30.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 191/43


Valitus, jonka Ingrid Fedtke on tehnyt 14.4.2016 virkamiestuomioistuimen asiassa F-107/15, Fedtke v. ETSK, 5.2.2016 antamasta määräyksestä

(Asia T-157/16 P)

(2016/C 191/57)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: Ingrid Fedtke (Wezembeek Oppem, Belgia) (edustaja: asianajaja M.-A. Lucas)

Vastapuoli: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)

Vaatimukset

Valittaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-107/15 5.2.2016 antaman määräyksen

palauttamaan asian virkamiestuomioistuimeen, jotta tämä lausuu pääasiasta

päättää oikeudenkäyntikuluista sovellettavien oikeussääntöjen mukaisesti.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa neljään valitusperusteeseen.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan valituksenalaisessa määräyksessä on oikeudellinen virhe ja/tai sillä on puutteelliset perustelut siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut määräyksen 19–21 ja 25 kohdassa, että niin siinä tilanteessa, jossa vaaditaan määräajassa riitauttamatta jätetyn päätöksen uudelleenkäsittelyä, kuin siinäkin tilanteessa, jossa esitetyllä vaatimuksella kyseinen päätös riitautetaan välillisesti, vaatimuksen tueksi esitetyn tosiseikan uusi luonne edellyttää, ettei sen paremmin kantaja kuin viranomainenkaan ole ollut tai voinut olla siitä tietoinen lainvoimaiseksi tullutta päätöstä tehtäessä, ja on soveltanut tätä periaatetta määräyksen 27–32 kohdassa, vaikka oikeuskäytännöstä ilmenee, että se, ettei asianosainen ole ollut tietoinen tosiseikasta, johon on vedottu, ei ole edellytyksenä uudelleenkäsittelyä koskevan vaatimuksen tapauksessa.

2)

Toinen valitusperuste, jonka mukaan valituksenalaisessa määräyksessä on oikeudellinen virhe ja/tai siinä on vääristetty asiakirja-aineistoa ja sillä on puutteelliset perustelut siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut määräyksen 32 kohdassa – sillä perusteella, ettei mikään uusi ja merkityksellinen tosiseikka tehnyt uudelleenkäsittelyä koskenutta vaatimusta perustelluksi –, että oikeudenkäyntiä edeltäneen menettelyn kulku ei ollut ollut sääntöjenmukainen ja että 30.9.2014 päivättyä päätöstä ja oikaisuvaatimuksen 22.4.2015 päivättyä hylkäystä vastaan esitetyt vaatimukset oli jätettävä tutkimatta, vaikka näiden päätösten puhtaasti vahvistava luonne edellytti paitsi sitä, ettei niitä ollut edeltänyt uudelleenkäsittely, myös sitä, etteivät ne olleet sisältäneet mitään uutta seikkaa, ja vaikka – kuten valittaja oli todennut – 30.9.2014 päivätty päätös sisälsi uuden seikan verrattuna 7.4.2014 päivättyyn päätökseen samoin kuin 22.4.2015 päivätty päätös sisälsi uuden seikan verrattuna 30.9.2014 päivättyyn päätökseen.

3)

Kolmas valitusperuste, jonka mukaan valituksenalaisessa määräyksessä on oikeudellinen virhe ja/tai siinä on vääristetty asiakirja-aineistoa ja siinä on jätetty vastaamatta valittajan argumentaatioon siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut määräyksen 26 kohdassa, että uudelleenkäsittelyä koskeneen vaatimuksen tueksi esitetyn tosiseikan uusi luonne edellytti, etteivät asianosaiset olleet tai voineet olla siitä tietoisia, ja että valittaja ei ollut ilmoittanut vaatimuksessaan sellaisia uusia ja merkityksellisiä tosiseikkoja, jolla vaatimuksen esittäminen olisi voitu perustella, vaan vetosi viittaamalla yksikönpäällikkönsä laatimaan muistioon siihen, että henkilöstösäännöt olivat muuttuneet, vaikka se, ettei asianosainen ole tietoinen tosiseikasta, johon on vedottu, ollut edellytyksenä tässä asiassa; vaikka valittaja oli todennut – kuten hän oli ilmoittanut – itse uudelleenkäsittelyä koskeneessa vaatimuksessaan laajentaneensa sen oikeusperustaa ja vaikka – viittauksena hänen yksikönpäällikkönsä muistioon – viranomainen ei ollut kiinnittänyt riittävästi huomiota uusien henkilöstösääntöjen säännöksiin, minkä takia kyse oli uusista ja merkityksellisistä seikoista.

4)

Neljäs valitusperuste, jonka mukaan todistelusääntöjä on rikottu ja objektiivisuuden periaatetta on loukattu siltä osin kuin virkamiestuomioistuin on katsonut valituksenalaisen määräyksen 28 kohdassa, ettei valittaja ollut toimittanut tietoja ajankohdasta, jona viranomainen oli saanut tai oli voinut saada tietoonsa sen, että valittajan kollega oli lähdössä äitiys- ja vanhempainlomalle, ja määräyksen 29 kohdassa, ettei voitu sulkea pois, että näin olisi voinut käydä 7.4.2014, kun otetaan huomioon näiden lomien henkilöstösääntöjen mukainen kesto, synnytysajankohdan ennakoitavuus pitkän aikaa etukäteen ja käytäntö, jonka mukaan viranomaisen kyseessä olevaa yksikköä informoidaan niin pian kuin mahdollista pitkäkestoisesta poissaolosta, ja päätellyt tästä määräyksen 30–32 kohdassa, ettei valittaja ollut osoittanut, ettei hän itse eikä myöskään viranomainen ollut tai voinut olla tietoinen 7.4.2014 hänen kollegansa tulevasta poissaolosta, ettei mikään uusi ja merkityksellinen tosiseikka tehnyt hänen uudelleenkäsittelyä koskenutta vaatimustaan perustelluksi ja että hänen vaatimuksensa oli jätettävä tutkimatta, vaikka näyttö kielteisestä tosiseikasta ja kolmannen esittämänä oli mahdotonta, että ETSK:n asiana oli ilmoittaa lomien hakupäivä ja että virkamiestuomioistuin ei voinut tukeutua perättäisiin olettamiin eikä pelkkään oletukseen todistustaakan kääntämiseksi ja päätelmiensä perustelemiseksi.