6.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 374/10


Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 10.8.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Rechtbank Amsterdam – Alankomaat) – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano, jonka kohteena on Sławomir Andrzej Zdziaszek

(Asia C-271/17 PPU) (1)

((Ennakkoratkaisupyyntö - Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely - Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa - Eurooppalainen pidätysmääräys - Puitepäätös 2002/584/YOS - Jäsenvaltioiden väliset luovuttamismenettelyt - Täytäntöönpanon edellytykset - Harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet - Puitepäätökseen 2009/299/YOS perustuva 4 a artiklan 1 kohta - Vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten annettu pidätysmääräys - Käsite ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” - Oikeudenkäynti, joka koskee aiemmin määrättyjen rangaistusten muuntamista - Tuomio, jolla määrätään yhteinen rangaistus - Tuomio, joka on annettu ilman, että asianomainen henkilö on ollut henkilökohtaisesti läsnä - Tuomittu henkilö, joka ei ole ollut henkilökohtaisesti läsnä ensimmäisen asteen eikä muutoksenhakuasteen oikeudenkäynnissä, jossa hänet alun perin tuomittiin - Henkilö, jota oikeudenkäyntiasiamies on puolustanut muutoksenhaussa - Pidätysmääräys, jossa ei toimiteta tätä koskevia tietoja - Seuraukset täytäntöönpanosta vastaavalle oikeusviranomaiselle))

(2017/C 374/13)

Oikeudenkäyntikieli: hollanti

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Rechtbank Amsterdam

Pääasian asianosainen

Sławomir Andrzej Zdziaszek

Tuomiolauselma

1)

Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 4 a artiklan 1 kohdassa tarkoitettua käsitettä ”päätökseen johtanut oikeudenkäynti” on tulkittava siten, että sillä ei viitata pelkästään vaiheeseen, jossa annettiin tuomio valituksen johdosta, kun tällöin annettiin asian aineellisen uudelleen tutkimisen jälkeen lopullinen ratkaisu kyseisen henkilön syyllisyydestä, vaan myös myöhempään oikeudenkäyntiin – kuten pääasiassa kyseessä olevaan yhteisen rangaistuksen määräämiseen johtaneeseen oikeudenkäyntiin –, jonka päätteeksi annettiin tuomio, jolla muunnettiin lopullisesti alun perin määrätyn rangaistuksen tasoa, jos tämän viimeksi mainitun tuomion antaneella viranomaisella on ollut tältä osin tiettyä harkintavaltaa.

2)

Puitepäätöstä 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, on tulkittava siten, että jos asianomainen henkilö ei ollut henkilökohtaisesti läsnä tämän puitepäätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 a artiklan 1 kohdan soveltamisen kannalta merkityksellisessä oikeudenkäynnissä tai tapauksen mukaan merkityksellisissä oikeudenkäynneissä ja jos mainitun puitepäätöksen liitteenä olevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhtenäisen mallin mukaiseen lomakkeeseen sisältyvät tiedot tai saman puitepäätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna, 15 artiklan 2 kohtaa soveltamalla saadut tiedot eivät sisällä riittäviä tietoja, jotta jonkin puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna, 4 a artiklan 1 kohdan a–d kohdan mukaisen tilanteen olemassaolo voidaan näyttää toteen, täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.

Tämä puitepäätös, sellaisena kuin se on muutettuna, ei kuitenkaan estä tätä viranomaista ottamasta huomioon kaikkia sen käsiteltävänä olevalle asialle ominaisia olosuhteita varmistuakseen asianomaisen henkilön puolustautumisoikeuksien noudattamisesta asiaankuuluvassa oikeudenkäynnissä tai asiaankuuluvissa oikeudenkäynneissä.


(1)  EUVL C 277, 21.8.2017.