—

kumoamaan virkamiestuomioistuimen 18.5.2015 asiassa F-79/13, Gyarmathy v. EMCDDA, antaman riidanalaisen tuomion

—

kumoamaan EMCDDA:n (entisen) johtajan 11.9.2012 tekemän päätöksen, jolla hylättiin valittajan esittämä avustuspyyntö

—

kumoamaan EMCDDA:n (entisen) johtajan 14.9.2012 tekemän päätöksen, jolla päätettiin olla jatkamatta valittajan työsopimusta

—

kumoamaan EMCDDA:n hallintoneuvoston (entisen) puheenjohtajan 13.5.2013 tekemän päätöksen ja EMCDDA:n (entisen) johtajan 25.6.2013 tekemän päätöksen.

1.

Ensimmäinen valitusperuste: vaatimus kumota EMCDDA:n (entisen) johtajan 11.9.2012 tekemä päätös, jolla hylättiin valittajan esittämä avustuspyyntö

Valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin otti ensimmäisessä oikeusasteessa 18.5.2013 asiassa F-79/13 antamassaan tuomiossa tosiseikaston huomioon vääristyneessä muodossa ja toimi vastoin runsasta asiakirjanäyttöä, kun se totesi, että viraston hallinto oli käsitellyt valittajan esittämät moitteet asianmukaisesti. EMCDDA:n (entinen) johtaja hylkäsi valittajan esittämän avustuspyynnön ja ennen kaikkea hänen siirtopyyntönsä, jolla hän pyrki pääsemään eroon lähimmän esimiehensä häneen kohdistamasta pitkäaikaisesta ja laajamittaisesta kiusaamisesta. Valittajan mukaan (entinen) johtaja laiminlöi avustamisvelvollisuutensa sekä huolenpitoa ja hyvää hallintoa koskevat velvollisuutensa (tuomio 27.11.2008, Klug v. EMEA, F-35/07, EU:F:2008:150, 74 kohta ja tuomio 12.7.2011, komissio v. Q, T-80/09 P, EU:T:2011:347, 84 kohta). Valittaja katsoo, että kun otetaan huomioon asiakirja-aineistosta ilmenevä tosiseikasto ja näyttö, henkilöstösääntöjen 24 artikla ja asian kannalta merkityksellinen, vakiintunut oikeuskäytäntö, EMCDDA:n (entinen) johtaja ei nimittävän viranomaisen asemassaan antanut valittajalle tämän pyytämää apua eikä ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin yleisesti viraston työrauhan suojaamiseksi ja erityisesti valittajan suojaamiseksi siltä huonolta kohtelulta, jonka uhriksi hän oli joutunut. Niinpä valittaja pitää virkamiestuomioistuimen ensimmäisessä oikeusasteessa antamaa tuomiota ensimmäisen perusteen osalta tosiasiallisesti virheellisenä ja myös unionin lainsäädännön ja vakiintuneen oikeuskäytännön vastaisena. Niinpä valituksenalainen tuomio ja riidanalainen päätös on kumottava.

2.

Toinen valitusperuste: vaatimus kumota 14.9.2012 tehty päätös olla jatkamatta valittajan työsopimusta

Valituksenalainen virkamiestuomioistuimen ensimmäisessä oikeusasteessa antama tuomio perustui valittajan mukaan päättelyyn, jonka mukaan EMCDDA:n (entisen) johtajan 19.12.2012 tekemä päätös koski valittajan 10.12.2012 tekemää virallista kantelua, jolla riitautettiin (entisen) johtajan 14.9.2012 tekemä päätös olla uudistamatta valittajan työsopimusta – kantelun kuitenkaan rajoittumatta siihen. Pelkästään viitatun kirjeen sanamuodon perusteella on valittajan mukaan ilmeistä, että se on mahdotonta tulkita kirjeeksi. Sen sijaan kyse on päätöksestä aloittaa hallinnollinen tutkinta valittajan tekemän kantelun seurauksena. Lisäksi valittaja esittää, että (entinen) johtaja kiistää samassa kirjeessä tehneensä ylipäätään päätöstä valittajan työsopimuksesta. Vaikka ilmeisen virheellinen tulkinta riidanalaisesta päätöksestä hyväksyttäisiin, se on valittajan mukaan silti lainvastainen, koska valittajaa ei kuultu etukäteen (tuomio 12.12.2013, CH v. parlamentti, F-129/12, EU:F:2013:203), joten se on pelkkä valmisteleva toimi (tuomio 16.3.2009, R v. komissio, T-156/08 P, EU:T:2009:69) eikä voi sellaisenaan olla kannekelpoinen (tuomio 10.11.2009, N v. parlamentti, F-71/08, EU:F:2009:150 ja määräys 23.10.2012, Possanzini v. Frontex, F-61/11, EU:F:2012:146). Riidanalainen päätös merkitsee myös toimivallan ylittämistä (tuomio 19.10.1995, Obst v. komissio, T-562/93, EU:T:1995:181; tuomio 12.12.2000, Dejaiffe v. SMHV, T-223/99, EU:T:2000:292 ja tuomio 25.9.2012, Bermejo Garde v. EESC, F-41/10, EU:F:2012:135), kun otetaan huomioon asiakirja-aineistoon sisältyvä näyttö. On jopa kyseenalaista, oliko EMCDDA:n (entinen) johtaja toimivaltainen kyseisen päätöksen tekemisajankohtana (määräys 25.10.1996, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, T-26/96, EU:T:1996:157). On pidettävä mielessä, että vastapuoli ei jättänyt vastauskirjelmää, mikä johti yksipuolisen tuomion antamiseen. Valituksenalaisen ensimmäisen oikeusasteen tuomion perusteluissa virkamiestuomioistuin tukeutui vastapuolen toisessa asiassa (F-22/14, Gyarmathy v. EMCDDA) esittämään väitteeseen ja rikkoi näin ollen menettelyjen rajoja. Myös toista perustetta koskeva virkamiestuomioistuimen ensimmäisessä oikeusasteessa antaman tuomion osa on ristiriidassa asiakirja-aineistosta ilmenevän tosiseikaston ja näytön kanssa. Siinä rikotaan selkeästi menettelyjen rajoja. Niinpä valituksenalainen tuomio ja riidanalainen päätös on kumottava.