10.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 165/15

—

kumoamaan komission 1.10.2014 valtiontuesta SA.27339 tekemän päätöksen, jossa komissio totesi, että Ryanair ja Airport Marketing Services (jäljempänä AMS) olivat saaneet sääntöjenvastaista valtiontukea, joka oli sisämarkkinoille soveltumatonta, Flugplatz GmbH Aeroville Zweibrücken (FGAZ)/ Flughafen Zweibrücken GmbH:lta ja Rheinland-Pfalzin osavaltiolta, 1 artiklan 2 kohdan ja 3, 4 ja 5 artiklan siltä osin kuin ne koskevat kantajia, ja

—

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan päätöksellä rikotaan Euroopan perusoikeuskirjan 41 artiklaa ja loukataan hyvän hallinnon periaatetta ja kantajien puolustautumisoikeuksia, koska komissio ei antanut kantajien tutustua tutkinta-asiakirjoihin ja koska se ei antanut kantajille mahdollisuutta esittää tehokkaasti näkemyksiään.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio sovelsi virheellisesti markkinataloustoimija-arviointiperustetta, kun se tarkasteli Rynairin kanssa tehtyä lentoasemapalvelusopimusta ja AMS:n kanssa tehtyä markkinointisopimusta yhdessä. Lisäksi komissio teki virheen, kun se kieltäytyi nojautumasta vertailuanalyysiin. Vaihtoehtoisesti vedotaan siihen, että komissio ei antanut asianmukaista arvoa markkinoinnille, jätti virheellisesti hyväksymättä osavaltion näiden palvelujen ostamista koskevan päätöksen taustalla olevan syyn, jätti virheellisesti huomiotta sen mahdollisuuden, että osa markkinointipalveluista saattoi olla ostettu yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin, perusti kannattavuuslaskelmaa varten tekemänsä päätelmät epätäydellisiin ja epäasianmukaisiin tietoihin, sovelsi kohtuuttoman lyhyttä aikaväliä, perusti arvionsa virheellisesti vain sovittuun reittiin ja jätti huomiotta verkoston ulkoisvaikutukset, jotka lentoasema saattoi odottaa saavansa yhteistyöstään Ryanairin kanssa.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan SEUT 107 artiklan 1 kohtaa on rikottu, koska komissio ei osoittanut valikoivuutta.

4)

Neljäs kanneperuste, jossa väitetään toissijaisesti, että SEUT 107 artiklan 1 kohtaa ja SEUT 108 artiklan 2 kohtaa on rikottu, koska komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että tuki Ryanairille ja AMS:lle vastasi lentoaseman kumulatiivisia rajatappioita eikä Ryanairin ja AMS:n saamaa tosiasiallista voittoa. Komission olisi pitänyt tutkia sitä, missä määrin väitetty voitto oli tosiasiassa siirretty Ryanairin matkustajien hyväksi. Komissio ei myöskään laskenut kilpailuetua, jonka Ryanair sai lentoaseman (väitetysti) kustannukset alittavista maksuvirroista. Kantajat väittävät lopuksi, että komissio ei selittänyt asianmukaisesti, miksi päätöksessä täsmennetyn tuen määrän takaisin periminen oli tarpeen tilanteen palauttamiseksi sellaiseksi, mikä se oli ennen tuen myöntämistä.