6.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 200/28


Kanne 8.4.2016 – Acerga v. neuvosto

(Asia T-153/16)

(2016/C 200/40)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Asociación de armadores de cerco de Galicia (Acerga) (Sada, Espanja) (edustaja: asianajaja B. Huarte Melgar)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2016 22.1.2016 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/72 ja asetuksen (EU) 2016/72 muuttamisesta tiettyjen kalastusmahdollisuuksien osalta 30.3.2016 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 2016/458

velvoittamaan Euroopan unionin neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu suhteellisen vakauden periaatteen loukkaamiseen.

Kantaja väittää tältä osin, että koska kalastusmahdollisuuksien jakamista koskevia samoja prosenttiosuuksia sovelletaan, huomioon ei oteta sellaisia Euroopan talousyhteisöön vuoden 1981 jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden alueita, joilla paikallisväestö on (ja oli tuolloin) suuresti kalastuksesta riippuvaista. Näin ollen suhteellista vakautta koskevaa tavoitetta ei voida saavuttaa. Kantaja toteaa lisäksi, että vaikka oletettaisiin, että asianmukainen jakoperuste on vahvistettu, kyseiset prosenttiosuudet ovat vuosien saatossa muuttuneet ja näin ollen suhteellista vakautta koskevaa kriteeriä ei ole täytetty.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, ettei ole otettu huomioon vuoden 2013 yhteisen kalastuspolitiikan 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettua taloudellisten ja sosiaalisten etujen synnyttämistä ja työpaikkojen luomista koskevaa tavoitetta, koska huomioon ei otettu Espanjan alueita, joilla paikallisväestö on huomattavan riippuvaista kalastuksesta.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu syrjintäkiellon periaatteen loukkaamiseen sillä perusteella, että riidanalaisessa säädöksessä sovelletaan suhteellista vakautta koskevaa perustetta eri tavalla toisiinsa rinnastuvissa tilanteissa.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu SEUT 3 artiklassa vahvistetun solidaarisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Kantaja väittää tältä osin, että kansallisten kalastuskiintiöiden jakoa (joka perustuu suhteelliseen vakauteen) asetuksen (EU) N:o 2016/72 nojalla ja kalastuksen valvontaa koskevia keinoja ei sovelleta samassa määrin kaikkiin jäsenvaltioihin.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu vapaaseen kilpailuun perustuvan vapaan markkinatalouden periaatteen loukkaamiseen ja pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan Euroopan unionin perusvapauden loukkaamiseen.

Kantaja väittää tältä osin, ettei asetuksessa (EU) N:o 2016/72 mainita mahdollisuutta vaihtaa kalastuskiintiöitä käymällä kalastusoikeuksilla kauppaa EU-jäsenvaltioiden yritysten tai tuottajajärjestöjen välillä.