—

kumoamaan valtiontuesta SA.26500 (2012/C) (ex 2011/NN, ex CP 227/2008), jonka Saksa on myöntänyt yrityksille Flugplatz Altenburg-Nobitz GmbH ja Ryanair Ltd, 15.10.2014 annetun Euroopan komission päätöksen (EU) 2016/287 (EUVL 2016, L 59, s. 22) 1 artiklan 4 kohdan ja 2-4 artiklan ja

—

velvoittamaan komissio korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan päätöksellä rikotaan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa ja loukataan hyvän hallinnon periaatetta sekä kantajien puolustautumisoikeuksia, koska komissio ei antanut kantajien tutustua tutkinta-aineistoon eikä saattanut näitä asemaan, jossa nämä voivat esittää tehokkaasti näkemyksensä.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio ei ole osoittanut valikoivuutta.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio päätteli virheellisesti, että järjestelyt lentoaseman ja kantajien välillä aiheuttivat kantajille etua. Komissio kieltäytyi virheellisesti hyväksymästä kantajien ehdottamaa vertailuanalyysiä, teki ilmeisiä arviointivirheitä eikä esittänyt syitä kannattavuusanalyysissään, koska se ei antanut asianmukaista arvoa markkinointipalveluille, joista sovittiin markkinointipalvelusopimuksissa, oli väärässä hylätessään syyt, jotka olivat lentoaseman päätöksen ostaa markkinointipalveluja taustalla, hylkäsi virheellisesti mahdollisuuden, jonka mukaan osa markkinointipalveluista on voitu ostaa yleisen edun mukaisessa tarkoituksessa, perusti päätelmänsä epätäydellisiin, epäluotettaviin ja epäasianmukaisiin tietoihin kannattavuuslaskelmien osalta ja oli väärässä jättäessään huomiotta lentoaseman Ryanairin kanssa tekemän lentoasemapalvelusopimuksen muut edut.

4)

Neljäs kanneperuste, jossa väitetään toissijaisesti, että SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja oikeudellisen virheen katsomalla, että tuki Ryanairille ja AMS:lle vastasi lentoaseman kumulatiivisia rajatappioita (sellaisina kuin komissio ne laski) eikä Ryanairin ja AMS:n saamaa tosiasiallista voittoa. Komission olisi pitänyt tutkia sitä, missä määrin väitetty voitto oli tosiasiassa siirretty Ryanairin matkustajien hyväksi. Komissio ei myöskään laskenut kilpailuetua, jonka Ryanair sai väitetystä tuesta, eikä se selittänyt asianmukaisesti, miksi päätöksessä määritellyn tuen määrän takaisin periminen oli tarpeen tilanteen palauttamiseksi sellaiseksi, mikä se oli ennen tuen myöntämistä.