29.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 314/26

Kanne 24.6.2016 – České dráhy v. komissio

(Asia T-325/16)

(2016/C 314/36)

Oikeudenkäyntikieli: tšekki

Asianosaiset

Kantaja: České dráhy, a.s. (Praha, Tšekin tasavalta) (edustajat: asianajajat K. Muzikář, J. Kindl)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan Euroopan komission 18.4.2016 antaman päätöksen C(2016) 2417 lopullinen (asia AT.40156–FALCON);

—

velvoittamaan komission korvaamaan kaikki České dráhyn oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella päätöksellä, joka koskee kilpailunvastaiseen menettelyyn osallistumisesta tehtyä tutkintaa, tai itse tutkinnalla puututaan mielivaltaisesti ja kohtuuttomasti kantajan yksityisyyteen.

—

Riidanalaista päätöstä annettaessa on loukattu suhteellisuusperiaatetta, koska ratkaisevan tärkeät tiedot ilmenivät jo kansallisessa kilpailuviranomaisessa toimitetussa menettelyssä esitetystä asiakirja-aineistosta ja koska samassa asiassa on vireillä kaksi yksityisoikeudellista menettelyä. Riidanalaisella päätöksellä tavoiteltu päämäärä oli lisäksi mahdollista saavuttaa sellaisella tavalla, jolla olisi rajoitettu vähemmän kantajan perusoikeuksien loukkaamista.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalainen päätös ei täytä perusteluille, päätöksen kohteen määrittelylle eikä tutkinnan tarkoitukselle asetettuja vaatimuksia.

—

Komissio on riidanalaisessa päätöksessä kuvaillut tutkinnan kohdetta ja tarkoitusta epäasianmukaisen laajasti. Lisäksi riidanalaisen päätöksen perustelut ovat riittämättömät. Komissio ei ole riidanalaisen päätöksen perusteluissa tarkemmin kuvaillut tosiseikkoja eikä niitä oletuksia, jotka oli todennettava tutkimusta varten. Se ei myöskään mainitse mitään sellaisia seikkoja, jotka oikeuttaisivat sen oletukset. Riidanalaisessa päätöksessä oleva tutkinnan kohteen ja tarkoituksen kuvailu sekä itse päätöksen perustelut eivät mahdollista sitä, että kantaja voisi riittävän täsmällisesti määrittää vastaavat velvollisuutensa. Riidanalaisella päätöksellä loukataan näin myös kantajan puolustautumisoikeuksia.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan olemassa ei ole todisteita, jotka tukisivat olettamaa, jonka mukaan kantaja oli osallistunut kilpailunvastaiseen menettelyyn, ja joiden perusteella riidanalaisen päätöksen antaminen ja tutkinnan suorittaminen olisivat olleet perusteltuja, sillä kansallisessa kilpailuviranomaisessa toimitetussa menettelyssä kerätyillä todisteilla oli suljettu pois tällainen epäily.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan komissio ei ollut toimivaltainen antamaan riidanalaista päätöstä eikä suorittamaan tutkintaa, koska kantajan väitetty kilpailunvastainen menettely ei missään tapauksessa voinut vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja koska kantajalla ei tässä tapauksessa voinut olla määräävää asemaa sisämarkkinoilla tai niiden olennaisella osalla.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan se, että riidanalainen päätös annettiin ja tutkinta tehtiin yli neljä vuotta kansallisessa kilpailuviranomaisessa toimitetun menettelyn aloittamisen jälkeen, ei ole oikeusvarmuuden periaatteen eikä luottamuksensuojan periaatteen mukaista.

6)

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan komissio on riidanalaisella päätöksellä ja siihen liittyvällä menettelyllä loukannut kantajalle perusoikeuskirjan 7 artiklalla (tai ihmisoikeussopimuksen 8 artiklalla) sekä perusoikeuskirjan 48 artiklalla (tai ihmisoikeussopimuksen 6 artiklalla) taattuja oikeuksia.