1.10.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 352/15


Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 7.8.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Tallinna Ringkonnakohus – Viro) – Coöperatieve Vereniging SNB-REACT U.A. v. Deepak Mehta

(Asia C-521/17) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Teollis- ja tekijänoikeudet - Direktiivi 2004/48/EY - 4 artikla - Tavaramerkinhaltijoita kollektiivisesti edustavan järjestön oikeus ajaa kannetta tuomioistuimessa - Direktiivi 2000/31/EY - 12 – 14 artikla - Sellaisen palveluntarjoajan vastuu, jonka tarjoama palvelu muodostuu IP-osoitteiden vuokraamisesta ja rekisteröinnistä, joka mahdollistaa verkkotunnusten ja verkkosivujen anonyymin käytön))

(2018/C 352/19)

Oikeudenkäyntikieli: viro

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Tallinna Ringkonnakohus

Pääasian asianosaiset

Valittaja: Coöperatieve Vereniging SNB-REACT U.A.

Vastapuoli: Deepak Mehta

Tuomiolauselma

1)

Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 4 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioilla on velvollisuus tunnustaa pääasian valittajan kaltainen tavaramerkinhaltijoita kollektiivisesti edustava järjestö henkilöksi, jolla on tavaramerkinhaltijoiden oikeuksien suojaamiseksi niiden loukkaamiselta oikeus pyytää omissa nimissään direktiivissä säädettyjen oikeussuojakeinojen soveltamista ja nostaa omissa nimissään tuomioistuimessa kanne tavaramerkinhaltijoiden oikeuksien panemiseksi täytäntöön, edellyttäen että tällaisella järjestöllä katsotaan kansallisen lainsäädännön mukaan olevan välitön intressi näiden oikeuksien puolustamiseen ja että sillä on kansallisen lainsäädännön mukaan kelpoisuus esiintyä asianosaisena tässä tarkoituksessa, ja tämän seikan tutkiminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

2)

Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) 12–14 artiklaa on tulkittava siten, että niissä säädettyjä vastuunrajoituksia sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen palvelun tarjoajaan, jonka tarjoama palvelu muodostuu IP-osoitteiden vuokraamisesta ja rekisteröimisestä, mikä mahdollistaa verkkotunnusten anonyymin käytön, edellyttäen että kyseinen palvelu kuuluu johonkin näissä artikloissa mainittujen palvelujen luokkaan ja täyttää kaikki sen mukaiset edellytykset siten, että tällaisen palvelun tarjoajan toiminta on luonteeltaan puhtaasti teknistä, automaattista ja passiivista ja että palvelun tarjoaja ei näin ollen tunne asiakkaidensa siirtämiä tai tallentamia tietoja eikä valvo niitä ja ettei palvelun tarjoajalla ole aktiivista roolia, jonka ansiosta sen asiakkaat voisivat optimoida myyntitoimintansa internetissä, ja tämän edellytyksen täyttymisen tarkistaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.


(1)  EUVL C 382, 13.11.2017.