisesti sisältyviin aineellisiin määräyksiin. ( 37 ) Unioni jakaa sitä vastoin toimivaltansa jäsenvaltioiden kanssa määräyksissä, jotka koskevat sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisemista. ( 38 ) Unionin tuomioistuin totesi tästä lausunnossaan 2/15, että kyseessä on järjestelmä, ”jossa riidat eivät kuulu jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaan”, ja että kyseisen järjestelmän käyttöönotto edellyttää näin ollen jäsenvaltioiden suostumusta. ( 39 )

48.

Unionin tuomioistuin ei ole kuitenkaan lausunnossaan 2/15 tutkinut oman toimivaltansa säilyttämisen näkökulmasta ongelmaa, joka liittyy kansainvälisiä sijoituksia koskevassa sopimuksessa määrätyn riitojenratkaisujärjestelmän yhteensopivuuteen unionin oikeuden kanssa.

49.

Unionin tuomioistuimen on nyt Kanadan kanssa tehdyn samantyyppisen sopimuksen yhteydessä lausuttava tällaisen riitojenratkaisujärjestelmän ja unionin tuomioistuinjärjestelmän rinnakkaiselon mahdollisuudesta ja sitä koskevista menettelytavoista.

50.

Kuten unionin tuomioistuin totesi lausunnossaan 2/13, ”[unionin] oikeusjärjestyksen erityispiirteiden ja itsenäisyyden säilyttämisen takaamiseksi perussopimuksissa on otettu käyttöön tuomioistuinjärjestelmä, jolla pyritään varmistamaan se, että unionin oikeutta tulkitaan johdonmukaisesti ja yhtenäisesti”. ( 40 )

51.

Tässä yhteydessä ”kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen tehtävänä on taata unionin oikeuden täysi soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa ja yksityisillä unionin oikeuden nojalla olevien oikeuksien oikeussuoja”. ( 41 )

52.

Unionin tuomioistuimen tehtävänä on SEU 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti ”turvata se, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia”. Tähän unionin tuomioistuimen tehtävään sisältyy sen ”[valvominen], että perussopimuksissa täten luodun unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä kunnioitetaan”. ( 42 )

53.

Unionin tuomioistuin korosti lausunnossaan 1/09 jakavansa tämän tehtävän kansallisten tuomioistuinten kanssa. Unionin tuomioistuin nimittäin totesi, että ”kuten SEU 19 artiklan 1 kohdasta ilmenee, unionin tuomioistuin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimet huolehtivat siitä, että unionin oikeusjärjestystä ja tuomioistuinjärjestelmää kunnioitetaan”. ( 43 )

54.

Unionin tuomioistuin on todennut myös SEU 4 artiklan 3 kohdan perusteella, että ”jäsenvaltioiden on – – erityisesti SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla varmistettava omilla alueillaan unionin oikeuden soveltaminen ja noudattaminen”. ( 44 )

55.

Unionin tuomioistuin on myös korostanut, että ”kansallinen tuomioistuin toteuttaa yhteistyössä unionin tuomioistuimen kanssa niille yhteisesti annettua tehtävää turvata se, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakia”. ( 45 )

56.

Erityisesti ”on todettava, että näin suunnitellun tuomioistuinjärjestelmän kantavana voimana on SEUT 267 artiklassa määrätty ennakkoratkaisumenettely, jolla – ottamalla käyttöön tuomioistuinten välinen vuoropuhelu nimenomaan unionin tuomioistuimen ja jäsenvaltioiden tuomioistuimien välillä – on tavoitteena varmistaa, että unionin oikeutta tulkitaan yhtenäisesti, jolloin voidaan siis varmistaa sen johdonmukaisuus, täysi vaikutus ja itsenäisyys sekä viime kädessä perussopimuksilla luodun oikeuden ominaisluonne”. ( 46 )

57.

Unionin tuomioistuin on näin ollen todennut painokkaasti, että ”unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välinen yhteistyö on tärkeää [unionin oikeus]järjestelmän perustuslaillisen rakenteen takaamiseksi”. ( 47 )

58.

Tämä unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten erityinen suhde, jolle on ominaista jatkuva vuoropuhelu, on sekä unionin erityisen oikeusjärjestyksen ilmentymä että turva. Unionin tuomioistuin haluaa siksi suojella tätä suhdetta kaikilta siihen mahdollisesti vaikuttavilta tekijöiltä.

59.

Heti aluksi on kuitenkin syytä painottaa, ettei unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyden säilyttäminen tarkoita omavaraisuutta. ( 48 ) Se edellyttää ainoastaan, ettei vahingoiteta tämän oikeusjärjestyksen eheyttä, joka perustuu pitkälti unionin tuomioistuimen toimivaltaan määrittää viime kädessä, mikä on unionin oikeus, ja unionin tuomioistuimen tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden tuomioistuinten kanssa tekemään yhteistyöhön.

60.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin perussopimusten määräysten nojalla tekemät kansainväliset sopimukset ovat unionin osalta unionin toimielinten toimia. ( 49 ) Tämän johdosta tällaiset sopimukset ovat niiden voimaan tultua erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä. ( 50 ) SEUT 216 artiklan 2 kohdan mukaan ”unionin tekemät sopimukset sitovat unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita”. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”nämä sopimukset ovat ensisijaisia [unionin] johdetun oikeuden säädöksiin nähden”. ( 51 ) CETA-sopimus sisältyy näin ollen voimaantulostaan lähtien automaattisesti unionin oikeusjärjestykseen, jonka osa se on muiden unionin oikeuslähteiden tapaan. ( 52 )

61.

SEU 19 artiklan 3 kohdan b alakohdasta ja SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdasta seuraa lisäksi, että ”unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu unionin toimielinten toimien tulkinnasta ja pätevyydestä ilman poikkeuksia”, ( 53 ) ja tämä koskee myös unionin tekemiä kansainvälisiä sopimuksia. Unionin tuomioistuimella on myös toimivalta ”antaa tulkintaratkaisu sopimuksella luodun ja sen täytäntöönpanosta vastaavan elimen tekemistä päätöksistä”. ( 54 )

62.

Aluksi on kuitenkin muistutettava, että unionin tekemien sopimusten sovellettavuudelle unionin tuomioistuimissa tai kansallisissa tuomioistuimissa voi olla tiettyjä rajoituksia, etenkin kun unionin tuomioistuin katsoo, ettei yksityisillä ole kyseisten sopimusten perusteella oikeuksia, joihin he voivat vedota tuomioistuimissa. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen on tutkittava kyseessä olevan kansainvälisen sopimuksen luonnetta ja systematiikkaa sekä selvitettävä, ovatko kyseisen sopimuksen määräykset sisältönsä puolesta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä. ( 55 )

63.

CETA-sopimuksen yhteydessä unionin tuomioistuimen on hyödytöntä tutkia, onko kyseinen sopimus omiaan tuottamaan välitöntä oikeusvaikutusta, koska kyseisen sopimuksen 30.6 artiklassa ilmaistaan osapuolten nimenomainen tahto hylätä tällainen välitön vaikutus. Kyseisen artiklan 1 kohdassa määrätään nimittäin, ettei CETA-sopimukseen voida vedota ”suoraan osapuolten omissa oikeusjärjestelmissä”. ( 56 ) Tästä seuraa, että suunniteltu sopimus on voimaan tultuaan erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä, mutta siihen ei voida vedota suoraan. Unionin tuomioistuimet tai jäsenvaltioiden tuomioistuimet eivät näin ollen voi soveltaa suoraan kyseistä sopimusta käsittelemissään oikeusriidoissa. Kyse on siis kahdesta rinnakkaisesta oikeusjärjestelmästä, joiden keskinäisvaikutuksia on rajoitettu vapaaehtoisesti.

64.

Jotta unionin tekemä kansainvälinen sopimus voi olla erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä, kyseisen sopimuksen määräysten on oltava täysin yhteensoveltuvia perussopimusten määräysten ja niistä johtuvien perustuslaillisten periaatteiden kanssa. ( 57 ) Unionin oikeusjärjestyksen perustuslaillisen autonomian kunnioittaminen edellyttää näin ollen, etteivät unionin kolmansien valtioiden kanssa tekemät kansainväliset sopimukset horjuta ”kansainvälisoikeudellisen alkuperän ja unionin oikeuden erityislaadun” välistä herkkää tasapainoa. ( 58 )

65.

Unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä todennut useaan kertaan, ettei ”kansainvälinen sopimus, jossa määrätään perustettavaksi kyseisen sopimuksen määräysten tulkinnasta vastaava tuomioistuin, jonka ratkaisut sitovat toimielimiä ja myös unionin tuomioistuinta, ole lähtökohtaisesti yhteensopimaton unionin oikeuden kanssa”. ( 59 ) Unionin tuomioistuimen mukaan on näet niin, että ”toimivaltaan, joka unionilla on kansainvälisissä suhteissa, ja sen kelpoisuuteen tehdä kansainvälisiä sopimuksia sisältyy pakostakin valta alistua ratkaisuihin, joita tällaisten sopimusten nojalla perustettu tai nimetty tuomioistuin antaa sopimusten määräysten tulkinnasta ja soveltamisesta”. ( 60 ) Unionin tuomioistuin totesi lausunnossaan 2/15, että samalla tavalla kansainvälisten sopimusten tekemistä koskevaan unionin toimivaltaan kuuluu välttämättä mahdollisuus alistua ”sellaisen elimen päätöksiin, joka ei ole muodollisesti tuomioistuin mutta joka olennaisilta osin toimii tuomiovaltaan liittyvissä tehtävissä”. ( 61 )

66.

Unionin tuomioistuin on kuitenkin täsmentänyt, että ”kansainvälinen sopimus voi vaikuttaa sen omaan toimivaltaan ainoastaan, jos tämän toimivallan luonteen säilyttämistä koskevat olennaiset edellytykset täyttyvät eikä unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä siis loukata”. ( 62 )

67.

Unionin tuomioistuimen mukaan ”[unionin] oikeusjärjestyksen itsenäisyyden säilyttäminen edellyttää ensinnäkin, ettei vääristetä [unionin] ja sen toimielinten toimivaltaa, sellaisena kuin se käsitetään [perus]sopimuksessa”. ( 63 ) Toiseksi se merkitsee sitä, että kyseessä oleva riitojenratkaisumenettely ei ”johda siihen, että [unioni] ja sen toimielimet olisivat sidottuja – – [unionin] oikeussääntöjen tiettyyn tulkintaan niiden käyttäessä sisäisiä toimivaltuuksiaan”. ( 64 )

68.

Lausunnossaan 2/13 unionin tuomioistuin totesi erityisesti, että ”sellaisten elinten, joille on annettu [ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa] ( 65 ) päätöksentekovaltaa, toiminta – sellaisena kuin siitä määrätään suunnitellussa sopimuksessa – ei erityisestikään saa johtaa siihen, että unioni ja sen toimielimet olisivat sidottuja unionin oikeussääntöjen tiettyyn tulkintaan niiden käyttäessä sisäistä toimivaltaansa”. ( 66 )

69.

Kuten unionin tuomioistuin totesi lausunnossaan 1/09, se on voinut antaa puoltavia lausuntoja sellaisten tuomioistuinjärjestelmien käyttöön ottamisesta kansainvälisillä sopimuksilla, jotka oli tarkoitettu pääasiallisesti sellaisten riitojen ratkaisuun, jotka koskivat juuri kyseessä olleiden kansainvälisten sopimusten määräysten tulkintaa tai soveltamista ja jotka eivät vaikuttaneet jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaan unionin oikeuden tulkinnassa ja soveltamisessa eivätkä myöskään niillä olleeseen oikeuteen tai velvollisuuteen esittää ennakkoratkaisupyyntöjä unionin tuomioistuimelle ja tämän toimivaltaan vastata niihin. ( 67 ) Unionin tuomioistuin sen sijaan vastusti sellaisen kansainvälisen tuomioistuimen perustamista, jonka on tarkoitus tulkita ja soveltaa paitsi sen sopimuksen, jolla se perustetaan, määräyksiä myös muita unionin oikeuden välineitä ja joka voi joutua ratkaisemaan siinä vireillä olevan oikeusriidan unionin oikeudessa taattujen perusoikeuksien ja unionin oikeuden yleisten periaatteiden kannalta tai jopa tutkimaan unionin toimen pätevyyden. ( 68 )

70.

Näin ollen on tutkittava, voiko CETA-tuomioistuimelle CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa myönnetty toimivalta tulkita ja soveltaa sen määräyksiä johtaa siihen, että unionin toimielimet ja erityisesti unionin tuomioistuin olisivat sidottuja unionin oikeussääntöjen tiettyyn tulkintaan käyttäessään niille perussopimuksissa myönnettyä toimivaltaansa. On selvitettävä erityisesti se, loukataanko CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa ”periaatetta, jonka mukaan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta tulkita lopullisesti unionin oikeutta”. ( 69 )

71.

Ennen tämän problematiikan ytimen tarkastelua on nähdäkseni ensin selvitettävä syitä, joiden vuoksi kummankin sopimuspuolen sijoittajien suojelussa on otettava huomioon vastavuoroisuutta koskeva vaatimus tutkittaessa sitä, loukataanko CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä.

72.

Kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö tekee sijoituksen unionin jäsenvaltiossa, kyseiseen sijoitukseen sovelletaan kyseisen valtion oikeutta, jonka erottamaton osa unionin oikeus on. Jos kyseisen oikeuden soveltaminen riitautetaan, kyseisen valtion tuomioistuinten on ratkaistava asia sen oikeuden perusteella, jonka noudattamisen varmistaminen on niiden tehtävänä, pyydettyään tarvittaessa ensin unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Saattaessaan asian kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi sijoittaja voi vaatia kansallisen toimenpiteen kumoamista ja/tai vahingonkorvausta.

73.

Näin ollen kaikkiin unionin jäsenvaltiossa sijoituksen tekeviin kanadalaisiin yrityksiin sovelletaan tämän sijoituksen osalta kyseisen jäsenvaltion oikeutta, johon sisältyy unionin oikeus. On selvää, että kolmannesta valtiosta peräisin olevalla sijoittajalla, joka haluaa tehdä sijoituksen jäsenvaltiossa, on käytettävissään kyseisen sijoituksen suojaamista koskeva säännöstö ja oikeussuojakeinoja vaatimustensa esittämiseen. Ei ole tarkoitus nuhdella tai tuomita unionin kauppakumppaneita niiden pahoista aikeista, mutta ei kuitenkaan voida pitää selvänä, että unionin sijoittajilla on vastaava aineellisen ja menettelyllisen suojan taso kolmansissa valtioissa, joiden kanssa unioni haluaa kehittää sijoituksiin liittyviä suhteita. Voidakseen harjoittaa kauppapolitiikkaansa unionin on siksi neuvoteltava kyseisten kolmansien valtioiden kanssa vastavuoroisuuden pohjalta sopimuspuolten välillä toteutettavien sijoitusten suojaa koskevia aineellisia ja menettelyllisiä normeja.

74.

Koska sopimuspuolten kansallisissa oikeuksissa on erilaisia suojastandardeja, on tehtävä kahdenvälinen sopimus, jonka ansiosta molempien sopimuspuolten sijoittajat voivat saada samanlaisen suojan tehdessään sijoituksen toisen sopimuspuolen alueella.

75.

CETA-sopimus neuvoteltiin sopimuspuolten välisen vastavuoroisuuden perusteella. Kyseisellä sopimuksella on näin ollen tarkoitus antaa kummankin sopimuspuolen sijoittajille vastaavanlainen aineellinen ja menettelyllinen suoja. Tämän sopimustyypin tavoitteena on näin ollen se, että kolmansissa valtioissa sijoituksia tekevillä unionin yrityksillä ja unionissa sijoituksia tekevillä kolmansien valtioiden yrityksillä on tasavertaiset toimintaedellytykset. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna kolmansissa valtioissa sijoituksia tekevillä unionin yrityksillä olevan aineellisen ja menettelyllisen suojan tason on siis vastattava unionissa sijoituksia tekevillä kolmansien valtioiden yrityksillä olevan suojan tasoa.

76.

Erityisesti ulkomaisten sijoittajien pelko joutumisesta epäedullisempaan asemaan kotimaisiin sijoittajiin nähden näiden saattaessa asiansa kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi otetaan näin ollen huomioon myöntämällä vastavuoroisesti mahdollisuus päästä erityisen riitojenratkaisujärjestelmän piiriin.

77.

Tässä yhteydessä on korostettava, että vastavuoroisuutta on pidettävä yhtenä unionin ulkosuhteita ohjaavista periaatteista. ( 70 ) Vastavuoroisuuden soveltaminen unionin ulkosopimussuhteisiin on perusteltua siksi, että kansainvälisen oikeuden oikeussubjektina unioniin sovelletaan kansainvälisen oikeuden sääntöjä, joihin se on vapaaehtoisesti sitoutunut ja joiden erottamaton osa vastavuoroisuutta koskeva velvoite on. ( 71 )

78.

Koska CETA-sopimus perustuu kummankin sopimuspuolen sijoittajien vastavuoroista suojelua koskevaan vaatimukseen, kyseisen sopimuksen neuvottelijat arvioivat, että sopimukseen oli sisällytettävä CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun C ja D jakson määräysten kaltaisia määräyksiä, joissa kukin sopimuspuoli velvoitetaan myöntämään toisen osapuolen sijoittajille riittävä ja vastaava suoja. Unionin tuomioistuin otti tällaisen vastavuoroisuuden tavoittelun huomioon lausunnossaan 2/15 todetessaan, että ”kun otetaan – – huomioon, että SEUT 63 artiklassa määrättyyn pääomien ja maksujen vapaaseen liikkuvuuteen jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden välillä ei muodollisesti voida vedota kolmansiin valtioihin nähden, tämän vapaan liikkuvuuden käyttöön ottamista vastavuoroisuuden pohjalta tukevien kansainvälisten sopimusten tekemisen voidaan katsoa olevan välttämätöntä, jotta saavutettaisiin tämä vapaa liikkuvuus, joka on yksi EUT-sopimuksen kolmannen osan (’Unionin sisäiset politiikat ja toimet’) IV osaston (’Henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus’) tavoitteista”. ( 72 )

79.

Kuten komissio totesi 5.5.2015 päivätyssä asiakirjassaan, ( 73 )”koska [unioni] varmistaa sijoitusten edistämisen ja suojelun korkean tason alueellaan, [sille] on tärkeää saada vastaavanlaisia luotettavia ja tehokkaita takeita ulkomailla tehtävissä sijoituksissa ja ulkomailla sijoituksia tekeville eurooppalaisille sijoittajille”. ( 74 )

80.

Näin ollen unionin kyky edistää ja suosia unionin sijoittajien toimintaa kolmansissa valtioissa sekä houkutella ulkomaisia sijoittajia alueelleen riippuu pitkälti sopimusten tekemisestä kolmansien valtioiden kanssa, jotta voidaan määrätä näiden sijoitusten riittävästä ja vastavuoroisesta suojasta.

81.

Unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kolmannen valtion välillä hyväksytään kansainvälisessä sopimuksessa vastavuoroisuuden pohjalta sijoitusten aineellista ja menettelyllistä suojaa koskevia normeja siitä syystä, että kyseisten sopimuspuolten suhteet eivät perustu keskinäiseen luottamukseen, toisin kuin jäsenvaltioiden väliset suhteet.

82.

Unionin tuomioistuin totesi hiljattain 6.3.2018 antamassaan tuomiossa Achmea ( 75 ) seuraavaa: ”Unionin oikeus nojautuu siis siihen perustavanlaatuiseen lähtökohtaan, jonka mukaan kukin jäsenvaltio jakaa kaikkien muiden jäsenvaltioiden kanssa – ja tunnustaa sen, että nuo muut jäsenvaltiot jakavat sen kanssa – lukuisia yhteisiä arvoja, joihin unioni perustuu, kuten SEU 2 artiklassa täsmennetään. Tämä lähtökohta merkitsee sitä – ja perustelee sen –, että jäsenvaltioiden välillä vallitsee keskinäinen luottamus siihen, että kyseiset arvot tunnustetaan ja että siis ne täytäntöön panevaa unionin oikeutta noudatetaan.” ( 76 ) Unionin ja kolmansien valtioiden suhteet eivät kuitenkaan perustu tällaiseen lähtökohtaan. CETA-sopimuksen kaltaista sopimusta neuvotellessaan unionin toimielimet pyrkivät näin ollen takaamaan, että unionin sijoittajilla on kolmansissa valtioissa sama suojan taso kuin se, jonka unioni ja sen jäsenvaltiot tarjoavat ulkomaisille sijoittajille. Vastavuoroisuuteen pyritään sopimuspuolten välillä vapaasti neuvoteltavan suojan tason perusteella, missä yhteydessä sopimuspuolet pyrkivät sopimaan sellaista suojelua koskevista säännöistä, jonka ne ovat valmiita myöntämään vastavuoroisesti kummankin osapuolen sijoittajille.

83.

Tällaisten ulkomaisten sijoitusten investointisuojaa koskevien sääntöjen määrittäminen edellyttää myös, että määritetään kyseisten sääntöjen noudattamisen varmistavan riitojenratkaisujärjestelmän luonne ja toimintatavat.

84.

Kukin sopimuspuoli ei nimittäin välttämättä luota toisen osapuolen tuomioistuinjärjestelmään sopimukseen sisältyvien sääntöjen noudattamisen varmistamisessa. Näiden kahden osapuolen on näin ollen sovittava neutraalista riitojenratkaisujärjestelmästä, joka voittaa ominaispiirteillään niiden ja myös sijoittajien luottamuksen. Vakuuttamalla ulkomaiset sijoittajat sijoitustensa suojasta vastaanottava valtio voi houkutella uusia sijoituksia. Tämä on juuri sijoitussopimusten päätavoite. Tästä näkökulmasta riitojenratkaisujärjestelmän perustaminen voi vaikuttaa käyttöön otetun suojajärjestelmän kulmakiveltä.

85.

Sitä, turvataanko unionin oikeuden itsenäisyys riittävän hyvin CETA-sopimuksessa, ei näin ollen voida pohtia ottamatta huomioon tätä tavoitteena olevaa aineellisen ja menettelyllisen suojan vastavuoroisuutta. ( 77 )

86.

Tässä pohdinnassa se, että toinen suunnitellun sopimuksen sopimuspuoli on Kanada, jonka tuomioistuinjärjestelmän oletetaan sisältävän riittäviä takeita, ei mielestäni vaikuta ratkaisevalta, koska tosiasiassa kyse on järjestelmätyypistä, joka on tarkoitus sisällyttää sellaisten kolmansien valtioiden kanssa tehtäviin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka eivät voi antaa samoja takeita. Analyysi ei siis saisi vaihdella kyseessä olevan kolmannen valtion mukaan, koska kyse on sellaisen mallin määrittämisestä, joka on unionin oikeusjärjestyksen rakenneperiaatteiden mukainen ja jota voidaan samanaikaisesti soveltaa kaikissa unionin ja kolmansien valtioiden välisissä kauppasopimuksissa. Tässä lausuntomenettelyssä on joka tapauksessa käynyt ilmi, että sopimuspuolten ulkomaisille sijoittajille myöntämässä aineellisessa suojassa on eroja. ( 78 )

87.

Edellä esitetystä seuraa, että vaikka unionin näkökulmasta voi vaikuttaa tarpeettomalta määrätä sijoituksia koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa sijoittajien suojaa koskevia normeja, jotka voisivat tietyiltä osin olla päällekkäisiä voimassa olevien unionin oikeussääntöjen kanssa ja näin ollen johtaa erityisen riitojenratkaisujärjestelmän perustamisen kyseenalaistamiseen, on korostettava, ettei tällaisessa päättelyssä oteta huomioon sitä, ettei aineellisen eikä menettelyllisen suojan taso ole välttämättä sama unionissa ja kolmansissa valtioissa, joiden kanssa unioni haluaa kehittää suhteitaan sijoitusten alalla. Nimenomaan näiden mahdollisten erojen vuoksi on neuvoteltava aineellista ja menettelyllistä suojaa koskevasta yhteisestä tasosta, jolla voidaan taata vastavuoroisuus kyseessä olevan sopimuksen soveltamisessa sekä varmistaa unionin sijoittajien tehokas ja yhdenmukainen suoja niiden toteuttaessa sijoitustoimia kolmansissa valtioissa.

88.

Toisin kuin toisinaan väitetään, tarkasteltavana olevan kaltaisen riitojenratkaisujärjestelmän perustamisella ei nähdäkseni kyseenalaisteta unionin ja sen jäsenvaltioiden tuomioistuinjärjestelmää eikä kyseisen järjestelmän kykyä käsitellä ulkomaisten sijoittajien kanteita tehokkaasti, riippumattomasti ja puolueettomasti. Ottamalla käyttöön tällaisen järjestelmän sijoituksia koskevissa kahdenvälisissä suhteissaan unioni pyrkii noudattamaan neutraalisuutta ja erityisyyttä koskevaa vaatimusta sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisussa, minkä yhteydessä ei saa jättää huomiotta, että tästä hyötyvät myös eurooppalaiset sijoittajat toteuttaessaan sijoituksia kolmannessa valtiossa.

89.

Jotta voidaan lausua CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätyn riitojenratkaisujärjestelmän yhteensopivuudesta unionin primaarioikeuden kanssa, näin ollen on laajennettava näkökulmaa ja otettava huomioon, että unionin sijoittajia on suojeltava niiden toteuttaessa sijoituksia kolmansissa valtioissa.

90.

Päättely tästä näkökulmasta on myös omiaan heikentämään merkittävällä tavalla väitettä, jonka mukaan yhtäältä unionin oikeuteen sisältyvät ja toisaalta CETA-sopimuksessa määrätyt investointisuojaa koskevat normit ovat suurelta osin päällekkäisiä, minkä vuoksi olisi hyödytöntä perustaa erityinen riitojenratkaisujärjestelmä unionin ja jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostettujen kanteiden ohelle.

91.

Muistutan unionin tuomioistuimen jo todenneen, että ”unionin toimielimillä, joilla on toimivalta neuvotella ja tehdä [unionin ja kolmansien valtioiden välinen sopimus], on vapaus sopia kyseessä olevien kolmansien valtioiden kanssa niistä oikeusvaikutuksista, joita sopimusmääräyksillä on oltava sopimuspuolten oikeusjärjestyksissä”. ( 79 ) Kuten komissio toteaa huomautuksissaan, käytännössä kaikissa unionin viime aikoina tekemissä vapaakauppasopimuksissa sopimusten välitön oikeusvaikutus suljetaan nimenomaisesti pois. Kyseisten sopimusten välitön oikeusvaikutus suljetaan pois lähinnä siksi, että voidaan varmistaa todellinen vastavuoroisuus sopimuspuolten välillä yhteisen kauppapolitiikan tavoitteiden mukaisesti.

92.

Tarkastellessaan sitä, voidaanko Marrakechissa 15.4.1994 allekirjoitettuun Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimukseen ja sen liitteissä 1–3 oleviin sopimuksiin (jäljempänä yhdessä WTO-sopimukset) ( 80 ) vedota unionin tuomioistuimissa, jotta valvotaan, onko unionin oikeus kyseisten sopimusten mukaista, unionin tuomioistuin on sulkeakseen tällaisen vetoamismahdollisuuden lähtökohtaisesti pois ( 81 ) ottanut päättelyssään huomioon ”vastavuoroisuuden” vaatimuksen, jotta ”unionin lainsäädäntö- tai täytäntöönpanoelimiltä [ei vietäisi] liikkumavaraa, joka on unionin kauppakumppaneiden vastaavilla elimillä”. ( 82 ) Vahvistaakseen oman kantansa unionin tuomioistuin on tässä yhteydessä ottanut huomioon kumppaniensa kannan mahdollisuudesta vedota suoraan WTO-sopimuksiin ja korostanut, että ”tietyt sopimuspuolet, joihin kuuluvat unionin tärkeimmät kauppakumppanit, ovat tehneet juuri WTO-sopimusten tavoitteen ja päämäärän valossa sen johtopäätöksen, että nämä sopimukset eivät kuulu normeihin, joihin nähden niiden tuomioistuimet valvovat niiden sisäisen oikeuden säännösten lainmukaisuutta”. ( 83 ) Unionin tuomioistuin on painottanut, että ”tällaisen vastavuoroisuuden puuttumisen hyväksyminen voisi johtaa epätasapainoon WTO-sopimusten soveltamisessa”. ( 84 ) Omaksuttu ratkaisu näin ollen osoittaa, että pyrkiessään säilyttämään vastavuoroisuuden sopimuksen soveltamisessa unionin tuomioistuin ei halua asettaa unionia huonompaan asemaan tärkeimpiin kauppakumppaneihinsa nähden ja että se haluaa näin säilyttää unionin aseman kansainvälisissä yhteyksissä. ( 85 )

93.

Kuten edellä todettiin, sopimuspuolet ovat päättäneet nimenomaisesti kieltäytyä tunnustamasta CETA-sopimuksen välitöntä oikeusvaikutusta. ( 86 )

94.

Jotta voidaan säilyttää sopimuspuolten välinen tasapaino kyseisen sopimuksen soveltamisessa ja näin ollen vastavuoroisuus niiden välillä tehtyjen sitoumusten täytäntöönpanossa, kyseiset osapuolet päättivät perustaa erityisen sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmän. Kyseisen sopimuksen välittömän oikeusvaikutuksen pois sulkeminen vahvistaa näin ollen tällaisen järjestelmän tehokkuutta. Koska kummankin sopimuspuolen sisäisten tuomioistuinten tehtävänä ei ole soveltaa CETA-sopimuksessa määriteltyjä suojastandardeja, on johdonmukaista määrätä sopimuspuolten sisäisen tuomioistuinjärjestelmän ulkopuolisesta riitojenratkaisujärjestelmästä.

95.

Kyseisen tuomion taustalla olleessa asiassa unionin tuomioistuinta pyydettiin ratkaisemaan, onko SEUT 267 ja SEUT 344 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä Alankomaiden kuningaskunnan ja Tšekin ja Slovakian liittotasavallan välillä investointien molemminpuolisesta edistämisestä ja suojaamisesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä kahdenvälinen investointisuojasopimus) 8 artiklan kaltaiselle jäsenvaltioiden välisen kansainvälisen sopimuksen sisältämälle määräykselle, jonka mukaan jommankumman sopimusvaltion sijoittaja voi toiseen sopimusvaltioon tehtyjä investointeja koskevan riidan yhteydessä käynnistää viimeksi mainittua jäsenvaltiota vastaan menettelyn välimiesoikeudessa, jonka toimivalta jälkimmäisen valtion on hyväksyttävä.

96.

Unionin tuomioistuin vastasi tähän kysymykseen myöntävästi tuomiossa Achmea.

97.

Tähän ratkaisuun päätyessään se muistutti aluksi, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”kansainvälisellä sopimuksella ei voida loukata perussopimuksissa määrättyä toimivaltajärjestelmää ja sitä kautta unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo. Tämä periaate on kirjattu SEUT 344 artiklaan, jonka mukaan jäsenvaltiot sitoutuvat ratkaisemaan perussopimusten tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat vain perussopimuksissa määrätyllä tavalla”. ( 87 )

98.

Unionin tuomioistuin painotti seuraavaksi, että jäsenvaltioiden välisiin suhteisiin sovelletaan keskinäisen luottamuksen periaatetta unionin oikeuden noudattamisessa ja että tässä asiayhteydessä ”jäsenvaltioiden on erityisesti SEU 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla varmistettava omilla alueillaan unionin oikeuden soveltaminen ja noudattaminen ja toteutettava kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten toimista johtuvien velvoitteiden täyttäminen”. ( 88 )

99.

Korostettuaan SEU 19 artiklassa kansallisille tuomioistuimille ja unionin tuomioistuimelle osoitettua perustavanlaatuista tehtävää ”taata unionin oikeuden täysi soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa ja yksityisillä unionin oikeuden nojalla olevien oikeuksien oikeussuoja” ( 89 ) sekä painotettuaan sitä, että ”näin suunnitellun tuomioistuinjärjestelmän kantavana voimana on SEUT 267 artiklassa määrätty ennakkoratkaisumenettely”, ( 90 ) unionin tuomioistuin tarkasteli kahdenvälisellä investointisuojasopimuksella perustetun riitojenratkaisujärjestelmän ominaispiirteitä.

100.

Se totesi tässä yhteydessä ensinnäkin, että kahdenvälisen investointisuojasopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun välimiesoikeuden on mahdollisesti ”tulkittava tai sovellettava unionin oikeutta ja erityisesti perusvapauksia, kuten sijoittautumisvapautta ja pääomien vapaata liikkuvuutta, koskevia säännöksiä ja määräyksiä”. ( 91 ) Toiseksi unionin tuomioistuimen mukaan tämäntyyppistä välimiesoikeutta ”ei voida pitää SEUT 267 artiklassa tarkoitettuna ’jäsenvaltion tuomioistuimena’, eikä se voi näin ollen esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntöä”. ( 92 ) Kolmanneksi unionin tuomioistuin on ottanut huomioon, että välimiesoikeuden antama välitystuomio ei ole järjestelmällisesti ja täysimääräisesti jäsenvaltion tuomioistuimen ( 93 ) sellaisen valvonnan alainen, jolla taataan, että ”unionin oikeutta koskevia kysymyksiä, joita voidaan saattaa tämän välimiesoikeuden käsiteltäväksi, voidaan tarvittaessa esittää unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisumenettelyssä”. ( 94 )

101.

Viimeksi mainitun seikan yhteydessä unionin tuomioistuin erotti toisistaan kaupan alan välimiesmenettelyn, joka perustuu kyseessä olevien sopimuspuolten tahdonautonomiaan, ja sijoittajan ja jäsenvaltion välisen välimiesmenettelyn, joka perustuu jäsenvaltioiden välillä tehtyyn kansainväliseen sopimukseen.

102.

Osapuolten nimenomaiseen tahtoon perustuvista kaupan alan välimiesmenettelyistä on todettu 1.6.1999 annetussa tuomiossa Eco Swiss ( 95 ) ja 26.10.2006 annetussa tuomiossa Mostaza Claro, ( 96 ) että ”välimiesmenettelyn tehokkuusvaatimusten vuoksi on perusteltua, että jäsenvaltioiden tuomioistuinten harjoittama välitystuomioiden valvonta on rajoitettua, edellyttäen, että tämän valvonnan puitteissa on mahdollista tutkia unionin oikeuden perustavanlaatuiset säännökset ja määräykset ja tarvittaessa esittää unionin tuomioistuimelle niitä koskeva ennakkoratkaisupyyntö”. ( 97 )

103.

Unionin tuomioistuimen mukaan tällaiset huomiot eivät sen sijaan päde kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun kaltaiseen välimiesmenettelyyn, koska se ”perustuu sopimukseen, jolla jäsenvaltiot sopivat siitä, että ne syrjäyttävät omien tuomioistuimiensa toimivallan ja näin ollen oikeussuojakeinojen järjestelmän, jonka ne ovat SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla velvollisia luomaan unionin oikeuden kattamilla aloilla – –, sillä riidat voivat koskea unionin oikeuden soveltamista tai tulkitsemista”. ( 98 ) Unionin tuomioistuimen mukaan tällainen menettely ”voi sulkea pois sen, että nämä riidat – vaikka ne voivat koskea unionin oikeuden tulkintaa tai soveltamista – ratkaistaan tavalla, joka takaa unionin oikeuden täyden tehokkuuden”. ( 99 )

104.

Unionin tuomioistuin katsoi näin ollen, että kahdenväliseen investointisopimukseen sisältyvä välityslauseke vaarantaa unionin oikeuden itsenäisyyden. ( 100 ) Kaksi jäsenvaltiota olivat nimittäin sijoituksia koskevalla kahdenvälisellä sopimuksella päättäneet jättää unionin oikeuden omien tuomioistuintensa toimivallan ja siten kyseisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välisen oikeudellisen vuoropuhelun ulkopuolelle, mikä oli omiaan vaarantamaan unionin oikeuden yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden.

105.

Unionin tuomioistuimen omaksuma ratkaisu perustuu nähdäkseni lähinnä ajatukseen, jonka mukaan unionin tuomioistuinjärjestelmä, siltä osin kuin se perustuu jäsenvaltioiden väliseen keskinäiseen luottamukseen ja niiden vilpittömään yhteistyöhön, on luonnostaan esteenä sille, että jäsenvaltiot voivat perustaa kahdenvälisissä suhteissaan rinnakkaisen riitojenratkaisujärjestelmän, joka voi koskea unionin oikeuden tulkintaa ja soveltamista. Tältä osin unionin tuomioistuin on tulkinnut SEUT 344 artiklaa siten, että se on esteenä tällaiselle järjestelmälle, eikä se, että kyse on sijoittajien ja valtioiden välisistä riidoista, vaikuta tähän. Päätelmään liitettiin SEUT 267 artikla, koska tällainen järjestelmä vaikutti väistämättä ennakkoratkaisumenettelyyn.

106.

Unionin tuomioistuimen tuomiossaan Achmea esittämää ratkaisua ei nähdäkseni voida soveltaa ICS-järjestelmän tarkastelussa, sillä päättelyn lähtökohdat ovat erilaiset.

107.

Totesin nimittäin jo edellä, etteivät sopimuspuolten, kuten unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kanadan, väliset suhteet perustu keskinäiseen luottamukseen, ( 101 ) minkä vuoksi kyseiset osapuolet haluavat määritellä suunnitellussa sopimuksessa aineellisen ja menettelyllisen suojan tason vastavuoroisuuden perusteella.

108.

Tältä osin kyseisellä sopimuksella ei voida loukata jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen periaatetta ( 102 ) eikä vilpittömän yhteistyön periaatetta, joita jäsenvaltiot ovat velvollisia noudattamaan.

109.

Koska CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jakso sisältyy sopimukseen, joka unionin ja sen jäsenvaltioiden on tarkoitus tehdä kolmannen valtion kanssa ja jota sovelletaan kyseisten sopimuspuolten välisiin suhteisiin eikä jäsenvaltioiden keskinäisiin suhteisiin, unionin tuomioistuimen tuomiossaan Achmea noudattamaa SEUT 267 ja SEUT 344 artiklaa koskevaa päättelyä ei nähdäkseni voida näin ollen soveltaa ICS-järjestelmään.

110.

Lisään tässä yhteydessä, että – toisin kuin tuomiossa Achmea kyseessä olleessa kahdenvälisessä investointisopimuksessa, johon sisältyneestä sovellettavaa oikeutta koskevasta lausekkeesta voitiin päätellä, että kyseinen välimiesoikeus oli toimivaltainen käsittelemään unionin oikeuden tulkintaa ja soveltamista koskevia riitoja – CETA-sopimuksessa todetaan selvästi, kuten jäljempänä esitän, että CETA-tuomioistuimessa sovellettava oikeus muodostuu yksinomaan tämän sopimuksen asiaa koskevista määräyksistä, sellaisina kuin ne ovat tulkittuina kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Kyseinen tuomioistuin voi ottaa kulloisenkin sopimuspuolen sisäisen oikeuden, johon unionin oikeus kuuluu jäsenvaltioiden osalta, ( 103 ) huomioon vain tosiseikkana, eikä kansalliselle lainsäädännölle annettu merkitys sido vastaajana olevan sopimuspuolen tuomioistuimia ja viranomaisia. Lisäksi – toisin kuin tuomiossa Achmea kyseessä olleen kaltaisissa jäsenvaltioiden kahdenvälisissä sijoitussuojasopimuksissa – unionin oikeus ei kuulu sopimuspuolten välillä sovellettavaan kansainväliseen oikeuteen.

111.

Erottaakseen toisistaan jäsenvaltioiden kahdenväliset investointisuojasopimukset ja CETA-sopimuksen kaltaiset sijoituksia koskevat sopimukset unionin tuomioistuin palautti tuomiossaan Achmea mieleen myös vakiintuneen oikeuskäytäntönsä, jossa todetaan seuraavaa: ”Kansainvälinen sopimus, jossa sovitaan sellaisen tuomioistuimen luomisesta, joka vastaa sen määräysten tulkinnasta ja jonka ratkaisut sitovat toimielimiä, myös unionin tuomioistuinta, ei lähtökohtaisesti ole unionin oikeuden vastainen. On näet niin, että toimivaltaan, joka unionilla on kansainvälisissä suhteissa, ja sen kelpoisuuteen tehdä kansainvälisiä sopimuksia sisältyy pakostakin valta alistua ratkaisuihin, joita tällaisten sopimusten nojalla perustettu tai nimetty tuomioistuin antaa sopimusten määräysten tulkinnasta ja soveltamisesta, kunhan unionin ja sen oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä kunnioitetaan”. ( 104 )

112.

Tähän oikeuskäytäntöön liittyen ja korostaakseen syitä, joiden vuoksi kyseessä olleessa kahdenvälisessä investointisopimuksessa määrätty riitojenratkaisujärjestelmä vaaransi unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyden, unionin tuomioistuin totesi seuraavaa: ”Nyt käsiteltävässä asiassa kuitenkin sen lisäksi, että riita-asiat, jotka kuuluvat kahdenvälisen investointisopimuksen 8 artiklassa tarkoitetun välimiesoikeuden toimialaan, voivat liittyä sekä tämän sopimuksen että unionin oikeuden tulkintaan, mahdollisuudesta saattaa nämä riita-asiat sellaisen elimen käsiteltäväksi, joka ei ole osa unionin tuomioistuinjärjestelmää, sovitaan sopimuksessa, joka ei ole unionin vaan jäsenvaltioiden tekemä. Kyseisellä 8 artiklalla voidaan kuitenkin saattaa kyseenalaiseksi paitsi jäsenvaltioiden välinen keskinäinen luottamus myös perussopimuksilla luodun oikeuden ominaisluonteen säilyttäminen, joka taataan SEUT 267 artiklassa tarkoitetulla ennakkoratkaisumenettelyllä, eikä se näin ollen sovi yhteen – – vilpittömän yhteistyön periaatteen kanssa.” ( 105 )

113.

Näiden täsmennysten jälkeen on todettava, että vaikka ei voida käyttää samanlaista arviointimenetelmää kuin unionin tuomioistuin käytti jäsenvaltioiden kahdenvälisen investointisuojasopimuksen yhteydessä, otettaessa käyttöön sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmä unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kolmansien valtioiden välisessä sopimuksessa on kuitenkin kunnioitettava unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä.

114.

Tässä tarkoituksessa ja ottaen huomioon edellä esitetyt seikat seuraavaksi on varmistettava, kuten Belgian kuningaskunta pyysi lausuntopyynnössään, onko CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätty ICS-järjestelmä omiaan loukkaamaan unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä etenkin, kun se vaikuttaa unionin tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan tulkita lopullisesti unionin oikeutta.

115.

CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätyn kaltaisen sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmän käyttöönotto ei nähdäkseni vaikuta unionin tuomioistuimelle ja kansallisille tuomioistuimille SEU 19 artiklan 1 kohdassa annettuun tehtävään huolehtia siitä, että unionin oikeutta noudatetaan unionin oikeusjärjestyksessä.

116.

Kyseiseen sopimukseen sisältyy nimittäin riittävästi takeita, joilla voidaan turvata yhtäältä unionin tuomioistuimen rooli unionin oikeuden viimeisenä tulkitsijana sekä toisaalta ennakkoratkaisumenettelystä muodostuva kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen yhteistyöjärjestelmä.

117.

CETA-sopimuksen neuvottelijat toimivat siis tarkoituksella siten, että sopimuksen säännöillä vaikutetaan mahdollisimman vähän unionin oikeussääntöihin.

118.

CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksolla nähdäkseni näin ollen taataan tasapaino punnittaessa yhtäältä sitä, että hyväksytään unionin ja sen jäsenvaltioiden toiminnan ulkoinen valvonta kyseiseen lukuun sisältyviin investointisuojaa koskeviin normeihin nähden, ja toisaalta sitä, että säilytetään unionin oikeuden itsenäisyys.

119.

Tässä yhteydessä on olennaista tarkastella, mitä oikeussääntöjä CETA-tuomioistuimen toimivalta nimenomaisesti koskee ja miten tuomioistuimen on ymmärrettävä sopimuspuolten sisäinen oikeus, johon unionin oikeus kuuluu.

120.

On syytä korostaa, että CETA-tuomioistuimen toimivalta on tiukasti rajattu. Kyseinen tuomioistuin on nimittäin CETA-sopimuksen 8.18 artiklan 1 kohdan nojalla toimivaltainen lausumaan ainoastaan CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun C jaksossa (Syrjimätön kohtelu) ( 106 ) tai D jaksossa (Sijoitusten suoja) määrätyn velvollisuuden noudattamatta jättämisestä. Tätä toimivallan rajoitusta korostetaan kyseisen sopimuksen 8.18 artiklan 5 kohdassa, jossa määrätään, että CETA-tuomioistuin ”ei tee päätöstä kanteesta, joka ei kuulu tämän artiklan soveltamisalaan”. CETA-sopimuksen 8.18 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee lisäksi, että sijoittaja voi nostaa kanteen unionin tai jäsenvaltion käyttöön ottamasta toimenpiteestä vain, jos se voi osoittaa, että kyseisestä toimenpiteestä on aiheutunut sille vahinkoa. Sijoittaja ei voi riitauttaa tällaista toimenpidettä abstraktilla tavalla.

121.

Sovellettavan oikeuden ja sen tulkinnan osalta CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 1 kohdassa määrätään, että ”tehdessään päätöstä – – tuomioistuin tulkitsee tätä sopimusta [Wienissä 23.5.1969 tehdyn] valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen ja osapuolten välillä sovellettavien muiden kansainvälisen oikeuden sääntöjen ja periaatteiden mukaisesti”.

122.

Kyseisestä määräyksestä ilmenee, että tehdessään päätöstä CETA-tuomioistuin soveltaa yksinomaan tätä sopimusta ja osapuolten välillä sovellettavia muita kansainvälisen oikeuden sääntöjä ja periaatteita eikä se ole toimivaltainen soveltamaan unionin oikeussääntöjä. ( 107 ) Sopimuspuolten sisäinen oikeus ei näin ollen kuulu CETA-tuomioistuimen ratkaistavana oleviin riitoihin sovellettaviin oikeussääntöihin.

123.

CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohdassa määrätään lisäksi, että ”tuomioistuimen toimivaltaan ei kuulu sellaisen toimenpiteen laillisuuden määrittäminen, jonka väitetään rikkovan tätä sopimusta, osapuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti”. Toisin sanoen tämä tarkoittaa, ettei kyseisellä tuomioistuimella ole missään tapauksessa toimivaltaa lausua jäsenvaltion tai unionin toteuttaman toimen laillisuudesta kyseisen valtion kansallisen oikeuden tai unionin oikeuden perusteella. Tämän toimivallan poissulkemisen vuoksi voidaan katsoa, ettei CETA-tuomioistuin kajoa kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuinten toimivaltaan jäsenvaltioiden ja unionin oikeusjärjestyksiin kuuluvien oikeudellisten toimien laillisuusvalvonnassa. ( 108 )

124.

Vaikka unionin tuomioistuin on korostanut, että unionin tuomioistuinjärjestelmä koostuu ”täysin kattavasta oikeussuojakeinojen ja menettelyjen kokonaisuudesta, jonka tarkoituksena on varmistaa toimielinten toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta”, ( 109 ) CETA-sopimuksella käyttöön otettava riitojenratkaisujärjestelmä ei näin ollen vaaranna tätä järjestelmää, koska sen tarkoituksena ei ole valvoa unionin toimien laillisuutta. Kyseisen järjestelmän tarkoituksena on valvoa ainoastaan sopimuspuolten toteuttamien toimien yhteensopivuutta CETA-sopimuksen asiaa koskevien määräysten kanssa, jotta sijoittajille, joille on aiheutunut vahinkoa, voidaan myöntää korvaus silloin, kun ristiriita todetaan. Siinä ei näin ollen kyseenalaisteta unionin tuomioistuimille perussopimuksissa myönnettyä monopoliasemaa unionin toimien laillisuusvalvonnassa.

125.

Käyttäessään toimivaltaansa ratkaista, onko sopimuspuolen toteuttama toimi CETA-sopimuksen mukainen, CETA-tuomioistuin ei ole, kuten CETA-sopimuksen 8.39 artiklan 1 kohdasta ilmenee, toimivaltainen kumoamaan toimea, jota se pitää CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun määräysten vastaisena, eikä vaatimaan sen muuttamista sopimuksen mukaiseksi. ( 110 ) Kyseisen määräyksen nojalla CETA-tuomioistuin voi määrätä ainoastaan rahallisia korvauksia tai sijoittajalta viedyn omaisuuden palauttamisen vastaajan suostumuksella. ( 111 ) ICS-järjestelmä sijoittuu siis jatkumolle sijoituksia koskevan välimiesmenettelyjärjestelmän, jonka ytimessä on vahingonkorvausten myöntäminen, läheisyyteen.

126.

Kuten Ranskan hallitus perustellusti huomauttaa, CETA-tuomioistuimen tehtävänä ei ole ratkaista kahden sellaisen osapuolen välisiä riitoja, joilla on erilainen näkemys unionin toimen pätevyydestä tai tulkinnasta, eikä etenkään kumota tällaista toimea tai suosittaa sen muuttamista lainmukaiseksi. CETA-tuomioistuin on sen sijaan toimivaltainen ainoastaan varmistamaan, onko unionin oikeuden tietynlainen soveltaminen CETA-sopimuksen mukaista, samalla tavoin kuin WTO:n riitojenratkaisuelin varmistaa ainoastaan, onko unionin oikeuden tietynlainen soveltaminen WTO-sopimusten mukainen.

127.

Näin ollen on korostettava, että CETA-tuomioistuimen tuomioiden mahdolliset oikeusvaikutukset ovat rajallisia, ja tällä pyritään takamaan, että unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä koskevaa periaatetta ei loukattaisi. Tässä yhteydessä on vielä huomautettava, että CETA-sopimuksen 8.41 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että tuomioiden on sidottava ”riitaosapuolia kyseisen asian osalta”.

128.

Tämän rajoitetun toimivallan täytäntöönpanossa myös CETA-tuomioistuimen tulkintavara on rajattu.

129.

Sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön osalta CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohdassa nimittäin täsmennetään, että ”selkeyden vuoksi todetaan, että tuomioistuin voi tarkastellessaan toimenpiteen yhteensopivuutta tämän sopimuksen kanssa ottaa soveltuvin osin huomioon tosiseikkana osapuolen kansallisen lainsäädännön”. Kyseinen määräys kuvastaa sopimuspuolten omaksumaa lähestymistapaa, jonka mukaan CETA-tuomioistuimen on tulkittava sopimuspuolen kansallista oikeutta mahdollisimman vähän ja otettava se huomioon sellaisenaan.

130.

Tässä yhteydessä on painotettava, että CETA-tuomioistuimen on nähdäkseni ehdottomasti voitava ”ottaa huomioon” sopimuspuolen kansallinen oikeus. Sijoittajien yksityisten etujen ja sopimuspuolten puolustamien yleisten etujen tasapainottaminen on nimittäin unionin neuvottelemien uusien vapaakauppasopimusten ja tarkemmin sanoen niiden kansainvälisiä sijoituksia koskevien määräysten mukaista. Tämä tarkoittaa, että sopimuspuolet voivat vedota kyseisessä tuomioistuimessa yleisen edun suojaamista koskeviin kansallisiin sääntöihinsä perustellakseen toimenpiteen tai menettelyn, josta niitä moititaan. Jos CETA-tuomioistuin ei voisi ottaa huomioon sopimuspuolen sisäiseen oikeuteen sisältyviä sääntöjä, se ei voisi ottaa huomioon yleiseen etuun liittyviä hyväksyttäviä tavoitteita.

131.

CETA-sopimuksessa näin ilmaistun tasapainon osalta yhteisen tulkitsevan välineen 6 kohdan a alakohdassa todetaan, että kyseinen sopimus ”sisältää nykyaikaisia investointisääntöjä, joissa säilytetään valtioiden oikeus harjoittaa sääntelyä yleisen edun nimissä, myös silloin kun tällainen sääntely vaikuttaa ulkomaiseen investointiin, samalla kun siinä varmistetaan investointien korkeatasoinen suoja ja mahdollistetaan oikeudenmukainen ja läpinäkyvä riidanratkaisu”. Yhteisen tulkitsevan välineen 6 kohdan b alakohdassa todetaan lisäksi, että ”CETA:ssa täsmennetään, että valtiot voivat muuttaa lakejaan riippumatta siitä, onko tällä mahdollisesti kielteinen vaikutus investointiin tai sijoittajan voitto-odotuksiin”. ( 112 )

132.

CETA-sopimuksen 8.9 artiklan, jonka otsikkona on ”Sijoitukset ja sääntelytoimenpiteet”, 1 kohdassa ilmaistaan konkreettisesti tämä ajatus ja määrätään, että ”tämän luvun soveltamista varten osapuolet vahvistavat uudelleen oikeutensa toteuttaa alueellaan sääntelyä oikeutettujen politiikan tavoitteiden saavuttamiseksi, kuten kansanterveyden, turvallisuuden, ympäristön tai yleisen moraalin suojelemiseksi, sosiaalista suojelua tai kuluttajansuojaa varten sekä kulttuurin monimuotoisuuden edistämiseksi ja suojelemiseksi”. Kyseisen sopimuksen 8.9 artiklan 2 kohdassa määrätään, että ”selkeyden vuoksi todetaan, että pelkästään se, että osapuoli sääntelee, lainsäädännön muutokset mukaan luettuina, tavalla, joka vaikuttaa kielteisesti sijoitukseen tai muuttaa sijoittajan odotuksia, voitto-odotukset mukaan luettuina, ei merkitse tämän jakson mukaisen velvollisuuden rikkomista”.

133.

Kyseiset määräykset osoittavat, että sijoittajien taloudelliset edut ja valtioiden suvereeni oikeus yleisen edun mukaiseen sääntelyyn ovat tasapainossa. Taloudellinen välttämättömyys edistää ja suojata sijoituksia saatetaan siis tasapainoon yhteisen edun mukaisten tavoitteiden puolustamisen kanssa.

134.

Sopimuspuolten kansallisen oikeuden huomioon ottaminen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että tuomioistuin muuttaa tätä oikeutta. Sen on otettava kansallinen oikeus huomioon sellaisena kuin se on. Tätä tarkoittaa sääntö, jonka mukaan tuomioistuin voi ottaa osapuolen kansallisen oikeuden huomioon ainoastaan ”tosiseikkana”. Tässä yhteydessä on korostettava, että kansainväliset tuomioistuimet, joiden on tutkittava, onko valtio noudattanut kansainvälisestä sopimuksesta johtuvia velvoitteita, ja joiden on sitä varten tutkittava kyseisen valtion oikeutta, tarkastelevat perinteisesti kyseisen kansallisen oikeuden merkitystä tosiseikkakysymyksenä. ( 113 )

135.

CETA-tuomioistuin voi siis ottaa sopimuspuolten kansallisen oikeuden säännökset huomioon tosiseikkoja koskevina tietoina lausuessaan siitä, onko riidan kohteena oleva toimintatapa tai toimenpide kyseisen sopimuksen mukainen. ( 114 )

136.

CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohdassa määrätään myös toisesta rajoituksesta, jolla on tarkoitus estää CETA-tuomioistuimen liiallinen luovuus kansallisen oikeuden suhteen. Ottaessaan osapuolen kansallisen oikeuden huomioon tosiseikkana kyseisen tuomioistuimen on nimittäin seurattava ”kyseisen osapuolen tuomioistuimissa vallitsevaa kansallisen lainsäädännön tulkintaa, eikä mikään tuomioistuimen kansalliselle lainsäädännölle antama merkitys sido kyseisen osapuolen tuomioistuimia tai viranomaisia”. CETA-tuomioistuin ei näin ollen voi esittää sitovia unionin oikeuden tulkintoja.

137.

On tietenkin mahdollista, että voidakseen harjoittaa valvontatehtäväänsä kyseisen tuomioistuimen on tulkittava tietyllä tavalla unionin oikeutta, jos sen on esimerkiksi rajattava riitautetun toimintatavan ulottuvuus, mutta CETA-tuomioistuimen on CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohdan nojalla noudatettava unionin tuomioistuimen mahdollisesti esittämää tulkintaa, eikä CETA-tuomioistuimen määrittämä unionin oikeuden merkitys missään tapauksessa sido unionin tuomioistuinta. CETA-tuomioistuimen mahdollisesti esittämä kansallisen oikeuden tulkinta ei näin ollen sido kanteen kohteena olevan sopimuspuolen viranomaisia ja tuomioistuimia.

138.

Edellä esitetystä seuraa, että CETA-tuomioistuinta sitoo unionin tuomioistuimen esittämä unionin oikeuden tulkinta, jota sen on CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohdan nojalla noudatettava, mutta kyseisen tuomioistuimen esittämä unionin oikeuden tulkinta ei sido unionin tuomioistuinta, unionin toimielimiä eikä kansallisia tuomioistuimia tai viranomaisia.

139.

CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohdalla taataan näin ollen, että CETA-tuomioistuin voi tulkita unionin oikeutta vain, jos unionin oikeusjärjestyksessä ei ole mitään viitteitä tulkinnasta, ja että kyseinen tuomioistuin voi tehdä tällaisen tulkinnan ainoastaan ratkaistakseen käsiteltävänään olevan riidan, eikä kyseinen tulkinta sido unionin viranomaisia eikä tuomioistuimia.

140.

CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohtaan sisältyy näin ollen riittävät takeet siitä, ettei CETA-tuomioistuin voi velvoittaa tulkitsemaan unionin oikeutta tietyllä tavalla unionin oikeusjärjestyksessä. Tältä osin unionin tuomioistuimen perustehtäviin ei kohdistu vaikutuksia. CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa perustettu riitojenratkaisujärjestelmä ei vaikuta etenkään unionin tuomioistuimen tehtävään tulkita unionin oikeutta lopullisesti ja sitovalla tavalla.

141.

Kyseinen määräys osoittaa, että huomioon otetaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan päätöksentekovaltaa unionin tekemän sopimuksen yhteydessä saaneiden elinten toiminta ei saa ”johtaa siihen, että unioni ja sen toimielimet olisivat sidottuja unionin oikeussääntöjen tiettyyn tulkintaan niiden käyttäessä sisäistä toimivaltaansa”. ( 115 )

142.

Unionin tuomioistuin totesi kylläkin lausunnossaan 2/13, että ”unionin oikeuden, mukaan lukien johdetun oikeuden, jonkin säännöksen tai määräyksen tulkinta edellyttää – – lähtökohtaisesti unionin tuomioistuimen ratkaisua, kun kyseisestä säännöksestä tai määräyksestä voidaan tehdä useita uskottavia tulkintoja”. ( 116 ) Unionin tuomioistuin totesi kuitenkin, että ”jos [se] ei saisi tulkita lopullisesti johdettua oikeutta ja jos [Euroopan] ihmisoikeustuomioistuimen olisi tämän oikeuden yhteensopivuutta ihmisoikeussopimuksen kanssa tutkiessaan itse valittava useista uskottavista tulkinnoista yksi, tällä loukattaisiin epäilemättä periaatetta, jonka mukaan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta tulkita lopullisesti unionin oikeutta”. ( 117 ) Kyseistä periaatetta ei kuitenkaan loukata, koska sikäli kuin CETA-tuomioistuin voi tulkita unionin oikeutta ja panna tämän tulkintansa tehokkaasti täytäntöön, tulkinta ei sitoisi unionin viranomaisia ja tuomioistuimia.

143.

Tätä ei kyseenalaista toteamus, jonka mukaan, kuten edellä todettiin, CETA-tuomioistuimen tuomio sitoo CETA-sopimuksen 8.41 artiklan 1 kohdan nojalla riitaosapuolia kyseisen asian osalta. Jos CETA-tuomioistuimen olisi itse tulkittava unionin oikeutta silloin, kun ei ole olemassa mitään tulkintaa, joka sen olisi otettava huomioon, unionin tuomioistuin olisi edelleen toimivaltainen tulkitsemaan lopullisesti unionin oikeutta. CETA-tuomioistuimen tuomio sitoo vain riitaosapuolia ja ainoastaan kyseisen asian osalta. Jos unionin tuomioistuin pitää CETA-tuomioistuimen esittämää unionin oikeuden tulkintaa virheellisenä, se voi näin ollen hylätä tällaisen tulkinnan ja ottaa huomioon mielestään asianmukaisemman tulkinnan ilman, että unioni laiminlyö kansainvälisiä velvoitteitaan.

144.

CETA-tuomioistuimen tulkintavaraa rajoittaa lisäksi se, että sopimuspuolet voivat ”esittää sitovia tulkitsevia huomautuksia”, joilla on tarkoitus ”[välttää] ja [korjata] CETA:n mahdolliset väärintulkitsemiset tuomioistuimissa”. ( 118 )

145.

CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 3 kohdassa määrätään näin ollen seuraavaa: ”Jos esiin nousee vakavaa huolta sijoitukseen mahdollisesti vaikuttavista tulkintakysymyksistä, palveluita ja sijoituksia käsittelevä komitea voi 8.44 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti suositella CETA-sekakomitealle tämän sopimuksen tulkintojen antamista. CETA-sekakomitean antama tulkinta sitoo tämän jakson nojalla perustettua tuomioistuinta. CETA-sekakomitea voi päättää, että tulkinta on sitova määräpäivästä alkaen.” ( 119 )

146.

Lisäksi on täsmennettävä, että CETA-sopimuksen 26.3 artiklan 3 kohdan mukaan ”CETA-sekakomitea tekee päätöksensä ja antaa suosituksensa yhteisellä suostumuksella”. Unionin tuomioistuimen lausunnossaan 1/00 esittämän toteamuksen mukaisesti tällainen päätöksentekotapa on unionin kannalta tae siitä, ettei se joudu soveltamaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön vastaista tulkintaa suhteissaan jäsenvaltioihin tai niiden kansalaisiin. ( 120 ) Lisäksi on syytä huomauttaa, ettei CETA-sopimuksen teksti estä tarvittaessa saattamasta unionin sekakomiteassa omaksumaa kantaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi EUT-sopimuksen mukaisia oikeussuojakeinoja käyttäen. ( 121 )

147.

Lisäksi on korostettava, että CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 1 kohdan mukaan ”perustetaan muutoksenhakutuomioistuin, jossa tarkastellaan tämän jakson mukaisesti annettuja välitystuomioita”. CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 7 kohdan mukaisesti CETA-sekakomitean tehtävänä on tehdä kyseisessä määräyksessä luetelluista asioista ”viipymättä [päätös], jossa vahvistetaan – – muutoksenhakutuomioistuimen toimintaa koskevat hallinnolliset ja organisatoriset seikat”.

148.

Muutoksenhakutuomioistuimen olemassaolo on lisätae siitä, ettei tosiseikkana huomioon otettavalle unionin oikeudelle anneta virheellistä merkitystä tehtäessä päätös CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätyssä riitojenratkaisujärjestelmässä. CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti muutoksenhakutuomioistuin voi nimittäin muuttaa CETA-tuomioistuimen välitystuomiota tai kumota sen myös silloin, kun perusteena ovat ”selkeät virheet tosiseikkojen arvioinnissa, mukaan luettuna sovellettavan kansallisen lainsäädännön arviointi”. Tämä tarkoittaa, että unionin oikeudelle annettavan merkityksen osalta CETA-tuomioistuimen tekemä mahdollinen virhe voidaan vielä korjata muutoksenhakutuomioistuimen valvoessa kyseisiä tuomioita.

149.

CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa muutoksenhakijan, joka kiistää CETA-tuomioistuimen tekemän asiaa koskevan kansallisen oikeuden arvioinnin, on selkeän virheen osoittamista koskevaa vaatimusta noudattaakseen näin ollen näytettävä toteen, että tuomioistuimen toteamukset ovat ilmeisellä tavalla kyseessä olevien kansallisten oikeussääntöjen sisällön vastaisia tai että tuomioistuin on määrittänyt kansallisen oikeuden soveltamisalan ilmeisen virheellisellä tavalla.

150.

Valvonnan rajaaminen muutoksenhakuvaiheessa tosiseikkojen arvioinnissa tehtyihin selkeisiin virheisiin sopii yhteen sen ajatuksen kanssa, että CETA-tuomioistuimen on tulkittava sopimuspuolten kansallista oikeutta mahdollisimman vähän. Sekä ensimmäisessä oikeusasteessa että muutoksenhakuvaiheessa on näin ollen vältettävä sitä, että oikeudenkäyntimenettely koskee kyseisen kansallisen oikeuden merkitystä.

151.

On huomautettava, että CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määrätty muutoksenhakuvaiheessa toteutettava valvonta vastaa unionin tuomioistuimella muutoksenhaun yhteydessä olevaa toimivaltaa. Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”unionin tuomioistuin on valituksen yhteydessä toimivaltainen selvittämään vain sen, onko kansallinen oikeus otettu huomioon vääristyneellä tavalla, minkä on käytävä ilmi selvästi asiakirja-aineistosta”. ( 122 )

152.

Selkeään virheeseen rajoittuvan muutoksenhakutuomioistuimen valvonnan olisi kuitenkin toteuduttava vain oletettavasti suhteellisen harvinaisessa tilanteessa, jossa unionin oikeusjärjestyksessä ei ole mitään sellaista seikkaa, joka voisi selventää unionin oikeussäännön merkitystä.

153.

Jos on näytetty toteen, että CETA-tuomioistuin on poikennut olemassa olevasta unionin oikeuden tulkinnasta, sen arviointi voitaisiin sitä vastoin CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla nähdäkseni kumota osoittamalla pelkkä oikeudellinen virhe, koska CETA-tuomioistuimen voitaisiin tällöin katsoa rikkoneen CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohtaa, jossa rajoitetaan sen toimivaltaa.

154.

Kuten edellä todettiin, CETA-sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohdasta nimittäin seuraa, että ottaessaan osapuolen kansallisen oikeuden huomioon tosiseikkana CETA-tuomioistuimen on seurattava kyseisen osapuolen tuomioistuimissa tai viranomaisissa vallitsevaa kansallisen lainsäädännön tulkintaa. Näin ollen CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna sovellettavan lainsäädännön soveltamisvirheenä olisi nähdäkseni pidettävä kyseisen 8.31 artiklan 2 kohdan rikkomista, joka voitaisiin todeta, jos CETA-tuomioistuin esittäisi oman unionin oikeuden tulkintansa ottamatta huomioon unionin toimielinten tai tuomioistuinten esittämää kyseisen oikeuden tulkintaa, vaikka sen on viimeksi mainitun määräyksen nojalla tukeuduttava unionin oikeuden vallitsevaan tulkintaan. Toisin sanoen kyseisen velvollisuuden noudattamatta jättäminen olisi oikeudellinen virhe, jonka osoittaminen ei edellyttäisi CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua selkeän virheen toteamista.

155.

Edellä esitetystä seuraa, että CETA-tuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan CETA-sopimusta ja panemaan sen täytäntöön ja ettei se tarkasti rajatun toimivallan vuoksi voi vaarantaa unionin oikeuden yhdenmukaista tulkintaa koskevaa tavoitetta tai unionin tuomioistuinten tehtävänä olevaa toimielinten toimien laillisuusvalvontaa.

156.

Kun otetaan huomioon CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätyn riitojenratkaisujärjestelmän käyttöönottoon liittyvät takeet, unioni voi nähdäkseni alistua ulkoiseen valvontaan, jonka tarkoituksena on se, että noudatetaan kyseiseen sopimukseen sisältyviä investointisuojaa koskevia standardeja mutta ei loukata unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä.

157.

Kuten useat tähän lausuntomenettelyyn osallistuneet tahot totesivat, lisäksi on korostettava, ettei CETA-sopimusta voida verrata Euroopan talousalueen (ETA) perustamista koskevaan sopimusluonnokseen, sellaisena kuin se on esitetty 14.12.1991 annetussa lausunnossa 1/91 (ETA-sopimus – I), ( 123 ) eikä lausunnossa 1/00 kyseessä olleeseen Euroopan yhteisen ilmailualueen perustamista koskevaan sopimusluonnokseen (ECAA-sopimus). ( 124 ) CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun C ja D jakson tavoitteena ei nimittäin ole laajentaa unionin säännöstöä Kanadaan sisällyttämällä niihin unionin oikeussääntöjä, eikä niillä myöskään ole tällaista vaikutusta. Niillä on tosin aineellisia yhtäläisyyksiä unionin oikeudessa säädetyn investointisuojan kanssa, mutta CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun C ja D jaksoon sisältyviä määräyksiä ei voida pitää ”samanlaisina”. Kyseisissä määräyksissä noudatetaan kansainvälistä investointisuojaa koskevia tavanomaisia standardeja sekä täsmennetään ja vahvistetaan niitä. CETA-sopimukseen ei myöskään sisälly velvollisuutta taata sitä, että siihen ja osapuolten kansalliseen oikeuteen sisältyviä suojanormeja tulkitaan yhdenmukaisesti. ( 125 ) Tästä näkökulmasta tarkasteltuna ei ole sitä vaaraa, että CETA-tuomioistuimen CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun C ja D jakson esittämästä tulkinnasta aiheutuu unionin sisäisen oikeuden tulkintaan sellaisia vaikutuksia, joiden unionin tuomioistuin katsoi lausunnossaan 1/91 olevan ristiriidassa unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä koskevan periaatteen kanssa. ( 126 )

158.

Merkityksellistä on joka tapauksessa se, että kun otetaan huomioon edellä mainitut takeet, CETA-sopimuksella käyttöön otettava järjestelmä ei merkitse myöskään myös asiasisällöltään yhtenevien suojanormien osalta sitä, että unioni ja sen toimielimet olisivat sisäistä toimivaltaansa käyttäessään sidottuja tulkitsemaan tietyllä tavalla unionin oikeussääntöjä, jotka on voitu ilmaista vastaavalla tavalla kyseisessä sopimuksessa, sillä jokainen normiryhmä on muodollisesti erillinen ja voi säilyttää oman tulkintansa. ( 127 )

159.

Lisäksi on erotettava toisistaan CETA-tuomioistuinta koskevat CETA-sopimuksen määräykset ja lausunnon 2/13 kohteena olleen unionin Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymistä koskevan sopimusluonnoksen määräykset. Viimeksi mainitussa lausunnossa unionin tuomioistuin korosti useita unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyden loukkaamiseen liittyviä perusteita, joihin kuuluu erityisesti se, että suunniteltu sopimus voi vaikuttaa unionin ja jäsenvaltioiden keskinäisiin suhteisiin sekä unionin ja sen jäsenvaltioiden väliseen toimivallanjakoon.

160.

CETA-tuomioistuimella ei ole kuitenkaan mitään toimivaltaa lausua unionin ja sen jäsenvaltioiden keskinäisistä suhteista sen enempää kuin jäsenvaltioiden välisistä tai jäsenvaltion sijoittajien ja muiden jäsenvaltioiden välisistä keskinäisistä suhteistakaan. CETA-tuomioistuin eroaa lausunnoissa 1/09 ja 2/13 tarkastelluista tuomioistuimista siinä, että jos unioni olisi tehnyt näissä lausunnoissa tarkastellut suunnitellut sopimukset, sekä eurooppapatentti- ja yhteisöpatenttituomioistuin että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin olisivat olleet toimivaltaisia ratkaisemaan unionin sisäisiä riitoja. Näin ei ole CETA-tuomioistuimen tapauksessa, sillä se voi käsitellä ainoastaan sopimuspuolten sijoittajien ja toisen sopimuspuolen välisiä riitoja.

161.

CETA-tuomioistuimen tehtävänä ei ole lausua myöskään unionin ja sen jäsenvaltioiden välisestä toimivallanjaosta. CETA-sopimuksen 8.21 artiklassa nimittäin määrätään vastaajan määrittämiseen kanadalaisen sijoittajan vireille panemassa menettelyssä sovellettavista automaattisista ehdoista, joilla ei rajoiteta kansainvälisillä sopimuksilla, joissa Euroopan unioni on osapuolena, sijoittajan ja valtion välisten riitojen ratkaisemista varten perustetuissa välimiesoikeuksissa käsiteltäviin asioihin liittyvän korvausvastuun hallinnointia koskevista puitteista 23.7.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 912/2014 ( 128 ) soveltamista. CETA-sopimuksen 8.21 artiklan 1 kohdassa näin ollen määrätään tapauksessa, jossa unionin tai jäsenvaltion väitetään rikkoneen kyseistä sopimusta, että sijoittajan, joka aikoo nostaa kanteen kyseisen sopimuksen 8.23 artiklan nojalla, on toimitettava ”[unionille] ilmoitus vastaajan määrittämistä koskevasta pyynnöstä”. Unioni määrittää, onko vastaajana unioni itse vai jokin sen jäsenvaltiosta, ja ilmoittaa siitä sijoittajalle. ( 129 ) Jos sijoittajalle ei ole ilmoitettu määrityksen tuloksesta 50 päivän kuluessa siitä, kun ilmoitus määrittämistä koskevasta pyynnöstä on jätetty, ja ilmoituksessa nimetyt toimenpiteet ovat yksinomaan jonkin jäsenvaltion toimenpiteitä, viimeksi mainittu on vastaaja. Jos ilmoituksessa nimettyihin toimenpiteisiin kuuluu unionin toimenpiteitä, unioni on vastaaja. ( 130 ) Tämä CETA-sopimuksen 8.21 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti tehty määritys sitoo CETA-tuomioistuinta. ( 131 )

162.

Säännöt, joiden perusteella voidaan määrittää, onko vastaajana unioni vai kyseinen jäsenvaltio, esitetään asetuksessa N:o 912/2014. Komission tekemät päätökset ovat täytäntöönpanotoimia. Kyse on siis toimista, joiden laillisuutta unionin tuomioistuimet voivat valvoa. Kuten neuvosto perustellusti toteaa, unionin tuomioistuimen on näin ollen määritettävä lopullisesti, kenen olisi oltava vastaaja.

163.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella nyt käsiteltävä asia eroaa lausunnosta 2/13, jossa unionin tuomioistuin katsoi, ettei suunnitellussa sopimuksessa määrätyillä kanssavastaajajärjestelyn toimintaa koskevilla yksityiskohtaisilla säännöillä varmisteta sitä, että unionin ja sen oikeuden erityispiirteet säilytetään. Kyseisillä yksityiskohtaisilla säännöillä nimittäin loukataan unionin tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa ratkaista unionin ja sen jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako. ( 132 )

164.

Koska CETA-tuomioistuin ei voi CETA-sopimuksen 8.21 artiklan määräysten vuoksi lausua unionin ja sen jäsenvaltioiden välisestä toimivallanjaosta, kyseisen sopimuksen ei näin ollen voida tästä näkökulmasta katsoa loukkaavan unionin oikeusjärjestyksen itsenäisyyttä.

165.

CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa perustetaan järjestelmä, jota voitaisiin pitää ”lähes” tavanomaiseen tuomioistuinmenettelyyn verrattavana, sillä siinä näkyvät vielä tietyissä näkökohdissa sijoituksia koskevaan välimiesmenettelyyn sovellettavat säännöt, ja joka on tarkoitettu pääasiallisesti sellaisten riitojen ratkaisuun, jotka koskevat juuri kyseessä olevan kansainvälisen sopimuksen määräysten tulkintaa tai soveltamista. Koska kyseinen järjestelmä on vaihtoehtoinen tapa ratkaista CETA-sopimuksen tulkintaan liittyviä investointisuojariitoja, se ei myöskään vaikuta jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaan unionin oikeuden tulkinnassa ja soveltamisessa eikä niiden oikeuteen tai velvollisuuteen esittää ennakkoratkaisupyyntöjä unionin tuomioistuimelle ja tämän toimivaltaan vastata kyseisten tuomioistuinten esittämiin kysymyksiin. ( 133 )

166.

CETA-tuomioistuin ei lausunnon 1/09 kohteena olleen eurooppapatentti- ja yhteisöpatenttituomioistuimen tavoin kuulu unionin toimielin- ja tuomioistuinjärjestelmään, mutta sille ei – toisin kuin edellä mainitulle tuomioistuimelle useiden yhteisöpatenttiin liittyvien yksityisten nostamien kanteiden osalta ( 134 ) – myönnetä yksinomaista toimivaltaa käsitellä ulkomaisten sijoittajien nostamat investointisuojaan liittyvät kanteet eikä tulkita ja soveltaa unionin oikeutta kyseisellä alalla.

167.

Kuten komissio toteaa perustellusti huomautuksissaan, CETA-tuomioistuimen tarkoituksena ei ole soveltaa unionin sisäistä oikeutta vaan ainoastaan CETA-sopimuksen määräyksiä. CETA-sopimuksessa luodaan täydentävä suoja kansainvälisessä oikeudessa ja määrätään erityisestä järjestelmästä, jossa sopimuksen toisen osapuolen sijoittajat voivat vedota tähän suojaan. Siinä ei kuitenkaan rajoiteta aineellisia oikeuksia, joita ulkomaisilla sijoittajilla on unionin sisäisen oikeuden nojalla. Sillä ei rajoiteta myöskään unionin tuomioistuimen tai jäsenvaltioiden tuomioistuinten toimivaltaa käsitellä kanteita, joilla pyritään varmistamaan tällaisten unionin sisäisessä oikeudessa myönnettyjen oikeuksien noudattaminen.

168.

ICS-järjestelmän käyttöönotto ei siis estä ulkomaisia sijoittajia hakemasta suojaa sijoituksilleen saattamalla asiansa sopimuspuolten tuomioistuinten käsiteltäväksi, jotta asiaan sovellettaisiin kyseisten osapuolten kansallista oikeutta. ( 135 ) Muistutan tässä yhteydessä, että kun otetaan huomioon, ettei CETA-sopimuksella ole välitöntä oikeusvaikutusta, ulkomaiset sijoittajat eivät voi tässä tapauksessa vedota sopimuspuolten tuomioistuimissa suoraan kyseisen sopimuksen rikkomiseen vaan ainoastaan kyseisten osapuolten kansalliseen oikeuteen tietenkin siltä osin kuin siihen sisältyy tarkoituksenmukaisia suojanormeja. Sen lisäksi, että nämä kaksi kannetyyppiä perustuvat siis erilaisiin viiteoikeusnormeihin, niillä ei välttämättä ole myöskään samaa kohdetta. Toisin kuin silloin, kun kanne nostetaan CETA-tuomioistuimessa, saatettaessa asia sopimuspuolten kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan nimittäin mennä pelkkää vahingonkorvauskannetta pitemmälle ja pyrkiä kyseisten osapuolten kansalliseen oikeuteen sisältyvän toimenpiteen kumoamiseen. Kyse on näin ollen kahdesta toisiaan täydentävästä oikeussuojakeinosta, jotka eivät korvaa toisiaan.

169.

Sopimuspuolet ovat määränneet sääntöjä, joilla luodaan puitteet ulkomaisten sijoittajien valinnanmahdollisuudelle.

170.

CETA-sopimuksen 8.22 artiklassa, jonka otsikko on ”Menettelyä koskevat säännöt ja muut vaatimukset kanteen esittämiseksi tuomioistuimelle”, määrätään seuraavaa:

”1.   Sijoittaja voi esittää kanteen 8.23 artiklan nojalla ainoastaan, jos sijoittaja

– –

171.

Kyseiset säännökset osoittavat, että CETA-tuomioistuimelle on myönnetty yksinomaan vaihtoehtoinen toimivalta. Edellä esitetyssä yhteisen tulkitsevan välineen 6 kohdan a alakohdassa näin ollen täsmennettiin, että ”CETA ei anna etuoikeutta vedota sopimuksella perustettuun [ICS-]järjestelmään. Sijoittajat voivat sen sijaan hakea käytettävissä olevia muutoksenhakumenettelyjä kansallisissa tuomioistuimissa”. Se, ettei kannetta voida samanaikaisesti, kuin se on CETA-tuomioistuimen käsiteltävänä tai sen jälkeen, saattaa sopimuspuolten tuomioistuinten käsiteltäväksi, voisi houkuttaa sijoittajia saattamaan asian ensin sopimuspuolten tuomioistuinten käsiteltäväksi. Kyseiset määräykset kannustavat näin ollen turvautumaan kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin, vaikka se ei ole välttämätön edellytys sille, että asia voidaan saattaa CETA-tuomioistuimen käsiteltäväksi.

172.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on todettava, että koska CETA-sopimuksella ei ole välitöntä oikeusvaikutusta, jäsenvaltioiden tuomioistuinten tehtävänä ei ole soveltaa kyseistä sopimusta, mutta ne eivät silti menetä asemaansa unionin oikeusjärjestyksen ”yleisinä” tuomioistuimina ja ne voivat edelleen täyttää tehtävänsä esittää ennakkoratkaisupyyntöjä. Unionin tuomioistuin on myös edelleen toimivaltainen antamaan ennakkoratkaisuja kyseisten tuomioistuinten esittämistä kysymyksistä. Näin ollen ei voida todeta, että perussopimuksissa unionin toimielimille ja jäsenvaltioille annettu toimivalta, joka on olennainen unionin oikeuden luonteen säilyttämisessä, olisi jollain tavoin vääristynyt. ( 136 )

173.

Tarkasteltaessa sitä, sopiiko CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jakso yhteen unionin oikeuden itsenäisyyttä koskevan periaatteen kanssa, on nähdäkseni otettava asianmukaisesti huomioon, että on säilytettävä unionin kyky edistää ulkoisen toimintansa periaatteiden ja tavoitteiden toteutumista.

174.

Kuten Slovakian hallitus perustellusti totesi istunnossa, unionin tuomioistuimen olisi annettava unionin oikeuden itsenäisyyttä koskevalle periaatteelle sisältö, joka mahdollistaa paitsi unionin oikeuden erityispiirteiden säilymisen myös unionin osallistumisen kansainvälisen oikeuden ja sääntöihin perustuvan kansainvälisen oikeusjärjestyksen kehittämiseen.

175.

CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun määräykset mahdollistavat nähdäkseni tasapainon saavuttamisen unionin erityisen konstitutionaalisen rakenteen säilymisen ja sen ulkoisen toiminnan kehittämisen välillä.

176.

SEU 3 artiklan 5 kohdassa määrätään, että ”unioni vaalii ja puolustaa arvojaan ja etujaan kansainvälisissä suhteissaan ja edistää osaltaan kansalaistensa suojelua. Se edistää osaltaan – – maapallon kestävää kehitystä, – – vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa – – sekä kansainvälisen oikeuden tarkkaa noudattamista ja kehittämistä – –”. Viimeksi mainittu tavoite tarkoittaa loogisesti sitä, että unionin olisi edistettävä aloitteita ja valvontajärjestelmiä, jotka tehostavat kansainvälisiä sopimuksia, joissa se on osapuolena. ( 137 )

177.

Unionin kansainvälisen tason toiminnalla on SEU 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti pyrittävä saamaan aikaan ”pitkälle menevää yhteistyötä kaikilla kansainvälisten suhteiden aloilla” erityisesti lujittamalla ja tukemalla ”oikeusvaltiota – – ja kansainvälisen oikeuden periaatteita”, ( 138 ) kannustamalla ”kaikkien maiden yhdentymistä maailmantalouteen, muun muassa poistamalla asteittain kansainvälisen kaupan esteitä”, ( 139 ) osallistumalla ”kansainvälisten toimenpiteiden kehittämiseen – – kestävän kehityksen [varmistamiseksi]” ( 140 ) sekä edistämällä ”kansainvälistä järjestelmää, joka perustuu entistä tiiviimpään monenväliseen yhteistyöhön, ja maailmanlaajuista hyvää hallintotapaa”. ( 141 ) SEUT 207 artiklan 1 kohdan nojalla ”yhteistä kauppapolitiikkaa harjoitetaan unionin ulkoista toimintaa koskevien periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti”.

178.

CETA-sopimuksen kahdeksas luku sopii nähdäkseni täysin näihin tavoitteisiin, koska siinä yhdistetään investointisuojaa koskevat säännöt, jotka myötävaikuttavat sijoittajien oikeusvarmuuteen sekä unionin ja Kanadan välisen kaupan kehittymiseen, ( 142 ) ja erityinen riitojenratkaisujärjestelmä nimenomaiseen takeeseen, joka koskee sopimuspuolten oikeutta antaa tarvittavaa lainsäädäntöä hyväksyttävien yleisen edun mukaisten tavoitteiden toteuttamiseksi esimerkiksi kansanterveyden, turvallisuuden, ympäristön tai sosiaalisen suojelun aloilla.

179.

Muistutan, että CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätyn kaltaisen riitojenratkaisujärjestelmän olemassaolon oikeutus perustuu siihen, että varmistetaan sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisun neutraalisuus ja itsenäisyys sopimuspuolten tuomioistuinjärjestelmiin nähden. Tämän logiikan mukaan on ymmärrettävää, että kyseiset osapuolet eivät ole sopineet unionin tuomioistuimen ennakko-osallistumista koskevasta menettelystä eivätkä siitä, että kyseisten osapuolten tuomioistuinten olisi järjestelmällisesti valvottava täysimääräisesti CETA-tuomioistuimen antamia tuomioita. Tällainen liittymäkohta sopimuspuolten tuomioistuinjärjestelmän kanssa olisi ollut ristiriidassa sen kanssa, että sopimuspuolet haluavat luoda nimenomaisesti tuomioistuinjärjestelmiensä ulkopuolisen riitojenratkaisujärjestelmän.

180.

Kun kerran CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksoon on myönnetty sisältyvän riittävät takeet sen estämiseksi, ettei kyseisellä järjestelmällä loukata unionin tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa tulkita lopullisesti unionin oikeutta, sopimuspuolten näin tekemää valintaa ei mielestäni voida kyseenalaistaa.

181.

On silti huomautettava, että valittujen välimiesmenettelysääntöjen, joiden nojalla kanne voidaan nostaa, ( 143 ) perusteella jäsenvaltion, jossa täytäntöönpanoa haetaan, tuomioistuinten toteuttama valvonta – erityisesti silloin, kun on olemassa ristiriita kyseisen valtion oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) kanssa ( 144 ) – ei ole pois suljettu. ( 145 ) Tällainen valvonnanmahdollisuus ei kuitenkaan nähdäkseni ole edellytyksenä sille, että CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätty sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmä sopii yhteen unionin oikeuden itsenäisyyttä koskevan periaatteen kanssa.

182.

Tarkasteltaessa lisäksi toisinaan esitettyä ajatusta siitä, että tämäntyyppisessä sopimuksessa määrättäisiin unionin tuomioistuimen ennakko-osallistumista koskevasta menettelystä unionin oikeuden tulkintaan liittyvässä ongelmassa, vastavuoroisuutta koskeva vaatimus on otettava huomioon, kuten Saksan hallitus ja komissio perustellusti toteavat. Sen lisäksi, että tällaisesta menettelystä olisi hankala ja jopa mahdotonta neuvotella kolmansien valtioiden kanssa, ( 146 ) unionin olisi – jos sen kumppanit hyväksyisivät tämän – myös myönnettävä kumppaneilleen niiden keskinäisten suhteiden vastavuoroisuuden vuoksi mahdollisuus myöntää kansallisille tuomioistuimilleen toimivalta antaa ennakkoratkaisuja kansallisen oikeuden tulkinnan yhteydessä. Unionin sijoittajien kannalta tämä olisi ristiriidassa riitojenratkaisujärjestelmän keskeisen tarkoituksen kanssa eli sen kanssa, että järjestelmän on tarkoitus olla neutraali ja riippumaton toisen sopimuspuolen kansallisista tuomioistuimista. Tämä vähentäisi huomattavasti tällaisen järjestelmän mielenkiintoa ja houkuttelevuutta etenkin, kun unionilla on suhteita sellaisiin kolmansiin valtioihin, joiden kansalliset tuomioistuimet eivät täytä ainakaan täysimääräisesti puolueettomuutta, riippumattomuutta ja nopeutta koskevia edellytyksiä, ja voisi lopulta heikentää unionin sijoittajien kyseisissä valtioissa tekemien sijoitusten suojaa.

183.

Hyväksyn näin ollen CETA-sopimuksen neuvottelijoiden menettelytavan, jonka mukaan kyseisen sopimuksen määräyksissä kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että perustettava riitojenratkaisujärjestelmä häiritsee mahdollisimman vähän sopimuspuolten tuomioistuinjärjestelmiä.

184.

Kaikkien edellä esitettyjen toteamusten perusteella katson, ettei CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätty sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmä loukkaa unionin oikeuden itsenäisyyttä eikä etenkään vaikuta periaatteeseen, jonka mukaan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta tulkita lopullisesti unionin oikeutta.

185.

Lausuntopyyntönsä tässä osassa Belgian kuningaskunta toteaa aluksi, että CETA-sopimuksessa määrätään kanadalaisten sijoittajien etuoikeutetusta mahdollisuudesta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Unionissa sijoituksia tekevät kanadalaiset yritykset nimittäin voivat saattaa riidan joko unionin tuomioistuimen tai CETA-tuomioistuimen käsiteltäväksi, mutta unionissa sijoituksia tekevillä unionin yrityksillä ei ole tätä valinnanmahdollisuutta.

186.

Tässä yhteydessä olisi tutkittava, sopiiko tällainen tilanne yhteen Euroopan unionin perusoikeuskirjan ( 147 ) 20 artiklan kanssa, jonka mukaan ”kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä”, ja perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohdan kanssa, jossa määrätään, että ”kielletään kaikenlainen kansalaisuuteen perustuva syrjintä perussopimusten soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niiden erityismääräysten soveltamista”.

187.

Seuraavaksi Belgian kuningaskunta toteaa, että CETA-sopimuksen 8.39 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että kun kanadalainen sijoittaja toimii CETA-tuomioistuimessa ”paikallisesti sijoittautuneen yrityksen” (eli kyseisen kanadalaisen sijoittajan suoraan tai epäsuorasti omistaman tai määräysvallassa olevan unioniin sijoittautunen yrityksen) puolesta, ( 148 ) kyseisen tuomioistuimen mahdollisesti myöntämät vahingonkorvaukset on maksettava kyseiselle paikalliselle yritykselle.

188.

Tätä sääntöä voitaisiin Belgian kuningaskunnan mukaan perustella sillä, että investointisuojaa koskeville kansainvälisille sopimuksille on ominaista, että niiden tavoitteena on edistää sen osapuolen taloutta, johon kyseinen yritys on sijoittautunut. Olisi kuitenkin tutkittava kyseisen säännön yhteensopivuutta perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklan kanssa.

189.

Lopuksi Belgian kuningaskunta pohtii sen tilanteen osalta, että CETA-tuomioistuin katsoo, että komission tai jonkin jäsenvaltion kilpailuviranomaisen kanadalaiselle sijoittajalle (tai paikallisesti sijoittautuneelle yritykselle) määräämä sakko on CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun C tai D jakson määräyksen vastainen, ja että se myöntää tätä sakkoa vastaavan korvauksen, sopiiko kyseisen sakon vaikutusten lakkaaminen yhteen yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja unionin oikeuden tehokkuutta koskevan vaatimuksen kanssa.

190.

Belgian kuningaskunnan mukaan CETA-sopimuksen 8.9 artiklan 3 ja 4 kohdasta seuraa, että jos unioni on todennut valtiontuen yhteensopimattomaksi SEUT 108 artiklan kanssa ja määrännyt sen maksettavaksi takaisin, CETA-tuomioistuin ei voisi pitää kyseistä päätöstä CETA-sopimuksen vastaisena eikä myöskään myöntää kyseisen valtiontuen määrää vastaavaa vahingonkorvausta. CETA-sopimukseen ei kuitenkaan sisälly vastaavanlaista sääntöä, jonka tarkoituksena on suojella komission tai jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisen päätöksiä SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan yhteydessä. Belgian kuningaskunnan mukaan näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että kanadalainen sijoittaja välttyy unionin kilpailuoikeuden rikkomisen taloudellisilta seurauksilta, kun taas unionin sijoittajat eivät voi välttyä niiltä.

191.

Kaiken kaikkiaan Belgian kuningaskunta tiedustelee, voisivatko CETA-tuomioistuimen tuomiot olla tietyissä olosuhteissa perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklan sekä unionin oikeuden tehokkuutta koskevan vaatimuksen vastaisia. Kyseinen jäsenvaltio määrittää tässä yhteydessä kaksi tilannetta eli ensinnäkin sen, että vahingonkorvaukset maksetaan paikallisesti sijoittautuneelle yritykselle CETA-sopimuksen 8.39 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja toiseksi sen, että CETA-tuomioistuin voisi myöntää vahingonkorvauksia unionin kilpailuoikeuden nojalla määrätyn sakon vuoksi.

192.

Belgian kuningaskunnan kysymysten ensimmäinen osa perustuu siihen, että CETA-sopimuksen 8.23 artiklan 1 kohdan mukaisesti osapuolen sijoittaja voi nostaa kanteen joko omissa nimissään tai suoraan tai epäsuorasti omistamansa tai määräysvallassaan olevan paikallisesti sijoittautuneen yrityksen puolesta. Jälkimmäisessä tilanteessa CETA-sopimuksen 8.39 artiklan 2 kohdan a alakohdasta seuraa, että välitystuomiossa vahvistettu korvaus olisi maksettava paikallisesti sijoittautuneelle yritykselle. Tämä ei ole mielestäni omiaan aiheuttamaan syrjintää unionissa sijoituksia tekeviin unionin sijoittajiin nähden.

193.

Tässä yhteydessä on todettava, että kyseisissä kahdessa määräyksessä tarkoitetun kaltainen paikallisesti sijoittautunut yritys on itsessään sijoitusmuoto. CETA-sopimuksen 8.1 artiklan mukaan ”tämän sopimuksen piiriin kuuluvalla sijoituksella” tarkoitetaan nimittäin sopimuksen osapuolen osalta sijoitusta, joka on erityisesti ”suoraan tai epäsuorasti toisen osapuolen sijoittajan omistuksessa tai määräysvallassa”, ja ”sijoituksella” tarkoitetaan ”kaikenlaisia omaisuuseriä, jotka sijoittaja omistaa tai joita sijoittaja hallitsee suoraan tai epäsuorasti” ja jotka voivat muun muassa olla yhtiön muodossa. Kun otetaan huomioon, että osapuolen sijoittajalla näin ollen on määräysvalta toisen osapuolen alueelle paikallisesti sijoittautuneessa yrityksessä, CETA-tuomioistuimen myöntämästä korvauksesta, vaikka se maksettaisiin paikallisesti sijoittautuneelle yritykselle, hyötyisi lopulta ensimmäisen osapuolen sijoittaja, joka on sitä paitsi ainoa, joka voi CETA-sopimuksen 8.23 artiklan 1 kohdan nojalla nostaa kanteen CETA-tuomioistuimessa.

194.

Koska osapuolen sijoittaja ja toisen osapuolen alueelle paikallisesti sijoittautunut yritys on tosiasiallisesti rinnastettava toisiinsa, ( 149 ) Belgian kuningaskunta tiedustelee itse asiassa, esiintyykö erityisen aineellisen ja menettelyllisen suojan saaneiden ulkomaisten sijoittajien ja paikallisten sijoittajien, joilla ei ole tällaista suojaa, välillä syrjintää.

195.

Tämän kysymyksen yhteydessä on täsmennettävä, että SEUT 207 artiklan 1 kohdan toisesta virkkeestä, luettuna yhdessä SEU 21 artiklan kanssa, ilmenee, että unionin on EU- ja EUT-sopimuksissa, myös yhteisen kauppapolitiikan alalla, saamiaan toimivaltuuksia käyttäessään noudatettava perusoikeuksia, joihin yhdenvertaisen kohtelun periaate kuuluu. ( 150 ) Unioni on oikeusunioni, jossa kaikki sen toimielinten toimet ovat sellaisen valvonnan alaisia, jonka kohteena on niiden yhteensoveltuvuus etenkin perussopimusten, yleisten oikeusperiaatteiden ja perusoikeuksien kanssa. ( 151 ) Tämä koskee myös unionin ulkoista toimintaa. ( 152 ) Muistutan tässä yhteydessä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tekemät kansainväliset sopimukset ”ovat niiden voimaan tultua erottamaton osa unionin oikeusjärjestystä – –. Tästä syystä niiden määräysten on oltava täysin yhteensoveltuvia perussopimusten määräysten ja niistä johtuvien perustuslaillisten periaatteiden kanssa”. ( 153 ) Niihin kuuluu tietenkin perusoikeuskirja sen 51 artiklan mukaisesti, koska sillä on SEU 6 artiklan 1 kohdan nojalla ”sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla”. Unionin tuomioistuin oli jo ennen perusoikeuskirjan virallista voimaantuloa vahvistanut periaatteen, jonka mukaan unionin ulkosuhteiden hoitamisessa on noudatettava unionin perusoikeuksia. ( 154 )

196.

Perusoikeuskirjan selitysten ( 155 ) mukaan perusoikeuskirjan 21 artiklan 2 kohta ”vastaa [SEUT] 18 artiklan ensimmäistä kohtaa, ja sitä on sovellettava kyseisen artiklan mukaisesti”. Lisäksi perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohdan nojalla perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, joista on määräyksiä perussopimuksissa, sovelletaan niissä määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti. Tästä seuraa, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 2 kohtaa on luettava siten, että sillä on sama kattavuus kuin SEUT 18 artiklan ensimmäisellä kohdalla.

197.

SEUT 18 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan ”kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä perustamissopimusten soveltamisalalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten erityismääräysten soveltamista”. Tämä määräys sisältyy kyseisen sopimuksen toiseen osaan, jonka otsikkona on ”Syrjintäkielto ja unionin kansalaisuus”. Tämä määräys koskee unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia tilanteita, joissa jäsenvaltion kansalaista kohdellaan syrjivästi verrattuna toisen jäsenvaltion kansalaisiin pelkästään hänen kansalaisuutensa perusteella. Unionin tuomioistuimen mukaan kyseistä määräystä ei näin ollen ole tarkoitus soveltaa tapauksessa, jossa jäsenvaltioiden kansalaisia ja kolmansien valtioiden kansalaisia mahdollisesti kohdellaan eri tavalla. ( 156 )

198.

Tämä ei kuitenkaan mielestäni tarkoita, ettei CETA-sopimuksen kaltaisessa kansainvälisessä sopimuksessa tarvitse noudattaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, joka on perusoikeuskirjan 20 artiklassa vahvistettu unionin oikeuden yleinen periaate. ( 157 )

199.

Tässä yhteydessä totean lisäksi, ettei tässä kyseenalaisteta oikeuskäytäntöä, jossa pyritään säilyttämään unionin toimielinten ja elinten poliittinen toimintakyky kansainvälisellä tasolla antamalla niiden kohdella kolmansia valtioita eri tavalla. ( 158 )

200.

Investointisuojasta huomautan, että yhteisen tulkitsevan välineen 6 kohdan a alakohdassa todetaan, että ”CETA ei johda siihen, että ulkomaisia sijoittajia kohdeltaisiin suotuisammin kuin kotimaisia sijoittajia”.

201.

Varmistettaessa sitä, noudatetaanko ICS-järjestelmän käyttöönotossa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, on palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavalla ja että erilaisia tilanteita ei kohdella samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella. ( 159 )

202.

Useimmat huomautuksia esittäneet hallitukset samoin kuin neuvosto ja komissio katsovat Belgian kuningaskunnan olettavan virheellisesti, että unionissa sijoituksia tekevät kanadalaiset yritykset ja unionissa sijoituksia tekevät unionin yritykset ovat samassa tilanteessa.

203.

Näiden osapuolten mukaan näin ei nimenomaan ole, koska toinen edellä mainituista yritysryhmistä tekee kansainvälisiä sijoituksia ja toinen unionin sisäisiä sijoituksia, joita ei voida verrata toisiinsa. Unionin sisäisiin sijoituksiin sovelletaan väistämättä tietyiltä osin eri sääntöjä kuin kansainvälisiin sijoituksiin. Ainoat toisiinsa rinnastettavissa olevat tilanteet olisivat se, että kanadalaiset yritykset tekevät sijoituksia unionissa, ja se, että unionin yritykset tekevät sijoituksia Kanadassa.

204.

Sitä eroa, että unionissa sijoituksia tekevät kanadalaiset yritykset voivat saattaa riitoja CETA-tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun taas unionissa sijoituksia tekevillä unionin yrityksillä ei ole tätä mahdollisuutta, ei näin ollen voida pitää ”syrjintänä”. Tässä yhteydessä kyseiset osapuolet viittaavat vastaavasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jonka mukaan oikeussubjektien, joihin sovelletaan jäsenvaltioiden välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen määräyksiä, ja oikeussubjektien, joihin ei sovelleta tällaisia määräyksiä, erilainen kohtelu ei ole syrjintää, koska nämä kaksi ryhmää eivät ole toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa. ( 160 )

205.

Mainittujen osapuolten mukaan olisi joka tapauksessa virheellistä katsoa, että unionissa sijoituksia tekevät kanadalaiset yritykset ovat unionissa sijoituksia tekeviin unionin yrityksiin nähden etuoikeutetussa asemassa siksi, että ne voivat saattaa asiansa CETA-tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämä mahdollisuus ainoastaan kompensoi sitä, ettei CETA-sopimukseen voida vedota suoraan sopimuspuolten kansallisissa tuomioistuimissa.

206.

Katson useimpien huomautuksia esittäneiden osapuolten tavoin, että toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa ovat ainoastaan kulloisenkin sopimuspuolen sijoittajat, jotka tekevät sijoituksia toisen sopimuspuolen alueella.

207.

Kuten Saksan hallitus totesi perustellusti istunnossa, unionissa sijoituksia tekevien kanadalaisten sijoittajien tilannetta ei voida rinnastaa omalla talousalueellaan sijoituksia tekevien eurooppalaisten sijoittajien tilanteeseen. Toisiinsa voidaan verrata ainoastaan kanadalaisia ja eurooppalaisia sijoittajia toisen sopimuspuolen alueella tehtävissä sijoituksissa. Tämän vertailun perusteella kaikkia toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa olevia sijoittajia kohdellaan vastaavalla tavalla. Kaikkien sopimuspuolten sijoittajilla ei tosin ole pääsyä CETA-tuomioistuimeen, kun on kyse sopimuspuolen, johon ne kuuluvat, alueella tehdyistä sijoituksista. Kuten Saksan hallitus totesi, tämä johtuu siitä, että kyseiset sijoittajat eivät ole joutuneet ottamaan sijoitukseen liittyviä riskejä eivätkä maksamaan investointikustannuksia ulkomaisella talousalueella ja että ne toimivat tutussa oikeudellisessa ympäristössä.

208.

Lisäksi muistutan, etteivät sopimuspuolten, kuten unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kanadan, väliset suhteet perustu keskinäiseen luottamukseen, minkä vuoksi kyseiset osapuolet haluavat määritellä suunnitellussa sopimuksessa aineellisen ja menettelyllisen suojan tason vastavuoroisuuden perusteella. Näin ollen se, että CETA-sopimuksessa perustettuja vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia sovelletaan ainoastaan jommankumman sopimuspuolen sijoittajiin, johtuu luonnostaan kyseisen sopimuksen kahdenvälisestä luonteesta, ( 161 ) sillä tavoitteena on suojella osapuolen sijoittajia niille toisen osapuolen alueella sijoituksia tehdessään mahdollisesti aiheutuvilta haitoilta. Tästä seuraa, ettei unionin sijoittaja ole samassa tilanteessa kuin kanadalainen sijoittaja unionin alueella tehtävissä sijoituksissa.

209.

Vaikka unionissa sijoituksia tekevien kanadalaisten sijoittajien ja unionissa sijoituksia tekevien unionin sijoittajien olisi katsottava olevan toisiinsa rinnastettavissa tilanteissa, sitä, että ainoastaan ensin mainittu sijoittajaryhmä voi hyötyä CETA-sopimuksella perustettavasta sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmästä, voidaan joka tapauksessa perustella objektiivisesti sillä, että tarkoituksena on kannustaa ulkomaisia sijoittajia sijoituksiin sopimuspuolten alueella.

210.

Tässä yhteydessä on todettava, että unionin tuomioistuimen mukaan ”silloin, kun kahta toisiinsa rinnastettavaa tilannetta on todettu kohdellun eri tavalla, yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ole loukattu, jos erilainen kohtelu on asianmukaisesti oikeutettua”. ( 162 ) Näin on unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”silloin, kun erilainen kohtelu vastaa toimella, josta erilainen kohtelu seuraa, oikeudellisesti hyväksyttävästi tavoiteltua tavoitetta ja erilainen kohtelu on oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden”. ( 163 )

211.

Kuten edellä jo todettiin, unionin tuomioistuin on katsonut, että ”unionin toimielimillä ja elimillä on ulkosuhteiden hoitamisessa laaja harkintavalta poliittisen päätöksenteon alalla” ja että ”ulkosuhteiden hoitaminen edellyttää – – välttämättä poliittisten valintojen tekemistä”. ( 164 ) Näin ollen unionin toimielimille on tunnustettava tässä yhteydessä laaja harkintavalta, minkä vuoksi tuomioistuimen valvoessa sitä, vastaako erilainen kohtelu toimella, josta erilainen kohtelu seuraa, oikeudellisesti hyväksyttävästi tavoiteltua tavoitetta ja onko erilainen kohtelu oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden, tuomioistuinvalvonnan on rajoituttava ilmeistä virhettä koskevaan valvontaan. ( 165 )

212.

Sitä, että ICS-järjestelmän käyttöönoton tavoite on oikeudellisesti hyväksyttävä, ei kuitenkaan voida perustellusti kyseenalaistaa. Viittaan tässä yhteydessä tämän ratkaisuehdotuksen 173–178 kohtaan, joissa todettiin, että ICS-järjestelmän käyttöönotossa noudatetaan unionille perussopimuksissa ulkoisen toimintansa yhteydessä ja erityisesti yhteisen kauppapolitiikansa toteuttamisessa osoitettuja tavoitteita, joihin kuuluu ulkomaisten sijoittajien kannustaminen vastavuoroisuuden pohjalta. CETA-sopimuksella perustettava sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmä on kyseisessä sopimuksessa määrätyn suojan erottamaton osa, joten kyseisen sopimuksen neuvottelijat saattoivat oikeutetusti sen harkintavallan puitteissa, joka heille on myönnettävä, katsoa, että ilman tällaista järjestelmää CETA-sopimuksella ei saavutettaisi yhtä tehokkaasti sen tavoitetta eli voitaisi rohkaista ja kannustaa ulkomaisia sijoittajia sijoituksiin.

213.

Edellä esitetystä seuraa, ettei CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun määräyksillä nähdäkseni loukata yhdenvertaisen kohtelun yleistä periaatetta. ( 166 )

214.

Tarkasteltaessa Belgian kuningaskunnan kysymysten toista osaa, joka koskee lähinnä sitä, voiko CETA-tuomioistuin kumota komission tai jonkin jäsenvaltion kilpailuviranomaisten määräämän sakon vaikutukset myöntämällä kanadalaiselle sijoittajalle vastaavan määrän vahingonkorvauksia, katson useimpien huomautuksia esittäneiden osapuolten tavoin, että useilla määräyksillä pienennetään sitä vaaraa, että CETA-tuomioistuin voi joutua toimivaltaansa ylittämättä toteamaan, että kanadalaiselle sijoittajalle unionin kilpailuoikeuden nojalla määrätyllä sakolla rikotaan CETA-sopimuksen kahdeksanteen lukuun sisältyvää investointisuojaa koskevaa määräystä.

215.

Niinpä on muistutettava, että CETA-sopimuksen 8.9 artiklan 1 ja 2 kohdassa myönnetään sopimuspuolille oikeus toteuttaa alueellaan sääntelyä oikeutettujen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuten neuvosto toteaa perustellusti huomautuksissaan, tähän oikeuteen sisältyy oikeus ylläpitää ja panna täytäntöön toimintalinjoja, joilla pyritään torjumaan kilpailunvastaisia toimintatapoja unionin sisämarkkinoilla. ( 167 )

216.

CETA-sopimuksen seitsemänteentoista lukuun, jonka otsikkona on ”Kilpailupolitiikka”, sisältyvän 17.2 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa: ”Osapuolet tunnustavat vapaan ja vääristymättömän kilpailun merkityksen kauppasuhteissaan. Osapuolet tunnustavat, että yritysten kilpailunvastaiset toimintatavat voivat vääristää markkinoiden asianmukaista toimintaa ja vaarantaa kaupan vapauttamisesta saatavat edut.” Saman artiklan 2 kohdassa määrätään lisäksi, että ”osapuolet toteuttavat soveltuvia toimenpiteitä kieltääkseen yritysten kilpailunvastaiset toimintatavat ja tunnustavat, että tällaiset toimenpiteet tukevat tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamista”.

217.

Kun otetaan huomioon CETA-sopimuksen 8.9 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä seitsemännentoista luvun määräykset, se riski, että neutralisoitaisiin sopimuspuolten päätökset, joilla kilpailunvastaisista toimintatavoista määrätään seuraamuksia, on mielestäni tiukasti rajattu.

218.

Näiden aineellisten takeiden lisäksi on olemassa myös menettelylliset takeet, joihin sisältyvät yhtäältä CETA-tuomioistuimen velvollisuus kyseisen sopimuksen 8.31 artiklan 2 kohdan nojalla seurata kyseisen osapuolen tuomioistuimissa ja viranomaisissa vallitsevaa kansallisen lainsäädännön tulkintaa sekä toisaalta mahdollisuus tarvittaessa oikaista mainitun tuomioistuimen virheellinen tulkinta muutoksenhakumenettelyn kautta tai siten, että sekakomitea voi antaa sitovia CETA-sopimuksen tulkintoja.

219.

Edellä esitettyjen toteamusten perusteella ICS-järjestelmän käyttöönotto ei nähdäkseni ole unionin kilpailuoikeuden tehokkuutta koskevan vaatimuksen vastainen.

220.

Belgian kuningaskunta pohtii, sopiiko CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jakso yhteen perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, kun sitä tarkastellaan erikseen tai yhdessä perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklassa vahvistetun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa. Lausuntopyyntönsä tässä osassa kyseinen jäsenvaltio viittaa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa koskevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.

221.

Tässä yhteydessä Belgian kuningaskunta huomauttaa ensinnäkin, että F jaksossa määrätty järjestelmä voisi vaikeuttaa suhteettomasti pienten ja keskisuurten yritysten pääsyä CETA-tuomioistuimeen, koska CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 14 kohdassa määrätään, että riitaosapuolten on maksettava riita-asiaa käsittelevien jäsenten maksut ja kulut, ja koska CETA-sopimuksen 8.39 artiklan 5 kohdan mukaan hävinnyt osapuoli velvoitetaan poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta maksamaan sekä menettelyn kustannukset – joihin sisältyvät ICSID:n sihteeristön kulut – että oikeudellisen edustuksen ja avustuksen kulut.

222.

Belgian kuningaskunta toteaa lisäksi, ettei oikeusavun myöntäminen ole tällä hetkellä mahdollista CETA-sopimuksen yhteydessä, vaikka perusoikeuskirjan 47 artiklan kolmannessa kohdassa vahvistetaan nimenomaisesti oikeus tällaiseen apuun, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja vaikka unionin tuomioistuin täsmensi 22.12.2010 antamansa tuomion DEB ( 168 ) 59 kohdassa, että tämä oikeus koskee myös yrityksiä.

223.

Se vaara, että asianosainen joutuu maksamaan luonnostaan kalliiden oikeudenkäyntien kulut kokonaisuudessaan, voi pelottaa pois sijoittajan, jolla on vain vähän varoja kanteen nostamiseen. Belgian kuningaskunnan mielestä näin ollen olisi katsottava, että CETA-sopimuksella loukataan oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

224.

Toiseksi Belgian kuningaskunta pohtii, soveltuvatko suunniteltujen tuomioistuinten jäsenten CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 12–15 kohdassa sekä 8.28 artiklan 7 kohdan d alakohdassa määrätyt korvausten edellytykset yhteen perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa vahvistetun sen oikeuden kanssa, että kaikilla on oikeus saada asiansa käsitellyksi ”riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu”.

225.

Koska näitä korvausten edellytyksiä ei pääasiallisesti ole vahvistettu itse CETA-sopimuksen tekstissä, vaan ne on jätetty suurelta osin CETA-sopimuksella perustettavan sekakomitean harkintavaltaan, on syytä epäillä niiden yhteensopivuutta vallanjakoa koskevien periaatteiden kanssa.

226.

Belgian kuningaskunta katsoo tässä yhteydessä, että lainsäätäjän on vahvistettava etukäteen tuomarien korvauksia koskevat menettelytavat ja etteivät toimeenpanovallan käyttäjät voi määrittää niitä. Kyseinen jäsenvaltio viittaa tässä yhteydessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja Euroopan neuvoston eurooppalaisten tuomareiden konsultatiivisen neuvoston (jäljempänä CCJE) 17.11.2010 hyväksymään tuomarien Magna Cartaan.

227.

Myös se, että CETA-sopimuksessa määrätään, että suunniteltujen tuomioistuinten jäsenten korvaukset eivät koostu (ainakaan vielä) kiinteästä ja säännöllisestä palkasta vaan kuukausittaisesta varausmaksusta, jonka lisäksi maksetaan palkkioita riidan käsittelyyn liittyvien työpäivien perusteella, voisi Belgian kuningaskunnan mielestä osoittautua asiansa käsitellyksi saamista riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa koskevan oikeuden vastaiseksi.

228.

Tältä osin Belgian kuningaskunta viittaa Euroopan neuvoston 8.–10.7.1998 hyväksymän tuomarien ohjesääntöä koskevan eurooppalaisen peruskirjan 6.1 artiklaan, jonka mukaan tuomarien korvaus on vahvistettava ”sellaiseksi, että tuomarit voivat antaa ratkaisunsa ilman ulkopuolisesta vaikuttamisesta aiheutuvia paineita ja yleensäkin harjoittaa tuomioistuintoimintaa ilman riippumattomuuteensa ja puolueettomuuteensa haitallisesti vaikuttavia paineita”. Belgian kuningaskunta viittaa myös erilaisiin Euroopan neuvoston puitteissa annettuihin suosituksiin, joiden mukaan tuomarien korvaukset on määritettävä yleisen taulukon eikä heidän työsuorituksensa perusteella.

229.

Belgian kuningaskunnan mukaan CETA-sopimuksessa tällä hetkellä määrätyistä korvausehdoista seuraa, että korvaus riippuu osittain sijoittajien vireille panemien riita-asioiden määrästä. Näin ollen sijoittajille suotuisan oikeuskäytännön kehittymisellä voisi olla myönteinen vaikutus korvauksiin.

230.

Belgian kuningaskunta pohtii kolmanneksi, sopiiko CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 8.28 artiklan 3 kohdassa ja 7 kohdan c alakohdassa määrätty suunniteltujen tuomioistuinten jäsenten nimittämismenettely yhteen perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa.

231.

Se huomauttaa, että tuomioistuinten jäsenet nimittää sekakomitea eli CETA:n toimeenpanoelin, jonka puheenjohtajina toimivat yhdessä Kanadan ulkomaankauppaministeri ja kauppapolitiikasta vastaava komission jäsen (tai heidän nimeämänsä henkilöt). ( 169 )

232.

Belgian kuningaskunnan mukaan tuomarien ohjesääntöä koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta, johon Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on jo tukeutunut ja johon myös CCJE:n suosituksissa viitataan, kuitenkin seuraa, että kun toimeenpanovallan käyttäjät nimittävät tuomarit, nimittämisen on ehdottomasti tapahduttava riippumattoman viranomaisen, jossa toimii merkittävässä määrin oikeuslaitoksen edustajia, antaman suosituksen perusteella.

233.

Neljänneksi Belgian kuningaskunta pohtii, sopivatko CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 4 kohdassa ja 8.30 artiklan 4 kohdassa määrätyt suunniteltujen tuomioistuinten jäsenten erottamista koskevat edellytykset yhteen perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa.

234.

Se huomauttaa, että kyseisten määräysten mukaan jäsen erotetaan sekakomitean päätöksellä osapuolten yhteisestä aloitteesta eikä päätöksestä voi valittaa. Belgian kuningaskunnan mukaan tuomarien ohjesääntöä koskevasta eurooppalaisesta peruskirjasta ja CCJE:n suosituksista kuitenkin seuraa, että kaikkiin tuomarin erottamista koskeviin päätöksiin osallistuu riippumaton elin, että päätökset on tehtävä oikeudenmukaisen menettelyn mukaisesti, jossa kunnioitetaan puolustautumisoikeuksia, ja että niihin on voitava hakea muutosta ylemmältä lainkäyttöelimeltä. Joka tapauksessa toimeenpanovallan käyttäjillä ei saisi olla mahdollisuutta erottaa tuomareita, jotta voidaan taata tuomarien riippumattomuus.

235.

Viidenneksi ja viimeiseksi Belgian kuningaskunta pohtii, sopivatko eettiset säännöt, joita suunniteltujen tuomioistuinten jäsenten on noudatettava CETA-sopimuksen 8.28 artiklan 4 kohdan, 8.30 artiklan 1 kohdan ja 8.44 artiklan 2 kohdan nojalla, yhteen perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan kanssa.

236.

Belgian kuningaskunnan mukaan kyseisissä määräyksissä määrätään lähinnä, että kyseisten jäsenten on noudatettava eturistiriidoista kansainvälisessä välimiesoikeustoiminnassa annettuja asianajajien kansainvälisen liiton (International Bar Association, jäljempänä IBA) ohjeita, jotka IBA:n neuvosto hyväksyi 22.5.2004 (jäljempänä IBA:n ohjeet), ennen kuin palveluita ja sijoituksia käsittelevä komitea hyväksyy käytännesäännöt.

237.

CCJE:n suosituksista ja tuomarien Magna Cartasta kuitenkin seuraa Belgian kuningaskunnan mukaan, että tuomareihin sovellettavien eettisten sääntöjen on oltava lähtöisin tuomareista itsestään. Tuomareilla on ainakin oltava keskeinen asema näiden sääntöjen hyväksymisessä.

238.

Belgian kuningaskunta huomauttaa, että IBA:n ohjeet on osoitettu välimiehille eikä tuomareille. Välimiehiin ja tuomareihin saatetaan kuitenkin soveltaa erilaisia riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia vaatimuksia.

239.

Se huomauttaa lisäksi, että CETA-sopimuksen 8.30 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jäsenten ”on pidättäydyttävä toimimasta neuvonantajana tai osapuolen nimittämänä asiantuntijana tai todistajana missään avoimessa tai uudessa sijoitusriidassa, joka kuuluu tämän tai jonkin muun kansainvälisen sopimuksen piiriin”, mutta kyseisessä sopimuksessa ei edellytetä, että he ilmoittavat sivutoimistaan, eikä vaadita etenkään kyseisten toimien ennakkohyväksyntää. Belgian kuningaskunnan mukaan asiaa koskevissa kansainvälisissä välineissä, kuten tuomarien ohjesääntöä koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa, kuitenkin todetaan, että ulkoisen toiminnan harjoittamisesta, josta maksetaan korvaus, on ilmoitettava ja että se on hyväksyttävä etukäteen.

240.

Belgian kuningaskunnan esiin tuomiin kysymyksiin vastattaessa on muistettava, että aikoessaan tehdä kansainvälisen sopimuksen toimivaltansa puitteissa unionin on kunnioitettava perusoikeuksia, ( 170 ) joihin kuuluvat perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetut oikeudet. Kun neuvosto siis haluaa tehdä kansainvälisen sopimuksen, jolla perustetaan CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätyn kaltainen riitojenratkaisujärjestelmä, sen on huolehdittava siitä, että järjestelmän käyttämisen edellytykset ja sen toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat unionin takaamien perusoikeuksien mukaisia.

241.

Unionin tuomioistuimella on ollut tilaisuus korostaa, että kun kyse on elimistä, jotka kuuluvat unionin oikeudessa tarkoitettuina ”tuomioistuimina” oikeussuojakeinojen järjestelmään unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla, ”on ensisijaisen tärkeää suojata tällaisten elinten riippumattomuus, kuten vahvistetaan perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa alakohdassa, jossa mainitaan mahdollisuus saada asiansa käsitellyksi ’riippumattomassa’ tuomioistuimessa yhtenä niistä vaatimuksista, jotka liittyvät tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan perusoikeuteen”. ( 171 )

242.

Heti aluksi on kuitenkin korostettava, että ICS-järjestelmän organisaation ja toiminnan eri näkökohtien arvioinnissa, jonka Belgian kuningaskunta pyytää unionin tuomioistuinta tekemään, ei nähdäkseni voida jättää huomiotta sitä, että CETA-sopimuksen neuvottelijoiden omaksumassa mallissa on useita omaperäisiä piirteitä, jotka antavat sille sekamuotoisen luonteen ja tekevät siitä välimiesoikeuden ja kansainvälisen tuomioistuimen välimuodon. CETA-sopimuksella perustettavassa riitojenratkaisujärjestelmässä on vastaavasti sekä tuomioistuimelle ominaisia tunnuspiirteitä että kansainvälisen välimiesmenettelyn piirteitä. Vaikka suunniteltuun sopimukseen sisältyy määrite ”tuomioistuin”, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että kyseessä on todellinen tuomioistuin, kyseinen järjestelmä saa kuitenkin paljon vaikutteita välimiesmenettelyä koskevista säännöistä. Sijoituksia koskevan välimiesmenettelyn säännöt heijastuvat selvästi CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksosta, erityisesti kanteen toimittamista tuomioistuimelle koskevasta 8.23 artiklasta, suostumusta riidan ratkaisuun tuomioistuimessa koskevasta 8.25 artiklasta, menettelyn avoimuutta koskevasta 8.36 artiklasta ja välitystuomioiden täytäntöönpanoa koskevasta 8.41 artiklasta. CETA-tuomioistuimen jäsenten korvauksista ja eettisistä säännöistä on lisäksi todettava, että CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 14 kohdassa ja 8.30 artiklan 1 kohdassa viitataan välimiesmenettelyssä sovellettaviin sääntöihin. Lisäksi on korostettava, ettei CETA-tuomioistuin anna tuomioita vaan välitystuomioita.

243.

Sopimuspuolet ovat ilmaisseet haluavansa edetä kohti uutta järjestelmää, joka saa vaikutteita kyseisten osapuolten oikeusjärjestyksissä voimassa olevista tuomioistuinjärjestelmistä. ( 172 ) Kuten komissio totesi perustellusti istunnossa, vaikutteiden saaminen tuomioistuinjärjestelmästä ei kuitenkaan tee kyseisestä elimestä tuomioistuinta sanan varsinaisessa ja täysimääräisessä merkityksessä mutta ei myöskään pelkkää perinteistä välimiesoikeutta.

244.

Belgian kuningaskunnan muotoilemat kysymykset perustuvat kuitenkin siihen, että CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrätty sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmä voidaan rinnastaa todelliseen tuomioistuinjärjestelmään. Tästä oletuksesta käsin kyseinen jäsenvaltio kyseenalaistaa useita tämän järjestelmän organisaatioon ja toimintaan liittyviä näkökohtia tuomioistuimiin sovellettaviksi määritettyjen standardien perusteella. Kyseisen järjestelmän sekamuotoisen luonteen huomioon ottaen pidän tätä lähtökohtaa kuitenkin virheellisenä. Tästä seuraa, että tämäntyyppiseen elimeen sovellettavien riippumattomuus- ja puolueettomuusvaatimusten on oltava oikeassa suhteessa edellä mainittuihin erityispiirteisiin.

245.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen arviointia olisi nähdäkseni ohjattava se tosiseikka, että suunnitellun sopimuksen neuvottelijat ovat sopineet mallista, jolla parannetaan monissa kohdin perinteisen sijoituksia koskevan välimiesmenettelyn voimassa olevia sääntöjä, olipa kyse menettelyjen avoimuudesta tai riippumattomuudesta kanteiden käsittelyssä. Tämäntyyppistä mallia voidaan aina parantaa, mutta unionin tuomioistuimen olisi mielestäni otettava huomioon, että kyseessä on kahdenvälisesti vastavuoroisuuden perusteella neuvoteltu malli, ja arvioitava tässä tarkoituksessa, sisältääkö tämä malli riittävät takeet.

246.

Tässä yhteydessä Belgian kuningaskunnan pyytämässä arvioinnissa olisi otettava myös huomioon, että CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa käyttöön otettu malli on ainoastaan vaihe kohti sijoituksia käsittelevän monenvälisen tuomioistuimen ja siihen liittyvän muutoksenhakumenettelyn perustamista, kuten sopimuspuolten tältä osin CETA-sopimuksen 8.29 artiklassa ilmaisema tahto osoittaa. ( 173 ) Näin ollen on nähdäkseni otettava huomioon tarkasteltavana olevan järjestelmän yhtä aikaa kokeellinen ja kehittyvä luonne.

247.

Lisäksi on korostettava, että CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksoon sisältyvissä menettelyä koskevissa määräyksissä edellytetään useassa kohtaa, että sekakomitea tai palveluita ja sijoituksia käsittelevä komitea antaa sääntöjä kyseisten määräysten täytäntöön panemiseksi. Komissio on tässä lausuntomenettelyssä ilmoittanut unionin tuomioistuimelle aloittaneensa työskentelyn ensinnäkin muutoksenhakutuomioistuimen organisaation ja toiminnan osalta, toiseksi sellaisten pakollisten käytännesääntöjen osalta, joiden tarkoituksena on vahvistaa tuomioistuinten jäsenten ja sovittelijoiden puolueettomuutta ja riippumattomuutta koskevia takeita, sekä kolmanneksi riitaosapuolille tarkoitettujen sovittelua koskevien sääntöjen osalta. Unionin tuomioistuimen olisi mielestäni otettava huomioon sopimuspuolten tekemät sitoumukset, joilla pyritään täsmentämään CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa määrättyjä menettelyllisiä takeita, sillä kyseinen jakso ei voi sisältää kaikkia ICS-järjestelmän organisaatioon ja toimintaan liittyviä yksityiskohtia.

248.

Belgian kuningaskunnan lausuntopyynnössään useaan otteeseen muotoilemaan kysymykseen vastaamiseksi on syytä todeta, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettujen oikeuksien kannalta ei nähdäkseni voida sellaisenaan arvostella sitä, että CETA-sopimuksen kaltaisen kansainvälisen sopimuksen puitteissa yhtä monesta unionin ja Kanadan edustajasta muodostetun elimen, joka tekee päätöksensä yhteisellä suostumuksella, ( 174 ) kuten CETA-sopimuksen 26 artiklassa määrätyn CETA-sekakomitean, ( 175 ) tehtävänä on panna täytäntöön useita ICS-järjestelmän organisaatioon ja toimintaan liittyviä määräyksiä, koska CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa asetetaan järjestelmälle yleiset puitteet vahvistamalla sen olennaiset piirteet.

249.

Kuten useat osapuolet ovat korostaneet, molempien osapuolten tasapuolinen edustus sekakomiteassa sekä yhteiseen suostumukseen perustuva päätöksentekotapa komiteassa edistävät sitä, että kyseinen komitea tekee CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksoon sisältyvien määräysten mukaisia päätöksiä. Kyseisen komitean päätöksenteko nimittäin edellyttää, että sekä unioni ja sen jäsenvaltiot että Kanada tukevat päätöstä, ja sopimuspuoli voi vastustaa päätöstä, jos siinä ei sen mielestä noudateta riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia periaatteita tai oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Tässä yhteydessä on korostettava, että suunnitellun sopimuksen keskeisenä piirteenä olevan nimenomaisen vastavuoroisuuden ansiosta molemman sopimuspuolen on edistettävä päätöksiä, joiden tarkoituksena on taata sen toisen sopimuspuolen alueella toimiville sijoittajille nopeutta, asiantuntemusta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevien vaatimusten mukainen riitojenratkaisu. Tämä on myös sopimuspuolen edun mukaista silloin, kun se ovat vastaajana riidassa.

250.

Totean lisäksi, että unionin CETA-sekakomiteassa puolustamat kannat on hyväksyttävä SEUT 218 artiklan 9 kohdan mukaisesti, mikä tarkoittaa, että niissä on noudatettava unionin oikeuden vaatimuksia, myös perusoikeuksia, ja että tämä tapahtuu unionin tuomioistuimen valvonnassa. ( 176 )

251.

Edellä esitetyn perusteella esitän seuraavaksi, mitkä ovat menettelylliset takeet, joilla mielestäni voidaan kaikkien Belgian kuningaskunnan korostamien näkökohtien yhteydessä varmistaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa suojataan riittävästi.

252.

Muistutan, ettei CETA-tuomioistuimella ole yksinomaista toimivaltaa käsitellä ulkomaisten sijoittajien nostamia investointisuojaan liittyviä kanteita. Se on ainoastaan CETA-sopimuksen soveltamista koskevien riitojen vaihtoehtoinen ratkaisutapa tällä alalla ja täydentää sopimuspuolten tarjoamia oikeussuojakeinoja. Jos sopimuspuolten kansalliseen oikeuteen sisältyy tarkoituksenmukaisia suojanormeja, ( 177 ) ICS-järjestelmän käyttöönotto ei siis estä ulkomaisia sijoittajia hakemasta suojaa sijoituksilleen saattamalla asiansa kyseisten osapuolten tuomioistuinten käsiteltäväksi, jotta asiaan sovellettaisiin kyseisten osapuolten kansallista oikeutta. Kyseiset sijoittajat voivat tällöin hyötyä sopimuspuolten tuomioistuimissa tarjottavista menettelyllisistä takeista, erityisesti oikeusavusta.

253.

Kun sijoittajat päättävät sitä vastoin saattaa asian CETA-tuomioistuimen käsiteltäväksi, ne luopuvat vapaaehtoisesti ( 178 ) asian saattamisesta sopimuspuolten tuomioistuinten käsiteltäväksi ja siten niissä tarjottavista menettelyllisistä takeista.

254.

Sopimuspuolet ovat joka tapauksessa ottaneet huomioon Belgian kuningaskunnan ilmaiseman huolen sellaisten sijoittajien, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, taloudellisen tilanteen huomioon ottamisesta, jotka haluavat nostaa kanteen CETA-tuomioistuimessa, jotta asiaan löydettäisiin ratkaisuja, joilla voidaan taata tehokas pääsy tähän riitojenratkaisujärjestelmään.

255.

CETA-sopimuksen 8.39 artiklan 5 kohtaan sisältyvällä määräyksellä, jonka mukaan menettelyn kustannukset ja muut kohtuulliset kustannukset, myös oikeudellinen edustus ja avustus, ovat hävinneen riitaosapuolen vastuulla, on hyväksyttävä päämäärä, eli sillä pyritään ehkäisemään väärinkäytöksiä, mutta CETA-tuomioistuin voi saman määräyksen nojalla poiketa siitä silloin, kun se on perusteltua ”kanteeseen liittyvien olosuhteiden” perusteella, minkä voitaisiin nähdäkseni tulkita käsittävän kantajan taloudellisen tilanteen. ( 179 ) CETA-tuomioistuimella on näin ollen tietty vapaus lieventää sen tietyissä tapauksissa mahdollisesti liian ankaran periaatteen mekaanista tulkintaa, jonka mukaan menettelyn kustannukset ja muut kustannukset ovat hävinneen riitaosapuolen vastuulla.

256.

Menettelyn kustannusten pienentämisen mahdollistavana toimena voidaan mainita myös CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 9 kohta, jonka mukaan ”– – riitaosapuolet voivat sopia, että asiaa käsittelee yksi ainoa tuomioistuimen jäsen, joka nimetään sattumanvaraisesti kolmannen maan kansalaisista. Vastaajan on tarkasteltava myötämielisesti tällaista pyyntöä, jonka mukaan asiaa käsittelee yksi ainoa tuomioistuimen jäsen, erityisesti jos kantaja on pieni tai keskisuuri yritys – –”. Lisäksi on korostettava, että – kuten CETA-sopimuksen 8.19 artiklasta ilmenee – riitoja kannustetaan ratkaisemaan sovintoteitse, mitä tarkoitusta varten järjestetään osapuolten neuvottelumenettely. ( 180 ) Tässä yhteydessä CETA-sopimuksen 8.19 artiklan 3 kohdassa määrätään, että ”riitaosapuolet voivat järjestää neuvotteluja videokokouksena tai tarvittaessa muilla keinoilla, esimerkiksi silloin kun sijoittaja on pieni tai keskikokoinen yritys”.

257.

CETA-sopimuksen 8.39 artiklan 6 kohdassa lisäksi määrätään, että ”CETA-sekakomitean on harkittava lisäsääntöjä, joilla pyritään pienentämään kantajina oleville luonnollisille henkilöille tai pienille ja keskisuurille yrityksille koituvaa taloudellista taakkaa. Tällaisissa täydentävissä säännöissä voidaan ottaa huomioon muun muassa tällaisten kantajien taloudelliset resurssit sekä haetun korvauksen määrä”.

258.

Nämä ongelmat otettiin huomioon lausumassa nro 36, johon sisältyvät seuraavat sitoumukset:

”Heikoimmassa asemassa olevien käyttäjien eli [pienten ja keskisuurten yritysten] ja yksityishenkilöiden mahdollisuutta tutustua tähän uuteen oikeuskäytäntöön parannetaan ja helpotetaan. Tätä varten

259.

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella katson, ettei CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksossa loukata perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa.

260.

CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 12–15 kohdassa vahvistetaan CETA-tuomioistuimen jäsenten korvausjärjestelmän olennaiset piirteet eli ensimmäisessä vaiheessa kummankin osapuolen tasapuolisesti maksama kuukausittainen varausmaksu, jonka lisäksi maksetaan ICSID-yleissopimuksen hallinnollisten ja rahoitussääntöjen 14 säännön 1 kohdan mukaisesti määritellyt maksut ja kulut, jotka tuomioistuin jakaa riitaosapuolten kesken CETA-sopimuksen 8.39 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tämä tuomioistuimen jäsenten kaksiosainen korvaus, joka sisältää kiinteän osan ja heidän käsittelemiensä riitojen määrän ja monimutkaisuuden mukaan määräytyvän osan, sopii yhteen perustetun riitojenratkaisujärjestelmän sekamuotoisen luonteen sekä sen kanssa, etteivät jäsenet ainakaan aluksi työskentele kokopäiväisesti tuomioistuimessa. Myöskään CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 12 kohtaan sisältyvä sääntö, jonka mukaan CETA-sekakomitea vahvistaa kuukausittaisen varausmaksun määrän, ei nähdäkseni sellaisenaan vaikuta tuomioistuimen jäsenten riippumattomuuteen ja puolueettomuuteen. ( 181 )

261.

Sama koskee nähdäkseni CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 15 kohdan määräystä, jonka nojalla voidaan aloittaa toinen vaihe ja jonka mukaan ”CETA-sekakomitea voi päätöksellään muuttaa varausmaksun sekä muut maksut ja kulut säännölliseksi palkaksi ja päättää siihen sovellettavista säännöistä ja edellytyksistä”. Kyseinen määräys vastaa lausumassa nro 36 ilmaistua halua ”[siirtyä] kokopäiväisesti palkattuihin tuomareihin” ja kuvastaa sopimuspuolten haluamaa järjestelmän kehittyvää luonnetta ja sitä, että sen on vähitellen saatava todellisen tuomioistuimen piirteet.

262.

Tuomioistuimen ja muutoksenhakutuomioistuimen jäsenten nimittämismenettelystä määrätään CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 2 ja 3 kohdassa sekä 8.28 artiklan 3 ja 7 kohdassa, joista ilmenee erityisesti, että heidät nimitetään CETA-sekakomitean päätöksellä.

263.

CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jakso sisältää olennaiset määräykset, joilla asetetaan puitteet tälle CETA-sekakomitealle myönnetylle täytäntöönpanovallalle, jotta taataan nimitettävien jäsenten riippumattomuus ja puolueettomuus.

264.

Niinpä CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 4 kohdasta ilmenee, että sekakomitean valitsemilla ehdokkailla ”on oltava omassa maassaan oikeusvirkaan nimittämisen edellyttämä pätevyys tai [heidän on] oltava lakimiehiä, joilla on tunnustettu pätevyys”. Samassa määräyksessä määrätään lisäksi, että ”heillä on oltava toteen näytettyä asiantuntemusta kansainvälisen julkisoikeuden alalla” ja että ”on toivottavaa, että heillä on asiantuntemusta erityisesti kansainvälisen investointioikeuden, kansainvälisen kauppaoikeuden ja kansainvälisistä sijoituksista tai kansainvälisistä kauppasopimuksista johtuvien riitojen ratkaisemisen alalla”. ( 182 )

265.

Kun tuomioistuimen ja muutoksenhakutuomioistuimen jäsenet on nimitetty, heidän on noudatettava CETA-sopimuksen 8.30 artiklaa, jonka otsikkona on ”Etiikka” ja jonka 1 kohdalla pyritään erityisesti takaamaan heidän riippumattomuutensa ja puolueettomuutensa. ( 183 )

266.

CETA-sopimuksen 8.30 artiklan 4 kohdan mukaisesti ”tuomioistuimen puheenjohtajan perustellusta suosituksesta tai yhteisestä aloitteestaan osapuolet voivat CETA-sekakomitean päätöksellä poistaa tuomioistuimen jäsenen, jos hänen käytöksensä ei ole yhdenmukaista 1 kohdassa vahvistettujen velvollisuuksien kanssa eikä kyseisen jäsenen jäsenyyden jatkuminen tuomioistuimessa ole mahdollista”.

267.

Molempien osapuolten tasapuoliseen edustukseen perustuvasta sekakomitean kokoonpanosta ja sen yhteiseen suostumukseen perustuvasta päätöksentekotavasta johtuvien edellä esitettyjen takeiden ansiosta voidaan nähdäkseni katsoa, että tuomioistuimen tai muutoksenhakutuomioistuimen jäsenen nimittämisessä ja mahdollisessa erottamisessa noudatetaan ainoastaan CETA-sopimuksen 8.27 artiklan 4 kohdassa ja 8.30 artiklan 1 kohdassa määrättyjä edellytyksiä.

268.

Tässä yhteydessä on viitattava CETA-sopimuksen 8.30 artiklan 1 kohtaan, johon sisältyy täsmällisiä sääntöjä, joilla pyritään takaamaan tuomioistuimen ja muutoksenhakutuomioistuimen jäsenten riippumattomuus ja puolueettomuus seuraavasti:

”Tuomioistuimen jäsenten on oltava riippumattomia. Heillä ei saa olla sidoksia mihinkään hallitukseen.[ ( 184 )] He eivät saa ottaa vastaan ohjeita miltään organisaatiolta tai hallitukselta kysymyksissä, jotka liittyvät riitaan. He eivät saa osallistua minkään sellaisen riidan tarkasteluun, jossa voisi syntyä suora tai epäsuora eturistiriita. Heidän on oltava eturistiriidoista kansainvälisessä välimiesoikeustoiminnassa annettujen [IBA:n ohjeiden] tai muiden 8.44 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen täydentävien sääntöjen mukaisia. Lisäksi tuomioistuimen jäsenten on nimittämisensä jälkeen pidättäydyttävä toimimasta neuvonantajana tai osapuolen nimittämänä asiantuntijana tai todistajana missään avoimessa tai uudessa sijoitusriidassa, joka kuuluu tämän tai jonkin muun kansainvälisen sopimuksen piiriin.”

269.

Pyrittäessä varmistamaan näiden vaatimusten noudattaminen edellä esitetyn CETA-sopimuksen 8.30 artiklan 4 kohdan lisäksi on mainittava kyseisen sopimuksen 8.30 artiklan 2 kohta, jossa määrätään, että jos riitaosapuoli katsoo, että tuomioistuimen jäsentä koskee eturistiriita, se voi ”pyytää kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtajaa tekemään päätöksen tällaisen jäsenen nimityksen vastustamisesta”.

270.

CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jaksoon sisältyviä riippumattomuutta ja puolueettomuutta koskevia määräyksiä on lisäksi tarkoitus täydentää käytännesäännöillä, jotka palveluita ja sijoituksia käsittelevän komitean on CETA-sopimuksen 8.44 artiklan 2 kohdan mukaan hyväksyttävä. ( 185 ) Kyseisen määräyksen mukaan näissä käytännesäännöissä käsitellään muun muassa ilmoittamisvelvollisuuksia, jäsenten riippumattomuutta ja puolueettomuutta sekä luottamuksellisuutta. Niillä siis täsmennetään ja vahvistetaan CETA-sopimuksen 8.30 artiklan 1 kohtaan jo nimenomaisesti sisältyviä takeita, jotta voitaisiin välttää erityisesti jäsenten ulkopuoliseen toimintaan ja ennakkohyväksyntään liittyvät eturistiriidat. ( 186 )

271.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ja ottaen edellä esitetyt yleiset huomautukset asianmukaisesti huomioon katson, ettei CETA-sopimuksen kahdeksannen luvun F jakson määräyksissä loukata perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta saada asiansa käsitellyksi riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, koska niillä taataan tämän oikeuden suojan taso, joka on mukautettu kyseisessä jaksossa määrätyn sijoittajien ja valtioiden välisten riitojen ratkaisujärjestelmän erityispiirteisiin.

272.

Kaikkien edellä esitettyjen toteamusten perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin antaa seuraavan lausunnon:

Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA) kahdeksannen luvun F jakso, jossa perustetaan sijoittajien ja valtioiden välisten sijoitusriitojen ratkaisujärjestelmä, on yhteensopiva Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan kanssa.