|
1.7.2019 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
C 220/3 |
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 30.4.2019 — Italian tasavalta v. Euroopan unionin neuvosto
(asia C-611/17) (1)
(Kumoamiskanne - Yhteinen kalastuspolitiikka - Luonnonvarojen säilyttäminen - Kansainvälinen yleissopimus Atlantin tonnikalojen suojelusta - Välimeren miekkakalan suurin sallittu saalis (TAC) - Asetus (EU) 2017/1398 - Kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen vuodelle 2017 - Unionin yksinomainen toimivalta - Viitekauden määrittäminen - Taustatietojen luotettavuus - Tuomioistuinten harjoittaman valvonnan laajuus - SEU 17 artikla - Unionin etujen hoitaminen kansainvälisissä elimissä - Suhteellisen vakauden periaate - Soveltamisedellytykset - Taannehtivuuskiellon, oikeusvarmuuden, luottamuksensuojan ja syrjintäkiellon periaatteet)
(2019/C 220/04)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Italian tasavalta (asiamies: G. Palmieri, avustajanaan P. Gentili, avvocato dello Stato)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: F. Naert ja E. Moro)
Väliintulijat, jotka tukevat vastaajan vaatimuksia: Espanjan kuningaskunta (asiamiehet: aluksi V. Ester Casas, sitten M. J. García-Valdecasas Dorrego) ja Euroopan komissio (asiamiehet: F. Moro ja A. Stobiecka-Kuik,)
Tuomiolauselma
|
1) |
Kanne hylätään. |
|
2) |
Italian tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut. |
|
3) |
Espanjan kuningaskunta ja Euroopan komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. |